Kommentteja! Hihii! <3
Kiitokset jokaiselle! Kommentit ovat todella tärkeitä, joten on kiva, kun niitä on taasen tullut kiitettävästi! :) Ja kiitos kehuista ja siitä, että suomennan ihan hyvin (hah).
Charlielle, joo, nyt kun pari päivää sitten luin tuon Movingtopensylviaficin, huomasin myös saman, mutta se on oikeastaan vain tässä alussa. Kun tarinasta tulee enemmän lukuja, eroja alkaa tulemaan hieman enemmän. (--:
Tässä nyt jatkoa. Kiva luku mielestäni. Ensi luku on muuten myös sitten kiva. Toooosi kiva. Eipä siitä sitten enempää.. ;)
viides luku
James, mean Tanya and Alice.
BPOVKun olin saanut kyyneleeni kuriin, menin kansliaan. Tiedän, oli typerää kun itkin, mutten voinut sille mitään! Tai siis... en ollut suosittu entisessä koulussani, mutta ainakaan minulla ei ollut vihollisia. Täällä kaikki heittävät minua lennokeilla.
Tunnistin suurimman osan heistä. Osa oli laulajia, osa näyttelijöitä, kun taas jotkut malleja.. ja täällä minä olen; absoluuttinen ”ei kukaan”.
Kun pääsin kansliaan, nainen istui pöytänsä takana, tarkkaillen minua hyvin varovaisesti. Sivuutin sen ja käännyin häntä kohti.
”Hei, olen Isabella Swan, uusi oppilas täällä”, sanoin hermostuneesti, purren huultani.
Ilman sanoja hän ojensi minulle lukujärjestykseni ja palasi töihinsä. Vau, tuo sattui... No, kaipa minun pitäisi tottua tuollaiseen..
Ensimmäinen tuntini oli trigonometriaa, rakennuksessa viisi. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä päin se oli, joten päätin kysyä joltakulta. Pysäytin tytön, joka kulki ohitseni.
”Anteeksi, kertoisitko missä on trigonometrian luokka?” minä kysyin hermostuneena.
Hän hymyili minulle ja vastasi: ”Voisinko? Voisin. Aionko? En.”
Hän mulkaisi minua, kävellen pois.
Olin hölmistynyt. Minähän vain kysyin häneltä tietä. Vihasin tätä paikkaa nyt jo. Minä vain halusin juosta pois.. Kaikki olivat ilkeitä ja ylimielisiä: minun ei olisi heti ensiksi pitänyt tulla tänne...
Yhtäkkiä tunsin kosketuksen olkapäälläni; käännyin ympäri nähdäkseni hyvin komean pojan, noin minun ikäiseni, hymyilemässä minulle.
”Hei, minä olen James ja oletan, että olet uusi ja eksyksissä”, hän sanoi hymyillen.
”Olet niin oikeassa... ja olen Bella Swan”, minä vastasin epäröiden. Hänen silmänsä laajenivat järkytyksestä, enkä tiedä miksi.
”Olet Bella..” hän sanoi, ja se kuulosti enemmänkin kysymykseltä.
”Niinhän minä sanoin”, sanoin hämmentyneenä. ”Oletitko minun olevan joku muu?” jatkoin, hymyillen suloisesti. Tähän mennessä hän oli ollut kaikista teennäisin opiskelija täällä.
”Joo.. tai siis... ei mitään enää. Unohda se. Mikä on seuraava oppituntisi? Voisin näyttää luokan sinulle”, hän kysyi ja katsoi minua päästä varpaisiin. Tunsin poskieni olevan tulessa.
”Hei, kiitos. Minulla on trigonometriaa, rakennuksessa viisi”, sanoin, näyttäen hänelle lukujärjestystäni.
”Hei, minunkin tuntini on siinä rakennuksessa. Annas kun kävelen kanssasi sinne”, hän sanoi ja niin me lähdimme liikkeelle yhdessä.
”No, Bella... mitä olet tähän mennessä pitänyt asumisestasi Culleneilla?” hän kysyi virnuillen. Minusta tuntui, että olin sivuuttanut sisäpiirin vitsin.
Halusin niin paljon sanoa: ”Vihaan olla täällä ja haluan lähteä ensimmäisellä saatavalla lennolla kotiin.”
Mutta tietenkään en sanonut noin..
”Mm.. ihan kivalta. Carlisle ja Esme ovat hyvin ystävällisiä”, sanoin. Se oli totta.
”Sepä mukavaa... no, tässä on luokkasi ja tässä numeroni, jos tarvitset jotain”, hän sanoi ja antoi minulle korttinsa. Kiitos Luojalle, hän ei kysynyt minun numeroani, sillä minun olisi silloin pitänyt vastata ”ei”, vaikka hän vaikuttaakin mukavalta. Otin hänen numeronsa.
”Kiitos paljon avusta”, sanoin ja panin kortin taskuuni. Hän hymyili ja menin luokkaan.
Oppitunti ei ollut alkanut vielä. Löysin tyhjän paikan ja menin istumaan siihen.
”Missähän luulet istuvasi, huora?” joku sanoi vierestäni.
Käännyin ja näin Tanyan tuijottavan minua ja hänen seurassaan oli se tyttö, jolta olin aluksi kysynyt tietä.
”Oletko kuuro? Etkö kuullut? Tämä on minun paikkani”, hän tiukkasi minulta.
”Mm, en tiennyt”, änkytin ja nousin samalla ylös.
”Hah, en todellakaan aio istua siinä nyt, sillä olet levittänyt siihen bakteerisi.”
Tunsin silmieni kostuvan ja halusin lopettaa silmieni kostumisen siihen paikkaan.
”No, miksi et vain menisi takaisin sinne talliin, mistä tulit?” ja niine hyvineen hän kääntyi ympäri ja meni toisella paikalle. Halusin niin antaa samalla mitalla takaisin, mutta en uskonut ääneni olevan niin voimakas.
Pian opettaja tuli ja alkoi opettaa meitä. Tunnin aikana pystyin kuulemaan nimeni ja joitakin kyyneleitä silmissäni.
Tunnin jälkeen minä juoksin vessaan ja nyyhkytin hieman, mutta tiesin, että se ei auttanut ja että se ei ollut ohi vielä, sillä seuraavaksi minulla olisi biologiaa kakkosrakennuksessa.
Sitten pieni ,keijukaismainen tyttö saapui vessaan. Rohkaistuin ja kysyin häneltä tietä. Hän hymyili minulle ja antoi suunnan.
”Kiitos niin paljon, olen muuten Bella”, sanoin hymyillen hänelle.
Hänen silmänsä laajenivat ja hän veti minut halaukseen ja sanoi: ”Voi Luoja, olet Bella.. on hienoa tavata sinut!” ja sitten hän jatkoi miltei laulaen, ”olen Alice Masen. On kiva tavata sinut!”
”Vau, Alice, kiitos ja on myös kiva tavata sinut.. Mutta saisinko tietää miksi olet niin innoissasi?” kysyin häneltä totaalisen hämmästyneenä ja onnellisena. Miten joku voisi olla iloinen tuntiessaan epäsuositun tytön niin kuin minä olen?
”Voi, kerron sinulle myöhemmin... myöhästyn tunniltani. Tiedän sinut, sillä olen Jasperin tyttöystävä”, ja sitten hän juoksi huoneesta.
Vau.. Jasper oli oikeassa. Hänen tyttöystävänsä on okei. Ehkä voisin saada edes yhden ystävän täältä.
Menin biologian luokkaan ja istuin ainoalle vapaalle paikalle, joka oli EDWARD CULLENIN vieressä. Hienoa, kaikki mitä tarvitsen onkin hän kiusoittelunsa ,mutta vastahakoisesti minä menin hänen viereensä. En sanonut mitään hänelle, mutta tunsin hänen silmänsä minussa, joten käännyin katsomaan häntä.
”Bella”, hän sanoi, aivan kuin olisi miettinyt jotain.
”Joo..”, sanoin yksinkertaisesti.
”Mm, olen todella pahoillani Tanyasta. Älä välitä hänestä”, hän sanoi vilpittömästi, mutta minua alkoi itkettää kaikki ne asiat, jotka tapahtuivat trigonometrian luokassa.
”No, se on ihan okei ja kiitos muuten, kun puolustit minua, mutta ei sinun niin olisi tarvinnut tehdä”, sanoin ja hymyilin valehymyä, sillä hänhän puolusti minua tyttöystävältään.
Näytti kuin hän olisi halunnut sanoa jotain, mutta sitten opettaja tuli ja aloitti opettamisen. Pidin pääni alhaalla. Tunsin olevani niin alhainen. Halusin puhua vanhemmilleni, mutta he varmaankin olivat nyt lennollaan, he nimittäin sanoivat, että lento oli myöhässä. Halusin puhua Ammylle, mutta aikaerot olivat niin vaikeita. Minun elämäni oli kuin helvettiä tällä hetkellä.
Tunnin jälkeen ajattelin, että olisi parempi kysyä Edwardilta tietä seuraavalle tunnille.
”Edward... voisitko antaa minulle tien seuraavalle tunnilleni?” kysyin ja näytin hänelle lukujärjestystäni.
”Se on samassa rakennuksessa... mm, haittaako jos kävelen kanssasi?” hän kysyi epävarmasti.
”Ei haittaa”, vastasin.
Kävelimme hiljaa.
“Bella, onko kaikki okei?” hän kysyi, rikkoen hiljaisuuden. Hänen äänensä oli täynnä huolta.
Minä vain halusin heittäytyä hänen kaulaansa ja itkeä kaikki ne kyyneleet, joita olin pidätellyt.
”Olen okei. Miksi kysyt?” kysyin hymyillen, mutta poskiani satutti paine, jota hymyilemisestä tuli. En nähnyt hänen vakuuttuvan.
”Ihan muuten vain, näytit vain niin surulliselta”, hän sanoi, paljastaen totuuden.
”No, tiedäthän... uusi ympäristö ja niin edelleen.. ei se ole mitään, totun siihen pian”, lopetin ja katsoin häneen. ”Miksi edes välität? Ethän sinä edes pidä minusta”, kysyin ja katsoin häntä silmiin.
”Ja saanko tiedustella, miksi luulet niin?” hän kysyi kärsineenä ja jatkoi, ”en ikinä sanonut niin. Sinä olet se, joka ei ikinä puhu minulle, sinä olet se, joka jättää minut huomioimatta”, hän sanoi, nostaen ääntään.
”No, koska tiedät hyvin että olet pelimies, olet ainoa joka on flirttaillut minulle, vaikka sinullahan on tyttöystäväkin... ja olet yksi niistä, joiden tyttöystävä tekee elämästäni täyden helvetin”, sanoin ja nostin ääneni samalle korkeudelle.
”Hyvä on sitten! Tässä on luokkasi ja tervetuloa vaan”, hän sanoi, osoitti ovea ja marssi pois.
Jäin seisomaan siihen... voi hitsi, mitä minä tein? Hän oli juuri alkanut olemaan ystävällinen ja käytin koko päivän sisällä kasvavan vihani häneen... argh, mitä minä nyt teen?
Mielipiteitä?
