Mietin juuri muutama päivä sitten ystäväni kanssa, että millaisia leffoja, kirjoja, sarjoja ja niin edelleen tullaan tekemään vuodesta 2020. Hauskaa, että tällaisia tekstejä on jo tekeillä!
Saan molempien osien tunnelmista hyvin kiinni. Vähillä sanoilla pystyt luomaan eheitä ja väkeviä kuvia. Muhun iski eniten arkiset ja tutut huomiot, kuten asfaltille kaatunut Starbucks-muki sekä se fiilis, että voisi varmaan soittaa isännöitsijälle, mutta ei kuitenkaan soita. Pidin myös siitä, miten ajankuva on maalattu parilla tarkalla lauseella; yhdellä väittelyllä ja kasvavilla luvuilla. Ja tuo linkkaamasi biisi sopii hienosti tähän taustalle!
Muhun iski tosi kovasti tuo summary-teksti kaikessa lakonisuudessaan. Tai siis kun tuo lause jättää sanomatta niin paljon, niin tuntuu lähes absurdilta, että tästä omituisesta vuodesta voi puhua noin arkisesti. Lisäksi lause sai ajatukset palaamaan tuohon keskiviikkoon. Vähänpä silloin tiesi, mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Ja onneksi niin. Tosi kutkuttavaa, että oot nostanut tuon keskiviikon otsikkoonkin. En tiedä, saitko nyt yhtään kiinni tästä mun hehkutuksesta, mutta pointti oli, että koska vuosi 2020 on meidän omituista arkeamme, tuntuu ihanan absurdilta, että sitä voi kuvata noin lakonisesti, ilman tunnetta.
Tosi kivaa, että kirjoitat tästä hullusta vuodesta! Tuun lukemaan jatkossakin.