Valta (K-11, angst, Sev/Rem, death)

[Winga]

Title: Valta
Author: Winga
Genre: angst
Pairing: Remus/Severus
Rating: K-11
Summary: "Ei ole meidän syymme, että maailmasta on tullut näin paha..." "Voi, kyllä se on meidän syymme."
Disclaimer: Rowling omistaa nämä hahmot ja Ana Johnson sun muut kappaleen.
Warnings: Deathfic
A/N: Puhpalluran haasteeseen, piti kirjoittaa Ana Johnsonin lauluun We Are perustuva fic ja tässä on minun tuotokseni.


Valta

Severus PoV:

On turhauttavaa seurustella miehen kanssa, joka ei usko minua, ei usko, että varoittaisin häntä hyökkäyksestä. Ja kun sen teen, hän vain nauraa, katsoo minua pilkaten silmillään. Vasta kääntäessään päätään ja nähdessään hyökkääjän ovella hän uskoo minua. Elämiemme määrääjä, Voldemort, se siellä on. Ja Remus tuijottaa minua tajuamatta, että minähän varoitin.

Hölmönä Remus vain tuijottaa minua minun katsoessani kelloa. Puoli kahdeksan. Voldemort lupasi antaa minulle aikaa kahdeksaan ja minä aion käyttää aikani hyvin.

"Remus... minusta sinun pitäisi kuunnella minua edes joskus. Nytkin olet pulassa vain oman typeryytesi takia. Enkä minä tiedä, tahdonko minä enää seurustella sellaisen kanssa, joka ei koskaan usko minua."

Sanat pureutuvat Remuksen tajuntaan.

"Emmekö me voisi..?"

Vaiennan miehen ja katson häntä silmiin. "Luuletko sinä, että minua enää kiinnostaa anelusi? Et sinä koskaan kuunnellut minua."

"Entä huominen? Jos minä kuolen, mitä sinä sitten teet? Jos minä lupaan kuunnella sinua..."

Silmissäni on sääliä. "Noin olet sanonut jo monta kertaa ja yhtä monta kertaa olet jättänyt kuuntelematta. Astelet vain aina kotiimme minun toivoessani kunnioitusta etkä koskaan kuitenkaan kuuntele." Tiedän Voldemortin edelleen katselevan, tiedän hänen tietävän. "Ja Voldemortin vahvistuminen on saanut minutkin vahvemmaksi."

Remus koettaa piiloutua sisäänsä, takaisin omaan turvapaikkaansa. "Mutta mitä jos me emme olisi... Olisimme yhdessä... Jatkaisimme..."

Tuijotan vain miestä enkä sano mitään.

"Ei ole meidän syymme, että maailmasta on tullut näin paha..."

Tähän väitteeseen minun on vastattava. "Voi, kyllä se on meidän syymme. Minä olen toiminut kuolonsyöjänä ja tappanut jo niin monia. Minä olen tehnyt maailmasta pahemman paikan. Ja sinä... sinä olet vain ollut, jättänyt killan, piiloutunut. Olet pysynyt sivussa taistelusta, joka kuitenkin on omasi. Olet saanut ihmiset uskomaan, ettet ole paha. Mutta et sinä ole hyväkään. Et edes erota vihollista ystävästä. Kumpi minä olen?"

Remuksen katseessa on pakokauhua. Koettaen päättää kumpi minä olen hän istuu sohvalla. Aina hän on osittain ollut suhteeni oikeassa mutta sitten muiden suhteen väärässä.

Päästen ilmeistään päätellen lähemmäs valintaansa Remus hivuttautuu lähemmäs. Mutta jossain välissä hän päättää toisin ja on taas sohvan nurkassa niin kaukana minusta kuin vain voi. Hänen katseensa pälyilee ympäriinsä ja ajatukset kietoutuvat yhteen ja hän liikahtaa antaen minun tajuta hänen päättäneen. Minä olen paha poika mutta minulla on silti hyvä sydän, niin hänen puoleenväliin jäämisensä tuntuu sanovan.

Naurahdan hänen päätelmilleen. Vaikken itsekään tiedä mikä olen, pidän hänen ajatuksiaan silti kuvitelmina, toiveina. Remus katsoo minua kysyvästi, mutta minä en vastaa hänen sanattomaan kysymykseensä eikä hän lopulta kysy mitään. Hän on taas kääntänyt katseensa Voldemortiin ymmärtäen, mitä vielä tulee tapahtumaan mutta käsittämättä miksi. Olisi vain kuunnellut minua.

"Hän tahtoo tappaa sinut, hän tietää meistä, hän tietää, että se olit sinä, se joukossamme ollut ihmissusi."

"Voimaa, hän tarvitsee voimaa. Hän saa sitä olemalla meistä ylempänä, tuhoamalla meiltä rakkaan. Ja hän on todella hyvä lukilitiksessä..."

"Miksi?" Remuksen hiljainen ääni kuiskaa. "Miksi hän tekee tämän?"

Huokaisen ja kerron hänelle tajuten, ettei se ole sääliä, mitä tunnen, vaan rakkautta. Kerron vallasta, lukilitistaidosta. "Hän tahtoo tehdä meistä tahdottomia, ehdottoman kuuliaisia, tyhjiä kuoria, jotka tekevät hänen puolestaan kaiken."

Remus tuijottaa eteensä näkemättä mitään, voin huomata sen hänen kasvoiltaan. ”Aikooko hän tuhota tämän maailman kokonaan?”

Tarkentamatta katsettaan Remus tuijottaa minua tyhjillä silmillään. En nyökkää, en kiellä. ”Luultavasti. Tämän päivän maailmasta tulee vain historiaa, haavetta niille, joiden sisusta ei ole viety. Ja heitä ei tule olemaan kovin montaa.” Tunnen itseni yksinäiseksi ajatellessani tätä, koska tiedän, että tuolloin Remus ei tule enää olemaan minun tukenani. Ei edes sanomassa, ettei kuuntele, ettei usko.

Remus ei tule olemaan enää naiivi, hieman hölmö, vastuusta luopuva. Hän tulee olemaan ruumis, kuollut, mätänevä ja haiseva ruumis. Kaikessa on kyse vallasta ja Voldemortilla on valta ylitseni.

Kello lyö kahdeksan enkä tajua, miten aika muka on mennyt niin nopeasti. ”Anna anteeksi.” Kauhistunut katse palaa Remuksen silmiin. ”Minä en ole enää oman itseni hallinnassa. Voldemortilla on jo valta minun ylitseni.”

Kävelen muutaman lyhyen askeleen Remuksen luo ja suutelen miestä vielä viimeisen kerran. Tunnen Voldemortin katseen ylläni ja tiedän, että hän komennuttaa minut, jos en tee, mitä pitää. Syvennän suudelmaa samalla tarttuen Remuksen kaulaan. Paljain käsin puristan.



We Are

See the devil on the doorstep now
My, oh my
Telling everybody, oh just how to live their lives
Sliding down the information highway
Buying in just like a bunch of fools
Time is ticking and we can't go back
My, oh my

What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been..
So Alone

kertosäe:
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are

One step forward, making two steps back
My, oh my
Riding piggy on the bad boys back
For life
Lining up for the grand illusion
No answers for no questions asked
Lining up for the execution
Without knowing why

kertosäe

It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my. My, oh my

What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been..
So Alone

kertosäe

It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my

It's all about power, 'bout taking control (3x)

[Puhpallura]

Hitsi, sinähän sait tämän nopeasti valmiiksi. Tai sitten minä olen vain toivottaman hidas kirjoittaja itse

Ensiksi pitää kyllä sanoa, että olit todella hienosti tulkinnut lyriikoita. Itse en olisi osannut sitä noin taidokkaasti tehdä.
Pidin myös tunnelmasta, joka ficissä oli. Se oli ainakin minusta hyvin hmm...painostava tai ahdistava. Koko ajan vain odotti mitä seuraavaksi tapahtuu. Osaksi tunnelman toi tuo Voldemortin mainitseminen ja kuinka hän hallitsee jo niin paljon ja osaksi Severuksen PoV. Molemmat olivat erittäin toimiva elementti.

Tähän väitteeseen minun on vastattava. "Voi, kyllä se on meidän syymme. Minä olen toiminut kuolonsyöjänä ja tappanut jo niin monia. Minä olen tehnyt maailmasta pahemman paikan. Ja sinä... sinä olet vain ollut, jättänyt killan, piiloutunut. Olet pysynyt sivussa taistelusta, joka kuitenkin on omasi. Olet saanut ihmiset uskomaan, ettet ole paha. Mutta et sinä ole hyväkään. Et edes erota vihollista ystävästä. Kumpi minä olen?"

Tuo kohta oli sellainen kohta, mistä pidin.
Yritin kovasti miettiä, miltä itsestäni tuntuisi tuossa kohtaa(siis jos olisin Remus) kun Severus kysyy, kumpi hän on. Tuli vähän jopa ahdistava olo. Onnittelen siis siitä, koska sait tunteita nousemaan pintaan.

Loppu tietenkin oli surullinen, kun Remus kuoli, mutta itse asiassa jos en olisi lukenut varoituksia, en olisi osannut odottaa jomman kumman kuolemaa.

Mutta kokonaisuudessaan loistava ficci!
Olen edelleen iloinen, että otit haasteen vastaan ja kirjoitit näin hyvän ficin

[Winga]

Puhpallura: Inspis iski, sillon tulee nopeesti kirjoitettua (toivottavasti hyvää jälkeä).
Voi, kiva kuulla, että onnistuin tulkitsemaan lyriikoita hyvin. Tunnelmaa en jotenkin ajatellut kirjoittaessani, mutta ihan kiva, että jonkinlainen välittyy (ahdistava tai painostava? miten musta tuntuu, etten ollenkaan osaa ajatella fikkejä muiden näkökannalta...)
Tuo lainaamasi kohta oli hankala saada sanoiksi. Tahdoin jotain, mutten ensin saanut mitään. Onneksi onnistuin... Minä en tiedä, mitä ajattelisin Remuksena...
Ah, kiva että pidit, ja tietysti otin vastaan, kun tarjottiin mielenkiintoista Remus/Severusta (fanitan).

[Snapu on Pyörylä]

Ja minähän se _en_ lukenut varoituksia vaan sain shokin kun luin:

Tunnen Voldemortin katseen ylläni ja tiedän, että hän komennuttaa minut, jos en tee, mitä pitää. Syvennän suudelmaa samalla tarttuen Remuksen kaulaan. Paljain käsin puristan.

Tai siis olin varma, että Remus kuolee, Voldemort haluaa Remuksen kuoliaaksi ('sain aikaa kahdeksaan asti...'), mutta tuo 'Paljain käsin puristan' oli että OMG, hyi helvetti! Oikeesti, shokeeraava kohta, en olisi uskonut Kalkaroksen itse tappavan Remusta. hui hui hui, järkytyin!! (eikä yhtään auttanut, että näin Remuksen tukehtuvat kasvot ja sätkivän ruumiin  )
Mutta muuten, en oikein ymmärtänyt tätä ficciä.. ei välittynyt sitä ahdistavaa tunnelma, vaan sellainen, että Voldemort pitää kaikkia ihmisiä kiinni narujen päässä, ja vetelee niitä mielensä mukaan, leikkii marioneteillä.. Sellanen vähän "Isoveli valvoo" tunnelma, ja kyl se itseasias taitaa ollakin hieman ahdistava..
Mitähän vielä sanois. Parituksen takia tänne lukemaan ryntäsin, mutta sitten vähän petyin, ei tässä sellaista tunnetta ollut, tai ei ainakaan minulle välittynyt. Melkein tuntui, kuin kaksi vierasta ihmistä keskustelivat Voldemortin hirmuvallasta, ei tullut sellaista tunnelmaa, että Remus ja Severus olisivat seurustelleet, vaikka tuolla monesti siitä ja rakkaudesta puhuttiinkin.. outoa..

[Winga]

Snapu on Pyörylä: ...mä en ees nähny niitä ennen kuin luin sun kommenttis...
Juu, ymmärrän. Musta itsestäkin tuntui, ettei tämä niin hyvin onnistunut ainakin sen jälkeen, kun ryhdyin poistelemaan urakalla pätkiä tekstistä... (Umm, tätä ei kai pitäis tunnustaa?)
Kiitos kuitenkin kommentistasi.

[Siiseli]

Otsikkona sana, joka saa vain arvailemaan mitä fic pitää sisällään. Riippuen päivästä, se saattaa kiinnittää huomion hyvinkin helposti tai vaihtoehtoisesti ei ollenkaan. Jos tämän kuitenkin eksyy avaamaan, niin miuta ainakin alkoi kiehtoa paritus. Koskaan ennen en ole törmännyt Remus/Severukseen. Itseasiassa, en ole edeskoskaan ajatellut, että kyseisiä herroja voi toisilleen parittaa – vaikka kaikkihan on mahdollista, mutta silti. Tuntuu jotenkin utopiselta, mutta samalla tekee mieli itse kokeilla miten he asettuisivat suhteeseen.

Tässä kaksikon suhde on väkinäinen. Vaikea kuvitella Remusta henkilönä, joka ei kuuntele. Tai halua kuulla mitä toisella on sanottavana. Vnaha teksti, mutta silti äärettömän mielenkiintoinen ja jotenkin, koukuttava. Siulta en ole ennen kai lukenut mitään? Ellen väärin muista, joten uusia kokemuksia. Mutta asiaan. Remppa on jotenkin hirveän epä-Remus. En vain osaa sulattaa miestä tuollaisena.

Ja Sevvie <3 Tuo mies on taivaallinen, Volden määräysvallan alainen, mutta silti taivaallinen. En tiedä mikä hänessä iskee, mutta jokin vain kolahtaa syvälle kalloon. Mies on aika symppis, omalla tavallaan. Kun hän kertoo kaiken Remukselle ja tuo tapa tappaa. Käsin, ilman taikoja, saisi ainakin minut ymmärtämään että joku on tärkeä. Että hänen tappamiseensa nähdään vaivaa ja aikaa, että välitetään edes siitä, miten toinen päivänsä päättää.

Teksti oli irtonaista ja väljää, en tiedä pitäisikö se lukea huonoksi vai hyväksi ominaisuudeksi. Helppo lukuista se ainakin oli. Ja omalla tavallaan myös hyvin kaunis ja onnistunut kokonaisuus. Myönnän pitäväni tästä.

- Siiseli

// nähnähnäh, kaivan vanhat tekstisi haudoista kummittelemaan ihmiseten ilmoille (:

[Eulalia]

Minuakin kiinnostaa kovasti Remus/Severus parituksena, joten pakko oli tulla lukemaan, kun tällainen tähän etusivulle oli ilmaantunut kiitos Siiselin, joka tämän on nostanut tuolta jostakin esille. Myös nimi on kieltämättä jotenkin hurmaava, ei missään määrin rajaa odotuksi suuntaan tai toiseen ja saa siksi kiinnostumaan.

Ficciä insporoinutta kappaletta en kuunnellut, mutta saattaa olla, että olisi kannattanut, koska ainakaan tällaisenaan en saanut ficistä irti ihan niin paljon kuin olisin toivonut. Taitosi kirjoittajana ovat selvät, kirjoitat sujuvasti ja kuvailet taitavasti, mutta siitä huolimatta jokin tunnelmassa ei aivan tavoittanut minua. Pidän ideasta ja kirjoitustyylisi yksinkertaisuudesta, mutta ahdistava tunnelma ei ehkä välittynyt niin optimaalisesti, kuin olisi voinut. Lopun dramaattisuus kyllä sai kylmät väreet ravaamaan selässä, ja todella kuristuskohtaus jätti aika vahvat mielikuvat ja oli hyvin koskettava, siitä kyllä suuret kiitokset

Hahmoista sanon sen verran, että Remuksesta jäi jotenkin vähän pöhkö kuva, ja dialogia seuratessa tuntui välillä, kuin Severus joutuisi selittämään asioita lapselle. Kuitenkin Severus on mielestäni erittäin onnistunut tässä. Olet saanut hänestä aivan yhtä kolkon ja arvoituksellisen kuin kirjoissa, ja kuitenkin sieltä jostain alta ja kaiken vaikeuden alta tuntuu kajastavan pieni lämpö. Tykkäsin hirveästi

Lia

[Winga]

Siiseli: Yhyy, et voinu sitte yhtään vanhempaa ottaa? (ei, tää ei ollu mikään haaste, älä lue niitä)
Oon järkyttynyt. Siis, ettet oo törmännyt Severus/Remukseen alias Snupiniin, koska aaaa mikä paras paritus heti nextgenin jälkeen (PeeÄs oot lukenu mun Shirleytä joskus ja kommentoinutkin! En tiiä ootko muuta, mutta niin )

Muistan jonkin verran inhonneeni itse tätä tekstiä. En tiedä, mulla oli ihan suuret näkemykset siitä, mitä tän pitäisi olla ja sitten en mitenkään saanut niitä niin tuotua ruudulle kuin olisin halunnut ja se oli mun mielestä kauhean surkeaa, koska tykkäsin siitä ideasta mikä mulla oli. Mutta halusin silti julkaista tän silloin, päästä eroon yhdestä haasteesta Vois kattoa, mitä nyt saisin irti tuosta kappaleesta.

Ja joo, tiedän, Remuksen hahmo ei ehkä oo maailman onnistunein tässä en mä ees tiedä, osaanko sitä muutenkaan, mutta joo. On se silti kiva kuulla, että kuitenkin pidit!

Eulalia: En nimestä edes muista miksi se vain tuli, ehkä tähänkin olisi voinut miettiä jotain tekotaiteellista, mutta en oikeasti ole tekotaiteellinen.

Kyllä, se kappale on aika iso osa tätä, tai sen sanat ehkä enemmän tai en tiedä mitä selitän. Joo, kirjoitin tämän hieman väkipakolla, kun sanat eivät syntyneet vaikka tiesin mitä halusin, se välittyy yleensä aina teksteissäni, ja niin.

Joo, Remus on oikeesti mitä on Tämän fikin Remus on varmaan pudonnut muutaman kerran liikaa lattialle pää edellä. Mut hii, kiva, että Severus onnistui! Oon aika ilonen tälläsestä kommentista. Hihi, kiitos (: