Elokuvat # 2

[ruttotohtori]

Munkin mielestä Fifty Shades of Greayn parilla ei ollut mitään kemiaa ja jotenkin tosta leffasta ei välittynyt intohimo tai seksikkyys ollenkaan.

Eipä oo ihme, kuuleman mukaan näyttelijäpariskunta ei voi sietää toisiaan. :-D Eivätkä tuota elokuvaakaan, ainakin Jamie Dornan on puhunut 50Shadesistä tosi negatiiviseen sävyyn, ja on mm. sanonut ettei ymmärrä miksi edes lähti mukaan. Ihan positiivista kyllä, jos se ei jatko-osissa näyttele, koska onhan Dornan vallan ihastuttava ja ansaitsisi parempia rooleja.

Mitä leffoja porukka odottaa jo innolla?

Tänä vuonna tulee ihan liikaa leffoja, jotka kiinnostaa, eikä se muuten, mutta leffateatterissa ravaaminen on kallista enkä yleensä muutenkaan käy kuin ehkä kerran-pari vuodessa. Mutta tänä vuonna täytyy ainakin tsekata tuo Avengers The Age Of Ultron, koska eka osa ja ne muut universumiin liittyvät leffat on nähty ja hyviä olivat (ja tässä Avengers kakkosessakin on Tom Hiddleston Lokina, en vaan voi skipata). Mockingjay Part 2 tietty myös, koska Nälkäpelit on parhautta ja nää leffasovitukset tuntuu toinen toistaan paremmilta, mikä on aika harvinaista koska yleensä tämmöset suositut nuorten aikuisten kirjoista tehdyt leffat on täyttä kakkaa. Disneyn liveveto Tuhkimosta kiinnostaa myös, ja sit tää Straight Outta Compton, josta en ees tiennyt mitään ennen kuin pari päivää sitten. Se ehkä on tällä hetkellä se mielenkiintoisin, leffa tosiaan kertoo NWA-nimisestä kasarihiphopryhmästä, josta pidän kovasti, ja niiden jätkien tarinan näkeminen valkokankaalla... Huuh. Toivon vaan että rantautuu Suomeenkin asti.

Niin, ja totta kai uusin Tarantino, The Hateful Eight täytyy kans kattoa teatterissa, ja jälleen kerran oon siinäkin mielenkiintoinen aihe, joskin vähän huolettaa kun siinä näyttelee Channing Tatum, enkä henkilökohtaisesti oikein pidä siitä. Uusi Fantastic Four -sovitus kiinnostaa kans, ja no onhan siellä vaikka mitä. Taitaa tän vuoden ylijäämä rahat mennä leffalippuihin, mutta en kyllä valita.

[Zacharias]

Mitä leffoja porukka odottaa jo innolla?

Yllättävä kyllä, odotan Avengersien jatkoa todella paljon, vaikka ajattelin ettei se mua niin paljoa kiinnosta. Ehkä nää luvatut Hawkeyen roolin suurentamiset on muuttaneet mieltä, tai sitten ylipäänsä vain se ettei tässä oikeasti ole tulossa mitään kummallisia elokuvia sitä ennen.

Mulla on silti enemmän sellainen täytyy kiriä "vanhaa" -fiilis. Eli haluisin tsekata juuri saapuneen Kingsmanin josta Luci puhuitkin, se vaikuttaa ihan hauskalta toimintafilkalta, sekä ton the Imitation Game, johon onkin liput torstaille varattuna! Tavallaan tekisi mieli myös mennä kattoon The Theory of Everything uudestaan, koska sen visuaalinen puoli vaan tulee paljon paremmin esille sillä valkokankaalla ja äänimaailma herää eloon ihan eri tavalla kuin sitten, kun hankin sen blurayna. Plus Eddie Redmayne, jonka Oscar-voitto oli yksi ansaituimmista ja oon todella iloinen, että Leo DiCaprion kohtalo What's Eating Gilbert Grapessa ei toistunut ja se pysti meni näyttelijälle. En meinaan ymmärrä, että miten. Miten hemmetissä se osasi näytellä niin hämmentävän hienosti ja uskottavasti.

Tavallaan kiinnostaisi myös Jennifer Anistonin leffa Cake.

Plus sitten niitä oikeasti vanhoja elokuvia, jotka pitäisi nähdä tai hankkia: Girl, interrupted on pitänyt katsoa jotain sata vuotta. Ihmemaa Oz on myös sellainen, että ärsyttää kun sitä tungetaan joka Oscar-gaalaan ja joka paikkaan, mutta en ole koskaan sitä tuijottanut. En tiedä miksi. Joku siinä tarinassa on aina häirinnyt :'D

[Aionka]

Onko kukaan nähnyt The Imitation Gamea? Kävin eilen katsomassa sen itsekseni ja hurr että se oli hyvä! Cumberbatchin roolisuoritus, mukaansatempaava alku ja koskettava loppu, koko tarina... ja oih, soundtrack! ♥ Tykkäsin kyllä kovasti koko leffasta, eikä sen noin kahden tunnin aikana tullut lainkaan tylsää, päinvastoin, aika hujahti ohitse kuin siivillä. Aprikoin tässä menisinkö katsomaan sen kaverin kanssa uudelleen... Mitäs te piditte?

Mun mielestä se oli kanssa hyvin viihdyttävä elokuva. Vähän jäi kaivelemaan, kuinka hajanainen se välillä oli - olisin kaivannut enemmän keskittymistä yhteen tai kahteen teemaan. Cumberbumber oli roolissaan hyvä, vaivaantunut nörtti (sen huono ryhti!). Keira Knightley ei ollut myöskään roolissaan huono, mutta sekä minun, että kaverini mielestä hänen roolinsa oli loppujen lopuksi aika turha.

Kolmas leffa jonka oon ihan lähiaikoina katsastanu on Kingsman ja suosittelen kyllä! Hauska englantilainen toimintaleffa, toimi mulle ainakin. Vähän varauksella mä sitä lähin kattomaan, mutta yllätyin erittäin iloisesti leffan loppuessa. En varmaan ees luokittelisi mun henk koht top viiteen kymppiin tai ees sataseen, mutta hyvä leffa kumminkin, ihan katsomisen arvoinen.

Kingsman oli tosi hyvä Tykkään actionfilmeistä ja Colin Firthistä. Yllättävän hauskaa katsottavaa. Pari vitsiä meni ehkä vähän elokuvan tason ali (kameraa päin oksentaminen ja Ruotsin prinsessan ööö ehdotus)

Tavallaan tekisi mieli myös mennä kattoon The Theory of Everything uudestaan, koska sen visuaalinen puoli vaan tulee paljon paremmin esille sillä valkokankaalla ja äänimaailma herää eloon ihan eri tavalla kuin sitten, kun hankin sen blurayna. Plus Eddie Redmayne, jonka Oscar-voitto oli yksi ansaituimmista ja oon todella iloinen, että Leo DiCaprion kohtalo What's Eating Gilbert Grapessa ei toistunut ja se pysti meni näyttelijälle. En meinaan ymmärrä, että miten. Miten hemmetissä se osasi näytellä niin hämmentävän hienosti ja uskottavasti.

Sain valita eilen, että mennäänkö katsoon tuo, Chappie tai Focus. Koska tuo vaikutti draamaelokuvalta, viisaana naisena sanoin, että kiitos ei, koska kyseessä oli treffit ja minä kärsin empatiakysyttömyydestä elokuvia katsoessa - ei siis kyyneliä surullisissa kohtauksissa. Katsottiin Chappie, joka jo sekin sai seuralaiseltani tipan linssiin. Tykkäsin kyllä elokuvasta, vaikka se olikin ehkä vähän sellaista aivot narikkaan -scifiä. Ei kannata miettiä mitään liian tarkkaan tai turhautuu vaan.

Oletteko itse elokuvissa vetistelijöitä, vai jääkö koskettavat kohtaukset koskettamatta?
Muistan kyllä kyynelehtineeni monille kirjoille, mutta elokuvat harvemmin saa suuria tunnereaktioita aikaan. Pahin itkun aiheuttaja on ollut varmaan Tulikärpästen hauta, jonka jälkeen vollotin olohuoneen sohvalla varmaan puoli tuntia ja sitten toisen perään kun muistin, että perustuu tositapahtumiin...

[Talviomena]

Oletteko itse elokuvissa vetistelijöitä, vai jääkö koskettavat kohtaukset koskettamatta?

En muista koskaan itkeneeni näytellylle elokuvalle, mutta viimeksi kun telkusta tuli Rautajätti-animaatio, niin vollotin yksinäni nojatuolissa keskellä yötä. xD Kamalaa, tulee ihan tippa linssiin tätäkin kirjoittaessa, byääh.


Ostin joku aika sitten hiihtolomalla kirpparilta Dario Argenton kauhuversion Oopperan kummituksesta. Sitä on sanottu Argenton huonoimmaksi elokuvaksi, mutta olihan se ihan viihdyttävä - jos sitä ajatteli mustana komediana. :'D Anyway, ostin sen oikeastaan vain siksi, että Kummituksella oli pitkä tukka, mutta kyllä se nyt kai parikin katselukertaa kestää, kun päällimmäiseksi jäi lähinnä "lol, mitä?" -fiilis.

[Eririn]

Oletteko itse elokuvissa vetistelijöitä, vai jääkö koskettavat kohtaukset koskettamatta?
Todellakin olen, liikutun naurettavan helposti ja kun itkettää niin itken. Olen huono pidättelemään >////< eniten kyyneleitä so far ovat varmaan saaneet BotFA, Kuninkaan paluu, Leijonakuningas, Mulan ja Kaunotar ja Hirviö.

Kingsman olisi tarkoitus käydä katsastamassa jos löydän jonkun raon pääsykokeisiin lukemiselta. Tumblrissa sitä on kehuttu ja myönnettävästi Colin Firth salaisena agenttina kiehtoo^^ Tarkoitus olisi myös mennä katsomaan Cinderella, koska alkuperäinen animaatio on yksi suosikeistani ja koska tässä versiossa on julmettu määrä suosikkinäyttelijöitäni (Lily James, Richard Madden, Cate Blanchett, Helena Bonham Carter, Sophie McShera näin lonkalta heitettynä tulevat ekana mieleen).

[Eririn]

Pakko tässä samalla hehkuttaa Big Hero 6, tykkäsin tosi paljon, varmaan ostanki sen joskus, ja Hiro on liian söpö ♥ En tiiä onks meillä vaan huono ja lapsellinen huumorintaju mut naurettiin kans monelle kohtaa siinä kaverin kans. Käytiin joskus arkipäivänä kattoo se nii siellä leffasalissa oli meijän lisäks vaan kaks pikkupoikaa, toine varmaan äitinsä ja toinen mummonsa kanssa :'D

Oi, Big Hero 6! Itsekin pidin kovasti (ja koska olen hc-Disney-fani niin taatusti hommaan sen omaksi) ja tuli kyllä siskon ja kahden kaverin kanssa naurettua oikein urakalla, erityisesti Fredille ja joillekin Baymaxin jutuille. ("Juokse!" "En ole nopea." "Joo mä huomasin!") Kävin enkuksi katsomassa, koska sisko halusi. Sitten kun tulee Blu-raylle katson varmaan myös suomeksi, ihan vain jotta saan tietää, millainen laatu. Hiro on tosiaan tosi suloinen, mutta omaksi suosikeiksi taisivat silti nousta GoGo ja Honey Lemon. Ihan kyllä koko ryhmästä pidän, mutta jotenkin nämä naiset veivät mun sydämeni, etenkin GoGo.

[Tiara]

Mä yritän yleensä vältellä sellasia leffoja, joista tiiän et on surullisia ja niihin liittyy joku eläin. Koska mä en vaan kestä kattoo sellasta, missä joku eläin kärsii tai kuolee, se koskettaa helposti paljon enemmän ku jos kyseessä olis ihminen.

Sama homma täällä! Jotenkin eläimen kuolema koskettaa helpommin kuin ihmisen. En kestä ikinä katsoa elokuvia, joissa eläin kuolee tai kärsii. Vuoden 2005 Lassie on varmaan elokuva, jonka aikana olen itkenyt eniten. En ole uskaltanut katsoa sitä enää toista kertaa. Piirretyistä eläinelokuvista Leijonakuningas ja Bambi saa kyllä itkemään.

Nuorempana Titanic itketti Jackin takia, mutta nykyään minua koskettaa ne ihmiset, jotka menettivät henkensä onnettomuudessa. Itken kuitenkin harvoin ihmisistä kertovia elokuvia katsoessa.

[Rascal]

Mä yritän yleensä vältellä sellasia leffoja, joista tiiän et on surullisia ja niihin liittyy joku eläin. Koska mä en vaan kestä kattoo sellasta, missä joku eläin kärsii tai kuolee, se koskettaa helposti paljon enemmän ku jos kyseessä olis ihminen. Hachikon katoin, koska kaveri halus, ja eii ikinä uudestaan.

Tämä. En juuri itke leffoissa, enkä varsinkaan seurassa/julkisilla paikoilla kuten leffateatterissa, mutta voi jeesus sitä kyyneltulvaa, jos leffaan liittyy eläimen kuolema. Hachikon oon katsonut kerran, toista kertaa yritin, mutta pala nousi kurkkuun jo niin aikaisessa vaiheessa, ettei vain pystynyt loppuun asti. Ihan kamala, kaunis leffa. Marley & Me ei ollut ihan yhtä paha, mutta kyllä siinäkin piti vollottaa. Etenkin nämä eläinleffat iskee, jos niitä katsoo yksin kaukana omista lemmikeistä ja se ikävä muuttuu ihan eksponentiaaliseksi. Black Beauty iskee kerta kerralta vain syvemmälle, kun varsinaisen tarinan lisäksi vanhempana on alkanut hahmottaa sitä miljöötä ja että inspiraationa tarinalle on ollut se oikea eläimiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja julmuus. Uudemmista leffoista War Horse oli sellainen, jota ei olisi pitänyt yksin pimeänä iltana katsoa.

Disney-leffat nostaa melkein järjestään nykyään palan kurkkuun, musta on tullut ihan herkkis niiden kanssa. Mufasan kuolema ei ennen säväyttänyt yhtään ja nykyään siitä saa kyllä aina roskan silmään. Jotenkin näitä lastenleffoja on alkanut aikuisena katsoa ja tulkita ihan eri vinkkelistä ja löytää kaikkia puhuttelevia teemoja. Ja osa skeneistä itkettää jo ihan siksi, että niihin assosioi jotain henkilökohtaista - Topi & Tessu ei ole ikinä ollut mikään hirveä itketysleffa, mutta o god. Ensinnäkin se ystävät, jotka elämä vie eri teille -aihe, ja toiseksi se kohtaus, jossa metsästäjän koira jää junan alle (menetettiin oma koira viisi vuotta sitten, kun se jäi junan alle, en muistanut koko tuon skenen olemassaoloa ja pahaa aavistamattomana katselin mukavaa Disney-leffaa ja sitten... Sitä hysteerisen itkun määrää).

Näistä aikuisemman maun leffoista en ees muista, mille olisin itkenyt. On jotain tiettyjä kohtauksia, joissa saa roskan silmään poikkeuksetta (TSH ja Samin monologi "It's like in the great stories Mr. Frodo, the ones that really mattered ---" ja X-Men: Days Of Future Pastin Charlesin "Just because one stumbles and loses their path, doesn't mean they're lost forever" muun muassa), mutta todella harvoin mikään ihan vollottamaan pistää. Komppaan sitä, minkä Aionka tuolla edellä totesi, että kirjoja lukiessa tunnereaktio nousee paljon  helpommin esiin, leffoissa sitä samaa ei syystä tai toisesta kovin usein tavoita.

[Rascal]

Ei todellakaan ole piirretyt vain lapsille! Ei niistä pääse yli, kun niiden parissa on kasvanut, oon ihan läpikotaisin Disney-sukupolvea ja aivopesty piirrosanimaatioihin. Oli ehkä hauskinta hetkeen käydä kavereiden kanssa tsekkaamassa Madagascarin pingviinit uutenavuotena, lapset jonossa katseli ihan silmät pyöreinä, että mitä nuo isot ihmiset täällä tekee. Erehdyttiin vielä suomi-dubbi -versioon, joten kanssakatsojat tosiaan oli pieniä muksuja. Ei tässä siis kovin aikuismaisena aikuisena voi itseään pitää.

Eläimistä just aina tulee vaan mieleen omat lemmikit ja niiden menettäminen on jotain ihan hirveetä.

Tuossa juna-skenessä Topissa ja Tessussa järkytystä lisäsi se, että se koirahan jää junan alle sillalla - ihan niin kuin meidänkin koira jäi. :/ Hyi, se tuli kyllä niin shokkina, ettei mikään ikinä. Ja se, missä se mummo jättää Topin yksin metsään, on kyllä kans ihan kauhea kohtaus! Sille mä muistan kans joskus pienenä vetistelleeni - ja sopivassa mielentilassa kyllä vieläkin. Ei ole todellakaan mikään happy times -Disney-leffa, kun ajatuksen kanssa mukana eläen katsoo.

Marley & Me:ssä se on musta just se loppu, mikä pistää itkettämään. Jossain vaiheessa koko tarina maistuu jo venytetyltä, mutta sitten kun se loppukohtaus tulee ja tajuaa, miten pitkän matkan Marleyn elämää ja osaa perheessä on seurannut, niin kyllä se liikauttaa jotain syvällä sisimmässä. Kamala leffa kaikille lemmikkejä omistaneille kyllä, en tiedä, toimisiko se ilman samaistumista ja niitä hlökohtaisia kokemuksia ja assosiaatioita omiin karvanaamoihin.

[Kosmik]

Yllättävää, kukaan ei ole maininnut Brokeback Mountainia. Olen varmaan outo, kun se on nimenomaan mulle yksi niistä harvoista, jotka itkettää joka katselukerralla ja jotenkin siinä on vielä sekin traaginen elementti, että Heath Ledger näyttelee toista pääosaa. Silloin aikoinaan, kun luin Ledgerin kuolemasta, en heti uskonut sitä todeksi. Olin vasta tutustunut kyseiseen näyttelijään ja jotenkin oli pienoinen shokki kuulla hänen poismenostaan, olihan hän tosi lupaava nouseva näyttelijä. Varmaan tuo elokuva merkitsee mulle juuri siksi niin paljon, ja kun se tarina itsessäänkin on tosi surullinen. :/

Viimeksi taisin itkeä vähän Foxcatcherissa, ja sekin tapahtui teatterissa. On aika inhottava tunne, kun yrittää taistella kyyneleitä vastaan ja silti silmät kostuu, ei oikein kehtaa siellä edes pyyhkiä niitä kuiviksi, ettei kukaan huomaa, että itken. :'D Tuo elokuva oli yllättävän synkkä, ilonpilkahduksia ei ollut juurikaan. Mua siinä kosketti nimenomaan se veljessuhde.


Eilen kävin katsomassa American Sniperin. Sitä on odotettu, ja outoa, että tulee Suomessa teatteriin vasta nyt. -__-' No, olihan se vähän pettymys. Aikamoista sotapropagandaa. Parasta antia oli varmaan sotakohtaukset ja se kun kuvatiin vähän sitäkin, miten sota ja tappaminen muuttaa ihmistä, saa mielenterveyden horjumaan. Ilmeisesti elokuvaa on kritisoitu siitäkin, että Chris Kyle esitettiin tavallaan sankarina, vaikka todellisuudessa hän oli vähän sellainen rehvastelija, joka kuulemma nautti tappamisesta. O_o Harmillisesti ainoastaan itse "Legenda" nousi leffassa esiin, muut henkilöt jäi tosi paperisiksi.

[nami]

Oletteko itse elokuvissa vetistelijöitä, vai jääkö koskettavat kohtaukset koskettamatta?

Siis musta on tullut ihan järkyttävä leffa/tv-itkupilli tälleen aikuisiällä. Leffateatterissa vielä kykenen pidättelee vetistelyäni, mutta auta armias jos katsotaan jotain himassa tai kaverin luona...... oon oikeesti ihan kamala. En osaa edes nimetä pahimpia vollotusleffoja kun itkureaktio on tasoa et leffas esiintyy elementti x -> meitsi pillittää :--D Kaikenlaiset toisen puolesta uhrautumiset saa mut itkemään, vallankumousjutut saa mut itkemään, dramaattisesti vanhempansa menettävät muksut saa mut itkemään, eläinten kuolemat, ihmisten kuolemat (riippuu toki leffasta, mitkään toimintapätkän sivuhahmokuolemat nyt ei liikuta mut sit taas jos sillä kuolemalla on leffassa pysäyttävä vaikutus you know), vahvat ystävyyden ja rakkauden osoitukset saa mut itkemään (mut sit taas en oikeen eläydy erodraamaan tai ystävien riitoihin, weird)....... oon ihan toivoton, en kestä itseäni Jos jotain pitäis mainita niin jo muiden esille nostamat piirretyt (varsinkin Disneyn ja varsinkin Mufasan kuolema, Pocahontas sekä infamous Bambin äiti) ja Brokeback Mountain on kyllä just eikä melkein mun itkuparkumateriaalia.

ja X-Men: Days Of Future Pastin Charlesin "Just because one stumbles and loses their path, doesn't mean they're lost forever"

.... ja ei jeesus toikin kohta ;___;

[Luci]

Oi, Big Hero 6! Itsekin pidin kovasti (ja koska olen hc-Disney-fani niin taatusti hommaan sen omaksi) ja tuli kyllä siskon ja kahden kaverin kanssa naurettua oikein urakalla, erityisesti Fredille ja joillekin Baymaxin jutuille. ("Juokse!" "En ole nopea." "Joo mä huomasin!") Kävin enkuksi katsomassa, koska sisko halusi. Sitten kun tulee Blu-raylle katson varmaan myös suomeksi, ihan vain jotta saan tietää, millainen laatu. Hiro on tosiaan tosi suloinen, mutta omaksi suosikeiksi taisivat silti nousta GoGo ja Honey Lemon. Ihan kyllä koko ryhmästä pidän, mutta jotenkin nämä naiset veivät mun sydämeni, etenkin GoGo.

Big Hero 6sta en oo vieläkään kattonut(!!!), joten pitääkin laittaa ylös, että muistan sen katsastaa tässä lähitulevaisuudessa. Minäkin katson varmasti englanniksi , koska täällä päin maailmaa ei kauheen helpolla suomenkielisiä leffoja löydäkkään ja sen takia varsinkin nää uusimmat Disneyt (Tangled ja Frozen nyt ainakin) oon katsastanut englanniksi. Oon valtava Disney-fani ja rakastan vähän Leijonakuningasta, Pocahontasta ja muuta sellaista suomeksi ja englanniksi katsoessa ei vaan oo sitä samaa fiilistä, kun suomeksi katsoattaessa, kun ne äänet ja fraasit on jäänyt lapsuudesta niin hyvin mieleen. Kuitenkin, näissä leffoissa, joihin oon tutustunut suoraan englanniksi, suomenkielinen versio ei toimi yhtään. Varmaan sama, ehtisin tottua englanninkieliseen versioon ja suomenkielinen aiheuttaa vain kylmiä väreitä. Rakastan Frozenin soundtrackia englanniksi, mut suomenkieliset versiot saa mut cringeemään. Mä oon niin pahoillani englanninkielen täydellisestä väärinkäytöstä, muttakun en millään keksi suomenkielestä vastaavaa sanaa cringelle ja translateri tarjos mulle kyyristyä ja eieieieiei en mä kyyristele

Oletteko itse elokuvissa vetistelijöitä, vai jääkö koskettavat kohtaukset koskettamatta?
Mä oon ihan hirvee vetistelijä ja kaikki leffat joissa on ees hivenen verran herkistelyä saa mut itkeskelemään. Perus Disney-leffat, kuten Leijonakuningas ja Bambi avaa hanat aina, perus Markey & Me, Potterit, jopa Inception muistaakseni. Lista leffoista joissa itken on loputon, mut ei tarvi tietenkään olla kyse ees leffoista, vaan pätkät sarjoista (jopa täysin irrotettuna kontekstista), Youtube-videot (varsinkin ne eläinaiheiset) jne.

[Röhkö]

Olen viimeaikoina katsellut paljonkin elokuvia, ihan teatterissa asti kaksi:

Insurgent
Ei yhtä napakka kuin edeltäjänsä, mutta yllätti myös kirjan lukeneen. Peter on edelleen lempihahmoni, ja juuri hänen avullaan leffaan tuotiinkin mukaan huumoria. Vahvat, aikuiset naishahmot olivat myös hyviä, muun muassa Jeanine, Johanna ja Evelyn. Tris jäi minusta vähän näiden suoritusten varjoon.
Jokin koko divergent-osasto-asetelmassa on mielestäni tökkinyt aina. Tässä sarjassa edetään selvästi mikrotasolta suurempaan mittakaavaan, mikä aiheuttaa vähän yksityiskohtien katoamista.

Avengers - Age of Ultron
Itse tarinassa ei ollut juuri mitään uutta, tällaisia leffoja on tehty aikaisemminkin. Hahmot kuitenkin toimivat hyvin ja pidin kameratyöskentelystä, hidastuksista ja huumorista. Taylor-Johnson ei Elohopeana yltänyt aivan samaan kuin Evan Peters X-Menissä. Syynä tähän aika vähäinen ruutuaika. Leffan pahis taas ajoi asiansa, mutta ei missään vaiheessa vaikuttanut todelliselta uhalta. Leffan rakkausyllätykset olivat mukavaa katseltavaa: pidin Mustan lesken hahmokehityksestä. Tämä leffa oli ihan viihdyttävä, enkä viitsi syvempää analyysia tehdä, kun juonessa kuulemma on Kapteeni Amerikan kilven mentäviä aukkoja...

[Kosmik]

No olen mäkin taas kaikkeen suostunut. :'D Poikaystävä ylipuhui mut Mad Maxin ensi-iltaan. Mähän en tiedä mitään Mad Maxista, toivottavasti ton pystyy katselemaan tällainen ummikkokin. No, ainakin voin ihastella Tom Hardya, jos en elokuvasta muuta saa irti. XD No, olen kuitenkin huomannut nauttivani äijäelokuvista, niin eiköhän tämäkin ole ihan jees. Ilmeisesti aikamoista toimintatykitystä on luvassa, mitä arvosteluja luin. XD

Kiinnostaisi nähdä tuo Insurgent myös. Se kirja oli ihan hiton sekava, toivottavasti elokuva selkeyttää tarinaa jotenkin. Se mikä mua noissa kirjoissa on häirinnyt, on miljöö, jota kuvaillaan hyvin ylimalkaisesti ja harvasanaisesti. Ihme, että siitä on saatu silti repäistyä jonkinlainen maailma valkokankaalle. Tälleen jälkikäteen huomasin, että Peterin näyttelijä Miles Teller näytteli pääosaa Whiplashissa, joka yllätti mut erittäin positiivisesti. Tai siis oikeastaan ihmettelin Whiplashia katsellessani, miksi se jätkä näytti niin tutulta ja sitten muistinkin että se oli Divergentissä.

//Haha, Mad Max: Fury Road nähty! Ihan viihdyttävää settiä, enkä panisi pahakseni, jos mullakin olisi oma Tom Hardy veripussina mahdollisten tapaturmien ja sairauksien varalle. XD Hämmästyin, kun Nicholas Hoult oli myös leffassa mukana, kaljuna friikkinä. Ja tietysti rupesi kaikki slash-paritusideat kypsymään Maxin and Nuxin välille (perkele, niiden nimetkin rimmaa!), olihan niillä aikamoinen veriside, ainakin siinä alussa X''D, ja sitten se kettinkikin vielä. XD Olen ihan kamala ja hiljenen ennen kuin spoilaan liikaa...
Charlize Theron näytti muuten tosi söötiltä siilitukkaisena. Tykkäsin siitäkin, ettei hänen roolihahmoaan Furiosaa lähdetty väkisin parittamaan esim. juurikin Maxille. Itsenäiset ja vahvat naishahmot on mahteja, kiva että tähän leffaan mahtui sellainen, vaikka yleistasolla tarkasteltuna hahmot ei mitenkään kovin syvällisiä olleetkaan.

[Miss-schoolweek]

Minäkin kävin katsomassa Mad Max: Fury Roadin (onnistuin sittenkin järjestämään lapsenvahdin) ja olen edelleen aivan taivaassa. Se oli ehkä paras elokuva jonka olen nähnyt moneen vuoteen!
Juoni nyt oli kepoinen, mutta olin niin fiiliksissä läpi leffan, että teki mieli vaan huutaa ja itkeä ja nauraa. Se kuulosti mahtavalta (ja musiikkiin oli kerrankin hauska taustatarina), se näytti ihan mielettömältä ja niin post-apokalyptiseltä, että sydäntä lämmitti. Rakastuin hahmoihin, huumori sai minut ulvomaan naurusta ja vollotin varmaan kolmasosan elokuvasta. En edes tiedä miksi, mutta tämä leffa osui minua juuri oikeaan hermoon ja siitä tuli kerralla suosikkini. Jopa toimintakohtaukset olivat niin loistavan mukaansatempaavia, että tälläinen äksöniä usein tylsänä pitävä katsoja piti penkin reunasta kiinni ja halusi karjua mukana.
Diggasin myös Furiosasta ja olin onneni kukkuloilla kun huomasin, ettei hahmoa tosiaan ollut käsikirjoitettu vain Maxin geneerikseksi toimintaleffaromanssiksi. Ei tämä mimmi nyt niin vallankumouksellisen uudenlainen hahmo ollut, mutta todentuntuinen kyllä. Kerrankin joku on keksinyt ihmis-naishahmon eikä puhuvaa päätä ja rintoja tikun nenässä.

Ei ole totta, Kosmik... Minäkin rakastuin Max/Nuxiin aivan täysin. En edes ole nykyään mikään suuri slashari ja Max on headcanonissani naisiin päin, mutta on pakkopakkopakko saada näiden kahden jutusta jotain. Epäilen, että sorrun kirjoittamaan tätä itsekin, koska siinä on jotain niin mielettömän toimivaa.

[Talviomena]

Minäkin kävin katsomassa Mad Maxin Hömiksen kanssa tuossa sunnuntaina. Muistan nähneeni kakkosleffan pariin kertaan ja tykänneeni siitä melkoisesti, joten ihan innolla menin kyllä katsomaan. Oli muuten tosi hyvä! Tykkäsin erityisesti siitä, että Furiosaa ei tosiaan oltu suunniteltu vain "geneeriseksi toimintaleffaromanssiksi" ja että pahiksillakin oli oikeasti jonkinlaista elämää sen isopaha-kuorensa alla.

Spoiler: näytä

Täytyy tosin kysyä, että olinko ainoa, jolla ei käynyt mielessäkään mitään Max/Nux-paria, vaan olin aidosti kettuuntunut punapään kohtalon vuoksi (olivathan ne nyt aika söpö pari)?

[Miss-schoolweek]

Max/Nux toimii lähinnä... No, ainakin minun päässäni pelkkänä smuttina. Canonin kannalta en osaa kuvitella kumpaakaan hahmoa miehen kanssa ja kuten Talviomena, sanoi, se mitä leffassa nähtiin oli söpöä. En edes tiedä,  mistä mokoma slash-aivojumi iski, mutta se on liian kuuma idea sivuutettavaksi, vaikkei siinä järkeä olekaan.

[Eririn]

Itsekin olen miettinyt, että pitäisi tuo Mad Max käydä katsomassa. Alunperin se ei erityisemmin kiinnostanut, mutta sitten sain tietää, että moni MRA (Men's Rights Activist) on vetänyt siitä viiskyt palkokasvia nenäänsä ja haukkunut sen feministiseksi propagandaksi. Jos leffa suututtaa fuckboyt, se ei voi olla ihan huono. Nyt pitäisi vain jostain löytyä seuraa, koska se vaikuttaa sen verran väkivaltaiselta, etten halua käydä katsomassa sitä yksin. (Ja joka tapauksessa en ehdi sitä nyt pariin viikkoon käydä katsomassa, kun tämä viikko pitää lukea ja ensi viikko pitää valmistella siskon YO-juhlia.)

Meininki olisi myös käydä katsomassa Jurassic World sitten kun se tulee. Olen kaksi ekaa Jurassic Parkia nähnyt ja pidin niistä kovasti + dinosaurusfriikkinä ilman muuta tahdon nähdä Jurassic Worldin.

[Kosmik]

Ei ole totta, Kosmik... Minäkin rakastuin Max/Nuxiin aivan täysin. En edes ole nykyään mikään suuri slashari ja Max on headcanonissani naisiin päin, mutta on pakkopakkopakko saada näiden kahden jutusta jotain. Epäilen, että sorrun kirjoittamaan tätä itsekin, koska siinä on jotain niin mielettömän toimivaa.

Aaa, kirjoita ihmeessä! Tulen ehdottomasti lukemaan ja kommentoimaan, jos saat sen tänne Finiin saakka laitettua! Musta se niiden suhde oli niin hulvaton. Repeilin itsekseni seuratessani sitä niiden perseilyä. XD

Yllätyin, miten paljon nautin näinkin toiminnallisesta elokuvasta. Ehkä siinä sitten oli jotain raikasta action-leffojen saralla, nimenomaan Furiosan roolin osalta ja ettei pahiksetkaan jääneet pinnallisiksi tappokoneiksi. Jostain luin, että tuosta Furiosasta oli jotkut mieskatsojat närkästyneet. Eihän toimintaelokuvassa voi olla nainen pääosassa! Vähän sama juttu oli, kun Call of Duty -pelisarjaan tuli naissotilaat, osa pelaajista veti niistäkin pultit. :/ Mikä siinä on, että joidenkin miehuus kokee kolauksen näinkin pienten asioiden tähden (että naisella on leffassa muutakin virkaa kuin toimia silmänruokana mieskatsojille)? Musta on vaan hienoa, jos uskalletaan murtaa ns. valtavirtaelokuvien stereotypioita ja ajatella raikkaalla ja uudella tavalla. Tällaisia toimintaelokuvia saisi mun puolesta olla enemmän.

// Eririn väliin! Mene ihmeessä katsomaan tuo elokuva! Raikas tuulahdus toimintaelokuvien saralla.

[Hömöpöllö]

Joo Talviomenan kanssa käytiin kattomassa Mad Max ja rakastuin siihen ♥♥ DVD eksyy mun hyllyyn heti kun tulee myyntiin. Yleensä en välitä scfimäisistä/vaihtoehto tulevaisuus elokuvista, koska ne tuppaa olevan liian teknologisia, mutta tää ruostehuuruinen sekopääromuralli oli jotenkin steampunkmaista joten tykkäsin. En ole varma kumpi oli coolimpi, Sotarekka vai se konserttirekka, musiikki oli kyllä niin hyvä että soundtrack-levy kelpais.

Mäkin mietin että vois alkaa ficcaamaan leffasta, mutten slashiä, koska Max on liian mökö ja Nux kuuluu sille punapäälle, joten Punis/Nux on mun paritus♥ Itkettää vieläkin leffan loppu. Myös niistä muista tyttösistä voisi kirjoittaa. Leffa oli myös siinämielessä hyvä ettei siinä ollut turhia sivuhahmoja, jotka vaan esitellään pikaisesti ja sitten unohdetaan (näin on valitettavan monessa leffassa) vaan tytötkin sai tarpeeksi ruutuaikaa, jotta ne olivat tarinalle oikeasti oleellisia, eivätkä vain pelastettavia prinsessoja.

MRA (Men's Rights Activist) on vetänyt siitä viiskyt palkokasvia nenäänsä ja haukkunut sen feministiseksi propagandaksi.

Kasvattakoon niitä palkokasveja ihan rauhassa ja tukehtukoon niihin.  Ennen tätä päivää naisroolit ovat olleet romanttisten komedioiden bimboja tai neitoja pulassa, olen vain tyytyväinen että nyt saatiin vahvoja ja oikeasti persoonallisia naishahmoja ja toivottavasti lisää on tulossa. Nämä MRA tyypit saa ihan rauhassa katsoa niitä paria miljoonaa muuta elokuvaa joita maailmasta löytyy ja joissa mies on sankari tai sitten katsokoon jotakin sukupuoletonta Mio ja Mao- tyylistä muoviluvaha ohjelmaa jottei vaan tulisi alemmuuden tunne omasta sukupuolesta.