LotR: My Precious | S | ficlet

[The Pure-Blood Princess]

Author: The Pure-Blood Princess
Beta: Sarveiskalvo
Fandom: Taru sormusten herrasta
Genre: drama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Sméagol & Klonkku
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia J.R.R. Tolkienille. En saa tästä minkäänlaista korvausta.
Summary: Klonkku yrittää saada Sméagolin puolelleen.
Haasteet: Osallistuu haasteisiin 5 x jotain uutta 2015 uudella hahmolla ja Pahishaasteeseen pahiksella Klonkku.

A/N: En ole koskaan ennen kirjoittanut Sméagolista/Klonkusta, joten päätin, että nyt on korkea aika, ja tällainen ficintynkä siitä sitten tuli. Kommentit ovat aina tervetulleita.

My Precious

Yö oli laskeutunut Keski-Maan ylle, mutta vihollinen ei koskaan nukkunut ja Sméagol tiesi sen paremmin kuin hyvin. Niinpä hän valvoi taas mutisten kirouksia valkealle naamalle, jonka ei kaiken järjen ja logiikan mukaan olisi enää kuulunut paistaa, kun oltiin niin lähellä Varjon maata. Ja ties vaikka ”aaveet siivillä” tulisivat ja tekisivät pahaa isännälle… tai Aarteelle.
”Aarre… Aarre…” hän mutisi itsekseen ja katseli nukkuvia hobitteja. Isäntä näkyi hipelöivän Sormusta unissaan eikä Sméagol saanut silmiään irti tuosta kuolettavan kauniista esineestä.

”Myönnä pois”, kuului äkkiä tuttu, pilkallinen ääni, ”että me halutaan se!”
Sméagol vilkaisi pelästyneenä ympärilleen. Klonkku oli palannut.
”Ssse on meidän Aarre. Meidän Aarre! Me halutaan se! Me halutaan ssse!” Klonkku sihisi. Sen ääni oli täynnä Aarteen menetyksestä koitunutta katkeruutta ja raivoa.
”Mene pois!” Sméagol tiuskaisi ja laittoi kädet korvilleen. Hän ei halunnut kuunnella yhtään enempää.
”Mene pois, äläkä ikinä tule takaisin!” hän huusi ja puristi silmänsä tiukasti kiinni ja toivoi parasta. Mutta Klonkku ei mennyt.
”Ne varasti sen!” se sähähti hampaidensa välistä. ”Ne varassssti sssen meiltä ja me halutaan ssse takaisin! Me kostetaan niille! Me kossstetaan niille!”
”Ei saa tehdä pahaa isännälle!” Sméagol kiljaisi hätääntyneenä. ”Isäntä on hyvä Sméagolille.”
”Mutta sillä on meidän Aarre! Klunk! Ja se aikoo tuhota ssen! Tuhota meidän Aarteen!”
”Tuhota… Aarteen?” Sméagol jäi miettimään hetkeksi, kunnes tajusi lauseen sisällön kunnolla.
”Niin juuri”, Klonkku sanoi. ”Niin juuri.  Ja siksi meidän täytyy saada Aarre! Ssaada Aarre!”
”Tapetaan ne! Tapetaan ne!” Sméagol innostui. ”Sitten saadaan Aarre!”
”Eipäs hätäillä, eipässs hätäillä”, Klonkku keskeytti. ”Me tarvitaan suunnitelma. Sssuunnitelma!”
”Niin?” Sméagol kuunteli kiinnostuneena.
”Meidän täytyy päästä eroon paksusta hobitista. Ja sitten viedään se toinen hänelle.”
”Hänelle?”
”Sssshhh… Luolaan hänelle… Hän saa kunnon aterian ja me saadaan Aarre!”
”Isäntä… Hänelle…” Sméagol sopersi.
”Etkö muista enää, että se petti meidät. Petti meidät! Ja me kostetaan, me kossstetaan!”
”Kostetaan!” Sméagol toisti.
”Ja saadaan Aarre. Sssaadaan Aarre!”
”Saadaan Aarre…”
Klonkun kasvoille piirtyi kiero hymy. Sméagol oli viimeinkin mennyt.

[LillaMyy]

Moi taas, miten niin mä olen aina ekana kommentoimassa näitä sun LotR-ficcejäsi. Täytyy kyllä sanoa, että mä en ole ikinä ennen edes törmännyt ajatukseen kirjoittaa Klonkusta/Sméagolista, mutta tämä toimi kyllä ehkä jopa yllättävänkin hyvin. Kuitenkin, kun ottaa huomioon, niin kirjoittaessa ei ehkä pysty tekemään samalla lailla kuin leffoissa, että vaihtaa tyyliin kuvakulmaa persoonallisuuden vaihtuessa, joten siihen pitää keksiä sitten joku muu taktiikka. Mun mielestäni sä onnistuit siinä hyvin, kun sä laitoit Klonkun sihisemään oikein kunnolla noiden ässiensä kanssa. Muutenkin tuo evoluution Sméagolista Klonkkuun on varsin toimiva. (:

Nyt jäi kyllä jotenkin häiritsemään (selkeästi liikaa aikaa viimeisestä lukukerrasta!), kun en osaa ajoittaa tätä mitenkään fiksusti. Leffan mukaan tämä menisi sen jälkeen, kun Frodo, Sam ja Klonkku lähtivät Osgiliathista, mutta kirjassa ei taida olla mitään viittauksiakaan siihen, että Klonkku yhtäkkiä palaakin takaisin vanhoihin tapoihinsa tässä mielessä. Tai sitten mä en vain muista sitä... Toki, tuolla oli viittaus Frodon 'petokseen', joten ehkä tämä sijoittuisi sitten Henneth Annunin tapahtumien jälkeen, mutta sen tarkemmin en osaa paikallistaa tätä. Ei sillä, että tällaisella pikkujutulla olisi välttämättä mitenkään hirveästi painoarvoakaan tässä, tuli vain lukiessa yhtäkkiä mieleen, että 'hetkonen, koskas tämä oikein tapahtuikaan'. (:

[Iloinen Sipuli]

Täytyy myöntää että oon vältelly LotRia fandomina tosi pitkään, se on alkuperäisteoksena niin loistava, että kaikenlainen fanfiction siitä pelottaa... Mutta tämä, tämä oli tosi osuva!

Mikä loistava ajatus kirjoittaa Klonkusta hahmona! Nimenomaan sehän minut saikin tämän heti lukemaan, tuli heti sellainen "ei vitsi mikä valinta uudeksi hahmoksi!"

Tekstinä tämä toimi mielestäni erinomaisesti, sillä tämä pysyi todella uskollisena canonille, taisi itse asiassa olla ihan täysin canonia. Hahmon jakautunut persoonallisuus on herkullinen aihe, ja siitä saisi vaikka mitä irti, mutta tämä on sellainen fandom, että liiallinen abstrakti ja taiteellinen revittely ja mässäily ei välttämättä toimisi. Tämä oli juuri hyvä, kun ns. "pysyi aisoissa", ollen silti erittäin mielenkiintoinen ja sujuva.

Kiinnostava tämä tosiaan on, ylipäätänsä se koko idea, miten tuo "Klonkun ja Smeagolin vuoropuhelu" käy jotenkin niin smoothisti. Näkökulma on periaatteessa Smeagolin, jota Klonkku ikään kuin tulee häiritsemään, ja puhuu tämän kanssa kuin kuka tahansa. Siis niin että jos hahmoa ei tuntisi, tämä voisi aivan hyvin olla kahden henkilön välinen dialogi, ei epäilystäkään. Juuri se, ettei asiaa korosteta tai siitä nosteta meteliä, vaan esitetään ihan normaalina, korostaa miten kieroutunut ja jakautunut persoonallisuus Klonkku (tai Smeagol, mikälie) onkaan.

Onnistunut teksti siis, kivaa luettavaa (:

-Iloinen Sipuli

[The Pure-Blood Princess]

LillaMyy: Joo moikka, sä tosiaan tunnut nämä mun LotR-ficcini löytävän ensimmäisenä. Itsekään en ole tainnut ikinä minkäänlaista Klonkku/Sméagol-ficciä lukea, sain vaan jostain tällaiseen idean (tai siis katsoin taas vaihteeksi LotRia ja sitten päätin kirjoittaa tämmöisen :'D).
Öm joo, mun täytyi oikein alkaa miettiä, että mihin kohtaan olinkaan sijoittanut tän. Muistaakseni ajattelin kirjassa Kahden tornin loppuun, tuohon Cirith Ungolin portaat -lukuun. Kun siinä Sam pohtii sitä, että tullaanko Frodosta ja hänestä koskaan kertomaan tarinoita, ja he huomaavat Klonkun kadonneen. Hetken päästä hobitit nukahtavat ja Klonkku palaa vasta tunteja myöhemmin. Eli, kirjassa ei (muistaakseni) kerrota, mitä Klonkku oli touhunnut, eikä sen mielen muuttumiseen viitata sanallakaan. Mutta kuka tietää, ehkä Klonkku sai siinä välissä Sméagolin puolelleen, niin kuin leffassa Kahden Tornin lopussa? Toivottavasti tajusit sekavan selitykseni. (:

Iloinen Sipuli: Täytyy myöntää, että olen itsekin tosi tarkka sen suhteen, millaisia LotR-ficcejä luen juuri tuosta samasta syystä. Ja kirjoittaessa haluan ehdottomasti pysyä mahdollisimman uskollisena canonille. (:
Tämän kirjoittaminen oli aluksi kieltämättä haastavaa, koska sain koko ajan olla tarkka juuri tuosta, etten lähde revittelemään liikaa, mutta loppua kohden aloin jo tavallaan päästä hahmoon (vai pitäisikö sanoa hahmoihin) sisälle ja kirjoittaminen helpottui. Kiva, että ficci on mielestäsi onnistunut.

[roxy]

Kommenttikampanjasta päivää!

En ole tätä ennen törmännyt yhteenkään Klonkusta/Sméagolista kertovaan ficciin. Oli kyllä iloinen yllätys, onhan Klonkku yksi lempihahmoistani (:

Toi Klonkun ja Sméagolin vuoropuhelu oli niin loistavasti tehty, että jos ei tuntisi fandomia, voisi luulla että siinä on kaksi eri hahmoa puhumassa toisilleen. Ihanasti olit saanut tuon Klonkun jakautuneen persoonan esille. Se on kuitenkin sinänsä aika vaikea tehdä uskottavasti. Täällä on oikeastaan jo sanottu kaikki mitä nyt halusin sanoa, joten tästä kommentista tuli vähän lyhyt

Aivan ihana ficci, kiitos (:

- rox

[The Pure-Blood Princess]

roxy: Kiitos paljon, ja mukavaa että pidit. Itsekään en ole ikinä lukenut yhtään Klonkusta/Sméagolista kertovaa ficciä, mulle vaan tuli jostain sellainen ajatus että "jee, nyt kirjoitan Klonkusta"! Hyvä, että tuo vuoropuhelu on mielestäsi onnistunut, sillä se oli todella haastava kirjoittaa.
Ja kommentin lyhyys ei haittaa yhtään, sillä onhan lyhytkin kommentti parempi kuin ei mitään, vai mitä?