Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka, Zheroldin sirpaleet K-11 | fantasiaseikkailua, K-11  (Luettu 2427 kertaa)

Kreach

  • ***
  • Viestejä: 3
Nimi: Zheroldin sirpaleet
Kirjoittaja: Kreach
Hahmot: Aku Ankka, muita ankkalinnalaisia
Ikäraja: K-11
Fandom: Aku Ankka
Genre: Seikkailua, toimintaa
Disclaimer: En omista Disneyn hahmoja tai paikkoja.
Juonitiivistelmä: Aku Ankka joutuu pelastamaan Avaruutta ja koko maailmaa yhdessä ystäviensä kanssa.

A/N: Tämä on ensimmäinen osa Zherold -sarjaa ja noin kuusitoista lukua pitkä. Luvut eivät ole kovinkaan pitkiä, joten luulisi monen jaksavan lukevan niitä ;) Ilmestymistahti lienee noin kolme lukua viikossa. Kommentteja olisi mukava saada. Toivottavasti pidätte! (Alku on hieman tahmea, en ole hyvä kirjoittamaan niitä. Mutta sitten kun vauhtiin päästään...)

Ensimmäinen luku - Päivä, jona ei tapahtunut mitään ihmeellistä

”EIH!”, kuului karjaisu jossain päin universumia. Samalla sekunnilla seitsemän sirpaletta alkoi levitä pitkin avaruutta. Sirpaleita, joista syntyisi jotain...

”EIH!”, kuului karjaisu jossain päin Paratiisitie 13:sta.
”Ja taas yksi työpäivä edessä”, sanoi Aku.

Pian lähtikin Paratiisitie 13:sta pihasta 313 kohti Kattivaaraa. Radio hoilasi Ankkalinnan oman kaunottaren, Birgitti Sorsan kappaletta ”Yksi sukelsi ali ankanpesän” ja tuuli tuiversi Ankkalinnan kaduilla. Kello oli 10.13 ja oli valoisaa, aurinko paistoi, pilviä ei ollut. Aku nautti tuulesta aurinkolasit silmillä, mutta oli ajaa ojaan, kun kesken Birgitin kertosäkeen radiosta kuului jäätävä ”haluamme sinut” -ääni. Sekunnin murto-osan ajan Aku ajatteli, että joku hyökkäisi hänen kimppuunsa, mutta kun Birgitin hitti jatkui, Aku ajatteli radiosignaaleiden seonneen.

Outoudet eivät jääneet siihen. Puolessa välissä matkaa Aku joutui pysähtymään liikennevaloihin ja oli aivan varma, että auton peileistä katsottuna huppupäinen mies olisi seissyt hänen autonsa takana, mutta kun Aku katsoi uudestaan, mitään miestä ei näkynyt.

Aku pysäköi autonsa omalle paikalleen: Margariinitehtaan vasemmanpuoleiseen väylään numeroon 13 ja tipautti 50 sentin kolikon rahakoneeseen. Samassa aivan Akun vierestä kaasutti uusi hieno punainen Pennossalama 32. Se oli parin sentin päässä ajaa Akun päälle. Aku karjaisi kuskille, joka ei reagoinut karjaisuun millään tavalla, vaikka Aku alkoi haukkua jopa Pennossalama -autoa. Kuski hyppäsi autosta ja lähti kohti tehdasta – huomaamatta räksyttävää Akua.

”Miten ihmiset voivat olla näin vastuuttomia”, Aku räyhäsi kävellessään kohti margariinitehdasta.

Aku vaihtoi työvaatteensa, muttei törmännyt yhteenkään työntekijään. Seuraavaksi Aku alkoi töihin ja pisti hihnan pyörimään. Muutaman margariinin puristettuaan alkoi muitakin työntekijöitä virrata tehtaaseen.
”Kappas, tänne on saatu vihdoin se automaattihihna”, Margetta Mif, margariinien laadun testaaja päivitteli toiselle työtoverilleen.
”Mikä hihna?” Aku kysäisi, mutta Margetta ei kuullut.
”Mihin hommiin Aku on siirtynyt vai saanut lopputilin?” Mauri Pötsilä harmitteli Sulo Suvanteelle, molemmat olivat margariinin pakkaajia.
”Mita halvattua sekoilette?” Aku huusi, mutta kukaan ei taaskaan kuullut. Aku lähti hihnalta ja huusi Maurin korvaan ”MITÄ SEKOILETTE!?”, mutta ei. Mauri jatkoi keskusteluaan Sulon kanssa.
Akua alkoi huimata. Mitä tapahtuu? Aku otti seuraavaksi Mauria poskista kiinni ja huusi ”MIKSETTE PUHU MINULLE?”
Mauri pelästyi kuollakseen. ”Mitä tapahtuu?” hänkin huudahti. ”Joku tai jokin kävi poskiini kiinni!”
Samassa Aku huomasi, kuinka margariinitehdas alkoi sumeta ja pyöriä hänen päässään keltaisen harmaaksi spiraaliksi.

Seuraavaksi Aku heräsi jossain. Hän ei tiennyt missä. Akulla oli kuitenkin levollinen olo. Hän piti kuitenkin silmänsä kiinni, kunnes kuuli murahduksen vierestään. Akun silmät lennähtivät auki ja sokaiseva valo sokaisi Akun lähes täysin. Hän kuitenkin erotti edessään mustaan viittaan kääriytyneen hahmon, ja kuuli kaikuvana sanat päässään: ”Tervetuloa Merkuriukselle, Aku.”
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 21:20:50 kirjoittanut Beyond »

Kreach

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Zheroldin sirpaleet K-13
« Vastaus #1 : 11.08.2010 20:38:32 »
Toinen luku - Selityksiä

Akun mielestä asiassa ei ollut mitään tolkkua. Merkurius? Eihän siellä voisi elää. Mustaviittainen hahmo tuli Akun luokse ja laittoi aurinkolasien tapaisen hökötyksen Akun silmille: Nyt Aku näki jotain ja valo ei häikäissyt. Mutta nähtävää oli liikaa: Ensiksi Aku kiinnitti huomionsa siihen, että oli sängyssä – kerrossängyn alaosassa. Seuraavaksi Aku suuntasi katseensa hahmoon - Mustaviittainen hahmo oli muuten tavallisen miehen näköinen, paitsi että puolet naamasta oli peitetty valkoiseen lakanaan. Niinpä mies näytti suhtkoht vaaralliselta, kun toinen puoli naamasta oli kääritty kuin vessapaperiin ja toisesta paistoi keltaisena hehkuva silmä. Aku pani myös merkille, että mies oli melko pitkä. Miehen olemus oli aika karmea, mutta silti miehen ainoa silmä kertoi, että hän oli ystävällinen.
Ihmeteltyään miestä Aku vilkuili missä ihmeessä oli - tavallisen kokoisessa huoneessa viiden kerrossängyn, kirjahyllyn ja pokeripöydän (tai siltä se ainakin näytti) kera. Huone sattui vain olemaan keltainen katosta ja seinistä, ja tarkemmin katsottuna kaikki oli enemmän tai vähemmän keltaista, jopa pokeripöytä. Ainoastaan miehen viitta erottui tummana. Nyt Aku tajusi, miksi hän tarvitsi aurinkolaseja.
Akulla oli paljon kysyttävää. Hän mietti, mitä mieheltä kysyisi: Missä ihmessä olen? Kuka ihme sinä olet? Miksi minut on tänne tuotu?, mutta Aku sai kysytyksi:
”Miksi huoneen seinät ovat keltaiset?”
Mies käänsi katseensa ja puolet hänen suustaan kääntyi hymyyn (luultavasti myös toinen puoli, mutta eihän siitä ollut varmuutta kankaan vuoksi).
”Tiedätkö, mikä on Aurinko?” mies sanoi karhealla, mutta omallatavallaan ystävällisellä äänellä.
”Tiedän toki”, Aku hymähti.
Mies rykäisi ja jatkoi: ”Aurinko on keltainen ja se paistaa seinien läpi. Sinähän olet Maasta?”
”Kyllä kai”, Aku sanoi hämmentyneenä.
”No, me olemme Merkuriuksella nyt”, mies sanoi. ”Ja Merkurius on paljon lähempänä Aurinkoa kuin Maa, tai Tellus, kuten me täälläpäin Maata kutsutaan.”
”No mitä sitten?” Aku lipsautti epäkohteliaasti.
”Ihan sitä vain, että Aurinko tulee kaiken läpi. Seinät ovat oikeasti harmaat.”
Seurasi pitkittynyt hiljaisuus, kunnes mies esittäytyi:
”Olen Tregor.”
”Minä olen Aku”, Aku sanoi.
”Tiedän sen”, Tregor huomautti ja alkoi selittää: ”Jouduimme 'kidnappaamaan' sinut, koska tarvitsemme apuasi. Valitettavasti meidän piti kuitenkin tehdä sinulle näkymättömyystemppu, ettei kukaan sivullinen ihmettele, miksi yhtäkkiä häviät avaruuteen. Siksi kukaan ei kuullut tai huomannut sinua tehtaalla.”
Aku kävi hieman hitaalla mutta sai kysytyksi: ”Miksi tarvitsette minua?”
Tregor istuutui pokeripöydän ääreen vastapäätä Akua ja veti syvään ilmaa:
”Koska Universumin mahtavin esine, Zherold, hajosi. Tai se hajotettiin”, Tregor ryki hieman, mutta jatkoi pian: ”Sen sirpaleet ovat lentäneet pitkin Avaruutta. Tiedomme mukaan muutama sirpale on osunut Tellukseen. Tarvitsemme täkäläisen oppaaksemme. Tellus on Avaruuden ainoa planeetta, joka ei tiedä muilla planeetoilla olevan elämää. Vai mitä, Aku?”
”Näin taitaa olla.”
”Tehän näette pelkästään kraattereita pölyisellä pinnalla, jos katsotte vaikkapa Saturnusta?”
”Jep.”
”Oikeasti Saturnus on yksi tiheimmin asutuista planeetoista miljoonine vesiputouksineen, järvineen, metsineen ja jokineen. Jupiter taas on on kaupunkeja täyteen rakennettu Avaruuden 'kauppakeskus'. Muuten Jupiter on aika aavikkoista. Mutta ettehän te näe kaupunkeja tai ihmisiä planeetoilla, ja hyvä niin.”
”Miksi?” Aku kysyi. ”Miksi juuri me emme tiedä teistä mitään?”
”Se selviää sinulle aikanaan. Näin on kuitenkin nyt parempi”, Tregor sanoi.
”Miksi meidän pitää sitten kerätä ne sirpaleet?” Aku kysyi jo hieman väsyneellä äänellä: tieto oli liikaa ja Akun teki mieli vain köllähtää sänkyyn nukkumaan.
”Ettei tule uutta sotaa Universumiin. Uranuslaiset, Ficzid, yrittävät löytää sirpaleet ennen meitä. He haluavat hallita koko Universumia – myös Tellusta – ja siitä ei hyvää seuraa. Ahdinkoa ja kidutusta. Me haluamme rauhan. Siksi meidän pitää löytää ja suojata sirpaleet, ettei Zheroldia kasata jälleen ja sen voimaa päästetä valloilleen”, Tregor lopetti dramaattisesti.
Tilanne oli Akun mielestä kuin elokuvista, mutta tämä ei nyt ollut elokuvaa. Olihan koko Universumin turvallisuus kyseessä.
”Nyt voit levätä”, Tregor sanoi. ”Huomenna Merkuriuksen ylijohtaja Efton kertoo sinulle lisää ja tehtäväsi kunnolla.” Aku todellakin halusi hieman ajatella ja levätä, mutta Tregor jatkoikin vielä: ”Tästä saat ylitummat klenssit”, (Tregor osoitti Akun päässä olevaa aurinkolasihökötystä ja ojensi taskustaan samanlaiset, mutta tummemmat), ”jotta valo ei häiritse nukkumistasi.”
Aku kellahti istumisasennosta takaisin sänkyyn.Tregor oli jo lähdössä, mutta yksi kysymys painoi vielä Akun mieltä : ”Miksi valitsitte minut?”
”Sattuman kauppaa”, Tregor virnisti ja sulki keltaisen oven. Aku laittoi 'ylitummat klenssit' naamalleen ja kaikki keltainen muuttui harmaaksi.

Kreach

  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Zheroldin sirpaleet K-13
« Vastaus #2 : 15.08.2010 19:42:35 »
Kolmas  luku - Aamu Merkuriuksella

Aku heräsi pehmeässä sängyssään ja vaihtoi klenssit vaaleampaan muotoon. Aku lähti huoneesta ja sulki oven perässään.

Nyt Aku oli saapunut erittäin korkeaan, mutta ei kovin leveään käytävään, jonka molemmat päät johtivat oviin. Seinät olivat kellertävää tiiliä. Aku meni sattumanvaraisesti toiseen suuntaan ja saapui ilmeisesti ruokasaliin. Se oli valoisa ja iso. Ei. Se oli valtava, massiivinen. Jos joku pystyy ymmärtämään, miten on noin kaksikymmentä jalkapallokenttää täynnä pöytiä, tuoleja ja ihmisiä, on aika lähellä sitä, mitä Aku näki. Salin toista puolta ei näkynyt. Silmän kantamattomiin ihmisiä lukuisissa pyöreissä puupöydissä. Heidän edessään nökötti tarjottimia, puulautasia ja lusikoita, osassa oli puuroa, hedelmiä ja leipää, osassa ei.
Aku alkoi jo hätääntyä ihmismäärästä, kunnes jokin tarrasi häntä olkapäästä.
”Aku!” Tregor huudahti iloisesti. ”Olet näköjään omin neuvoin päässyt Ruokasaliin.”
”Melkoinen sali”, Aku ihmetteli suu auki.
”Totta. Koko Merkuriuksen kansan on mahduttava tänne”, Tregorin katse kiersi pitkin salia.
”Miksette asu eri taloissa? Miksi ahtaudutte saman katon alle?” Aku kysyi heti.
Tregor huokaisi kuuluvasti. ”Ficzien takia. Pelkäämme hyökkäystä. Siksi olemme rakentaneen tämän suojalinnakkeen. Katapultit eivät tehoa tähän rakennelmaan.”
Aku oli jo kysymässä, että eivätkö Merkuriuslaiset ole keksineet pommia, mutta päätti, että olisi ehkä parempi, jos he eivät tiedä siitä. Niinpä Aku päätti vaihtaa puheenaihetta: ”Eli mihinkäs minun pitäisi mennä?” hän kysäisi.
Tregor osoitti kylttiä, jossa luki: '12. Aamupalatarjoilukeskus', kyltti hohti niin, että sen näki pitkältäkin.
”Tuo on lähin tarjoilukeskus. Puoli kilometriä”, Tregor selvensi.
Aku uskoi, että tuskin jaksaa joka aamu mennä kilometrejä, että saa aamupalaa, muttei uskaltanut valittaakaan. Aku nyökkäsi Tregorille ja lähti kohti 'Aamupalatarjoilukeskusta.' Tregor meni juttelemaan jollekin kaverilleen viereiseen pöytään.

Matkan varrella Aku katsoi pöytiin: ihmiset olivat tavallisen näköisiä, toiset juttelivat iloisesti, toiset vakavammin ja moni luki lehtiä. Aku pani merkille myös, että suurinosa ihmisistä oli keskimääräistä pidempiä. Toiset katselivat Akua hieman oudoksuen, ilmeisesti klenssien takia. Aku nimittäin näki matkanvarrella vain muutamia muita klenssipäitä.

Saavuttuaan aamupalatarjoilukeskukseen, Aku huomasi myös sen, että Merkuriuksen ruoka oli vähän erilaista: outoja hedelmiä (kuten appelsiinin näköinen hedelmä, rekratiini, jonka kuoret syötiin, mutta sisus olisi hyvin myrkyllistä. Niin ainakin luki varoituskyltissä: Aku jätti suosiolla hedelmän paikalleen), maitoa, joka oli vihertävää, kahvia ei ollut, mutta kaakaontapaista juomaa sitäkin enemmän. Leipää oli venhä-ohra sekä tuhra -laatua, Aku päätti maistaa tuhra -leipää, vaikka ruskehtava väri epäilyttikin. Puuro puolestaan oli tutun näköistä ja hajuista. Aku ottikin ison lautasellisen ja huomasi, että oli kerännyt jonoa taakseen.
Eräs henkilö sanoikin kauempaa ”Pistäkääs vauhtia siihen ankkaan.”

Aku istahti melko syrjässä olevaan pöytään, jossa oli vapaita paikkoja. Vain ”Merku-uutisia” -lukenut mies istui pöydässä. Hänellä oli olkihattu ja farmarihousut. Henkselit sopivat hyvin puna-valkoraitaisen paidan sekaan. Naama oli parrakas ja ryppyinen. Silmät hohtivat ruskeana.
”Huomenta”, tämä murahti Akulle, joka vastasi samalla tavalla takaisin.
”Joko kuulit, että Ficzid ovat jo Telluksella?” vanha mies kysäisi silmät yhä lehdessä kiinni: ”Suurinosa Zheroldin paloista ovat tippuneet sinne. Kuuleman mukaan meidän retkiryhmämme lähtee Tellukseen huomen aamuna.”
Akun naamaa alkoi kuumottaa ja hän ajatteli, että pitäisi vastata jotain. ”Ketä sinne lähtee?”
Mies mulkaisi Akua ja murahti: ”Parhaiten koulutetut miehemme tietenkin. Kapteeni Krug johtaa joukkoa. Lisäksi opas Telluksesta.”
Akun sydän kieppasi ylilyöntejä. Hän olisi varsin isossa roolissa. Koko Universumi on vaarassa... Akun ei todellakaan tehnyt mieli ottaa tehtävää vastaan, mutta muuta ei ollut tehtävissä.
”Miksi käytät klenssejä?” mies kysyi.
”Tuota”, Aku mumisi. ”Silmäni eivät kai ole tottuneet valoon.”
”Eli olet ulkomailta”, olkihattumies täsmensi, mutta jätti asian sikseen ja paneutui jälleen lukemaan lehteä.
Aku ajatteli tätä kaikkea. Hän oli kaukana kotoa.. Kotoa.. Yhtäkkiä Akun mieleen tuli pojat. Hehän olivat jääneet yksin. Hän ei ollut ilmoittanut mitään. Mutta he ovat kyllä kunnossa, Aku päivitteli itselleen. Varmaan ovat menneet mummon tai Roopen luo. Ei heillä hätää ole, pojat pärjäisivät varmasti yksikseenkin.
”Perhana!”
Aku oli saada sydänkohtauksen kun olkihattumies huudahti ja nousi ylös tuolistaan.
”Mitä nyt?” Aku kysäisi.
”Futista. Merkurius hävisi Plutolle ja finaalissa ovat nyt Uranus ja Pluto. Perskele kun olisi tehnyt kutaa voittaa Uranus finaalissa.”
Aku jäi hölmistyneenä pöytään, kun olkihattumies poistui viemään tarjotintaan.
_________

A/N: Kohta päästään asiaan, vähän tylsiä, mutta pakollisia lukuja tässä alussa... :( Kommentteja?