Syksy, pus! Kyllä se fluffykin sieltä vielä tulee, usko tai älä.
Jäin miettimään tuota sinun toteamusta siitä, että ehkä Anita on enemmän tosissaan kuin Pilvi. Ehkä, tai sitten Pilvi on vaan niin huono totisissa parisuhteissa, ettei osaa olla tosissaan.
Jääköön se tulkinnanvaraiseksi. Kiitos taas kommentista, ihana. <3
Kiirsu, no jos ihan vähän hellästi sitten, muttei kokonaan. u_u Olet aina kommenteissasi jotenkin hirmu lutu, mutta kuten sanottua, lupaan fluffya vielä tännekin! Kiitos kommentista taas, murunen <3
Tää on mun mielestä tähän mennessä tyhmin raapale ja samalla yks tärkeimmistä, mutten oikein tiedä tykkäänkö tästä silti lainkaan.
Pitkään aikaan ei ole mitään tarvinnut venkslata joka suuntaan niin paljoa kuin tätä, mutta jospa tästä nyt edes tulisi juonellista täytettä, kun tyyli jää ehkä vähän puolitiehen.
Ollaan pitkällä lämpenevässä kesäkuussa, kun Pilvi löytää oven takaa siskonsa. Hän valehtelee viisi kertaa kaiken olevan hyvin ennen kuin viimein uskoo Säteen näkevän lävitseen. Sisko penää, kunnes Pilvi kertoo Anitasta kaiken. Ensi alkuun Säde vajoaa syyllisyyteen, kun ei ollut niin pitkään aikaan huomannut, että asiat eivät olleet hyvin.
Sitten varoittamatta sisko suuttuu. Pilvi saa niskaansa pahemmat nuhteet kuin äidiltä ikinä. Siitä, ettei Anitan kaltaista tyttöä kohdella noin, ettei Pilvi ymmärrä, miltä tuntuu olla itsestä niin kovin epävarma ja rakastua johonkin niin paljon kauniimpaan.
Jäädessään yksin Pilvi kaivaa nujerrettuna puhelimensa. Hän tuijottaa näyttöä pitkään ja kirjoittaa viestiin vain yhden sanan.
Anteeksi.