Kirjoittaja Aihe: Kevätsadepuhinaa | S | slash, fluffy | Topi/Miika  (Luettu 1481 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 146
Nimi: Kevätsadepuhinaa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: slash, fluffy
Paritus: Topi/Miika
Varoitukset: vähän kiroilua

A/N: Söpöily on aina jees. Tarvitsin tätä itse, kun oli vähän möhpöh päivä ja pikkuprojektit tasapainottaa kivasti. Lisäksi pääsin viimein toteuttamaan visioni kukkivista omenapuista ja Topikasta :3



Kevätsadepuhinaa

”Topi, nyt me mennään sisälle!” huusin. Saakeli, että vielä seisoinkin siinä, vaikka yltyvä sade oli ajanut jo kissankin sisälle. Siellä Viisari varmaan jo makasi tassut levällään ukin sylissä ja sai rapsutuksia. Minä täällä kastuin, koska idioottipoikaystäväni juoksenteli omenapuiden alla, kuka tietää, mitä varten.

Omenapuut olivat täydessä kukassa, ja siksi ne olivatkin kiinnittäneet Topin huomion. Se oli selittänyt, miten sen setä oli ennen asunut talossa, jossa oli ollut juuri tällaisia omenapuita ja niissä oli ollut ihana kiipeillä. Okei, sillä oli siis jokin erityinen suhde omenapuihin. En jaksanut kummastella asiaa. Lapsuusjutut olivat Topille tärkeitä, ja yleensä se oli mun mielestä ihana asia, mutta ei tällä nimenomaisella hetkellä.

Olihan omenapuut ihan nättejä, mutta sateella mentiin sisälle niin kuin järkevät ihmiset, vaikka olisihan mun pitänyt tietää, ettei Topi kuulunut niihin. Mun mieli synkkeni jokaisen sadepisaran myötä yhä synkemmäksi. Mulla sattui olemaan päällä juuri se huonompi takki, joka oli lämmin, mutta se ei pitänyt sadetta sitten yhtään. Olin hetkessä märkä ja kiukkuinen eikä Topi siltikään tullut. Vittu, jääköön sitten juoksentelemaan sateeseen.

Käännyin ja marssin sisälle. Vein märät kengät ja takin saunaan kuivumaan. Olohuoneessa ukki istui Viisari sylissään ihan niin kuin olin uumoillutkin. Ukki teki sudokua. Mummua ei näkynyt. Joko se oli nokosilla tai sitten tekemässä jotain kotitöitä.

”Ukkostaako siellä?” ukki kysyi nostamatta katsettaan vihkosta. Se pyöritteli numeroita.

”Ei. Sataa vaan. Äsken meni kyllä lentokone”, sanoin. Ukki nyökytteli ja lisäsi uuden numeron.

”Voisi keittää kaffet”, ukki ajatteli ääneen ja kohotti viimein katseensa. ”Huvittaisiko sinua?”

Sen vilpitön kysymys sai mut hymyilemään. Ukki ei ikinä käskenyt. Se kysyi aina: haluaisitko auttaa, huvittaisiko sinua tehdä tämä, jaksaisitko kantaa tämän? Ihmiset harvemmin kehtasivat kieltäytyä, kun pyyntö esitettiin tietyllä tavalla. En ollut ihan varma, oliko ukki muita kierompi ja laskelmoivampi vai oliko se oikeasti niin ystävällinen, ettei viitsinyt käskyttää ja komentaa. Saattoi se toki olla molempia mielialasta riippuen.

”Joo, kyllä mä keitän”, sanoin ja menin keittiöön. Keitin neljälle, itselleni kaksi, koska ukille ja mummille riitti yksi kuppi, ja Topi taas ei kahvia juonut. Liian kitkerää sille herkkusuulle. Ehkä mun pitäisi kysyä mummulta, oliko sillä yhtään mehuja –

Onneksi mulla ei ollut mitään käsissä, kun joku äkkiä halasi mua tiukasti takaapäin. Henkäisin säikähtäneenä, vaikka tiesin heti, kuka se oli. Ärtymys sai mut kivahtamaan:

”Lopeta toi.”

”En varmana”, Topi sanoi. Puuskahdin. Kahvinkeitin porisi ja olohuoneessa ukki puheli itsekseen tai kissalle. Radiosta tuli säätiedotus. Topi halasi mua sen leuka olkapäällä leväten. Sillä oli mukava siinä, vaikka mua suututtikin.

”Puspus”, Topi äänteli ja suuteli mun niskaa. Se pisti väkisinkin hymyilyttämään, ja mä rentouduin. Käännyin ympäri. Topin vihreät silmät tuikkivat, ja sen suu näytti hyvin suudeltavalta. Tahdoin silti hyvitystä siitä, että olin joutunut seisoskelemaan kylmässä kevätsateessa Topin typerien päähänpistojen vuoksi. Siksi en hymyillyt vaan käännyin pois. Topi ei ymmärtänyt.

”Mikä sulla on?” se ihmetteli jo vähän loukkaantuneena, kun en lämmennyt. Topi tarttui mun käteen ja hipsutti sormiaan ranteen pehmeällä iholla. ”Mun mököpää Miika.”

”Et tullut, kun huusin sua”, selitin, vaikka se kuulosti lapselliselta munkin korviin. ”En ihan nauti sateessa seisoskelusta.”

”Mun vuoksi kuitenkin seisoit ja odotit”, Topi tiesi. ”Niin paljon sä rakastat mua.”

Ehkä Topi ja ukki olivat samaa maata pirullisuutensa kanssa. Eihän mulle jätetty mitään aseita puolustamaan asiaani.

”Jep, tasan niin paljon”, myönnyin sanomaan. ”Siitä hyvästä sun pitäisi suudella mua.”

”Sä suutut liian helposti”, Topi kiusasi, ”mutta onneksi mä osaan lepyttää sut.”

Olisin voinut vielä älähtää tai mutista jotain vastalauseeksi, mutta se olisi ollut tarpeetonta. Kun Topi tuli ja suuteli, mä unohdin kevätsateen ja kukkivat omenapuut. Jäljelle jäi vain Topi ja sen kiusoitteleva suu ja liian rohkeat kädet.
« Viimeksi muokattu: 19.10.2020 15:58:13 kirjoittanut Sokerisiipi »

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 752
Vs: Kevätsadepuhinaa, S | slash, fluffy
« Vastaus #1 : 13.01.2017 03:46:37 »
Ooi kun oli söpö! Luin varoitukset vahingossa väärin lievänä kieroiluna, niin pitihän sitä tietenkin lukea myös loput (ja okei myönnän sen, Miika veti minua tänne päin heti fluffyn ja otsikon jälkeen).

Tämä oli söpö. Heti, siis heti, rakastuin Miikan ukkiin kovasti. Ja kissaankin. Mutta kyllä se ukki oli ihana. Kiero (kuten varoituksissa luvattiin haha) sellaisella söpöllä tavalla, mielialasta riippuen. Se on kyllä todellisestikin jännä juttu, kuinka sanavalinnoilla ja -painoilla voi vaikuttaa niin paljon omaan ilmaisuunsa. Onko se kohtelias, vaativa, komenteleva vai kehotus. Jännä juttu.

Ja Topi oli vähän hassu. Kuten sanottua, en ole iihaan saanut Topista kiinni ollenkaan, rakastuin kyllä hahmoon silloin, kun oli paras ystävä ja kuten tiedän, odottelen edelleen sitä jatkista. Haluan saada vähän paremman otteen näistä ja no niin, Miikasta tykkään kybällä. Ihanaa ihanaa söpöilyä! Ja nyt vain toistan sanojani koska aijai, mie niin kovasti tykkään fluffysta! <3

- Syksy

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Kevätsadepuhinaa, S | slash, fluffy
« Vastaus #2 : 13.01.2017 06:11:41 »
En saa unta, joten minä tulen kommentoimaan!

Tämä oli kyllä niin suloinen ja söpö teksti että awws! Ihana lukea lisää Miikan näkökulmasta, koska Ei ehdi pussailla -tekstin luettuani Miikan hahmo vain kolahti lujaa muhun. Ja tässä oli läsnä juuri se sama Miika kuin Pussailussakin! Mutta olipa söpöä, että Miika jaksoi kuitenkin jonkin aikaa seisoskella vesisateessa odottamassa Topia, joka on ihan hurahtanut omenapuiden alla juoksenteluun. Toki miehellä lopulta mitta tuli täyteen, mutta kelläpä ei! Onhan kevätsade vielä kylmää.

Miikan ukki oli kyllä ihana tapaus :3 Tykästyin siihenkin ja se vaikutti jotenkin hyvin ukkimaiselta ja herttaiseltakin. Puhetyyli ja kaikki henki vanhempaa miestä. Ja oi, Viisari! Ihana nimi kissalla, hassu ja erilainen. Mutta Miikalla oli kyllä hyvää pohdintaa sen suhteen, miten ihmiset sanovat asiat. Voi olla että ukki oli oikeasti vain kohtelias tai ehkä se on pitkän iänsä ja elämänsä ansiosta oppinut käsittelemään nuoria lapsosia ja saamaan ne tekemään, mitä tarvitsee! :'D Ei ukeista voi ikinä tietää!

N'aww takaapäinhalaava Topi ja myrtsi-Miika! Niin suloista, että Miika on ihan "Mene pois!" mutta Topi saa sen sulamaan ja vielä hymyilemään, vaikka Miika selvästi tahtoisi olla vielä vähän suuttunut sille. Awws. Ja mököpää Miika! Onneksi Topi osaa lepytellä Miikan. Ja oli niin suloista, kuinka Miika kuitenkin lopulta ilmaisi, että se tahtoo pusun, vaikka se ei sanonutkaan sitä mitenkään sillä tavalla että se haluaa. Sneaky boy.

Tätä oli kiva lukea ja piristi kyllä yötä huimasti :3 Ehkä Topilla on taas illemmalla liian rohkeat kädet? ;> Ja tällä oli oikein kiva nimikin! Miika puhisee ja Topi juoksee kevätsateessa. Hihi, kiitos paljon tästä!

Huurre

  • Pornokenraali
  • ***
  • Viestejä: 712
  • Ava & banneri by minä
Vs: Kevätsadepuhinaa, S | slash, fluffy
« Vastaus #3 : 14.01.2017 02:52:42 »
Tuitui ja ui, kun ovat niin söpöjä! Näin, kun on lukenut liikaa seksiä, tekee välillä hyvää lukea matalamman ikärajan fluffya ja tää kyllä tuli hyvin tarpeeseen <3 Kevätsateita, omenapuita, ärtymystä ja takaapäinhaleja, joita niin kovin toivoin. Ja Viisari! Siis voisin käytännössä komppaa vaan Tuhisijaa ja Syksyä kaikessa, koska ne sai sanottua kaiken tarpeellisen suunnilleen :---D

Muhunkin iski Miika aika lujaa Ei ehdi pussailla -tekstissä ja nyt oli tosi kiva saada siitä lisää. Mä en edes muista, että oonko lukenut sulta jo kaikki näistä kahdesta kirjoitetut jutut, mutta pitänee tarkistaa asia. Mä nimittäin jäin pohtimaan, että miten nää nyt edes on päätynyt yhteen. Tietysti Ei ehdi pussaillan perusteella oisin jo voinut sanoa, että Miikalle ehkä helpointa ja sulosinta on se oma paras kaveri, koska sille ihmisten kanssa tuntuu olevan melko haastavaa (toivottavasti nyt muistan oikein päin edes sen...)

Ja Miikan ukki! Oi. Sait upeesti kuvailtua sen, miten pirullinen ja kiero se on, vaikka samaan aikaan niin kohtelias, eikä ikinä käske. Se vaan on just se, että jotkut osaa puhutella ihmisiä just niin, että ne ei näe muuta vaihtoehtoa kuin totella. Ja sitten, kun se pirullisuus vielä yhdistettiin Topiin, se toi jonkun tietynlaisen yhteneväisyyden siihen(kin) asiaan.

Lainaus
”Mun vuoksi kuitenkin seisoit ja odotit”, Topi tiesi. ”Niin paljon sä rakastat mua.”
Tää oli varmaan sulosin! Koska siis tietty se on söpöä, että inhoaa sadetta, mut siitä huolimatta jaksaa edes hetken odotella rakastaan. Ja sitten, kun aiheesta vielä puhuttiin ja koko keskustelu oli vaan hyvin aww.

Jee, kiitos ja sillai <3 Tämä oli makoisa ja Syksyn tapaan odotan kyllä nyt myös näistä jatkista!
those who tell the stories rule society