Kirjoittaja Aihe: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | S | M/M | Oneshot  (Luettu 911 kertaa)

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Ficin nimi: Joka tuoksui sokerilta
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: S
Fandom: Death Note
Paritus/Hahmot: Matt/Mello
Genre: Angst (ja ehkä vähän hirtehishuumori)
Yhteenveto: L:n haudalla käyty keskustelu.
Vastuuvapaus: En omista mitään, minkä joku muu omakseen tunnistaa, enkä saa tästä korvausta. Sniff.
A/N: Tuli filosofinen olo. Sitten kirjoitin pienen ficin. :)

***

Rautaristi kimmelsi auringonvalossa. Oli keskipäivä, varsin pilvetön ja kaunis sellainen. Hautausmaa oli hiljainen, sillä suurin osa leposijoista oli selvästi unohdettu jo kauan sitten. Kukkia ja kynttilöitä oli tuotu korkeintaan muutamalle haudalle, ja harvoista näkyvillä olevista ruusuistakin suurin osa oli jo lakastuneita. Kaupungin varjo piirtyi horisonttiin, mutta edes kuhisevan metropolin äänet eivät voineet tavoittaa tyyntä kalmistoa.

”Ainakin tämä on ihan kelvollinen paikka levätä rauhassa”, vaaleaverikkö mutisi peittelemättä pahemmin surua äänessään. Matt tunsi pienen vihlaisun sydämessään. Yleensä Mello pystyi kääntämään tilanteen kuin tilanteen mustaksi, vähän kieroutuneeksi huumoriksi. Silloin, kun vaaleaverikkö ei pystynyt siihen, häntä täytyi sattua äärettömän paljon.

Matt laski kätensä toisen olkapäälle lohduttavasti tietämättä oikein, mitä sanoa. Hän ei ollut tuntenut L:ää henkilökohtaisesti, eikä edes ollut kuullut tuon todellista ääntä. Punapää muisti etsivän lähinnä tyyliteltynä mustana kirjaimena valkokankaalla ja äänennaamiointiohjelman läpi tulevana puhevirtana. Hän kuitenkin tiesi, että Mellon osalta tilanne oli täysin toisenlainen. Vaaleaverikkö oli pitänyt L:ää esikuvanaan varmasti yli puolet elämästään. Tarkemmin ajatellen Mello oli käytännössä katsoen opetettu ihailemaan etsivää ja kasvatettu haluamaan tulevaisuudeltaan nimenomaan paikkaa L:n seuraajana.

Matt tuli vilkaisseeksi vaivihkaa vieressä olevaa Quillsh Wammyn hautaa. Millainen ihminen loppujen lopuksi haali poikkeuksellisen lahjakkaita lapsia ”omikseen” ja pakotti sitten heidät kilpailemaan keskenään siitä, kuka oli kaikista lahjakkain? Millainen ihminen ylipäätään oli keksinyt perustaa lastenkodin jalostaakseen täydellisiä koneita rikollisuutta vastaan? Konsepti kuulosti enemmänkin pikkupojan unelmalta kuin toteutettavissa olevalta järjestelmältä.

”Mells, miksi me edes kidumme itseämme olemalla täällä?” Matt rikkoi hiljaisuuden. Vaaleaverikkö katsahti toista ilmeettömästi.
”Vieläkin katkera Wammylle?” Mello kysyi sitten. Punapää irvisti.
”Tiedät kyllä mielipiteeni”, hän vastasi. Matt oli esittänyt epäilyksensä Wammyn toiminnan eettisyydestä monestikin ääneen, mutta se ei tuntunut estävän vaaleaverikköä tavoittelemasta L:n seuraajan titteliä.
”Kuulehan. Tiedän, että vihaat Nearille häviämistä yli kaiken, mutta et kai niin paljon, että olet valmis heittämään koko elämäsi pois vain yhden arvonimen takia?” Matt kysyi. Hän oli koettanut udella samaa jo vuosia aiemmin saamatta oikein kunnollista vastausta. Punapää ei ollut varma siitä, miksi hän esitti kysymyksensä uudelleen. Ehkäpä kirkkotarhan ilmapiirillä oli oma vaikutuksensa. Mello vaikutti hetken aikaa siltä kuin olisi harkinnut sanojaan.

”Near on suuri osasyy, mutta totta, tämä on paljon henkilökohtaisempaa. L kertoi minulle, että hän haluaisi minut seuraajakseen”, vaaleaverikkö sanoi lopulta.
”Hän saattoi sanoa niin myös Nearille”, punapää huomautti. Ei hän tahtonut loukata Melloa, mutta jonkun oli pakko puhua silloin tällöin järkeä.
”Ei sanonut. Minä kysyin häneltä, sanoiko. Hän vastasi, että ei, koska Nearilla ei ollut koskaan suklaata tarjottavanaan.”
Mattin oli pakko naurahtaa.

”Suklaariippuvaisuudesta taitaa sittenkin olla jotain hyötyä?”
”Totta kai siitä on. Minä en addiktoituisi turhan takia mihinkään”, Mello vastasi ja mulkaisi merkitsevästi savuketta, jonka punapää oli juuri kaivanut askista.
”Hei, me olemme hautausmaalla. Älä aloita tuota tupakkavalistusta sentään täällä”, Matt toppuutteli sytyttäessään tupakkinsa.
”Minusta tämä on oikein hyvä paikka sellaiselle. Täällä lepäävät varmasti monet entiset keuhkosyöpäpotilaat, jotka yrittävät parhaillaan huudella haudoistaan sinulle, että sinun pitäisi tumpata ja äkkiä. Sääli vain, etteivät heidän äänensä kuulu paksun maakerroksen läpi.”
”Vaihtaisit uraa. Sinulla on selvästi taitoja päihdevalistustyöhön, eikä se voi olla läheskään niin vaarallinen ammatti kuin seuraava L tai kokopäiväinen rikollinen”, Matt tokaisin pyöritellen silmiään. Tosin hän oli salaa helpottunut siitä, että toinen vaikutti jo omalta itseltään. Mello tuhahti paheksuvasti, mutta ei käskenyt punapäätä lopettamaan heti alkuunsa. Kaiketi vaaleaverikkö oli jo tietoinen siitä, että keuhkosyöpäkeskustelu oli valmiiksi hävitty taistelu.

”Millainen L oli?” punapää kysyi puhallettuaan muutaman savurenkaan ilmaan. Sitä kysymystä hän ei ollut esittänyt aiemmin. Matt ei ollut koskaan tahtonut L:n seuraajaksi ja niin ollen hänelle oli ollut helpompaa sulkea korvansa kaikilta puheilta, jotka liittyivät mitenkään etsivään.
”Outo jopa meidän mittapuullamme, mutta tuntemisen arvoinen ihminen”, Mello vastasi.
”Et ole muuten sanonut ketään muuta aiemmin oudoksi – ainakaan tosissasi”, Matt totesi.
”Minulla ei taida olla varaa sellaiseen. Mutta jos tahdot tietää tarkemmin, hän ei pitänyt koskaan kenkiä jalassaan tai istunut normaalisti, vaan sellaisessa oudossa kumarassa asennossa polvet koukussa. Hänellä oli aina leivoksia mukanaan vierailuillaan, mutta ne loppuivat suurin piirtein viidessä minuutissa.”
”Eli sokeriaddiktio on jonkinlainen edellytys nerokkuudelle?” punapää kysyi melkeinpä kiusoittelevasti.
”Ei, mutta erään L:n teorian mukaan nerot voivat syödä pelkkää sokeria lihomatta, koska ajattelu kuluttaa tarpeeksi kaloreita”, vaaleaverikkö vastasi ja lisäsi perään hetken kuluttua:
”Oikeastaan olisit kai voinut pitää hänestä, jos olisit nähnyt hänet joskus.”

Matt mietti hetken aikaa toisen toteamusta. Loppujen lopuksi ei ollut ainakaan kovin vaikea ymmärtää, miksi Mello oli ihaillut etsivää niin paljon. Jossain toisessa todellisuudessa joku L:n kaltainen persoona olisi käynyt hyvinkin vaaleaverikön isoveljestä.

”Tiedätkö muuten, mikä oli parasta L:n vierailuissa?”
”No?”
”Rogerin toimisto tuoksui aina sokerilta, kun hän oli paikalla.”

Mattin oli melkein mahdoton kuvitella Rogerin toimistoa sokerintuoksuisena. Silloin, kun hän oli joutunut vierailemaan siellä, oli toimisto haissut ummehtuneelta pölyltä ja halvalta pesuaineelta. Punapää muisti kutsuneensa toimiston ominaishajua seniilinlemuiseksi yhdessä Mellon kanssa. Ilmeisesti vaaleaverikkö osasi päätellä jotain Mattin pohdiskelevasta hiljaisuudesta, sillä hän naurahti ensimmäistä kertaa sen päivän aikana.

”Sitä on vaikea kuvitella, tiedän.”
”Todellakin. Roger haisi sen verran voimakkaasti vanhukselta, että sen katkun peittämiseen on tarvittu varmasti rekkalastillinen sokerinruokoja”, Matt vastasi irvistäen hitusen.
”Suurin piirtein. Tarkemmin ajatellen hänellä taisi olla kulho, josta ottaa sokerinpaloja sellaisenaan.”
”Sinun ruokatapasi eivät kuulosta yhtäkkiä ollenkaan ällöttäviltä, vaikka dippaatkin ranskalaisia suklaakastikkeeseen”, punapää totesi.
”Enpäs”, Mello väitti vastaan.
”Kylläpäs”, oli Mattin argumentti.
”Se oli vain kertaluonteinen kokeilu.”
”Sovitaan sitten vaikka niin”, punapää kuittasi.

”Me olemme muuten maailman surkeimpia vierailijoita hautausmaalla. Tässä me olemme ja jutustelemme kyseenalaisista ruokatavoista ja Rogerin epäilyttävästä ominaishajusta, vaikka etiketin mukaan meidän kai pitäisi jurottaa hiljaa ja tuijotella hautakiveä kädet puolipuuskassa ”, Mello totesi.
”Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta”, Matt sanoi virnistäen. 
”Totta. Miksi me olemme muuten niin surkeita kaikessa tällaisessa?” vaaleaverikkö oli huokaisevinaan.
”Ehkä sureminen tai muu tunteilu ei ole vain meitä varten.”
”Niin kai sitten.”
”Lähdetäänkö? Täällä on kylmä, enkä tahdo muistella yhtään enempää Rogerin toimistoa ja muita vastaavia juttuja.”
”Sopii.”
« Viimeksi muokattu: 02.11.2014 15:20:41 kirjoittanut Beyond »
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | K-7 | M/M | Oneshot
« Vastaus #1 : 12.10.2013 13:24:33 »
Jee, lisää Death Notea. En osaa kyllä erityisemmin kuvitella Melloa fiilistelemässä kenenkään haudalla, joten on hyvä että keskustelu meni tällaiseksi, liikkui kaikessa maan ja taivaan välillä ja välillä asiassakin, se tuntui sopivan näille oikein hyvin.

En ole tullutkaan ennen ajatelleeksi tuon lastenkodin toimintaa eettiseltä kantilta, mutta onhan tuo jollain tapaa hitusen epäilyttävä konsepti, varsinkin se kilpailuttaminen. Mellon uusi ura päihdevalistajana ja ranskikset suklaakastikkeella huvittivat. :D

Pidin tästä, kiva aamun piristys. (Kyllä, juuri herännyt...) Kiitos. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | K-7 | M/M | Oneshot
« Vastaus #2 : 12.10.2013 23:41:48 »
Kiitoksia Pics! <3

Oli todella mukavaa kuulla, että onnistuin tuomaan uusia ajatuksia tuosta Wammy'sista. ^^ Itse olen jo pitkään miettinyt, miksi kaikki kuvaavat sen paikan jonain lintukotona, kun toiminta on vähintäänkin kyseenalaista. :D Se paikka on ihan varmasti kamala sellaisille, jotka ovat sijoittuneet huonoiten. Voisin kuvitella, että kaikki muut lapsukaiset vihaavat jotain listan parhaita ihan avoimesti kateuden vuoksi. Lisäksi kukaan ei ikinä kerro tai pohdi, mitä tapahtuu niille, joista ei tule seuraavaa L:ää tai jotain siihen liittyvää. Totta kai Wammy's antaa paljon paremmat lähtökohdat orvoille kuin moni muu paikka, mutta toisaalta instituution meno ja meininki on jotain ihan muuta kuin vilpittömän hyvää. Jos Wammy's olisi olemassa, minä puhuisin niiden lapsiraukkojen oikeuksien puolesta! ;D
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 435
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | K-7 | M/M | Oneshot
« Vastaus #3 : 28.05.2014 22:56:12 »
Huhhuh, ensimmäinen ikinä lukemani DN-ficci suomeksi! Eikä ollut edes paha :D

Vaikka englanniksi olen fandomia lukenut iät ja ajat, oli tässäkin päästy mielestäni aika hyvin asianmukaiseen tunnelmaan. Ficci perustui pitkälti dialogiin, joka oli mielestäni sujuvaa ja hyvänkuuloista. Molemmat hahmot kuulostivat tosi, ihmisiltä. Heistä näytetään uudenlaista puolta, ja he voisivat olla ketkä tahansa kaksi. Se on siis hyvä asia! Sitäpaitsi, sujuvan dialogin kirjoittaminen on hankalaa, kokemusta on...

Tässä on monia mielenkiintoisia pointteja ja kohtia. Ensinnäkin se, että he ylipäätänsä puhuvat L:stä. Hän on tavallaan koko ajan "läsnä taustalla", koko kohtauskin tapahtuu nimenomaan hänen haudallaan. Ja sitten juuri tuo Wammy's house.

Lainaus
Millainen ihminen loppujen lopuksi haali poikkeuksellisen lahjakkaita lapsia ”omikseen” ja pakotti sitten heidät kilpailemaan keskenään siitä, kuka oli kaikista lahjakkain? Millainen ihminen ylipäätään oli keksinyt perustaa lastenkodin jalostaakseen täydellisiä koneita rikollisuutta vastaan? Konsepti kuulosti enemmänkin pikkupojan unelmalta kuin toteutettavissa olevalta järjestelmältä.

Juuri niin, juuri niin, nimenomaan! Paremmin sitä ei olisi juuri voinut muotoilla.

Tässä on myös hauskoja kohtia, niinkuin tämä

Lainaus
Sinulla on selvästi taitoja päihdevalistustyöhön, eikä se voi olla läheskään niin vaarallinen ammatti kuin seuraava L tai kokopäiväinen rikollinen

jolle oikeasti nauroin ääneen :D.

Pidin tästä siis paljon, Mattin ja Mellon välistä dialogia on ilo lukea, kun se on kirjoitettu hyvin, ja nimenomaan heidän kahden välinen suhde on sellainen, josta on suomeksi luontevinta lukea (vaikka kyllä edelleenkin pidän englannista enemmän...)

Ainoa mikä tässä vähän häiritsi, oli vaaleaverikkö -sanan tahallinen, korostava toistaminen. Sana on osuva tehokeino korvaamaan tylsiä pronomineja kerran tai pari, mutta tässä se oli vähän turhan silmiinpistävä.

Mutta muuten siis hyvä, kiitos!

-Iloinen Sipuli
Fanfiction: all the stories live forever

Welcome to the Island - there's no coming back (Ei hätää, tämä ficci tullaan kirjoittamaan valmiiksi!)

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | K-7 | M/M | Oneshot
« Vastaus #4 : 31.05.2014 17:19:17 »
Kiitoksia kommentistasi Iloinen Sipuli! <3

On suuri kunnia olla ensimmäinen suomenkielinen Death Note -ficcarisi. Kiva myös kuulla, että pidät tämän ficin dialogista, koska tykkään itse hurjasti nimenomaan näiden kahden keskusteluiden kirjoittamisesta. ^^ Hyvä myös, että pidit noista pointeista, joita ujutin tekstin sekaan. Olen itse pohtinut aika paljon tuota Wammy'sin konseptia, joten oli hauskaa nostaa vähän erilainen näkökulma esille. :) Totta kyllä sekin, että vaaleaverikkö esiintyy tekstissä aika tiheään. Käytän sitä oikeastaan nimen synonyymina enemmän kuin kuvaavana sanana, mutta makuasioitahan nämä ovat. :P

Tähän loppuun sanottakoon, että yllätyin tässä taannoin, kun huomasin saaneeni kaksi kommenttia Death Note -ficceihini. Olen ollut todella iloinen saamastani palautteesta, ja nämä kommentit ovat piristäneet päiviäni paljon. ^^ Kiitoksia vielä siis kerran!
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | K-7 | M/M | Oneshot
« Vastaus #5 : 07.06.2014 18:31:42 »
Tein nyt sen kohtalokkaan virheen, että vilkaisin nuo edelliset kommentit läpi, minkä jälkeen on todettava, ettei mulla ole kerrassaan mitään uutta sanottavaa  :D

Tykkäsin fiiliksestä, tykkäsin tekstissä melkein puolihuolimattomasti mainituista pohdinnoista, pidin dialogista. Tässä minusta toimi ihan erityisesti sellainen "toisen tunteminen", ja se oli toteutettu onnistuneesti -- hahmojen ei tarvitse selittää asioita toisilleen, ainoastaan todeta ja viitata kertoakseen, mitä mielessä liikkuu, ja samalla oli onnistunut tekemään sen niin, ettet selittele pitkiä pätkiä lukijallekaan. Kaikki vaan... on. Hyvä paketti, keskustelu eteni luontevasti asiasta toiseen. Punapää ja vaaleaverikkö tökkäsivät minunkin silmiini vähän turhan tiheällä toistumisella, mutta makuasioita...

Otsikko oli kiva. Ja hei tässä oli minusta ihanaa huumoria! Sellaista arkista ja osuvaa, kaikki seniilinhajut ja turhat addiktoitumiset ihastutti kovasti. Mun on kyllä tunnustettava, että vaikka DN:stä kovasti pidinkin, se ei oikein osunut mun ficci-hermoon, mutta enköhän minä tämän pohjalta vielä joskus voisi lukea M/M:ää joskus uudestaankin, on näillä sen verran hyvä meininki :D
sano mua rovastiks

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: Death Note: Joka tuoksui sokerilta | K-7 | M/M | Oneshot
« Vastaus #6 : 08.06.2014 20:45:16 »
Kiitos kommentistasi Verinen Paronitar! <3

On ihanaa kuulla, että tämän tekstin huumori upposi sinuun! :) Monesti nämä ficit ovatkin minulle melkeinpä se paras väylä purkaa tarvetta kuivaan, pikkuisen mustaan huumoriin, koska tosielämässä vastaavanlaisen huumorin viljelyä ei aina ymmärretä oikealla tavalla. :D Kiva myös kuulla, että saatat jatkossakin kurkistaa M/M:ään vievän linkin taakse. ^^ Tämä paritus on minulle se OTP, jonka äärelle jaksaa aina palata, vaikka kausittain kirjoittaisikin jostain muusta. Pakko muuten todeta, että ennen tämän parituksen löytämistä DN-ficit olivat minullekin vähän vierasta laatua. Onneksi sarjassa on tällainen paritus, jonka toinen osapuoli näkyy mangassa about kymmenessä ruudussa, niin voi vetää täysin hatusta, millaisesta pariskunnasta tahtoo kirjoittaa. :D Kiitoksia vielä päiväni piristämisestä. <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.