Kirjoittaja Aihe: Percy Jackson: Aamuyön utu silmissäs/ raapaleita ja 1shotteja/K-11 lisää 30.1.2016  (Luettu 43721 kertaa)

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Hmmm. Tähän ei ole tullut yhtääkään kommenttia pariin viikkoon. Täytyy sanoa, että mä olen very disappointed.
Nyt hyvät ihmiset, ryhdistäytykää ja kertokaa mielipiteenne näistä, kaikenlainen asiallinen kommentti on tervetullutta. Risut ruusut ja halot. Asiallisesti.  :)

Fandom: Percy Jackson //Kupla lisäsi selkeän fandommerkinnän alkutietoihin.
Henkilöt: Poseidon ja Percy
S
Angst, pienimuotoinen drama saattaapi vilahtaa.

Tää on kirjoittettu kahden biisin innoittama jo aiemmin, mutten ole viitsinyt laittaa tänne kommenttien puutteen vuoksi.
Ja koska en osaa laittaa sitä linkkiä lyhennettyvä pelkään nimeen, kirjoitan vain biisien nimet. Elikkäs, Avoin kirje ja Evanescence - My Immortal. Jos siis kiinnostaa kuunnella vaikkapa tuossa samalla lukiessa  ;) Avoin kirje pohjautuu enemmänkin Poseidonin Pov:iin ja MI Percyn. Mutta Percyn Pov:in kohdalla oon kuunnellut enemmänkin itse musiikkia ku sanoja.

Mutta joo, nauttikaa  ;D

Isän rakkaus

Percy


Percy istui tuulisella kalliolla kädet polvien ympärillä. Hän oli painanut kasvonsa polvia vasten merituulen riepotellessa hänen tummia hiuksiaan hellästi.  Hän pystyi kuulemaan sen äänen, lohdutukset ja tarinat paremmasta. Niiden takana Percy kuuli isänsä äänen. Hän tiesi isänsä surevan hänen vuokseen. Percy tiesi, ettei Poseidon halunnut hänen tuntevan näin, ei halunnut hänen lähtevän.

Hän tiesi pettäneensä isänsä odotukset, kuten kaikkien muidenkin. He olivat odottaneet häneltä liikaa, vaatien aina vain enemmän. Kunnes mikään ei riittänyt. Muut halusivat hänestä suuren sankarin. Väsymättömän ja rohkean prinssi Uljaan, joka syöksyy vaatimattomana ja vahvana paikalle pelastamaan tilanteen pyytämättä mitään takaisin. He halusivat hänen olevan täydellinen. Vahva. Komea. Sankari. Kuolematon

Mutta hän ei ollut. Ja lopulta Percy väsyi ikuiseen yrittämiseen ja epäonnistumiseen.  Ei hän ollut kovin komea tai lahjakas. Kuolematon hän ei koskaan halunnutkaan olla. Loppupeleissä hän ei ollut erityisen vahvakaan. Hän oli pelkkä pettymys muille ja hän tiesi sen itsekin.

 Nieleskellen palaa kurkustaan nuorukainen nosti katseensa merelle. Se ei ollut tyyni, muttei myrskynnytkään.  Se oli rauhaton.

Väsyneenä hän asettui selälleen katsellen kiinnostuneena tummia pilviä. Kuinkahan korkealle hän pitäisi lentää, ennen kuin Zeus friteeraisi hänet salamallaan?

Huokaisten hän sulki silmänsä. Hän oli vain niin väsynyt kaikkeen.

Ehkä hän joku päivä saisi lentää pois.
~*~
 
Poseidon

Poseidon katsoi surullisena avoimesta ikkunasta New Yorkin yöhön. Katulamppujen valot loivat tummia varjoja hänen kasvoillensa. Huolestuneet rypyt ilmestyivät kulmien väliin miehen rypistäessään kulmiaan mietteissään. Merenvihreät silmät kuvastivat menetyksen pelkoa. Poseidon nosti kämmenensä kasvojensa eteen ja puristi hitaasti nyrkkiin ja avasi jälleen. Kädellään hän oli tuonut tuhon mukanaan. Murskannut sen mistä ei pitänyt. Mutta Poseidon oli myös auttanut. Pelastanut hukkuvia ihmisiä ja antanut merituulen kuiskutella lohduttavia sanoja epätoivoisen korviin. Hän oli antanut meren rauhoittaa piinattujen sielujen mielen hetkeksi. Poseidon oli pelastanut monia ihmishenkiä.

Nyt hänellä ei kuitenkaan ollut mitään keinoa auttaa. Kerrankin hän oli voimaton. Tällä kertaa hän ei voisi pelastaa sitä, minkä halusi. Hän voisi antaa meren lohduttaa, kuiskutella lohduttavia sanoja ja lupauksia paremmasta huomisesta, mutta sillä ei olisi merkitystä.

Poseidon huokaisi raskaasti ja kääntyi katsomaan sängyllä nukkuvaa nuorinta poikaansa. Hiljaa herättämättä toista hän käveli sängyn luokse ja istui reunalle. Ahavoitunut käsi pyyhkäisi mustat hiukset pois pojan silmien edestä. Percy näytti rauhalliselta nukkuessaan. Silti Poseidon pystyi tuntemaan surun ja väsymyksen ilmassa.  Hän tiesi poikansa olevan aivan lopussa.

Percy väsyi muiden odotuksiin, toiveisiin ja vaatimuksiin häntä kohtaan. Heidän vääristyneeseen sankari-kuvaansa hänestä. Hitaasti ja varmasti elämänilo katosi merensinisistä silmistä ja tilalle hiipi väsymys. Hiljalleen hän etääntyi muista, eikä päästänyt heitä enää lähelleen.

Poseidon kumartui painamaan kevyen suukon pojan otsalle. Percy mumisi unissaan ja käpertyi isäänsä vasten.  Apea hymy kiipesi vanhemman huulille. Poseidon rakasti poikaansa. Hän halusi pitää hänet itsellään. Hän tiesi olevansa itsekäs, mutta niin oli Percykin omalla tavallaan.

Varovasti hän asettui makaamaan sängyn reunalle ja veti Percyn halaukseen. Poika takertui isäänsä tiukasti kiinni.

Percy oli miehelle liian tärkeä.  Mutta ainut asia, jonka hän voisi poikansa hyväksi tehdä, oli olla lähellä.

~*~

No niin. Mitäs piditte? Nyt sitten niitä risuja ruusuja ja halkoja tänne päin. Tai voithan ihan vain muuten vain iskeä puumerkkisi jos ei muuta :D
« Viimeksi muokattu: 20.10.2012 21:02:43 kirjoittanut LumiNalle »

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Voi elämä, tää sai mut itkemään! Mä oon aina halunnut uskoa että sen kylmät kuoren alla Poseidon on niin paljon enemmän kun antaa ymmärtää, ja tässähän se sitten tuli. Se miten Poseidon loppujen lopuksi rakastaa poikaansa (ja olen taipuvainen uskomaan että jopa enemmän kuin muita lapsiaan ;)) mutta on aika voimaton sen itsepäisen pässin edessä. Isä ja poika on liian samanlaisia osatakseen auttaa toisiaan.

Ihana tuo Percyn ajatusmaailma! Mä oon kirjoja lukiessani miettinyt, että pojan päälle sälytetään aika jumalattomasti vastuuta, ja nuo oli ihan luonnollisia ajatuksia.

Hän tiesi pettäneensä isänsä odotukset, kuten kaikkien muidenkin. He olivat odottaneet häneltä liikaa, vaatien aina vain enemmän. Kunnes mikään ei riittänyt. Muut halusivat hänestä suuren sankarin. Väsymättömän ja rohkean prinssi Uljaan, joka syöksyy vaatimattomana ja vahvana paikalle pelastamaan tilanteen pyytämättä mitään takaisin. He halusivat hänen olevan täydellinen. Vahva. Komea. Sankari. Kuolematon

Mutta hän ei ollut. Ja lopulta Percy väsyi ikuiseen yrittämiseen ja epäonnistumiseen.  Ei hän ollut kovin komea tai lahjakas. Kuolematon hän ei koskaan halunnutkaan olla. Loppupeleissä hän ei ollut erityisen vahvakaan. Hän oli pelkkä pettymys muille ja hän tiesi sen itsekin.


Paras kohta Percyn POVissa, aivan ehdottomasti.

JA LOPPU, voi ei! Poseidon on niin mun mies!! (TROOL!!!) Aivan järkyttävän ihana, kaikki se miten se katselee Percyn unta ja menee sen viereen, AWW! Sori nyt ei tuu mitään kamalan rakentavaa tähän väliin, koska Poseidon on liian ihana siihen ja AAAAAAA!!

Joo. Luin ja kommentoin. Siitä asiallisesta en sitten tiedä.
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Quintus

  • roomalainen
  • ***
  • Viestejä: 34
[off] koeviikko takana nii ehtii lukea muutakin kuin koulukirjoja  :D [/off]
Ihanaa, tykkään tyylistäsi kirjoittaa. Enkä taaskaan saa aikaiseksi mitään järkevämpää kuin nimeni.
~Quintus
Muista, että olet ainutlaatuinen. Kuten me kaikki muutkin.

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Salla: Kiitoksii kommentista. Hyvä, kun tykkäsit Poseidon/Percy ficistä. Olin vähän huolissani ennen kuin laitoin sen. Pelkäsin hieman menneeni liian OC:ks eikä ollenkaan oikealta tuntuvaksi. Itekkii oon ihan lääpälläni sekä Poseidoniin ja Percyyn. Riordan on onnistunut tekemään siitä nii ihanan hahmon :D Ja itekkii oon mielelläni sitä mieltä että Percy on suosikki lapsi :)

Quintus: Kiitos puumerkistä!  ;D Toivottavasti kokeet meni hyvin.

AN: hmm. Mä tiedän, että ei oo ku ehkä pari päivää aiemmasta päivityksestä. Mutta ollaan silti reippaita ja
luetaan nääki ja kommentoidaan (<33333333)

Laitan nää sen takia nyt yhteen pötköön ku nää on basically samaa genreä ja kirjoitus asua ja ideaa jne jne jne. Nii ei tarvi postailla samankailtaisia eriksee u get it? yes? good!

Mulla meni tän viimesimmän kanssa ikuisuus tänään. Syytän rakasta kissaani joka päätti datailla kun yritin kirjoittaa sitä valmiiks. Siinä tuli muutama virhe sana ja numero ylimääräistä kisun tehdessä omi lisäyksiä sinne  :D Toivottavasti sain korjattua kaikki.

Mutta joo, lukekaa, nauttikaa(jos voitte) ja antakaa palautetta!  8)

~*~ 
Henkilöt: Thalia ja OC Poseidonin poika.
S
Angst, tai no ei kyllä välttämättä, mutta tää ainakin yrittää olla surumielinen.

Muistot


Thalia oli sitä tyyppiä, joka eli aina hetkessä. Hän ei jäänyt muistelemaan menneitä tai kaivelemaan kaunoja. Hän eli päivän kerrallaan, rakastaen jokaista hetkeä juuri silloin.

Sen vuoksi hän ei huomannut, kuinka aika kului. Se juoksi hänen ohitseen, vieden mukanaan kaiken sen, jota hän oli joskus rakastanut.
Mutta Thalia oli kuolematon. Hän metsästi valtiattarensa vierellä uskollisena.

Ajan kanssa hän kuitenkin unohti rakkaansa.

Hiljalleen muistot hänen veljestään, Annabethista, jota piti sisarenaan, Haadeksen pojasta ja jopa Lukesta katosivat. Heidän kasvonsa hämärtyivät ja lopulta katosivat kokonaan.

Eikä hän millään kyennyt muistamaan heidän nimiään.

Mutta hän muisti Percyn. Hän muisti tämän nimen ja kasvot. Merta peilaavat silmät ja lämpimän hymyn.

Thalia muisti tämän olevan Poseidonin poika. Ja hänen ystävänsä.

Kun metsästäjät joutuivat takaisin leirille, Thalia huomasi ensimmäistä kertaa ajan kulun.

Leiri ei ollut muuttunut ollenkaan ja silti se oli täysin erilainen. Uudet puolijumalat harjoittelivat areenalla.
Dionysos ei ollut enää leirin johtaja. Hänen unohdetut ystävänsä eivät olleet enää siellä.

~*~

Toisena yönä leirillä Thalia käveli kuun valossa rantaa pitkin. Levottomat aallot värjäytyivät hopeiseksi.

Kauempana seisoi tumma hahmo tuijotellen veteen. Thalia käveli lähemmäs, askeleet nopeutuivat ja sydän pamppaili.
Zeuksen tyttären silmät laajenivat toisen kääntyessä katsomaan häntä.

Pitkä, hoikka vartalo ja ruskettunut iho. Pojalla oli mustat sotkuiset hiukset ja merenvihreät silmät, jotka tarkkailivat Thaliaa varautuneen uteliaana.

”Percy”, Thalia hengähti ja käveli lähemmäs.

Pojan silmissä vilahti hämmennys. Mutta ei, hän ei ollut Percy. Hän oli joku toinen, Thalia huomasi.
Pojan kasvoilla oli kesakoita ja huulessa pieni arpi. Ja hän oli pieni kokoisempi kuin Percy Thalian muistojen mukaan. Ja luultavasti nuorempi.

Thalia perääntyi nolona.

”Theo”, poika sanoi hymyillen varovaisesti. Percyn hymy, Thalia ajatteli ja nyökkäsi.

”Thalia.”

”Se metsästäjä likka?”

Zeuksen tytär tuhahti paheksuvasti pojan sanavalinnalle.

”Onko Percy vielä täällä?” Hän kysyi sen sijaan. Hänen oli saatava tietää.

Oliko aikaa kulunut liikaa, oliko hän liian myöhässä muistamaan?

”Percy kuka?”

”Percy Jackson tietysti”

Pojan silmät levisivät koomisesti. Tarujen nuorin sankari, Poseidonin silmäterä ja ylpeyden aihe.
Kaikkien ihailema sankari, joka sattui olemaan hänen veljensä. Noin 300 vuoden takaa.

”Percy Jackson ei ole täällä. Ei ole ollut kolmeensataan vuoteen.”

Thalia tuijotti poikaa edessään ja kääntyi sitten järvelle.

”Ahaa, ymmärrän. Olen myöhässä.”

Poika vilkaisi uteliaana häneen, muttei sanonut mitään.

Zeuksen tytär huokaisi ja hymyili apeasti. Hän ei enää näkisi Percyn luottavaa hymyä eikä silmiä, joista kuvastui elämänilo.

Sillä hän oli unohtanut.

Ja se oli hänen suurin virheensä.

~*~

Nico/*nauraa sekopäisesti* Saatte ottaa itse selvää!  ;D
Tää saattaa olla jonkun mielestä alempi kuin K13 mutta jonkun mielestä ei. Joten laitan K13 kaiken varalta.
Angst, romance, fluffkin vilahtaa.
Varoitukset: Slash! Niille, jotka eivät pidä kyseisestä asiasta, teitä on varoitettu :)

Muista minut

”Nico.”

Kuiskaus kaikui tyhjyydessä.

”Nico miksi? Miksi sinä unohdit minut?”  

Haadeksen poika avasi silmät hätkähtäen näkemättä mitään. Huoneessa oli lähes pimeää. Varjot kurottelivat nurkista yrittäen hätistää pienimmänkin valonpilkahduksen.

Nico vilkuili ympärilleen. Ei ketään.

Huokaisten hän lysähti makuulleen ja sulki silmänsä uudelleen.

”Enkö minä ollut muistamisen arvoinen?” 

Ruskeat silmät räpsähtivät auki järkyttyneinä. Hän ei varmasti kuvitellut omiaan.

”Kuka olet?” Hän vaati tarkkaillen ympärilleen.

”Kyllähän sinun pitäisi tietää”, surullinen ääni kaikui seinistä.

Nico tunsi väreitten kulkeva pitkin selkäänsä.

”Näytä itsesi!” Hän huudahti jo hieman panikoivalla ja kimeämmällä äänellä kuin yleensä.

”Minä luotin sinuun. Rakastin sinua. Ja sinä unohdit minut. ”

”Kuka?” Nico kysyi epätoivoisesti.

Tumma hahmo astui varjoista ja käveli Haadeksen poikaa kohti.

Hahmo, teini-ikäinen poika, kiipesi sängylle ja kumartui Nicon ylle.

Kevyt hengitys kutitteli nuoremman kasvoja toisen laskeutuessa painamaan kevyen suukon tämän huulille.

Nicon hengitys salpautui hämmästyksestä. Huulet hänen omillaan tuntuivat tutuilta ja turvallisilta. Kuin vanhempi hänen yllään olisi suudellut häntä monesti aiemminkin.
Kädet hivelivät hänen kylkiään ja rintakehäänsä paidan päältä hellästi, lähes rakastaen.

”Mikset sinä muista?” Ääni oli nyt aneleva ja epätoivoinen. Mutta Nico ei voinut kuollakseenkaan muistaa, mitä oli unohtanut, kuka poika hänen päällään oli ja miksi toinen oli tullut.

”Mitä?”

”Minua.”

Nico siristeli silmiään pimeässä ja yritti nähdä miltä poika näytti.

Merenvihreät silmät välähtivät pimeässä tämän kumartuessa näykkimään nuoremman kaulaa. Kevyet puraisut ja niitä seuraavat suudelmat saivat Nicon haukkomaan henkeään ja painautuvan lähemmäs toista vartaloa. Vanhempi hymisi tyytyväisesti samalla kun lämpimät kädet livahtivat paidan alle. Nicolta pääsi hengästynyt huokaisu ja sulki silmänsä nautinnosta.

Lopulta vanhempi painoi huulensa takaisin Nicon huulille. Tällä kertaa suudelma oli syvempi ja kiihkeämpi. Siinä sekoittui kaipaus ja katkeruus.

”Ole kiltti ja muista minut,” poika kuiski.

Nico avasi sameat silmänsä tietämättä mitä ajatella. Syvällä mielessään hän tiesi, että hänen pitäisi muistaa poika.
Haadeksen poika pystyi tuntemaan pojan olleen, olevan, hänelle tärkeä. Rakas.

”Minä… Kuka sinä olet?” Hän toisti jälleen kerran epävarmasti nostaen kätensä pehmeisiin hiuksiin.

Poika päästi epätoivoisen vinkaisun ja hautasi kasvonsa Nicon kaulaa vasten. Kuuma hengitys sai Haadeksen pojan ihon kananlihalle. Nico kietoi kätensä tämän ympärille ja painoi lähemmäs. Hän tunsi huulien vaeltavan pitkin leukalinjaansa kohoten ylemmäs. Leuka, posket, nenä ja lopulta otsa saivat osansa pienistä suukoista.

”Olen Percy, sinun kumppanisi” vanhempi kuiskasi surumielisenä.

”Percy…”

”Niin, mutta nuku nyt rakkaani. Nuku ja unohda.”

Nico halusi väittää vastaan, mutta ennen kuin huomasikaan, hän lipui unen rajamaille.

Hän tunsi suukon painettavan huulilleen, ennen kuin nukahti kokonaan.

Eikä hän enää aamulla muistanut

~*~

Dodii. Sitten vaa kommenttia kehään. Seuraavaksi ajattelin pistää jotai Thaliasta ja Metsästäjistä ihan niiku In Action.. Kiinnostaisko?
« Viimeksi muokattu: 06.02.2012 18:16:47 kirjoittanut LumiNalle »

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Hmm. Meikäläinen laittaa sitte uutta tekelettä kehiin pitkästä aikaa. Tän kirjoittamisessa meni kokonaiset  kolme päivää  :o En oo oikein tottunu kirjoittamaan tän tyyppisiä tekstejä. No okei, tuskin minkäänlaista, joka saralla ois parannettavaa myönnän kyllä. Mutta joo.

Feedback would be nice, please  ;)

Thalia + Metsästäjät
Adventure, Drama.
S

~*~

Metsästäjät

Nopeat juoksuaskeleet rahisivat hiljaa. Yö oli kietonut metsän tummaan verhoonsa ja sen hiljainen humina verhosi alleen Metsästäjien vähäiset äänet. He juoksivat määrätietoisesti sudet läähättäen innoissaan vierellään. Jouset ja nuolet olillaan.

”Tuolla!” Phoebe kuiskasi kiivaasti viitoten samalla eteenpäin oksien läpi.

Thalia nyökkäsi terävästi ja viritti jousensa muiden metsästäjien seuratessa esimerkkiä.

Ryhmä lähestyi hiljaa saalistaan, hajaantuen hieman laajemmalle alueelle. Nuolet koko ajan valmiina.

Adrenaliini kohisi Thalian veressä tämän astuessa vielä muutaman askeleen eteenpäin katse värähtämättäkään saaliista. Hitaasti hän jännitti vielä hieman jousta.

Valtava ruskea susi Fenririn laumasta kohotti kuonoaan ja nuuski ilmaa. Keltaiset silmät kiiluivat yössä vaarallisesti sen tarkkaillessa ympäristöään uhkien varalta. Se haistoi ilmassa muita susia ja ihmisen kaltaisia hajuja. Susi irvisti ja jännittyi.  Keltaiset silmät vilkuillen se liikahteli levottomasti. Se pystyi haistamaan hajut ympärillään. Susi oli tarpeeksi viisas ymmärtämään vihollisen, jota hän oli paennut (ja luullut eksyttäneensä), oli piirittänyt hänet. Se kyyristyi ja perääntyi kohti jokea muristen.
 
Thalia nyökkäsi metsästäjilleen merkiksi ja ampui nuolensa ottaen saman tien viinistä uuden. Nuoli suhahti hiljaa muiden hopeisten suhahdusten seuratessa perässä kohti murisevaa saalista. Susi hyppäsi taaksepäin ja perääntyi nuolia kauemmas joelle päin hopeiden susien juostessa puiden takaa muristen hampaat irvessä.  Uusi hopeinen nuoli parvi lensi pian sutta kohti, muutamien osuen sitä kylkeen saaden sen ulvahtamaan kivusta.

Se ärisi kiukkuisena linkuttaessaan kauemmas. Puiden takaa ilmestyi nuoria tyttöjä jouset valmiiksi jännitettyinä ja kohdennettuna suteen. Susi tiesi kyllä keitä he olivat, Artemiksen Metsästäjiä.

Vanhimman näköinen tyttö tiara otsallaan astui omahyväisesti hymyillen eteenpäin.

”Sinusta tulee mukava talja mi ladyn telttaan, rakki.” Tyttö, Thalia sanoi itsevarmasti ja ampui.

Susi hyppäsi vaarallisesti äristen sivuun ja arvioi mahdollisuutensa. Sitä piiritti muutama susi ja lauma pikkutyttöjä. Se tiesi olla aliarvioimatta ihmislapsia, osa heistä oli todellisuudessa vanhempia kuin susi itse, ja harjaantuneita metsästäjiä. Mutta susi oli suurempi ja vahvempi.  Eikä se turhaan ollut elänyt muutamaa sataa vuotta itsekään.

Se perääntyi aivan joen penkalle ja irvisti paljastaen terähampaansa.

”Vain typerys aliarvioi kokeneen suden,” se virkkoi ja hyppäsi Metsästäjiä kohti.

Tytöt ampuivat hämmästyneinä kohti saalistaan, yksikään nuoli osumatta liikkuvaan suteen.  Metsästäjät eivät olleet osanneet odottaa vastarintaa. He olivat jahdanneet sutta viimeisen kymmenen tunnin aikana herkeämättä ja pyrkineet väsyttämään verta vuotavan pedon näännyksiin.

Susi iski kyntensä ensimmäiseen metsästäjään armotta hypäten saman tien eteenpäin määrätietoisesti. Metsästäjien sudet hyökkäsivät muristen verenhimoinen katse silmissään ruskeaa sutta kohti. Haavoittunut peto väisti ketterällä liikkeellä ja huitaisi lähimmän metsästäjän pois edestä terävillä kynsillään. Tyttö lensi älähtäen kivusta kolmen muun metsästäjän päälle, jotka yrittivät ottaa haavoittuneen toverinsa kiinni.

Thalia päästi raivostuneen karjaisun ja hyppäsi sutta kohti puukko kädessään. Zeuksen tytär iski veitsen syvälle lapaluiden väliin saaden pedon karjaisemaan kivusta. Se nousi takajaloilleen ja ravisteli Thaliaa selästään.

Muut Metsästäjät piirittivät raivostunutta petoa kiihkeät ilmeet kasvoillaan, osa tähdäten jousipyssyllään, osa puukkojen kanssa. Hopeat sudet hyökkäsivät uudelleen ruskean suden kimppuun Thalian hypättyä pois edestä ja kaatoivat maahan. Hurjistuneina ne raatelivat kynsillään ja hampaillaan alla olevaa saalistaan.

Vanhalla sudella oli kuitenkin ylpeytensä, eikä suostunut alistumaan.

Muristen uhkaavasti verisenä ja raadeltuna se keräsi viimeiset voimavaransa ja iski hampaansa nuoremman suden kaulaan. Vihaisena se heitti ulisevan otuksen kauemmas. Nuolet iskeytyivät hänen turkkinsa läpi ja repivät jo ennestään haavoittunutta ihoa. Muutama Metsästäjä yritti iskeä veitsensä suteen, mutta raivostunut susi iski heidät takaisin.

Lopulta susi hyppäsi metsästäjien yli ja perääntyi kohti puita. Pimeä metsä nielaisi suden turvaansa jättäen metsästäjät tuijottamaan saaliinsa perään, viimeisenä mielikuvanaan vihaiset kiiluvat silmät.

Thalia huohotti paikoillaan verisenä ja haavoittuneena ja tuijotti edelleen minne susi oli kadonnut.
Zeuksen tytär ei voinut uskoa, kuinka lähellä he olivat olleen onnistumista ja silti peto oli päässyt karkuun. Hän oli selvästi aliarvioinut kohteensa.

”Thalia, Beth on haavoittunut pahasti. Meidän on pystytettävä leiri mitä pikimmiten”, Phoebe sanoi tarttuen Thaliaa samalla tiukasti olkapäästä. Mustatukkainen Metsästäjä hymähti vastaukseksi ja kääntyi muiden puoleen tutkien yhteenoton vahinkoja. Sudet olivat kerääntyneet pieneksi ryhmäksi puiden varjoon hoitamaan haavojaan. Osa Metsästäjistä oli jo ryhtynyt leirin tekoon, osa auttoi haavoittuneita ja loput kiersivät pienellä alueella partioimassa hirviöiden varalta.

Huokaisten Thalia veti sormensa mustien hiuksien läpi ja virnisti ennen kuin käveli pystyttämään leiriä yhdessä siskojensa kanssa.

Peli oli saanut jännittävän käänteen.

~*~

Feedback  8)
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 00:18:04 kirjoittanut Kaapo »

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Feedback feedback.  :D

Tää oli kiva, kun tässä oli vain tällainen kohtaus. Että tätä ennen oli tapahtunut jo vaikka mitä, sitten tuli tämä, ja tämäkin jäi kesken vain ja ainoastaan odottamaan jatkoaan. Täntyyliset tekstit on mun mielestä kivoja, ja harmittaa kun ne on niin kamalan harvassa. Ja yleensä ne on kuitenkin tällasia helmiä, ja sitä miettii miksei niitä oo enempää.

Joku kohta siellä kyllä tökki, mutta pakko sanoa ettää oon ihan liian väsynyt ettimään sitä uudestaan. (Miten musta tuntuu että mun kommentointi on viimeaikoina lipsunut aina vaan myöhemmäksi ja myöhemmäksi?) Voin tulla aamulla ja kattoa uudelleen, mutta todennäköisempi vaihtoehto on että totean, ettei se ollut niin iso töks että sen takia jaksais vaivautua. Helpommalla siitä näin pääsee, vai mitä? Kokemus kertoo. :D

Mutta joo, loistavaa työtä jälleen kerran, pian taas uutta, jookoskookos? (Saako toivoa? Percystä ja Annabethista olis kiva lukea!)
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Salla: Thank u kommentistasi <3 aina saa toivoa, ja tässähän tätä sitten tulee, Percyä ja Annabethia yhdessä. Tosi hyvä, kun tykkäsit, että se alko sillee vähän niiku kesken kaiken. Mulla oli iha hirveet paineet sitä kirjoittaessa, aloitin sen joskus...varmaa puoltoista kuukautta(+ se kolme päivää, jotka käytin lopussa) ennen ku julkaisin ees eikä millään meinannu onnistua. :) Mä tiedän, että siellä joku tökkii ja varmaa pahasti, mutta en vaa osannu vaihtaa/korjata sitä mitenkää järkevästi, nii se sitten jäi sinne. :)

Muuta: Percystä ja Anskusta yhdessä on kiva kirjoittaa, mutta ite en tykkää lukea heistä  :D Aika ristiriitaista mulla taas vaihteeks. No, jos te tykkäätte nii mikäpä siinä, voinhan minä kirjoitella niitä lisääkin.  :) Tää raapale (kai tää nyt raapale on tai joku sinne päin) on sellane... että siihen tulee tavallaan jatkoa sitten myöhemmin. Sillee että se niiku liittyy aiheeseen, mutta sen voi ajatella täysin erillisenäkin jos haluaa. Mutta kertokaas nyt mielipiteenne ensin tästä, ja sitten katellaa sitä jatkoa jookos niin? Eli, feedback!  ;D

Percy/Annabeth (voi toki ajatella pelkkänä ystävyys suhteenakin jos haluaa)
S
Drama,
Kuolema mainitaan.

~*~

Hautajaiset

Annabeth seisoi rannalla katsellen merta. Lempeä tuuli puhalsi takaa päin ja aurinko sai meren hohtamaan.
Merilinnut lauloivat epävireistä lauluaan, ja aallot kohisivat.  Varpaat kipristyvät aivan vesirajassa viileän meriveden yrittäessä tavoitella häntä.

Haikea hymy karehti vaaleanpunaisilla huulilla nuoren naisen pitäessä valkoisesta leveälierisestä hatusta kiinni. Kuusi vuotta. Kuusi vuotta ja kaksi kuukautta sitten Percy oli laskettu viimeiselle matkalle isänsä valtakuntaan.

Annabeth muisti sen päivän kuin eilisen, kun suuri juhlavasti koristeltu lautta oli laskettu vesille. Apollonin lapset olivat saaneet kunnian ampua tulinuolet lautalle, jolla nuori sankari nukkui ikiunta käärittynä lakanaan Poseidonin tunnuksin.

Sinä päivänä aika tuntui pysähtyneen. Meri oli luonnottoman tyyni eikä tuuli pihahtanutkaan.  Sillä jumalatkin surivat Olympoksen sankaria.

Ne olivat olleet juhlalliset kuninkaalliset hautajaiset.

Ja vaikka aikaa oli jo kulunut, monet odottivat edelleen Poseidonin pojan saapuvan ilmestyvän paviljonkiin, hymyilevän unisesti ja tervehtivän muita leiriläisiä. He odottivat Percyn olevan areenalla odottamassa oppilaitaan ja virnistävän heille ilkikurisesti. Kuitenkin kaikki tiesivät, että vaikka he kuinka odottaisivat Percy ei tulisi.

Silti he odottivat.

~*~

Feedback  8)  ;D
« Viimeksi muokattu: 25.03.2012 21:18:54 kirjoittanut LumiNalle »

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Jotenkin huomaa, että Percy on mun suosikkihahmo, vai?  ;D Lähes jokainen oneshot/raapale on Percystä <3 Sorry, en voi sille mitään.

Thalia/Luke ja Thalia/Percy
Pienehkö fluff ja romance
S

Koti

Menneisyydessä, kun Thalia nukahti, hän näki unia pojasta vaalean sinisillä silmillä ja hiekan värisillä hiuksilla.
Hän kuuli ilkikurisen naurun ja näki pojan huulilla huvittuneen hymyn tuulen riepotellessa vanhemman lyhyitä hiuksia.

Thalia juoksi nauraen pojan vieressä yön pimeillä kujilla pakoon drakoneja, helvetinkoiria tai kyklooppeja.
Hermeksen poika harppoi pitkiä askeleita hieman Thalian edellä ja vilkaisi Zeuksen tyttäreen silmät naurusta kiiluen.

Nyt kun Thalia nukahtaa, hän näkee unia pojasta mysteerisillä meren värisillä silmillä ja kurittomilla mustilla hiuksilla.
Hän näkee ystävällisen virneen pojankasvoilla ja silmät täynnä arvoituksellisia tunteiden pyörteitä ja kokemusta.

Thalia istuu levollisena rannalla katsellen tyynelle merelle lempeän tuulen hyväillessä kasvoja onnellinen hymy huulillaan.
Hän katselee, kuinka Percy kävelee aivan vedenrajan tuntumassa auringon valossa.
Poseidonin poika kääntyy Thaliaan hymyillen lämpimästi päin ja ojentaa kätensä kutsuvasti.

Thalia nousee hiekalta naurahtaen ja kävelee toisen luokse. Percy kumartuu antamaan Zeuksen tyttärelle suudelman silmät tuikkien.

Ja Thalia pitelee kädestä poikaa, joka ymmärtää.

Nyt Thalia uneksii kodista.
 

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Kuuntelin Juha Tapion Toiset kaatuu me ei milloinkaan -biisiä ja tälläne synty

Jason/Percy (Jason on Jupiterin poika, hän löytyy kirjasta Lost Hero ja toimii päähahmona.)
S
Romance? Slash

Jason PoV.

                                                                                                   Toiset kaatuu me ei milloinkaan

Mä istun edelleen meidän vanhan puisen parisängyn reunalla. Tasan siinä kohdalla mihin sä mut jätit, perääs katsomaan.

Mutta kyllä mä ymmärrän, että sä lähdit.
                 
Mun ois vaan pitänyt tajuta se aiemmin, kaikki ne sun sanattomat vihjees.

Me oltiin aika mahdoton pari. Ei siinä mitään, mutta tälläisissä suhteissa tuppaa vaa polttamaan näppinsä. Kun upotaan omiin haaveisiimme, me toisemme kadotetaan. Unohdetaan.

Kuitenkin musta on vähän silleen ironisella tavalla hassua, että mä jäin tällä lailla yksin.

Mutta ei me kai koskaan sitten opittu olemaan yhdessä. Ehkä me oltiin aina erillämme. Yhdessä, mutta aina yksin. Me uskottiin omiin pikku valheisiimme, joilla yritettiin paikata yhteistä yksinäisyyttämme.

Me oltiin liian vahvoja toisillemme. Meillä oli ylpeytemme, vanhempiemme maineet  ja leiriläisten odotukset yllämme. Me emme voineet olla heikkoja.

Ei me osattu tukea toisiamme, emmekä luottaa hädän hetkellä. Vaikka toisin uskoteltiin.

Ja koska me oltiin niin vahvoja erikseen, me luultiin, uskottiin, että me ollaan aina. Yhdessä.

Muut unohtaa toisensa, mutta me ei milloinkaan.

Ja ehkä niin onkin, me erottiin, sä jätit mut, mutta me ei unohdeta. Ehkä me ollaankin nyt enemmän yhdessä, koska me ollaan erossa. Yksin, mutta yhdessä.

Sillä toiset kaatuu ja me ei milloinkaan.

Koska meillä on yksinäisyys ja meillä on toisemme.
~*~

Hey! Let's not forget feedback, eh?  ;)
« Viimeksi muokattu: 30.04.2012 10:45:23 kirjoittanut LumiNalle »

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Olen tonttu ja kaiken lisäksi tosi huono kommentoimaan, mutta yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kommentoin siis nyt näitä viimeksi tulleita kaikkia kerralla. Anteeksi jo etukäteen.

Hautajaiset. Tarvitseeko edes mainita että Percy ja Annabeth on ihania? :D Toki niiltä jotain flulltakin vois lukea, mutta tämäkin kävi oikein hyvin. Mulle saa kirjoittaa niistä ihan koska vaan tuntuu siltä. ;) Olihan niissä hautajaisissa tietty se hautajaisiin kuuluva synkkä tunnelma ja näin, mutta silti mulle tuli jollain kierolla tavalla hyvä fiilis kun luin sitä. Ehkä se johtuu siitä kun sä toteutit mun toiveen. Ehkä. Tai en tiiä. :D

Koti. Thaleia onkin sitten vähän kinkkisempi juttu, koska oon aina ollut sitä mieltä että jos se ei olis liittynyt metsästäjiin niin se olis rakastunut johonkin jumalaan. Luultavasti Hermekseen. Ja sitten ne olis menny naimisiin siitä olis kans tehty jumala ja kaikki olis ollut silleen jeejee happyhappy joyjoy. Mutta käyhän se näinkin, vaikka edelleen pysynkin vannoutuneena Percyn ja Annabethin kannattajana. Thaleia on jollain tapaa liian itsenäinen Percylle. Annabethissa on sitä sitoutujan vikaa. :D

Ja sitten vielä tuo viimeinen. Pakko myöntää että suhtauduin siihen aika varauksella, koska no, Tyson ei oo oikein koskaan kuulunut mun lempihahmoihin ja se on esiintynyt mun mielikuvituksessa aina sellaisena vähän yksinkertaisena mutta hyväntahtoisena tomppelina. Jössikkä on varmaan paras sana kuvaamaan sitä, ja jössikkä-sanasta mulle tulee aina mieleen iso koira. Tai lihava vauva. Mä en oikein tiedä miten se pitäisi kuvailla, mutta juuri näiden mielikuvien takia en oikein osannut eläytyä viimeisimpään tarinaan kunnolla. Tosin pakko myöntää, että kuvailu siinä oli tosi kaunista ja puhekieli sopi oikein hyvin. Mutta kun Tyson.

Joo, ja sori vielä kommentoimattomuudesta ja lisäksi tästä kommentista, joka tulee liian myöhään ja on ihan paska. Yritän olla mukavampi seuraavalla kerralla. :)
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Mansikkalimu

  • Ärsyyntynyt kakara
  • ***
  • Viestejä: 157
  • Sapienti sat.
Vautsi! ^^
Mähän yllätyin, kun täältä löytyi monipuolisesti Percy-ficcejä ;)
Osaat kuvailun taidon kiitettävästi. Vaikka teksti olisi lyhyt, on sitä ilo lukea juuri kuvailun takia, vaikka juonta ei ole välttämättä ollnkaan.
Minullekkin löytyi suosikit. Sankarin kohtalo ja Muistot, olit kyllä nerokkaasti keksinyt. Thalian ajanpysäytys oli terävä huomio, jota itse en osannut huomioida laisinkaan. Ajattelin vain että Thalia ja hänen kaverinsa ovat aina kavereita... ymmärsitkö ^^"

Ilolla odotan lisää, sillä löysin tämänkin aarreaitan vasta äskettäin! :D
Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter and those who matter don't mind.
- Dr. Seuss
ava: raitakarkki

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Salla: Kiits kommentista, I like edelleen  :)

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, se on Jason, ei Tyson. Eli tää Zeuksen poika tästä Lost hero-kirjasta. Tosin, mun ei ois kannattanu olettaa, että muutkin on sen lukenu ja oishan se huomatus itse raapaleen/1shotin (kummin vain) alussa ollut ehkäpä paikallaan.  :D Lisäänkin sen tuonne ihan pikapikaa :)

Hmm-m, Perchabeth-fani :) vai että sillälailla, ehkäpä miä sitten lisäilen niitten kirjoittamista  8)

Ite tykkään just P/T, P/N, P/L, P/A (Apollo ja Artemis, Ares, Athena), P/J, P/B ja muita sellasia :p Että sellasiakin varmasti ilmestyypi tässäkin.

Aber ja, lue ja kommentoi jatkossakin!  ;D

Mansikkalimu: Ah, olin juuri kommentoimassa Sallalle,(toisin sanoen keksimässä surkeita selityksiä) , kun ruutu ilmoitti uudesta kommentista (<3 <3 <3 kommentit on kirjoittajan elämän suola) joten vastaan (selittelen) sullekin  :P

Mahtavaa että pidit! oikeesti, ja jos on jotain toiveita liittyen fandomiin, ilmoittele (ja muutkin) mulle, joko tähän kommenttina tai yv:llä :) nii voit(te) olle varmoja, että jossain vaiheessa ennemin tai myöhemmin toiveenne toteutetaan (laatua en takaa ^.^')

Minä ite oon miettiny viime aikoina aika paljonkin sitä, jos oma aika pysähtyis ja muut vaan jatkaa elämäänsä. Surullista, sanon minä.  Ja kyllä, taisin ymmärtää mitä tarkoitit. :)

Ja lisää tulee varmasti pian, vielä tän viikon puolella sillä meikäläinen lähtee Hollantiin seuraavaks 4 viikoks nii en pääse paljoa postailemaa :)


LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Hi guys!  :)

Uutta uutta! Jee, eikä mennyt edes kuin yks kokonainen päivä tämänkin tekemisessä  :P

Mulla oli jotain muutakin sanottavaa tästä shotista, mutta unohdin jo. Saatampa tulla rustaamaan sen sitten myöhemmin tänne.

Ai niin joo! Tää keskittyy tähän Olympoksen Sankarit -jatkoon (vai mikskä sitä ikinä haluaa kutsua) Joten tässä on siis näitä "uusiakin" hahmoja. En tiiä, kuinka moni näitä uuempia kirjoja on lukenu mutta eniweis...  8)

ps. mikä täs nyt oikee on, kun en keksi mitää hyviä otsikoita  :'(

Paritus: Jason/Piper, Hazel/ Frank
Henkilöt: Percy, Jason, Piper, Hazel, Frank, Leo
Ikäraja: K11
Varoitukset: Kuolema, pieni väkivalta.
Genre:Pieni angst jälleen, romance, ja ja ja draama...

Ruusut haudalla sankarien

Tuuli tuiversi ja riepotteli lyhyitä vaaleita hiuksia nuoren miehen kävellessä pitkin mukulakivi katua. Zeuksen pojan katse oli luotuna maahan ja vaalean siniset silmät kuvastivat pohjatonta surua. Vuodet olivat kulkeneet Jasonin ohi hänen huomaamattaan, kun hän oli surrut rakkaansa menetystä. Ennen kuin hän tajusi, hän ei enää ollutkaan vain pahainen teini vaan aikuinen mies.

Sota Gaiaa ja jättiläisiä vastaan oli ollut vaikea, he olivat menettäneet monta ystäväänsä. Seitsemän sankaria olivat matkustaneet monen mutkan kautta Kreikkaan, jumalten synnyin sijoille, kohdatakseen pahimman vihollisensa, Äiti Maan.

He olivat taistelleet suurta armeijaa vastaan parhaansa mukaan, joutuen uhraamaan henkensä pelastaakseen maailman. Jason tiesi, että se oli oikein. Hän tiesi, että he olivat todella onnekkaita voitettuaan. Silti Jason ei voinut olla miettimättä, oliko se kaiken uhraamisen arvoista.

Seitsemästä sankarista Olympokselle oli palannut vain neljä. Kolme muuta sankaria olivat uhranneet henkensä heidän puolestaan.

Jason pysähtyi ensimmäisen haudan kohdalle. Komea harmaa hautakivi seisoi jykevästi paikoillaan. Jason huomasi, että sen ympäristö oli siistitty ja kiven juurelle oli laskettu kukkakimppuja aivan äskettäin. Hän ei ollut siis ainut, joka kävi täällä muistelemassa menneitä.

Jason laski katseensa kultaiseen kirjoitukseen, joka oli kaiverrettu kiveen.


   Frank Zhang
     R.I.P
  1997-2012
 Ystävä, rakastettu ja ennen kaikkea kunniakas sotilas.


Aivan kuten oli ennustettukin, Frank kuoli ystäviensä puolesta katsoen itse, kuinka pieni puinen tikku paloi loppuun, vieden hänen elämänsä mukanaan. Mutta Frank kuoli hymy huulillaan, Hazelin sylissä, tietäen tehneensä kaikkensa muiden hyväksi.

Jason laski huokaisten yhden mustan, yhden keltaisen ja yhden vihreän ruusun haudalle ennen kuin jatkoi matkaansa hartiat lysyssä seuraavalle haudalle.

Pian hän löysikin marmorisen hautakiven, kauniin mutta yksinkertaisen. Jason polvistui sen juurelle ja tuijotti mitään näkemättömin silmin eteensä. Tämän kiven alla nukkui merenjumalan poika.


Percy Jackson
 R.I.P
1994-2012
Todellinen sankari, rakastettu ystävä ja kumppani sekä isän ylpeys


Poseidonin poika oli tehnyt päätöksen, joka maksoi hänen henkensä. Eikä Jason kyennyt edes ajattelemaan ystäväänsä tuntematta syyllisyyden tuottamaa ahdistusta. Jos hän vain olisi ollut nopeampi, tehokkaampi ja vahvempi…

Lopulta Zeuksen poika sulki kirvelevät silmänsä tiukasti kiinni, ennen kuin avasi ne taas. Hän asetti jälleen yhden mustan ruusun, yhden sinisen ja yhden syvän vaalean punaisen ennen kuin nousi. Hiljaisena hän jatkoi matkaansa viimeiselle hautakivelle.

Valkoinen, koristeltu kivi seisoi vähän matkan päässä yhtä puhtaana ja huollettuna kuin kaksi ensimmäistäkin. Tämän haudan kohdalle Jason lysähti voimattomana ja itki. Itki vuosien surun ja kyyneleet. Kaiken epätoivon ja katkeruuden kyyneleet. Jason tärisi itkusta voimattomana rakkaansa haudalla.


Piper McLean
 R.I.P
1995-2012
Urhea, uskollinen kumppani ja viimeiseen asti taisteleva soturi.


Kyyneleitään pyyhkien Zeuksen poika laski haudan eteen kimpun punaisia, mustia, valkoisia ja vaalean punaisia ruusuja.

Vuoren juurella kaikui alkaneen sodan äänet, hurjat karjaisut, tukahdetut kivun huudot ja avun vaikerrukset. Jason näki ympärillään hirviöitä, jotka hyökkäsivät hänen ja hänen ystäviensä kimppuun. Ilma oli sakeana savusta ja tuli värjäsi taivaan oranssiksi. He olivat päässeet tänne asti, kunnes Gaian armeija oli onnistunut yllättämään heidät. Seitsemän puoliveristä olivat olleet matkalla vuorta ylös, tuhoamaan viimeisen vihollisen energian lähteistä, kun he huomasivat tulleensa saarretuiksi.

Leo oli heittänyt saman tien kranaatteja hirviöitä kohti, tappaen näin muutaman ja onnistui aiheuttamaan tarpeeksi sekasortoa vihollisten riveissä. Puolijumalat aloittivat vasta hyökkäyksen nopeasti, iskien lujaa ja liikkuen arvaamattomasti. He käyttivät kukin voimiaan. Percy loi myrskypyörteitä ja manipuloi vettä parhaansa mukaan, jotta se ei olisi vaikeuttanut heidän toimintaansa. Jason käytti hyväkseen tuulta ja iski aina välillä salaman kohti vihollista samalla kun Piper käytti lumopuhettaan harhauttamiseen hänen piirittäessä kohdettaan. Hazel kutsui vainajia heidän avukseen ja ampui tarkasti nuolillaan. Leo puolestaan käytti hyväkseen taitoaan käyttää tulta ja keksintöjään, joita oli matkalla kehitellyt raivatakseen joukolle tietä.

He alkoivat olla jo väsyneitä pitkän taistelun jälkeen ja hirviöitä tuli koko ajan lisää. Jason pysähtyi hetkeksi paikoilleen huohottaen ja vilkaisi ympärilleen. Hän näki Piperin hyppäävän kiveltä minotauruksen selkään hurjan sota huudon saattelemana ja iskevän tikarinsa pedon niskaan. Minotaurus päästi tuskaisen karjaisun ja ravisteli tyttöä selästään.

”Piper!” Jason huusi tytön Afroditen tyttären lentäessä kaaressa pedon selästä. Piper kieri muutaman metrin, ennen kuin pysähtyi ja ponkaisi saman tien jaloilleen tikari valmiina. Sotainen ilme kasvoillaan hän hyökkäsi haavoittuneen hirviön kimppuun.

Jasonin toisella puolella hän näki Percyn piirittävän telekhinea tuimana Anaklusmos valmiina. Yllättäen merenjumalan poika ryntäsi miekka kohti hirviötä ja hyppäsi sivuun vaivattomasti pedon yrittäessä repiä hänet torahampaillaan.  percy iski miekkansa syvälle telekhinen lihaan saaden sen ulvahtamaan ennen kuin se hajosi tuhkaksi.

Percy käännähti ympäri ja katsoi suoraan Jasoniin määrätietoisesti.

”Jonkun on lähdettä eteenpäin ja tuhottava energia lähde ja asevarastot.”

Jason nyökkäsi hyväksyvästi samalla kun torjui käärmenaisen iskun sivaltaen siltä pään poikki. Percy perääntyi kohti Jasonia ja he kohtasivat seuraavat hirviöt selkä selkää vasten, turvaten toistensa selustan.

”Minä menen samalla kun te keskitätte voimanne itäisen polun suulla lymyäviin hirviöihin ja pakenette edemmäs vuorille, ymmärsitkö?” Percy kysyi huohottaen päästyään eroon kahdesta päälle käyvästä helvetinkoirasta.  Jason halusi väittää vastaan, kuka Percy oli muka sanomaan mitä piti tehdä? Mutta hän tiesi, että heidän olisi päästävä pois tai he kuolisivat täällä.

”Oletko varma? Se on Gaian viimeinen energian lähde ja hän varmasti vartioi sitä tarkasti. Olisi paljon parempi jos me kaikki menisimme,” Zeuksen poika vastasi lopulta rypistäen otsaansa.

”Emme ehdi. Meillä ei ole paljon aikaa, tiedät sen. Teidän muiden on päästävä Gaian piilopaikkaan ja saatava hänet takaisin uneen. Mutta se ei onnistu jos energian lähde ei ole tuhottu.”

”Percy, ajattele nyt vähän. Me tarvitsemme sinua Gaian luona, olet yksi voimakkaimmista puoliverisistä,” Jason järkeili. Hän ei pitänyt Percyn ajatuksesta, mutta ymmärsi jo puhuessaan tappionsa. Heillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa.

Percy vilkaisi hymyillen Jasoniin, ennen kuin sanoi: ”Heillä sinut Jason. Sinun avullasi te pärjäätte. Ja minä tulen teidän perässänne heti kun olen saanut tuhottua lähteen.” Percy vakuutti ja sivalsi nopeasti hirviön kahtia.

Poseidonin poika lähti etenemään määrätietoisesti suutaan, jonne he aiemmin olivat koko ryhmän kanssa pyrkineet. Sillä välin Jason käski loput ystävänsä lähelleen ja kertoi suunnitelman. Muut nyökkäsivät tarmokkaasti, sillä he eivät vielä huomanneet Percyn menneen aivan toiseen suuntaan.

Viisi sankaria lähti rynnäköllä kohti hirviö joukkoa, joka vartioi polkua Gaian olin paikkaan. He hyökkäsivät viimeisillä voimillaan ja sivalsivat miekoillaan Hazelin ampuessa nuolia tarkasti tappaen jokaisen jonka otti kohteekseen. Kun he saivat vihdoin tien raivattua Leo pysähtyi ja katsoi hämmentyneenä ympärilleen.

”Missä Percy on?”

Jason kirosi mielessään ennen kuin vastasi:” Percy lähti edeltä tuhoamaan viimeistä energian lähdettä.”

Aivan kuten hän oli arvellutkin, muiden kasvoille nousi kauhistunut ilme samalla kun he tunsivat koko vuoren järisevän.

”Onko hän hullu? Hän ei voi mitenkään päästä vartioinnin ohi ja vaikka pääsisi hän kuolisi heti, kun yrittäisi päästä lähelle energian lähdettä.” Hazel parkaisi.

”Ei ole muuta vaihtoehtoa, meillä ei ole aikaa,” Jason mutisi. ”Sitä paitsi Percy sanoi tulevansa perästä.”

Zeuksen poika sanoi vältellen muita katseellaan.

”Jonkun täytyy mennä hänen peräänsä!” Hazel huudahti, hän pelkäsi menettävänsä nyt myös Percyn kuten oli jo menettänyt Frankin. Hän näytti olevan valmis itse lähtemään pojan perään, mutta ei ennättänyt sanoa mitään.

”Minä menen,” Piper sanoi tyynesti ja iski takaa tulevaa telekhinea suoraan silmien väliin.

”Ei!” Jason protestoi saman tien. Piper hymyili hieman alakuloisesti ennen kuin selitti, ”Jollen minä mene, Hazel menee ja hänestä teille on paljon enemmän apua kuin minusta, onhan hän Pluton tytär.” Afroditen tytär nojautui nopeasti lähemmäs Jasonia ja suuteli tätä nopeasti.

Ennen kuin kukaan ehti sanoa vastaan Piper juoksi jo takaisin sinne mihin Percy oli kadonnut.

”Sitä paitsi, me tulemme heti takaisin kunhan olemme tuhonneet energian!” Piper huusi heille ja näytti peukaloaan virnistäen.

Muut neljä sankaria seisoivat pienen hetken typertyneinä ennen kuin havahtuivat puolustamaan. He jatkoivat nopeasti matkaansa kohti Gaian olinpaikkaa toivoen parasta.

Eivätkä he enää koskaan nähneet Percyä ja Piperiä.


Jason havahtui takaisin nykyhetkeen haukkoen henkeään ja painoi kätensä hetkeksi silmilleen. Hän otti muutaman rauhoittavan henkäyksen ennen kuin laski ne jälleen syliinsä. Varovasti hän painoi kätensä hautakiven kaiverrukseen ja tunsi sen viileyden vasten ihoaan.

”Hyvää syntymäpäivää Pipes,” Jason kuiskasi tuuleen ennen kuin nousi lähteäkseen.

”Nähdään taas ensivuonna.”

~*~

Laitan tähän muutamia ruusujen värien merkityksiä, jos teitä kiinnostaa.

Syvä vaaleanpunainen: kiitollisuus ja arvostus
Vaalea vaaleanpunainen: merkitsee sympatiaa ja ihailemista
Punainen: rakkaus
Vaaleanpunainen: viehättävyys, hellät rakkaudentunteet
Tumma vaaleanpunainen: kiitollisuus
Vaalea vaaleanpunainen: ihailu, sympatia
Valkoinen: viattomuus, puhtaus, salaisuus, ystävyys, arvossa pitäminen ja nöyryys
Keltainen: ystävyys, ilo ja hyväntuulisuus
Sininen: tarkoittaa salaperäisyyttä ja mysteeriä
Oranssi: intohimo
Viininpunainen: kauneus
Vihreä: rauhallisuus
Musta: suru, kuolema, jäähyväiset

pps. seitsemättä sankaria ei mainita nimeltä, koska sitä ei ole vielä paljastettu kirjoissa. Luultavasti se on Annabeth, mutten silti halunnut nimetä seitsemättä sen toivossa, ettei se olisikaan   :D



Quintus

  • roomalainen
  • ***
  • Viestejä: 34
Toi "Ruusut haudalla sankarien" oli, pitäiskö sanoa koskettava... eikun aivan mahtava. Tykkäsin kuvailusta ja vaikka itsellä ei ole mitään erityistä henk. koht. kosketusta hautausmaahan eikä tilanteeseen mutta silti tätä lukiessa pystyi kuvittelemaan miltä ihan oikeasti voisi tuntua, jos on menettänyt läheisen. :'(

Thanks!
~Quintus
Muista, että olet ainutlaatuinen. Kuten me kaikki muutkin.

Mansikki52

  • ***
  • Viestejä: 21
Miten en oo löytäny tänne aiemmin? o: Ihania kaikki, suosikit oli Hautajaiset, Muistot ja sit ennen kaikkea Isän rakkaus joka liikutti kyyneleihin asti. Kuvailet tunteet tosi aidosti ja mä pääsen itte sinne fiilikseen sisälle, joka on ihan mahtavaa! En oikeestaa keksi mitää järkevää sanottavaa.. Toi viimesin oli kans ihana, tosi liikuttava ja en tiedä miks, mut noi Percy-on-Poseidonin-ylpeys-kohdat aina koskettaa mua jotenki <33 Awwws..

Uutta odotellessa ;)

LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Heei, kommentteja, kiitoksii <3

Hyvä, että viimeisin shotti onnistui, ainakin jollain lailla. Aikamoiset paineet oli sitäkin julkaistaessa, kun siitä ei tullut aivan sellaista, kuin alunperin suunnittelin  :D
Esim. sen ruusu-jutun vetäsin täysin puskista, ihan vaan että saisin kirjoitettua jotain muutakii. Ja olihan se mielenkiintoista ettiä netistä niitten selityksiä.  8)

Hmm. Joo! Oli mulla asiaakin! Ilmoittelisin vaan, että nyt kun olen täällä Hollannissa, niin en ole päässyt päivittelemään uutta tänne. Mutta sen sijaan olen kirjoitellut vihkooni tässä viime aikoina, tänään esimerkiksi. Luonnostellut muutamia raapaleita ja shotteja  :)
Mä en pidä yhtään vihkoon kirjoittamisesta, käsi väsyy ja tekstiä ei saa mahtumaan niin paljon. Tai saa, mutta ite en ainakaa jaksa kirjoittaa niin paljon  :D Joten se aina jää vähän vajaaks ja sitten pitää lisäillä jälkeen päin kaikenlaista. Lisäks se, miten vaikee on hahmottaa pituutta koneen ruudulla ja paperilla, ottaa mua päähän  :P

Mutta miä jäin taas höpöttelemään jotain ihan muuta, kuin piti. Eli siis! HUOMIO KAIKKI! En ole Suomessa vielä pariin viikkoon, enkä pääse lisäämään uusia tekstejä, mutta sehän ei tarkoita ettenkö niitä kirjoittelisi. Joten (olen sanonut tän aiemminkii, mutta sanonpaha uuellee) nyt sitte voisitte mielellään laittaa toivomuksia kehiin  :D Kertokaa mitä haluatte lukea, mitä genreä ja mistä hahmoista, onko shotit vai raapaleet mieleen?  ;) Ihan vaan sen vuoksi kyselen, että sitte tulee kirjoitettua jotain, mitä halutaan myös lukea. Tai jotain?  :P

Mutta ei mulla nyt muuta.

Adios,

kirjoitellaan kun luetaan, ok?

- LumiNalle

Ps. Hyvää kuningattaren päivää sinne Suomeenki!  ;)

Mansikki52

  • ***
  • Viestejä: 21
Hahaa, kadut vielä että halusit toivomuksia :D No ei nyt sentää

Mutta mä toivoisin Percabethia kaikissa mahdollisissa muodoissa ja jotakin ehkä parituksella Thaleia/Luke taikka sitten Silena/Beckendorf. Mua harmittaa nimittäin, että Silenasta ja Beckendorfista kerrottiin kirjoissa niin vähän. Ja Thaleialla ja Lukella on selkeesti joskus ollu jtn romanssinpoikasta ;)

Siinäpä se

Cheo

  • joan jett's slave
  • ***
  • Viestejä: 245
  • Ava by Vanilje
Terve vaan, olen tälläinen epäaktiivinen kommentoija koska en vaan osaa mutta olen siis ficcejäsi lukenut ja voin sanoa että kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti ja pidän tyylistäsi :D Mutta koska Thuke (eli siis Thalia/Luke) on ehdottomasti yks mun lempiparituksista ja siitä kirjoitetaan ihan liian vähän niin kai sitä pitää suu avata. Tykkään yleensä raapaleista ja sellasista keskikokoisista ficeistä ja angst on mun suosikkigenreni mutta ei siis haittaa vaikka olisi mitä mutta Thukea olisi kiva saada luettavaksi :)

Silena/Luke ja femme kiinnostavat myös, femmestä Silena/Clarisse erityisesti, dunno jos on liian harvinaista mutta siis tuo Thukehan on etusijalla! ;D
« Viimeksi muokattu: 03.05.2012 21:02:47 kirjoittanut Cheo »
"I've read this script and the costume fits
so I play my part."

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Oh, jos kerran toiveita saa esittää niin täältä pesee: PERCY/ANNABETH -SÖPÖILYÄ ja sitten kans Silenaa ja Beckendorfia saa olla. ;) Kaksi ehdottomasti söpöintä paria ikinä. Ja Groverista ja Juniperista olis myös kiva lukea. Kiitos. :D
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


LumiNalle

  • Storyteller
  • ***
  • Viestejä: 204
Oho oho  ;D

Tähän on tullut yllättävän paljon toivomuksia, nice!

Ja kyllä, olen pahoillani, tämä ei ole päivitys tarinoihin, vieläkään.

Mutta ajattelin tulla ilmoittamaan, että miulla on monia raapaleita/oneshotteja ja muita oottamassa vain suomeen palaamista, joten voitte olla varmoja, että jo ensi sunnuntaina saatte luultavasti uutta luettavaa.

Ja ah, niin ihania toivomuksia! Oikeesti, miks en ees oo aiemmi aatellukkaa Grover/Juniperia? Se on niin ihana paritus  :D Ja miä muka kirjoittelen vähemmän tavanomaisia parituksia? Ja katinkontit sanon minä nyt.

Tänään olen ollut oudon tuottoisa, olen nimittäin kirjoittanut paperille  luonnostelman jo erääseen toiseenkin keskenerääseen tarinaani ((I Deserve) Better Than You), joka saa siis piakkoin jatkoa myös  ;) Lisäksi minulta ilmestyy luultavasti myös kokonaan uusi 1shot, aivan omaan topiciin, jos saan siihe kotona viela hieman lisää pituutta, otherwise lisään sen tänne.  8)

Hmm-m. Pitikiöhän miun vielä jotain muuta kertoa?

Ei kai, kunhan tulin mainostamaan tulevaa  8)  :-[ xD

Oh, aivan! Lisää toivomuksia saatte toki kertoa, olen asettanut pyhäksi tavoitteekseni kirjoittaa ainakin vähintään yksi tarina kuhunkin toiveeseen liittyen  ;)

Bye,

LumiNalle