Title; Eikä me koskaan sanota hyvästi
Author; ins
Rating; S
Genre; Fluff
Pairing; Dean/Seamus
A/N; Oli liian ihana aamu ja liian ihana biisi soi NRJ'llä; Simple Planin ja Sean Paulin Summer paradise. Oli kauhean ihastunut ja fluffy olo, kun katsoin viereeni ja sitten sain inpiksen tähän. Siitä tämä syntyi. Ihanasta aamusta.
Disclaimer;The whole world of Harry Potter is created by J.K. Rowling and all I can do is to enjoy and play with her creations. I do not get paid or any kind of other refunds of my game with these best characters in the world.
Haasteet; Slash10, FF100; 063. Kesä, One True Something 20; One-shot
Eikä me koskaan sanota hyvästi
Vihellys katosi hennon tuulen mukana kesäaamuun. Jokainen askel jätti jälkeensä kuopan rannan pehmeään hiekkaan, joka lämmitti varpaita. Odotuksen ilmapiiri kohosi aaltojen lailla ulapalta päin ja mitä edemmäs rantaa Dean teki matkaansa, sitä leveämmäksi hänen hymynsä kävi. Hän oli työntänyt toisen kätensä shortsien taskuun ja toisessa roikkui vaaleanvihreä pikeepaita. Varvastossut hän oli jättänyt hotelliin – niitä ei tarvinnut tällaisena päivänä, jona aurinko tulisi nousemaan korkealle ja ranta täyttyisi turisteista.
Dean katseli ympärilleen ja huomasi aamuvirkuimpien jo varailevan aurinkotuoleja tulevaa aurinkokylpyä varten. Hän hymähti ja jatkoi viheltelyään nyökätessään tervehdyksen vanhemmalle naiselle, joka asteli häntä vastaan. Naisella oli kädessään verkkokankaasta tehty kassi, joka oli täytetty simpukankuorilla. Deanin vilkaistessa olkansa yli, hän huomasi naisen kyykistyneen poimimaan taas yhden kuoren hyvin läheltä vesirajaa.
Oli heinäkuun loppu ja enää hieman yli kuukausi kesälomaa jäljellä. Elokuun lopussa Dean palaisi jälleen sumuiseen ja pilviseen Lontooseen, jossa syyskuun ensimmäisenä nousisi taas Tylypahkan tulenpunaiseen pikajunaan. Mutta vielä ei ollut onneksi sen aika.
Nyt oli kesä, oli aurinko ja ranta. Oli hiekkaa, juomaa ja Seamus. Oli rakkaus ja kesäillat ilman huolia muista. Syksyllä niitä pitäisi murehtia jälleen liikaa. Piti varoa koskettamasta liian kauaa, täytyi vaihtaa nopeita katseita ja välttää julkisia halauksia. Ei saanut pussata muualla kuin tyhjässä luokkahuoneessa tai luutakomerossa. Suihkussa oli yksinäistä eikä kukaan lämmittänyt yöllä vieressä.
Seamus rakasti Deania ja Dean tiesi sen. Ja Dean oli rakastanut Seamusta niin kauan kuin muisti ja Seamus oli tästä hyvin tietoinen. Ystävyydestä rakkaudeksi lieni yksi niistä kuluneimmista tarinoista, mutta jokaiselle se oli oma kokemus. Eikä Dean olisi osannut koskaan kuvitellakaan muuta kuin sellaista rakkautta. Ei voinut rakastua suin päin eikä ensisilmäyksellä. Rakkauden täytyi kypsyä ja sille täytyi antaa aikaa.
Ja nyt vihdoin tässä kesän täyttämässä lomaparatiisissa he saivat antautua rakkaudelleen. Nämä kuukauden päivät yhdessä olivat tuntuneet tuhansilta menetetyiltä hetkiltä ja suudelmat olivat maistuneet kaipaukselta ja odotukselta. Kosketukset vedessä olivat kuin sade vuosien kuivuuden jälkeen eikä ensimmäisen kuutamouinnin jälkeen ollut voinut välttyä kyyneliltä.
Nyt Dean tarttui vyötäisiltä Seamusta, joka oli seisonut selin Deaniin päin. Tämä oli seissyt odottamassa jo Deania rannalla. Dean käänsi Seamuksen itseensä päin ja painoi suudelman tämän pehmeille, hivenen merivedeltä maistuville huulille. He kuljettivat käsiään hitaasti pitkin toistensa ruskettuneita vartaloita ja halasivat pitkään.
”Tuli jo ikävä”, Dean kuiskasi poikaystävänsä korvaan ja päästi hiljaisen naurahduksen, joka kuitenkin hukkui juuri rantaan iskevän aallon äänen alle.
Seamus hymyili. ”Johan oltiin erossa puoli tuntia.”
”Se on liian kauan pois luotasi.”
Aamupalan he söivät jokaisena aamuna pienessä bistrossa. Croissanttien ja mustan kahvin tuoksu leijui heidän ympärillään. Mansikkamarmeladi sotki sormet ja nauru helisi heidän korvissaan.
Päivät he vaelsivat rantabulevardilla ja sivukujilla tai makasivat veden äärellä. Joskus he eksyivät kauemmaksikin ja viskelivät kiviä alas kallioilta. Päivällisen he nauttivat aina eri paikassa, mutta aina toistensa vieressä.
Iltaisin he istuivat parvekkeella teekupit kädessä ja kädet toistensa ympärillä hymyilivät laskevan auringon valossa. Juuri ennen nukahtamista he vaihtoivat suudelman ja tarttuivat toisiaan kädestä.
Ja talven kylmyydessä kummatkin lähettivät toisilleen lentosuukot ja nukahtivat lämpimien muistojen maailmaan.
Ja jokaisena iltana ja niin monena seuraavana kesänä siinä samassa paratiisissa, he vannoivat, etteivät koskaan heittäisi toisilleen hyvästejä ennen seuraavaa kesää.
*
