Kirjoittaja Aihe: Vaikka mitä tapahtuisi K-11 VIIMEINEN OSA 25.10. Rose/Scorpius  (Luettu 3275 kertaa)

ninni

  • Vieras
Nimi: Vaikka mitä tapahtuisi
Kirjoittaja: minä eli ninni
Genre: Romance ja fluff
Paritukset: Rose ja Scorpius
Varoitukset: kuolema
Ikäraja: K-11
A/N: Tämä on ensimmäinen osa, ja toivoisin nyt paljon kommentteja, hyviä ja huonojakin, että innostuisin jatkamaan tätä!


1. luku

”Miten menee Weasley?” Scropius kysyi tytöltä joka luki kokeeseen penkillä, yksin.
”Ensiksi, nimeni ei ole Weasley, toiseksi, miksi sinua edes kiinnostaa?” Rose tivasi tältä.
Scorpius kohautti olkapäitään.
”Olet aivan kuin äitisi, kuulemani mukaan”
”Ai, puhutteko perheessänne useinkin äidistäni?” Rose kysyi epäilevään sävyyn.
”Emme uhraa aikaamme siihen. Tietysti olen kuullut muutamia lauseita, ja minulla on kyky päätellä asiat kun kuulen muutaman lauseen.”
”Mikä todistaa sen että olet oikeassa?”
”Sinä, jäät yksin koulukirjojesi kanssa kun veljesi ja serkkusi pitävät hauskaa oleskeluhuoneessa”
”Älä naurata, kertaan vain vähän seuraavalle tunnille...”
”Siinä näet, minulla on kykyjä” Scorpius levitteli käsiään vaatimattomasti.
”Hyvä! Siinä kun olet, Tee johtopäätkösesi tästä: Olet inhottava!” Rose käveli pois Scorpiusta tönäisten, ja tämä naurahti. Että ihmiset suuttuivatkin helposta.

”Umpikuuro” Rose tiuskaisi tympääntyneenä Lihavalle leidille.
”Minäkö?” Leidi havahtui. Rose ei vastannut vaan asteli muotokuva aukosta sisään. Sisällä soi musiikki ja Rosen veli Hugo oli noussut pöydälle tanssimaan. Suurin osa neljännenvuosikurssin oppilaista katsoivat häntä ihaillen. Olihan Hugo hauska, kaiketi ihan komeakin, mutta Rosen mielestä täysi idiootti. Hugo oli huomionhakuisin ihminen jonka Rose tiesi.
”'Hugo, tule alas, teet itsestäsi naurettavan!”
”Aa, rakas siskoni, söitkö juuri sitruunan tai pari?”
”Kyllä, haluatko että ilmaisen itseäni enemmän?”
”Chillaa, sis, kaikki on ok. Täytyykin kysyä isältä oliko äiti yhtä stressaantunut V.I.P. - kokeiden aikaan...”
”En usko että oli. Hänellä ei ollut pikkuveljeä rasitteenaan” Rose tiuskaisi Hugolle ja käveli tyttöjen makuusaliin.
”Älä välitä, hänellä on vain ollut kinaa ”poikaystävänsä” kanssa”  Albus rauhoitteli Hugoa.
Rose kuitenkin kuuli, ja kääntyi kannoillaan.
”Sanoit mitä?”
”En mitään!” Albus hätääntyi. Rose asteli Albuksen eteen.
”Niin arvelinkin. Väärinkäsitysten välttämiseksi sinun on parasta pitää suusi kiinni!”
Rose lähti kohti portaita.
”Mikä sinua vaivaa? Viidentenä vuonna sinusta tuli ihan kummallinen!” Hugo huusi. Rose huokaisi.
”Olen niin surullinen, etteivät äiti ja isä osanneet käyttää kohdallasi ehkäisy-menetelmiä”
Hugo haukkoi henkeään. Mistä Rose oli edes perinyt moisen sanavalmiuden ja suorapuheisuuden? Hugon käsityksen mukaan Ron ja Hermione olivat olleet melkoisia vässyköitä.
”Katsokaa nyt mitä saitte aikaan!” Lily huusi pojille ja juoksi Rosen perässä makuusaliin.

Scorpius istui sängyllään. Muut olivat oleskeluhuoneessa ja odottivat Scorpiusta mukaan, mutta hän halusi olla yksin. Scorpius luki kirjettä isältään.

Rakas Scorpius,

Minulla on kova ikävä sinua. Miten jaksat? Voitko hyvin? Voivatko ystäväsi hyvin?
Muistutan sinua, ettet sotkeudu pahoihin asioihin. Minä tein niin. Kuten tiedtkin, isäni oli kuolonsyöjä, joten vaistomaisesti hakeuduin Hänen tuttaviensa lapsien seuraan. Minä en ole pohjimmiltani paha, vaikka pahoja asioita kouluvuosinani teinkin. Tunnen vieläkin syyllisyyttä siitä, että autoin kuolonsyöjät Tylypahkaan kuudennella vuodellani. Jos jokin tupalaisesi vaikuttaa epäilyttävältä, ilmoita hänen vanhempiensa nimet minulle, ja teen heistä selvää. Kunhan vitsailin. Kannathan ylpeänä Malfoyn nimeä. Se ei aina kerro kuka olet, mutta se kertoo mistä tulet.
Rakkain terveisin,
Draco

ps. äitisi nuha on jo parantumassa. Hän on kuitenkin vielä vuoteenoma


Scorpius luki isänsä kirjeen monta kertaa, kunnes hän raapusti vastauksen.

Isä,
minullakin on ikävä sinua. Voin hyvin. Olen tavannut erään mielenkiintoisen tytön. Hän on vaikeasti tavoitettavissa, kuin haaste, ja minä pidän haasteista, muttei siitä sen enenpää. Ystävänikin voivat hyvin. Koulu sujuu myös hyvin. Erityisesti pidän muodonmuutoksista. Sain esseestä upean, ja tavoittelen sitä myös V.I.P. - arvosanaksi.
Rakkain terveisin,
Poikasi Scorpius

ps. kerrothan terveisiä äidille. Onhan hän juonut tarpeeksi teetä?


Dracon lähettämiin kirjeisiin oli niin hankala vastata. Scorpiuksesta tuntui, että hän paljasti kirjeissään liikaa, mutta kuitenkin kirjeet olivat liian lyhyitä. Olen tavannut erään mielenkiintoisen tytön. Hän on vaikeasti tavoitettavissa, kuin haaste, ja minä pidän haasteista, muttei siitä sen enenpää.
Isälle ei kannattanut kertoa, että Scorpius oli iskenyt silmänsä tämän entisten koulutovereiden tyttäreen, Rose Weasleyhyn, joka oli vielä Rohkelikko! Scorpius nuosi sängyltään ja lähti oleskeluhuoneeseen.

Rose istui sängyllään Rohkelikkotyttöjen makuusalissa. Ennen kuin hän edes huomasi, Lily-serkku istui hänen vierellään.
”Olethan kunnossa?” tämä varmisti.
”Olen”
”Minä ymmärrän sinua, voit vain kuvitella millaista on omistaa kolme veljeä, kerrankin...”
”Kiitos Lily mutta olisin mieluummin rauhassa” Rose keskeytti ja hymyili serkulleen, ei tämä halunnut että Lily suuttuisi hänelle.
”Niin kai sitten, ilmoita jos tarvitset minua”
”Ilmoitan sitten”

Scorpius haahuili käytävillä, hän oli kyllästynyt heti oleskeluhuoneessa. Tyhjänpäiväisiä keskusteluita, pinnallista naurua. Hänen piti saada raitista ilmaa. Scorpius suuntasi askeleensa tähtitorniin. Sinne hän oli mennyt aina kun oli ollut surullinen, jo ensimmäisenä kouluvuotena.

Scorpius hengitti raitista ilmaa keuhkonsa täyteen. Hän piti myös tähtitornista aukenevasta näköalasta. Mustajärvi, joka suorastaan hehkui kuunvalossa. Toisella puolella oli Kielletty metsä. Se kiehtoi Scorpiusta. Hän haluaisi selvittää sen salat jonakin päivänä. Scorpius katsoi tähtiä. Tähtitieto oli yksi hänen lempiaineistaan. Hän oli ennen lievittänyt koti-ikävää, kuvittelemalla vanhempansa katselemassa samoja tähtiä kuin hän. Enää hän ei potenut koti-ikävää.

”Mitä sinä täällä teet?” Scorpius kuuli äänen takaansa. Hän tunnisti äänen Roseksi.
”En kestänyt oleskeluhuoneen tunnelmaa. Entä itse?”
”Veljeni saa minut hermoraunioksi”
”Hassua, minä taas kun kuollakseni haluan veljeä!”
Rose naurahti. Sitten hän vakavoitui.
”Anteeksi että haukuin sinua inhottavaksi. Et sinä oikeasti ole”
”Nyt on varmaankin minun vuoroni” Scorpius nauroi, ”Olen pahoillani että piikittelin sinulle, no, kaikesta”
Rose nauroi.
”Saat anteeksi jos minäkin saan”
”Saat anteeksi”
Nuoret naurahtivat. Sitten he olivat hetken hiljaa. Rose kuitenkin rikkoi hiljaisuuden.
”Eivätkö tähdet olekkin kauniita?”
”Tietysti, olenhan minä saanut nimen erään tähtikuvion mukaan” Scorpius vitsaili.
”Nimi on enne”
He nauroivat taas.
”Olemmeko me nyt ystäviä?” Scorpius kysyi.
”Hmm en tiedä. Mutta voimmehan me alkaa olla”
”Hyvä on. Tästä päivästä minä, Scorpius Malfoy olen hyvä ja lojaali ystävä Rose Weaslylle”
Rose nauroi.
”Tästä päivästä lähtien, minä, Rose Weasley, lupaan olla luotettava ja hyvä ystävä Scorpius Malfoylle”
Ja he nauroivat taas. He todella viihtyivät toistensa kanssa.
”No, kerro miten veljesei saa sinut ärsyyntymään kerta toisensa jälkeen?”
”Äh, hän kuvittelee olevansa jonkin oleskeluhuoneen julkkis! Nelosille hän ehkä on, mutta kaikki ylempiluokkalaiset vain nauravat hänelle!”
”Eikö hän sitten ole hauska?”
”On, mutta hän esittää liikaa!”
”Ymmärrän. Feikkaavat ihmiset ovat jotakin niin ärsyttävää, kuten ystäväni Gordon”
”Miten hän esittää?”
”Vain koska hänellä on vientiä, hän luulee olevansa jotakin niin upeaa!”
”Ai hänkö tyttöjen suosiossa?”
Scorpius nyökkäsi.
”Mutta eihän hän edes ole komea! Ehkä Luihuistytöt ovat sokeita”
He nauroivat taas. Scorpius vilkaisi kelloaan.
”Ehkä meidän on aika mennä jo nukkumaan”, hän sanoi.
Rose nyökkäsi ja he lähtivät kulkemaan kohti oleskeluhuoneitaan. Kohdassa jossa heidän oli määrä jatkaa omillaan, he hyvästelivät.
”Hyvää yötä, nähdään huomenna, ystävä”, Scorpius sanoi.
”Öitä, ystävä”,  Rose kuiskasi.

Scorpius astui makuusaliin. Muut nukkuivat jo. Kaksi seitsemäsluokkalaista juttelivat Kohtalottarien lopettamishuhuista. Scorpius kömpi sänkyynsä. Hän mietti Rosea, ja oli niin onnellinen että he olivat ystäviä. Sitten hän sulki silmänsä ja nukahti.

A/N: Anteeksi jos on liian lyhyt osa mutta seuraava osa tulee luultavasti hyvinkin pian! Kommenttia? =)
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 15:23:39 kirjoittanut niiina »

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #1 : 01.10.2009 16:46:46 »

Luku 2.

Lauantai-aamu, Oli silti herättävä aikaisin, koska aamiaistarjoilu ei odottanut ketään. Rose käveli kylpyhuoneeseen. Maskaraa ripsiin, rajaukset luomelle  ja iholle puuteria, sitten hän oli valmis. Oleskeluhuone oli lähes tyhjä. Oikeastaan kaikki olivat syömässä. Rosekin suuntasi Suureen saliin.

Albus ja Hugo pelleilivät aamiaisella, kuten tavallista. Kun Albus äkkäsi Rosen tulon, hän tuuppasi Hugoa kylkeen.
”Missäs neiti vietti yönsä?” tämä kysyi pisteliäästi.
”Haluatko tossissasi tietää, se ei ehkä sovi ikäisellisi” , vastasi Rose vähintään yhtä pisteliäästi.
”Ai luit kokeeseen yksin, säälittävää, sis”
”Täytyykin kysyä äidiltä oliko hän kuullut neljätoista vuotta sitten abortista. Se olisi voinut olla aika hyödyllinen tieto hänelle”
Rose istahti muina naisina alas ja kasai lautaselleen paistettua kananmunaa.
Albus vaivaantui aina serkkujensa älyttömistä riidoista, ne olivat epämielyttävintä mitä hän tiesi. Hänestä tuntui aina pahalta asettua  Hugon puolelle riidoissa, mutta hän ei halunnut riitaa Hugon kanssa. Olihan Hugo hänen paras ystävänsä. Siksi hän piti riidoissa aina matlaa profiilia, toisin kuin hänen siskonsa Lily, James ei edes enää välittänyt.
”Mikä teihin on mennyt?” Lily kysyi kovaan ääneen, ”Te vain kinaatte!”
Kukaan ei vastannut. Lily pyöritti silmiään ja keskittyi taas syömiseen.

Luihuisten pyödässä kävi kova keskustelu Kohtalottarista. Scorpiuksen päässä ei kuitenkaan pyörinyt bändi, eikä liion sen lopettamishuhut. Pojan päässä pyöri Rose Weasley. Hän kuuli päässään Rosen heleää naurua.
”Scor, mitä mietit?” Dracon ystävä Gordon keskeytti hänen mietiskelynsä.
”Äh enpä mitään”
”Älä yritä! Luuletko ettemme huomanneet että olit illan poissa?”
”Olin kävelyllä. Minun täytyi tuulettua läksyjen teon jälkeen” Draco valehteli. Gordon nyökkäsi.

Rose käveli portaissa. Hän oli matkalla Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
”Rose!” Scorpius huusi häntä takaa. Rose kääntyi.
”Niin?”
”Ajattelin vain, haluaisitko lähteä nyt Tylyahoon?”
”Ai nyt heti?”
”Niin, vaikka heti”
”Tietysti, ystävä, haen vain takkini”
”Okei, tule sitten tänne”
Rose vilkutti Scorpiukselle. Oli mukavaa lähteä Tylyahoon.

Tylyahossa kävi kylmä viima. Rose ja Scorpius olivat onneksi pukeutuneet lämpimästi.
”Minne mennään?” Rose kysyi
”Mmm mentäisiinkö jonnekkin rauhaisaan paikkaan, sinne aukealle, josta näkyy Rääkyvä Röttelö, vaikka?”
”Miten vain, kuvaako se paikka sinua hyvin?”
Scorpius nauroi.
”Kaipa”

Rääkyvä Röttelö avautui aivan yhtä kammottovana kuin aina. Mutta aina uudestaan Scorpius rakasti sen salaperäisyyttä enemmän ja enemmän.
”Olit oikeassa” tämä sanoi.
”Tietysti” Rose myhäili leikillään.
”Tämä paikka oikeasti kuvaa minua hyvin”
”Sinussa ja Röttelössä on jotakin samaa salaperäiseyyttä”
”Minusta tämä paikka on jotenkin kaunis”
Rose nyökkäsi. Scorpius kääntyi Roseen päin. Hän asetti huulensa Rosen huulille ja imaisi kevyesti. Sitten hän irrottautui.
”Anteeksi, minun täytyi vain tietää miltä se tuntui”
”No miltä se tuntui?”
Scorpius hymyili ilkikurisesti. ”En ole varma. Saanko kokeilla uudestaan?”
”Ei, me olemme ystäviä, emme voi vaarantaa sitä”
”Olet oikeassa, mutta kai kaverit saavat suudella toisiaan, ihan ystävinä?”
”No olkoon menneeksi”
Scorpius painoi huulensa taas Rosen huulia vasten, ja suuteli tätä.
Rose vetäytyi pois.
”Nyt riittää. Muistatko mitä sovimme eilen tähtitornissa?”
”Hyvä on, sanasi on lakini”
Rose nauroi. Scorpiuksen kanssa suutelu oli tuntunut sittenkin hyvältä.
”Mutta voimme me ehkä suudella enemmänkin kuin ystävinä. Jos sovimme että mitä ikinä ikinä tapahtuu, pysymme ystävinä” Rose sanoi.
”Hyvä on, jos jatkamme hieman valojamme. Minä Scorpius Malfoy lupaan olla hyvä ja lojaali ystävä Rose Weasleylle, ja pysyä hänen kanssaan ystävinä vaikka tapahtui mitä”
”Minä Rose Weasley lupaan olla luotettava ja hyvä ystävä Scorpius Malfoylle, mitä ikinä tapahtuukaan”
Scorpius hymyili.
”Saanko nyt sitten suudella sinua?”
Rose nojautui vasten Scorpiuksen kasvoja, ja suuteli tätä vastaukseksi.
”Kuule Scorpius, mahani alkaa kurnia, menisimmekö takaisin linnaan syömään? Luonas alkaa vartin kuluttua”
”Mennään vain”

Rose meni istumaan Rohkelikkojen pöytään. Hän huomasi siellä istuvan Albuksen Lilyn ja Hugon.
”Moi Rose, me ihmettelimme jo missä sinä olit”, Lily tervehti ystävällisesti.
”Moi Rose” Albus sanoi hymyillen. Hän halusi osoittaa Roselle, että vaikka olikin riitatilanteissa aina Hugon puolella, hänestä Rose oli silti todella mukava.
”Moi” Rose sanoi, ” ja moi vaan Hugo”
”Moi” tämä mutisi vastauksen.
”Minusta tämä ainainen riitely on typerää” Rose ilmoitti.
”Niin”
”Mistä me edes riitelemme?”
”Minua ärsyttää, kun et halua pitää hauskaa”
”En halua pitää hauskaa? En ehkä sinun kanssasi”
”Aloitat taas!”
”Aina kun tulen oleskeluhuoneeseen alat piikittelemään kuinka yksinäinen olen, mutta kävikö koskaan mielessäsi että täällä on muitakin ihmisiä kuin sinä?”
”Puhut minusta kuin olisin jokin ylimielinen kakara joka ajattelee vain itseään!”
”Sitähän sinä olet”
”Taas! Syytät minua aina riidoistamme, mutta tosellisuudessa sinä haastat sitä aina”
”No mistäköhän johtuisi?”
”Hei, ettekö voisi olla vähän hienovaraisempia? Voitte riidellä kahdestaa, me muut tahtoisimme keskittyä syömiseen” Lily puuttui asiaan.
Rose mulkaisi Hugoa ja otti uuniperunan lautaselleen.

Syötyään Scorpius katsoi Rohkelikon pöytään, Rose istui vielä pöydässä.
”Hei Scor! Tuletko pelaamaan shakkia?” Gordon kysyi.
”Enpä taida. Olisi vähän muuta puuhaa”
”Ai joku tyttö vai? Kuka?”
”No tämä on vähän noloa, mutta Rohkelikon Rose Weasley”
”Noloa? Mitä pahaa siinä on? Onhan hän ihan nätti. Ja ei sillä tuvalla ole merkitystä!”
”Kiitos tuestasi, Gor. Arvostaisin jos et puhuisi muille”
”En tietenkään! Voit luottaa minuun. Nähdään illalla” Gordon sanoi iskien silmää.
”Nähdään!”

Rose nousi heti syötyään pyödästä, ja käveli ulos salista. Portaikon alapäässä hän näki Scorpiuksen.
”Rose, sinua odotinkin”
”Ai hei, mennäänkö jonnekkin?”
”Kuten vaikka kivitetylle pihamaalle?”
”Joo, mennään”

Kivitetyllä pihamaalla ei ollut paljon ihmisiä. Rose ja Scorpius istahtivat lähimmälle penkille.
”Mitä kuuluu?” Scorpius kysyi.
”Huonoa. Riitelin veljeni kanssa juuri kun keskutelumme meni kohti sovintoa!”
”Olen pahoillani”
”En tiedä mikä meillä on! Ädin ja isän seurassa olemme ihan kunnolla, mutta kun he eivät ole paikalla, vittuilemme toisimmelle kaikesta”
”Osaatko sanoa kumpi aina haastaa riidat?”
”En, molemmat aloittvat tavallaan yhtä aikaa”
”Mistä te riitelette käyännössä?”
”Emme mistään erityisestä! Riitamme ovat aina ihan turhia”
”Ehkä sinun pitäisi pyytää häneltä anteeksi, vaikka ylpeytesi sanoisi toisin. Kun sinä pyydä anteeksi, ehkä hänkin heltyy pyytämään”
”Niin, ehkä minun pitäisi”
”Ehdottomasti. Mutta puhummeko nyt mielummin jostakin muusta?”
”Mieluusti”
Mutta kumpikaan ei keksinyt mitään puhuttavaa. Yhtäkkiä Rose kääntyi katsomaan Scorpiusta. Hän hymyili. Scorpiuskin kääntyi katsomaan Rosea.
”Sinulla on kauniit silmät” Scorpius sanoi.
”Huulesi ovat vielä kauniimmat.” Rose sanoi. Sitten hän antoi hellän suukon niille.
Rose ja Scorpius suutelivat vielä kiihkeämmin. Rose pöyhi Scorpiuksen platinanvaaleita hiuksia, jotka hän oli perinyt isältään.
”Hiuksesi ovat ihanat”, Rose sanoi suutelun lomassa.
”Tiedän”
Rose vetäytyi Scorpiuksen huulilta nauraen.
”Olet ihana kun olet niin itsetietoinen”
”Olenko?”
Rose hymyili ja kosketti Scorpiuksen nenää nenällään.
”On mukavaa kun olemme tutustuneet näin viidentenä vuonna paremmin” Scorpius sanoi.
”Miten emme tajunneet tutustua aikaisemmin?” Rose ihmetteli.
”Tiedäthän, se jästisanonta, hyvää kannattaa odottaa”
”Totisesti” Rose sanoi ja painoi huulensa vielä tämän huulille.
”Rose mitä sinä teet?” kuului ääni takaa. Rose kääntyi äkkiä katsomaan ja tunnisti henkilön Hugoksi.

rrooooosa

  • ***
  • Viestejä: 30
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #2 : 15.10.2009 20:55:08 »
Jatkooo<3
<3

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #3 : 15.10.2009 21:19:04 »
rrooooosa näytit ainakin tykkäävään :D jatkoa tulee luultavasti huomenna

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #4 : 16.10.2009 15:25:56 »
tässä tulee osa numero 3

”Rose mitä sinä teet?” kuului ääni takaa. Rose kääntyi äkkiä katsomaan ja tunnisti henkilön Hugoksi. Hänen takanaan seisoi Albus.
”Ai hei Hugo ja Albus!” Rose tervehti heitä vaivaantuneesti. Hän puristi kovasti Scorpiuksen käsiä.
”Rose, miksi et ole kertonut minulle? Olen sentään veljesi. Luuletko ettei minuun voi luottaa? Olisinko niin lapsellinen että piikittelisin sinua siitä koko ajan?”
”Sinä piikittelet minua jo valmiiksi! Olet huomionhakuinen idiootti!”
”Sinua ärsyttää kun olen hetkenkin suosiossa! Mutta Rose, tiedäthän, se voin olla minäkin, se hauska ja mukava”
”Hauskako? Olet lähinnä naurettava!”
”Olet vain kateelinen että minulla on niin paljon kavereita”
”Nyt lopetatte molemmat!” Albus keskeytti heidät. ”Minä en jaksa enää miettiä kumman puolelle menen kun riitelette! Tuo on todella typerää ja lapselllista!”
Hiljaisuus valtasi Kivetetyn pihamaan.
 Rose pudisti päätään.
”Mitä meille on tapahtunut?” hän kuiskasi veljelleen ja lähti Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen.

Scorpius istui poikien makuusalissa. Pöllö oli tuonut kirjeen isältä.

Poikani Scorpius,
Minusta tuntuu pahalta kertoa tämä näin, mutta äitisi on kuollut. Hänen kuumeensa paheni viime kirjeeni jälkeen. Toissa yönä hän nukkui pois. Olen murheen murtama. En tiedä miten kestän. Jos et olisi sisäoppilaitoksessa, selviäisin paremmin, mutta olet niin kaukana. En pysty viettämään päiviä yksin. Hautajaiset ovat ensi sunnuntaina.
Rakkain terveisin isäsi Draco

ps. miten sen tytön kanssa menee?


Scorpiuksen ryhti lysähti. Hän ei voinut kuvitella sitä todeksi. Äiti. Kuollut. Scorpius kyllä aavisti flunssan olevan ärhäkkä, mutta mitään tällaista hän ei osannut odottaa. Hän tunsi kyyneleen ilmestyvän silmäkulmaansa. Scorpius etsi tyhjän pergamentin, ja kirjoitti;

Rakas isä,
En voi uskoa tätä todeksi! Aavistelinkin flunssan olevan ärhäkkä, mutta en aavistanut mitään  tälläista! Tämä on aivan hirveätä! Pyydän rehtorilta luvan, että saan tulla luoksesi niin pian kun on mahdollista! Voin vaikka muuttaa sinne lopullisesti, ja käydä jästikoulun, mutta sinua en jätä yksin tämän asian kanssa. Sitäpaitsi tarvitsen itsekkin tukea sinusta.
Tapaamme pian, Scorpius

ps. Se tyttö  ja minä kai seurustelemme. En oikein ole vielä varma. Mutta hän on todella mukava.


Scorpius taittoi kirjeen kirjekuoreen ja  sitoi sen pöllönsä jalkaan.
”Lennä, Oklums” tämä kuiskasi.
”Mitä Rosen kanssa tapahtui, vai miksi itket?” Gordon kysyi ovelta.
”Kaikki on ihan hyvin Rosen kanssa, mutta jotain muuta on tapahtunut”
”Haluatko puhua siitä?”
”Kiitos, mutta ei vielä. Minun on ensin löydettävä Rose”
”Hyvä on, kerro sitten kun olet juttuseuraa vailla”
”Kiitos Gor!”

Rose koputti poikien makuusalin ovea. Hugo avasi oven.
”Moi”
Rose nyyhkäisi ja halasi sitten veljeään.
”Minä en tahdo enää riidellä!” tämä huusi.
”En minäkään, tämä on syvältä”
”Annatko minulle anteeksi?”
”Saat anteeksi jos minäkin saan”
”Saat anteeksi”
He halasivat uudestaan.
”Nyt kun tiedät minusta ja Scorpiuksesta, toivoisin  ettet kerro asiasta äidille ja isälle vielä. Isä ei välttämättä sulattaisi asiaa kauhean hyvin...”
Hugo voihkaisi.
”Minä kerroin jo vihahyöryissäni! En tiedä miksi tein sen! Rose olen pahoillani”
”No, olisivathan he saaneet tietää jokatapauksessa. En ole vihainen sinulle”
”Kiitos, olet sinä sittenkin ihan kiva isosisko”
”No just”
He nauroivat molemmat.

”Anteeksi, oleko sinä rohkelikko?” Scorpius kysyi eräältä pojalta.
”Olen minä”
”Tiedätkö missä Rose Weasley on?”
”En tiedä. Mutta voin käydä katsomassa oleskeluhuoneesta”
Voisitko? Sanoisitko hänelle että Scorpius odottaa häntä Suuren salin edessä?”
”Kyllä, voin tulla vaikka ilmoittamaan jos en lyötänyt häntä, jos odotat tässä”
”Tuhannet kiitokset!”

Hetken kuluttua Rose ilmestyi portaikosta. Hän ryntäsi Scorpiuksen kaulaan.
”Minulla on jotakin tärkeää kerrottavaa” Scorpius kuiskasi Rosen korvaan.
”Niin minullakin sinulle. Mennään venevajaan, siellä on rauhallista” Rose ehdotti ja he lähtivät kävelemään venevajalle.
He kiipesivät tikkaat ylös orrelle, josta roikkui ketjut, joiden varassa vene roikkui.
”Niin mitä kerrottavaa sinulla oli?” Rose kysyi hymyillen.
”Jotakin hyvin vakavaa. Olet ensimmäinen joka kuulee tästä”
”Voi ei, kuulostaa vakavalta”
”Se onkin, nimittäin...” Scorpius ei vain pystynyt jatkamaan.
”Ei sinun tarvitse kertoa vielä jos et tahdo” Rose sanoi ja halasi Scorpiusta.
”Äitini kuoli!”
”Voi ei Scorpius! Olen niin pahoillani” Rose rutisti tätä entistä tiukemmin.
Scorpius hengitti raskaasti. Hän oli niin onnellinen kun hänellä oli Rose turvanaan. Rose osasi tukea häntä juuri oikealla tavalla.
”Kiitos”
”Millon hautajaiset pidetään?”
Ensiviikon sunnuntaina. Mutta mitä asiaa sinulla oli?”
”Äh ei se mitään tärkeätä ole”
”Kerrot nyt”
”Ei, en halua vaivata päätäsi enempää. Ajatuksesi ovat varmasti sekaisin jo äitisi takia”
”Sekaantuvat enemmän jos et kerro”
”Hyvä on, hyvä on. Hugo ja minä sovimme mutta...”
”Voi sehän on hyvä asia!”
”Niin mutta hän kerkesi jo kirjoittamaan meistä isälle ja äidille. Äiti varmaan ottaa asian ihan hyvin, mutta isä raivostuu, hän ei oikein pitänyt isästäsi. Hehän olivat verivihollisia.
”En ymmärrä minkä takia meidän pitäisi jatkaa vanhempiemme riitoja”, Scorpius huokaisi.
Rose nyökkäsi. Hän ei antaisi vanhempien ennakkoluulojen vaikuttaa päätökseensä.
Scorpius katsoi Rosea silmiin, ja kysyi:
”Olenko koskaan sanonunt että olet kaunis?”
Rose pudisti päätään ja suuteli Scorpiusta.
”No, nyt sekin ongelma on korjattu” Scorpius hymyili ja kosketti Rosen nenää nenällään.
”Tuota Rose..” Scorpius aloitti
”Niin?”
”Olemmeko me nyt yhdessä?”
”Hmm, aamulla sovimme että pussailemme vain ystävininä, mutta taisimme huijata itseämme”
”Eli olemme yhdessä?”
”Hmm.. Seurustelisitko kanssani, Scorpius?”
”Tietysti, Rose!”
Scorpius silitti tytön mustia hiuksia. Sitten hän suuteli tämän huulia.
”Alkaa tulla jo pimeä. Meidän täytyy varmaan mennä takaisin linnaan, sitä paitsi, minun on lyödettävä Gordon. Ja tahdon mennä tänään aikaisin pehkuihin”
”Niin, tietysti” Rose sanoi ja antoi suukon Scorpiuksen korvalle.

Gordon istui Luihuisten oleskeluhuoneessa.
”Scor!” tämä huudahti, ”mitä asiaa sinulla olikaan?”
”Tule ylös niin kerron”
Gordon nousi ylös penkiltään ja seurasi Scorpiusta makuusaliin.
Scorpius huokaisi raskaasti.
”Äitini kuoli toissa yönä”
”Voi ei, sehän on kauheaa! Olen hyvin pahoillani” Gordon epäili hetken mutta halasi kuitenkin ystäväänsä nopeasti. Gordonille kertominen sai Scorpiuksen haikealle mielelle.
”Taidan mennä jo nukkumaan..” Scorpius sanoi.
”Aivan, niin sinun täytyykin. Älä huoli, en puhu tästä kellekkään oleskeluhuoneessa”
”Kiitos, mutta saavat he kuitenkin tietää ennemmin tai myöhemmin”
”Niin. Pärjäile, ja kerro jos tahdot jutella! Ja muuten, miten Rosen kanssa menee?”
”Hyvin” Scorpius piristyi vähän, ”olemme jo yhdessä”
”Sehän on hyvä asia. Mukavaa että saat muutakin ajateltavaa, kuin äitisi kuolema. Hän olisi varmasti onnellinen puolestasi. Ja niin hän onkin”
”Kiitos että olet ystäväni”
”Kiitos että saan olla” Gordon hymyili ja lähti alas, ”Öitä”
”Öitä, Gor”

telluooo

  • ***
  • Viestejä: 91
  • keep calm and dream on
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #5 : 17.10.2009 19:06:17 »
(---: tää oli tosi kiva!!1 jatkoa?... 8)
We've all got both light and dark inside of us. What matters is the part we choose to act on. That's who we really are.

rrooooosa

  • ***
  • Viestejä: 30
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #6 : 17.10.2009 22:18:00 »
jatkoooooooo<3 oli kyll vähän surullinen luku.. ;'(
<3

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #7 : 18.10.2009 10:53:51 »
Kiitos telluooo ja rrooooosa, jatko tulee pian, mutta se on samalla myös viimeinen osa=(, nimittäin olen kirjoittanut tämän jo paperille, pitää vain kirjoittaa se koneella, ja en usko että jatkoa tulee enää sen jälkeen, ellen innostu taas kirjoittamaan.

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11
« Vastaus #8 : 25.10.2009 18:41:57 »
A/N: Huhhuh, tulipa kliseinen loppu! Ja puhtaaksi kirjoittaminen on todella väsyttävää puuhaa! Ja en oikein usko, että jatkaisin tätä enää, sillä minusta tuo jää juuri sopivaan kohtaan, ja jatkamien olisi jotenkin "tyhmää", mutta ehkä jos kauniisti pyydätte ;)

osa neljä
Aamulla Rose heräsi aikaisin. Hän oli hyvin surullinen Scorpiuksen puolesta. Olisi hirveää menettää oma äiti. Rose astui ulos kylpyhuoneesta jo täydessä tällinnigssä.
”Huomenta Rose” Albus tervehti häntä.
”Huomenta Albus”
Tiedätkö, Hugo on todella onnellinen sovinnostanne”
”Niin minäkin olen, toivottavasti vain pysymme sovinnossa”
”Niin, minua aina ärsytti riitanne, nyt niitä ei varmaan enää oikeastaan tule”
”Aivan”
”Muuten, sinä ja Scorpius, oletteko te, no, yhdessä? Ihan yhdessä yhdessä?”
”Joo, kyllä olemme”
”Sepä mukavaa, täytyy myöntää että oli minulla ennen häntä kohtaan aikamoiset ennakkoluulot, onhan hänen isänsä sentään Draco Malfoy”
”Niin, sukunimi on pahin vihollinen”
”Mutta kuten Hermione aina sanoo, ei nimi miestä pahenna”
”Äiti on aivan oikeassa”
Rose naurahti.
”En ole kuullut Jamesista pitkään aikaan”
”Niin, hänellä on viimeinen vuosi meneillään, niin häntä ei varmaan edes kiinosta tälläaiset pikkukakarat!”
Rose ja Albus nauroivat.
”Mutta kai hänellä menee hyvin” Albus lisäsi.
Rose hymyili vaivaantuneesti. Kun ikää oli tullut lisää, Albuksen kanssa juttelu muuttui entistä vaikeammaksi. Ennen he olivat puheneet kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt he olivat kuin eri maailmoista.
”No, mentäisiinkö jo aamiaiselle, veljesi tuskin herää toviin”
”Hyvä on, hän saa luvan sitten mennä Lilyn kanssa”
Albus hymyili leveästi.

”Herää Scor” Gordon sanoi.
”Mitäh?” Scorpius mumisi
”Aamiainen, ymmärrän kyllä jos sinua ei huvita..”
”Ei! Kyllä minä tulen. Äiti ei haluaisi että näännyn kuoliaaksi hänen takiaan”
”Tuosta minä pidän. Odotan sinua oleskeluhuoneessa”
”Kiitos Gor”
Eilisen tapahtumat palautuivat Scorpiuksen mieleen. Päälimmäisenä äidin kuolema.
Scorpius meni kylpyhuoneeseen pukeutumaan ja siistimään itsensä.
Gordon odotti häntä alhaalla.
”Miten voit?”
”Niin hyvin kuin mahdollista tälläisessa tilanteessa”
”Ai millaisessa tilanteessa?” Mary Felton kysyi kovaan ääneen oleskeluhuoneen toiselta puolelta. Gordon ei pitänyt Marysta lainkaan, hän marssi Maryn luokse.
”Onko sinun vittu pakko kysellä jokaisesta jutusta?” hän raivosi.
”Minä vain...” Mary puolusteli
”Anna olla Gordon. Mennään aamiaiselle” Scorpius rauoitteli ystäväänsä. Hän ei vain kertakaikkiaan jaksanut tälläistä.
Gordon tuhahti Marylle.
”Jätän tämän tähän Scorpiuksen vuoksi”, Gordon murahti ja lähti aamiaiselle Scorpiuksen perässä.

Albus ja Rose istuivat Rohkelikkojen pyödässä. Tunnelma oli vaivaantunut.
”Stressaatko jo V.I.P. - kokeista?” Albus rikkoi hiljaisuuden.
”En oikeastaan. Alku vuodesta kyllä, mutta olen rauhoittunut kun tutustuin Scorpiukseen. Hänellä on kai hyvä vaikutus minuun” Rose sanoi kaataen maitoa muroihinsa.
”No sehän on hyvä asia”
”Niin, en vain ole varma tulevaisuudesta”
”Mitä tarkoitat?”
”Anteeksi että herätin uteliaisuutesi. En voi nimttäin pettää Scorpiuksen luottamusta. Olen todella pahoillani, Albus”
”Ei se mitään, jos on jotakin vakavaa, voit tulla puhumaan minulla, minä kyllä voin kuunnella”
”Kiitos, Al, arvostan sitä todella”
Abus hymyili vastaukseksi. Hän oli taas lähentynyt Rosen kanssa, mikä oli todella hyvä asia. Mutta Albus kuitenkin tiesi että niin läheisiksi kun he olivat kolme vuotta sitten, sitä he eivät saisi koskaan takaisin.

Scorpius oli harvinaisen vaitonainen.
”Scorpius, ojentaisitko muroja?” Gordon kysyi, yrittäen saada pienistä asioista jonkinlaista keskustelua aikaan. Scorpius pysyi vaan hiljaa.
”Tässä”
”Kiitos”
Muuta he eivät puhuneetkaan, Scorpius katseli jatkuvasti Rohkelikkojen pöytään tähyillen Rosea. Hän nauroi serkkunsa Albuksen kanssa, Scorpiuksesta se tuntui pahalta, koska hän oli itse niin maassa. Scorpius yritti karistaa pahoja ajatuksiaan, mutta hänen äitinsä kuolema nousi kuin suuri varjo hänen ylleen.
Scorpius huomasi Rosen hymyilevän hänelle, ja Scorpius hymyili takaisin. Rose sanoi jotain Albukselle ja nousi pöydästä lähtien kohti Luihuisten pöytää.
”Moi” Rose tervehti.
”Huomenta” Scorpius sanoi ja kääntyi halaamaan tyttöä.
”Terve, sinä olet varmaankin Rose” Gordon tervehti häntä.
”Joo, moi, sinä olet sitten Gordon” Rose sanoi ja hymyili pojalle vaivaantuneesti.
”Rose, odota minua ala-aulassa, minulla on pari asiaa hoidettavana ja haluaisin että sinä tulet mukaan”
”Joo,  menen vain sanomaan Albukselle heipat, ettei hän ilmoita minua kadonneeksi” Rose nauroi heleää nauruaan, ”heippa, kulta” hän sanoi ja antoi suukon Scorpiuksen vaaleille hiuksille. ”Ja heippa Gordon”
”Voi jukra! Seurusteletko sinä Rose Weasleyn kanssa?” Luihuistyttö nimeltä Susan kysyi.
”Kyllä” Scorpius vastasi mulkaisten Gordonia joka näytti siltä, että olisi voinut pitää Susanille saarnan toisten asioihin puuttumisesta.
”Mites isäsi suhtautuu?” Susan kysyi.
Scorpius potkaisi Gordonia pöydän alla ja vastasi:
”En tiedä tietääkö hän vielä, ja hän saattaa ottaa asian aika hyvin, sillä...” Scorpius huokaisi raskaasti, ”sillä äitini kuoli kolme päivää sitten”
Luihuis-pöytä Scorpiuksen ympäriltä hiljeni.
”Voi Scorpius, olen todella pahoillani!” Susan sanoi hiljaa.
”Voi sinulla on varmasti tosi rankkaa!” joku päivitteli.
Scorpius hymyili muille ja nousi pöydästä.
”Heippa Gor” hän sanoi
”Heippa Scor” tämä vastasi.

Aulassa Rose odotti jo Scorpiusta. Rose halasi tätä.
”Minun täytyisi käydä rehtorin kansliassa”
Rose hymyili Scorpiukselle ja otti häntä kädestä kiinni lähtien johdattamaan tätä kohti kansliaa.
”Sitruunatoffee” Rose sanoi lintua eittävälle patsaalle.
”Mistä tiedät salasanan?” Scorpius ihmetteli.
”Setäni kertoi sen. Se on jätetty sitruunatoffeeksi edellisen rehtorin kunniaksi. Harry puhuu hänestä aina.”
Scoprius nyökkäsi hyväksyvästi.
Kun portaat olivat kääntyneet esille, Rose lähti kävelemään edeltä.
Scorpius koputti tammiseen oveen.
”Käykää sisään” kuului naisen ääni oven takaa. Scorpius avasi oven varovaisesti.
”Jäänkö tähän?” Rose kysyi.
”Ei, tule mukaani” Scorpius vastasi.

Huoneessa oli lämmin tunnelma. Professori McGarmiva kurkotti katsomaan heitä pöydän takaa.
”Herra Malfoy, ja neiti Weasley, huomenta” tämä tervehti.
”Huomenta” he vastasivat lähes yhteen ääneen.
”Scoprpius, taidankin tietää mitä asiasi koskee. Sain juuri pöllön isältäsi, olen erittäin pahoillani” McGarmiva esitti osaanottonsa. Scorpiuksen katse kohdistui tuttuun pöllöön orrella, poika nyökkäsi professorille vastaukseksi.
”Haluaisin lähteä hautajaisiin”
”Se sopii oikein hyvin”
”Ja, Rose, sinäkin kuulet tämän vasta ensimmäisen kerran, hylkään ehkä Tylypahkan lopullisesti” Scorpius huokaisi.
”Mitä?” Rose henkäisi.
”Anteeksi kuinka?” kysyi McGarmiva nostaessa silmälasejaan.
”Jään ehkä isäni tueksi, ja käyn jästikoulutuksen”
”En halua puuttua asioihinne, mutta en usko että isäsi tahtoisi sinun lopettavan opintojasi Tylypahkassa”
”Puhun asiasta hänen kanssaan kotona tänä viikonloppuna”
”Hyvä ajatus. Isäsi muuten varasi sinulle junaliput kotiin. Tässä, ole hyvä. Junasi lähtee jo tänään kello kaksi”
Scorpius vilkaisi kelloa, se näytti kahtatoista. Hän kiitti McGarmivaa ja lähti Rosen kanssa pois huoneesta.

”Oletko tosissasi vahitamassa jästikouluun?” Rose kysyi käytävällä.
”En tiedä vielä, tuntuu niin pahalta että minä ja isä suremme samaa asiaa, mutta hän on siellä ja minä olen täällä”
”Niin” Rose sanoi haikeana.
”Rose, älä sure, muistahtan kun vannoimme valat?”
Rose hymyili.
”Muistan. Pysyisimme ystävinä vaikka mitä tapahtuisi”
”Minusta nyt on ”vaikka mitä tapahtuisi” tilanne”
Scorpius työnsi Rosen seinää vasten ja suuteli tätä hellästi.
”Ainakin minulla on hyvä syy jäädä tänne”
”Minä rakastan sinua, Scorpius”
 ”Niin minäkin sinua”

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11 VIIMEINEN OSA 25.10.
« Vastaus #9 : 30.10.2009 00:37:48 »
Jos haluat rehellisen kommentin niin tässä. (Jos et, niin älä lue)
Tää on mun mielestä kökkö. Ei millään pahalla. Idean on kyllä hyvä ja tällee, mut toteutus ei oo välttämättä parhaimpia. Huomasin todella paljon kirjotus virheitä ja tällee. Ja toi Scorp otti ton äidin kuoleman kauheen oudosti. Siis vähän niinku hällä väliä, suren vähän.
Siis tai joo. Se surun kuvailu oli vähän outo. Sitten muutenkin tää oli kokonaan tämmönen ett hei mitä kuuluu meininkinen.
Sit tää loppu jotenkin oudosti. Se jäi suoraan sanottuna kesken.
Mutta. Mä oon vaan tämmönen pulliainen, että ei mun mielipiteistä tarvii välittää.
Ja tykkäsin mä silti lopulta tästä että ^^
Kehotan, että kirjottelisit enemmän, niin sitä kehittyy. Ja myös lukeminen auttaa kehittämään kirjotus taitoja.
Ethän loukkaantunut?

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11 VIIMEINEN OSA 25.10.
« Vastaus #10 : 30.10.2009 18:19:40 »
Rassemus, kiitos palautteestasi, ja en, en todellakaan loukkaantunut, vaan minusta on ihanaa että ihmiset ovat rehellisiä, mukavaa, että kerroit mikä oli pielessä.  Ihanaa saada kerrankin rakentavaa palautetta.

Mä myönnän että oli aika tymä julkaista tämä, koska olen suunnattoman laiska ja saamaton kirjoittaja, eikä ensimmäisen osan jälkeen  enää intoa oikein tullut, ja en ole tyytyväinen tähän, ja harkitsin poistamista kokonaan, mutt herranen aika, poisto ensimmäisen kielteisen kommentin jälkeen, se olisi jo luovuttamista!

Kiitos rehellisyydestäsi.

jenob

  • ***
  • Viestejä: 40
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11 VIIMEINEN OSA 25.10.
« Vastaus #11 : 01.11.2009 02:17:48 »
Ensiksi vähän kirjoitusvirheistä:

Luku 1
TIETYSTI olen kuullut muutamia lauseita, ja minulla on kyky päätellä asiat kun kuulen muutaman lauseen.”

Tee JOHTOPÄÄTÖKSESI tästä: Olet inhottava!”

”'Hugo tule alas, teet itsestäsi naurettavan!” Sanan Hugo jälkeen kuuluisi tulla pilkku.

”Olen niin surullinen etteivät äiti ja isä osanneet käyttää kohdallasi ehkäisy-menetelmiä” Piste lauseen loppuun, lainausmerkkien oikealle puolelle. Lisäksi lauseessa on jotain rakenteellista häikkää. Kannattaisi ehkä muotoilla koko lause uudestaan… Ei kukaan voi olla niin surullinen, että vanhemmat jättävät käyttämättä ehkäisyä. Sen sijaan voi olla niin surullinen siitä, että vanhemmat jättivät käyttämättä ehkäisyä.

Hugon käsityksen mukaan Rona ja Hermione olivat olleet melkoisia vässyköitä. Vässykkä ei ole sana, mutta se käy tyylikeinona silti ihan hienosti. Sen sijaan tässä lauseessa huomauttamista kaipaa päähenkilön nimi. Se taisi muistaakseni olla ROSE eikä Rona.

Muut olivat oleskeluhuoneessa, ja odottivat Scorpiusta mukaan, mutta hän halusi olla yksin. Sanan ja edestä kuuluu ottaa pilkku pois, sillä lauseilla on yhteinen tekijä.

Olen tavannut erään MIELENKIINTOISEN tytön.

Hän on vaikeasti tavoitettavissa – Tahtoisin huomauttaa, että vaikeasti tavoiteltava ja vaikeasta tavoitettavissa oleva ovat kaksi eri asiaa. Mutta jos todella tarkoitit, että tyttöön on hankala saada yhteyttä etkä, että häntä on vaikea iskeä, asia on ok.

Rakkain terveisin,
Poikasi SCORPIUS

Scorpius NOUSI sängyltään ja lähti oleskeluhuoneeseen.
Rohkelikkotyttöjenmakuusalissa ei ole oikea yhdyssana.
”Kiitos Lily mutta olisin MIELUUMMIN rauhassa” Rose keskeytti, ja hymyili serkulleen, ei tämä halunnut että Lily suuttuisi hänelle. Pilkku ennen sanaa mutta sekä lainausmerkkien jälkeen, ennen sanaa Rose. Ei pilkkua ennen sanaa JA. Lisäksi sana tämä tulisi korvata sanalla hän. Pilkku sanan että eteen.
”Niin kai sitten, ilmoita jos tarvitset minua” Sanan jos eteen tulee pilkku. Lainausmerkkien sisäpuolelle kuuluisi piste sanan minua jälkeen.
”Ilmoitan sitten” Piste sanan sitten jälkeen, ennen lainausmerkkejä.
Sinne hän oli mennyt aina kun oli ollut surullinen, jo ensimmäisenä kouluvuotena. Kun sanan eteen pilkku.
Hän oli ennen lievittänyt koti-ikävää, kuvittelemalla vanhempansa katselemassa samoja tähtiä kuin hän. Virkkeeseen ei tule pilkkua, sillä se on yhtä, kokonaista päälausetta.
”Veljeni saa minut hermoraunioksi” Piste sanan hermoraunioksi jälkeen, ennen lainausmerkkejä.
”Nyt on varmaankin minun vuoroni” Scorpius nauroi, ”Olen pahoillani että piikittelin sinulle, no, kaikesta” Piste sanan vuoroni jälkeen, ennen lainausmerkkiä. Sanalla Scorpius alkava lause siirtyy seuraavalle riville. Sana olen ei tule isolla ja nauroi sanan jälkeen kuuluu tulla kaksoispiste. Sanan että eteen tulee pilkku.
”Saat anteeksi jos minäkin saan”
”Saat anteeksi”
Sanan jos eteen kuuluu pilkku. Sanojen saan ja anteeksi jälkeen, ennen lainausmerkkiä tulee piste.
”Eivätkö tähdet OLEKIN kauniita?”
”Tietysti, olenhan minä saanut nimen erään tähtikuvion mukaan” Scorpius vitsaili.
”Nimi on enne” Pilkku ennen sanaa Scorpius, mutta lainausmerkkien jälkeen. Piste sanan ennen jälkeen ja ennen lainausmerkkejä.
”Hmm en tiedä. Mutta voimmehan me alkaa olla” Pilkku ennen sanaa en. Lisäksi käsite ”alkaa olla” kannattaisi korvata sanalla yrittää.
”No, kerro miten VELJESI saa sinut ärsyyntymään kerta toisensa jälkeen?”
”Äh, hän kuvittelee olevansa JOKIN oleskeluhuoneen julkkis! Nelosille hän ehkä on, mutta kaikki ylempiluokkalaiset vain nauravat hänelle!”  Sana jokin siksi, että muutoin hän kuvittelisi erilaisia oleskeluhuone vaihtoehtoja, joista hän päättäisi itselleen parhaiten sopivan.
”Miten hän esittää?”
”Vain koska hänellä on vientiä, hän luulee olevansa jotakin niin upeaa!”
Kysymys ja vastaus eivät täsmää.
”Mutta eihän hän edes ole komea! Ehkä Luihuistytöt ovat sokeita” Piste sanan sokeita jälkeen.

Ylipäätänsä novellin kerronta on lyhytsanaista eikä se sisällä paljoa vaihtelua. Lauseet menevät usein rataa: Scorpius teki… Scorpius oli… Scorpiusta väsytti…  Lisäksi ensimmäisessä luvussa on paljon vaillinaisia lauseita, joita ei hyväksytä muutoin kuin tyylikeinona. Paitsi jos ne olivat sitä, niin kaikki on ok.
Kirjoitusvirheiden ja melko kuivan ja sekavan juonen takia, en jaksa edes lukea muita lukuja kuin ensimmäisen… Eli sanonpahan vain, että harjoittelemalla oppii! Kohtuullista tekstiä kuitenkin!
Onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin rakkaus?

ninni

  • Vieras
Vs: Vaikka mitä tapahtuisi K-11 VIIMEINEN OSA 25.10.
« Vastaus #12 : 02.11.2009 15:25:21 »
jenob kiitos kommentista