Kirjoittaja: BRINGMETHEBEER
Ikäraja: S
Genre: angst
Yhteenveto: "Sä puhuit aina siitä kuinka rakkaus oli turhaa, se vaan satuttaa, mieluummin hakee läheisyyttä ilman mitään siteitä toiseen – ja sä olit oikeassa. Silti sä saat mun pään aivan sekaisin, ehkä mä olen taas menettämässä mun suojamuurin kaikkia tunteita kohtaan?"
A/N: yöllisiä mietteitä.
Mä olen aina ollut sitä mieltä että tunteet ei saa mitän hyvää aikaan. Pelkkää ahdistusta joka vie sun yöunet, ikävää joka saa hakkaamaan päätä seinään, halua saada vain pää sekaisin ja unohtaa kaiken. Aluksi se tuntui oudolta, sitten tulit sä. Sä puhuit aina siitä kuinka rakkaus oli turhaa, se vaan satuttaa, mieluummin hakee läheisyyttä ilman mitään siteitä toiseen – ja sä olit oikeassa. Silti sä saat mun pään aivan sekaisin, ehkä mä olen taas menettämässä mun suojamuurin kaikkia tunteita kohtaan?
Mä kuulen kuinka sun sydän sykkii jotenkin epänormaalin tiheästi ja nopeasti mun lepuuttaessani päätäni sun rintakehälläsi. Sä tuoksut siltä miltä keikan jälkeen pitääkin, ja hieman kaljalta ja tupakalta. Mun sormeni ovat eksyneet sun käsivarrellesi, sormien päät kokeilevat uteliaasti sun käsivarsiesi koholla olevia arpia. Ellen mä tietäisi että sä et tee niitä itsetuhosta, vaan pelkästä kivun tuottamasta nautinnosta, mä olisin niin helvetin huolissani. Sä sanot ettei mun tarvitse olla, ja mä uskon sua. Mä vilkaisen sun kasvojasi kulmieni alta, sä olet keskittynyt television sisältöön, etkä huomaa mun tuijotustani. Tyytyväisenä siihen että sä olet taas hereillä, mä painan huuleni kevyesti sun leukaperälle, sun ihosi on pehmeä ja haaleat parranhaivenet kutittavat mun huuliani. Sä tuhahdat hieman huvittuneesti, mä olen sun mielestäsi hassu. Sun kätesi eksyy seikkailemaan mun reidelleni, lähestyen sisäreiden pintaa, mutta sitten siirtyen taas mun oman käteni päälle. Sun vieressä on hyvä olla.
Kun susta ei kuulu mitään, mä olen niin huolissani. Aamulla mä herään siihen että tarkistan oletko sä soittanut mulle takaisin – mä joudun pettymään huomatessani kyseisen hälytyksen puuttuvan. Päivällä mä odotan näkeväni sut jossain, missä sä yleensäkin olet – mutta sä et ole koskaan siellä. Illalla mä mietin sua suihkussa, välillä mä unohdan keskittyä olennaiseen, ja seison vain kuuman veden alla – vesi hyväilee mun vartaloani niin kuin sun kädet. Yöllä mä ravaan röökillä parvekkeella, huomaten että melkein joka yönä on satanut, me käveltiin kerran sateessa jutellen aivan kaikesta – sitten mä tajuan saman kierteen jatkuvan taas huomenna. Mä vihaan toisiin ihmisiin kiintymistä, se tapahtuu harvoin näin nopeasti, mutta sä olet erilainen. Sä annat mun olla täysin oma itseni, mä voin olla sun seurassasi ujo ja epävarma, tietäen että sä lievität tilanteiden epämukavuutta sun itsevarmuudella, joka saattaa joistakin tuntua melko itserakkaaltakin. Kun sä kehut mua kauniiksi ja mä yritän kieltää, sä katsot mua silmiin ja mä tiedän että sä tarkoitat sitä. Mä en silti tiedä mitä mä haluan. Mä vain haluan elää päivä kerrallaan ja pitää sut siinä.
