A/N: Pom-pom-pom-pomppimaan, tässä kasi luvussa sitä onkin.. SORI KUN KESTI TAAS!! Oon muuten laskeskellut, jotain 15-18 lukua tulossa plus epilogi. Elikkäs ficci on suunniteltu. :---DD
Kahdeksas luku – What the hell are you doing here?
BPOV
Päivät olivat kuluneet jokseenkin leppoisasti, lukuun ottamatta minun ja Edwardin paria kiistaa: Emmett ja Jasper olivat tulleet selvittämään ne. En tosin vain tajua, miksi he tulivat selvittämään ne. Eiväthän ne edes olleet isoja kiistoja! Paitsi se viimekertainen oli aika iso.. Samoin kuin sitä edeltävä! Tarkemmin katsottuna myös sitäkin ennen oli aika iso riita. Okei, kaikki riidat olivat aika isoja!! Mutta eihän sillä ole väliä. Tärkeintä on se, että Renesmee viihtyy.. Ja riidat tapahtuivat ulkona. Ja silloin kun Renesmee nukkui. Meidän tekemämme rauha ei siis toiminut kovin hyvin.
Siirsin katseeni ikkunasta Edwardiin, joka oli katsovinaan televisiota. Hän vilkuili aina välillä minua, muttei sanonut mitään ääneen. Minäkään en sanonut mitään hänelle. Kävelin kirjahyllylle, ja aloin tutkailla sitä muka-kiinnostuneena. Renesmee oli nukkunut nyt jo pari tuntia päiväunta. Yhtäkkiä yläkerrasta kuului räsähdys. Nostin pääni nopeasti, ja huomasin Edwardinkin jännittyvän. Räsähdys kuului toisen kerran, tällä kertaa keittiöstä. Ryntäsimme keittiöön nopeasti.
” EI! Anna minun.. ” Jostain kuului naisen ääntä.
” MINÄPÄS! ” Miehen ääni kiljui. Taas kuului räsähdys. Ääni kuului tällä kertaa olohuoneesta! Juoksimme takaisin olohuoneeseen. Haravoimme katseellamme olohuonetta, kunnes huomasin jotain kirjahyllyn päällä. Siristin silmiäni hieman, ja menin kirjahyllyn eteen. Aloin kiivetä sitä ketterästi ylös, ja katsoin sen päälle.
Mikä tuo musta mötikkä oli..? Kosketin mötikkää, ja siitä kuului uusi räsähdys. Hätkähdin hieman.
” ANTAKAA SE NYT MINULLE! ” Miehen ääni karjaisi. Oliko mötikkä kaiutin..?
” Joojoo, älä huuda ”, kaiuttimessa ulistiin.
Hyppäsin alas kirjahyllystä.
” Se on kaiutin ”, totesin hiljaa Edwardille. Hän nyökkäsi, katsoen kaiutinta rypistäen kulmiaan.
” Hyvä on! Edward, Bella, olette jo viettäneet talossa neljä päivää – joten nyt on aika kutsua ensimmäinen yllätyksemme kehiin! Yllätys ilmaantuu ovellenne.. Hmm.. Parin tunnin sisällä. Joten sitä kannattaa odottaa! ” Miehen ääni sanoi, ja tunnistin äänen Jasperin ääneksi. Kohotin kulmakarvojani. Yllätys? Mikä yllätys.. Kaiuttimesta kuului taas ääniä.
” ANNA SE MINULLE! ” Joku kiljui kimeästi, ja samassa kuului kova ääni, kun joku löi tai potkaisi toista. Kaiuttimesta kuului valitusta.
” Kiitoos ”, Alicen ääni mutisi, ja alkoi puhua kovempaan ääneen:
” Bella, tulevaisuus on muuttunut. Muistathan varmaan sen näyn, minkä kerroin sinulle? Se muuttui. Mutta ei se haittaa, seuraava näky on aika samanlainen! ” Alice kertoi sirpakasti. (A/N2: jos joku ei muista näkyä, niin katsoo viidennen luvun. (: siinähän se näky sitten on..) Hengitykseni pysähtyi, ja aloin yskiä.
” Samanlainen..? ” Kysyin ääneen.
” Melkein samanlainen ”, Alice korjasi. Kiristin hampaitani yhteen.
” Teen kaikkeni estääkseni sen ”, sanoin vakaasti. Edward katsoi minua kummissaan.
” Mikä näky? Kerro minullekin! ” Hän vaati. Pudistin päätäni.
” ALICE, kerro se näky minullekin!! ” Edward sanoi. Kaiuttimesta kuului naurua.
” Voi, ei sinun tarvitse sitä tietää. Tiedä vain se, että pidät siitä ”, Alice sanoi, ja samassa kaiutin meni mykäksi. Minä käännähdin pois olohuoneesta, ja menin yläkertaan. Edward lähti seuraamaan minua.
” Kerro se näky minulle! ” Edward sanoi, ja kiri edelleni, pysähtyen siihen ja tukkien tieni.
” En kerro ”, mutisin, ja kiersin hänet nopeasti. Hän lähti perääni, vinkuen minua kertomaan näyn.
**
Puuskahdin. Olin paennut Edwardia salakäytävään, jonka olin juuri saanut tietää Alicen tekstiviestin avulla. Edward oli kerjännyt minua kertomaan näyn, mutten ollut luovuttanut. Hän huuteli nimeäni talossa, yrittäen etsiä minua.
Siitäs sai, ajattelin vahingoniloisena. Yhtäkkiä joku ilmestyi salakäytävän päähän, ja kiljaisin. Lähdin perääntymään toiseen päähän, mutta tajusin pian, että olin umpikujassa. Minua lähestyttiin, ja suljin silmäni.
Joku asetti kätensä olkapäilleni, ja minä kiljaisin uudemman kerran.
” Böö ”, korvaani kuiskattiin. Tunnistin äänen Edwardiksi. Aukaisin silmäni, ja aloin taas hengittää. Olisihan minun pitänyt tietää, että hän seuraisi hajuani!
” Yrititkö paeta? ” Hän kysyi kuiskaten, ja hymyili omahyväisesti.
” En ”, sanoin töykeästi, ja lähdin työntymään hänen ohitseen ahtaassa käytävässä. En kuitenkaan onnistunut siinä, sillä Edward veti minut syliinsä, ja piteli minua siinä. Räpistelin vastaan, mutta hän piti otteensa vankasti.
” Saanko suudelman, koska löysin sinut? ” Hän kysyi virnuillen. Pudistin päätäni.
” Et saa ”, sanoin hänelle.
” Mutta minun pitäisi saada ”, Edward muka-valitti.
” Niin sinun pitäisi ”, sanoin takaisin.
” Joten miksen saa? ” Hän mutristi huuliaan. En kestänyt hänen huulen mutristuksiaan! Kyllä hän varmasti tiesi, etten kestä tuota ilmettä! Vedin itseäni kauemmaksi, ja vastustin niin lujasti kuin pystyin hänen huuliaan. Hän työnsi itseään vuorostaan lähemmäksi.
” Miksen saa? ” Hän toisti kysymyksensä yhä mutristaen huuliaan.
” En halua antaa sinulle suudelmaa ”, sanoin hänelle.
” Varmasti antaisit mieluummin minulle kuin kenellekään muulle ” hän kiusasi. Pudistin päätäni.
” No kerro minulle yksi nimi, jota haluaisit suudella enemmän kuin minua ”, hän sanoi. Minä aloin miettiä.
” No tuota.. Hmm.. ” Mietin, mutten keksinyt ketään. Ainut, jota halusin suudella oli Edward!
” Sinä olet ainut, jota haluaisin suudella ”, suustani lipsahti. Edwardin mutristus muuttui virneeksi, ja minä laitoin käden suuni eteen kauhistuneena.
” EN SANONUT MITÄÄN! ” Sanoin käteni lomasta. Edward pudisti päätään.
” Kuulin kyllä mitä sinä sanoit, kultaseni ”, hän mutisi, ja otti käteni pois suuni edestä, vetäen minua lähemmäksi itseään. Huulemme lähestyivät sentti sentiltä toisistaan, kunnes olivat enää sentin päässä..
..Ja ovikello soi.
Vetäydyin Edwardista irti nopeasti, ja lähdin juoksemaan ovelle. Aukaisin oven, ja oven takana oli Jacob.
” JACOB? Mitä sinä täällä teet? ” Kysyin häneltä yllättyneenä. Jacob kohautti olkapäitään.
” Cullenit lähettivät minut tänne kahden lipun kanssa. Minun pitää viedä Nessie ulos ”, hän sanoi. Samassa tajusin, että Jacob oli se yllätys.. Ja tämä tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi viettää tunteja Edwardin kanssa! Nielaisin hiljaa.
” Tule sisään. Renesmee nukkuu vielä ”, kehotin häntä hymyillen väkinäisesti, ja viitoin häntä tulemaan peremmälle. Jacob nyökkäsi, ja tuli sisään sulkien oven perässään. Edward laskeutui portaita alas, näyttäen hieman pöllämystyneeltä. Vilkaisin häneen hieman omahyväisesti. Jacob katseli ympärilleen.
” Aika hieno talo jopa varataloksi ”, hän totesi. Minä nyökyttelin päätäni.
” Onhan se aika.. Mutta kyllä täällä viihtyy. Joskus ”, sanoin hänelle takaisin, ja vilkaisin merkitsevästi Edwardiin. Yhtäkkiä yläkerrasta alkoi kuulua kovaa itkua.
” Nessie taisikin jo herätä ”, Edward sanoi, ja lähti hakemaan häntä.
Joko Renesmee oli nyt herännyt?! Minun täytyisi olla monta tuntia Edwardin kanssa.. Luoja! Puuskahdin, ja menin istumaan sohvalle. Jacob seurasi minua.
” Joten mitä sinä teet Brasiliassa? ” Kysyin häneltä hetken päästä. Jacob kohautti olkapäitään, ja virnisti.
” Seurasin tietysti teitä! Tosin vähän myöhässä, sillä minun piti järjestää laumani.. ” Hän sanoi. Kavensin silmiäni.
” Ai, oletkin stalkkaaja? ” Kysyin häneltä hiljaa.
” En minä ole stalkkaaja! Haluan vain pysytellä Nessien lähellä.. ” Hän yritti.
” Ymmärrän, ymmärrän. Mutta muista, että minä pidän sinua silmällä.. ” Sanoin hänelle, ja uhkaava hiljaisuus laskeutui yllemme.
” No, Jacob, Nessie on nyt valmis ”, Edward totesi hetken päästä laskeutuessaan portaita. Jacob nousi nopeasti ylös nojatuoliltaan, ja meni Edwardin luokse.
” Hei Nessie! ” Jacob tervehti. Renesmeen kasvoille nousi pieni hymy.
” Jake! ” Hän kiljaisi, ja halusi pois Edwardin sylistä. Edward ojensi Renesmeen Jacobin syliin.
” Mennäänkös eläintarhaan, Nessie? ” Jacob kysyi, ja lähti jo ovea kohti.
” Minun mielestäni eläintarha ei ole hyvä.. ” Aloitin, mutta he vilkuttivat, ja lähtivät ovesta.
” Heippa äiti! ” Tyttäreni vilkutti, ja ovi sulkeutui.
” –idea ”, lopetin huokaisten, ja huomasin Edwardin tulevan lähemmäksi minua virnistäen.
” En saanut suudelmaani ”, hän sanoi muka-loukkaantuneena, piilotellen virnistystään. Tuhahdin.
” Etkä tule sitä saamaan ”, sanoin hänelle.
” Siinä tapauksessa sinun täytyy ainakin kertoa minulle se Alicen näky ”, hän vaati.
” Enpäs kerro. Et saa kumpaakaan, lälläslää! ” Sanoin, ja lähdin karkuun.
Edward lähti heti perääni. Minä suunnistin kohti yläkertaa, vaikkei se ollutkaan kovin fiksu veto. Lopulta päädyin umpikujaan, ikkunan eteen, ja Edward tuli eteeni. Käännyin häntä kohti.
” Kumman tahdot? ” Hän kysyi hymyillen, ja kallisti päätään. Minä otin pari askelta eteenpäin.
” Ehkä se.. ” Aloitin, ja lähdin ovea kohti, kiertäen Edwardin.
” Ei kumpikaan! ” Kiljaisin tirskuen, mutta samassa tasapainoni petti. Edward syöksyi ottamaan minut vastaan, omaan syliinsä.
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään.
” Olet todellakin tasapainottomin vampyyri, minkä olen ikinä nähnyt! ” Edward sanoi silmät pyöreinä. Epäilin, että muut Cullenit nauroivat päitään puhki toisessa talossa. Minä pudistin päätäni hitaasti, enkä rimpuillut irti Edwardin otteesta.
” Nyt minä olen ainakin ansainnut sen suudelman! ” Edward toitotti riemuissaan, mutta katsoi silti minua kysyvänä. Minä huokaisin muka-alistuneesti.
” Niin oletkin ”, sanoin, ja suutelin häntä huulille. En ollut muistanutkaan, että suudelmamme olivat olleet.. Tälläisiä. Innostuimme molemmat suudelmastamme liikaa, ja Edward veti minut sohvalle..
JACOBPOV
” Noniin. Kiva juttu, Nessie! Meidät potkittiin eläintarhasta ulos! ” Sanoin tytölle. Nessie vain nauroi söpöä nauruaan, enkä kestänyt olla hänelle vihainen.
” Okei, hyvä on. Mutta MINÄ selostan vanhemmillesi, miten käyttäydyit eläintarhassa.. ” Uhkasin häntä, ja Nessien ilme kalpeni hieman.
TAKAUMA:
Astuimme sisään eläintarhan ovista. Minulla oli Renesmee sylissäni, mutta hän halusi päästä itse kävelemään. Hän lähti ensimmäistä häkkiä kohti, jossa oli susi.
” SUSI! SUSI! ” Hän kiljui, ja yritti kiinnittää suden huomiota. Minä voihkaisin.
” Jake, katso! Siinä on samanlainen susi kuin sinä olet! ” Nessie sanoi kovaan ääneen, keräten huomiota. Minä rykäisin, ja nostin hänet syliini
” Sinulle on varmaan luettu liikaa susitarinoita, eikö totta, Ness? ” Kysyin häneltä, ja lähdin johdattamaan häntä terraarion suuntaan.
” Käälme! Minua pelottaa, Jake! ” Nessie kiljaisi, kun saavuimme ensimmäisen käärmeen luokse. Käärme oli iso anakonda, joka katsoi meidän suuntaamme sihisten.
” Ei siinä ole mitään pelättävää, Nessie ”, sanoin hänelle hieman brassaillen, ja koputin nyrkilläni käärmeen lasiseinää. Samassa kuului räsähdys, ja lasi meni rikki. Kaikki alkoivat kiljua, kun käärme lähti liikenteeseen. Vein Nessien kauaksi käärmeestä, mutta silti se tuntui seuraavan meitä. Nessie alkoi hätääntyä.
” TUHMA KÄÄLME! MENE POIS! ” Hän kiljui, ja käärme pysähtyi Nessien sanojen johdosta. Käärme kääntyi, ja meni takaisin häkkiään kohti.
” Mmm, tuota, jospa menisimme tuonne.. ” Ehdotin Nessielle, ettei meitä alettaisi syyttää lasin rikkomisesta. Toivottavasti vain täällä ei ollut valvontakameroita..
**
” APINOITA! ” Nessie huusi kovaan ääneen, kun saavuimme apinoiden luokse. Hän rimpuili pois sylistäni, ja laskin hänet alas. Nessie juoksi aivan häkin vierelle, alittaen turvaköyden.
” Telve! ” Nessie vilkutti, ja minä yritin ottaa hänet pois sieltä, mutta tyttö väisti käsiäni.
” Minä tulen sinne, tuhma Jake aikoo ottaa minut pois! ” Nessie sanoi, ja lähti kiipeämään yhtä häkin kalteria pitkin ylöspäin. Ihmiset alkoivat kerääntyä meidän ympärillemme.
” NESS! EI SINNE! ” Huusin kovaan ääneen, mutta tyttö ei totellut. Lopulta minun täytyi lähteä hänen peräänsä.
Vartijoita tuli paikalle, ja he heittivät meidät ulos eläintarhasta.
TAKAUMA PÄÄTTYY
Pitelin rimpuilevaa Nessietä sylissäni, ja aukaisin heidän varatalonsa oven.
” Me tulimme! ” Huusin, ja laskin tytön alas. Olohuoneesta kuului kummallisia ääniä, ja päätin mennä ottamaan siitä selvän. Sohvalla näytti olevan Bella – ja Edward.
” Ette ikinä arvaa mitä.. ” Aloitin, mutta keskeytin lauseeni, kun huomasin, mitä Bella ja Edward tekivät.
” ARGH! ” Karjaisin, ja nappasin hämmentyneen Nessien syliini. Lähdin nopeasti ulos.
” Ehkä jos me kävisimme sittenkin vielä syömässä ja elokuvissa ”, ehdotin Nessielle viattomasti.
” Joo! Syömään! ” Nessie sanoi riemuissaan, mutta katsoi minua silmiin.
” Mitä äiti ja isi tekivät? ” Hän kysyi minulta.
” Eivät mitään ”, sanoin nopsasti.
” Jake, sinun täytyy keltoa minulle! ” Ness vaati. En voinut vastustaa hänen suklaanruskeita silmiään, ja hellyin.
” He.. Tekivät vauvoja ”, sanoin vältellen.
” Mitä se talkoittaa? ” Hän kysyi. Minä pudistin päätäni.
” Kysy sitä äidiltäsi. ”
**
Pitelin Nessietä selän takanani, ja avasin varovasti oven. Ääniä ei kuulunut, ja pian vastaani tulivat nolon näköiset Bella ja Edward – Edward tosin näytti enemmän tyytyväisemmältä kuin nolostuneelta.
” Anteeksi, Jacob ”, Bella supisi. Minä nyökäytin päätäni, ja muistin Nessien innon päästä kysymään äidiltään kysymys, mitä tarkoittaa ”tehdä vauvoja”. Työnsin Nessien sisälle, ja heilautin kättäni nopeasti.
” Minäpäs taidankin tästä.. Mennä. Minulla on menoja ”, mutisin, ja työnsin oven kiinni.
” Äiti? ” Kuulin Nessien kysyvän. Ei kai vain hän heti..
” Niin, kultaseni? ”
” Mitä talkoittaa tehdä vauvoja? Jake väitti teidän tekevän vauvoja ”, Nessie sanoi, ja hiljaisuus laskeutui heidän taloonsa. Nopeutin askeliani. Silti kuulin Bellan huudon.
” JACOOOOOB!! ”
Paska, pakko juosta pakoon!
AN3: Comments, anyone?
