Itsenäisyyspäivän kunniaks laitanki viel 2 lukua lisää
12. Salainen kokous
HermionePoV
Istuin illalla oleskeluhuoneessa tekemässä pimeydenvoimilta suojautumisen esseetä. En pystynyt kunnolla keskittymään sen kirjoittamiseen, koska olin vieläkin vihainen Jessille. Hän osaa olla niin tekopyhä ja väittää, että minä olen se kuka loukkaa poikia. Ei Ron olisi minusta mustasukkainen Victorille, mehän olemme Victorin kanssa vain ystäviä.
Lähestulkoon kaikki olivat menneet jo nukkumaan, paikalla oli enää vain muutama seitsemäsluokkalainen ja Ron. Hän oli istunut kanssani melkein koko illan tekemättä mitään. Olin hieman huolestunut, koska yleensä Ron puhuu tai valittaa jostakin, kuten läksyistä tai äidistään.
Kun olin saanut tarkistettua esseeni vielä kerran läpi, laitoin kaikki tavarani laukkuuni ja kysyin Ronilta,
”Ron? Onko kaikki hyvin?”
Hän katsoi minua suoraan silmiin ja huomasin, kuinka hänen korvansa punoittivat.
”Joo…” hän mumisi vastaukseksi.
”No miksi sitten olet niin hiljainen?”
”No kun… ajattelin, että
jos sinä haluaisit lähteä ulos kanssani Tylyahoviikonloppuna?” hän sopersi, enkä saanut lopusta mitään selvää.
”Ron, voisitko mitenkään toistaa, en saanut lopusta mitään selvää”, pyysin.
Hän yskäisi, ”Niin että jos… jos sinä haluaisit lähteä ulos kanssani Tylyahoviikonloppuna?”
Hymyilin,
hitto Jess oli oikeassa.”Niin, että miten on?” Ron kysyi pelokkaasti.
Suukotin hänen poskeaan, ”Tietenkin. Hyvää yötä.”
Lähdin ylös hymy korvissa.
HarryPoV
Istuin järven rannalla ja katselin kuinka vesi kimmelsi auringonvalon osuessa siihen. Tunsin kuinka kädet kietoutuivat niskani ympärille ja jäivät lepäämään rinnalleni. Tuulenvire puhalsi pitkät, vaaleat hiukset osittain poskilleni. Jess painoi suukon niskaani ja kuiskasi,
”Kunpa voisimme olla täällä aina.”
”Mmm”, mumisin vastaukseksi ja kiepautin hänet syliini.
Hän kikatti ja hymyili suloista hymyään. Painoin huuleni hänen pehmeitä huuliaan vasten. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt vain meitä varten. Kaaduin selälleni Jess sylissäni. Hän kikatteli suudelmamme välistä, enkä voinut olla hymyilemättä. Käteni vaelsi pitkin Jessin selkää hänen niskaansa ja…”HARRY! NOUSE YLÖS! MYÖHÄSTYT TUNNILTA!” kuulin, kun Ron karjaisi korvani juuressa.
Säpsähdin ylös, viskasin nopeasti koulukirjani laukkuuni ja vaihdoin koulupukuun.
Se oli vain unta. Hitto.Juoksin päätä pahkaa kasvihuoneille. Verso saapui heti jälkeeni tunnille, joten en saanut jälki-istuntoa.
Hemmetti! McGarmiwahan antoi minulle jälki-istuntoa! Ihme ettei hän ole vielä määrännyt, mitä joudun tekemään… Ehkä hän on unohtanut koko jutun.
Tunnit kasvihuoneessa menivät mukavasti. Ron kertoi, että hän oli pyytänyt Hermionea ulos ja mietti nyt, mitä he voisivat tehdä Tylyahossa. Ehdotin ihan vain kävelyretkeä Tylyahon laitamilla ja kahvilla käyntiä, mutta Ron halusi tehdä jotakin ”erikoista”. Mitähän hän silläkin tarkoitti.
Oli vihdoin lounaan aika ja kävelimme, minä, Ron, Hermione ja Jess, kohti Suurta salia. Jess kuitenkin poistui seurastamme, kun Fred ja George kidnappasivat hänet ”salaiseen kokoukseen”.
”Harry, kenen kanssa ajattelit olla Tylyahossa, kun tuota… me haluaisimme olla Ronin kanssa ihan kahdestaan… tiedäthän?” Hermione sanoi.
”En tiedä, varmaan Jessin, kenen muunkaan?” kysyin häneltä.
Hermione virnuili omahyväisesti, ”Niin minä vähän arvelinkin. Aiotko olla koko sen ajan hänen kanssaan?”
”Mistä minä tiedän?”
”Ajattelin vain”, hän vastasi, vieläkin sama virne kasvoillaan.
Ron mussutti jo perunoita ja lappoi lihapullia lautaselleen, kun kaksoset ja Jess tulivat takaisin.
”Miten meni?” kysyin Jessiltä, mutta Fred vastasi,
”Harry, kokouksen nimi ei ole salainen kokous ilman syytä.”
Pyöräytin silmiäni ja Jess kuiskasi,
”Kerron myöhemmin.”
JessicaPoV
”Okei, meillä on nyt rumpali”, George sanoi mahtipontisesti.
”Kuka?” kysyin välinpitämättömästi.
”Dean Thomas”, Fred vastasi.
”Ai se minun ikäinen tyyppi, jolla oli juttua Gin…sellen kanssa?” korjasin äkkiä, kun tajusin mitä meinasin sanoa.
”Kenen?” kaksoset kysyivät yhteen ääneen.
Heilautin kättäni, ”Ette te häntä tunne.”
Heh heh hee…”No mutta palataan asiaan. Ajateltiin Fredin kanssa, että harjoitellaan kerran viikossa Tarvehuoneessa. Ja mitä musiikkityyliin tulee, mietittiin, ettei kauhean monet ole kuunnelleet jästimusiikkia, niin jos soitettaisiin jästibändien covereita?” George ehdotti.
Hymyilin, ”Sopii mainiosti.”
Fred mojautti kyynärpäällään Georgea kylkeen.
”AU! MIKSI SINÄ NOIN TEIT?!” George huusi.
Fred nosteli kulmiaan ja George näytti tajuavan mistä oli kyse.
”Niin ja tuota… sitten jos soitettaisiin muutama sinun kappaleesi”, hän sopersi nopeasti.
Pudistin päätäni, ”Ei, ne eivät ole julkaisukelpoisia.”
”Yksi?” Fred aneli.
Hitto.”Jos saan arvata, olette lukeneet vihkoni läpi ja valinneet jo laulun?”
Molemmat olivat hetken hiljaa ja tuijottivat kattoon.
”Mikä niistä?” kysyin vaativasti.
”Saat sitten tietää harjoituksissa”, George sanoi myhäillen.
Huokaisin, ”Selvä. Oliko muuta vai voinko mennä syömään?”
”Ei muuta”, he sanoivat yhteen ääneen.
Lähdimme yhdessä Suureen saliin muiden luokse.
***
Istuimme Mionen kanssa taikakausien historian luokassa, tunnin alkuun oli enää 15 minuuttia. Emme olleet puhuneet toisillemme koko päivänä, enkä minä todellakaan aikonut olla ensimmäinen, joka sanoisi jotakin.
”Ron pyysi minua ulos”, Mione sanoi hymysuin.
Katsoin häntä loukkaantuneena mitä-minä-sanoin-katseellani ja hän nauroi,
”Tiedän. Mutta silti se ei tarkoita, että Ron olisi mustasukkainen Victorista.”
Voihkaisin ärtyneenä, ”Ihan sama, miten haluat, ole jästipää.”
”Hei Jessica”, ääni takaani sanoi.
Käännähdin ympäri ja näin silmieni edessä Dracon. Hymyilin hänelle lämpimästi,
”Hei Draco. Miten menee?”
”Minulla on mennyt mainiosti eilisen tapaamisemme jälkeen”, hän vastasi virnuillen.
Pyöräytin silmiäni henkisesti. Mione ja Draco mulkoilivat toisiaan vaivihkaa, kuin minä en muka sitä huomaisi.
”No sehän on oikein mukavaa”, sanoin herttaisesti ja käännyin takaisin Mioneen päin.
”Nähdään myöhemmin”, sanoin Dracolle ja hän ymmärsi vihjeeni ja lähti.
Mione katsoi minua, kuin sanoen sinun-täytyy-kertoa-Harrylle.
”Paraskin puhuja, hei ihan oikeasti Mione!”
Jähisimme niin kauan toisillemme, kunnes professori saapui luokkaan.
A/N: Seuraavasta luvusta sen verran, että tässä käsitellään sitten Hermionen ja Jessin tunteenpurkaus ja tappelu
13. Tytöt
HarryPoV
Jessin ja Mionen hermot olivat olleet kireällä koko päivän. Ron sanoi, että heillä on varmasti jotakin kränää keskenään. Pakko myöntää, että hän taitaa olla oikeassa.
”Sinun vuorosi Harry”, George sanoi.
Pelasin korttia makuusalissani kaksosten ja Ronin kanssa. Olin opettanut heille miten pelataan pokeria ja nyt he eivät halunneet pelata mitään muuta.
Portaikosta kuului huutoa. Yhtäkkiä makuusalin ovi pamahti auki ja Jess ja Mione tulivat huoneeseen huutaen toisilleen.
”NO SINÄHÄN SE VARMAANKIN PARHAITEN TIEDÄT MEIDÄN VÄLEISTÄ! KYSYTÄÄN SAMAN TIEN RONILTA JA HARRYLTA MITÄ HE AJATTELEVAT TÄSTÄ!” Mione karjaisi Jessille.
”ÄLÄ SOTKE HEITÄ TÄHÄN! ENKÄ MINÄ NIIN VÄITTÄNYTKÄÄN, MINÄ VAIN TOTESIN, ETTÄ JOS SINÄ ET LÄHETTELISI VIC…”
”NIIN JA JOS SINÄ ET PYÖRITTÄISI DRA…” Mione keskeytti Jessin.
”EN MINÄ HÄNTÄ PYÖRITÄ, HÄN ON VAIN YSTÄVÄ, TIEDÄTHÄN, IHAN NIIN KUIN SINÄ JA HARRY!” Jess keskeytti Mionen vuorostaan.
Vaihdoimme poikien kanssa katseita hämmästyneinä.
Mitä hittoa?”AAAAAAAAAA! EI SE OLE SAMA ASIA!” Hermione kiljaisi vihaisena ja Jess polki jalkaansa maahan. En tiennyt, että tytöt oikeasti polkevat jaloillaan maata vihaisina.
”Pitäisiköhän tuohon väliin mennä?” ehdotin pojille.
Kaksoset pudistivat päitään virnuillen, ”Nääh, katsotaan miten tämä päättyy.”
”TIEDÄTKÖ, MINUSTA OLET KAKSINAISMORALISTINEN NÖRTTI!” Jess karjaisi.
”JA SINÄ… SINÄ TAAS OLET LUONNONOIKKU!” Mione huusi takaisin.
Molemmat henkäisivät samaan aikaan ja nostivat kätensä suulleen. He olivat hetken hiljaa, kunnes molempien poskille valui kyyneleet.
”Anteeksi en minä tarkoittanut mitä sanoin”, Jess nyyhkäisi.
Mione pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan, ”En minäkään!”
Tytöt rutistivat tosiaan ja Jess nyyhkytti,
”En minä sinua pidä kaksinaismoralistisena nörttinä!”
”Etkä sinä ole luonnonoikku!” Mione itki.
Jess pyyhki Mionen poskilta kyyneleet ja sanoi ääni väristen, ”Mione, tiedäthän, että olet minun… minun…”
Mione siirsi Jessin hiuksia tämän selkään ja nyyhkäisi kovaan ääneen, ”Niin sinäkin minun!”
Ja taas ne itkevät…
He itkivät siinä hetken ja lähtivät sitten huoneesta pahoitellen käytöstään.
”En tiedä teistä, mutta minä en ymmärtänyt tuosta yhtään mitään”, Ron sanoi hämmennyksissään.
Nyökkäsin, ”En minäkään.”
Fred pudisti päätään, ”Pojat pojat, teillä on paljon opittavaa. Antakaa kun mestarit kertovat mistä tässä oli kyse.”
George naksautti sormiaan, ”Eli tässä on teoria: Jessillä ja Mionella on
se aika kuukaudesta. Heillä on tunteet pinnassa ja he päättävät purkaa kiukkuaan.”
”Sitten he loukkaavat toisiaan ja pyytelevät anteeksi. Lopuksi he kertovat toisilleen, kuinka tärkeitä ovat toisilleen ja tunnustavat, että ovat parhaita ystäviä”, Fred lopetti ylpeänä.
Katsoimme molemmat, minä ja Ron, heitä suut ammollaan.
”Miten te saitte tuosta noin paljon irti? Eiväthän he maininneet mitään ystävyydestään tai että heillä olisi se aika kuukaudesta”, Ron hämmästeli nolona.
George läimäytti Ronia takaraivoon, ”Ääliö, ei ne niistä kerro, sen vain näkee!”
Fredkin läimäytti Ronia takaraivoon, ”Ja opettele puhumaan naista! Ei niiden tarvitse sanoa kaikkea ääneen, kun ne tajuaa toisiaan!”
JessicaPoV
”KUULE! HARRY ON NIIN FIKSU ETTEI HÄN KUVITTELISI MITÄÄN TUOLLAISTA MEISTÄ! HÄN TAJUAA, ETTÄ ME OLEMME VAIN YSTÄVIÄ!” karjuin Mionelle kun kävelimme kohti poikien makuusalia.
Mione ravisteli käsiään ja kiljui, ”JOO NIIN MALFOY AJATTELEEKIN NOIN! KUINKA VOIT OLLA NOIN SOKEA?!”
”EN MINÄ OLE SOKEA TOISIN KUIN SINÄ! HAUKUT MINUA KOKO AJAN JA NEUVOT, VAIKKA SINUN KANNATTAISI KATSOA VÄHÄN PEILIIN! PYÖRITÄT RONIA JA VICTORIA SAMAAN AIKAAN! ET TAIDA VÄLITTÄÄ YHTÄÄN SIITÄ MITÄ RON AJATTELEE!” huusin.
”AAA!!! SINÄ SIIS VÄITÄT, ETTÄ MINÄ OLEN JOKU VAMPPI?!” hän kiljui. Olisin voinut räjäyttää Mionen taivaan tuulin tällä hetkellä, niin vihainen minä olin.
”EN! MINÄ VAIN SANOIN, ETTÄ SINUN EI PITÄISI PYÖRITTÄÄ HEITÄ SAMAAN AIKAAN!” karjaisin ja rynnimme poikien makuusaliin.
”NO SINÄHÄN SE VARMAANKIN PARHAITEN TIEDÄT MEIDÄN VÄLEISTÄ! KYSYTÄÄN SAMAN TIEN RONILTA JA HARRYLTA MITÄ HE AJATTELEVAT TÄSTÄ!” Mione karjaisi.
”ÄLÄ SOTKE HEITÄ TÄHÄN! ENKÄ MINÄ NIIN VÄITTÄNYTKÄÄN, MINÄ VAIN TOTESIN, ETTÄ JOS SINÄ ET LÄHETTELISI VIC…”
”NIIN JA JOS SINÄ ET PYÖRITTÄISI DRA…” Mione keskeytti minut.
”EN MINÄ HÄNTÄ PYÖRITÄ, HÄN ON VAIN YSTÄVÄ, TIEDÄTHÄN, IHAN NIIN KUIN SINÄ JA HARRY!” keskeytin Mionen. Miten hän voi olla noin taukki?
”AAAAAAAAAA! EI SE OLE SAMA ASIA!” hän kiljaisi vihaisena, minä taas poljin jalkaa vihaisena.
”Pitäisiköhän tuohon väliin mennä?” Harry sanoi pojille.
Kaksoset sanoivat ilkikurisesti, ”Nääh, katsotaan miten tämä päättyy.”
Hoitelen heidät myöhemmin…”TIEDÄTKÖ, MINUSTA OLET KAKSINAISMORALISTINEN NÖRTTI!” karjaisin Mionelle vihaisena.
”JA SINÄ… SINÄ TAAS OLET LUONNONOIKKU!” Mione huusi takaisin.
Henkäisimme samaan aikaan ja nostimme kätemme suillemme.
Mitä minä meninkään sanomaan! Ei minun pitänyt noin sanoa! Kyyneleet kihosivat silmiini ja katsoin, kuinka Mionekin itki.
”Anteeksi en minä tarkoittanut mitä sanoin”, nyyhkäisin.
Mione pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan, ”En minäkään!”
Halasin Mionea tiukasti ja nyyhkytin hänelle,
”En minä sinua pidä kaksinaismoralistisena nörttinä!”
”Etkä sinä ole luonnonoikku!” Mione itki.
Pyyhkäisin Mionen poskilta kyyneleet ja sanoin värisevällä äänellä, ”Mione, tiedätähän, että olet minun… minun…” En saanut lopetettua lausettani, koska ääneni haihtui kuin savuna ilmaan.
Mione siirsi hiuksiani selkääni ja nyyhkäisi kovaan ääneen, ”Niin sinäkin minun!”
Itkin kovempaa.
Hän on paras ystäväni ja rakastan häntä, ei minun pitäisi loukata häntä noin!Itkimme hetken rutistaen toisiamme. Kun olimme rauhoittuneet, lähdimme takaisin makuusaliimme ja pyysimme pojilta anteeksi typerää käytöstämme.
”Jess ei enää tapella noin hölmöistä asioista. Sinä olit muutenkin oikeassa, totta kai Ron on mustasukkainen!” Mione sanoi makuusalissa, kun löhösimme sängylläni.
”Joo ei tapella. Sinäkin olit oikeassa, minun pitää sanoa Harrylle, ettei hän suutu”, kuiskasin.
***
Pyörin yöllä sängyssä ja yritin saada unenpäästä kiinni. Lopulta päätin lähteä kävelemään ulos, sillä tiesin, ettei uni tule vaikka kuinka yrittäisin. Nousin sängystä ja hiippailin oleskeluhuoneeseen. Juuri, kun olin menossa muotokuva-aukolle, päätin käydä katsomassa onko Harry hereillä. Hiivin poikien makuusaliin ja sipsutin Harryn sängyn viereen. Hänen verhonsa olivat kiinni, joten raotin niitä ja kuiskasin,
”Harry? Oletko hereillä?”
Vastausta ei kuulunut, joten suljin verhon ja lähdin kohti ovea. Kun sain oven avattua, kuulin unisen äänen,
”Jess?”
Käännähdin kannoillani ja näin Harryn istumassa sänkynsä laidalla.
”Anteeksi, ei minun pitänyt herättää sinua”, kuiskasin.
Hän nousi ylös ja käveli luokseni,
”Ei se mitään. Oliko sinulla asiaa?”
Hiivimme ulos poikien makuusalista ja sanoin,
”Ei oikeastaan.. En saanut unta, joten ajattelin, että jos olet hereillä, niin haluaisitko lähteä kävelylle?”
Harry virnuili, ”No, olen nyt hereillä, joten mennään vaan.”
Hiippailimme 2. kerroksen käytävää pitkin, kun kuulimme askeleita. Lähdimme juoksemaan portaikkoon ja pääsimme vihdoin ulos. Purskahdimme äänekkääseen nauruun ja kesti todella pitkää, ennen kuin saimme hillittyä itsemme.
Lähdimme kävelemään ympäri Tylypahkan tiluksia täydellisessä hiljaisuudessa. Olimme järvenrannalla ja jäimme hetkeksi siihen istumaan.
”Jessica”, Harry sanoi vakavan.
”No?” kysäisin.
”Haluaisitko olla kanssani Tylyahoviikonloppuna?” hän sanoi vieläkin hyvin vakavana.
Hymyilin, ”Tietenkin haluan… Ei kai sinua haittaa jos näen Dracon perjantaina? Sovimme, että menemme kahville ihan ystävinä, ei minään muuna.”
Harry hymyili väkinäisesti, ”Ei tietenkään haittaa. Itse asiassa minä menen treffeille perjantaina.”
Sisuskaluni muljahtivat ympäri. Yritin pitää naamani peruslukemilla ja kysyin,
”Kenen kanssa?”
Harry oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, ”Ginnyn.”
!?!”Okei, kiva”, sanoin ontolla äänellä. Käänsin katseeni pois ja hengitin syvään. Tunnekuohu ryntäsi lävitseni ja nousin seisomaan. Kyyneleet tulvahtivat silmiini. Harry katsoi minua kysyvästi.
”Minulla on kylmä”, sanoin hyytävästi ja lähdin kävelemään kohti koulua.
”Jess, odota? Mikä sinun tuli?” Harry kysyi ja otti kädestäni kiinni.
”Sanoin jo, minun on kylmä!” kivahdin. Tuulenpuuska pyyhälsi ohitsemme ja maa jyrähti. Lähdin kävelemään sisälle ja yritin rauhoittua, sillä tiesin aiheuttavani tämän.
”Jess odota!” Harry huusi ja kuulin askeleiden nopeutuvan takanani.
Lähdin juoksemaan ja karjaisin portaikossa, ”Mene sen Ginnysi luokse!”
Kun pääsin takaisin makuusaliin, rojahdin sängylleni ja heitin peiton pääni yli.
Miten hän vaikuttaa minuun näin? Voimani eivät ole koskaan tulleet esille noin pienestä!Kun ajattelin Harrya Ginnyn kanssa, tuntui kuin joku olisi iskenyt useita kertoja veitsellä sydämeeni.
Repikööt sydämeni rinnastani, minun on parempi ilman sitä. Kommenttia?
