Minä koetan aina olla jakelematta perusteettomia ylistyksiä ja kehuja, etenkin kaikkien H/D-tarinoiden kohdalla, koska niitä on niiiin paljon ja siksi niiden pitää olla mun mielestä tosi hyviä, että ne jotenkin erottuisivat Oikeasti edukseen kaikesta siitä määrästä, mitä niitä kirjoitetaan.
Tämä oli kuitenkin hyvä. Tähän oli saatu vähän erilaista näkökulmaa, syvempää sisältöä kuin monissa muissa H/D-ficeissä. Idea kirjeestä, ja erityisesti kirjeestä jota
ei koskaan lähetetty, toimii hyvin ja tuo koko hommaan kypsyyttä ja uskottavuutta. Eikä kirje sorru liialliseen nyyhkyilyynkään onneksi, vaikka niinkin olisi voinut helposti käydä.
Sinä ainakin jyräsit ylitseni. Tunsin arvottomuuteni. Mutta litistynyt olemukseni on noussut ylös maasta ja ravistelee itseensä pyöreämpiä muotoja. Jyräsi ei ole vieläkään häipynyt horisonttiin. Viha, jota tunnen sitä kohtaan antaa minulle voimia.Hieno pätkä. Rehellinen ja kaunistelematon, parempi rakkaudentunnustus kuin joku paljon imelämpi vaihtoehto.
En jaksa enää harmitella ”miksi tein niin, miksen tehnyt näin”. Se on turhaa. Elämä on pian ohi, ja se kulkee vaikka itse jäisimme jälkeen. Jokainen päivä jonka odotamme – odotamme. Jokainen päivä jonka elämme – elämme.Komea lopetus kirjeelle, ja toimiva lopetus on sentään vaikea ja tärkeä asia. Jotenkin tosi harrymaisen lannistumaton asenne. Oikeastaan mun mielestä koko juttu olis voinut loppua siihen "siellä se saisi levätä"-lauseeseen. Ne pari lausetta sen jälkeen eivät ole mun mielestä ihan välttämättömiä, mutta ei ne nyt mitään pilaakaan..
Juu, pidin. Et ollut edes sortunut ylipitkään tekstiin, vaikka niin aika usein käy.. Ainoa miinus, tai paremminkin kysymys, koskee sitä, että olisin kaivannut jonkin tiedon, tai paremminkin vihjeen siitä, minkä ikäinen Harry tuon kirjeen on kirjoittanut(tekstin tyylistä päätellen ei enää ihan teini?)? Sen tietäminen olisi auttanut sisällön ymmärtämisessä vielä vähän lisää.
