Kirjoittaja Aihe: Twilight: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (Epilogi 20.01), K-11  (Luettu 104761 kertaa)

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (10. kappale 16.3)
« Vastaus #80 : 16.03.2010 22:11:06 »
:D haha tää oli taas vaihteeks aivan loistava luku ! :D pari virhettä löysin, mutten niitä sitte huomioinu enkä jaksa uudestaan enää ettiä :) tästä ei voi muuta kun odottaa uusia lukuja, tätä tekee mieli vaan lukea ja lukea ;D
i feel i can fly

NuuhkuHoney

  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (10. kappale 16.3)
« Vastaus #81 : 16.03.2010 23:08:28 »
uuuuu tää on kiva<33  ;D Edwardia kehii x)) ja jatkoa kanssa taas mahdollisimman pian : D
NuuhkuHoney
Don`t drink and drive, just smoke and fly!

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (10. kappale 16.3)
« Vastaus #82 : 17.03.2010 15:57:49 »
Ihmiset ovat huomautelleet virheistä, joita mä en ole edes huomannut :o Oon ollut niin uppoutunut tekstiin, etten huomaa pikkuruisia virheitä! :D Oikeesti niin hirveen selvää suomentamista ja silleen!
Seuraavaa lukua vaan kehiin :)
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

little-monkey

  • ***
  • Viestejä: 55
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (10. kappale 16.3)
« Vastaus #83 : 21.03.2010 12:56:46 »
Kiitoksia kaikista kommenteista :)

Anaid: Mahtavaa, että pidit :D

E_Bella: Kiva, että pidit ^^

CandyApple: ;D Nii onki :D

mellonami: Kiitoksia noista virhekorjauksista :) Valitettavasti en voi niitä korjata, koska en mitenkään löydä noita yksittäisiä sanoja tuolta kappaleesta :(

kuppi_kahvia: Mahtavaa, että pidit :D

NuuhkuHoney: Kiva, että pidät :) Ja Edward tulee mukaan tässä seuraavassa kappaleessa :D

katriqqq: :D Kiva, että suomentaminen on onnistunut :)


Juu tässäpä on 11. luku :D Edwardhan tulee mukaan tässä luvussa :) Toivottavasti pidätte ^^

Kappale 11: Paluu

Edwardin näkökulma

Palasin vihdoinkin kotiin tapaamaan perhettäni. Minulla oli ollut ikävä heitä viikon ajan, jolloin olin ollut Alaskassa vihaamassa itseäni, koska olin melkein tappanut jonkun. Mutta olin nyt tullut takaisin, päättäväisenä etten antaisi Bella Swanin veren kutsun heikentää päätöstäni. Olin varma että hän oli paholainen, joka oltiin lähetetty houkuttamaan petoa sisälläni.

Tulin sisään huoneeni avoimen ikkunan kautta, ja menin nopeasti huoneeni poikki halukkaana tapamaan perheeni. Pysähdyin käteni oli avaamattoman oveni kahvalla, kun minuun yhtäkkiä iski kiduttavan tuoksun, -joka oli melkein saanut minut tappamaan Bella Swanin viime viikolla-, sekä kauniin ja tuntemattoman naurun äänen, joka kuului Alicen huoneesta, yhdistelmä.

Keskityin Alicen ajatuksiin, ja hämmennykseni muuttui pian raivoksi, kun tajusin että se tosiaan oli Bella Swan joka nauroi Alicen ja Rosen kanssa. Murisin hiljaisesti. 'Kuinka he kehtaavat kutsua henkilökohtaisen demonini taloon?' ajattelin vihaisena. Mutta kun jatkoin Alicen silmien kautta katselua vihani muuttui nopeasti shokiksi ja hämmästykseksi.

Bella nauroi hänen päänsä oli heittettynä taaksepäin, ja hänen kauniit ruskeat silmänsä kimaltelivat, kun hän auttoi Rosea ja Alicea asettamaan kenkiä ja vaatteita Alicen valtavaan vaatekaappiin. Tajusin pian että Alice ja Rose olivat käyneet ostoksilla Bellan kanssa viikonloppuna, ja minun silmäni laajentuivat yllätyksestä. Vaikka Alice menisi, mitä todennäköisemmin, shoppailemaan kenen tahansa kanssa, oli järkyttävää että Rosalie menisi shoppailemaan ihmisen kanssa – varsinkin kun se oli se ainoa jonka olin halunnut tappaa.

Samalla kun olin hämmentynyt heidän käytöksestään, tajusin etten vihannut, ei vaan en voinut vihata Bellaa. Se ei ollut hänen vikansa että hänen verensä kutsui minua. Huokaisin tajutessani, että seisoin vieläkin ovellani. Päästin kahvasta irti ja istahdin alas salakuuntelemaan. En ollut lähdössä tästä huoneesta, kun Bella oli talossa ja ottaen huomioon sen riskin, että hyökkäisin hänen kimppuunsa, joten olin jumissa täällä kunnes hän lähtisi.

Alice tiesi jo että olin palanut, mutta muut eivät tienneet. 'Tervetuloa takaisin Edward', hän ajatteli tyytyväisenä. Jatkoin heidän katsomistaan kun he siirtyivät huoneeni vieressä olevaan ylimääräiseen huoneeseen, jossa oli jo viisi matkalaukkua keskellä huonetta. He aloittivat niiden purkamisen asettaen sylillisen toisensa jälkeen vaatteita komeroon. Istuin paikallani hämmentyneenä. Miksi Alice tai Rose laittaisivat vaatteita tähän komeroon? Eivätkö he enää saaneet tavaroitaan mahtumaan omiin komeroihinsa? Ajatuksiini vastattiin pian, kun Bella kääntyi Alicea kohti.

”Kiitos kun saan pitää kaiken tämän täällä Alice”, hän sanoi osoittaen komeroa joka oli nyt täytetty vaatteilla ja kengillä jotka riittäisivät kilpailemaan Esmen vaatemäärää vastaan (mutta eivät kuitenkaan Alicen tai Rosen vaatemäärä vastaan) ”Uskon että Charlie raivostuisi jos saapuisin kaiken tämän kanssa kotiin”, hän naurahti ja Alice sekä Rose yhtyivät siihen.

En ollut nähnyt sisariani nauttivan olostaan näin paljon pitkään aikaan. ”Lisäksi en olisi koskaan saanut kaikkea mahtumaan komerooni tai edes huoneeseeni”, hän jatkoi. Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti jonkin ajatus ja hän virnisti. ”Kun te annatte minun säilyttää vaatteitani tässä ylimääräisessä huoneessa, autoani autotallissa sekä harppuani alakerrassa, minusta tuntuu melkein että olisin muuttamasssa tänne.”

Alicen ajatukset tulivat onnellisiksi ja pohdiskeleviksi; Hänestä tulisi mahtava sisko. Mitäpä jos...ennen kun hänen ajatuksensa katkaisi loppumattoman laulun sanat. ”Ei se mitään Bella. Voit ajatella tätä ylimääräistä huonetta jo omanasi. Meillä ei ole lähes koskaan vieraita”, hän selitti. Kuulin Esmen suunnittelevan hiljaa alakerrassa sisustavansa huoneen Bellalle jos Rose ja Alice pyytäisivät hänet joskus yöksi.

Olin shokissa ja hämmentynyt, Alice tahtoi ihmisen siskokseen? Yllättävämpää oli että perheeni pitivät ajatuksesta, että Bella muuttaisi tänne, jopa Carlisle, joka oli vasta juuri tavannut hänet, tuntui kiintyvän Bellaan jo nyt. Jasperilla ei ollut mitään ajatuksia Bellan tappamisesta ja oli onnellinen että Bella oli luonamme, koska hän teki Alicen onnelliseksi. Emmettin mielestä Bella oli erittäin viihdyttävä, ja minä nauroin kun näin hänen ajatuksistan kuinka kömpelö Bella oli.

Yllätyin eniten kun kuulin Rosen ajatukset. Rose oli aina ollut perheemme suojelevaisin salaisuuttamme kohtaan, enkä ollut koskaan ajattellut näkeväni sitä päivää, kun hän vapaaehtoisesti puhuisi ihmiselle tai jopa pitäisi heistä. Bella näytti tekevän perheestäni onnellisemman, ja ainoa suru jonka heidän ajatuksissaan kuulin, jollain tasolla, oli se että he kaikki kaipasivat minua.

Pohdiskelin hiljaa, jatkaen ajatukssani kun Bellan loput sanat upposivat minuun. Miksi hänen pitäisi pitää autoon ja harppuaan täällä? Antaisiko Rose koskaan Bellan pitää hänen vanhaa autoaan autotallissamme? Miksi se sitä edes tarvitsisi? Ja mikä oli sen harpun laita? Olin lukenut teinien ajatuksia aivan tarpeeksi vuosien aikana tietääkseni ettei kukaan niin kaunis ja suosittu kuin Bella soittaisi harppua. Sitä ajateltaisiin nörttimäisenä, ja kaikki jotka halusivat sopia joukkoon ja olla suosittuja koulussa valitseivat ”makeita” soittimia kuten kitaroita.

Esme todisti oletukseni pian vääriksi, kun hän liittyi tyttöjen joukkoon huoneeseen joka näytti nykyään kuuluvan Bellalle. ”Bella, harppusi saapui eilen. Laitoin sen Edwardin pianon viereen”, hän kertoi Bellalle. ”Se on kaunis”, hän totesi. Esmen mielessä näin suuren harpun, joka oli nyt pianoni vieressä alakerrassa, sekä kertauksen keskustelusta jonka aikana Esme oli ehdottanut että Bella voisi säilyttää harppuaan täällä.

Olin jälleen kerran hämmästynyt, ja huomasin olevani ärsyyntynyt kun en voinut lukea hänen ajatuksiaan. Hän ei näyttänyt koskaan tekevän mitään odotettavaa. Hän näytti tuntevan olonsa täysin mukavaksi talossa joka oli täynnä vampyyreja, vaikka hänen vaistojen pitäisi käskeä häntä juoksemaan. Hän ei tehnyt mitään mitä teinitytöt normaalisti tekisivät. Huomasin olevani tyytyväinen ja pettynyt. Hän ei soittanut vain yhtä soitinta vaan myös muitakin sekä hän sävelsi niillä itsekin.

Kaikki hänessä oli mielenkiintoista, ja huomasin että halusin palavasti keskustella hänen kanssaan. Hylkäsin sen ajatuksen nopeasti kun varovasti hengitin vähän ja tunsin kurkkuni leimahtvan liekkeihin. Se oli siedettävää, koska meidän välillämme oli tilaa ja koska olin juuri täyttänyt itseni verellä, mutta se oli edelleenkin tavattoman kivuliasta.

Huokaisin. Se yksi ihminen joka on mielestäni mielenkiintoinen enkä minä voi lukea hänen ajatuksiaan, ajattelin.

Mielenkiintoni lisääntyi, kun kuulin Bellan. ”Esme minusta olisi ihanaa jos voisin soittaa teille”, hän ehdotti.

Esme oli iloinen, ja hyväksyi tarjouksen pian ja johti Bellan alakertaan. Muut seurasivat heidän perässään. Emmett ja Jasper keskeyttivät videopelinsä jota olivat pelaamassa, ja kääntyivät harppua kohti. Carlisle ilmestyi työhuoneestaan ja asettui sohvalle Esmen viereen kun Bella istui harppunsa luona, ja aloitti. Hänen sormensa näppäilivät kieliä ihastuttavasti.

Kuuntelin; lumouduin kun tunnistin kappaleen jota hän soitti. Se oli yksi lempikappaleistani Debussyn Claire De Lune. Hyräilin hiljaisesti mukana, ja olin ihastunut kun se pääsi loppuun. Sen sijaan että hän olisi lopettanut, hän siirtyi heti seuraavaan kappaleeseen Debussyn Arabesqueeseen.

Hän pysähtyi hetkeksi Arabesquen jälkeen ja selitti seuraavan kappaleen. ”Tämä seuraava sävellys on yksi jonka sävelsin Di-tädille, joka opetti minua soittamaan ja löysi rakkauteni musiikkiin.” Hän aloitti soittamaan kaunista melodiaa. Se oli täynnä onnellisuutta sekä hauskuutta. Rentouduin sohvallani ja annoin musiikin virrata lävitseni. Yllätyin hänen lahjoistaan. Perheeni ajatukset olivat kuin peilikuvia omistani kun kehuivat hänen esitystään.

Kun Bella oli ujosti ottanut vastaan heidän kehunsa, hän vaihtoi katseen Rosen kanssa, joka nyökkäsi ja katosi nopeasti. Hän palasi kolmen suuren valokuva nipun kanssa, jotka hän heitti rennosti sohvapöydälle Emmettin ja Jasperin eteen.

Katsoin heidän silmiensä läpi uteliaana nähdäkseni mitä valokuvissa oli. Emmettin ja Jasperin ajatukset muuttuivat mariseviksi kun he keskittyivät valokuviin samalla kun Alice ja Rose kääntyivät riemukkaina.

Kuvan jossa Rose, Alice ja Bella shoppailivat, jälkeen tuli kuva jossa he luistelivat, ajoivat vuoristoradassa sekä vesiliukumäissä. ”Te huijasitte meitä!” Emmett syytti kääntyen tyttöjä kohti. ”Te tiesitte että siellä oli huvipuisto ettekä kertoneet meille!” hän valitti.

He nauroivat hänelle. ”Emme nähneet teidän tulevan vapaaehtoisesti mukaamme”, Alice vastasi. He näyttivät olevan hieman häpeissään.

”Emmett, meidän olisi pitänyt tietää että jotakin oli meneillään kun he eivät yrittäneet saada meitä mukaan kantamaan heidän kassejaan”, Jasper mutisi kuivasti kun he katsoivat kuvat läpi. Esme ja Carlisle nauroivat heille heidän takanaan.

En voinut muuta kun naurahdella kun tutkin kuvia heidän silmiensä läpi. Kaikki kolme tyttöä näyttivät uskomattoman kauniilta ja he hehkuivat innokkuudesta ja onnellisuudesta. Bella oli varmaan ainoa ihminen jonka olin koskaan nähnyt joka voisi sopia kauneudensa puolesta vampyyrien joukkoon.

Tytöt jatkoivat Emmettille ja Jasperille nauramista ja kiusasivat heitä kunnes he vihdoin lupasivat että ensi kerralla kun he menisivät kyseiseen ostoskeskukseen pojat voisivat tulla mukaan. Huomasin toivovani että he kutsuisivat myös minut mukaan.

Rauhoitellakseen Emmettiä ja Jasperia he esittelivät heille joitakin viimeisimmistä videopeleistä ja ojensivat ne heille. Bella selitti että hänen kaksi eurooppalaista serkkuaan olivat suositelleet niitä. Emmett hypähti ylös ja kiitti heitä kaikkia innokkaasti halaten kaikkia kolmea erikseen. Olin yllättynyt kun Bella ei säpsähtänyt Emmettin halauksen voimasta. Emmett ei ollut tottunut halaamaan ihmisiä, ja hän oli puristanut häntä yhtä kovaa kuin Alicea ja Roseakin, mutta Bella ei ollut osoittanut merkkiäkään kivusta. Kohautin olkiani ajatellen että ehkä hän oli pienentänyt kaikkien halauksiensa voimaa.

***

Bella lähti pian, Alice ja Rosalie veivät hänet kotiin jossa hän ei ollut oleillut perjantain jälkeen. Hän otti mukanaan pari ostoskassia, vähemmän kuin kahdeksannen tavaroista jotka hän oli ostanut. Loput olivat nyt hänen komerossaan ylimääräisessä huoneessa.

Odotin kunnes he olivat lähteneet ennen kun lähdin alakertaan. Kurkkuni tuntui palavan kun Bellan tuore tuoksu osui minuun. Nielin myrkkyni yllättyneenä siitä että oli helpompi olla välittämättä Bellan tuoksusta. Halasin Esmeä joka oli tullut juosten luokseni. ”Tervetuloa takaisin”, hän mumisi hiljaisesti. On ihanaa että olet tullut takaisin poika.

”On mukavaa tulla takaisin”, sanoin hiljaisesti ennen kun siirryin pois hänen halauksestaan nyökätäkseni Carlislelle ja iskeäkseni Emmettiä ja Jasperia olkaan. Istahdin heidän viereensä ja katsoin ensimmäistä kertaa kuvia omilla silmilläni. Selailin ne läpi ja huomasin kuinka paljon nämä kolme tyttöä näyttivät nauttivan pitkästä shoppausretkestään ja kuinka luontevasti Bella näytti vampyyrien kanssa olevan.

Pystyin sanomaan Emmettin ja Jasperin ajatuksista että he olivat vieläkin vihaisia kun he eivät olleet päässeet mukaan, enkä minä voinut ohittaa tilaisuuttani kiusata heitä. ”Se yksi kerta kun te kaksi ette mene vaimojenne kanssa shoppailemaan ja ostoskeskuksessa on huvipuisto!” nauroin heille.

”Suu kiinni Eddie”, Emmett murahti.

”Älä kutsu minua Eddieksi”, murisin ja Emmett nauroi.

”Eli mikä on juttu Bellan kanssa?” kysyin vaihtaen puheenaihetta.

”Et uskoisi häntä, hänessä ei ole laisinkaan pelkoa meitä kotaan. Minä jopa annoin hänelle uhkaavan virnistyksen joka saa ihmiset yleensä juoksemaan pakoon, ja hän vain nauroin minulle”, Emmett valitti hieman pettyneenä koska Bella ei pelännyt häntä.

”Hän tuntee olonsa täysin mukavaksi seurassamme”, Jasper lisäsi. ”Ei merkkiäkään pelosta.”

Rypistin kulmiani hämmentyneenä, kun he kertoivat ja näyttivät minulle heidän ajatuksiaan kaikista keskusteluistaan Bellan kanssa minun lähdettyäni. Olin yllättynyt siitä että hän vain käveli heidän lounaspöytäänsä. Ymmärsin kuitenkin hänen tarpeensa päästä pois Jessican luota, koska olin kuullut hänen ajatuksiaan aivan tarpeeksi.

Nauroin kun he näyttivät heidän shokkinsa kun Bella oli kaapannut heidän autonsa ja kiihdyttänyt sillä yli 200 mph Port Agelesiin asti. Olin erittäin vaikuttunut kun sain tietää että hänellä oli Maserati GTS tilattuna, joka saapuisi autotalliimme, ettei hänen isänsä saisi tietää hänen riippuvaisuudestaan nopeisiin autoihin. Olin helpottunut ettei se olisi hänen vanha autonsa joka säilyisi autotallissamme niinkuin olin ensiksi ajatellut.

Kuitenkin yllättävintä oli, että huomasin murisevan mielessäni ajatuksesta, että se inhottava Mike Newton koskisi häneen, eikä minulla ollut mitään aavistusta miksi. Eihän Bella ollut minun. Rauhoittelin itseäni ajatellen etten vain pitänyt Newtonista. Sillä ei ollut mitään tekemistä Bellan kanssa, tytön jota tuskin edes tunsin.

Kaiken kaikkiaan Bellasta oli tulossa erittäin mielenkiintoinen ihminen mielestäni. Hän rakasti nopeita autoja ja musiikkia samanlaisilla maulla kuin minäkin. Huomasin olevani halukas aloittamaan seuraavan päivän jotta voisin nähdä hänet ja toivottavasti myös puhua hänelle.

Samalla kun pohdin tätä huomasin olevani jotenkuten tottunut hengittämään Bellan tuoksua jota oli kaikkialla talossa, ja että olin ollut välittämättä kurkkuni poltteesta jo jonkin aikaa, kun kuuntelin Emmettin ja Jasperin kuvauksia Bellasta. Toivoin vain että voisin olla yhtä helposti välittämättä hänen tuoksustaan huomenna koulussa; olin innokas tapaamaan tämän pienen ihmisen joka oli lumonnut perheeni.



kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (10. kappale 16.3)
« Vastaus #84 : 21.03.2010 15:22:08 »
Oi jes! Luku Edwardin näkökulmasta! Vitsi mä tykkäsin tästä! :D Niinku kaikista muistakin luvuista, mutta siis silti! :D
Tuo loppu oli aivan ihana, kun Edward haluaa nähdä Bellan ja tutustua ja mitä vielä! :D
Jatkoa sitten taas vaan :D
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #85 : 21.03.2010 15:59:13 »
ihanaa kiitos tästä luvusta! :) voi emmettiä ja jasperia, nauroin täällä yksinäni niille :D
laitatko sä näitä tänne siinä tahdissa mitä suomennat? vai ootatko aina tietyn ajan et pistät seuraavan? :)
oli muuten kiva, että oli edwardin näkökulmasta välillä ;)
i feel i can fly

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #86 : 21.03.2010 16:40:10 »
Luin kaikki osat putkeen, ja tykkään tästä tosi  paljon. Käännös on suhteellisen sujuvaa, pieniä oikeinkirjoitusvirheitä on, mutta ei se niin haittaa.

Odotan innolla jatkoa :D

~Vaivaiskoivu

kuriwe

  • Vieras
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #87 : 21.03.2010 20:07:00 »
WAU mikä luku!
Aivan mahtavaa tekstiä! Niin sujuvaa ja luontevaa. Ei edes tönkköä! Oot aivan mahtava suomentaja  ;D

E_Bella

  • Vieras
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #88 : 21.03.2010 20:24:49 »
Mahti luku<3 :D
Ehdin vielä nopeasti käydä hieman muuallakin.. Hmm.. ;D  (äiskä tulee kohta häätää pois koneelta..)  :'(
Niin.. Hmm.. Ei mulla mitään tärkeää ollut, taaskaan :D
Mutta jatkoa pyydän, mahtava ficci ja suomennat mahtavasti ;)

Takku

  • ***
  • Viestejä: 28
  • Princess inside
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #89 : 21.03.2010 20:35:10 »
Upee ficci! Tää on kiva ku Bella on rohkeempi Culleneit kohtaa, ja Jasperilki o helppoo  :)
~En ollut kampissa kun aivoja jaettiin~

-jjassuu

  • Vieras
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #90 : 21.03.2010 21:44:17 »
miks en oo kommentoinu tätä, vaikka oon lukenu alusta asti ? :D
nöyrimmät anteeksipyyntöni :)
asiaan!
ihana luku :o Emmett ja Jasper on ihan hupsuja :D
yhy en keksi mitää järkevää kommentoitavaa, joten en yritä pakolla vänkätä jotain ;)
laitas jatkoa nopeesti kehiin ::)

kiitos

j

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #91 : 24.03.2010 10:54:00 »
*abloodeja* Tämä fictihän paranee paranemistaan. Mitäkähän tapahtuu jos/kun Cullenit saavat tietää, että Bella tietää vamppyyreistä? Entä jos tulee CullenitvsVolturit? Mihinkähän puolelle Balla asettuu? Jään jännittyneenä odottamaan! Muuten onko sulla betaa?
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

särkyvä kynä

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #92 : 25.03.2010 15:49:37 »
HYVÄ BELLA!!! Ensimmäistä kertaa luen et Bella voittaa Alicen. (jippii!) paha siinä et Edward ei oo viel tullu >:( ja haluun luukee sen ilmeen, kun se näkee et bella on niiden perhee hyvä ystävä!!!! Joten jatkoo kiitos!! Ootan innolla ;)

little-monkey

  • ***
  • Viestejä: 55
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (11. kappale 21.3)
« Vastaus #93 : 25.03.2010 15:53:54 »
Kiitos kommenteista :)

katriqqq: Kiva, että pidit :D

kuppi_kahvia: Ootan aina hetken ja laitan sitten uuden :) Olen katsos ehtinyt toiselle foorumille jo postata 30 lukua. En vain viitsi kaikkia kerralla laittaa tänne.

Vaivaiskoivu: Kiva, että pidät :D

kuriwe: Mahtavaa, että pidät ;D

E_Bella: Mahtavaa, että pidät :D

Takku: Ihanaa, että pidät :)

-jjassuu: Ihanaa, että pidit :)

mellonami: :D En aio spoilata lainkaan nyt. Juu on mulla betaa :)

särkyvä kynä: Eihän Alice saa olla aivan voittamaton ;D



Tässäpä on nyt 12. luku :) Ilmoitan nyt, että minulla on tällä hetkellä aika vaikeaa... En nyt ala tähän vuodattamaan, mutta siis voi olla että en jaksa tulla koneelle niin paljon seuraavan viikon aikana... Mutta joo toivottavasti pidätte tästä luvusta :)

Kappale 12: Takaisin kouluun

Edwardin näkökulma

Seuraavana aamuna, kun tulin alakertaan, huomasin olevani sekä huolestunut, että halukas menemään kouluun ja tapaamaan Bellan virallisesti. Kun Rose ja Alice saapuivat kotiin, he täydensivät tarinan shoppausretkestään Bellan kanssa, ja olin shokissa kuullessani, että jopa aina niin varuillaan oleva Alice oli melkein paljastanut kykynsä nähdä tulevaisuuteen. Nähtävästi he molemmat tunsivat olonsa niin mukavaksi hänen kanssaan, että hän olisi voinut kävellä heidän kanssaan aurinkoon eivätkä he olisi huomanneet mitään. Rypistin otsaani ja vannotin heitä olemaan varovaisempia.

Alicen äärimmäiseksi ärtymykseksi olimme kaikki nauraneet runsaasti eräälle Rosen ottamalle valokuvalle. Siinä Alice ja Bella tekivät toisilleen täysin samanlaiset surullisen koiranpennun ilmeet, kun molemmat yrittävät saada tahtoaan läpi. Kun Rose kertoi mukaan kuuluvan tarinan, Jasper putosi sohvalta shokissa ja epäuskoisena, että joku oli kääntänyt Alicen mutristuksen häntä vastaan. Emmett ja minä olimme vaikuttuneita – emme koskaan olleet onnistuneet käyttämään Alicen mutristusta häntä itseään vastaan.

Olin edelleen huolissani Bellan tuoksusta, mutta olin salaa lainannut yhtä Bellan paidoista ja yrittänyt saada itseni tottumaan hänen tuoksuunsa, joten olin aika varma, että pystyisin vastustamaan houkutusta. Vihasin ajatusta seurauksista, jos en pystyisi vastustamaan. En vain itse vihaisi itseäni, mutta koska koko perheeni oli kiintynyt häneen, he varmaan vihaisivat minua myös. En antaisi sen tapahtua, jos voisin siihen vaikuttaa.

Loput perheestäni liittyivät seuraani alakerrassa, hyppäsimme Volvoon ja suuntasimme kohti koulua. Saavuimme niin, että ehdimme nähdä Bellan poistuvan autostaan, ja minä parkkeerasin Volvon sujuvasti hänen autonsa viereiselle paikalle.

Poistuimme autosta, ja Rose ja Alice kiirehtivät heti Bellan luokse. Emmett, Jasper ja minä seurasimme heitä hillitymmällä vauhdilla. Kun Bella kääntyi ja huomasi minut, Jasper huomasi hänen tunteidensa muutoksen. Hän oli tuntenut olonsa täysin mukavaksi, mutta nyt hän oli hieman huolissaan ja sympaattinen. Rypistin otsaani; olisi ihanaa jos kuulisin mitä sellaista hän ajatteli minusta mikä sai hänet olemaan pahoillaan puolestani. Sen jälkeen miten olin viime viikolla käyttäytynyt, oletin, että hän pelkäisi minua enkä tosiaankaan ajatellut, että hän olisi huolissaan minusta. Tämä ei ehdottomasti ollut normaalin ihmisen tapa reagoida. Hänen pitäisi juosta pakoon huutaen tai ainakin hänen pitäisi kyyristyä pelosta.

Sen sijaan hän antoi yksinkertaisesti kauniin hymyn. Hänen kirkastuneiden silmien, kylmyydestä punastuneiden poskien kanssa ja upeiden mahongin väristen hiusten rajatessa kasvot, hän näytti sensaatiomaiselta, ja tunsin hengitykseni pysähtyvän hetkeksi. Jasper nosti kulmakarvaansa minulle Mikä ihme sinuun on mennyt?

Napsahdin ulos siitä ja keräsin itseni, ja vastasin hänen hymyynsä. Me kaikki kuulimme hänen sydämensä kiihtyvän, kun hänen poskensa värjäytyivät syvän punaisiksi, ja minä tunsin myrkyn suussani. Nielaisin sen takaisin huomaten että olin oikeasti alkanut tottua hänen tuoksuunsa.

Ojentaessani kättäni hänelle sanoin ”Hei Bella, olen Edward. Olen pahoillani etten ehtinyt tavata sinua viime viikolla, mutta olin poissa kaupungista henkilökohtaisten syiden takia” Olin yllättynyt, kun hän ojensi kättään ilman epäröintiä. Vetäisimme henkeä saman aikaisesti, kun kätemme koskivat toisiaan ja kipinä kulki niiden välillä. Katsoin alas yhtyneisiin käsiimme hämmästyneenä. En ollut koskaan aiemmin tuntenut sitä.

Sisaruksistani ei ollut lainkaan apua. Jasperin ajatukset olivat omahyväisiä, mutta hän ajatteli harkitusti sisällissotaa. Rose ja Emmett eivät olleet nähvästi huomanneet mitään, ja Alice lauleskeli yhden Britney Spearsin laulun melodiaa ajatuksissaan.

Katsoin Bellaan jolla oli hämmästynyt ilme kasvoillaan, ja joka katsoi myös yhtyneitä käsiämme. Oli selvää että hänkin oli tuntenut sen. Huomasin yhtäkkiä muiden oppilaiden ajatuksista että olimme seisoneet siinä jo pari minuuttia ja päästin hänen kädestään irti hämmentyneenä tuntiessani katumuksen piston, sekä halun ottaa hänen kädestään taas kiinni. Pystyin kuulemaan Jasperin nauravan minulle ajatuksissaan, joita hän piti varovasti piilossa minulta.

Bella näytti kokoavansa itsensä heti, kun olin päästänyt hänen kädestään irti ja hänen hymynsä palasi, kun hän katsoi minuun. ”Mukava tavata sinut vihdoinkin. Sisaruksesi ovat kertoneet sinusta paljon” Rypistin otsaani samalla, kun käännyin epäluuloisesti sisaruksiani kohti. He kaikki yrittivät näyttää viattomilta, vaikka huvittuneisuus melkein valloitti heidän kasvonsa.

”Mitä he ovat kertoneet?” kysyin varovaisena.

Hän puhkesi nauramaan. ”Ei oikeastaan mitään. He ovat tuskin maininneet sinua, mutta Rose sanoi että reagoisit näin jos kertoisin heidän sanoneen jotain” Sisarukseni tuskin hengittivät nyt kun he nauroivat minulle.

”Ei kivaa” murisin heille, saaden heidät nauramaan vieläkin enemmän. Tuijotin heitä vihaisena kunnes kello soi ja meidän piti mennä tunneillemme. Kävelin luokkaan otsa rypyssä, kun sisarukseni jatkoivat minulle nauramista ajatuksissaan. Totesin ylpeänä, että olin onnistunut vastustamaan Bellan verta, itse asiassa vaikka kurkkuni vielä tulessa, huomasin sen tulevan jo paljon siedettävämmäksi.

***

Lounaalla saavuin ruokalaan, otin tarjottimelleni ruokaa lavasteeksi, ja istuin tavalliseen pöytäämme. Olin tullut ensimmäisenä ja loput liittyivät seuraani pian. Bella tuli ruokalaan pian sen jälkeen. Hän liikkui linjaston läpi nopeasti ennenkuin tarttui johonkin ruokapalaan, jonka hän avasi paketista ja laittoi taskuunsa. Vastapäätäni Alice värisi innokkuudesta, ja minä rypistin otsaani, kun hän esti minua lukemasta ajatuksiaan. Katsoin, kun Bella käveli luoksemme itsevarmana, täysin pelkäämättömänä, ja säpäshdin mielessäni, kun Miken kateelliset ajatukset osuivat minuun.

Bella istahti pian viereeni, ja minä hymyilin hänelle epävarmana. Hän hymyili takaisin, ja avasi suunsa puhuakseen, kun Emmett keskeytti hänet. ”Bella eikö sinulla ole buffet asua tänään?” hän hekotti hänen mielensä palasi takaisin siihen tapahtumaan viime viikolla, kun Bella oli saanut päällensä kahden tarjottimen ruuat kömpelyytensä takia.

Sen sijaan että hän olisi muuttunut nolona punaiseksi kuten olin ajatellut, hän kaiveli nopeasti taskuansa, kurkotti pöydän yli ja pamautti ruokansa Emmettin suuhun, levittäen sitä hänen kasvoillensa.

Emmett hiljeni nopeasti. Hänen kasvonsa vääristyivät inhosta, kun hän sylki ulos ruokaa, jonka tunnistin nyt suklaakakuksi. Me muut katsoimme häntä nauraen. ”Mmm Emmett, näytät todella herkulliselta”, Bella sai sanotuksi naurahdustensa välillä.

Emmett tuijotti häntä vihaisena. ”Tulen kostamaan sinulle tämän Bella”, hän uhkasi.

Bella muuttui vakavaksi. ”Tämän tapaisia asioita tapahtuu, kun pilailet kanssani Emmett”, hän varoitti hänen kasvonsa ja äänensä uhkaavaana. Silmäni levisivät, kun Emmett kyyristyi hieman pelosta. ”Jos sinä yrität vielä kerran saada minut nolostumaan, satutan sinua enkä todellakaan ole pahoillani siitä”, hän murisi.

Me kaikki nauroimme puoliääneen ajatuksesta, että Bella, pieni ihminen satuttaisi supervahvaa Emmettiä. ”Kuka tiesi että ihminen voisi olla niin pelottava”, Emmett mutisi puoliääneen, ja minun täytyi olla samaa mieltä hänen kanssaan. Tämä ihminen oli niin outo. Hän käyttäytyi enemmän kuin vampyyri kuin ihminen.

Jasperista pystyin näkemään, että Bella tunsi olonsa omahyväiseksi, kun oli voinut kostaa Emmettille, ja minun täytyi myöntää että olin enenmmän kuin vaikuttunut. Hän ei olisi voinut valita parempaa tapaa kostaa Emmettille jos hän olisi tiennyt että olemme vampyyreja jotka pitivät ruokaa inhottavana.

Pysähdyin siihen ajatukseen hiljaa miettien, jos hän tiesi mitä olimme.. hänen oli varmasti pitänyt huomata että olimme erilaisia, kun hän oli viettänyt niin paljon aikaa perheeni kanssa. Hylkäsin sen idean pian. Jos hän tietäisi mitä olimme, hän juoksisi pakoon huutaen, vaikka hän reagoi eri tavalla kuin tavalliset ihmiset, olisi mahdotonta ettei hän juoksisi pois pelosta ja inhosta, jos tietäisi millaisia hirviöitä olimme.

Pohdiskeluni keskeytettiin kun Bella, joka oli lopettanut Emmettille nauramisen ja oli asettunut takaisin tuolilleen, tarttui minun bageliini ja otti siitä ison haukun. Samalla kun hän pureskeli sitä, katsoin häntä shokissa huomaten etteivät sisarukseni olleet ajatelleet mitään hänen oudosta käytöksestään kun Rose ja Alice rupattelivat Bellan kanssa, ja Emmett sekä Jasper kiistelivät videopelistä.

Jasper huomasi shokkini ja keskeytti keskustelunsa Emmettin kanssa. Hän virnisti minulle, kun huomasi Bellan pureskelevan bageliani, On aika hauskaa katsoa hänen varastavan ruokaasi eikö niin? hän kysyi. Nyökkäsin hieman ja jatkoin Bellan katsomista hämmentyneenä, kun hän söi puolet bagelistani ennen kuin laittoi sen takaisin tarjottimelleni. Hän otti Rosen hedelmäsalaatin seuraavaksi syöden siitä suunnilleen puolet ennenkuin siirtyi Jasperin sipsipussiin. Hän oli avannut sen jo, ja Bella otti niitä kourallisen. Muut eivät edes kiinittäneet huomiota hänen ruokavarasteluunsa, vaan he näyttivät olevan aivan tottuneilta siihen, ja minä arvelin sen olevan päivittäinen tapaus, että hän söi heidän ruokiaan.

Kun Bella kurkotti Emmettin tarjotinta kohti, Emmett tarttui siihen nopeasti ja piti sitä suojelevasti itsellään. ”Ei ei Bella”, hän kiusoitteli. ”Minä olen kasvava poika ja tarvitsen ruokani”, hän totesi hänen silmiensä loistaessa huvista.

Bella nauroi, ja sitten järjesti ilmeensä. Hänen suunsa mutristui samalla tavalla kuin siinä kuvassa Alicen kanssa. ”Mutta Emmy, minä olen kuolemaisillani nälkään”, hän marisi. Hänen silmänsä kiilsivät yhtäkkiä kyynelten takia, jotka uhkasivat valua alas poskille. Katsoin tyrmistynyttä Emmettiä, joka katsoi Bellan ilmettä ja työnsi nopeasti tarjottimensa hänelle. Hän ei edes huomauttanut siitä että Bella oli kutsunut häntä Emmyksi – se oli todella jotain mitä hän vihasi.

Bella hymyili voitonriemuisena. Hänen kyyneleensä katosivat, kun hän otti pitsapalan ja haukkasi sitä. Hän voihkaisi tyytyväisenä. ”Emmett, sinä onnistut aina valitsemaan parhaat ruoat”, hän sanoi Emmettille, joka hymyili ylpeänä, ja minä tunsin hetkellistä kateellisuutta. Jasper katsoi minua yllättyneenä. Ravitsin sen itsestäni ulos miettien miksi olin kateellinen siitä että Emmett oli onnistunut valitsemaan kaikista houkuttelevinta ruokaa.

Lopuksi hän näpisti Alicen suklaavanukkaan. Hän hotki sen, kun katsoi kelloa ja tajusi sen soivan pian.

Hänen puhelimensa värisi, kun hän oli katsonut soittajan henkilöllisyyden, hän hyppäsi ylös anteeksipyytäen ja kiirehti ulos ruokalasta. Kuuntelin tarkasti ja pystyin saamaan selvää vain parista sanasta. "Kyllä Heidi...Minä tiedän...Joo menin shoppailemaan ilman sinua...älä huolehdi, minä olen kunnossa...puhutaan myöhemmin".

Hän tuli pian takaisin. ”Serkku Euroopasta”, hän selitti. ”halusi kuulla shoppailuretkestämme.”

***

Bellan näkökulma

Poistuin ruokalasta Edwardin kanssa, kun suuntasimme kohti biologian tuntia tunsin oloni aika ylpeäksi kun olin voinut kostaa Emmetille. Ruuan työntäminen pahaa-aavistamattoman vampyyrin kasvoille oli ollut lempitemppuni Felixiä ja Demetriä vastaan vuosien ajan.

Jatkoin matkaani käytäviä pitkin luokkaan salaa vaikuttuneena siitä kuinka hyvin Edward selviytyi tuoksustani varsinkin kun hän oli ollut niin lähellä minua. Istahdimme päytämme luokse, ja kuuntelimme kun Mr. Banner selitti päivän tutkimustyötä. Huokaisin kun tajusin että se oli jotain mitä Sulpicia oli opettanut minulle jo kun olin ollut seitsemän.

”Naiset ensin”, Edward sanoi kääntyen minua kohti. Huomasin katoavani hänen kultaisiin silmiin hetkeksi ennenkuin kokosin itseni punastuen voimakkaasti, kun vilkaisin nopeasti ensimmäistä näytettä mikroskoopilla.

”Profaasi”, sanoin varmana.

”Saanko katsoa?” hän kysyi. Kohautin olkiani ja työnsin mikroskoopin hänelle kuohuen vihaisena mielessäni sen vuoksi, että hän tunsi tarvetta tarkistaa vastaukseni. Typerä kaikkitietävä vampyyri.

Hän tarkisti sen ja huomattuaan vastaukseni oikeaksi hän kirjoitti sen ylös. Katsoimme näytteet läpi vuorotellen, ja olimme valmiita alle kymmenessä minuutissa. Kaikki muut olivat juuri ja juuri päässeet alkuun.

Tuijotimme toisiamme. Olin vieläkin hieman ärsyyntynyt kun hän oli alussa epäillyt tietoani, joten päätin ärsyttää häntä hieman, tietäen että hän olisi varmaankin turhaantunut kun ei voinut lukea ajatuksiani. ”Oletko hankkinut piilolinssit?” kysyin yhtäkkiä yllättäen hänet.

”En”, hän vastasi näyttäen hämmentyneeltä.

”Ai, olin varma että silmäsi olivat mustat viimeksi kun näin sinut, ja nyt ne ovat kultaiset”, sanoin tutkien hänen silmiään tarkasti.

Oivallus näkyi hänen silmissään ennenkuin hän kohautti olkiaan, ja kääntyi kohti Banneria, joka tuli kohti pöytäämme. ”Edward, etkö ajatellut että Isabella ansaitsisi vuoron mikroskoopilla?” hän kysyi ja tarkisti vastauksemme.

”Bella”, Edward korjasi. ”Ja hän tunnisti kolme viidestä”, hän ilmoitti.

Bannerin kulmakarvat kohosivat. ”Oletko tehnyt tämän aiemmin?”

Nyökkäsin. ”Kävin Phoenixissa ylempää tasokurssia”, selitin. Ei ollut mitään tarvetta mainita erittäin älykästä vampyyriperhettäni.

”Teistä tulee varmaan hyvä työpari”, hän mutisi lähtiessään pois.

Istuimme hiljaa kunnes Edward alkoi puhua. ”Sääli että alkoi satamaan eikö niin?”

Käännyin häntä kohti yllättyneenä. Hän oli kysymässä minulta säästä? Hän varmaankin viittasi siihen että ulkona oli satanut ennen lounasta, sillä siellä nyt satoi pilaten kaikkien lumisota aikeet. Lumi oli ollut syy siihen että olin tullut myöhässä lounaalle, olin yrittänyt välttää kaikkia lentäviä lumipalloja. ”Öö ei, ei oikeastaan”, mutisin.

”Et pidä kylmästä?” hän kysyi.

Ravistin päätäni. ”En oikeastaan”, vastasin rehellisesti.

"Miksi sitten muutit Forksiin?” hän kysyi uteliaana.

”Se on...” Mietin hetken. ”Monimutkaista”, lopetin kehnosti toivoen että hän jättäisi sen siihen.

Hän ei jättänyt. ”Enkähän minä pysy kärryillä”, hän sanoi.

Huokaisin. Totesin että voisin kertoa melkein koko totuuden. ”Äitini meni uusiin naimisiin”, huokaisin.

”Ja sinä et pidä miehestä”, hän kysyi. Jos en olisi hermostunut siitä mihin nämä kysymykset johtaisivat, olisin nauranut hänelle. Oli selvää ettei Edwardin tarvinnut usein puhua muille saadakseen haluamansa tiedot. Oli selvää, että häntä ärsytti se ettei hän voinut lukea ajatuksiani.

”Ei se siitä johdu, Phil on mukava”, vakuutin Edwardille. ”Mutta hän matkustaa paljon, koska pelaa baseballia alemmassa sarjassa, ja tiesin että äitini halusi mennä hänen kanssaan sen sijaan että olisi jäänyt kotiin kanssani. Joten päätin tulla Forksiin viettämään aikaa isäni kanssa”, selitin nopeasti. ”Nyt molemmat vanhemmistani ovat onnellisia”, sanoin.

Hän rypisti otsaansa, ja tiesin että hän tiesi että olin jättänyt osan tarinasta kertomatta. Kirosin itseni mielessäni sen vuoksi että olin niin huono valehtelija. Samalla kun pystyin itse sanomaan että joku, jopa vampyyri, valehteli ilman mitään ongelmaa, olin kuitenkin aina itse ollut kaamean huono valehtelija.

”Ja oletko sinäkin onnellinen?” hän kysyi.

Kohautin olkiani. ”Ei sillä ole oikeastaan väliä. Elämän ei ole tarkoitus olla reilua”, kerroin hänelle.

Hän hymyili. ”Tiedän mitä tarkoitat”, hän mutisi.

”Sitä paitsi”, jatkoin, ”En ole onneton täällä. Perheesi on ollut erittäin mukava”, sanoin kiitollisena hymyillen takaisin hänelle.

Hän avasi suunsa vastaakseen kun joku seuraavassa pöydässä pamautti kirjansa pulpetilleen luoden ilmavirran joka heilautti hiuksiani lähettäen tuoksuni suoraan Edwardin suuhun. Hän jännittyi, ja minä käännyin nopeasti poispäin kietoen itseni kilpeen ja esittäen että kuuntelin Banneria, joka oli taulun edessä puhumassa.

Katsoin Edwardia sivusilmällä loppu tunnin ajan tuntien sääliä häntä kohtaan, ja erittäin tietoisena hänen kivustaan. Onneksi tunti päättyi pian ja Edward kiirehti ulos luokasta. Minä lähdin luokasta hitaasti ja suuntasin kohti liikuntaa – voihkaisu.

Aika onnistuneen liikunta tunnin, jossa en loukannut itseäni tai toisia, jälkeen hyvästelin Alicen ja Rosen sekä vilkutin Emmettille, Jasperille ja Edwardille, jotka odottivat Volvossa. Sen jälkeen suuntasin kohti kotia.


Arosalie

  • ***
  • Viestejä: 147
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (12. kappale 22.3)
« Vastaus #94 : 25.03.2010 18:43:04 »
Nää luvut paranee joka luvun jälkeen! Ei haittaa jos et jaksa käydä koneella. Kaikilla jon joskus rankkaa. Uusia osia sitten kun jaksat :)

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (12. kappale 22.3)
« Vastaus #95 : 25.03.2010 21:32:06 »
Edwardin näkäkulma on aivan ihana:) JATKOO!
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (12. kappale 22.3)
« Vastaus #96 : 25.03.2010 22:02:41 »
Oi, toi ruokalakohtaus oli aivan ihana! :D Emmy :D Hitsi, naureskelin vaan :D
Toivottavasti Bellan ja Edwardin välit vähän syvenis pikkuhiljaa yms :D Ja sitäkin odotan, että Cullenit saa tietää Bellan pikkupikku salaisuuden! Oi voi, sitä mä niiiiin odotan :D Tulee kuitenkin joku hirvee battle :D
No, jatkoa jään odottelemaan. Toivottavasti saat elämäsi taas raiteilleen. Ei hoppua! Omat tarpeet ensin!
Voimia! :)
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (12. kappale 22.3)
« Vastaus #97 : 26.03.2010 22:11:20 »
voi yhyy :< mä olin ahne, kun kerroit että toisella foorumilla on 30lukua,
tottakai metsästin nämä puuttuvat luvut käsiini, eikä mulla oo tarvetta lukea,
vasta kun tänne tulee luku 31 >:

mutta nyt täytyy sanoa kokonaisuutena, tää on niin loistava fic! ah,
voisin kopioida ja tulostaa nää kaikki osat ja pistää kirjahyllyyn niteenä,
tää on oikeesti aivan paras :)
i feel i can fly

NuuhkuHoney

  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (12. kappale 22.3)
« Vastaus #98 : 31.03.2010 21:29:04 »
en keksi oikee mitää muuta sanottavaa ku: JATKOA, tää on aiva hirveen ihana!! <3 ;D
Don`t drink and drive, just smoke and fly!

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 383
  • Dancing through life
Vs: KÄÄNNÖS: Voiman kilvet (12. kappale 22.3)
« Vastaus #99 : 12.04.2010 20:04:33 »
Toivottavasti jatkoa tulee pian, sillä olen jäänyt koukkuun tähän. Bella on vaan niin loistava. Kunpa Cullenit sais pian tietää että Bella tietää että ne on vampyyreja ja että Bella on asunut melkein koko ikänsä Voltureitten luona.
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns