Kirjoittaja Aihe: Girl who changed everything [K-11, Harry/MS, muita 31/31 + Epilogi VALMIS]  (Luettu 18220 kertaa)

Riksuuu

  • ***
  • Viestejä: 28
    • Not Like In The Movies
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #40 : 07.12.2010 17:59:31 »
Piristys päivään, kun huomasin että olit jatkanut tätä. Ja vieläpä kolmella luvulla :D. Tykkäsin erityisesti noista Fred, George & Jess kohdista, ne on hauskoja ;D

Lainaus
Fred mojautti kyynärpäällään Georgea kylkeen.

”AU! MIKSI SINÄ NOIN TEIT?!” George huusi.

Fred nosteli kulmiaan ja George näytti tajuavan mistä oli kyse.

”Niin ja tuota… sitten jos soitettaisiin muutama sinun kappaleesi”, hän sopersi nopeasti.

Pudistin päätäni, ”Ei, ne eivät ole julkaisukelpoisia.”

”Yksi?” Fred aneli.

Hitto.

”Jos saan arvata, olette lukeneet vihkoni läpi ja valinneet jo laulun?”

Molemmat olivat hetken hiljaa ja tuijottivat kattoon.

Tää oli loistava ;)
it's all about where you're going, no matter where you've been

kala.

  • Kuolematon
  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #41 : 08.12.2010 20:39:37 »
Eiii, Jess ja harry saa riidellä :<
Yleensä rakastan Harry/Ginny paritusta, mutta nyt en :D Koukutuin ihanaan kerrontatapaasi, joten jatkoa vaan ;>
Hukuta mut unihiekkaan, älä herätä oskaan,
anna mun vajota pohjaan, Mariaanien hautaan

Egotrippi

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 14.luku
« Vastaus #42 : 11.12.2010 20:57:23 »
Kiitos kaikille kommenteista  :-*

Juu, seuraava luku ;)

14. Tylyaho, osa 1

                            HarryPoV

Pari viikkoa oli kulunut todella nopeasti. En ollut jutellut Jessin kanssa yökävelymme jälkeen, koska hän ei ole suostunut. Toisaalta, ei hänellä ole ollut aikaakaan, sillä hän on ollut kaikki vapaa-ajat harjoittelemassa bändinsä, Deep Dreamsin, kanssa.

Lyön vaikka vetoa, että Jess pitää kanssani mykkäkoulua sen Ginny-jutun takia. Ei minun ollut tarkoitus sanoa Jessille, että menen Ginnyn kanssaan treffeille, mutta kun hän kertoi menevänsä kahville Malfoyn kanssa, se vain pulppusi ulos minusta. Tietenkin menen nyt Ginnyn kanssa ulos, pakkohan minun on sen jälkeen, mitä Jessille sanoin. Toivon vain, ettei hän loukkaannu ikihyväksi.

Eniten minua huolestutti se, että Jess oli monena aamuna Luihuisten pöydässä juttelemassa Malfoylle. He ovat muka vain ystäviä. Malfoy ei ainakaan ajattele niin!

Hermione sanoi minulle, että Jess pitää Malfoyta vain ystävänä ja hän tolkutti minulle, että Jessillä saa olla muitakin ystäviä. Kun kysyin häneltä, että eikö se ole outoa, että Malfoy käyttäytyy häntä kohtaan miellyttävästi, hän ei vastannut mitään. Minua pelottaa, että Malfoy yrittää saada Jessin kiedottua pikkurillinsä ympärille ja sitten viedä tämän Voldemortille. Tätäkään teoriaa Hermione ei uskonut, hän väitti, että olen vainoharhainen ja että Jess tietää mitä tekee.

Olimme vaunuissa menossa Tylyahoon. Emme vielä tienneet millaiset tilat oppilaille oltiin järjestetty yöpymiseen. Jotkut arvelivat omia huoneita, jotkut taas uskoivat, että nukumme paikallisissa kapakoissa ja sen sellaisissa. Fred ja George taas sanoivat, että meille olisi tuotu telttoja.

Kun olimme vieneet tavaramme telttoihin, erosimme Ronin ja Hermionen kanssa. Etsin käsiini Ginnyn ja lähdimme kiertämään Tylyahoa.

”Minne haluat mennä ensin?” Ginny sanoi pirteästi.

”Öö… mennään vaikka Sekolle”, vastasin poissaolevasti.

Kävelimme Sekolle ja kiersimme puodin nopeasti läpi. Ginny höpötti kokoajan jotakin, mutta en keskittynyt siihen. Nyökkäilin kuitenkin kohteliaasti ja naurahdin, kun hän naurahti.

Astuimme ulos puodista ja näin Jessin ja Malfoyn menevän matami Puddifootin kahvilaan. Kaikki pariskunnat ja treffeillä olijat menevät aina sinne.

”Mihin seuraavaksi?” Ginny kysyi ja katsoi minua silmiin.

”Mennään kahville”, vastasin.

”Joo. Kiva nähdä matami Rosmertaa pitkästä aikaa”, Ginny vastasi ja heilautti punaisia hiuksiaan.

”Mentäisiinkö matami Puddifootin kahvilaan?” kysyin ja lähdin kävelemään sinne.

Ginny käveli perässäni, ”No jos nyt välttämättä vaadit…”

Kun pääsimme kahvilaan, Ginny meni istumaan sohvalle ja minä menin tilaamaan meille juotavaa. Näin Jessin istuvan Malfoyn kanssa pienessä nurkkapöydässä. Katseemme kohtasivat hetken, kunnes Jess katsahti toiseen suuntaan. Kävelin takaisin Ginnyn luokse juomiemme kanssa ja istuin hänen viereensä.

Katsoin kuinka Jess nauroi jollekin, mitä Malfoy sanoi. Malfoy hymyili hänelle ja ojensi kätensä koskettaakseen Jessin kättä, mutta Jess vetäisi kätensä pöydän alle ja sanoi jotakin Malfoylle. Tämä nyökkäsi ja he jatkoivat keskustelua normaalisti.

”… ja minä sanoin hänelle, että tulen tänne sinun kanssasi. Hän ei oikein näyttänyt pitävän ajatuksesta, hän sanoi ettei minun kannattaisi tulla, tiedätkö sinä minkä takia?” Ginny kysyi.

Käänsin katseeni väkisin Ginnyyn ja hymyilin, ”En kyllä tiedä.”

”Ai, no ei sillä väliä”, Ginny sanoi ja laski kuppinsa pöydälle. Hän siirtyi lähemmäs minua ja katsoi minua silmiin viettelevästi. Katsoin häntä takaisin kysyvästi ja hän lähestulkoon hyökkäsi kimppuuni. Hän kietoi kätensä niskani taakse, hyppäsi syliini ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan tahattomasti ja havahduin siitä kun kuulin kolahduksen ja askeleita. Käännyin katsomaan ja näin Jessin pyyhältävän ulos kahvilasta. Malfoy katsoi minuun ja Ginnyyn kummastuneina.

Työnsin Ginnyn pois ja mutisin, ”Anteeksi, tämä oli hauskaa, mutta minun pitää mennä.”

Juoksin kahvilasta ulos ja näin Jessin tunkevan väkijoukon lävitse. Kuulin jyrähdyksiä ja alkoi sataa. Lähdin hänen peräänsä ja seurasin häntä metsään, jossa hän vihdoin pysähtyi. Sade oli muuttunut tihkusateesta kaatosateeksi.

”Jess, onko kaikki hyvin, mitä hän teki sinulle?” kysyin hätääntyneenä, kun pääsin hänen luokseen.

Jess pudisti päätään ja puristi hiuksiaan nyrkkiensä välissä silmät ummessa. Hän näytti sille, että häneen sattui. Menin lähemmäs ja kiedoin käteni vaistomaisesti hänen ympärilleen. Jess painoi kätensä rintaani vasten todella kovalla voimalla. Tunsin kovaa poltetta hänen kämmenissään ja pian karjuin tuskasta. Hänen kätensä polttivat kuin liekit. Irrotin otteeni hänestä ja otin muutaman askeleen kauemmas.

”Jessica rauhoitu”, sanoin, yrittäen pitää ääneni vakaana. Maa alkoi järistä ja tuuli voimistui.

Kuulin yllättäen juoksuaskeleita kauempaa ja karjaisin välittömästi, ”ÄLKÄÄ TULKO TÄNNE!”

”Se olen vain minä!” Derek karjaisi ja juoksi ohitseni Jessin luokse. Hän tarrasi Jessin ranteista kiinni ja sanoi rauhallisella ja vahvalla äänellä,

”Jessica, rauhoitu. Minä tässä, Derek. Sinulla ei ole hätää, voit lopettaa.”

Jess avasi silmänsä ja kavahdin hieman, kun hän katsoi suoraan minua silmiin. Hänen silmänsä olivat aivan vitivalkoiset.

”Jessica”, Derek sanoi ja Jess käänsi katseensa tähän.

Hetken kuluttua maa ei enää värähdellyt, sade ja ukkonen lakkasi ja aurinko alkoi taas paistaa.

 Derek halasi Jessiä, joka tärisi.

”Kaikki hyvin”, Derek kuiskasi.

Jess oli haudannut päänsä Derekin olkapäähän ja Derek silitti hänen selkää. Jess kuiskaili hänelle jotakin, mistä en saanut selvää. Hän kuulosti vain hätääntyneeltä ja itkuiselta. Derek mumisi hänelle vastauksen ja pian Jess nosti päänsä ja katsoi minuun ja sanoi värisevällä äänellä,

”Harry olen niin pahoillani, en kai satuttanut sinua?”

Pudistin päätäni ja valehtelin, ”Et, paita vain vähän paloi.”

Ei minuun niin paljon sattunut, että hänen tarvitsisi sitä tietää.

Hän käveli luokseni ja katsoi palovammoja saanutta ihoani. Hänen ilmeensä oli todella surullinen ja itseinhoinen. Jess laski kätensä palokohtien päälle. Odotin, että se kirveltäisi, mutta hänen kätensä tuntuivat todella kylmille. Näin, että hänen silmänsä olivat vaalean ruskeat, lähes valkoiset.

”Voi Harry! Anteeksi! Minä vien sinut matami Pomfreyn luokse, hän on sairasteltassa”, Jess sanoi huolissaan.

Heilatuin kättäni ja sanoin urheasti, ”Ei tarvitse, ei näihin koske.”

Jess katsoi Derekiin ja tämä sanoi, ”Minusta sinun kannattaisi käydä näyttämässä nuo Poppylle.”

”No niin, minä olin oikeassa. Mennään”, Jess sanoi ja lähti johdattamaan minua sairastelttaan. Derek käveli hetken mukanamme, kunnes lähti sitten jonnekin, jottei kukaan kiinnittäisi huomiota meihin, sillä monet alkaisivat miettiä mitä tuleva professori ja kaksi oppilasta olivat tehneet metsässä.

”Matami Pomfrey?” Jess kutsui, kun saavuimme sairastelttaan.

Matami tuli luoksemme ja kysyi, ”Mitä tällä kertaa? Onko joku syönyt liikaa makeisia vai onko jonkun kasvoille räjäytetty sontapommi?”

Jess pudisti päätään, ”Ei matami. Harry sai palovammoja.”

Matami kiinnitti heti huomionsa rintaani, jossa oli punaisen kirjavat läiskät.

”Mitä hänelle tapahtui?”, matami kysyi ja ohjasi minut sängylle istumaan.

”Minä”, Jess vastasi ja matami katsoi häntä huolestuneena.

”Minä vähän arvelinkin, että sinulla oli jotakin tekemistä tuon säänmuutoksen kanssa.”

”Hän sai jo palovammoihin kylmää… Ensiapua, tiedäthän…” Jess sanoi ja kääntyi sitten minuun päin, ”Minä käyn hakemassa sinulle toisen paidan… Et varmaan halua käyttää enää tuota?”

Hymyilin hänelle, ”Ei sinun tarvitse. Voin hakea sitten itse uuden.”

***

Puolen tunnin kuluttua palovammat olivat haihtuneet, kiitos matamin. Hän halusi minun kuitenkin olevan teltassa vielä tunnin. Hän ei ollut koskaan ennen hoitanut ”Jessin potilaita” eikä hän tiennyt, miten hänen voimansa vaikuttavat ihmisiin.

Jess istui kanssani sängyllä. Olimme olleet koko ajan hiljaa. En tiennyt, mitä minun pitäisi sanoa.

”Harry…” Jess sanoi hiljaa, melkein kuiskaten.

”Niin?”

Jess huokaisi, ”Olen niin kauhean pahoillani tästä kaikesta. Minä vain hermostuin niin kauheasti…”

”Ei se mitään Jess, sitä sattuu. Haluaisitko kertoa mitä Malfoy teki sinulle?”

Jess punastui, ”Ei se Dracoon liity.”

”Mihin sitten?”

”Se on ihan naurettava syy…” hän sanoi ja antoi katseensa kiertää.

Otin häntä kädestä kiinni, ”Jess, sinä voit kertoa minulle. Minä en naura.”

Hän oli hetken hiljaa ja kuiskasi sitten, ”Minä hermostuin, kun näin sinun ja Ginnyn suutelevan.”

Sydämeni jätti lyönnin väliin. Hymyni nousi korviin.

”Minä sanoin, että se oli ihan naurettava syy”, hän kuiskasi nolona.

Siirryin lähemmäs häntä, ”Ei ollenkaan. Minunkin pitää kai pyytää anteeksi käytöstäni… Menin Ginnyn kanssa ulos vain siksi, koska sinä menit kahville Malfoyn kanssa. Ihan typerää, minä tiedän, mutten silloin ajatellut sitä, kun sanoin sinulle meneväni Ginnyn kanssa ulos.”

”Eli yritit saada minut mustasukkaiseksi?” Jess kysyi ja nosti kulmiaan.

Nyökkäsin nolona, ”Olen niin pahoillani.”

”Ei se mitään”, hän henkäisi.

”Jessica, minä taidan pitää sinusta.”

Sanat karkasivat tiedostamattomasti suustani.

”Minäkin sinusta Harry”, Jess vastasi ja hymyili lempeästi. Hän ei tarkoita tuolla samaa kuin sinä, hän käsitti väärin! Korjaa tilanne ääliö, ilkeä ääni päässäni karjui minulle.

”Jess…” aloitin vastentahtoisesti, ”Minä en tarkoittanut sitä pelkkänä ystävänä pitämisenä.”

Jess naurahti ja sanoi sitten, ”En minäkään.”

Idioottimainen virne nousi huulilleni ja nostin hänet syliini ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Jess painoi otsansa minun otsaani vasten ja kuiskasi,

”Tarkoittaako tämä, että me ollaan taas ystäviä?”

Pudistin päätäni ja hän sulki silmänsä. Hänen kätensä vaelsivat hiuksissani. Yritin tasata hengitykseni ja kuiskasin,

”Minusta voisimme olla enemmän kuin ystäviä, jos sinulle sopii?”

Jess nyökkäsi. HÄN NYÖKKÄSI!!!

Toinen käteni silitti hänen selkäänsä ja toinen oli hänen vyötärönsä ympärillä. Jessin lämmin hengityksensä tuntui mukavalle kasvoillani. Kun vihdoin huulemme kohtasivat, eräs nimeltä mainitsematon George Weasley karjaisi,

”FRED, LÖYSIN JESSIN! SE NUOLESKELEE TÄÄLLÄ HARRYN KANSSA!”

Vetäydyimme erilleen ja Jess ponkaisi pois sylistäni. ÄLÄ MENE!

Hän käveli Georgen luokse, hyppäsi hieman ja nappasi Georgen korvasta kiinni. Jess kiskoi hänet korvasta ulos ja karjui sitten jotakin, mistä en saanut selvää. Pian hän tuli takaisin ja istui takaisin syliini.

”Mihin me jäätiinkään?” Jess sanoi ja virnuili.

Hymyilin hänelle ja kiedoin taas käteni hänen ympärilleen.

”Tämä on sairasteltta. Ei mikään… siveettömyysteltta, joten alkakaa laputtaa siitä!” matami Pomfrey sanoi tuimasti.

Jess nousi naama punaisena sylistäni. Otin hänen kädestään kiinni ja kuiskasin,

”Mennään vaihtamaan minulle toinen paita.”

Jess hymyili minulle ja lähdimme käsi kädessä ulos sairasteltasta.

 

                            JessicaPoV

”Jess nähdään kahdeksalta, esiintymislavalla, okei?” George varmisti noin sadatta kertaa. Meidän oli tarkoitus käydä katsomassa kaikki paikat ja viedä soittimet paikalleen huomista varten.

”Kyllä isukki”, lässytin hänelle ja hän pyöräytti silmiään.

Vein tavarani telttaan ja lähdin sitten Dracon kanssa Hunajaherttuaan. Olimme sopineet, että pyörisimme Tylyahossa muutenkin, koska en aikonut olla Harryn kanssa. Draco osti itselleen hedelmäetanoita. Sen jälkeen kävimme Velhovaatehtimo Hepeneeseen, jossa olin viimeksi käynyt silloin, kun kävin Pariisissa. Vietimme siellä aikaa yli tunnin, kun sovittelin erilaisia kaapuja ja pukuja. Olin hämmästynyt, ettei Draco kuollut tylsyyteen.

”Jessica oletko kohta valmis?” Draco kysyi sovituskopin toiselta puolelta.

”Joo”, sanoin ja avasin verhon.

”Ostatko mitään?” Draco kysyi ja hymyili.

Pudistin päätäni, ”En. Ei täällä ollut mitään kivaa.”

”Ei mitään kivaa? Sovitit varmaan yli kahtakymmentä eri asua!” hän valitti kovaan ääneen.

Nauroin, ”Ei ne niin kivoja ollut, kun laitoin ne päälleni. Eivät näyttäneet kauniille.”

”Minusta ne olivat oikein kauniita päälläsi”, Draco imarteli.

Nostin hänelle kulmiani ja hän avasi minulle kohteliaasti oven, kun menimme pois liikkeestä.

”Mihin arvon neiti haluaisi seuraavaksi mennä?” Draco kysyi.

Läpsäisin hätä ja sanoin, ”Mennään nyt sinne kahville.”

”Mennäänkö matami Puddifootin kahvilaan?” hän ehdotti.

Kohautin olkiani, ”Ihan sama, mikä vain on hyvä paikka.”

Draco johdatti minut kahvilaan ja hän halusi välttämättä herrasmiehenä maksaa kahvini. Istuin pieneen nurkkapöytään ja odotin, että Draco tulisi kahviemme kanssa. Kun hän vihdoin tuli, juttelimme niitä näitä. Jännityin välittömästi, kun näin ketkä tulivat kahvilaan. Harry ja Ginny. Minun ja Harryn katseet kohtasivat hetkeksi, mutta käänsin katseeni pois.

”Jessica onko kaikki hyvin?” Draco kysyi kulmat rypyssä.

Rentouduin ja hymyilin hänelle, ”On toki. Mitä sinä kysyitkään?”

”Niin, sitä teidän soittolistaa. Mitä aiotte soittaa konsertissa?”

”Soitamme neljä laulua. Kolme jästibändin kappaletta ja yksi minun kappaleeni”, vastasin.

Draco nyrpisti nenäänsä kun mainitsin, että laulamme jästien lauluja. Sitten hän kysyi kohteliaasti, ”Minkä nimisiä kappaleita?”

”Ensimmäisenä Second Chance, sitten Peacemaker, sen jälkeen minun kappaleeni, Draco, ei en kerro sen nimeä! Viimeisenä soitamme If Today Was Your Last Dayn”, kerroin.

”Vau… Olet nimennyt kappaleen minun mukaani, olen otettu. Draco, ei en kerro sen nimeä! Mistä se kertoo?” Draco vitsaili.

Purskahdin tahattomasti nauruun ja Draco hymyili minulle. Hän ojensi kätensä koskettaakseen omaani ja siirsin käteni pöydän alle.

”Draco me olemme puhuneet tästä monta kertaa. Haluan olla vain ystäväsi, en mitään muuta”, sanoin vaivautuneena.

Draco nyökkäsi ja sanoi, ”Anteeksi. Kyllä minä tiedän, ettet halua kanssani mitään muuta. Sinä pidät Potterista, sen näkee kilometrien päähän.”

Nostin kulmiani hänelle ja hän nosti kädet ilmaan, ”Vitsi, vitsi!”

Oikeasti me molemmat tiesimme, että hän ei vitsaillut. Hän oli oikeassa, olin toivottomasti rakastunut Harry Potteriin! Olin myöntänyt sen itselleni vasta viikko sitten, kiitos Hermionen. En edes tiedä miten niin pääsi käymään!

Katsahdin sohvalle, jolla Harry ja Ginny istuivat. Menetin välittömästi malttini, kun näin Ginnyn Harryn sylissä suutelemassa tätä. Nousin pöydästä ja sanoin nopeasti,

”Anteeksi Draco minun täytyy mennä.”

Juoksin kahvilasta ulos ja lähdin kulkemaan metsää kohti. Ukkonen jyrähteli ja alkoi ripsiä vettä. Derek etsii minut kohta käsiinsä. Juoksin ihmisjoukon läpi silmät puoliksi kiinni, ettei kukaan huomaisi niissä eroa. Kun vihdoin pääsin metsään, ukkonen oli jo aivan Tylyahon päällä ja satoi kaatamalla. Pysähdyin ja painuin hieman kumaraan. Pitelin päätäni ja yritin keskittyä kaikin voimin rauhoittumiseen.

”Jess, onko kaikki hyvin, mitä hän teki sinulle?” kuulin huolestuneen äänen.

Pudistin päätäni. Rauhoitu sinulla ei ole mitään hätää, ei ole syytä hermostua!

Tunsin hänen kietovan kätensä ympärilleni, ole kiltti, mene kauemmas! Painoin käteni Harryn rintaa vasten ja tunsin kämmenissäni kihelmöintiä, en halua satuttaa sinua! Pian kuulin tuskaisen karjahduksen ja hän irrotti otteensa minusta.

”Jessica rauhoitu”, Harry sanoi ääni vakaana. Maa alkoi järistä ja tuuli voimistui.

”ÄLKÄÄ TULKO TÄNNE!” Harry karjaisi jollekulle.

”Se olen vain minä!” Derek karjaisi. Hän tuli luokseni ja otti ranteistani kiinni lujasti. Sitten hän sanoi vahvalla ja rauhoittavalla äänellään,

”Jessica, rauhoitu. Minä tässä, Derek. Sinulla ei ole hätää, voit lopettaa.”

Avasin silmäni ja katsoin Harrya suoraan silmiin. Satutin häntä. Minä satutin häntä.

”Jessica”, Derek sanoi ja käänsin katseeni häneen.

Suljin taas silmäni ja hengitin syvään. Hetken kuluttua tunsin lämmön virtaavan kehoni lävitse ja vihani alkoi laantua. Maa ei enää värähdellyt ja sade ja ukkonen lakkasi. Aloin täristä ja Derek halasi minua.

”Kaikki hyvin”, Derek kuiskasi.

Nojasin päätäni hänen olkapäätään vasten ja keskityin vieläkin hengittämiseen. Derek silitti selkääni ja hengitin hänen kanssaan samaan tahtiin. Tein aina niin, kun olin saanut itseni kuriin. Se oli niin rauhoittavan tuntuista.

”Miksi hän vaikuttaa minuun näin? En minä koskaan näin helposti aiheuta mitään”, nyyhkäisin lähes äänettömästi Derekille.

Hän rutisti minua tiukemmin ja kuiskasi, ”Jessica, sinä välität hänestä. Siksi.”

”En minä äidillekään suutu näin”, kuiskasin.

”Hölmö, tarkoitan, että välität hänestä hieman eritavalla”, hän mumisi.

Nostin pääni ylös ja sanoin, ”Harry olen niin pahoillani, en kai satuttanut sinua?”

Harry pudisti päätään, ”Et, paita vain vähän paloi.”

Kävelin hänen luokseen ja katsoin rinnassa olevia palovammoja. Ne olivat karmean näköiset. Laskin käteni varoen palovammojen päälle ja viilensin niitä käsieni kautta.

”Voi Harry! Anteeksi! Minä vien sinut matami Pomfreyn luokse, hän on sairasteltassa”, sanoin huolissani.

Harry heilautti kättään ja sanoi urheasti, ”Ei tarvitse, ei näihin koske.”

Miksi hänen piti seurata minua? Hän ei ole moksiskaan siitä, että satutin häntä!

Katsoin Derekiin anovasti ja tämä sanoi, ”Minusta sinun kannattaisi käydä näyttämässä nuo Poppylle.”

”No niin, minä olin oikeassa. Mennään”, sanoin ja lähdin johdattamaan Harrya sairastelttaan. Derek käveli hetken mukanamme, kunnes siirtyi takavasemmalle, ettemme vahingossakaan paljastu.

”Matami Pomfrey?” kutsuin, kun saavuimme sairastelttaan.

Matami tuli luoksemme ja kysyi, ”Mitä tällä kertaa? Onko joku syönyt liikaa makeisia vai onko jonkun kasvoille räjäytetty sontapommi?”

Pudistin päätäni, ”Ei matami. Harry sai palovammoja.”

Matami kiinnitti heti huomionsa Harryn palovammoihin.

”Mitä hänelle tapahtui?”, matami kysyi ja ohjasi Harryn sängylle.

”Minä”, vastasin ja matami katsoi minua huolestuneena.

”Minä vähän arvelinkin, että sinulla oli jotakin tekemistä tuon säänmuutoksen kanssa.”

”Hän sai jo palovammoihin kylmää… Ensiapua, tiedäthän…” selitin ja käännyin katsomaan Harrya, ”Minä käyn hakemassa sinulle toisen paidan… Et varmaan halua käyttää enää tuota?”

Hän hymyili, ”Ei sinun tarvitse. Voin hakea sitten itse uuden.”

Idiootti.

***

Puolen tunnin kuluttua Harryn palovammat olivat haihtuneet. Matami halusi hänen olevan kuitenkin teltassa vielä tunnin. Matami ei ollut koskaan ennen hoitanut ”potilaitani” eikä hän tiennyt, miten voimani vaikuttavat ihmisiin.

Istuin Harryn kanssa sairasvuoteella hiljaa. Mietin oikeita sanoja, joilla voisin pyytää anteeksi käytöstäni, mutta niiden löytäminen oli vaikeaa.

”Harry…” aloitin.

”Niin?” Harry kysyi ja käänsi katseensa minuun.

Huokaisin, ”Olen niin kauhean pahoillani tästä kaikesta. Minä vain hermostuin niin kauheasti…”

”Ei se mitään Jess, sitä sattuu. Haluaisitko kertoa mitä Malfoy teki sinulle?”

Tunsin punan leviävän kasvoilleni ja vastasin nolona, ”Ei se Dracoon liity.”

”Mihin sitten?”

”Se on ihan naurettava syy…” sanoin ja katselin ympäri telttaa.

Harry otti kädestäni kiinni, ”Jess, sinä voit kertoa minulle. Minä en naura.”

Olin hetken hiljaa. Sitten kuiskasin, ”Minä hermostuin, kun näin sinun ja Ginnyn suutelevan.”

Harryn huulet kaartuivat hymyyn.

”Minä sanoin, että se oli ihan naurettava syy”, kuiskasin nolona.

Harry siirtyi lähemmäs minua ja sydämeni löi tiheämpään. Harry sanoi,

 ”Ei ollenkaan. Minunkin pitää kai pyytää anteeksi käytöstäni… Menin Ginnyn kanssa ulos vain siksi, koska sinä menit kahville Malfoyn kanssa. Ihan typerää, minä tiedän, mutten silloin ajatellut sitä, kun sanoin sinulle meneväni Ginnyn kanssa ulos.”

”Eli yritit saada minut mustasukkaiseksi?” kysyin toiveikkaana ja nostin kulmiani.

Harry nyökkäsi, ”Olen niin pahoillani.”

”Ei se mitään”, henkäisin onnellisena.

”Jessica, minä taidan pitää sinusta.”

”Minäkin sinusta Harry”, vastasin rehellisesti ja hymyilin lempeästi. Ei, minä en pidä sinusta, minä rakastan sinua.

”Jess…” Harry aloitti vastentahtoisesti, ”Minä en tarkoittanut sitä pelkkänä ystävänä pitämisenä.”

Naurahdin ja sanoin sitten, ”En minäkään.”

Harryn naamalle nousi suuri virne ja hän nosti minut syliinsä ja kietoi kätensä ympärilleni. Kylmät väreet kulkivat koko kehoni lävitse. Kiedoin käteni hänen niskaansa ja painoin otsani hänen otsaansa vasten.

”Tarkoittaako tämä, että me ollaan taas ystäviä?” kuiskasin hengettömästi. Huono sanavalinta.

Harry pudisti päätään. Suljin silmäni ja annoin käsieni kulkea pitkin Harryn hiuksia ja keskityin hengittämiseen.

”Minusta voisimme olla enemmän kuin ystäviä, jos sinulle sopii?” Harry kuiskasi.

Sydämeni jätti lyöntejä väliin.

Hengitin syvään ja nyökkäsin, kun en saanut sanaa suustani.

Harryn toinen käsi siveli selkääni ja tunsin taas kylmien väreiden kulkevan pitkin selkääni. Vedin itseni lähemmäs Harrya ja kasvomme lähenivät hetki hetkeltä. Kun huulemme kohtasivat, tuttu ääni karjaisi teltan suulta,

”FRED, LÖYSIN JESSIN! SE NUOLESKELEE TÄÄLLÄ HARRYN KANSSA!”

George Weasley, sinä olet kuollut mies.

Hyppäsin vastentahtoisesti Harryn sylistä ja kävelin kohti Georgea. Nappasin hänen korvastaan kiinni ja talutin hänet siitä ulos.

”GEORGE WEASLEY MINÄ TAPAN SINUT! PILASIT JUURI MEIDÄN HETKEN! JOS MINÄ OLISIN SINÄ, KATOAISIN SILMISTÄNI TÄLLÄ SEKUNNILLA!”

George katsoi minua järkyttyneenä ja liukeni heti paikalta. Mulkoilin hänen selkäänsä, kun hän poistui. Menin sitten takaisin sairastelttaan ja istuin takaisin Harryn syliin.

”Mihin me jäätiinkään?” sanoin ja virnuilin.

Harry hymyili ja kietoi kätensä ympärilleni.

”Tämä on sairasteltta. Ei mikään… siveettömyysteltta, joten alkakaa laputtaa siitä!” matami Pomfrey sanoi tuimasti.

Nousin naama punaisena Harryn sylistä. Hän otti kädestäni kiinni ja kuiskasi,

”Mennään vaihtamaan minulle toinen paita.”

Sopii minulle. Hymyilin hänelle ja kävelimme käsi kädessä ulos.
***

Kun olin käynyt kuuntelemassa Fredin ja Georgen vitsailut sairasteltta-tapahtumasta ja olimme soittaneet kappaleet kerran läpi, menin takaisin Harryn luokse hänen telttaansa. Sieltä lähdimme yhdessä kiertämään Tylyahon laitamia.

Menimme luvatta rääkyvään röttelöön ja istuimme siellä lattialla. Istuin Harryn kainalossa ja hän silitti käsivarttani sormenpäillään. Nojasin päätäni hänen olkapäähänsä ja kuuntelin hänen sydämensä sykettä.

”Jännittääkö sinua?” Harry kysyi hiljaa ja katsoi silmiini.

Kurtistin kulmiani, ”Mikä?”

”Äitisi tuleminen.”

Nyrpistin nenääni, ”Ei niinkään jännitä. Enemmänkin ärsyttää.”

Harry nyökkäsi ja painoi suukon nenäni päähän. Hymyilin tahattomasti sille.

”Haluatko, että tapaan äitisi vielä?” hän kysyi ja nojasi poskellaan päätäni.

Huokaisin, ”Haluan. Mutta en tiedä kannattaako vielä kertoa, että olemme yhdessä. Hän varmaan alkaisi suunnitella häitä, jos kuulisi.”

Harry naurahti, ”Selvä. Eli olen hänelle Harry Potter, sinun hurmaava koulukaverisi, ainakin tällä hetkellä?”

Kiedoin käteni hänen niskaansa ja vedin itseni hänen syliinsä. Harry kietoi kätensä vyötärölleni ja veti minut niin lähelle itseään kuin vain pystyi.

”Hmm… Minusta olisi parempi, että olet Harry Potter, minun hurmaava ja läheinen ystäväni”, sanoin pohtivasti.

Harry nosti kulmiaan ja suutelin häntä nopeasti suulle. Kun vetäydyin kauemmas hänestä, hän kuiskasi,

”Hei minä en ollut vielä valmis.”

Nousin Harryn sylistä ja ojensin käteni hänelle, ”Kello on jo varmaan yksitoista. Meidän pitäisi mennä telttoihimme.”

Harryn ilme oli nyrpeä. Hän nousi seisomaan ja sen sijaan, että otti kädestäni kiinni, hän kietaisi kätensä ympärilleni takaapäin. Hymyilin itsekseni ja lähdimme kävelemään kohti telttoja. Näimme matkalla Hermionen ja Ronin. He olivat juuri menossa minun ja Hermionen telttaan. Ron jäisi kuulemma yöksi. Menin vielä hetkeksi Harryn kanssa hänen ja Ronin telttaan. Makoilimme Harryn sängyllä, kun Harry kysyi,

”Millainen äitisi on?”

Katsoin häntä kummissani, ”Miksi kysyt?”

”Ajattelin vain… Olisi kiva tietää jotain hänestä”, Harry vastasi ja kohautti olkiaan.

”Okei. No, äiti on aika… suojeleva tai jotain vastaavaa. Hän on todella rakastettava ihminen, mutta välillä tuntuu, että hän haluaa pitää minut lukkojen takana neljän seinän sisässä”, vastasin ja huokaisin.

Nousin istumaan Harryn viereen. Hän laittoi kätensä niskansa taakse ja makasi leveästi.

”Miltä hän näyttää?”

”Kuvittele minut 20 vuotta vanhempana, sinisilmäisenä ja lähes mustahiuksisena”, virnuilin ja asetuin osittain Harryn päälle makaamaan. Leikittelin hänen hiuksillaan toisella kädelläni ja jatkoin,

”Olen perinyt isältäni vaaleaverisyyden. Minulla on melkein samanväriset hiukset ja silmät kuin isällä. Siskollani Aprililla taas on ihan samanväriset silmät ja hiukset, kuin äidiltä. Olemme kuin yö ja päivä.”

Harry nyökkäsi ja kysyi, ”Monelta hän tulee?”

Kohautin olkiani, ”En tiedä. Varmaankin joskus päivällä.”

”Eli voin varata sinut itselleni aamuksi?” hän virnuili.

Esitin pohtivaa, ”En oikein tiedä… Minulla on näet parempaakin tekemistä…”

Harry pyöräytti silmiään ja sanoi, ”Jos kidnappaan sinut, niin sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla kanssani.”

Nostin kulmiani ja nauroin, ”Sinä? Kidnappaisit minut? Sopii yrittää!”

Harry kiepautti meidät ympäri niin, että hän oli osittain päälläni. Hän suukotti kasvojani ja minä kikatin kuin pikkutyttö.

”Harry lopeta!” hihitin ja yritin läpsiä häntä, mutta hän otti ranteistani kiinni.

”En, sinä olet minun panttivankini. Et pääse mihinkään”, hän nauroi ja suuteli minua.

”Harry minun pitää päästä nukkumaan”, sanoin ja katsoin häntä silmiin.

Harry mutristi huuliaan ja sanoi, ”Mitä jos hakisit tavarasi tänne ja nukkuisit täällä? Ron nukkuu kuitenkin teidän teltassa.”

Mietin hetken ja vastasin, ”Tuletko mukaan hakemaan tavaroitani?”

Harry nyökkäsi ja nousi päältäni. Kun olin nousemassa sängystä, Harry kaappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan minua ulos.

”Harry laske minut alas! En ole mikään laukku mitä kanniskellaan ympäriinsä!” jupisin hänelle.

Harry kurtisti kulmiaan ja laski minut maahan.

”Ei sitten. Sinä olisit kyllä maailman kaunein laukku”, hän virnisti ja minä punastuin.

Hiivimme teltalle monien mutkien kautta, sillä emme olisi saaneet enää olla ulkona. Johtajaoppilaat ja valvojaoppilaat kiersivät teltta-aluetta. Pääsimme vihdoin, kiinni jäämättä, telttaan ja löysimme Ronin ja Hermionen nukkumasta. Otin koko laukkuni mukaan ja lähdimme vähin äänin takaisin Harryn telttaan.

”Kuka siellä?” eräs valvojaoppilas sanoi, kun jalkani alla raksahti oksa.

Katsahdin Harryyn ja hän pidätteli nauruaan. Juoksimme ääneti kohti telttaa ja kuulimme sen valvojaoppilaan askeleet hieman kauempaa.

”Minä näen teidät, pysähtykää!” hän sanoi hieman kovemmalla äänellä.

Muodostin ympärillemme suojakentän, joten pystyimme menemään kenenkään huomaamatta telttaan. Valvojaoppilas oli pysähtynyt kuuntelemaan ja kun hän ei enää kuullut ääniä, hän jatkoi kiertelyä. Sisään päästyämme nauroimme keuhkomme pihalle. Se liippasi läheltä.

Kun olimme rauhoittuneet, purin osan tavaroistani ulos laukustani. Kaivoin esiin yöpukuni, pesupussini ja pyyhkeeni.

”Menen suihkuun”, sanoin Harrylle ja suunnistin kylpyhuoneeseen. Laskin pyyhkeeni ja pesupussini allastasolle. Riisuuduin ja menin lämpimään suihkuun. Pesin hiukseni vaniljantuoksuisella shampoolla, jonka jälkeen laitoin samaan sarjaan kuuluvaa hoitoainetta. Kun sain huuhdottua hiukseni, sammutin suihkun ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni. Puin ylleni lyhyet pyjamahousut ja topin. Kuivasin hiuksiani ja harjasin ne selviksi. Kun olin valmis, lähdin takaisin Harryn luokse teltan makuuhuoneeseen. Harry ei kuitenkaan ollut siellä. Laskin pussin lattialle ja pakkasin vaatteet laukkuuni. Häntä ei vieläkään näkynyt, joten huhuilin häntä,

”Harry? Harry!”

Ei mitään. Kiersin teltan ympäri ja menin sitten teltan suulle ja kuiskasin,

”Harry?”

Kuulin kahinaa teltan takaa ja menin nopeasti takaisin sisään. Pian Harry tuli ulkoa näkymättömyysviitta kädessään.

”Mitä sinä ulkona teit?” kysyin häneltä.

”Lähetin kirjeen”, hän vastasi ja suikkasi suukon otsaani.

”Kenelle?”

Harry nauroi, käveli olohuoneeseen ja istuutui nojatuoliin, ”Kamala utelu. Mistähän se johtuu?”

Hymyilin hänelle ja nojasin olohuoneen ovenkarmiin. Ehei, älä kuvittele, että luovutan näin helposti!

”En tiedä… Ehkä minä kuvittelen, että sinulla on jo salarakas?” ehdotin hänelle.

Hän esitti järkyttynyttä, ”Minullako? Kuinka kehtaat!”

Naurahdin ja kävelin hitaasti hänen eteensä. Kumarruin lähemmäs häntä ja kuiskasin lempeästi,

”Kenelle sinä lähetit sen kirjeen?”

Harry nousi hieman ylemmäs nojatuolissa ja yritti suudella huuliani,

”Kelle vain haluat.”

Vetäydyin kuitenkin hieman kauemmas ja kohotin kulmiani. Hän huokaisi,

”En minä kerro. Se on salaisuus.”

Purin huultani ja räpytin ripsiäni hänelle. Heilautin osan kosteista hiuksistani selkääni ja kumarruin taas lähemmäs häntä,

”Kiltti… Kerro minulle.”

Hän pudisti päätään ja työnsin kasvoni lähemmäs hänen omiaan,

”Kiltti… Olin niin kamalan huolissani, kun en löytänytkään sinua heti, kun tulin suihkusta.” Ha ha haa.

Harry pudisti päätään uudelleen, tällä kertaa hieman epäröiden. Helppo voitto.

Painoin hänet syvälle nojatuoliin ja kasvomme olivat vain muutaman millin päässä toisistaan. Katsoin häntä viekoittelevasti silmiin ja kehräsin,

”Harry… Sinä voit kertoa minulle mitä vain, voit luottaa minuun.”

Harry nielaisi äänekkäästi ja sanoi sitten hengettömästi,

”Selvä, sinä voitit. Epäreilusti, mutta voitit. Minä lähetin kirjeen Siriukselle. Oletko tyytyväinen?”

Hymyilin voitonriemuisesti, ”Erittäin.”

Harry laski kätensä lantiolleni ja vetäisi minut syliinsä.

Käperryin hänen kainaloonsa ja tunsin, kun hän painoi suukkoja hiuksiini ja haisteli hiuksiani. Nostin päätäni ja katsoin häneen virnuillen,

”Haistelet hiuksiani?”

Harry punastui hieman ja mutisi, ”No ne tuoksuvat hyvälle.”

Nyökkäsin hämmästyneenä ja vaihdoin aihetta,

”Mitä lähetit Siriukselle?”

Harry huokaisi, ”Joululomasta, en mitään ihmeellistä.”

Suutelin häntä. Kun erkanimme, kuiskasin,

”Mennäänkö nukkumaan?”

Harryn nyökkäsi ja nousimme ylös. Hän piti käsistäni kiinni ja vedin hänet kanssani makuuhuoneeseen.


Kommenttia? :-*
« Viimeksi muokattu: 12.12.2010 17:45:04 kirjoittanut LittleApple »

Riksuuu

  • ***
  • Viestejä: 28
    • Not Like In The Movies
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #43 : 11.12.2010 21:38:27 »
Tosi kiva uusi luku! Hyvä, että Harry ja Jess sai sovittua riitansa :D

Lainaus
Kun vihdoin huulemme kohtasivat, eräs nimeltä mainitsematon George Weasley karjaisi,

”FRED, LÖYSIN JESSIN! SE NUOLESKELEE TÄÄLLÄ HARRYN KANSSA!”

Tää oli hyvä ;D

Jatkoa odottelen ;)
it's all about where you're going, no matter where you've been

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 001
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #44 : 12.12.2010 16:04:10 »
Äh, multa oli mennä tää uusin luku ihan kokonaan ohi...!
Kawai, mikä luku! ^ ^ Aivan suloisen ihana.
Pari pientä virhettä osui silmiini. "Jess avasi silmäni...", jos se Jess nyt kuitenkin avasi omat silmänsä eikä Harryn. "Naurahti ja sanoin sitten...", naurahti-sanan pitäisi olla muodossa naurahdin. Siinä ne sitten olikin.
Harry ja Jess on söötti pari. Tosin, saa nähdä mitä vaikeuksia niilläkin on edessä, kun jo tässä vaiheessa päätyivät yhteen. Kaikkien maailman sääntöjen mukaan jonkin aikaa kestävä ylämäki vie alamäkeen (ja sitten - toivottavasti ylämäkeen)... Oh, toivon totisesti, että tässä on the happy end.
Georgen huudahdus oli mitä loistavin. Pienet naurut siitäkin sai.
Ja hiukan hypähdin riemusta, kun Derek piipahti tässä luvussa mukana. Jostain käsittämättömästä syystä siitä herrasta on tullut suosikki tässä ficissä...
No, eipä tässä nyt muuta. Jatkoa jään taas - tietty - odottelemaan. :D
Ai juu. Jessistä piti sanomani, että en meinaa ollenkaan muistaa, että se on Jessica. Aina, kun joku puhuu siitä Jessicana olen sekunnin ihan  :o ja sitten muistan, että sitä vaan kutsutaan Jessiksi... Outoa.
-tirsu
« Viimeksi muokattu: 12.12.2010 16:06:34 kirjoittanut tirsu »
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 15. luku
« Vastaus #45 : 14.12.2010 20:34:11 »
Kiitos kommenteista :) Juonipaljastuksen voin kertoo et kyl se pilvilinna romahtaa Harrylta ja Jessiltä ;)

Täs luvus on sit käytetty kappaletta We Are - Ana Johnsson

15. Tylyaho osa 2

                            HarryPoV

Heräsin aamulla onnellisena. Käteni olivat kietoutuneina maailman kauneimman noidan ympärille. Hän liikkui hieman ja siirsi päänsä rintani päälle. Hymyilin itsekseni ja silitin hänen selkäänsä. Katselin hänen virheettömiä kasvojaan ja pieneen hymyyn kaartuneita huulia.

Hetken kuluttua liu’utin toisen käteni hänen altaan ja nousin ylös. Kävin suihkussa ja heitin ylleni nopeasti farkut ja t-paidan. Kävelin Jessin luokse ja kosketin hänen kasvojaan. Hän huokaisi unissaan ja käänsi kylkeä. Nousin sängyn vierestä, kävelin keittiöön ja kirjoitin Jessille lapun,

            Jessica,
Olen käymässä ulkona. Toivottavasti et herää, ennen kuin olen tullut takaisin.

            Harry


Lähdin teltasta ja kävin ostamassa erilaisia ruokia ja herkkuja ja vein ne sitten järven rannalle, jonne taioin piknikkiä varten erilaisia tarvikkeita, kuten liina, lautaset, aterimet ja lasit. Kun olin saanut kaiken valmiiksi, juoksin takaisin teltalle ja löysin Jessin vielä sängystä nukkumassa. Hymyilin ja kävin hänen viereensä makaamaan. Hipaisin sormenpäälläni hänen poskeaan ja kuiskasin,

”Jessica… aika nousta ylös…”

Hän läpsäisi käteni pois ja mutisi, ”Painu hiiteen.”

Virnuilin ja suukotin hänen kasvojaan,

”Herätys.”

Jess raotti silmiään ja vetäisi sitten peiton päänsä ylitse. Nauroin ääneen ja kiskaisin peiton pois hänen päältään. Hänen silmänsä revähtivät auki ja hän käpertyi rintaani vasten. Sitten hän mutisi,

”Minua palelee. Ei nousta vielä, jooko?”

Nauroin taas ja nousin ylös sängystä. Nostin hänet käsivarsilleni ja kannoin hänet keittiöön.

Hän hieroi silmiään, kun laskin hänet keittiöntuolille ja hän mutisi,

”Hyvä on, minä olen ylhäällä.”

Virnuilin, ”Hyvä. Vaihtaisitko nyt päivävaatteet niin voimme lähteä?”

Hän voihkaisi, ”Minne me olemme menossa?”

”Se on yllätys.”

Kuulosti, kuin Jess olisi sanonut ”vihaan yllätyksiä”, mutta en voinut mennä vannomaan. Hän nousi ylös tuolilta ja venytteli. Kietaisin käteni hänen ympärilleen, mutta hän irtautui otteestani. Katsoin häntä kysyvästi ja hän vastasi ärtyneesti,

”Menen vaihtamaan vaatteet ja laittamaan itseni ihmisennäköiseksi, jos sopii.”

En ehtinyt vastata, kun hän kävi makuuhuoneessa ja meni sitten kylpyhuoneeseen. Meni puoli tuntia, ennen kuin hän tuli ulos. Hänellä oli yllään lyhyt, tumma farkkuhame ja keltainen tuubitoppi. Virnuilin ja sanoin,

”Voimmeko lähteä?”

Hän nyökkäsi ja ojensin hänelle käteni. Hän tarttui siihen ja lähdimme ulos teltasta, kohti piknikpaikkaamme. Kun olimme aika lähellä, laitoin käteni hänen silmiensä eteen ja hän kiljaisi,

”Hei! Mitä sinä teet?!”

Nauroin, ”Älä pelkää, en anna sinun kaatua. Vien sinut päämääräämme, mutta haluan sen olevan yllätys.”

Jess tuhahti, mutta antoi minun johdattaa itsensä järven rannalle. Kun olimme päässeet perille, laskin käteni pois hänen silmiensä edestä. Hän oli hetken hiljaa ja kääntyi ympäri, kasvot omiani kohti.

”Kiitos”, Jess kuiskasi ja suuteli minua.

Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja sanoin, ”Eipä kestä. Syödäänkö?”

Jess nyökkäsi ja kävimme syömään. Kun olimme täynnä, makasimme huovan päällä. Jess painoi päänsä rinnalleni ja silitin hänen selkäänsä. Emme puhuneet sanaakaan ja vähä vähältä vaivuin uneen. Kun heräsin, Jess oli kääntynyt makaamaan mahalleen ja hän leikki hiuksillani. Katsoin häntä unisena ja kysyin,

”Paljonko kello on?”

Jess kohautti olkiaan, ”En tiedä. Onko sillä väliä?”

”On. Sinulla on tänään konsertti, muistatko? Ja äitisi tulee tänne”, muistutin.

Jess puri huultaan ja kömpi osittain päälleni makaamaan. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä ja hän kuiskasi,

”Muistan minä, mutta ei meillä vielä ole mikään kiire.”

Nyökkäsin ja nousin hieman ylemmäs suudellakseni häntä. Jess antoi käsiensä vaeltaa hiuksissani ja minä vedin häntä niin lähelle itseäni kuin mahdollista. Kiepautin itseni Jessin päälle ja hän naurahti suudelman välistä.

”Jessica? Kuka tuo poika on ja mitä sinulla on päälläsi?!” heleä ääni kirkaisi kauempaa.

Silmämme rävähtivät auki ja nousin nopeasti Jessin päältä pois. Jess suoristi hamettaan naama punaisena ja nousi seisomaan.

”Ä-äiti!” hän änkytti ja riensi halaamaan naista. Jess oli aivan oikeassa, hän näytti äidilleen, ainoa ero oli, että hänen äidillään oli melkein mustat hiukset, siniset silmät ja enemmän ikää. Hän oli ehkä 10 senttiä pidempi kuin Jess.

”Minulla oli kova ikävä sinua kulta”, Katherine sanoi Jessille ja rutisti tätä.

 ”Minullakin sinua äiti”, Jess sanoi hieman varautuneella äänellä. Kun Katherine oli päästänyt Jessin otteestaan, hän katsahti minuun arvioivasti ja kysyi vaativasti,

”Kukas tämä nuori herra on ja miksen minä ole kuullut hänestä aikaisemmin?”

Kävelin lähemmäs ja Jess sanoi, ”Äiti, tässä on Harry Potter, Harry, tässä on äitini Katherine Paxton.”

Ojensin käteni Katherinelle ja sanoin kohteliaasti, ”Hauska tavata rva Paxton.”

Katherine kätteli minua ja hihkaisi, ”Harry Potter! Tämä on iloinen yllätys! Jess mainitsi, että olette ystäviä, mutta ei, että olette näin läheisiä…”

”Äiti ei tämä ole sitä mitä kuvittelet! Harry vain yritti kutittaa minua!” Jess valehteli nolostuneena, posket kirkkaanpunaisina.

”Rva Paxton, Jessica on oikeassa, minä vain yritin kiusata häntä”, sanoin pokerinaaman, ihme kyllä.

Katherine katsoi Jessiä epäilevästi ja sanoi, ”Jessica Destiny Paxton, uskallakin valehdella minulle tuolla tavalla! Haluan selityksen, mikset ole kertonut, että sinulla on poikaystävä!”

Jess ei saanut sanaa suustaan vaan hautasi kasvonsa käsiinsä. Tämä oli niin noloa hänelle!

”Me emme halunneet kertoa teille aivan vielä, sillä suhteemme on vasta alussa”, vastasin Jessin puolesta ja hän katsoi minua helpottuneena.

Katherine mutristi suutaan ja sanoi sitten, ”Kultaseni, mennäänpä, meidän pitää keskustella.”

Hän ojensi Jessille kätensä ja tämä katsoi minuun anovasti. Virnuilin hänelle ja sanoin, ”Pidä hauskaa. Nähdään viimeistään konsertissa, okei?”

Jessin anova ilme muuttui hänen minä-tapan-sinut-kunhan-ehdin-katseeksi. Hän kuitenkin vaihtoi sen hymyyn ja sanoi, ”Tietenkin. Nähdään.”

”Oli mukava tavata, toivottavasti näemme vielä tänään”, Katherine hymyili. Nyökkäsin ja he lähtivät kohti Tylyahoa, kun aloin pakkaamaan tavaroita pois.

 

                            JessicaPoV

Saavuimme äitini kanssa matami Puddifootin kahvilaan ja menin istumaan pöytään. Pian äitini tuli tiskiltä kahvien kanssa ja hän istui vastapäätä minua. Hän katseli minua arvioivasti ja tiuskaisin hänelle,

”Mitä nyt?”

Äiti huokaisi ja kysyi, ”Onko sinulla kaikki hyvin? Ei kai ole sattunut mitään? Onko Derek pitänyt sinusta huolta?”

Pyöräytin silmiäni ja ärähdin, ”Kyllä, ei, kyllä. Eli kaikki on hienosti, sinä voit lähteä kotiin ja minä jään tänne, okei?”

Äitini hymyili surullisesti, ”Kulta sinun on parempi olla kotona meidän luonamme. Mitä sinulla muka täällä on sellaista, jota tulisit kaipaamaan kotona?”

Hän ei voi olla tosissaan!


Nostin ensimmäisen sormen pystyyn, ”Harry”, toinen sormi, ”Hermione ja Ron”, kolmas sormi, ”Fred, George ja Dean”, neljäs sormi, ”Draco”, viides sormi, ”Muut ystäväni! Riittääkö?” kysyin ja heiluttelin sormiani.

”Mutta kultaseni, sinä saat uusia kavereita”, hän sanoi.

Äiti ei taas kuunnellut minua, en ymmärrä miten hän voi olla noin jästipää!

”Minulla on Harry täällä! Mistä minä löydän itselleni uuden Harry Potterin?” tiuskaisin.

Äiti taputti kättäni, ”Hänhän sanoi, että suhteenne on vasta alussa. Eli teillä ei varmaan ole vielä niin suuria tunteita toisianne kohtaan, että ette pääsisi yli toisistanne. Maailma on täynnä poikia kultaseni. Ja voihan hän tulla kyläilemään, kun hänellä on lomat.”

Pamautin nyrkkini pöytään, ”Äiti, minä en halua muita poikia! Haluan hänet!”

Äiti pudisti päätään, ”Sinun pitää pakata matka-arkkusi vielä tänään, lähdemme huomenna heti aamusta takaisin kotiin.”

Nousin seisomaan, ”Äiti mikset sinä kuuntele minua?”

”Minä kuuntelen, mutta sinä et näe asioita niin kuin minä! Minä tiedän mikä on sinulle hyväksi.”

”Äiti minä tulin Tylypahkaan siksi, että olisin turvassa Voldemortilta! Sinäkö minua suojelet kotona?! Vai isänkö pitäisi?!” karjuin raivoissani. Hengitin syvään ja suljin silmäni. Kuulin, kun koko kahvila oli vaiti. En kuullut ääntäkään.

Sanoin äidille lähes kuiskaten, ”Minä menen nyt rauhoittumaan, keskustellaan myöhemmin.”

En antanut äidin vastata vaan kävelin ulos kahvilasta. Kuljin puolijuoksua Harryn teltalle ja menin sisälle. Harry istui keittiönpöydän ääressä ja häntä vastapäätä istui tuttu mies. He keskustelivat iloisesti ja kun he huomasivat minut, Harry nousi seisomaan ja käveli luokseni. Halasin häntä ja annoin pääni nojata hänen rintaansa vasten. Rauhoituin täysin ja onnen tunne virtasi lävitseni.

”Hei Sirius”, sanoin ja hymyilin hänelle väkinäisesti.

Sirius hymyili leveästi ja sanoi, ”Terve Jess. Miten menee? Ai, ja onnittelut teille, Harry kertoi, että olette yhdessä.”

Naurahdin hennosti, ”Kiitos. Minulla menee… jotenkin. Äiti on täällä, kuten Harry on varmaan senkin kertonut?”

Sirius nyökkäsi ja huokaisi, ”Olen niin pahoillani.”

”Eihän se sinun vikasi ole”, vastasin ja irtauduin Harryn otteesta. Harry meni istumaan takaisin paikalleen ja he istuivat hiljaa. Taisin keskeyttää jotakin…

”Joo minun pitää mennä… täytyy keskustella vielä Fredin ja Georgen kanssa”, väitin ja lähdin ulos.

***
Olin pyörinyt Tylyahossa muutaman tunnin, kun huomasin, että minun oli aika mennä laittautumaan iltaa varten. Menin Harryn teltalle, tai no, meidän teltallemme. Harry ja Sirius eivät olleet siellä enää, joten sain koko teltan käyttööni. Kaivoin laukustani esiintymisvaatteeni ja puin ne ylleni. Olin valinnut vaatteiksi tummat pillifarkut, harmaan topin ja mustan, hihattoman hupparin, jossa oli selässä valkoharmaa tribaalikuvio. Jalkaani laitoin mustat tennarit.

Kun olin pukeutunut, pesin kasvoni ja meikkasin. Sen jälkeen laitoin hiukseni ylös pörröiselle nutturalle ja jätin otsahiukseni vapaiksi. Kun kävelin makuuhuoneeseen hakemaan laukkuni ja vesipulloni, jonka täytin keittiössä, katsoin samalla kelloon ja se näytti viittä. Minun täytyisi lähteä soundcheckiin. Katsoin vielä kerran peiliin, ennen kuin lähdin kohti konserttitelttaa.

Telttaan saavuttuani avasin ääneni ja menin sitten poikien luokse. He olivat virittäneet soittimensa kuntoon ja virnuilivat minulle.

”Näytät hyvältä Jess, ihan oikealle staralle”, Fred sanoi.

”Joo, olet kuumaa kamaa”, George jatkoi. Punastuin ja läpsäisin heitä molempia.

”AU!” kaksoset karjaisivat.

Virnuilin ja sanoin, ”Kiitos kohteliaisuuksista. Vedettäisiinkö nyt ne kappaleet viimeisen kerran läpi, ennen keikkaa?”

He nyökkäsivät ja aloitimme.


                            HarryPoV

”Haloo onko täällä ketään?” karhea ääni huusi teltan suulta. Nousin sängyltäni ja menin keittiöön katsomaan kuka siellä oli.

”Terve Harry, miten menee?” tuttu henkilö sanoi.

”Sirius”, sanoin iloisena ja halasin häntä.

”Mitä sinä täällä teet?” jatkoin hämilläni.

Sirius istui tuolille keittiönpöydän ääreen. Menin häntä vastapäätä ja hän sanoi,

”Ajattelin tulla katsomaan kuinka voit ja tulin myös katsomaan Jessin esiintymistä.”

”Juotko kahvia?” kysyin kohteliaasti ja nousin keittämään sitä.

”Kyllä kiitos”, hän vastasi. Kaadoin vettä keittimeen ja etsin kahvia keittiöstä.

”Joten… Miten istunnot ovat menneet? Onko Dumbledore kertonut mitään uutta ja mullistavaa tietoa sinulle?” hän kysyi hieman varuillaan.

Rypistin otsaani, ”Ei ole ja etköhän sinä tiedä mistä hän kanssani puhuu. Mitä minun pitäisi tietää?”

Sirius ei vastannut, joten kysyin häneltä uudelleen. Hän liikkui vaivaantuneena tuolissaan,

”Onko hän kertonut Jessicasta mitään?”

Napsautin kahvinkeittimen päälle ja menin istumaan takaisin paikalleni,

”Niin kuin mitä?”

”Että Jessica ei ole aivan tavallinen. Hän näet pystyy hallitsemaan…”

”Luonnonelementtejä tiedetään, Jess kertoi”, jatkoin hänen lauseensa loppuun. Hän näytti helpottuneelta.

”Selvä, tämä asia on sitten loppuun käyty. Seuraavaksi, miten ruikulin kanssa menee?” hän virnisti pahansuovasti. Naurahdin,

”Hän on oma rasvainen itsensä. Jos Derek ei ole kertonut niin, tästä on jo kyllä hieman aikaa, mutta Kalkaros antoi Rohkelikolle pisteitä, kun Jess kirosi Malf…” keskeytin lauseeni, kun teltan suusta astui sisään enkelini. Nousin ylös ja kävelin hänen luokseen. Jess halasi minua ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hän laittoi pääni rinnalleni ja asetin leukani hänen päänsä päälle. Hymyilin onnellisena.

”Hei Sirius”, Jess sanoi hieman jännittyneesti. Mikäköhän on vialla?

Sirius hymyili leveästi ja sanoi, ”Terve Jess. Miten menee? Ai, ja onnittelut teille, Harry kertoi, että olette yhdessä.”

Jess naurahti hennosti, ”Kiitos. Minulla menee… jotenkin. Äiti on täällä, kuten Harry on varmaan senkin kertonut?”

Sirius nyökkäsi ja huokaisi, ”Olen niin pahoillani.”

”Eihän se sinun vikasi ole”, Jess vastasi ja irtautui otteestani. Menin takaisin paikalleni ja istuimme Siriuksen kanssa hiljaa.

”Joo minun pitää mennä… täytyy keskustella vielä Fredin ja Georgen kanssa”, Jess sanoi ja lähti taas.

Sirius virnuili taas, ”Että mihin ruikulia sitten koskee?”

***

Kävelimme Siriuksen kanssa konserttipaikalle. Huomasin kauempaa vilkuttavan Hermionen ja närkästyneen näköisen Ronin. Katsoin häntä kysyvästi ja hän vastasi katseeseeni murhaavalla katseella. Hitsit Ginny on kertonut hänelle…

Saimme loistavat paikat lavan edestä ja katsoin kun Jess ja pojat kurkkivat verhojen väleistä. Virnuilin, kun Jess iski minulle silmää.

10 minuutin kuluttua Kalkaros saapui lavalle. Vilkaisin Siriusta, joka purskahti nauruun. Hän hekotti kovaan ääneen,

”RUIKULISTA ON TULLUT JUONTAJA!”

Muutamat oppilaat tirskahtelivat. Kalkaros käänsi katseensa Siriukseen ja hän näytti siltä, että olisi halunnut kirota Siriuksen siihen paikkaan.

Hän kuitenkin kumartui puhumaan mikrofoniin, joka oli selvästi laitettu Jessiä varten hyvin alas.

”Deep Dreams”, Kalkaros mutisi mikrofoniin ja käveli pois lavalta. Kyllä minä ymmärrän, ettei tämä ole hänen alaansa, mutta ei hänen tarvitsisi näyttää ja kuulostaa elämäänsä kyllästyneeltä.

Jess, Fred, George ja Dean tulivat lavalle ja yleisö hurrasi. Ei siksi, että he tietäisivät, että he ovat hyviä, vaan siksi, että he kaikki olivat aika suosittuja. Ja siksi, että Jess näytti taivaallisen hyvältä. Ainakin minun mielestäni.

He asettuivat paikoilleen ja Jess sanoi mikrofoniin,

”Terve kaikki! Minua, varmaan myös poikiakin, jännittää kauheasti, joten eiköhän aloiteta! Ensimmäinen kappale, jonka soitamme on Second Chance!”

Dean löi tahtia ja he aloittivat soittamisen. He olivat itse asiassa todella hyviä. Jessin olemuksesta huomasi, että häntä jännitti todella paljon. Hän vain seisoi ja piti toista kättään mikrofonin päällä ja toista sen telineellä. Kappaleen loputtua yleisö antoi raikuvat aplodit ja he jatkoivat suoraan seuraavaan, joka oli Peacemaker.

Kun toinen laulu oli loppunut, yleisö huusi ja kannusti kovaäänisesti heitä. Jess katsoi minuun ja hymyilin hänelle rohkaisevasti. Hän veti syvään henkeä ja joi hieman vettä pullostaan. Sitten hän otti mikrofonin käteensä ja naurahti,

”Ei me taidetakkaan olla niin huonoja kuin luultiin. No, tässä vaiheessa kerromme teille, ketä me olemme.”

Yleisö taputti taas käsiään.

”Rumpujen takana tykittää Dean Thomas”, Jess sanoi ja osoitti Deania. Dean sai raivoisat aplodit ja hän kumarsi.

”Bassossa meillä on täällä Fred”, Jess sanoi ja Fred jakeli lentosuukkoja yleisölle.

”Ja kitaraa meille rämpyttää George”, Jess virnisti ja George teki hovikumarruksen.

Fred nappasi Jessin kädestä mikrofonin ja sanoi, ”Meidän laulajana, pirullinen kääpiö!”

Dean löi rumpuja ”vitsikkäästi”. Yleisö röhähti pieneen nauruun. Jess pyöräytti silmiään, mutta hymyili kuitenkin.

”Okei se oli huono vitsi. Eli meidän kaunis laulajattaremme on Jessica Paxton!” Fred sanoi, pörrötti Jessin hiuksia ja ojensi mikrofonin sitten takaisin tälle.

”Joo, sitten seuraava laulu. Se on minun säveltämäni ja sanoittamani. Laulu kertoo nykypäivän tilanteesta, todennäköisesti tiedätte mitä tarkoitan”, Jess selitti ja iski silmää yleisölle.

See the devil on the doorstep now
My, oh my
Telling everybody, oh just how to live their lives
Sliding down the information highway
Buying in just like a bunch of fools
Time is ticking and we can't go back
My, oh my
What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been...
So Alone

Jess antautui laululle täysillä. Hänen äänestään kuuli katkeruuden, voiman ja uhman joka kumpusi hänen sisästään. Jess voisi aloittaa anti-Voldemort kampanjan…

Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are

Kaikki yleisössä olivat hiljaa. He vain kuuntelivat laulua. Itse olin lumoutunut siitä, kuinka Jess liikkui lavalla nyt niin vapautuneesti tanssien, kuin unohtaen, että häntä katsellaan.

One step forward, making two steps back
My, oh my
Riding piggy on the bad boys back for life
Lining up for the grand illusion
No answers for no questions asked
Lining up for the execution
Without knowing why

Fred ja George liittyivät Jessin tanssiin, vaikkeivät he paljoa pystyneet tekemäänkään soittimiensa takia. Oikeastaan he vain heiluivat samaan tahtiin, kuin Jess.
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are

Vihdoin yleisö heräsi kuolleista. Monet taputtivat samaan tahtiin ja osa vislasi tai huusi jotakin.

It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my. My, oh my

Jess laskeutui lavalta ja käveli yleisön edessä maassa. Hän näyttää niin pienelle…
What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been...
So Alone

Hän tuli kohdallemme ja kurkotin kättäni ottaakseni hänen kädestään kiinni. Hän hymyili minulle kauniisti ja naurahdin pienesti. Luoja hän on upea.

So Alone
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are


It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my

It's all about power, 'bout taking control

Yleisö räjähti hurraahuutoihin ja vislauksiin ja aplodeihin.

”HYVÄ JESS JA JÄTKÄT!” Sirius karjaisi ja taputti.

Jessin heleä naurahdus kuului kaiuttimista ja hän sanoi, ”Kiitos! Viimeisen laulun aika. Sen nimi on If Today Was Your Last Day!”

***

Kaikkien amatööribändien esitysten jälkeen etsin Jessin käsiini. Hän näytti olevan omissa maailmoissaan.

”Onko kaikki kunnossa?” kysyin.

Hän puri huultaan ja kuiskasi, ”Minun on pakko lähteä huomenna.”

Sydämeni jätti lyönnin väliin. Se ei voinut olla totta. Hän ihan oikeasti lähtee.


Kommenttia? :-*
« Viimeksi muokattu: 14.12.2010 20:47:17 kirjoittanut LittleApple »

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 001
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #46 : 14.12.2010 21:17:38 »
Ja taas jälleen kerran mahtava luku. :) Mitä muuta sitä voisi odottaakaan?
Äsh, nyt mua hieman v*tuttaa, kun tuolla oli se juokkari ja luin sen. Vaikka olihan sellainen tietenkin aavistettavissa, kun ajattelee niitä kaiken maailman tarina kaavoja...
Jessin äiti on kyllä sitten ärsyttävä tapaus. Päättää asiat toisen puolesta, eikä vaivaudu kuuntelemaan. Se ansaitsisi pienen tällin paistinpannusta.
Tässä vaiheessa on varmaankin aika laittaa se, jonka laitan joka kommentissani jostain tyypistä. Jee Fred, George ja Sirius ja heidän replansa. (Juu ei, ei mulla mitään ongelmia ole...)
Koska tää tekee mulle nyt kiusaa toimimalla miten sattuu, lopetan tämän kommentin tähän. Mutta jatkoa odotellessa. :)
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 16. luku
« Vastaus #47 : 15.12.2010 17:29:56 »
Kiitos kommentista tirsu :)

Nyt sit näit lukui tulee vähä tiheemmi, ku eihä joululukuja voi uuten vuoten lukee, eihä? ;)
Eli tässä olis 16. luku :)
Ai nii ja jos tykkää kuunnella musiikkia lukiessaa ni suosittelen tän kappaleen lukemiseen Scouting For Girlsin - This Ain't A Love Song :) Kuuntelin ite ku kirjotin tätä :P

16. Hyvästit

                     JessicaPoV

Kun pääsimme pois lavalta takahuoneeseen, löysin äitini sieltä. Hän katsoi minua tuima ilme kasvoillaan. Fred ja George kävelivät hänen luokseen kädet ojossa,

”Rouva Paxton! Tämäpä yllätys! Minä olen Feorge ja tämä on Gred!”

Äiti nousi seisomaan ja kätteli heitä hämillään, ”Feorge ja Gred? Onpa… omaperäiset nimet.”

Yritin peitellä virnettäni ja sanoin pojille, ”Dean, Feorge ja Gred, voisitteko jättää meidät hetkeksi kahden?”

Fred ja George katsahtivat minuun ja virnuilivat, ”Tietenkin, nähdään!”

He lähtivät ja äiti kävi takaisin istumaan ja sanoi, ”Tule tähän viereeni istumaan.”

Kävelin sohville ja kapinoivasti istuin toiselle sohvalle niin kauas äidistäni kuin mahdollista.

Hän huokaisi, ”Jessica-kulta, älä ole lapsellinen. Minuun mielenosoituksesi eivät tepsi. Ilmoitin jo Derekille, että lähdemme huomenna kahdeksalta. Haluatko, että tulen aamulla hakemaan sinut teltaltasi vai tuletko Derekin kanssa?”

Siristin silmiäni ja sähähdin, ”Minä en lähde minnekään. ”

Äiti sulki silmänsä ja hengitti syvään.

”Kulta, tästä ei ole mitään hyötyä. Voit leikkiä uhmaikäistä, mutta se ei vaikuta meidän lähtöömme mitenkään.”

Olisin halunnut heittää häntä jollakin kovalla ja terävällä esineellä. Miten kukaan voi olla noin itsepäinen?

”Äiti, minä en voi lähteä, minun täytyy auttaa rehtoria!” kimitin.

Äiti nosti kulmiaan, ”Niin kuin missä?”

Kohautin olkiani, ”En tiedä vielä, koska hän ei ole kertonut vielä!”

”No, eiköhän hän pysty käymään meillä kertomassa mitä hän tarvitsee”, äiti sanoi ja nousi seisomaan. Minä tein samoin ja kimitin itku kurkussa,

”Entä mitä Derek sanoi? Etkö ota yhtään huomioon hänen mielipiteitään?”

”Sillä ei ole väliä mitä hän sanoo. Ilmoitin hänelle, että hän voi jäädä tänne ja jättää työnsä tai tulla meidän mukaamme. Hän valitsi työnsä, eli hän tulee myös.”

Äitini yrtti saada katsekontaktin minuun, mutta käänsin kasvoni pois hänestä.

”Taidan tulla hakemaan sinut teltaltasi huomenna, ettet saa mitään päähänpistoja. Hyvää yötä kultaseni ja muista pakata”, äiti sanoi ja suukotti poskeani. En vastannut hänelle mitään, vaan mulkaisin häntä vihaisesti. Kun hän poistui huoneesta, purskahdin itkuun. Mitä minä sanon Harrylle?

***

Olin tunnin miettinyt kuumeisesti, mitä sanoisin Harrylle, en edes seurannut muita amatööribändejä.

Harry saapui takahuoneeseen ja katsoi minua huolestuneena,

”Onko kaikki kunnossa?”

Kuiskasin, ”Minun on pakko lähteä huomenna.”

Harry katsoi minua järkyttyneenä. Nousin sohvalta ja kävelin hänen luokseen,

”Mennään telttaan juttelemaan rauhassa.”

Hän vain seisoi katsoen tyhjään. Otin hänen kädestään kiinni ja johdatin hänet teltalle. Kun pääsimme olohuoneeseen, istuuduin sohvalle ja vedin Harryn mukanani. Hänen kasvonsa olivat vieläkin ilmeettömät, eikä hän sanonut sanaakaan.

Kävin polvieni päälle istumaan ja käänsin hänen kasvonsa omiini. Silitin hänen poskeaan ja hän sulki silmänsä.

”Harry sano jotakin”, kuiskasin.

Harry avasi silmänsä ja kuiskasi takaisin,

”En tiedä mitä minun pitäisi sanoa.”

Hän levitti kätensä kutsuvasti ja käperryin hänen rintaansa vasten. Harry kietoi kätensä tiukasti ympärilleni ja suukotti hiuksiani. Istuimme hetken hiljaa, kunnes sanoin,

”Miten meidän käy? Äiti ei anna minun jäädä tänne. Hän ei kuuntele minua tai Derekiä.”

”En tiedä, nähdään lomilla? Kirjoitetaan toisillemme?” Harry ehdotti epätoivoisella äänellä.

Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja halasin häntä tiukasti.

”Ehkä se onnistuisi… Tarkoitan, että se voisi toimia meidän kohdallamme”, sanoin, vaikken ollutkaan varma, toimisiko se.

”Onneksi seuraavaan lomaan on vain vähän yli kuukausi”, Harry sanoi, yrittäen kuulostaa helpottuneelta.

Hymyilin hänelle surullisena, ”Lupasit Mollylle, että menet jouluksi kotikoloon.”

”Luuletko muka, että Ron on siihen mennessä antanut minulle anteeksi sen, että käytin Ginnyä saadakseni sinut mustasukkaiseksi?” Harry tuhahti. Katsoin häntä silmiin ja hymyilin,

”Tule meille jouluksi.”

Harry suukotti nenänpäätäni ja sanoi, ”Sovittu.”

Nousin ylös hänen sylistään ja sanoin, ”Minun täytyy käydä koululla pakkaamassa matka-arkkuni ja tuoda se tänne. Tuletko mukaan?”

Hän nyökkäsi ja lähdimme kohti Tylypahkaa.

 

                             HarryPoV

Heräsimme aamulla seitsemältä ja söimme yhdessä aamupalan. Emme puhuneet mitään, nautimme vain viimehetket kahdestaan.

Kun kello oli tasan kahdeksan, Jessin äiti tuli hakemaan häntä.

”Jess meidän pitää lähteä! Missä matka-arkkusi on?” Katherine hoputti Jessiä.

”Se on vieressäsi. Äiti saanko pyytää sinulta jotakin?” Jess kysyi kuin ohimennen ja otti kädestäni kiinni.

Katherine hymyili herttaisesti ja sanoi, ”Riippuu siitä mitä pyydät.”

”Voiko Harry tulla meille jouluksi?” Jess kysyi ja katsoin Katherinea suoraan silmiin.

Hän empi hetken, mutta sanoi sitten, ”Tietenkin voi. Se olisi oikein mukavaa.”

Hymyilin hänelle kohteliaasti ja vaihdoin aihetta, ”Millä te menette kotiin?”

”Porttiavaimella, siksi meillä on niin tiukka aikataulu nyt”, Katherine sanoi ja noitui matka-arkun liikkeelle. Lähdimme kävelemään porttiavaimelle, joka oli viety matami Puddifootille. Kahvilaan päästyämme näimme Derekin, Fredin, Georgen, minua vihaisesti mulkoilevan Ronin, Hermionen ja Malfoyn siellä. Derek otti Jessin matka-arkun omansa luokse ja siirtyi keskustelemaan Katherinen ja matami Puddifootin kanssa.

Hermione kapsahti Jessin kaulaan ja nyyhkytti.

”Minun tulee niin kamala ikävä sinua”, hän tyrskähti ja huomasin kuinka Jess pidätteli ihan tosissaan kyyneleitään.

”Minunkin sinua. Kirjoitellaan?” hän sanoi värisevällä äänellä. Hermione nyökkäsi ja Ron tuli vuorostaan Jessin luokse. Hän seisoi vain Jessin edessä ja hieroi niskaansa.

”Joo… Minullakin tulee ikävä”, hän sanoi ja taputti Jessin käsivartta.

Jess halasi häntä ja sanoi, ”Samoin.”

Ron meni ihan lukkoon. Hänen silmänsä olivat laajentuneet ja hän käveli takaisin Hermionen luokse.

Malfoy astui askeleen lähemmäs ja kun hän huomasi mulkoiluni, hän sanoi,

”Joo, nähdään Jess. Tulee ikävä.”

Jess hymyili hänelle ja sanoi, ”Joo, samat sanat. Kiitos, kun olet ollut ystävä.”

Fred ja George rynnivät Jessiä päin ja karjaisivat, ”Ryhmähali!”

”Pojat te litistätte minut!” Jess ähkäisi heidän välistään. He päästivät hänet maahan, kun Katherine sanoi,

”Gred ja Feorge, meidän porttiavaimemme lähtee aivan pian, joten voisittekohan päästää hänet alas?” GRED JA FEORGE?

He laskivat hänet alas ja Fred yskäisi, ”Annetaan pariskunnalle vähän omaa aikaa.”

He kääntyivät ympäri ja Jess pyöräytti heille silmiään ja tepasteli luokseni. Kietaisin käteni hänen ympärilleen ja suutelin häntä nopeasti.

Emmin hetken, kunnes kuiskasin, ”Typerää sanoa jo nyt, mutta rakastan sinua. Todella paljon.”

Jessin silmät laajenivat ja hän näytti yllättyneeltä.

”Jess meidän pitää lähteä NYT”, Katherine keskeytti meidät. Jess ei liikahtanutkaan, hän vain katsoi minua silmiin sanomatta sanaakaan.

Katherine talutti hänet porttiavaimelle, joka oli teekuppi. Derek, Jess ja Katherine ottivat kaikki siitä kiinni. Ennen kuin he katosivat, Jess katsahti minuun haikeasti vielä viimeisen kerran.

Sinä idiootti menit kertomaan hänelle, että rakastat häntä. Etkö tajua, että olette seurustelleet kaksi hemmetin päivää ja sinä jo lähes tunnustat ikuista rakkautta! Hyvä Harry, niin se pitää, sarkastinen ääni päässäni kimitti minulle.

”Harry, oletko kunnossa?” Hermione kysyi minulta. Havahduin ajatuksistani ja katsahdin häneen,

”Joo… Miksen olisi?”

Ron lampsi luoksemme korvat punaisina, käärien hihojaan, ”Hyvä, nimittäin nyt minä potkin sinua persuuksille! Sinä idiootti käytit Ginnyä hyväksi!”

En ehtinyt reagoida, kun nyrkki osui poskeeni. Horjuin pari askelta taaksepäin ja katsoin Ronia hämmästyneenä. Hän oli aikeissa lyödä minua toisenkin kerran, mutta Hermione tuli väliin ja karjaisi,

”Ron lopeta, tuosta ei ole apua!”

Ron mulkoili minua vihaisesti ja ärähti, ”Tätä minä en anna sinulle anteeksi.”

Olin aikeissa vastata, mutta hän kääntyi kannoilleen ja lähti ovesta ulos kovalla ryminällä.

”Kyllä hän antaa sinulle anteeksi. Sinun pitää vain selvittää asia Ginnyn kanssa ja no… antaa Ronille aikaa. Hän haluaa vain suojella siskoaan ja sinä kyllä teit aika törkeästi. Olisit selvinnyt tältä kaikelta sillä, ettet olisi valehdellut Jessillle”, Hermione sanoi hieman nuhtelevalla äänellä.

Huokasin, ”Minä tiedän Hermione. Anna minun nyt olla okei?”

Hermione nyökkäsi ja lähdin takaisin teltalleni, hakemaan reppuni ja palasin sitten takaisin Tylypahkaan. Olisin saanut olla siellä vielä muiden tavoin iltaan asti, mutten enää halunnut. Halusin mielummin olla yksin.

Makuusalissa otin sänkyni alta Tulisalaman ja huolsin sen. Kun olin valmis, päätin lähteä hetkeksi lentämään huispauskentälle. En ollut lentänyt pitkään aikaan. Huispausharjoitukset eivät olleet vielä alkaneet, sillä ottelut olivat siirretty kokonaan keväälle tänä vuonna. Tuntui vapauttavalle lentää yksin.

Kun oli pimeää, päätin lähteä takaisin koululle. Olin poistumassa kentältä, kun kuulin viisaan äänen katsomosta,

”Sinullakin taitaa olla huolia?”

Käännyin äänen suuntaan ja näin rehtorin. Olin hieman kummissani, mutta vastasin,

”Kyllä rehtori.”

Hän nousi seisomaan ja tuli pois katsomosta luokseni. Hän tarkasteli minua hetken ja sanoi sitten,

”Sinunkin huolesi taitavat liittyä neiti Paxtoniin.”

Se ei ollut kysymys, enemmänkin toteamus. En ehtinyt vastata, kun hän sanoi,

”Harry, kävelläänpä vähän.”

Nyökkäsin hänelle ja kysyin sitten,

”Rehtori, jos ei ole törkeää kysyä, niin mitä huolenaiheita sinulla on Jessiin liittyen?”

Rehtori huokaisi, ”Hän ei ole turvassa kotonaan, sillä lordi Voldemort voi päästä häneen käsiksi. Hänen turvallisuutensa varmistamisen lisäksi, olisin tarvinnut Jessican suorittamaan erään tärkeän tehtävän.”

Sisuksissani muljahti ikävästi. Hän ei ole turvassa.

”Mutta Jess voi puolustaa itseään”, sanoin odottaen, että rehtori olisi vastannut myöntävästi ja sanonut, ettei hänellä olisi mitään hätää. Hän ei kuitenkaan sanonut niin, vaan sanoi jotakin mikä oli täysin totta,

”Jos Jessican perhe tai ystävät ovat vaarassa, hän mielummin uhraa itsensä, kuin läheisensä.”

Kävelimme hiljaa kohti Tylypahkaa. Hetken päästä pysähdyin ja katsoin, kuinka rehtori käveli muutaman askeleen, mutta kääntyi sitten ja katsoi minua kysyvästi.

”Minä voin tehdä sen, mitä käskit Jessin tekemään.”

Rehtori naurahti, ”Harry, pelkäänpä pahoin, ettet voi.”

”Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?” kysyin anellen.

Dumbledore hymyili, ”Harry, minä pyydän, älä vaivaa itseäsi sillä. Ah, minun täytyy mennä. Muistathan, että aloitamme yksityistuntisi ensiviikolla?”

Nyökkäsin ja katsoin kuinka rehtori riensi koululle. Käänsin katseeni taivaalle. Raskaannäköiset pilvet olivat peittäneet kauniin tähtitaivaan. Oli aivan hiljaista. Tuuli ei puhaltanut, ilma vain seisoi. Kuin tyyntä myrskyn edellä. Tuntui, että luontokin huomasi, että jokin oli muuttunut. Muuttunut huonompaan suuntaan.

 

                            JessicaPoV

Avasin silmäni ja katsoin ympärilleni. Olin jälleen kotona.

”Jess!” kuulin kirkkaan ja korkean äänen huudahtavan. Käännyin katsomaan portaiden yläpäähän ja näin pikkusiskoni siellä. Hymyilin hänelle väkinäisesti, en halunnut, että hän tulisi surulliseksi.

Hän rymisteli portaat alas ja tuli halaamaan minua, ”Olet kotona!”

”Niin olen. Minulla oli ikävä sinua”, kuiskasin hänelle ja rutistin häntä.

Hän liikahti hieman kauemmas ja kuiskasi, ”Saanko minä leikkiä nyt Derekin kanssa barbeilla?”

Käännyin katsomaan Derekiin, joka katsoi minua, kuin sanoen ”uskallakin”.

Katsoin taas Aprilia silmiin ja sanoin, ”Tietenkin saat!”

April juoksi Derekin luokse ja kiskoi hänet yläkertaan leikkimään. Kun he olivat kadonneet näköpiiristäni, hymy haihtui kasvoiltani ja kiidätin matka-arkkuni huoneeseeni, jonka jälkeen tervehdin kaikkia työntekijöitämme. Kun olin kävelemässä huoneeseeni vaihtamaan vaatteita, äitini käveli vastaan ja hän hymyili onnellisena, ”Kultaseni, monelta haluat, että syömme lounaan?”

Katsoin häntä halveksivasti ja kävelin hänen ohitseen. Jos se minusta riippuu, en syö hänen kanssaan yhtään mitään.

”Jessica Destiny Paxton, älä kävele pois luotani tuolla tavalla! Enkö minä muka ole opettanut sinulle käytöstapoja?” hän sanoi paheksuvasti.

Käännähdin kannoillani ja tuijotin häntä murhaavasti. Hän käveli lähemmäs minua ja sanoi taas lempeästi,

”Monelta haluat sen lounaan kultaseni?”

Sähähdin, ”Minä en syö sinun kanssasi.”

Äiti katsoi minua järkyttyneenä, ”Miksi et?”

”Minä olen vihainen sinulle!” ärjähdin.

”Minä tein tämän sinun vuoksesi, sinä olet turvassa täällä, etkö käsitä sitä kulta!” äiti korotti ääntään.

Suljin silmäni ja huokaisin, ”Äiti, anna olla. En nyt jaksa.”

En antanut hänen vastata, vaan juoksin huoneeseeni ja lukitsin oven.  Kävelin vaatekomerooni ja heitin sängylleni ratsastushousuni, paidan ja toppaliivin. Kyykistyin ja otin kenkätelineestä ratsastussaappaani ja viskasin ne sängyn viereen lattialle. Sitten otin hattuhyllyltä kypäräni ja etsin vielä hansikkaat, jonka jälkeen menin sängylleni istumaan. Vaihdoin vaatteeni ja lähdin kohti tallia.

En ollut ratsastanut Viistokujalle lähdön jälkeen ja minulla oli kauhea ikävä Monsteria. Monster on minun oma hevoseni, se on 10-vuotias hollantilainen puoliverinen ori. Se on ollut meillä 3-vuotiaasta asti, eli sain sen, kun olin yhdeksän. Se oli täysin kouluttamaton riiviö, kunnes eräs ystävämme, jolla oli hevosia, alkoi kouluttamaan sitä. Tiedän itsekin kouluttamisesta jo jonkin verran, sillä olin aina katsomassa, kun hän totutti Monsterin satulaan ja kuolaimiin, sekä silloin, kun hän totutti sen siihen, että sen selässä istui joku. Lopulta pitkän ajan jälkeen, ystävämme uskalsi antaa minunkin ratsastaa. Tiesin jo silloin, kuin istuin ensimmäistä kertaa Monsterin selässä, että meidät oli luotu toisillemme.

Kun olin nuorempi, minulla ei ollut ystäviä, joten Monster oli ainut ystäväni. Kerroin sille typeriä salaisuuksiani ja kuvittelin, että se kuuntelee ja tietää kaiken.

Tavallisesti kukaan muu ei hoida Monsteria kuin minä, sillä se ei luota helposti tuntemattomiin ihmisiin. Tappelin äitini kanssa, ennen kuin lähdin Tylypahkaan siitä, että pitäisikö Monsterille palkata hoitajaa vai ei. Olisin halunnut, että äiti ja isä olisivat hoitaneet sitä, mutta äidillä ”ei ollut aikaa”, koska hänellä oli kaksi muuta hevosta hoidettavana, joten hän palkkasi Lisan. Lisa oli ihan mukava ja luotin häneen, mutta en olisi siltikään halunnut, että joku ulkopuolinen pitää huolta Monsterista. Ja muista hevosista, kyllä minä äidin niin hyvin tunsin, että tiesin hänen lusmuilevan ja pyytävän Lisaa huolehtimaan heistä kaikista.

Avasin tallin oven ja kävelin suoraan Monsterin karsinalle.

”Monster”, kuiskasin ja sen pää tuli karsinasta ulos. Kosketin sen turpaa ja se hamusi kättäni. Hymyilin itsekseni,

”Minullakin on ollut sinua ikävä kulta.”

Otin sen harjat ja menin karsinaan. Harjasin Monsteria pitkin vedoin ja hyräilin. Minun teki mieli kertoa Mionelle, mitä Harry sanoi, mutta se saisi odottaa. Viettäisin nyt laatuaikaa ”lapseni” kanssa.

Kun olin harjannut Monsterin, hain sen satulan ja suitset. Satuiloituani talutin sen ulos. Laitoin kypärän päähäni ja silitin Monsterin kaulaa.

”Monster, haluatko kuulla salaisuuden?” kysyin. Tämä on niin lapsellista, ajattelin pilkallisesti.

Monster heilautti harjaansa ja hörähti.

”Harry sanoi, että hän rakastaa minua”, sanoin ja virnuilin typerännäköisenä. Hän rakastaa minua.


Kommenttia? :-*
« Viimeksi muokattu: 15.12.2010 17:50:49 kirjoittanut LittleApple »

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 001
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #48 : 15.12.2010 20:25:42 »
Tää luku oli oikein hyvä. :) Vaikkakin hieman haikea, kun Jessin piti lähteä ja sitä rataa.
Tuo Harryn rakkauden tunnustus oli niin somaa vaikka se tosiaan tunnusti sen äkkiä, mutta mikäs siinä. Niinhän ne leffoissa/ohjelmissa tuppaa tekemään myös.
Silmieni eteen nousi heti kuva Derekistä leikkimässä barbeilla sen Jessin siskon kanssa, kun se kysyi siitä. Aprilko se nyt oli?
Gred ja Feorge, ihana klassikko. :D Ja rva Paxton vielä uskoi. Vähänkö nauroin.
Tämä oli nyt tällainen nopea kommentti, kun ohjelmani alkaa kohta. Uutta lukua jään odottelemaan. :)
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

carr0t

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #49 : 16.12.2010 23:25:33 »
Idea tässä ficissä on hyvä, mutta toteutus jossain kohdissa vähän kusee. On aika paljon pieniä kirjoitusvirheitä ja joissain kohdin teksti vähän tökkii. Olisin kaivannut enemmän kuvailua.
On vähän epäaitoa, että Jessin äiti haluaa tämän kotiin, vaikka Tylypahkassa olisi turvallisempaa.
Ronista ei ole paljoa kirjoitettu, mutta sen verran kun on, olet saanut pidettyä hänet ronmaisena. Mutta Harry ei kyllä juurikaan ole IC.

Teksti on pääosin selkeää noita pikku virheitä lukuun ottamatta.
Pidän Derekistä ja Fred ja George ovat hauskoja. :--- )

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 17. luku
« Vastaus #50 : 17.12.2010 20:51:41 »
Kiitos kommenteista taas :)

17. Kirjeenvaihto

8.11.
                            Jess,

En ole kuullut sinusta pitkään aikaan, toivottavasti kaikki on kunnossa. Minulla menee ihan hyvin täällä, jos ei lasketa sitä, että Ron ei vieläkään puhu minulle. Hermione sanoi kyllä, että hän leppyisi, mutta en ole siitä niin varma. Yritin myös keskustella Ginnyn kanssa, hän on tosi loukkaantunut. Tai jos ei aikaisemmin ollut, niin nyt ainakin on, sillä loukkasin häntä todella pahasti, mutta hän sen aloitti! Hän sanoi minulle, että minun pitäisi valita hänet tai sinut. Minä tietenkin vastasin siihen, ettei minun tarvitse, ja hän sanoi, että niinhän minä luulen. Sitten, kun sanoin, että minun ei tarvitse valita, koska olen valintani tehnyt aikoja sitten, hän raivostui.

Mutta tarpeeksi siitä aiheesta. Sitten minun pitää kertoa, että vaikkei Hermione ole kirjoitellut sinulle, hänellä on kova ikävä sinua. Hän on aika maassa, kun hänellä ei ole ketään kenen kanssa kuulema puhua ”tyttöjen juttuja”. Ja jos totta puhutaan, en edes halua tietää mitä ”tyttöjen juttuja” te olette puhuneet.

Ai ja se juttu mitä sanoin sinulle, ennen kuin lähdit... Voit unohtaa sen, olin hölmö, kun sanoin niin, säikähdit varmasti, en minä tarkoittanut sitä. Tarkoitan, että minä tarkoitin sitä, mutta se on liian aikaista, näin sen ilmeestäsi, että järkytyit. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

Sano Derekille terveisiä minulta ja Frediltä ja Georgelta. Ai niin ja Fred haluaa uusintaottelun uusintaottelun velhoshakissa. Hän ei ollut tyytyväinen edellisen uusintaottelun tulokseen. Fred ja George sanoivat myös sinulle terveisiä, he kurkkivat kokoajan olkani takaa mitä kirjoitan tänne.


EIKÄ KURKITA, HARRY VALEHTELEE!

Idiootit.

Toivottavasti vastaat pian.

            Harry


_______________________________________________________________________________________
9.11.
                     Harry,

Minulla on kaikki ihan hyvin ja minähän lähdin vähän yli viikko sitten, joten ei siitä ole kauan aikaa, kun olet kuullut minusta.

Ron kyllä antaa sinulle anteeksi, siinä vain menee aikaa. Älä ahdistele häntä sillä asialla, anna hänen rauhoittua. Ja mitä Ginnyyn tulee, ymmärrän täysin, että hän on vihainen sinulle. Sinä käytit häntä todella törkeästi. Olisit voinut olla muuten vähän hienotunteisempi, kun hän käski sinun valita jommankumman... Ginnylläkin on tunteet, tiedäthän?

Minullakin on kamala ikävä Mionea, kirjoitin juuri hänellekin kirjeen. Pyysin hänetkin meille jouluksi.

Isä ehdotti myös, että kutsuisimme joitakin kiltalaisia tänne, koska isäkin on liittynyt kiltaan. Ja Derek on myös killassa nykyään. Äiti huusi heille molemmille, kun sai kuulla siitä.

Isä pyysi minua kirjoittamaan kutsukortit niille kiltalaisille, jotka kutsumme. Siinä meni IKUISUUS, että sain kortit valmiiksi. Kutsuimme Weasleyt, Siriuksen, Remuksen, Villisilmän, Kingsleyn ja Tonksin.

Derek kiitti terveisistä ja pyysi välittämään Fredille tiedon, että uusintaottelu järjestetään meillä jouluna. Ja isä pyysi minua sanomaan, että kun tulet tänne, hän pitää sinulle ”kuulustelun”. Tiedäthän, sellaisen ”kuka sinä olet ja mitä sinä haluat tyttärestäni”-kuulustelun. Mutta älä pelkää, minun isäni ei ole pelottava.

Minun pitää pyytää sinulta anteeksi käytöstäni silloin… tiedäthän? En tiennyt mitä minun olisi pitänyt sanoa sinulle, se tuli niin yllättäen. Enkä minä halua unohtaa sitä mitä sanoit. Mutta… se on ehkä vähän liian aikaista minulle, sanoa jotakin niin tärkeää.

Minulla on kauhea ikävä sinua,

                 Jessica


_______________________________________________________________________________________
14.11.

                            Jess,

Anteeksi, etten ole kirjoittanut sinulle viiteen päivään. Minun oli tarkoitus kirjoittaa sinulle heti, kun kirjeesi tuli, mutta minulla oli yksityistunti Dumbledoren kanssa ja se sekoitti ajatukseni. Hän näyttää minulle ajatusseulassaan eräänlaisia muistojaan, en voi sen enempää kertoa.

Minun täytyy sanoa, että olen edistynyt Ronin kanssa, hän murahtelee minulle jo! Hermionesta ja Ronista on tullut hieman imeliä, tai ehkä minusta vain tuntuu sille. He ovat kokoajan niin onnellisia ja... rakastuneita. Ja Jess, minä tiedän, että aiot sanoa, että en olisi itse sen parempi jos sinä olisit täällä! Minusta on ihan mukavaa, että he ovat löytäneet toisensa, en minä sitä kiellä.

Tulen mielelläni teille jouluna. Jos Hermione ja Weasleyt eivät ole vielä vastanneet, niin voin jo kertoa, että he tulevat mielellään.

Mitä minun pitäisi ostaa vanhemmillesi ja siskollesi joululahjaksi?

Enkä minä isääsi aio pelätä, ainakaan paljoa.

Fred oli muuten innoissaan tulevasta ottelustaan, hän harjoittelee pelaamalla ketä tahansa vastaan, joka suostuu pelaamaan hänen kanssaan.

Tässä kaikki tältä erää, nähdään jouluna!

                            Harry

p.s. rakastan sinua


___________________________________________________________________________________________
  20.11.

                     Harry,

Kirjoitan tätä kirjettä sinulle kolmelta yöllä, sillä näin kamalaa painajaista enkä saanut enää nukuttua. Heräsin siitä unesta itkien, se oli niin todentuntuinen.

Sinun ei tarvitse kirjoittaa aina välittömästi minulle takaisin, enhän minäkään kirjoita.

Hermione ilmoitti tulevansa meille ennen kuin sain kirjeesi ja Molly lähetti vastauksensa pari päivää kirjeesi jälkeen. Kaikki muut tulevat tänne jouluna, paitsi Tonks ja Remus. Heillä on kuulemma vahtivuorot silloin, niin he eivät pääse.

En malta odottaa, että tulette tänne, minulla on ollut ihan hirveä ikävä teitä kaikkia siellä! Ajattelin, että me kaksi voisimme käydä ratsastamassa, kun tulette. Saisimme aikaa kahdestaan ilman ylimääräisiä ja näkisit Monsterinkin.

Hienoa, että Ron on alkanut, tuota, kommunikoimaan kanssasi! Ja arvasit oikein, minä olisin sanonut niin. Minustakin varmasti tuntuisi sille, että he ovat imeliä, jos sinä olisit poissa ja minä olisin heidän kanssaan koko ajan. Sitä kutsutaan kateudeksi ja kaipuuksi, tiesitkö?

Jos haluat, voit ostaa vanhemmilleni vaikkapa suklaata tai jotakin vastaavaa, jotakin vaatimatonta, sillä he eivät odota sinun ostavan mitään lahjaa. Siskolleni voit halutessasi ostaa vaikkapa jotakin pilailuvälineitä Sekolta. Hänestä ei uskoisi, että hän tekee typeriä piloja, sillä hän on sellainen prinsessa! Minua pelottaa jo nyt se, että hän tapaa Fredin ja Georgen!


                 Jess

p.s. minulla on ihan kamala ikävä sinua!


____________________________________________________________________
2.12.
            Jess,

Haluatko kertoa mitä unessa tapahtui?

Jess, minä en ole ikinä ratsastanut! Luuletko, että pystyn tuosta noin vain hyppäämään hevosen selkään ja ratsastamaan? Ehei, en usko!

Olen taas edennyt Ronin kanssa, hän puhui minulle tänään ensimmäistä kertaa! En kyllä tiedä voiko sitä tavallaan laskea puhumiseksi. Tarkoitan, että kun olin aamupalalla ja Hermione ja Ron tulivat istumaan siihen kanssani (Hermionen päätöksestä), niin pyysin, että Ron ojentaisi minulle mehukannun, ja kun sanoin kiitos, hän vastasi ”ole hyvä”. Voihan se tietenkin olla, että hän sanoi niin vain kohteliaisuudesta.

 Nähdään 21 päivän päästä, rakastan sinua kaunokainen.

            Harry

p.s. minullakin on ikävä sinua


___________________________________________________________________________________________
  20.12.
                 Harry,

Olen niin kauhean pahoillani, että kirjoitan näin myöhään! Meillä on ollut täällä kauhea tohina päällä, eikä minulla sen takia ole ollut aikaa vastata sinulle. Anna anteeksi.

Sinun on turha huolehtia siitä unesta, se oli vain painajainen, ei mitään todellista.

Harry-kulta, minä voin vaikka taluttaa sinua liinassa, jos pelkäät ratsastaa. Mutta sinä nouset hevosen selkään jos se on minusta kiinni, vannon sen kautta Merlinin kulahtaneiden villapöksyjen!

Tämä on kamalaa sanoa, mutta Ron saattoi hetkeksi unohtaa, että on vihainen sinulle. Mutta ainahan minä voin olla väärässä.

Enää kolme päivää!

                 Jessica




Kommenttia? :-*

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 001
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #51 : 17.12.2010 21:20:15 »
Tää oli piristävän erilainen luku. Oli oikein mukavaa lukea kaksikon kirjeen vaihtoa. :)
Tosin, tästä on nyt jotenkin vaikea keksiä jotain järkevää ja muuta sanottavaa... No jaa, mielenkiinnolla ainakin odotan kaksosten ja Jessin pikkusiskon tapaamista. Ja voi luoja! Ratsastusta lisää luvassa? Ai jai, jai!
Jatkoa jään taas odottelemaan ja se taitaakin olla sitten jouluinen luku? Kiva. :) Pahoittelen lyhyttä kommenttia.
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 18. luku
« Vastaus #52 : 22.12.2010 21:44:19 »
Kiitos kommentista :)

Tää seuraava luku ei oo vielä joululuku, tää kertoo pienestä hetkestä kirjeiden aikana ;)

18. Herätys

                            JessicaPoV

Sydämeni ei tuntunut enää samalle. Kuin osa siitä puuttuisi, olisi kadonnut kaukaisuuteen.

Juoksin niin nopeasti, kuin jaloistani pääsin. Oksat ja varvut väistyivät tieltäni, kun kuljin syvemmälle metsään. Toivottavasti en ole myöhässä!

”HARRY!” karjaisin ja pysähdyin kuuntelemaan vastausta. Ei mitään.

Luoja älä anna minun olla myöhässä!

”HARRY MISSÄ SINÄ OLET?!” huusin itkuisesti.  Suljin silmäni ja kuuntelin. Kaukaa kuului kimeä nauru. Voi ei!

Pinkaisin jälleen juoksuun ja saavuin pian valtavan puun juurelle. Näin neljä hahmoa hämärässä.

”EI! ÄLÄ KOSKE HÄNEEN!” kiljahdin, kun tunnistin heidät. Tunnistin heidät kaikki.

”JESSICA HÄIVY!” Severus karjaisi minulle hätääntyneenä.

Juoksin heitä kohti ja hän tuli tielleni ja nosti minut ilmaan.

”SEVERUS PÄÄSTÄ IRTI!” karjaisin ja rimpuilin sen minkä kerkesin. Hänen luisevat sormensa olivat kietoutuneet ranteideni ympärille, joten en voinut käyttää niitä avukseni.

”Jess mene, en voi antaa sinua hänelle, ymmärrätkö? Serkkuni ei antaisi sitä anteeksi”, Severus kuiskasi.

Vihreä valo välähti. Käännyin katsomaan ja näin Harryn elottoman ruumiin maassa. Ontto ja hatara tunne valtasi kehoni. Tuntui kuin sydämeni oltaisi revitty pois paikaltaan.

”EI! HARRY! EII!” kiljuin. Severus päästi minut vapaaksi ja juoksin Harryn luokse. Nostin hänet puoliksi syliini ja kosketin hänen kasvojaan.

”APUA!!”

”Jess! Jess herää!” sanoi ääni sivultani. Tunsin, kuinka joku ravisteli minua.

Silmäni revähtivät auki ja nousin istumaan.

”Jess sinä olet aivan kalpea ja täriset”, Derek sanoi huolestuneella äänellä.

Nyyhkytin paniikissa, ”Ha-harry! Hä-hä-hän on kuollut!”

Derek halasi minua tiukasti, ”Jess se oli vain unta. Painajaista. Hänellä ei ole hätää.”

Rutistin hänen paitaansa nyrkissäni ja itkin hänen olkapäätänsä vasten.

”Se oli niin todentuntuista.”

”Mutta se ei ollut totta, vain paha uni.”

Derek istui kanssani, kunnes olin rauhoittunut ja uskoin, että se oli vain uni.

”Voit mennä nukkumaan Derek, kyllä minä pärjään”, sanoin hänelle. Hän katseli minua huolissaan, mutta lähti kuitenkin. Istuin vielä hetken sängylläni, jonka jälkeen nousin ylös ja istuuduin työpöytäni eteen. Otin kirjepaperia ja kirjoitin Harrylle kirjeen.

 

                            DerekPoV

Nousin sängystäni ja venyttelin. Kello oli vasta kaksi yöllä. Raavin päätäni ja lähdin kävelemään kohti keittiötä syömään hieman yöpalaa.

”HARRY!”

Mikä tuo oli? Katsahdin ympärilleni ja kuuntelin. Ei mitään. Jatkoin matkaani ja olin päässyt alimpaan kerrokseen, kun kuulin,

”HARRY MISSÄ SINÄ OLET?!”

Jess! Käännyin ympäri ja harpoin portaita ylös.

”EI! ÄLÄ KOSKE HÄNEEN!”

Kiihdytin vauhtiani. Olin portaiden yläpäässä, kun kuulin jotakin odottamatonta,

”SEVERUS PÄÄSTÄ IRTI!”

Mitä helvettiä? Juoksin Jessin huoneeseen. Näin hänet pyörimässä sängyllään, tuskainen ilme kasvoillaan.

”EI! HARRY! EII!” Jess huusi täyttä kurkkua. Kyyneleet valuivat hänen silmistään ja hän nyyhkytti tuskaisena. Istuin hänen sängylleen ja tönäisin häntä.

”APUA!!”

”Jess! Jess herää!” sanoin huolestuneena ja ravistelin häntä.

Hän reväytti silmänsä auki ja nousi istumaan.

”Jess sinä olet aivan kalpea ja täriset”, sanoin.

”Ha-harry! Hä-hä-hän on kuollut!” Jess nyyhkytti hätääntyneenä ja kapsahti kaulaani.

Halasin häntä oikein tiukasti, ”Jess se oli vain unta. Painajaista. Hänellä ei ole hätää.”

Jess rutisti paitaani nyrkissään ja itki olkapäätäni vasten, ”Se oli niin todentuntuista.”

”Mutta se ei ollut totta, vain paha uni.”

Istuin hänen vierellään, kunnes olin täysin varma, että hän oli rauhoittunut. Mitä ihmettä Sev teki hänen unessaan?

”Voit mennä nukkumaan Derek, kyllä minä pärjään”, Jess sanoi. Tarkkailin häntä huolestuneena hetken, kunnes nousin ylös ja poistuin huoneesta. Jäin vielä hetkeksi oven taakse kuuntelemaan. Kun en kuullut mitään tavallisesta poikkeavaa, lähdin sinne, mihin minun alun perinkin oli pitänyt mennä – keittiöön syömään.

Mindy oli vielä keittiössä putsaamassa pöytähopeita.

”Mindy, sinunkin pitäisi mennä nukkumaan, on myöhä”, sanoin sille ystävällisesti.

Se niiasi pienesti ja sanoi, ”Aivan pian Derek-herra. Katherine-rouva sanoi samaa, mutta haluan, että hopeat kiiltävät kauniisti Derek-herra.”

Nyökkäsin ja avasin jääkaapin oven. Näin sivusilmällä, kuinka Mindy vei hopeat takaisin paikalleen ja tuli sitten luokseni, ”Haluaisiko Derek-herra jotakin hiukopalaa?”

Naurahdin, ”Mindy sinun ei tarvitse herroitella minua. Ja minä osaan ottaa itsekin ruokaa, kiitos vain.”

Mindyn silmät suurenivat, ”Derek-herra ei halua Mindyn laittamaa ruokaa! Voi kauhistus! Mindy laittaa pahaa ruokaa!”

Huokasin, kotitontut.

”Mindy, sinun ruokasi ovat loistavia, tarkoitin vain, että voit mennä nukkumaan, pärjään yksinkin”, sanoin sille hieman turhautuneena.

Se ei ottanut minua kuuleviin korviinsa vaan työnsi minua syrjään, onnistumatta, ja sanoi, ”Derek-herra menee nyt istumaan niin Mindy laittaa Derek-herralle munakkaan!”

Se talutti minut jakkaralle istumaan ja alkoi sitten laittaa hiukopalaani onnellisena.

Kommenttia? :-*
« Viimeksi muokattu: 27.12.2010 12:02:00 kirjoittanut LittleApple »

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 19. luku
« Vastaus #53 : 23.12.2010 12:44:05 »
19. Saapuminen

   HarryPoV
”Harry rauhoitu! Vaikka näetkin Jessin pian, sinun ei tarvitse käyttäytyä, kuin sinulla olisi hutsuja housuissasi”, Hermione sanoi kyllästyneesti jo sadatta kertaa, kun hypin tuolillani. En ollut koko päivänä pysynyt paikallani, sillä tänään vihdoinkin näkisin taas Jessin. Enää kolme tuntia!!

”Harry, lopeta tuo pomppiminen”, Hermione sanoi rauhallisesti. Lopetin sen ja annoin katseeni kierrellä oleskeluhuoneessa. Hetken kuluttua aloin naputtaa sormillani pöytää.

”HARRY, MINÄ PYYDÄN!” Hermione karjaisi.

”Anteeksi”, sanoin ja nousin seisomaan.

”Menen tarkistamaan, että minulla on kaikki valmiina lähtöön”, sanoin ja juoksin makuusaliin. Ron oli pakkaamassa tavaroitaan.

”Hei”, sanoin ja kävelin sängylleni.

”Mmm”, hän murahti.

Istuin sängylleni ja kysyin, ”Saanko kysyä jotain, vai hyökkäätkö kimppuuni?”

Hän kävi istumaan omalle sängylleen ja mulkoili minua murhaavasti.

”Aiotko vielä kauan olla minulle vihainen? Minä pyysin jo anteeksi. Minä olen todella, todella pahoillani”, sanoin ja varauduin, että hän hyökkäisi.

”Ginny on siskoni”, Ron tiuskaisi.

Huokaisin, ”Minä tiedän Ron, enkä tiedä mikä minuun meni silloin, en enää koskaan tekisi mitään tuollaista.”

Ron oli hiljaa ja jatkoi pakkaamista. Idiootti.

”Ollaanko taas ystäviä?” kysyin varovaisesti.

”Yhdellä ehdolla”, hän murahti.

Hymyilin, ”Antaa tulla.”

”Et enää ikinä tee noin Ginnylle, okei?” Ron kääntyi minua kohti ja osoitti minua sormellaan.

Pyöräytin silmiäni, ”Niinhän minä sanoin! En enää ikinä, jos tekisin, saisit tappaa minut. Sovittu?”

”Joo.”

Virnuilin ja katsoin, että kaikki tavarani olivat mukana. Sen jälkeen lähdimme yhdessä Tylyahoon, sillä lähdimme junalla kohti Birminghamia.

Monet oppilaat olivat lähdössä koteihinsa jouluksi, joten Tylypahkan pikajuna oli aika täysi. Löysimme tyhjän vaunuosaston kuitenkin todella nopeasti. Fred ja George tulivat istumaan minun, Ronin ja Hermionen kanssa samalle osastolle ja Ginny meni Lunan kanssa jonnekin.

”Harry, tiedätkö millainen talo Jessin perheellä on?” Ron kysyi. Oli outoa, että olimme taas puheväleissä.

”Itse asiassa en tiedä, emme koskaan puhuneet hänen kodistaan”, sanoin todenmukaisesti. Me emme koskaan olleet puhuneet hänen kodistaan. Tiesin vain, että heillä oli talli ja hevosia, jolla hän aikoo pistää minut ratsastamaan.

Hermione huokaisi, ”Paxtonit asuvat kartanossa. Hank, Jessin isä, osti sen vanhemmiltaan, kun nämä muuttivat pieneen omakotitaloon Lontooseen.”

Katsoin häntä silmät suurina, ”Te olette tainneet puhua hänen kodistaan.”

Hermione pyöräytti silmiään, ”No ei hän sillä leveillyt tai mitään, mutta kun kysyin, hän kertoi.”

Fred ja George katsoivat toisiaan merkitsevästi. Heillä on jotain mielessä…

Ron kietoi kätensä Hermionen vyötäisille ja käänsin katseeni ulos ikkunasta ja annoin ajatusteni harhailla.

***

Kahden tunnin junamatkan jälkeen nousimme pois junasta. Katselin kuumeisesti ympärilleni etsien kaunokaistani.

”Hitsit Harry, kyllä hän jostain tulee”, George sanoi ja pyöräytti silmiään.

Lähdimme kulkemaan kohti parkkipaikkoja, kun kuulin kauniin äänen huutavan nimeäni.

”Harry!”

Käännyin katsomaan ja näin kymmenen metrin päässä enkelini. Typerä virne nousi kasvoilleni ja hän juoksi luokseni.

   JessicaPoV

”Jessica, etsitkö siskosi ja katsoisitko, että hän vaihtaa siistimpiin vaatteisiin ja laittaisitko hänen hiuksensa kauniisti?” äitini kysyi minulta ja säntäili ympäriinsä antaen kotitontuillemme, Bonolle ja Mindylle, ohjeita ja aikatauluja tästä ja huomisesta päivästä. Kun saapuisimme vieraiden kanssa, ne laittaisivat teen kello viideksi, jonka jälkeen ne valmistaisivat ruoan niin, että se olisi valmiina kello seitsemältä, jolloin isäkin olisi saapunut kotiin.

Vaelsin pitkin kotiamme ja etsin Aprilia.

”APRIL!!!” karjaisin aulassa portaiden alapäästä.

”NO?!?” kuului ääni ruokasalista.

”TULE TÄNNE SINUT PITÄÄ LAITTAA VALMIIKSI LÄHTÖÖN!” karjaisin siihen suuntaan.

”EI VIELÄ!” hän protestoi.

Juoksin ruokasaliin ja näin hänet pöydän alla.

”April, mitä sinä teet?” kysyin epäileväisesti.

Hän tuli nopeasti pois pöydän alta ja sanoi muina tyttöinä, ”En mitään.”

Nostin kulmiani ja kävin kontalleni lattialle. Nostin pöytäliinan helmaa ja katsoin pöydän alapuolta.

”April, miksi sinulla on sontapommi teipattuna pöytään?” kysyin häneltä ankarasti.

Hän pyyhki toisella jalallaan maata ja heilui hieman, ”No kun…” April säntäsi juoksuun.

”TULE TAKAISIN RIIVIÖ!” nauroin ja lähdin hänen peräänsä.

Hän juoksi jo käytävän toisessa päässä. Ennen kuin hän ehti ovelle, kasvatin ovenkarmeihin oksista ristikon niin, ettei hän päässyt pakenemaan.

”ÄITI JESS TUHOAA TALOA!!” April kiljaisi ja pakeni toisesta ovesta. Henkäisin, kavaltaja!

”JESSICA SINÄ OLET MELKEIN AIKUINEN, JOTEN KÄYTTÄYDY SEN MUKAISESTI!” äitini toruva ääni kaikui talossa.

Kun juoksin samaan oviaukkoon, kimposin siitä. Voimakenttä.

”ÄITI APRIL TEKEE VOIMAKENTTIÄ!” karjaisin.

”APRIL!” äitini ääni kuului taas.

Juoksin taas Aprilin perässä. Kun sain hänet näköetäisyydelle, muodostin vahvan ilmanpuuskan ja April lennähti syliini.

”ÄITI APRIL VALEHTELEE!” huusin äidille.

”ÄITI JESS KÄYTTÄÄ VOIMIAAN MINUUN!” April sanoi muka nyyhkien heti perääni.

Yhtäkkiä äiti oli luonamme ja hän katsoi meitä toruen, ”Tytöt! Jos te käyttäydytte koko viikon näin, minä vannon, että olette ikuisesti kotiarestissa! Ja Jessica, yleensä puolustus esitetään syytöksen jälkeen.”

”No minä ennakoin! Ja minähän tavallaan olen jo kotiarestissa, kun en pääse kouluun”, tiuskaisin katkerasti.

”Sinä oletkin niin jälkeenjäänyt”, April mutisi otteessani.

”Läskipää”, sanoin hänelle ja mulkoilin häntä vihaisesti.

”Idiootti!”

”Imbesilli!”

”JESSICA DESTINY JA APRIL ELISABETH PAXTON NYT RIITTÄÄ!” äiti karjaisi.

Olimme molemmat vaitonaisia, kun äiti jatkoi, ”Jess sinun pitäisi olla esimerkkinä Aprilille, eikä opettaa hänelle huonoja tapoja! April, sinä menet nyt pukeutumaan ja Jess, sinä laitat hänen hiuksensa. Sen jälkeen voit laittautua itse valmiiksi. Meidän pitää lähteä puolentoista tunnin päästä, onko selvä?”

”Kyllä äiti”, mutisimme yhteen ääneen ja menimme Aprilin huoneeseen.

Valitsimme Aprilin kanssa hänelle suloisen oranssin mekon ja valkoiset sukkahousut. Kun hän oli pukenut ne päälleen, ojensin hänelle hänen talvisaappaansa ja -takin. Sen jälkeen hän istui lattialle eteeni ja harjasin hänen pitkät, tummat hiuksensa. Tein niistä ranskalaisen letin ja kun olimme valmiita, menin vaihtamaan omat vaatteeni.

Puin ylleni tummanvihreän, pitkän, hupullisen neuleen ja laitoin sen alle vaaleat farkut. Meikkasin hieman ja nostin otsahiukseni pinneillä ylös. Pöyhin hieman laineikkaita hiuksiani ja lähdin alakertaan.

Äiti, Derek ja April olivat jo ulkovaatteet päällä odottamassa minua ovella. Puin nopeasti takin ja kengät ja lähdimme sitten asemalle.

Menimme kahdella tavallisella jästiautolla, Derek ajoi toista ja äiti toista. Minä menin Derekin kyydillä ja April äidin.

Juna ei ollut vielä saapunut, kun tulimme asemalle. Kävelimme laiturin luokse ja odotimme. Juna saapui 10 minuutin kuluttua ja sieltä tuli monia oppilaita, jotka olivat Birminghamin lähiympäristöstä. Pompin ylös nähdäkseni Harryn, Mionen ja Weasleyt, mutta en löytänyt heitä.

Pian kuitenkin näin heidät ja huusin onnellisena, ”Harry!”

Hän käännähti katsomaan minua idioottimainen virne kasvoillaan. Juoksin hänen luokseen ja pysähdyin metrin päähän hänestä. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme.

”Yöööök! Hei älkää tehkö mitään muuta, tuo intiimi katsekin ällöttää jo”, sillä hetkellä hyvin ärsyttävä ääni, joka kuului Fredille, sanoi. Käännähdin katsomaan häntä murhaavasti.

”Päivää Harry. Teidäthän minä olenkin jo tavannut Gred ja Feorge! Ja te olette…” äitini sanoi ja katsoi kysyvästi Hermionea, Ronia ja Ginnyä. Olin aivan unohtanut, että kaksoset olivat muunnelleet nimiään.

”Olen Hermione Granger”, Mione sanoi ja kätteli äitiäni. Sitten hän tervehti Aprilia ja Derekiä.

”Ron Weasley ja tuossa on siskoni Ginny”, Ron sanoi ja nyökkäsi Ginnyä kohti.

”RON!” Ginny tiuskaisi ja kätteli sitten äitiäni.

Kun kaikki olivat tervehtineet toisensa, Mione halasi minua,

”Jess minulla on ollut kauhea ikävä!”

Rutistin häntä kovaa, ”Minullakin sinua!”

”Noniin tytöt, lähdetäänhän kotiin”, äiti sanoi. Harry otti kädestäni kiinni ja olimme kävelemässä Derekin autolle, kun äiti sanoi,

”Kultaseni, pojat menevät Derekin autolla, sinä tulet meidän kanssamme.”

Katsoin Harrya haikeana ja kävelin sitten äidin autolle. Istuin takapenkillä Ginnyn ja Mionen kanssa.

”Miten matkanne meni?” äiti kysyi Mionelta ja Ginnyltä.

”Hyvin rva Paxton”, he sanoivat yhteen ääneen.

”Sinulla on todella pörröiset hiukset”, April sanoi Mionelle ja tuijotti tätä.

Mione pidätteli nauruaan, ”Niin on.”

April oli aikeissa esittää jatkokysymyksen, mutta äiti sanoi, ”April, käännyhän oikein päin ja anna Hermionen olla.”

April kääntyi takaisin eteenpäin ja oli hiljaa koko automatkan.

Olimme ennen poikia kotona. Vein Mionen ja Ginnyn vierashuoneeseen. He purkivat osan tavaroistaan pois laukuistaan.

Mione tuli luokseni ja kuiskasi,

”Minä menen tästä hetkeksi pois niin voit jutella Ginnyn kanssa.”

Hän lähti huoneesta ja jäimme kahden, minä ja Ginny. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

”Ginny, oletko vihainen minulle?” kysyin.

Hän pudisti päätään, ”En oikeastaan. Et sinä käskenyt Harrya tekemään niin kuin hän teki.”

Huokaisin helpotuksesta.

”Olen silti pahoillani siitä”, sanoin.

”Älä ole”, hän kuiskasi.

Nousin tuolilta ja olin juuri avaamassa huoneen ovea lähteäkseni pois, kun Ginny käännähti ja sanoi,

”Jessica, vaikka tulenkin toimeen kanssasi, en silti pysty olemaan kaverisi. Sinä kuitenkin tavallaan veit Harryn minulta.”

Purin huultani ja sanoin, ”Jos niin tahdot.”

Mione odotti käytävällä ja katsoi minua kysyvästi.

”Hän ei ole vihainen, mutta ei halua olla kaverini, koska vein Harryn häneltä”, sanoin monotonisesti.

Mione halasi minua, ”Harmi. Sinä et periaatteessa vienyt Harrya häneltä, kun et tiennyt heidän väleistään. Mutta jos hän
tuntee niin…”

Mione meni takaisin huoneeseen ja minä menin alakertaan. Pojat olivat saapuneet.

”Jessica-kulta, veisitkö Gredin, Feorgen, Ronin ja Harryn kolmannen kerroksen vierashuoneisiin?” äiti kysyi herttaisesti.

”Eikö Harry voi nukkua minun huoneessani?” kysyin haastavasti.

Äiti empi, ”Harry voisi nukkua kyllä Ronin kanssa, ettei tämän tarvitse olla yksin.”

En vaivautunut riitelemään äidin kanssa, vaan johdatin pojat huoneisiinsa.

”Tämä talo on m-a-h-t-a-v-a”, George sanoi, kun päästin hänet ja Fredin toiseen vierashuoneeseen.

Hymyilin heille ja vein sitten Ronin ja Harryn heidän huoneeseensa.

”Etkö sinä eksy tänne?” Ron kysyi.

Naurahdin, ”En, mummo ja vaari omistivat tämän ennen, niin vietin monta viikkoa täällä aina kesäisin. Tunnen tämän
paikan niin kuin omat taskuni.”

”Kun olette valmiita, tulkaa kirjastoon. Se on toisessa kerroksessa, löydätte sinne varmasti”, sanoin heille ja lähdin sinne jo
etukäteen.

Kirjasto oli vielä tyhjillään, kukaan muu ei ollut vielä tullut, ei edes Mindy tai Bono. Heidän oli tarkoitus tuoda meille teetä
ja kahvia ja jotakin pikkupurtavaa. Kävelin kirjahyllyjen viertä ja annoin käteni kulkea pitkin kirjarivistöjä. Kun kävelin syvemmälle kirjastoon, niin sanotulle vanhojen kirjojen osastolle, ilmassa tuoksui kevyesti vanhanaikainen painomuste. Isäni rakasti vanhaa kirjallisuutta. Hän rakasti lukemista muutenkin, aina kun meillä oli aikaa, tulimme tänne kahdestaan lukemaan. Se on meidän yhteinen juttumme.

”Jessica-neiti!” Bono kiljahti yllättyneenä. Käännähdin ympäri ja hymyilin sille. Se taitteli juuri servettejä kahvi- ja teekuppien kahvoihin. Äiti halusi, että tarjoilu olisi kirjastossa, koska se oli ehkä yksi kartanon kauneimmista osista ja sohvakalusto oli aseteltu valtavan ikkunan eteen, josta näkyi järvelle, joten näköala oli upea.

Kävelin sen luokse ja istuin yhdelle nojatuolille.

”Voinko auttaa?” kysyin kohteliaasti. Bonon silmät suurenivat ja sen alaleuka väpätti,

”Ette Jessica-neiti, ette missään nimessä! Bono tekee työnsä aina kunnolla, aina! Bono ei tarvitse apua neiti!”

Nyökkäsin ja otin mukavamman asennon. Bono hyräili jotakin ja hetken kuluttua huomasin, että hyräilin hänen mukanaan.
Bono tajusi sen ja jatkoi hymyillen.

”Ai! Nyt kun muistan Bono, niin voisitko ottaa pois ruokasalin pöydän alta sontapommin? April laittoi sen sinne ja ei olisi mukavaa, että se räjähtäisi jonkun housuille tai mekolle.”

”Tietenkin voin Jessica-neiti”, Bono sanoi ja jatkoi taas hyräilyään.

Kuului poksahdus ja Mindy ilmestyi Bonon viereen,

”Päivää Jessica-neiti. Joko Harry Potter on täällä?”

Katsoin häntä hämilläni ja sanoin, ”Anteeksi Mindy, en kuullut tuota loppua, voisitko toistaa?”

Mindy yskäisi ja sanoi, ”Jo-joko Harry Potter on täällä, Jessica-neiti?”

Hymyilin lämpimästi, ”Kyllä Mindy, hän on täällä.”

Molemmat kotitontut vinkaisivat. Naurahdin lempeästi ja sanoin,

”Hän on ihan tavallinen poika, joten voitte rauhoittua.”

Kuulin korkokenkien kopinan ja arvasin heti sen olevan äitini. Askeleet hidastuivat taakseni ja hän laittoi kätensä
harteilleni. Katsahdin häneen ja sanoin,

”Missä April ja Derek ovat?”

Hän hymyili minulle, ”He tulevat pian.”

Äiti katseli kahvipöytää ja sanoi sitten Mindylle ja Bonolle, ”Kiitos paljon. Tämä näyttää upealta.”

Kotitontut kumarsivat. Kuului poksahdus, kun  ne katosivat.

Äiti kävi toiselle nojatuolille istumaan, katsellen ikkunasta ulos. Ulkona oli valtavat kinokset lunta ja auringon säteet saivat
lumen kimmeltämään kauniisti.

Yhtäkkiä portaikosta kuului todella kova ryminä. Nousimme yhtä aikaa seisomaan ja juoksimme ovelle. Näimme Fredin,
Georgen, Ronin ja Harryn juoksevan portaissa suoraan kohti kirjastoa. Väistimme ovelta ja he juoksivat sisään.

”MINÄ VOITIN!” Fred ja George sanoivat yhteen ääneen.

Voi ei. Hautasin kasvoni käsiini.

Ginny ja Mione saapuivat hetken päästä ja katsoivat poikia,

”Tekö tuon metelin aiheutitte?”

Pojat nyökkäsivät. Äiti ohjasi kaikki istumaan. Istuin samaan nojatuoliin, kuin aiemminkin.

”Mindy! Bono!” äiti sanoi lempeästi. Pian kuului taas poksahdus ja kotitontut tulivat kahvi- ja teepannut käsissään.

Mionen ilme muuttui tuimaksi. Nojauduin lähemmäs häntä ja kuiskasin, ”Mione, ne ovat onnellisia, me emme kohtele niitä
niin kuin roskaväkeä.”

Hän katsoi minuun ja kuiskasi, ”Maksatteko heille palkkaa? Onko heillä lomia?”

Läpsäisin kädelläni kasvojani ja suljin silmäni, anna minun kaikki kestää.

”Haluaako neiti Granger teetä vai kahvia?” Mindy kysyi ja niiasi.

Mione hymyili hänelle, ”Teetä kiitos. Ja voit kutsua minua ihan vain Hermioneksi.”

”Olkaa hyvä Hermione-neiti. Kiitos Hermione-neiti”, Mindy vastasi ja niiasi.

Harry istui minun toisella puolellani ja otti kädestäni kiinni. Käänsin katseeni häneen ja hymyilin. Hän silitti käteni
selkämystä, nosti sen ja painoi suukon siihen. Fred yskäisi äänekkäästi meille. Näytti, kuin kukaan muu ei olisi huomannut
koko tilannetta, joten annoin asian olla.

”Jessica-neidille kahvia kuten aina”, Mindy sanoi ja kaatoi kuppiini kahvia.

”Kiitos Mindy”, sanoin sille.

Molemmat, Bono ja Mindy, olivat nyt Harryn edessä. He tuijottivat Harrya silmät suurina ja suut raollaan.

”Hei”, Harry sanoi heille hämmentyneenä.

”Mitä herra Harry Potter haluaa?” Bono sai sanottua.

Harry hymyili, ”Kahvia kiitos.”

Mindy vinkaisi ja kaatoi hänelle kahvia kuppiin tutisevin käsin.

”Kiitos”, Harry sanoi niille. Molemmat kotitontut kumarsivat. Kuului jälleen poksahdus ja ne katosivat.

”Monelta äiti ja isä tulevat?” Ginny kysyi äidiltä.

Hän hymyili Ginnylle, ”Arthur ja Molly, kuten muutkin, tulevat päivälliselle kello seitsemän. Valitettavasti päivällinen on
vasta niin myöhään, sillä Hank pääsee töistä vasta kuudelta.”

Ginny nyökkäsi ja hörppäsi teetään. Fred ja George tirskuivat keskenään kuin pikkutytöt.

Kahvi- ja teehetken jälkeen jäimme vielä kirjastoon juttelemaan ja oleskelemaan vapaamuotoisesti.

”Ihan varmasti se oli merikäärme Derek, minä näin sen!” väittelevä lapsen ääni kuului kirjaston ovella.

Derek huokaisi, ”Viimeisen kerran April, järvessä EI voi olla merikäärmettä.”

”Mutta minä näin sen, se oli näääin pitkä”, April sanoi ja levitti käsiään, ”ja sillä oli suomuinen iho ja ihan samanlainen pää
kuin Elisellä!”

Derek pudisti päätään ja heilautti kättään.

”ÄITI! Derekin mielestä järvessä ei voi olla merikäärmettä, mutta minä näin sen, ihan oikeasti näin sen!” April sanoi äidille,
kun tämä käveli heidän luokseen.

”Kulta, ei voikaan olla”, hän vastasi ja silitti Aprilin hiuksia.

Kipitin heidän luokseen ja otin Aprilia kädestä, vieden hänet Harryn luokse. Kumarruin Aprilin tasolle ja sanoin,

”April, tässä on Harry Potter.”

Aprilin suu oli auki ja hän katsoi Harrya ihaillen.

”Sinulla on hieno arpi”, hän sanoi.

Harry siirsi vaistomaisesti hiuksia sen eteen ja mutisi jotakin. Nousin ylös ja laitoin käteni hänen käteensä.

”TUOTAKO SINÄ PUSSAILET?” April kysyi järkyttyneenä kuin vasta nyt ymmärtäen mikä Harry minulle oli.

Fred ja George olivat salamana paikalla nauramassa. Pakko myöntää, että Harry ja minäkin nauroimme.

”Moi napero. Minä olen Fred ja tuossa on George”, Fred sanoi Aprilille. Tämä hymyili heille herttaista hymyään ja sanoi
enkelimäisesti,

”Minä olen April.”

”April, meistä tulee vielä hyviä ystäviä”, George sanoi myhäilevästi. Voi ei!


   HarryPoV

Kun April oli saanut kauhistella minua tarpeeksi, Jessican äiti esitteli kartanoa. Se oli uskomaton. Kierroksen tekoon meni
lähes tunti ja kun palasimme takaisin kirjastoon, Bono ilmoitti, että Molly ja Arthur olivat juuri lähteneet tulemaan tänne.

”Illallinen on puolen tunnin päästä ruokasalissa, joten nähdään sitten siellä”, Katherine sanoi ja hymyili meille.

Kaikki hajaantuivat omille teilleen kartanoon, Mione jäi kirjastoon katselemaan kirjoja ja Ron päätti jäädä hänen seurakseen. Kaksoset lähtivät opettamaan Aprilille ”hyviä tapoja” ja Ginny lähti jonnekin.

Jess lähti käväisemään huoneessaan ja minä menin hänen mukaansa. Kun pääsimme hänen huoneeseensa, kiedoin käteni hänen vyötärönsä ympärille takaapäin ja suukotin hänen hiuksiaan.

”Minulla on ollut ihan järjetön ikävä”, kuiskasin hänelle.

Jess silitti käsivarsiani ja henkäisi, ”Ei yhtä kova ikävä kuin minulla.”

Jess irrottautui otteestani ja katsoin häntä kysyvästi. Hän hymyili, otti käsistäni kiinni ja johdatti minut sängylleen.

Hän istui polviensa päälle ja otti käteni syliinsä vakava ilme kasvoillaan.

”Minulla on tärkeää asiaa”, hän huokaisi.

Vatsassani muljahti ikävästi. Tämä ei voi olla mitään hyvää.

”Anna tulla”, sanoin jännittyneenä.

Jess puri huultaan ja hymyili hyvin herttaisesti, ”Harry, minusta tuntuu, että olen rakastunut sinuun.”

Katsoin häntä silmät suurina, ”Mitä sinä sanoit?”

”Minä olen rakastunut sinuun?” hän sanoi kysyvästi.

Halasin häntä onnellisena, ”Sinä rakastat minua!”

Jess halasi takaisin, mutta työnsi minut sitten hieman kauemmas, ”Niin rakastan. Kuinka monta kertaa se pitää sanoa?”

”Miljoona”, kuiskasin ja suutelin häntä.

Kävimme makaamaan sängylle ja kietaisin käteni Jessin ympärille. Silitin hänen selkäänsä ja hän piirsi kuvioita rintaani.

”Jessica ja Harry?” Katherine huikkasi oven toiselta puolelta ja koputti siihen.

Jess huokaisi syvään ja nousi kyynärpäänsä varaan, ”No?”

Katherine avasi oven ja tuli sisään. Hän katsoi meitä hämmentyneenä, kuin olisimme olleet tekemässä jotakin muuta aivan muuta.

”Hank tuli juuri kotiin, hän odottaa teitä kirjastossa”, hän sanoi. Minua alkoi jännittää. Aika tavata Jessin isä.

Nousimme sängyltä ja lähdimme käsi kädessä kirjastoon. Herra Paxton seisoi erään ikkunan edessä ja katseli ulos pohtivan näköisenä.

Jess yskäisi ja herra Paxton kääntyi ympäri. Hän hymyili samanlaista lämmintä hymyä, kuin Jess hymyilee ja huomasin,
että hänellä oli aivan samanlainen pilke silmäkulmassa kuin Jessillä. Ei epäilystäkään, keneltä Jess oli perinyt sen.

”Harry Potter. Hauska tavata”, hän sanoi ja ojensi kätensä.

Kättelimme ja sanoin kohteliaasti, ”Samoin hra Paxton. Teillä on oikein kaunis koti.”

Hän nyökkäsi ja naurahti, ”Kiitos. Voit kyllä kutsua minua Hankiksi, en oikein koskaan ole pitänyt herroittelusta.”

”Selvä”, vastasin.

”Haluaisin keskustella jossakin vaiheessa kanssasi kahden kesken, jos se vain sopii”, Hank sanoi minulle.

Nyökkäsin hänelle ja Jess hymyili hänelle hyväksyvästi. Kuului pieni poksahdus ja toinen kotitontuista oli edessämme.

”Iltaa Bono”, Hank sanoi lempeästi.

Bono kumarsi ja sanoi, ”Iltaa Hank-herra. Jessica-neiti, herra Harry Potter ja Hank-herra, pöytä on katettu ja loputkin
arvon vieraista ovat saapuneet. He odottavat teitä.”

”Kiitos Bono”, Hank sanoi ja viittasi kädellään meitä kävelemään edellä. Kävelimme portaat alas ja menimme ruokasaliin. Kaikki olivat jo saapuneet.

”Harry-kulta! Kuinka voit?” Molly sanoi ja kiiruhti halaamaan minua.

”Hyvin Molly, kiitos kysymästä”, vastasin ja kuulin Jessin tirskahtavan vieressäni.

Sirius halasi minua nopeasti ja taputti selkääni. Katselin kun kaikki vasta tulleet vieraat tervehtivät Hankia ja Jessiä. Sitten kävimme istumaan ja syömään illallista. Ruoka oli taivaallista, Mindy ja Bono olivat ilmiselvästi huippukokkeja.

Jess nojautui lähemmäs ja kuiskasi, ”Kannattaa olla varuillaan, April laittoi sontapommin pöydän alapinnalle, enkä tiedä ehtikö Bono ottaa sitä pois.”

Katsoin häntä ja pidättelin nauruani. Fred ja George pieninä tyttöinä.

Illallinen meni nopeasti iloisissa tunnelmissa. Bono oli tainnut ehtiä ottaa sontapommin pöydän alta, sillä se ei ainakaan räjähtänyt. Kun olimme syöneet jälkiruoan, Hank kutsui Arthurin, Charlien, Billyn, Siriuksen, Kingsleyn ja Villisilmän
oleskeluhuoneeseen keskustelemaan.

Fred ja Derek sopivat, että pelaisivat nyt shakkiottelunsa ja Katherine kysyi,

”Ai sinäkin Gred pelaat shakkia? Entä pelaako Feorge?”

Molly kääntyi katsomaan kaksosia, ”Gred? Feorge?”

Kaksoset katsahtivat toisiinsa pienessä paniikissa.

”Niin, Gred ja Feorge, kai sinä nyt omien lapsiesi nimet tiedät!” Katherine sanoi kepeästi.

Mollyn naama muuttui punaiseksi, ”Minun kaksosteni nimet ovat Fred ja George. Pyydän anteeksi Katherine heidän
käytöstään ja nyt omaani. FRED JA GEORGE, NYT ULOS NIIN KUIN OLISI JO!”

Kaksoset lähestulkoon juoksivat ulos Molly perässään. Katherine näytti nöyryytetyltä.

Kun Molly oli pitänyt puhuttelunsa, Fred siirtyi pelaamaan shakkia Derekin kanssa ja me muut tulimme seuraamaan vierestä ottelua.

***

Kaikki olivat jo nukkumassa. Ron kuorsasi äänekkäästi viereisellä sängyllä, mutta minä en saanut nukuttua ja tiesin syynkin: en saanut nukkua Jess kainalossani, hengittää sisään hänen ihonsa tuoksua tai tuntea, kun hän käpertyy lähemmäs minua.
Hetken pyörittyäni sängyssä laitoin silmälasit päähäni ja nousin ylös. Hiippailin ulos huoneesta ja kuuntelin kävelikö joku muukin käytävillä. Kun olin varma, että olin yksin, hiivin kerroksen alas. Kurkin muutamista ovista sisään, sillä en muistanut mikä ovista vei Jessin huoneeseen. Kun avasin neljännen oven, tunnistin huoneen. Jess ei huomannut, että tulin sisään. Hän luki sängyllä mahallaan kirjaa. Kävelin varpaillani hänen taakseen ja sanoin,

”Kaunis neiti, teidän pitäisi olla nukkumassa!”

Hän säpsähti ja kääntyi ympäri. Hän laski kirjan yöpöydälle ja taputti sänkyä kutsuvasti.

Kun pääsin peiton alle, Jess käpertyi kainalooni. Painoin hellän suudelman hänen otsalleen ja hän henkäisi,

”En saanut nukuttua, kun tiesin sinun olevan toisessa huoneessa.”

Sammutin valon ja kuiskasin, ”En minäkään. Lähden aamulla ennen kuin kukaan huomaa, takaisin ylös.”

Jess nousi hieman ylemmäs ja suikkasi suukon huulilleni.

”Hyvää yötä”, hän kuiskasi ja laski päänsä rinnalleni.

Tiukensin otettani hänestä ja kuiskasin, ”Kauniita unia.”



« Viimeksi muokattu: 27.12.2010 12:02:25 kirjoittanut LittleApple »

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 001
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #54 : 23.12.2010 15:23:50 »
No niin, nyt on molemmat uudet luvut luettu. Ja hyviä olivat kummatkin.
Viimeisessä luvussa huomasin yhden virheen. Ihan pieni virhe. 'Sammutin valon ja kuiskasin, ”En minäkään. Lähden aamulla ennen kuin kukaan huomaa takaisin ylös.” '. Huomaa-sanan jälkeen pitäisi olla musta pilkku.
Jessillä on sitten aivan ihana pikkusisko. Oikeastaan, eihän Aprillista voi olla pitämättä. Kuinka vanha se on (voi olla, että olet sen maininnut, mutta multa se on luultavasti mennyt ohi...)? Ja onko Aprillillakin samantapaiset voimat kuin Jessillä tai jotain? Kun eikös se tehnyt voimakentän tai jotain?
Mulle tuli koko ajan siitä toisesta kotitontusta, Bonosta, mieleen Laura Bono. Juuh...
Molly oli aivan mollymainen. :) Voi Gred- ja Feorge-parkaa. Ja oli niin hermionemaista kysyä, että maksetaanko Bonolle ja Mindylle palkkaa ja onko niillä lomia. Eihän Hermionen sopisi unohtaa S.Y.L.K.Y.:ään.
Harry ja Jess ovat sitten ihanana imeliä. Tosin, oli jotenkin hassua ajatella, että Harry sanoisi jotakuta enkelikseen... En tiedä yhtään miksi, ehkä se ei vaan ole musta harrymaista.
Uutta lukua odotellen.
-tirsu

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

sukkula

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #55 : 23.12.2010 20:01:51 »
Mä tykkään tästä todella, mutta mua häiritsee jotenkin, että Jessillä ja sen porukoilla on jtn ihmevoimia. Ja se et Jess taitaa kaks erilaista voimaa. Ja Jeessican ulkonäkö, lyhyt ja jumalaiseen kaunis yhdistettynä supervoimiin, älykkyyteen jaa pippuriseen luonteeseen on jotenkin erittäin häiritsevää. Saattaa kyllä osin johtua siitä, että minulla on huono päivä. Mutta muuten tyksin, vaikkatuota olenkin Ginnyfani. Tämä on nimittäin oikein ihana ja mahtava. Olet hienosti sekoittanut kirjoja ja omaa tähän ja jatkoa odotan innolla.

Oli muuten joka luvussa hirveästi pilkutusvirheitä, jotka vaikeutti lauseiden tajuamista.

Niin joo ja mulla tuli siitä Aprilin pöydän alla olosta jotain ihan muuta mieleen... Samoin kuin siitä, että Ginny lähti omille teilleen...

<3 sukka

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 20. ja 21. luku
« Vastaus #56 : 23.12.2010 23:05:57 »
Kiitos kommenteista :) April on 6-vuotias, se mainittiin 2. luvussa :) (mie jouduin ittekki tarkistaa sen iän ku en ollu varma  ;D) Ja kyl hänelki on samanlaiset voimat ku Jessillä. :) Ja siis Jessicanhan hahmo on Mary Sue eli kaikkien rakastama, täydellinen, ihastuttava jne. joten hänellä on lupa olla sellainen kuin on ;)


20. Joulu osa 1

                            HarryPoV

Heräsin aamulla viiden aikoihin. Suukotin nukkuvan Jessin olkapäätä. Hän liikahti hieman, ja veti peittoa enemmän päälleen. Vedin syvään henkeä ja keuhkoni täyttyivät hänen tuoksullaan. Virnuilin itsekseni ja nousin ääneti ylös ja menin takaisin huoneeseeni. Ron oli pudonnut sängyltään lattialle, hän nukkui puoliksi sänkynsä alla. Yritin pidätellä nauruani, mutta suustani pääsi muutama hörähdys. Hyppäsin omalle sängylleni, heitin silmälasini yöpöydälle ja yritin vielä hetken nukkua.

***

”Herra Harry Potter ja Ron-herra, teidän olisi hyvä herätä, jos vain suotte”, vikisevä ääni sanoi vierelläni. Raotin silmiäni ja näin suttuisen olennon, jonka oletin olevan Mindy tai Bono. Otin lasini pöydältä ja laitoin ne päähäni.

”Huomenta Mindy, voit kutsua minua ihan vain Harryksi”, sanoin tokkuraisesti ja hymyilin.

Se niiasi, ”Selvä Harry-herra.”

Mindy kääntyi Roniin päin ja oli aikeissa herättää tämän, mutta sanoin sille,

”Sinä voit mennä jo Mindy, minä herätän hänet.”

Se niiasi jälleen, ”Harry-herra on niin kiltti.”

Kuului poksahdus ja se katosi. Nappasin tyynyni ja heitin sen kovalla voimalla päin Ronia. Kun se osui häneen, hän vain laittoi sen päänsä alle. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni.

”Ron, herää!”

”RON AVAA NE HEMMETIN SILMÄSI!” karjaisin kovemmalla äänellä.

Hän kääntyi ympäri ja katsoi minua kiukkuisena,

”Mitä?”

Huokaisin, ”Nouse ylös!”

Hän haukotteli, ”Kello on vasta… ai, se on kymmenen.”

Nappasin pyyhkeeni ja kävin suihkussa. Ron kävi siellä jälkeeni ja mietimme molemmat miten meidän pitäisi pukeutua.

”Harry ja Ron?” Hermione sanoi oven takaa.

Ron ryntäsi ovelle bokserit jalassa, ”Mione!”

Heitin päälleni nopeasti kollarit ja t-paidan, en halunnut olla puolialaston Hermionen nähden.

”Voi Harry olen minä ennenkin nähnyt sinut vähissä vaatteissa”, hän tuhahti ”siveydelleni”.

Hermionella oli yllään normaalit vaatteet, farkut, toppi ja neule. Käännyin ympäri, kun Ronilla ja Hermionella oli… intiimi hetki.

Kiskaisin repustani farkut ja menin vessaan vaihtamaan ne, koska Hermione oli huoneessamme. Kun tulin takaisin, Ronkin oli saanut vaatteet päälleen ja Hermione sanoi,

”Mennään alas, aamupala on ihan kohta valmis.”

Nyökkäsimme ja lähdimme alas. Ron lähestulkoon juoksi ruokasaliin ja Hermione jättäytyi taka-alalle kanssani. Hän kuiskasi minulle,

”Mistä sinä tulit aikaisin aamulla?”

Hitto.

”Mitä sinä tarkoitat?” kysyin muka-hämmentyneenä.

”Minä kuulin sinut. Avasin jopa ovemme ja näin sinun kipittävän huoneeseesi”, Hermione tuhahti ja katsoi minua syyttävästi.

Pyöräytin silmiäni ja kuiskasin, ”No minä en saanut unta ilman Jessiä, niin menin nukkumaan hänen kanssaan.”

Hermione virnuili itseriittoisesti, ”Minä arvasin.”

”Huomenta Ron, Harry ja Hermione! Ja hyvää joulua!” Derek sanoi ja hörppäsi kahviaan. Hän näytti räjähtäneeltä, hänellä oli jalassaan pyjamahousut ja päällään t-paita ja hänen hiuksensa olivat sekaisin.

”Huomenta Derek”, sanoimme yhteen ääneen. Istuimme pöydän ääreen ja valitsimme mitä halusimme syödä aamiaiseksi.

”Missä muut ovat?” Hermione kysy Derekiltä.

Derek venytteli ja haukotteli, ”Suurin osa on käynyt jo syömässä aamiaisen.  Charlie, Fred, George, Bill ja Jess ovat ainoat, jotka eivät ole vielä käyneet. Hank lähti esittelemään kartanon tiluksia Arthurille, Siriukselle ja Alastorille. Kingsley lähti muutamaksi tunniksi vahtimaan jästien pääministeriä.”

”Mione sanoi jotakin, että teillä kävisi tänään se jästien puliukko tuomassa lahoja. Hän sanoi, että se käy sen takia, kun April uskoo vielä puliukkoon”, Ron sanoi ja haukkasi palan leivästään.

Derek purskautti kahvit suustaan ja alkoi nauramaan kovaan ääneen kanssani.

Hermione naurahti ja silitti Ronin poskea, ”Ron, se ei ole puliukko vaan joulupukki.”

Ronin ilmeestä näki, että hänen ajatuksensa löivät tyhjää. Pian kuitenkin hänen korvansa punehtuivat, kun hän ymmärsi mitä oli sanonut. Juuri, kun Ron oli sanomassa jotakin, käytävästä kuului kaamea kirkaisu,

”MITÄ PAHAA MINÄ OLEN KOSKAAN TEILLE TEHNYT! NÄPIT IRTI!”

Nousin ylös ja juoksin hätääntyneenä ääntä kohti.  Kun saavuin paikalle, huokaisin helpotuksesta nähdessäni Fredin ja Georgen kantavan Jessiä käsistä ja jaloista. Hänellä oli vieläkin yllään yöpukunsa ja hän näytti heränneen juuri. Bill ja Charlie kävelivät heidän ohitseen unisen näköisinä ja sanoivat heille,

”Huomenta.”

He eivät näyttäneet kuuntelevan ollenkaan. Fred ja George kantoivat Jessiä ulko-ovelle.

”Harry avaisitko oven?” George kysyi ja virnuili.

”HARRY USKALLAKIN AVATA SE! MINÄ VANNON, ETTÄ KADUT SITÄ LOPPUIKÄSI!” Jess karjaisi minulle ja rimpuili.

”Taidan jättää väliin. Päästäkää hänet alas, en halua olla todistamassa teidän murhianne”, sanoin kaksosille.

”Mitä täällä metelöidään?” Derek saapui eteishalliin kummastuneena.

Fred virnuili vuorostaan, ”Derek, voisitko sinä avata meille oven?”

Derekin kasvoille nousi ilkikurinen hymy ja hän vastasi, ”Tietenkin voin Fred.”

”DEREK!” Jess kiljaisi kimeällä äänellä protestiksi.

Derek käänsi ovenkahvaa ja avasi oven, ”Sanoiko joku jotakin?”

”En minä kuullut mitään”, George sanoi ja jatkoi Fredin kanssa Jessin kiikuttamista ulos.

Fred katsoi Georgea ja sanoi, ”Kolmannella?”

George nyökkäsi ja alkoivat keinuttaa Jessiä.

”Yksi…”

”POJAT ÄLKÄÄ, TÄÄLLÄ ON KYLMÄ, MINÄ JÄÄDYN!” Jess kiljaisi.

”Kaksi…”

”KOLME!”

He viskasivat Jessin lumihankeen ja lähtivät sitten karkuun. Juostessaan he huusivat, ”HYVÄÄ JOULUA JESS!”

Jess kiljui ja nousi hangesta. Kuulin takaani Hermionen ja Ronin nauravan ja yhdyin siihen.

Kun olin jo varma, että kaksoset pääsisivät karkuun, maasta nousi paksut oksat, jotka kietoutuivat kaksosten jalkojen ympärille ja he tömähtivät maahan.

”Hei! Epäreilua!” Fred karjaisi.

Jess saavutti heidät, ”MINÄ VIELÄ NITISTÄN TEIDÄT, TE… TE AIVOTTOMAT MOR…”

”Jessica Destiny Paxton! Näinkö sinä kohtelet vieraitanne! Vanhempasi ovat opettaneet sinut kyllä paremmille tavoille!” napakka ja ylvään kuuloinen ääni huusi heidän kartanonsa porteilta.

”Destiny, älähän nyt, ilmiselvästi nämä nuorukaiset ovat ansainneet tämän kohtelun, eihän meidän Jess ilman syytä käyttäydy huon… mutta kukas tässä on?” vanhahko, yli 60-vuotiaan näköinen mies sanoi ja katsoi minua.

”Jonathan, ei kai se vain voi olla Harry Potter?” nainen sanoi ja he tulivat lähemmäksi meitä. Jess auttoi kaksoset ylös ja kipitti sitten vieraiden luokse.

”Mummo ja vaari! Mitä te jo nyt täällä teette, teidänhän piti tulla vasta illalla!” hän sanoi iloisesti ja halasi heitä.

”Albus sanoi, että meidän pitäisi tulla aiemmin, kuulemma jotakin kiireellistä asiaa”, Jessin mummo vastasi.

”Mitä?” Jess kysyi kimeällä äänellä.

”Albus lähetti meille eilen illalla kirjeen, että meidän pitäisi tulla tänne heti aamusta. Hän tulee tänne kahdeltatoista”, Jessin vaari sanoi vuorostaan.

”Mennään sisälle kultaseni, sinähän palellut täällä! Sinun pitäisi pukeutua lämpimämmin tällä säällä, eihän tuollaiset vaatteet pidä lämpöä ollenkaan!” Jessin mummo sanoi ja osoitti Jessin lyhyitä pyjamashortseja ja toppia.

Jess naurahti ja mulkaisi kaksosia sivusilmällä, ”Mummo, minä en yleensä ole yöpuvussani ulkona. Etenkään lumihangessa.”

Jessin vaari johdatti meidät kaikki takaisin sisälle. Derek pyysi Jessin isovanhempia liittymään aamupalapöytään ja lähdimme kohti ruokasalia. Otin Jessin kädestä kiinni, kun hän käveli vierelläni. Hän kääntyi hieman minuun päin, nousi varpailleen ja painoi suukon huulilleni.

”Huomenta”, kuiskasin hänelle hiljaa, kun muut kävelivät edellämme.

Hän hymyili minulle ja sanoi, ”Huomenta itsellesikin.”

Istuimme vierekkäisille tuoleille ja kaadoin hänelle kahvia kuppiin.

 

                            JessicaPoV

Aamupalan jälkeen vaihdoin ylleni joulunpunaisen neuleen ja tummat farkut. Letitin hiukseni ja lähdin sitten alakertaan olohuoneeseen. Harry keskusteli isovanhempieni kanssa takan ääressä ja hän näytti viihtyvän heidän seurassaan. Kävelin heidän luokseen ja istuin Harryn eteen lattialle.

”Te nyt sitten olette niin kuin… pariskunta?” mummoni kysyi hieman uteliaana. Hymyilin pienesti ja nyökkäsin. Vaari yskäisi,

”Tämä ei ole henkilökohtaista, olet oikein mukava nuorukainen, mutta sinun on sitten paras kohdella tyttöstäni kunnolla. Hänen isänsä on liian luottavainen kaikkia juippeja kohtaan, mutta minä katson perääsi.”

Tunsin kuinka Harry tutisi pidätellessään nauruaan. Hän nyökkäsi ja sanoi,

”Tietenkin sir. En tekisi koskaan mitään, mikä satuttaisi Jessiä.”

Typerä hymy levisi huulilleni ja Harry laski kätensä harteilleni. Katsahdin häneen ja hän hymyili lämpimästi. Kosketin hänen oikeaa kättään ja nojasin hänen jalkojaan vasten.

”Jonathan-herra, Destiny-rouva ja Jessica-neiti, arvoisa Tylypahkan rehtori Dumbledore on saapunut”, Mindy sanoi vikisevällä äänellä ovelta.

”Kiitos Mindy”, sanoin ja nousimme ylös. Kävellessämme aulaan, en kyennyt kuin miettimään mitä asiaa Dumbledorella oli. Yhtäkkiä vaari pysähtyi käytävällä. Mekin, minä ja mummo, pysähdyimme ja katsoin vaaria hämmästyneenä,

”Onko jokin hätänä?”

Vaari katsoi minua, kuin olisi tajunnut jotakin hämmästyttävää, ”Te olette vakavissanne.”

”Ketkä?” kysyin hämmentyneenä.

”Sinä ja Harry. Te rakastatte toisianne, ihan niin kuin minä ja mummosi rakastamme toisiamme. Olette samanlaisia kuin me nuorina”, hän sanoi käheästi. Vaari näytti todella onnelliselta.

Punastuin, ”Niin.”

Mummo hymyili minulle ja sanoi, ”Mennäänpä. Albus odottaa meitä.”

Vaari otti minut kainaloonsa ja kävelimme vierekkäin aulaan. Rehtori seisoi ikkunan edessä ja katseli ikkunasta ulos. Yskäisin äänekkäästi ja hän kääntyi meihin,

”Hyvää joulua Jonathan, Destiny ja Jessica. Toivottavasti en häiritse teidän joulunviettoanne näin äkillisellä asiallani, mutta valitettavasti se ei voi odottaa enää hetkeäkään.”

Mummo ja vaari latelivat muutamia kohteliaisuuksia ja vaihtoivat kuulumisensa rehtorin kanssa, jonka jälkeen johdatin heidät kirjastoon keskustelemaan. Istahdin nojatuolille ja rehtori katseli minua tutkivasti,

”Kuinka sinä voit Jessica?”

Kurtistin kulmiani hieman ja vastasin, ”Hyvin rehtori.”

”Hienoa. Mainiota. Seuraavaksi sitten siihen tärkeään asiaani. Olen keskustellut jo vanhempiesi kanssa, he tietävät tilanteen, mutta minun täytyy kertoa se teillekin.”

”Albus hyvä, mihinhän tämä asia liittyy?” vaari kysyi.

Rehtori huokaisi syvään ja sanoi hyvin vakavana, ”Lordi Voldemort on saanut tietää, että Harry viettää joulunsa täällä. Hän on suunnitellut hyökkäystä kartanoon täksi illaksi.”

Sisukseni muljahtivat ja kiljaisin, ”Mitä?”

”Jessica, sinun ei tarvitse olla huolissasi, kilta on jo tekemässä suojataikoja kartanonne tiluksille. Suurella todennäköisyydellä he eivät pääse hyökkäämään”, rehtori sanoi rauhoittavasti.

Mummo kysyi, ”Mutta heillä on mahdollisuus päästä suojataikojen lävitse?”

Rehtori nyökkäsi ja näin huolen huokuvan hänen silmistään. Hän sanoi,

”Hank, Katherine, Derek, Molly, Arthur, Bill ja Charlie ovat myös tekemässä suojataikoja. Tilukset ovat niin valtavat, että siinä menee vielä ainakin kaksi tuntia, että ne ovat valmiita.”

”Me menemmekin siinä tapauksessa auttamaan heitä”, vaari sanoi ja nousi ylös. Mummo seurasi häntä ja he lähtivät. Olin itsekin nousemassa jo ylös, kun rehtori sanoi,

”Jess minulla olisi sinulle vielä asiaa.”

Nyökkäsin ja kävin takaisin istumaan. Katsoin rehtoria suoraan silmiin ja hän sanoi,

”Se tehtävä, josta puhuimme silloin kerran, muistatko?”

Nyökkäsin ja hän jatkoi, ”Haluatko vielä ottaa sen vastaan?”

”Riippuu mitä minun pitää tehdä”, vastasin.

Rehtori nyökkäsi ja sanoi, ”Tämä on todella paljon pyydetty, mutta minä haluan, että suojelet Harrya, ilman, että hän tietää sitä. Jos suostut, tulet takaisin opiskelemaan Tylypahkaan, isäsi varmasti ymmärtäisi, kuinka tärkeää se olisi.”

Käänsin katseeni pois ja istuin siinä hetken hiljaa. Suljin silmäni ja vastasin, ”Harry tappaa minut jos kuulee tästä. Hän ei halua, että minulle käy mitään hänen takiaan.”

Hän huokaisi, ”Jessica, hän ei ymmärrä kuinka tärkeä tehtävä hänellä on. Hän ei ymmärrä sitä, että hän ei saa kuolla. Harry haluaa suojella kaikkia, joita hän rakastaa ja hän uhrautuisi heidän puolestaan, mutta minä en voi sallia sitä juuri nyt.”

Hautasin kasvoni käsiini ja hengitin syvään. Hetken kuluttua nostin pääni ylös ja sanoin päättäväisesti, ”Suojelen häntä viimeiseen hengenvetooni asti.”


A/N: tässä luvussa olevat laulut ovat : Kultainen Nuoruus ja Goo Goo Dollsin Irish
21. Joulu osa 2

                            HarryPoV

”Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo! Harry pysy nyt mukana”, Fred tuhahti ja kiepautteli minua ympäri salia.

Nojasin päätäni taaksepäin ja kysyin turhautuneena, ”Miksi sinä edes haluat tanssia valssia ja vieläpä minun kanssani?”

”Sinä olet ainut ruipelo täällä, joten saat kelvata tytöstä”, Fred vastasi ja pyöräytin hänelle silmiäni.

”HEI!” Hermione kiljahti Ronin sylistä.

George vaihtoi kappaletta ja meni sitten Hermionen eteen, ”Saanko luvan?”

Hermione katsoi häntä nyrpeästi ja loukattuna, ”Et.”

Jess astui huoneeseen ja Fred ryntäsi Jessin luokse ja kumarsi hieman, ”Jessica, sinä elämäni valo! Saanko luvan?”

Jess nosti kulmiaan ja kysyi, ”Mitä sinä aiot Fred?”

Naurahdin hänen epäilevälle äänensävylleen ja sanoin, ”Hän haluaa tanssia valssia.”

”Joo, Harry ei osaa naisten kuvioita”, Fred sanoi ja virnuili.

Jess naurahti ja niiasi kuin olisi tanssiaisissa. Fred vei Jessiä vauhdikkaasti valssin tahtiin. Istuin nojatuolille ja Ron ja Hermione menivät myös tanssimaan.

”Kultainen nuoruus, jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan”, George lauloi epävireisesti.

April sipsutti istumaan viereeni ja hän tuijotti muita kummeksuen. George lopetti laulamisen ja käveli Aprilin luokse,

”Hyvä neiti April, soisitteko tämän tanssin?”

Peittelin hymyäni ja katsoin, kun April nousi Georgen jalkojen päälle ja he alkoivat keinua paikallaan.

”Jessica katso minä tanssin valssia Urpon kanssa!” April nauroi.

Jess hymyili, ”Hienoa April.”

Kun laulu vaihtui, nousin seisomaan ja kävelin Fredin ja Jessin luokse.

”Olisiko minun vuoron?” kysyin.

”Tietenkin saat tanssia kanssani!” Fred vitsaili. Nostin kulmiani hänelle ja hän virnuili, ennen kuin hän varasti Aprilin Georgelta. Laskin käteni Jessin vyötärölle ja otin hänen oikean kätensä omani.

George lauloi jälleen kappaleen mukana epävireisellä äänellään, ”And sooner or later it's over
I just don't want to miss you tonight.”

Jess nauroi ja sanoi Georgelle, ”George säästetään muiden korvia. Anna minun jatkaa tästä.”

”Vihdoinkin”, George sanoi ja pyöräytti silmiään.

Jess yskäisi ja lauloi, ”And I don't want the world to see me, cause I don't think that they'd understand.
When everything's made to be broken, I just want you to know who I am.”

Hymyilin hänelle ja painoin hellän suudelman hänen otsalleen ja sanoin,

”Rakastan sinua.”

***

Lounaan jälkeen aikuiset katosivat jälleen. Kukaan ei suostunut kertomaan minne he menivät, mutta olin varma, että jotakin oli meneillään. Derek oli pyytänyt Jessin heidän mukaansa pikaisesti ja tämä väitti, että se ei ollut mitään vakavaa, Derek halusi kuulemma vain apua illan valmistelussa.

Ron ja Hermione olivat kadonneet jonnekin lounaan jälkeen ja etsin heitä ympäri kartanoa. Pitkän kiertelyn jälkeen löysin heidät kirjaston perukoilta. Hermione etsi jotakin kirjaa ja Ron käveli hänen henkisenä tukenaan vierellä.

”Meidän pitää puhua”, sanoin heille.

Ron katsoi minua kauhistuneena, ”Nytkö sinä jätät minut?”

Huokaisin ja pyöräytin silmiäni, ”En Ron. Ettekö te ihmettele, että kukaan aikuisista ei ole ollut koko päivänä sisällä. Jessin isovanhemmatkin lähtivät ulos Dumbledoren käynnin jälkeen.”

Hermione työnsi jonkin kirjan takaisin hyllyyn, ”Eikö kukaan heistä ole sisällä?”

Pudistin päätäni. Miten noin terävä ihminen ei ole huomannut tuollaista?

Hermioe käveli ikkunan eteen ja tuijotti pihalle. Menimme Ronin kanssa hänen vierelleen ja tuijotimme myös ulos. Olimme aivan vaiti, kunnes Ron sanoi,

”Mitä me tuijotetaan?”

Hermione huokaisi, ”Ron me katsotaan näemmekö ketään pihalla.”

”Ai, okei”, Ron sanoi ja kietoi kätensä Hermionen ympärille.

”Tuolla!” Hermione kiljahti ja osoitti aivan kartanon tilusten laitamille, niin kauas, etten meinannut edes nähdä.

”Mitä siellä tapahtuu?” kysyin.

Hermione empi ja sanoi, ”En tiedä… Näyttää ihan kuin joku taikoisi siellä.”

”Miksi he siellä taikovat?” kysyin enemmänkin itsekseni.

”Harry en minä ole kaikkitietävä noita!” Hermione kivahti turhautuneena.

”Etkö?” Ron kiusoitteli. Hermione läpsäisi hänen kättään ja mutisi,

”Kukahan voisi tietää… AH TIETYSTI!”

Vaihdoimme Ronin kanssa katseitamme, kun Hermione ryntäsi ulos kirjastosta. Lähdimme seuraamaan häntä ja päädyimme keittiöön. Hermione kyykistyi Mindyn tasolle ja sanoi,

”Mindy, tiedätkö mitä nuo kaikki ihmiset tekevät tuolla ulkona?”

Mindy tuijotti Hermionea silmiin ja ryntäsi sitten Bonon luokse. Se supatti jotakin Bonolle, joka sitten nyökkäsi. Mindy juoksi takaisin Hermionen eteen ja niiasi meille kaikille,

”Neiti ja herrat, he ovat siellä tekemässä taikoja.”

Hermione katsoi meihin, mutta käänsi sitten katseensa takaisin Mindyyn,

”Mitä he taikovat Mindy?”

Mindy sanoi varovaisesti, ”Hank-herra ja Katherine-rouva taikovat vieraidensa kanssa suojataikoja neiti ja herrat.”

Vatsassani muljahti ikävästi ja vaihdoimme kolmestaan säikähtäneitä katseita.

”Mindy, miksi he tekevät suojataikoja?” Hermione kysyi kireällä äänellä.

Mindy niiasi, ”Mindy kunnioittaa neitiä ja herroja, mutta Mindy kunnioittaa enemmän Hank-herran toivomusta.”

”Onko hän kieltänyt sinua kertomasta sitä Mindy?” Hermione sanoi, kuulostaen järkyttyneeltä. Sylky alkaa taas…

Mindy niiasi, ”Ei Hermione-neiti, Hank-herra ei ikinä kiellä. Hank-herra antaa Mindyn ja Bonon valita, mitä kertoa ja mitä ei. Mutta Hank-herra ei ikinä kiellä.”

 ”Voisitko sitten kertoa meille miksi he taikovat?” Hermione sanoi hieman painostaen.

Mindy pudisti päätään ja niiasi, ”Mindy kunnioittaa Hank-herran toivomusta. Mindy on pahoillaan Hermione-neiti, mutta Mindyn täytyy jatkaa jouluaterian valmistamista.”

”Kiitos Mindy”, Hermione sanoi ja nousi ylös. Kävelimme takaisin kirjastoon, ja kun pääsimme ovesta sisään Hermione sanoi,

”Tämä ei tiedä hyvää. He eivät tee turhaan suojataikoja.”

Nyökkäsin ja Ron sanoi, ”Bill ja Charlie kertovat varmasti mitä on meneillään. Etsitäänkö heidät?”

Nyökkäsimme Hermionen kanssa samaan aikaan ja lähdimme aulaan. Puimme ulkovaatteet päällemme ja menimme ulos. Kuljeksimme pitkin pihaa ja löysimme ensimmäisenä Jessin. Hän ei huomannut meitä. Olin jo huutamassa hänen nimeään, kun Hermione otti käsivarrestani kiinni ja kuiskasi,

”Näetkö mitä hän tekee?”

Katsoin Hermionea kummissani ja katsoin sitten Roniin. Hän nyökkäsi Jessiä kohti. Katsoin sinne ja näin mitä hän teki: hän muodosti muuria kartanon tilusten rajoille valtavista puista, pujotellen niiden välille orjantappuroita. Maakin muokkautui mäkisemmäksi.

Ron kiskaisi Hermionen ja minut piiloon pensaan taakse.

”Mitä hemmettiä sinä teet?” ärähdin hänelle.

”Shhh”, hän sanoi ja osoitti hahmoa, joka käveli Jessiä kohti. Kun hahmo oli Jessin luona, tunnistimme hänet Hankiksi.

”Keijuseni, kun olet valmis, voisitko siirtyä talleille? Alastor pyysi, että menisit sinne tämän jälkeen, ettei vaarisi tarvitsisi rasittaa itseään liikaa”, hän sanoi Jessille, joka käänsi katseensa isäänsä. Hänen silmänsä olivat vieläkin vitivalkoiset ja hän hymyili,

”Tietenkin, sano hänelle, että tulen 10 minuutin kuluttua.”

Hank jatkoi matkaansa ja Ron sanoi hyvin korkealla ja poukkoilevalla äänellä,

”Mitä? Jess? Hä? Miksei minulle ole kerrottu?”

Hermione hyssytteli häntä ja sanoi, ”Emme ole muistaneet, emmekä ehtineet, olen niin pahoillani Ron. Hän hallitsee luonnon elementtejä ja hän osaa tehdä voimakenttiä. Ron älä inise, meidän täytyy olla hiljaa, ettemme jää kiinni!”

”Joo ei kerrota Ronille mitään, pidetään hänet aina pimennossa”, Ron mumisi ja laittoi sitten suunsa kiinni ja katsoi meitä tuimasti. Kun Jess lähti, seurasimme häntä talleille. Menimme tallin sisälle ja kuuntelimme, kun hän puhui Villisilmälle.

”Älä sinä huolehdi Jessica, Voldemort ei pääse näiden suojausten läpi. Minä vaikka posautan hänet taivaan tuuliin, jos täytyy”, Villisilmä ärähti lämmin sävy äänessään.

Käänsin katseeni Roniin ja Hermioneen. Heillä oli yhtä järkyttyneet ilmeet kuin minulla.

”Tiedät-kai-kuka yrittää hyökätä tänne?” Ron kuiskasi.

Hermione vastasi hänelle jotakin, mutta en välittänyt siitä, vaan käänsin katseeni Jessiin. Ahdistus ja huoli täyttivät mieleni ja mietin keinoja, joilla suojella häntä. En saisi taikoa lomilla, mutta jos minun pitäisi valita Jessin henki tai taikalain rikkominen, rikkoisin mieluummin lakia.

”Anteeksi Jessica, mutta minun täytyy käydä tuolla”, kuulin Villisilmän sanovan. Jess nyökkäsi ja pian Villisilmä oli edessämme. Hän näytti hurjistuneelta.

”Teidän on paras mennä takaisin sisälle.”

Hermione nousi seisomaan ja sanoi, ”Onko hän tulossa tänne? Milloin? Miksi?”

”Kyllä hän on tulossa tänne, tänä iltana! Harry, sinun täytyy totella jos sinun käsketään häipyä tai piiloutua. Hän on saanut tietää, että olet täällä. Menkää takaisin sisälle ja pysykää valppaina”, Villisilmä sanoi ja lampsi matkoihinsa.

 

                            JessicaPoV

Lounaan jälkeen olin työskennellyt vaarin apuna kolme tuntia. Kun olimme saaneet tehtyä kaikki ohdakemuurit ja muut, juoksin takaisin sisälle. Harry, kaksoset, Mione, Ron, April ja Ginny olivat oleskelutilassa. April makasi lattialla ja leikki Fredin ja Georgen kanssa barbeilla. Kaksoset näyttivät tuskastuneilta, mutta April ei näyttänyt välittävän siitä.

”Jess, missä sinä olet ollut?” Mione kysyi minulta ja siristi silmiään.

Kohautin olkiani, ”Isä pyysi minua käymään pihalla.”

”Ai kolme tuntia”, Mione sanoi ja nosti kulmiaan, mulkoillen vieläkin minua todella pahasti.

”Niin”, vastasin ja sipsutin Harryn syliin istumaan.

Harry suukotti olkapäätäni ja kuiskasi lähes ääneti, ”Me tiedämme missä olit.”

Katsoin häntä hämmästyneenä. Voi ei. He tietävät.

Vaihdoin ilmeeni taas iloiseksi ja hymyileväksi ja sanoin, ”Harry, Mione ja Ron, tulisitteko käymään tuolla käytävässä?”

He nyökkäsivät ja nousin Harryn sylistä. Hän otti kädestäni kiinni ja kävelin hänen edellään käytävään. Kun Ron sulki oven perässämme, kysyin,

”Mitä te tiedätte?”

Ron risti kätensä rinnalleen ja sanoi marttyyriäänellä, ”Miksi minä saan aina tietää kaiken viimeisenä? Kuvitteletko, että kerron kaikille mitä sinä osaat?”

Huokaisin, ”En Ron, tässä on ollut nyt vähän muutakin tekemistä. Olen pahoillani.”

Ron katsoi minua nenänvarttaan pitkin ja tuhahti, ”Anteeksipyyntö hyväksytty. Ensi kerralla haluan olla perillä asioista.”

Pudistin päätäni ja hymyilin, ”Palatakseni aiheeseen, mitä te tiedätte?”

”Voldemort tulee tänne”, Harry sanoi.

Nyökkäsin vakavana, ”Todennäköisesti.”

”Sinä teit suojauksia häntä vastaan”, Mione sanoi.

Nyökkäsin taas, ”Me teimme ne vaarin kanssa, mutta ne eivät pidättele häntä pitkään, siksi kilta tekee suojaloitsut tiluksillemme. Heidän ei pitäisi päästä niiden ohitse.”

He vaihtoivat katseita keskenään ja Ron kysyi, ”Mitä jos he pääsevät niiden ohitse?”

Nielaisin ja sanoin epäröiden, ”En tiedä. Kilta jää tänne täksi illaksi. Ja jos he pääsevät suojausten ohitse, minä, mummo ja isä muodostamme kaiketi suojakentät. Niiden lävitse heillä ei ole mahdollisuuttakaan päästä tänne.”

”Miksette tehneet niitä nyt?” Ron kysyi kuin idiootilta.

”Koska niin vahvojen kenttien muodostaminen tarvitsee täydellisen keskittymisen. Joutuisimme olemaan paikoillamme pitkään eikä kukaan saisi keskeyttää meitä. Tulisi hieno joulu, eikö?” sanoin sarkastisesti.

Ronin katse oli tyhjä, ”Aaa… Okei.”

Kuulin ulko-oven avautuvan. Käänsimme kaikki päämme aulaa kohti ja hiivimme katsomaan kun he tulivat. Vaari näytti todella uupuneelta, kun hän lähti kävelemään yläkertaan mummon kanssa.

Kaikki aikuiset tulivat vuoronperään sisään, viimeisenä Villisilmä. Näin kuinka hänen taikasilmänsä kääntyi meitä kohti ja hän siristi hieman silmiään.

”Okei meidän pitää mennä nyt äkkiä takaisin!” kuiskasin ja lähdin juoksemaan ääneti olohuoneeseen.

He seurasivat minua ja menimme istumaan takan eteen lattialle rinkiin. Kiidätin ensimmäisen lautapelin, joka sattui tulemaan, meidän keskellemme. Avasin sen nopeasti ja laitoin laudan maahan ja nappulat siihen. Nappasin peliohjeet ja selostin niitä kovaan ääneen, kun Vauhkomieli saapui huoneeseen. Tunsin hänen pistävän katseensa selässäni, mutta olin kuin en olisi huomannut mitään. Odotin, että hän sanoisi jotakin, mutta hän vain kääntyi kannoillaan ja käveli pois.

April hyppelehti luoksemme ja halasi minua takaapäin, ”Jess tehdään jotain kivaa, Urpo ja Taukki ovat tylsiä, he eivät halua leikkiä kanssani.”

Käänsin päätäni ja katsoin häntä, ”No mitä sinä haluaisit tehdä?”

April hymyili hyvin herttaisesti. Se ei koskaan ollut hyvä merkki.

”Leikitään piilosta. Me kaikki, Urpo, Turpo, sinä, Hermione, Ron, Ginny, Harry ja minä”, hän sanoi hyvin suloisella äänellä, mutta näin kuinka hänen silmissään vilahti hyvin kieroutunut ilme. Hänellä on mielessään jotain.

”Tietenkin me leikitään sinun kanssasi April”, Mione sanoi ja hymyili minulle. Ron ja Harrykin nyökkäsivät.

Nousin seisomaan ja raahasin Aprilia ulos huoneesta, ”Ihan pikku hetki kaverit, keskustelen siskoni kanssa hetken…”

Kun pääsimme ulos huoneesta, kyykistyin Aprilin tasolle, eli minun ei tarvinnut kyykistyä paljon, sillä April oli minua vain 15 senttiä lyhyempi.

”April, mitä sinä aiot?” kysyin ankarasti.

Hän katsoi minua viattomin silmin, ”En mitään.”

”Älä yritä, minä olen keksinyt tuon hyvin viattoman katseen, kakista ulos”, sanoin hänelle ja siristin silmiäni.

”Haluan vain leikkiä piilosta!” hän tiuskaisi.

Tämä on hyödytöntä.

Nousin seisomaan ja sanoin, ”Hyvä on, mutta jos yksikin sontapommi tai joku sinun mahtava ansasi laukeaa, päästän mörön huoneeseesi yöllä.”

Aprilin ilme oli järkyttynyt, ”Et saa, äiti on kieltänyt sinua!”

Hymyilin pirullisesti, ”Äiti ei saa tietää kuka sen sinne päästi.”

April mutristi suutaan ja katsoi minua vihaisesti. Hän katsoi minua aina noin, kun olin voittanut hänet jossakin.

Nostin kulmiani ja hymyilin hänelle maireasti, kun lähdin takaisin olohuoneeseen.

”Aloitetaan. Kuka haluaa etsiä ensimmäisenä?” kysyin.

Kukaan ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, joten päätin itse jäädä. Laskin 50 ja lähdin etsimään heitä. Kun oli tutkinut olohuoneen läpi, lähdin kohti aulaa. Olohuoneen ovesta ulos päästyäni säpsähdin, kun kädet kietoutuivat ympärilleni.

”Löysin sinut”, Harry kuiskasi korvaani.

Kikatin, ”Minä olen etsijä, sinun pitäisi piiloutua.”

Hän suukotti niskaani ja kuiskasi, ”Mutta emme ole saaneet olla kahden koko päivänä.”

”Tanssimmehan me tänään”, naurahdin hänelle ja käännyin ympäri. Lepuutin käsiäni hänen rintansa päällään ja nousin varpailleni suudellakseni häntä.

Hän vastasi suudelmaani ja suljin silmäni. Hymyilin onnellisena ja Harry mutisi huuliani vasten,

”Sitä ei lasketa.”

Vetäydyin kauemmas ja kävelin eteenpäin, ”Mennään etsimään muut.”

Harry jäi seisomaan paikalleen ja kävelin takaisin hänen luokseen. Otin hänen kädestään kiinni ja talutin hänet mukaani.

***

Olimme leikkineet piilosta muutaman tunnin ajan. Jokainen oli ollut kerran etsijä, lukuun ottamatta Ronia, joka oli joutunut tähän rooliin neljä kertaa.

Bono ilmoitti meille, että jouluateria on valmis tunnin kuluttua, joten lähdimme kaikki vaihtamaan juhlavampiin vaatteisiin. Puin päälleni syvänvihreän mekon, joka ylettyi polvien yläpuolelle. Se laskeutui kauniisti ylläni vartaloni mukaan. Laitoin jalkaani mustat kymmenen sentin koroilla varustetut avokkaat ja suihkautin hieman hajuvettä iholleni. Katsahdin vielä viimeisen kerran peiliin ja lähdin sitten Mionen luokse.

”Jess auttaisiko tämän korun kanssa? En saa sitä kiinni”, Mione sanoi ja ojensi hopeisen riipuksen minulle. Laitoin sen hänen kaulaansa ja hymyilin.

Mione oli pukenut ylleen punaisen neulemekon ja hän oli laittanut hiuksensa kiinni muhkealle nutturalle. Kun hän oli valmis, kävelimme alakertaan ruokasaliin.

Kaikki muut olivat paikalla, paitsi kaksoset, Ron ja Harry. Äiti käski minua tervehtimään ja toivottamaan hyvää joulua jokaiselle vieraalle yksitellen. Kun sain kierrokseni loppuun, pojat olivat saapuneet ja pääsimme syömään.

Istuin Harryn viereen ja virnuilin, kun huomasin hänen kauluspaitansa olevan samanvärinen, kuin mekkoni.

Kun olimme syöneet pääruoan, isä nousi seisomaan ja kilisti lasiaan. Kaikki lopettivat juttelemisen ja kääntyivät katsomaan häntä. Harry otti kädestäni kiinni pöydän alla ja silitti sen selkämystä. Asetin toisen käteni hänen kätensä päälle ja hymyilin hänelle.

”Hyvät ystävät, kiitos kun olette tulleet tänne viettämään kanssamme joulua. Toivon todella, että viihdytte täällä. Ne, ketkä jäävät yöksi voivat ilmoittaa Mindylle tai Bonolle asiasta, niin he laittavat huoneen valmiiksi. Haluaisin vielä kiittää keijuseni ystäviä, kun he tulivat tänne. Hänellä on ollut teitä kova ikävä”, isä sanoi ja piti pienen tauon.  Mulkaisin isää, minua nolotti aina, kun hän sanoi minua julkisesti keijukseen. Lehahdin kirkkaanpunaiseksi ja hautasin kasvoni Harryn olkapäähän. Harry painoi suukon hiuksilleni ja tunsin kuinka hän hykerteli.

Isä jatkoi minulle hyvin noloa puhettaan onnellisena, ”Ja haluan tietenkin onnitella keijukaistani ja Harrya, jos joku ei vielä tiennyt, niin he ovat yhdessä. Hyvää joulua kaikille!”

Mindy ja Bono tarjoilivat jälkiruoan ja katosivat sitten takaisin keittiöön. Äänekäs puheensorina täytti huoneen, kun isä oli käynyt istumaan.
***

Päivällisen jälkeen siirryimme olohuoneeseen. Vaari lähti ”käymään talleilla”, eli vaihtamassa joulupukin vaatteet ylleen. Pelasin velhoshakkia Derekin kanssa. Kaksoset, Bill ja Charlie seurasivat tiiviisti peliämme, kuin se olisi ollut todella kiehtova.

Äiti tuli aulasta ja sanoi, ”Meille tuli vieras.”

”JOULUPUKKI!” April kiljahti kun vaari tuli huoneeseen. Tämä menee vieläkin ihan täydestä häneen!

Vaari istu tuolille, jonka Derek oli siirtänyt keskelle huonetta.

”Onkos täällä kilttejä lapsia?” vaari kysyi karhealla äänellä.

April heilui paikallaan ja hymyili innoissaan. Hän käveli luokseni ja otti kädestäni kiinni. Hän oli aina todella ujo, kun ”joulupukki” tuli käymään.

”April, tulehan istumaan pukin polvelle”, vaari sanoi ja taputti jalkaansa.

April meni hänen luokseen ja istui hänen polvelleen. Vaari kääntyi katsomaan minua ja sanoi, ”Jessica tule sinäkin tänne.”

Ei voi olla totta.
Peittelin hymyäni ja istahdin hänen toiselle polvelleen. Virnuilin hänelle typerästi. Hän yskäisi,

”Tontut kertoivat, että te tytöt osaatte laulaa oikein kauniisti. Olisikohan mahdollista, että te voisitte laulaa pukille jonkun kauniin joululaulun? Lämmittäisi niin mieltä”, vaari sanoi.

Salamavalo välähteli, kun isä räpsi kuvia. Pyöräytin hänelle silmiäni ja April kiljahti,

”Jess lauletaan joulupukki!!”

Lauloimme laulun ja vaari sanoi, ”Kiitos se oli oikein kaunista. Oikein sydäntä lämmitti. Minulla olisi mukana tuolla suuri säkki täynnä tonttujen tekemiä lahjoja. Haluaisitkohan sinä April toimia minun apulaisenani lahjojen jakamisessa?”

Aprilin silmät sädehtivät ja hän nyökkäsi. Menin seisomaan Harryn viereen. Hän kietoi toisen kätensä vyötärölleni ja nojasin päätäni hänen olkaansa vasten. Annoin katseeni kiertää huoneen ympäri. Tilan tunnelma oli kepeä ja onnellinen. Hymyilin iloisena, kaikki tuntuu olevan paremmin kuin pitkään aikaan.

 
                            DerekPoV

Vahtivuoroni alkoi lahjojen jaon jälkeen.  Kävelin tilusten ympäri ja kuuntelin, olisiko suojausten ulkopuolella epämääräisiä ääniä. Kävin tallilla katsomassa, että kaikki oli kunnossa ja jatkoin sitten matkaani metsän laidalle. Eivät he tänään tule tänne, ajattelin toiveikkaana, vaikken voinutkaan olla varma asiasta.

Olin kierrellyt jo muutaman tunnin ajan ja pakkanen alkoi kiristyä. Kun olin kartanon takana aivan kauimmaisessa kohdassa kävelemässä, kuulin pienen raksahduksen ja käännyin kannoillani. Otin taikasauvani esiin ja kuiskasin,

”Valois.”

Hieman kauempaa näkyi valon välkkeitä. Menin lähemmäs ja sanoin ääneen,

”Alastor?”

Valon välkkeet jatkuivat ja juoksin paikan luokse. Toisella puolella suojauksia näin huppupäisiä hahmoja, joilla oli naamarit. Voi helvetti. He yrittivät purkaa taikojamme.

Juoksin nopeasti kartanolle ja menin tanssisaliin, jossa kaikki olivat niin iloisina tanssimassa ja juttelemassa. Kun kaikki huomasivat minut, musiikki sammutettiin ja iloinen rupattelu lakkasi.

”He ovat täällä. Yrittävät päästä suojataikojen lävitse”, sanoin kovaan ääneen hengästyneenä.

Hätääntynyt puheensorina valtasi huoneen. Hank tuli viereeni ja kuiskasi,

”Derek, kuinka paljon meillä on aikaa?”

Pudistin päätäni, ”En tiedä yhtään. Kävin viimeksi siellä kohdin missä he olivat noin 25 minuuttia sitten. Jos he ovat saaneet murrettua Jessin ja Jonathanin esteet, meillä on alle tunti aikaa.”

”Ohjaa vieraat turvaan. Albus jätti meille porttiavaimen. Hän sanoi, että meidän pitää aktivoida se, jos kuolonsyöjät tulevat, se vie Tylypahkaan. Löydät sen minun ja Katherinen huoneesta lipaston päältä, se on valkoinen kampa, josta puuttuu piikkejä”, Hank sanoi määrätietoisesti.

Nyökkäsin ja hän selitti vieraille tilanteen, jonka jälkeen ohjasin ihmiset porttiavaimen luokse. Kun kaikki koskettivat sitä, aktivoin sen ja voima vetäisi meidät mukanaan.

”Ovatko kaikki paikalla?” sanoin, kun olimme rehtorinkansliassa. Kaikki katselivat ympärilleen ja nyökyttelivät.

”Harry, Ron ja Hermione puuttuvat”, Ginny huikkasi ja hänen ilmeensä oli huolestunut. Tämä tästä vielä puuttui.

 

                            HarryPoV

Puristin Jessin kättä omassani ja katsoin häntä ahdistuneena silmiin. Hänen silmistään näki, että hän oli päättänyt jotakin puolestani.

”Harry sinun pitää lähteä heti”, Jess sanoi ja alkoi kiskoa minua kohti vanhempiensa huonetta.

”Jessica! Meidän pitää mennä nyt!” Hank huusi Jessille.

”Menkää te mummon kanssa jo aloittamaan, tulen kohta!” Jess vastasi hänelle ja katsoi minua silmiin.

”Minä en lähde ilman sinua”, sanoin hänelle päättäväisesti.

Jess polki jalkaansa, ”Kyllä lähdet, sinun on pakko! Minä tulen perässä, mutta nyt minun on pakko mennä auttamaan mummoa ja isää.”

Pudistin päätäni, ”Minä jään tänne auttamaan.”

”Harry senkin läskipää! Sinusta ei ole täällä hyötyä, eivätkä he pääse tänne, kun minä, mummo ja isä pidämme yllä suojakenttiä. Heillä ei ole mahdollisuuksia”, Jess sähähti.

Hermione ja Ron tulivat luoksemme ja Jess ärähti heille, ”Viekää Harry mukananne Tylypahkaan. Hän taas on niin ääliömarttyyri, ettei halua lähteä.”

Hermione nyökkäsi hänelle ja vaihtoi Ronin kanssa katseita.

”Jess anna minun jäädä”, anoin.

Hän suuteli minua nopeasti ja sanoi, ”Tulen myöhemmin sinne, minä olen täysin turvassa täällä. Rakastan sinua.”

Välillä tuntuu, ettei hän kuuntele minua.

Ron ja Hermione kiskoivat minua mukaansa ja kun Jess oli kadonnut näköpiiristä, Hermione sanoi, ”Meidän pitää oikeasti lähteä.”

Kiskaisin itseni irti heidän otteestaan ja lähdin juoksemaan toiseen suuntaan.

”HARRY, SINÄ IDIOOTTI TULE TAKAISIN!” Ron karjahti ja he lähtivät perääni.
***

Pääsin juuri ja juuri Ronilta ja Hermionelta karkuun ja lähdin etsimään Jessiä. Hän tappaa minut, kun kuulee tästä.

Livahdin ulos kartanosta ja juoksin pensaan taakse. Keskellä kartanon etupihaa, näin Jessin, Hankin ja Destinyn seisovan ringissä. He pitivät toisiaan käsistä kiinni ja puhuivat jotakin. Hetken kuluttua he kaikki paransivat asentoaan ja sulkivat silmänsä. Kartanon tilusten ympärille alkoi muodostua hitaasti kirkkaan sininen kenttä. Aluksi se häikäisi hieman silmiäni, mutta kun se oli jo muutaman metrin korkuinen, sen väri laimeni hieman.

Kun kenttä näytti aivan kuvulle, joka oli kartanon päällä, Jessin mummo avasi silmänsä ja siirtyi pois ringistä. Jess ja hänen isänsä pitivät toisiaan käsistään kiinni ja keskittyivät tiiviisti siihen, mitä tekivät.

”TULE RON, HÄN ON TÄÄLLÄ!” Hermione karjaisi.

Käänsin katseeni häneen ja lähdin juoksemaan karkuun. Törmäsin kuitenkin johonkin ja tämä jokin, nimeltä Ron tarrasi kiinni minuun.

”Destiny!” Hermione huusi ja Jessin mummo tuli luoksemme hämmentyneenä.

”Mitä te nuoret teette täällä? Teidän pitäisi olla Tylypahkassa!” hän sanoi ankarasti.

Hermione kuiskasi, ”Harry pääsi meiltä karkuun ja tarvitsemme apuasi hänen viemisessä.”

”Pitäkää minusta kiinni. Minun täytyy ilmiintyä jonnekin lähelle Tylyahoa”, Destiny ojensi kätensä.

Rimpuilin Ronin otteessa, mutta se ei auttanut. Destiny kosketti kädellään minua ja Ronia ja hetkessä olimme jo Tylyahon lähimetsässä. Ron päästi minut irti ja karjaisin,

”MITÄ HELVETTIÄ TE YRITÄTTE? JESS JÄI SINNE!”

Destiny antoi minulle luunapin otsalle ja sanoi, ”Nuori herra, meidän Jessicalla ei ole mitään hätää, joten rauhoitu! Hän tulee, kun kuolonsyöjät lopettavat piirittämisen. Siihen ei pitäisi mennä kauaa, sillä kiltalaiset ja aurorit ovat jo siellä!”

Hieroin otsaani ja tuijotin heitä kaikkia tuimasti. Hermione ja Ron tuijottivat minua todella vihaisina, kuin olisin väärässä.

”Minun on nyt palattava takaisin. Ron ja Hermione, katsokaakin, että viette Harryn koululle ja että hän pysyy siellä. Jessican pitää saada keskittyä siihen mitä hän tekee ja Harry, jos hän huomaisi, että olisit siellä, hän menettäisi sen keskittymisensä ja suuntaisi sen sinuun. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaisi? Hankin ja minun täytyisi tehdä kahta kauheammin töitä kentän ylläpitämiseksi”, Destiny sanoi ankarasti.

”Ethän sinä nytkään ole siellä!” möläytin.

Destiny siristi hieman silmiään ja sanoi katkerasti, ”Hank ja Jess eivät halunneet, että joudun koville. He ovat molemmat äärimmäisen itsepäisiä ja vahvoja. He pystyvät ylläpitämään sitä kahdestaankin pitkän aikaa. Päätimme, että pidämme vuoroja kentän ylläpitämisessä ja he halusivat, että minä jäisin ensimmäisenä pois, he kai luulevat, että olen joku hatara vanhus.”

Ron tuhahti, ”Ethän sinä ole hatara vanhus, näkisitpä minun Muriel-tätini hän se vast…”

”No, me viemme Harryn nyt kouluun. Kiitos Destiny”, Hermione keskeytti Ronin ja tuuppi minua eteenpäin.

Destiny vilkutti meille ja katosi näkyvistä. Hermione pysähtyi ja Ron katsoi häntä kummissaan,

”Mikä on?”

Hermione aivan vapisi. Ron silitti hänen käsivarttaan ja sanoi lempeästi, ”Hermione, onko jokin hätänä?”

Hermione ryntäsi luokseni ja tökki sormellaan rintaani, ”Harry. James. Potter. Sinä. Olet. Idiootti!”

”Mitä minä nyt tein?” kysyin ja hyppäsin kauemmas.

”Ajattele jos kuolonsyöjät olisivat ehtineet suojausten läpi ja sinä idiootti olisit ollut siellä? Olisit nyt kuollut! Mitä minä olisin sanonut Jessille? Anteeksi, Harry livahti karkuun ja kuoli” Hermione kimitti murheellisena.

Ron kiskoi Hermionen kauemmas, halasi häntä ja sanoi, ”Hermione rauhoitu. Ei tämä sinun vikasi ollut. Harry oli vain ääliö, kuten tavallisesti.”

Mulkaisin Ronia ja hän sanoi ääneti, ”Minä lepyttelen häntä.”

”Mennään nyt sinne hemmetin kouluun odottamaan, että Jess tulee takaisin”, ärähdin ja lähdin kävelemään Tylypahkaa kohti.


HYVÄÄ JOULUA!!!! :-*
« Viimeksi muokattu: 25.12.2010 19:28:21 kirjoittanut LittleApple »

sukkula

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #57 : 24.12.2010 00:27:28 »
Oi, ihanan jouluinen pläräys. Mummo ja Vaari oli kyl vaan niin parhaita! Joo, tiiän et MS saa olla täydellisen ärsyttäviä Ärsyttävän täydellisiä, mutta silti... Njoo ja oli taas mahtava puliukko!

Muuten oli tässäkin luvussa pilkkuongelmia, mutta eip mitn.

<3 sukka

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 001
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #58 : 24.12.2010 09:36:49 »
En oikein tiedä mitä sanoa. Siis joo, luvut olivat hyviä ja sitä rataa (ihanan jouluisia :D ), mutta tuo Jessin tehtävä sai karvat nousemaan pystyyn. Sehän tulee ihan varmasti tietämään jotain huonoa. Sellainen, jos mikä on inhottavaa.
Olin jo ehtinyt ihan kokonaan unohtamaan Volden ja sen kuolarit. Hyi, hyi. Voldella mitään tapoja, kun jouluna täytyy hyökätä. Jää ilman lahjoja.
Jaa, juu. Siitä tulikin mieleen. Siis ne viettivät joulua ihan jouluaattona? Vai ymmärsinköhän väärin...? Jos näin pilkkua viilataan, niin englannissahan joulua vietetään vasta joulupäivänä eli 25.12.
Yksi virhe osui silmiin. "Hänen silmänsä olivat vieläkin vitivalkoiset ja hän hymyli...", tuolta puuttuu i-kirjain. Siis hymyili-sanasta. Ei nyt kovin iso virhe...
Oi, Ron ja sen puliukko, ja Urpo ja Taukki. Tosi söpöä. ^ ^ Tosin, yhdessä vaiheessa April sanoi Frediä Turpoksikin. Oliko se ihan tarkoituksella vaihdettu Taukista Turpoksi vaiko?
Mitähän vielä piti sanomani? Nii juu, Derekin kahvinpurskahdus suusta, mikä klassikko. Siinä on vain sitä jotain. Heh. :D
Harry oli muuten aivan harrymainen vikan luvun lopussa. On se kyllä muutekin aika lailla omanlaisensa, ei sillä... Tota joo, jatkoa odotellen.
Hyvää joulua! :)
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 22. luku
« Vastaus #59 : 27.12.2010 12:01:09 »
Kiitos kommenteista :) Ja siis Taukki vaihtui Turpoksi tarkoituksella :) Ja tämä oli sijoitettu suomalaisittain jouluaatolle..

Joo, seuraavaks betaamaton luku.

22. Olet koko sydämeni
   JessicaPoV

Varmistamme vielä, ettei kukaan ole jäänyt piiloon”, Vauhkomieli murahti.

Alastor pidä kiirettä, Jess on ihan lopussa”, Derek sanoi huolestuneena.

Kului pieni hetki ja kuulin Derekin kuiskaavan, ”Kestä vielä hetki Jess. Alastor haluaa vain olla varma, ettei kukaan ole väijymässä.

Koko kehoni tutisi ja nyökkäsin raskaasti. Kuulin mummon sanovan, ”Jessin pitää päästä lepäämään, minä jaksan vielä.

”EI!” sanoin kovalla äänellä ja tunsin kuinka jalkani meinasivat pettää altani. Jess sinä jaksat, vielä ihan hetki, keskity nyt…

Tuntui kuin olisi kulunut iäisyys, kun kuulin askeleet ja Vauhkomieli sanoi, ”Hank ja Jessica, voitte lopettaa, vaara on ohi.”

Hellitin otteeni isän käsistä ja avasin silmäni. Jalkani pettivät välittömästi altani ja kun olin rojahtamassa maahan, isäni
nappasi minut kiinni. Hän nosti minut käsivarsilleen ja sanoi,

”Hienoa työtä keijukainen. Olen niin ylpeä sinusta.”

Mummo pyyhkäisi otsaani liinalla, ”Olit loistava kultaseni. Hank viedään hänet sisälle, ettei hän palellu.”

Näin, kun Derek kietoi takkinsa ympärilleni. Pudistin päätäni ja kuiskasin hatarasti, ”Älä, sinä palellut.”

Derek hymyili ja sanoi, ”Sinä olet nyt tärkeämpi. Teit miehen työn äsken.”

Huomasin isän kantavan minua sisälle, kun heiluin hänen askeltensa tahtiin. Sisällä hän laski minut sohvalle ja mummo istui
viereeni niin, että pääni oli hänen sylissään. Hän silitti hiuksiani ja sanoin hänelle,

”Mummo minua nukuttaa ihan kamalasti.”

Luomeni tuntuivat raskaille ja ne painuivat koko ajan kiinni. Kuulin isän kulkevan huonetta ympäri, kuin hän etsisi jotakin.

 ”Hank, voimme olla täällä varmaan pari tuntia, annetaan Jessin nukkua hetki. Käy ilmoittamassa Albukselle, että kaikki on
hyvin, me pärjäämme täällä”, mummo sanoi.

Derekkin tuli istumaan sohvalle ja hän nosti pakottavat jalkani syliinsä. Hän hieroi niitä hellästi ja sanoi, ”Destiny on
oikeassa, Hank. Me kyllä pärjäämme ja ei tänne kukaan enää tänä iltana hyökkää. Ja olenhan minä täällä, heillä ei ole hätää.”

Hengitin mummon kanssa samaan tahtiin ja se tuntui rauhoittavalle. Olin aivan unen rajamailla, kun kuulin isän sanovan,

”Hyvä on. Tulen puolen tunnin päästä takaisin.”

Juuri, kun hän oli siirtynyt takan luokse siirtyäkseen hormipulverin avulla Tylypahkaan, mumisin, ”Sno Hrle, tt mnä ln knss.”

”Mitä keijuseni?” isä kysyi hämmästyneenä.

Keräsin loput voimani ja mutisin, ”Sano Harrylle, että olen kunnossa.”

”Tietenkin sanon keijuseni. Käyhän nukkumaan”, isä sanoi ja silitti poskeani.

Isän käden kadottua poskeltani vaivuin uneen.
***

”Keijukainen, aika herätä”, isän ääni sanoi ja tunsin hänen silittävän hiuksiani.

Hieroin silmiäni ja raotin niitä hieman. Isä hymyili minulle, ”Kaikki odottavat sinua jo Tylypahkassa. Keskustelin Albuksen kanssa ja saat jatkaa opiskeluasi siellä. Äitisi lupasi olla puuttumatta asiaan enää.”

Hymyilin pienesti unen pöpperössä. Pääsen takaisin Tylypahkaan.

”Nousehan ylös keijuseni”, isä huokaisi.

Nousin vaivalloisesti istumaan ja päätäni alkoi jyskyttää.

”Päähän koskee”, mutisin ja venyttelin hieman.

Mummo nauroi, ”Se on aivan normaalia. Kunhan pääsemme Tylypahkaan, niin saat jotakin siihen.”

Laskin jalkani maahan ja haukottelin, ”Minun pitää hakea jotain tavaroita.”

”Äiti kävi jo hakemassa vaatteita sinulle. Veimme myös kaikkien vieraiden tavarat sinne”, isä vastasi minulle ja auttoi minut
seisomaan.

Kääntelin vielä selkääni ja kävelin sitten takan luokse. Isä ojensi minulle holmipulveria ja astuin takkaan,

”Rehtorin kanslia, Tylypahka!”

”Jess!” rakas ääni sanoi ja tunsin käsien kietoutuvan ympärilleni. Halasin häntä takaisin ja hän pyöritti minua ilmassa.

”Harry rauhoitu, minähän sanoin, ettei minulla ole hätää”, sanoin hänelle.

Hän ei kommentoinut mitään vaan rutisti minua niin kovaa, etten meinannut saada henkeä. Suukotin hänen rintaansa ja kuulin Mionen sanovan,

”Harry milloin kerrot mihin menit, kun Jess lähti?”

Harryn ote hellitti ja hän katsoi minua rakas-älä-tapa-minua-ilmeellä.

”Harry?” kysyin ja olin aika varma, että mistä oli kyse. Hän on välillä niin ennalta arvattava!

Suljin silmäni ja työnsin hänet kauemmas.

”Minä tuota… en tullut heti koululle, älätapaminuaminähalusinvainvarmistaaetteisinullekäymitäänminärakastansinua!” hän sanoi yhteen pötköön.

”Sinä olet idiootti Harry”, sanoin täydestä sydämestäni. Lähdin kävelemään pois kansliasta. Pääsin kivihirviön luota, kun Harry nappasi kädestäni kiinni,

”Jess minä olen pahoillani, olin vain huolissani sinusta.”

Tuhahdin, ”Harry sinun ei tarvitse olla huolissasi minusta, minä pärjään! Jos et ole huomannut, en tarvitse ritaria valkoisessa haarniskassa!”

”Mutta minä rakastan sinua enkä halua, että sinulle tapahtuu mitään pahaa!” Harry puolusteli.

”Ai silloin, kun sinun tappamistasi suunnitellaan, niin sinä vain mietit minun suojelemista? HARRY, SINÄ SENKIN IDIOOTTI!” karjaisin hänelle ja kiskaisin käteni irti hänen otteestaan. Aloin oikeasti menettää hermojani. Miten hän voi olla noin taukki?

Harry juoksi edelleni ja sanoi, ”Mutta minä rakastan sinua. Minä haluan pitää sinusta huolta, ihan sama vaikka henki menisi siinä.”

”Ääliö! Se on tullut jo selväksi, että rakastat minua, mutta se, että haluat riskeerata oman henkesi minun puolestani, on naurettavaa!” kiljaisin hänelle ja kiersin hänen ohitseen. Tätä menoa verenpaineeni kohoaa pilviin.

”No hyvä on, minä menen sitten tapattamaan itseni ihan huvin vuoksi!” Harry karjaisi minulle.

”En minä sitä tarkoittanut Harry, kyllä sinä sen tiedät varsin hyvin!” ärähdin hänelle.

”Enkä tajua! Olenhan minä idiootti!” hän huusi.

Heilautin hänelle kättäni ja tömistelin pitkin käytävää. Typerä Harry.

”Ai etkö haluakaan tapella?” Harry sanoi haastavasti.

Käännähdin kannoillani, ”En Harry, koska tämä on ihan turhaa, tästä ei ole mitään hyötyä, kun sinä et kuuntele minua!”

”Kuuntelenpas, mutta sinä et kuuntele minua!” Harry intti.

”Etkä kuuntele!” kiljahdin ja poljin jalkaani.

”Kuuntelenpas!”

”ETKÄ KUUNTELE!”

”KUUNTELENPAS!”

Hengitimme molemmat kiihtyneesti ja tuijotimme toisiamme vihaisina silmiin 10 metrin päästä. Tämä on typerää.

Ilmeeni alkoi pehmetä, kun katsoin häntä. Voi ei, alan itkemään!

Pudistin päätäni ja kyyneleet valuivat poskillani. Harrynkin ilme oli pehmennyt ja hän hymyili minulle pienesti.

Nyyhkäisin, ”Me olemme naurettavia.”

”Niin ollaan”, Harry naurahti.

Kävelimme toisiamme kohti. Kun saavutimme toisemme, halasimme tiukasti. Suukotin Harryn kaulaa ja siirryin sitten hänen huulilleen. Kun vetäydyimme erilleen, Harry nojasi otsaansa omaani ja pyyhkäisi kyyneleet poskiltani, vaikka niitä tulikin koko ajan lisää.

”Jess, minä rakastan sinua.”

”Minäkin sinua idiootti”, naurahdin ja nyyhkäisin samaan aikaan.

Mione tuli nurkan takaa luoksemme itkien, ”Te olette niin tyhmiä!”

”Mistä sinä siihen tupsahdit?” kysyimme Harryn kanssa yhteen ääneen.

Mione ei ehtinyt vastaamaan, kun Ron käveli tyynesti, samasta paikkaa kuin Mione, luoksemme ja sanoi, ”Hei mennään oleskeluhuoneeseen, me ei olla avattu vielä lahjoja!”
***

Ilta oli erikoislaatuinen, kaikki vieraat olivat päässeet Rohkelikon torniin. April oli ihan täpinöissään ja juoksenteli ympäri oleskeluhuonetta. Hän oli avannut jo kaikki lahjansa ja esitteli niitä jokaiselle yksitellen.

Olin ostanut Harrylle nahkaisen lompakon, joka puraisisi varkaita sormesta. Hän taisi pitää siitä oikeasti tai sitten hän vain näytteli todella hyvin, mitä epäilin hyvin vahvasti.

Olin saanut Mionelta ja Ronilta kirjan, jota olin kuolannut jo hyvin pitkään. Ja no… Fred ja George olivat ostaneet minulle hyvin pitsisiä ja paljastavia alusvaatteita. Onneksi vanhempani eivät olleet paikalla, kun avasin heidän pakettinsa. Vanhemmiltani sain uuden luudan, Tulisalaman ja isovanhemmiltani sain Irvetassa olevalle holvilleni rahaa. He olivat keränneet sinne rahaa syntymästäni asti ja he tallettivat sinne aina jouluisin ja syntymäpäivänäni 100 kaljuunaa. Saan talletukset itselleni, kun olen täysi-ikäinen.

”Jess, tulisitko kanssani makuusaliin?” Harry kysyi minulta. Nyökkäsin ja nousin lattialta ylös. Kävelimme makuusaliin ja kävin istumaan hänen sängylleen. Hän otti matka-arkustaan kauniin lahjapaketin ja istui viereeni sängylle.

”Halusin antaa tämän kahden kesken. Tiedän, että se on kliseinen, mutta kun näin sen, ajattelin heti, että haluan ostaa sen sinulle.”

Hän ojensi paketin minulle. Hymyilin hänelle ja avasin paketin. Sen sisällä oli koristeltu korurasia. Avasin sen ja löysin sen sisältä hopeisen sydänriipuksen. Sen vierellä makasi pieni avain.

Harry otti rasian käteensä ja selitti innoissaan, ”Tässä korussa on tuolla”, hän osoitti pientä avaimenreikää, ”avaimenreikä ja tuo avain käy siihen. Kaiverrutin sen sisälle sinulle jotakin, mikä on taiottu hienosti niin, että se tulee ilmaan hopeisin kirjaimin, eihän sitä muuten näkisi, kun se teksti on niin pitkä. Annahan kun avaan sen sin..”

Kosketin hänen huuliaan sormillani ja kuiskasin, ”Minä voin avata sen itsekin.”

Otin avaimen ja käänsin sitä lukossa. Koru aukesi ja sen sisältä ponnahti ilmaan hopeisin kirjaimin,” I will never let you fall, I'll stand up with you forever. I'll be there for you through it all, even if saving you sends me to heaven, ‘cause you’re my true love, my whole heart.”

Suljin riipuksen ja halasin Harrya itku kurkussa, ”Kiitos Harry, se on ihana.”

Ojensin riipuksen hänelle ja sanoin, ”Voisitko auttaa minua?”

Hän avasi korun lukon ja nostin hiuksiani niin, että hän sai pujotettua sen kaulaani. Hän suukotti niskaani ennen kuin laskin hiukseni alas. Minua ihan hävetti, että olin ostanut hänelle vain lompakon. Koru oli varmasti maksanut todella paljon. Hymyilin hänelle ja kävin vilkaisemassa itseäni peilistä. Kuulin Harryn sanovan,

”Se on kuin tehty sinulle.”

Hän oli takanani ja kietoi kätensä vyötärölleni. Katsoin meitä peilistä ja sanoin,

”Minun olisi pitänyt ostaa jotakin muuta sinulle.”

Harry naurahti ja suukotti niskaani, ”Eikä tarvitse, se lompakko on todella hieno. Ja en minä odota, että ostaisit minulle kalliita lahjoja, ei sinun tarvitse. JA tuo koru ei maksanut niin paljoa, kuin kuvittelet.”

”Rakastan sinua Harry”, sanoin hänelle.

”Minäkin sinua”, hän kuiskasi korvaani ja suljin silmäni.

Harry veti minut mukanaan sängylleen makaamaan. Käännyin ympäri ja makasin osittain hänen päällään. Liikuin hieman ylemmäs, jotta voisin suudella hänen huuliaan. Suljin silmäni ja annoin käsieni vaeltaa pitkin Harryn rintaa. Hän hiveli selkääni ja nosti toisella kädellään leukaani ylemmäs.

”ARVATKAA MITÄ!” kuului ja ovi paukahti auki. Miksi meidät aina keskeytetään?

Vetäydyimme erilleen ja käännyimme katsomaan ovesta tulijaa… tulijoita. Kaksoset virnistivät ja purskahtivat nauruun.

”MITÄ?!” kiljahdin ärsyyntyneenä.

”Te… teillä HAHAHAHAA! Ihanhahahaha!” George nauroi ja osoitti meitä.

Harry huokaisi, ”Menkää jo asiaan!”

”IHAN SAMANLAISET ILMEET! YHTÄ MURHAAVAT! HAHAHAHAHHA!” Fred lopetti Georgen lauseen ja nauroi tämän olkapäätä vasten.

Nostin käteni ylös ja liikautin sitä vähän. Ovi pamahti kiinni heidän neniensä edestä ja käännyin katsomaan Harrya hymysuin.

”Olet aika kätevä… Minun ei enää koskaan tarvitse nousta sängyltä laittamaan ovea kiinni”, hän vitsaili.

Pyöräytin silmiäni ja sanoin sarkastisesti, ”Niin, sinä kun et voi taikasauvaasi ottaa yöpöydältäsi ja taikoa… Onhan se aika haastavaa.”

Harry kiepautti itsensä päälleni, ”Kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan.”

Suukotin hänen nenänpäätään, ”Niin tiedän, kunhan kiusaan.”

Ovi pamahti taas auki ja Fred karjaisi, ”TE SULJITTE OVEN MEIDÄN EDESTÄ!”

Harry mumisi kaulaani vasten, ”Emme saa hetkeäkään omaa rauhaa, emmehän?”

Pudistin päätäni ja mutisin, ”Emme, turha toivo.”

Harry nousi päältäni pois ja veti minut samalla ylös.

”Mikä on Fred?” kysyin kyllästyneellä äänellä.

Kaksoset nojasivat ovenkarmeihin ja George sanoi marttyyriäänellä, ”Ei enää mitään, ei teille voi mitään kertoa, kun
paiskotte ovetkin naamaa vasten.”

Vaihdoimme Harryn kanssa tympääntyneitä katseita ja menimme sitten takaisin oleskeluhuoneeseen.

Harry istui sohvalle ja alkoi keskustella Siriuksen kanssa. Minä menin Mionen luokse, joka luki jo kirjaa. Hän vilkaisi minua ja hymyili. Hän katsoi minua välittömästi uudelleen, kun huomasi kaulaani ilmestyneen pitkä hopeisen, ohuen ketjun. Hän vinkkasi minua lähemmäs ja nosti hieman ketjua ylemmäs niin, että riipus tuli näkyviin kaula-aukostani. Mione virnuili ja kiskoi minut meidän makuusaliimme.

”Antoiko Harry tuon sinulle?” hän uteli. Nyökkäsin ja hän henkäisi,

”Sait Harryltä ensimmäisen korun!”

Sherlock.

”Näytäpä sitä vielä”, hän sanoi ja ojensi kätensä. Näytin korua hänelle ja hän tutki sitä.

”Onko se hopeaa?”

Nyökkäsin, ”Kyllä on, Mione ei tämä nyt niin mielenkiintoinen asia ole! Monet poikaystävät antavat koruja tyttöystävilleen.”

”Onko tuo timantti?”

”Varmaan lasia tai zirkoniaa”, vastasin hänelle.

Mione pudisti päätään, ”En usko. Haluatko kysy Billiltä? Hän tietäisi varmasti.”

Olin kieltäytymässä, mutta sitten uteliaisuus otti vallan minusta. Lähdimme oleskeluhuoneeseen ja löysimme Billin keskustelemasta Fleurin ja Derekin kanssa. Otimme hänet käsikynkkään ja sanoin,

”Anteeksi Fleur ja Derek, lainaamme Billiä hetkeksi.”

Raahasimme hänet ulos oleskeluhuoneesta ja Bill kysyi, ”Mikä teitä vaivaa?”

”Meillä on kysymys”, Mione sanoi hänelle.

Näytin hänelle riipustani, ”Minä olen sitä mieltä, että tuossa on pala lasia tai zirkoniaa, mutta Mionen mielestä se saattaa olla timantti.”

Bill katseli tarkemmin riipusta ja sanoi, ”No lasia tai zirkoniaa se ei ole, siitä olen varma. Minusta se näyttäisi olevan rubiini.”

Silmäni meinasivat pullahtaa päästäni ulos. Harry osti minulle timanttikorun.

”Kiitos Bill”, sanoin ja menin takaisin oleskeluhuoneeseen.  

Harry istui vieläkin sohvalla, joten menin istumaan hänen viereensä ja käperryin hänen kainaloonsa. Harry vilkaisi minua ja hymyilin hänelle herttaisesti. Hän hymyili takaisin, suukotti hiuksiani ja jatkoi sitten keskustelua Siriuksen kanssa.



A/N: lyriikat, jotka korusta pongahti, oli The Red Jumpsuit Apparatuksen Your Guardian Angelista :)
« Viimeksi muokattu: 27.12.2010 14:23:24 kirjoittanut LittleApple »