Kirjoittaja Aihe: Ei helmiä sioille | S | yleisdraama  (Luettu 1429 kertaa)

Huurre

  • Pornokenraali
  • ***
  • Viestejä: 702
  • Ava & banneri by minä
Ei helmiä sioille | S | yleisdraama
« : 14.01.2017 01:32:39 »
Nimi: Ei helmiä sioille
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: S
Genre: Yleisdraama? Hitusen angstia ehkä.
A/N: Hui, S-tason teksti pitkästä aikaa. Tää on random, mä en itsekään tiedä hahmoista tän enempää, en niiden taustatarinoita tai mitään muutakaan eli turha kysyä. Täyttäkää mielikuvituksella loput, jos jäi jotain aukkoja :'D Osallistuu Yhtyeen tuotantoon Antti Tuiskun Aikaani tuhlaan -biisillä, joka toimi suurena inspiraationa ja käytännössä loi tän koko juonen. Osallistuu myös haasteeseen Ficlet300 ja Otsikoinnin iloja (Sananlaskuotsikko, meinaa sitä, ettei hyvää pidä tuhlata sellaselle, joka ei sen merkitystä ymmärrä).


Ei helmiä sioille

Seison peilin edessä napittamassa kauluspaitaa, kun puhelin alkaa soida takataskussa. Mä vilkaisen vain nopeasti näyttöä, jolla näkyvä nimi saa hymyn nousemaan mun huulille.

”Moi”, vastaan vedettyäni kerran rauhoittavasti henkeä. Tuen kännykän mun olkapään ja korvan väliin.

”No hei. Mun täytyy peruu treffit. Tuli… muuta. Sori näin lyhyestä varotusajasta”, mulle erittäin tuttu ääni sanoo nopeasti.

”Täh? Öö, okei. Millon sitten ois?” kysyn ääni täristen ja lopetan kauluspaidan kiinnilaiton. Se on täysin turhaa nyt, kun mun ei tarvitsekaan lähteä kotoa. Kuulen etäisesti taustalta vieraan miesäänen kutsuvan Mikan takaisin sänkyyn. Ei se mitään meinaa.

”Emmä tiiä. Laittelen viestii sitte”, Mika vastaa ja lopettaa puhelun. Mulkaisen omaa peilikuvaani ennen kuin kävelen sohvan vierelle ja lysähdän siihen.

Pyörittelen puhelinta käsissäni ja pohdin kuumeisesti tilannetta. Tää ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Mika viime tipassa ilmoittaa, ettei pystykään tulemaan treffeille. Kaivan parhaan kaverini numeron esiin ja soitan ennen kuin ehdin miettimään enempää.

”Mun jos-olisin-homo-niin-olisit-mun-paras-poikaystävä-ehdokas!” Konsta hihkaisee selvästi iloisena, eikä ilmeisestikään pistä pahakseen mun soittoa, vaikka se keskeyttää sen ja Saanan koti-illan.

”Moi muru”, imitoin tosi ällöttävällä äänensävyllä.

”Annas kun arvaan. Sun treffit peruuntu?” Konsta utelee.

”No vittu kyllä”, murahdan, enkä mä enää tiedä oliko sittenkään hyvä idea soittaa Konstalle.

”Eiks sun kannattais vähitellen jo luovuttaa Mikan suhteen…? Mä tiiän, että me ollaan sanottu tää liian moneen otteeseen, mut sä et vieläkään tunnu ymmärtävän sitä. Mika hypyttää sua mielensä mukaan ja oot sille vaan varavaihtoehto”, mun paras kaveri huokaisee selkeästi turhautuneen kuuloisena. Mä pystyn kuvittelemaan, kuinka sen otsalle ilmestyy muutama ryppy.

”Se ite pyys mua treffeille!” mä älähdän vastalauseeksi. Enhän mä sillon voi olla vaan varavaihtoehto?

”Joo, pitääkseen sut kiedottuna pikkusormensa ympärille… Ootko sä ihan idiootti?” Konsta huokaisee sanojensa vakuudeksi ja tällä kertaa mä pystyn kuvittelemaan sen hieromaan ohimoitaan.

”Umm, en”, mumisen hieman häpeissäni.

”No vittu kyllä olet. Mä sanon tän sulle nyt suoraan, pahoittelut: Sä olet Mikalle vain lelu. Se käyttää sua, kun ite haluaa ja sen mielestä on vaan hauskaa, että sä kuolaat sen perään ja et huomaa ketään muuta. Sä oot tuntenut Mikan luoja tietää kuinka monta vuotta. Etkö sä vieläkään näe, millanen se on?” Konsta pamauttaa suoraan päin naamaa. Mä kuulen jonkun tömähdyksen ja oon lähes varma, että mies pamautti päänsä seinään.

”Oliko pakko?” tiuskaisen lopulta, kun mä en keksi muutakaan sanottavaa. Mä en halua miettiä Konstan sanoja varsinkaan nyt.

”Sanoa kaikki suoraan päin naamaa? Kyllä oli. Sä olet niin idiootti ja ihastunut, että oot sokee Mikan toiminnalle. Äl oo pee ee tee aa. Sä saat vain sydänsuruja, enkä mä halua nähdä sua sellasena. Sun on pakko laittaa poikki toi epämääränen säätäminen, josta syntyy vaan vahinkoa”, Konsta vastaa väsyneen kuuloisena.

”Okei, fine, mä teen niin”, mä luovutan, koska muuten syntyy pelkkää tappelua.

”Hyvä poika. Meillä on Saanan kans leffa kesken, joten bye. Yritä pärjätä ja soita, jos tulee jotain”, mun paras kaveri hymähtää huomattavasti iloisemman kuuloisena.

”Joo. Pitäkää hauskaa. Heippa”, hyvästelen ja lopetan soiton. Mikä hemmetinmoinen puhelu.

Mä kömmin keittiöön ja kaadan rommia lasiin ennen kuin istahdan baarijakkaralle. Nyt mä ainakin tiedän mun illan tekemisen: vedä pää täyteen alkoholia ja mieti.
« Viimeksi muokattu: 14.01.2017 02:21:30 kirjoittanut Tulejo »
those who tell the stories rule society

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Ei helmiä sioille | S | yleisdraama
« Vastaus #1 : 14.01.2017 02:00:36 »
Voi voi, johan teki Mika inhottavan tempun kertojalle. Kuten Konstakin puhelussa pariin otteeseen toteaa, niin eipä tuo suhde vaikuta kovin hyvältä vaihtoehdolta kertojalle. Tykkään tässä yhteydestä tuohon YT-biisivalintaan, jossa nousee jännästi esiin ikään kuin sekä kertojan että Konstan näkökulmat kertojan ja Mikan väliseen suhteeseen. Vielä inhottavamman tuosta Mikan käytöksestä tekee se, että jos näin on tapahtunut toistuvaksi, sillä kertoja selvästikin yrittää panostaa heidän väleihinsä. Hyväpä siis, että Konsta toimii järjen äänenä kertojalle (jonka nimi ei muuten nouse kai esiin, mikä on jännä tyylillinen valinta - eikä siinä mitään, aukkoisuus on kiva juttu (paitsi ettei oikeasti jaksa kuvitella mitään tähän aikaan yöstä, mutta ylipäätään antaa lukijalle kivasti levittäytymisvaraa ajatusten kanssa)).

Konstan ja kertojan läheisyys on mun mielestä tässä kauhean kivassa osassa. Just tuollainen yleinen leikkisyys heidän välillään sekä se, että uskalletaan sanoa asioita suoraan eikä kierrellen, vaikuttaa kovin mukavalta elementiltä. Vaikka on selvää, että Konstaakin turhauttaa tuo ihme säätäminen, mitä kertojalla on meneillään, on hienoa, että hän pysyy kaverinsa tukena, vaikka itsellään olisikin ehkä jotain tähdellisempää tekemistä. En tiedä onko kyseessä vain väsymykseni vai tulkinnanvaraisuus muuten, mutta Saanan rooli Konstaan nähden jää vähän sumeaksi. Jostain oudosta syystä kuvittelin tytön/naisen hänen siskokseen. :D

Pari pientä kirjoitusvirhettä napsaisen tuolta vielä tähän loppuun:
Tää ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Mika viimetipassa ilmoittaa, ettei pystykään tulemaan treffeille.
Viime tipassa erikseen.
Äl oo pee tee aa.
LOPTA? Mahtoiko jokin kirjain tipahtaa? :P

Mutta hei, kiitokset jännästä pienestä draamapalasta vielä näin keskellä yötä! Hyvin tämä ainakin välitti tuon biisin tunnelman, ja otsikkokin toimii mainiosti, joten passeli teksti avaamaan erinäisiä haasteita! :)