Kirjoittaja Aihe: Twilight: Endless Love, K-11, 13. osa 22.6  (Luettu 43313 kertaa)

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
« Vastaus #60 : 08.06.2009 11:29:41 »
Jes, jatkopätkä. ((;
Voi tuota Alicen korkkarijuttua, mitä ihmettä Edward, Jasper ja Emmett on niillä tehneet...? O.o
Mutta mahtava, ihana ja plääplää osa taas kerran..
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
« Vastaus #61 : 08.06.2009 11:35:38 »
Voi pojat pojat, mitä ootte Alicen kengille tehneet... *pudistelee päätään*

Ihana osa taas,  oon jotenki aina ajatellu et Bella ja Edward ois yhessä aina ja ikuisesti, mutta mahtavaa lukea tälläistä massasta erottuvaa, ihanaa draamaa! Love it!  :D

Taas vaihteeksi, innolla jatkoa odottelen :D

(miks mä aina lopetan noilla sanoilla??)

bbelamoi

  • ***
  • Viestejä: 8
Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
« Vastaus #62 : 08.06.2009 12:35:45 »
oi, rakastan tätä ficciä : )<<3 toivottavasti ed ja bel palaa vielä yhteen O__O
"TEAM JASPER because everything is bigger in texas"

RosalieHale

  • Vieras
Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
« Vastaus #63 : 08.06.2009 18:21:27 »
yhyy..! miks niitten piti erota! :'( toivottavasti ne palaa yhteen! asiasta toiseen, haluun tietää et mitä alicen korkkareille tapahtu ja siis äkkii jätkoo! :D

Ayos

  • Nöpötiainen
  • ***
  • Viestejä: 440
  • Ylemmyyskompleksi
Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
« Vastaus #64 : 08.06.2009 19:03:18 »
Räyrr, minä tosiaan itkin tuossa kohdassa kun Bella laski sen sormuksen Edin kämmenelle  :'( Nyyh, odotan kylläkin innolla sitä loppuparitusta. Haluaisin surullisen sekä iloisen lopun, ristiriitaista muttei mahdotonta.

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
« Vastaus #65 : 08.06.2009 22:29:20 »
Kiitos taas nääääääääääääin paljon! Olette ihania, oikeasti!

Kahdeksas osa - En voi elää ilman häntä

”Hah, se on ilmiselvää, Emmett! Ala selittää tai löydät pian tiesi syvimmästä helvetistä!” Alice huusi ja seisoi odottavan näköisesti.
  ”Kuule, se ei ollut minun syyni kokonaan. Edward ja Jasper-” Emmett ehti sanoa, ennen kuin Alice huusi suoraa kurkkua.
  ”Edward ja Jasper, heti tänne!”


  Jasper ja Edward hiipivät hiljaa Alicen viereen, joka oli tukahtua kiukusta. Sen pystyi jopa aistimaan, ilman että omisti Jasperin kaltaista kykyä.
  Edward kohtasi katseeni ja oli välittömästi tekemässä lähtöä huoneesta, kunnes Jasper tarrasi hänen kädestään kiinni, aivan kuin Edward olisi Jasperin viimeinen pelastuskeino.
  ”Veli, Emmett ja minä tarvitaan sinua nyt”, Jasper kuiskasi ja Edward seisahtui paikalleen.
  Hetkeen ei kuulunut hengähdystäkään, kunnes Alice avasi suunsa vielä kiukustuneempana. ”Voisiko jo nyt ystävällisesti kertoa, mitä helvettiä kengilleni on tapahtunut?” Alice kysyi yrittäen pitää äänensävynsä kasassa.
  ”Rakas, se oli silkka-” Jasper aloitti ja kietaisi kätensä Alicen ympäri, mutta Alice vaiensi hänet melkein välittömästi.
  ”Älä kutsu minua rakkaaksi! Olette rikkoneet – ei vaan tappaneet – minun lempikenkäparini!” Alice huusi ja vääntäytyi Jasperin sylistä irti.
  ”Alice oikeasti, se oli pelkkä vahinko. Anna kun selitän”, Emmett sanoi ja otti kengät Alicen käsistä. ”Silloin joskus muutamia päivä sitten, muistatteko, Bella ja Alice, kun olitte jollain ostosreissulla Pariisissa?” Emmett kysyi ja Alice ja minä nyökkäsimme. ”Niin, hyvä. Silloin siis, meillä oli tavallaan.. kilpailu.”
  ”Ja mikäköhän mahtoi olla kilpailun aihe? Tuhoa-Alicen-kaappi?” kysyin inhoissani ja Edward katsoi minua vihaisesti. Hän oli ilmiselvästi vieläkin karheana erosta, pystyin lyömään siitä vaikka vetoa.
  ”No, ei aivan. Mutta lähellä. Kisasimme siitä, kuka uskaltaa mennä kaappiisi, hakea sieltä muutaman tavaran, ja pitää tämän sinulta salassa.” Emmett katsoi varovasti Aliceen ja sitten Jasperiin, joka aivan varmasti lähetti jotain rauhoittavia aaltoja Aliceen.
  ”Te. Menitte. Minun. Kaappiini?” Alice toisti sanat hiljaa. ”Idiootit!” hän jatkoi ja alkoi hakata Jasperia rintaan.
  ”Sano yksikin hyvä syy, miksi edes olen kanssasi, Jasper Hale!” Alice huusi ja jatkoi riehumistaan. Ei taas. Ei toista avioeroa.
  ”Alice, rauhoitu. Rauhoitu! Mikä ihme tämän talon naisilla on, teillä on jotain vihanhallintaongelmia!” Emmett huusi ja Edward repi Alicen irti Jasperista. Loin murhaavan katseen häneen ja Emmett rykäisi kurkkuaan.
  ”Jos annat minulle kohteliaisuuden jatkaa, teen sen ilomielin”, Emmett sanoi ja Alice hiljentyi. ”Kiitos. Niin, kuten olin sanomassa, otimme siitä kilpailun.”
  Emmett selitti koko asian alusta alkaen ja Alicen kasvoilla vaihteli todella ristiriitaiset ilmeet.
Välillä hän puristi kätensä nyrkkiin selkänsä takana, sulki silmänsä ja hengitti syvään.
  ”Selvä. Ostatte uudet kengät, ja niiden on parasta olla täsmälleen samanlaiset!” Alice sanoi rauhallisesti, ja olin tukehtua omaan hengitykseeni.
  ”Alice, miten niin ’selvä’? He hajottivat lempikenkäsi! Oletko aivan kunnossa?” kysyin huolestuneena. Alice ei kyllä näyttänyt yhtään sairaalta tai mitään.
  ”Bella, olen. Mutta meidän täytyy jatkaa valmistautumista, muuten myöhästymme. Tule”, Alice sanoi ja nappasi käteni ja johdatti minut ulos huoneesta.
  ”Vau, Alice, mitä ihmettä tuo oli?” kysyin päästyämme huoneesta ulos.
  ”Pyysin vain heitä ostamaan uudet kengät, siinä kaikki”, Alice sanoi ja nosti toista kulmaansa, ”mutta en sanonut, että jättäisin asian tähän. Saat nähdä, mitä keksin.”
  ”Uskon, että nään”, naurahdin ja istahdin taas yhteen Alicen huoneen tuoleista hänen kaivellessaan kaapista lisää vaatteita.

  ”Voi poikia, he tulevat sekoamaan kauhusta”, Rosalie nauroi ruokatunnilla Alicen selitettyä hänelle aamuisen kohtauksen.
  Emme koskaan syöneet tai juoneet mitään ruokatunnilla; istuimme pöydissä vain muodollisuuden vuoksi, joskus emme edes vaivautuneet tulemaan syömään.
  ”Kuule Bella”, Rosalie vakavoitui ja nauru katosi hänen kasvoiltaan, ”mitä tarkalleen teidän välillä on meneillään?” Ei ollut vaikea tietää, ketä hän tarkoitti teillä.
  Huokaisin kuuluvasti ja suljin silmäni. Avasin ne uudestaan ja kohtasin Rosalien ja Alicen huolelliset katseet. ”Kunpa tietäisin itsekin.”
  ”En ikinä uskonut, että joutuisin vakuuttelemaan sinua Edwardin rakkaudesta, mutta ilmeisesti kaikki on mahdollista. Bella, olet koko maailman onnellisin ihminen – tai no, vampyyri – kun sinulla on hänet. Moni vaihtaisi kanssasi paikkaasi koska vain, tekisi mitä vain, milloin vain. Olet hölmö, jos heität sen kaiken noin vain menemään, mitä olette kokeneet.”
  Huokaisin pitkään ja painoin sormeni ohimolleni. Olin todellakin hölmö, jos antaisin Edwardin lipua noin vain käsistäni. Kukaan ei tainnut ymmärtää, että en vain voinut antaa hänelle anteeksi, vaikka kuinka rakastin häntä.
  ”Rose, minä rakastan häntä kyllä, mutta en voi antaa hänelle noin vain anteeksi.”
  ”Bella, Bella, Bella”, Rosalie sanoi ja venytteli vaivihkaa käsiään ilmassa, ”koska sinä tajuat, että Edward ei koskaan ole rakastanut ketään muuta? Hän hajoaa – tai itse asiassa on hajonnut – jos jätät hänet nyt.”
  ”Miksei kukaan voi tajuta, että en vain voi antaa hänelle anteeksi! Se juttu ei ollut mitätön, se merkitsi minulle paljon!” huusin ja nousin ylös penkiltäni.
  ”Bella, rauhoitu”, Alice kuiskasi ja veti minut alas penkkiini. Vain muutamat enää käänsivät katseensa meihin. He olivat varmasti jo tottuneet siihen, että oudot, mutta epäinhimillisen kauniit Cullenit riehuivat ruokalassa – siitä oli tullut muutaman viikon sisällä tapa.
  ”Anteeksi. Tämä kaikki vain stressaa minua niin”, sanoin ja hengähdin taas syvään. ”Rakastan häntä ja tiedän tehneeni elämäni ehkä suurimman virheen mitä olen tehnyt, ja tulen ehkäpä tekemään kirjoitettuani ne avopaperit. Minulla ei vain ollut mitään muuta vaihtoehtoa, vaikka Edward kuinka väitti vaihtoehtojen löytyvän aina.”
  ”Tuota samaa kertoi Edwardkin”, Alice sanoi ja yhtyi puheeseen ensimmäistä kertaa. ”Mutta oletko huomannut, kuinka Edward on muuttunut? Ja se pieni onnen kiilto hänen silmistään on hävinnyt, ja hän puhuu vain jos joku kysyy häneltä jotain. Hän vain sulkeutuu olohuoneeseen, viettää siellä tunteja jotain säveltäen, ja tulee ulos kun sinä menet sinne. Bella, se ei ole normaalia!”
  ”Alice on oikeassa, te molemmat käyttäydytte kuin zombit, oletko huomannut? Te olitte toistenne aurinko ja syy elää; te tarvitsitte toisianne elääksenne. Te olitte sielunkumppanit. Mutta mikä meni pieleen?” Rosalie kysyi huoli äänessään. ”En ole koskaan nähnyt teitä noin maassa olevina. En tiedä olenko ainoa joka on huomannut, mutta ette enää elä omaa elämäänne. Bella, myönnä pois, ettette voi elää ilman toisianne.”
  ”Tiedän. En voi elää ilman Edwardia, mutta minun täytyy. Minun vain yksinkertaisesti täytyy”, sanoin ja käänsin katseeni ovelle. Sitten näin hänet; hänet, jota en koskaan enää kuvitellut näkeväni. 

- Annabelle

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #66 : 08.06.2009 23:03:41 »
JES ! taas jatkoo ♥ 
HEH, alicelle tais olla ne korkkarit aika tärkeet :DD
Ei Bellaa ja Edwardii yhtee !  eii eii eiii !
Jatka
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #67 : 09.06.2009 10:20:40 »
oho, aika nopeesti tullu jo pari lukuu, ja se on vaa hyvä asia. : D
mut, hyvä luku taas. tykkäsin. vähä oli onneks huumorii, siin Alicen raivaris. ootan innol mitä se keksii Emmettille, Jasperille ja Edwardille. : )

jatkoo pian, kiitos.
and paradise comes at a price

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #68 : 09.06.2009 10:27:49 »
Oooh! Kuka siellä ovella on?!!  :o

Ihanaa, nopeasti lukuja. Pyyh, enempää en osaa sanoa. ;D

Jatkoa nopeasti vain!  ;)
another stranger

entinen vohveli

marru

  • ***
  • Viestejä: 9
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #69 : 09.06.2009 11:31:23 »
Ihanaa kun laitat noita lukuja näin nopeasti....JES!!!!!!

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #70 : 09.06.2009 12:40:37 »
Ihanaa kun jaksat näinkin tiheään tahtiin lukuja lisäillä.
Ja ei saa jättää noin jännään kohtaan. Kukahan sieltä tulee..? *aavemaista musiikkia ja ujellusta.*
Tässä tämä erityisen pitkä ja rakentava kommenttini. (:
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #71 : 09.06.2009 12:42:06 »
Oih, kukahan siellä ovella on...??

Ihana luku taas, toi vähän huumoria toi Alicen raivokohtaus. Mikä sitä Bellaa vaivaa, eikö se tajua että Ed on ihan hajalla... Säälittää sen puolesta...

Mahtavaa kun laittelet jatkoja näin nopeesti : D

Sini(tiainen)

  • Vieras
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #72 : 09.06.2009 13:39:16 »
Bella ja Edward EI VOI erota! :'( . Kiva luku :)

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #73 : 09.06.2009 13:47:16 »
Vou. Jatkoo. Ihanan nopeesti, siitä plussaa:)
Sitten muuta. Ihana luku oli, mä vaan toivon, että Bella ja Edward palaa yhteen... Muttei ihan vielä. Kirjoitusvirheitä en bongaillut, siitäkin tulee plussaa, ja muutenkin tää oli ihan mahtava.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Tessuu

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #74 : 09.06.2009 17:08:18 »
mitäköhän Alice keksii?? varmaan jotain todella hauskaa :D
toivottavast Edward ja Bella palaa yhteen..,mut kenet ihmeen Bella näki siel ruokalas..
jatkoa odotan innolla :D

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
« Vastaus #75 : 09.06.2009 18:14:40 »
Paljon, paljon kiitoksia!

Hahhah, mä taidan vihdoin tietää millaisen lopun keksin :D Tekis mieli paljastaa, mutta ei siinä mitään hauskaa sitten enää olis.

Yhdeksäs osa - James

”Tiedän. En voi elää ilman Edwardia, mutta minun täytyy. Minun vain yksinkertaisesti täytyy”, sanoin ja käänsin katseeni ovelle. Sitten näin hänet; hänet, jota en koskaan enää kuvitellut näkeväni. 

  ”James!” huudahdin ja syöksyin hänen luokseen. Mustatukkainen mies käännähti kannoillaan, ja katseli minua hetken.
  ”Bella!” James sanoi ja syöksyi halaamaan minua. Hänen kylmät kätensä tuntuivat hyvältä ympärilläni pitkästä aikaa.
  ”Hetkonen”, sanoin ja irrottauduin Jamesista, ”miksi sinä olet täällä? Siitä on viisikymmentä vuotta, James, sinun pitäisi olla.. kuollut.”
  Hän naurahti ja kaunis tiukujen helinä täytti korvani. ”Kuule Bells, kysyisin ihan samaa”, hän sanoi ja katsahti minuun vakava ilme silmissään, mutta naurahti taas. ”Olet muuttunut paljon, olet paljon kalpeampi ja kaikkea. Mutta sinulla on silti ruskeat hiuksesi ja äitisi silmät, tosin eriväriset.”
  Naurahdin ja katsahdin häntä kokonaisuudessaan. Jamesilla oli vielä ne samat mustaruskeat hiukset, mitkä viisikymmentä vuotta takaperin lähtiessäni Phoenixistä. Hänkin oli hyvin kalpea, ja muistutti ruumiinrakenteeltaan huomattavasti Emmettiä. Itse asiassa, takaapäin he näyttivät melkein identtisiltä – olisi voinut luulla heitä veljeksiksi tai kaksosiksi.
  Jamesin silmiä koristi samanlainen sävy kuin minun, Alicen, Rosalien ja muiden silmiä. Silti niissä kuulsi se onnen tunne, jonka olin nähnyt monesti Jamesin silmissä Phoenixissä ollessani. Niinpä tietenkin, ajattelin.
  ”James kuule, oletko sinä-”
  ”Shh, Bella, ei täällä. Se on pitkä tarina lyhyenäkin, ja haluaisin muutenkin jutella kanssasi. Itse näytät olevan samassa tilassa, vai olenko väärässä?” James kysyi naurahtaen ja hänen olemuksensa säteili onnea – toisin kuin omani. Olinko minäkin ollut joskus noin onnellinen, onnellinen Edwardin kanssa?
  ”Niin, tavallaan. Mutta hei, mitä me tässä rupatellaan, tule ihmeessä pöytäämme! Tahdon esitellä sinulle Alicen ja Rosalien, sekä loput perheestäni!” sanoin ja nappasin Jamesia kädestä ja aloin raahata häntä Alicea ja Rosalieta kohti.
  ”Alice ja Rosalie, tässä on James. James, Alice ja Rosalie”, esittelin heidät toisilleen ja Rosalien sekä Alicen kasvoilla häivähti pieni hämmentyneisyys.
  Istahdin penkille takaisin ja James istuutui viereeni. ”No, James. Miksi ihmeessä olet tässä tilanteessa, ja miksi ihmeessä löysit tiesi Forksiin?” kysyin ja James katsahti nopeasti Rosalieen ja Aliceen.
  ”Kuten sanoin, pitkä juttu”, James sanoi ja aloitti tarinointinsa. Hän kertoi kaikkea Phoenixissä olostaan, siitä kuinka joku Natalia – niminen vampyyri oli muuttanut hänet suutuksissaan, kuinka hän oli elänyt karkurielämää muutaman vuoden kierrellen Olympian niemimaita ja kertonut kaikkea siltä väliltä tähän päivään saakka.
  ”Eli sellainen oli sitten minun elämänkertani. Aika tylsä, uh?” James sanoi ja Alice naurahti. ”No, kertokaa jotain teistä? Ymmärtääkseni teitä on vähän enemmän vai?”
  ”Niin. Meitä on Alicen, Rosalien ja minun lisäksi neljä, eli olemme aika suuri vegetaristiperhe. Se on melko epätavallista, ja siksi yhdessä liikkuminen joskus herättää liiaksi huomiota. Meidän lisäksi tälläisiä vegetaristiperheitä on vain muutaman koko maassa.”
  ”Olette siis ne ”kuuluisat” Cullenit? Teistä on kuulkaa kaikenmoista huhua ympäriinsä, uskoisittepa vain”, James sanoi ja naurahti taas sitä heleää nauruaan. ”Mutta suurin osa niistä on positiivisia, joten ei huolta”, hän lisäsi nähtyään Rosalien katseen.
  ”Ohoh!” Alice huudahti katsottuaan kelloaan, ”katsokaa kuinka paljon kello on! Emme millään ehdi tunnille, sillä se alkoi jo kymmenen minuuttia sitten.” Vaistomaisesti katselin ympärilleni, ja huomasin koko ruokalan tyhjentyneen.
  ”Laittaisitteko hirveästi vastaan, mikäli menisimme suoraa kotiin? Olen varma, että Hadley ymmärtää, hän on sen verran lojaali”, sanoin ja Rosalie nyökkäsi.
  ”Bella on oikeassa, mennään suoraan kotiin. Esme varmasti ihastuu sinuun, James!” hän sanoi ja nousi pöydästä Alice vanavedessään. He heittivät koskemattomat ruuat roskikseen, ja kävelimme kohti parkkipaikkaa.

  ”Te toitte ventovieraan kotiimme?” Edward kysyi järkytyksestä kauheana. ”Tiedättekö mitä vaaroja siihen sisältyy? Hän olisi voinut olla jokin murhaaja!”
  En voinut kuin nauraa hänelle. ”Älä nipota, eikä James ole mikään ventovieras”, sanoin ja loin Edwardiin hyytävän katseen. Hän ei vain osannut päästää irti.
  ”Älä välitä Edwardista, hän on vähän arka, mikäli Bella tapaa muita miehiä”, Alice naurahti ja kuiskasi Jamesin korvaan, muttei tarpeeksi hiljaa.
  ”Nyt riittää, Alice!” hän huusi ja heitti seinään yhden kirjan ja poistui niine hyvinensä huoneesta.
  ”Hermoheikko”, sanoin ja Edward palasi välittömästi takaisin huoneeseen.
  ”Ei sinun älykkyysosamääräsi vieläkään hio pilviä, että sinuna olisin hiljaa”, hän sähisi ja paiskasin vuorostani yhden kirjan häntä päin. Carlisle oli levittänyt kirjastoansa myös nyt olohuoneeseen Esmen korjattua sen viimeisen tappelumme jäljiltä.
  ”Ai tahdot jälleen suututtaa Esmen rikkomalla hänen omaisuuttaan? Kuule, ihan vapaasti, en taidakaan olla tällä kertaa tielläsi”, hän sanoi ja virnisti tekohymyään. Hymyilin hänelle takaisin, ja viskasin yhden lampunjalan häntä päin.
  ”Painu helvettiin.”
  ”Enpä taida jaksaa, sinne on pitkä matka. Taidan jäädä tähän”, hän sanoi näsäviisastellen ja istahti sohvan reunalle.
  Viskasin yhden lasiesineen häntä päin, mutta Esme nappasi sen yhtäkkiä ilmasta, aivan kuin taikaiskusta.
  ”Isabella Marie Swan Cullen!” irvistin kokonimelleni, ”jos heität vielä yhdenkin esineen, lukitsen sinut autotalliin.” Edward hymyili sitä ärsyttävää omahyväistä hymyänsä, kuten aina. Esme osasi joskus olla epäreilu.
  ”Ja sinä”, hän osoitti Edwardia, ”luulin sinun olevan aikuinen tässä tilanteessa. Ärsytä Bellaa vielä kerrankin, lukitsen sinutkin autotalliin Bellan lisäksi, ja vietätte siellä koko loppuelämämme, enkä välitä miten siitä selviätte. Voi olla hieman pitkä aika, Edward.” Nyt oli minun vuoroni esittää omahyväistä; oli kerrankin Edward saanut oman ansionsa mukaan.
  ”Mutta mikä olikaan se asia, miksi minut tänne kutsuttiin?” Esme kysyi ja katsahti minuun.
  ”Ai niin, minun piti esitellä sinut Jamesille, ennen kuin tämä ääliö alkoi taas haastaa riitaa.”
  ”Riittää jo, Bella”, Esme sanoi terävästi, ”mutta sinä taidat olla James? Ihana tavata sinut”, hän sanoi kuin toisena ihmisenä. Joskus epäilin, oliko Esmellä kaksijakoinen persoonallisuus.
  ”Hauska tavata, Esme. Bella on kertonut sinusta paljon”, James sanoi kohteliaasti.
 
  Koko ilta meni nopeammin kuin huomasinkaan Jamesin kertoessa elämästään Esmelle ja meidän kertoessa elämäämme hänelle.
  ”Rosalie ja Bella, minulla on vähän asiaa”, Alice sanoi yhdessä vaiheessa yhtäkkiä.
  ”No, mitä?” kysyin, kun Alice oli raahannut minut eteiseen.
  ”Nyt on sen aika”, Alice sanoi ja veti takkiaan päälle. Se oli täysin tarpeetonta – emmehän me edes tunteneet mitään kävellessämme ulkona, joten ei ollut pelkoa paleltumisesta.
  ”Minkä aika?” kysyimme Rosalien kanssa samaan aikaan tunkiessamme kenkiä jalkaan.
  ”Koston.”

A/N: Jamesista sen verran, että elkää luoja soikoon kuvitelko häntä Cam Gigandetin näköiseksi :D Sillä on vain sama nimi, ei muuta.

- Annabelle

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
« Vastaus #76 : 09.06.2009 19:37:54 »
Tunnistiko Edward Jamessin ?
Kuitenkin käy nii et James ja Bella alkaa seurustelee :D
jatkoo♥
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
« Vastaus #77 : 09.06.2009 20:12:42 »
Hiihiiiii! En jaksa odottaa kostoa! Haluan, että pojille käy kalpaten. Muahahahahaaa!  :D

Ihana tuo James!  ;) Ja hyvä vain, että ei ole Camin näköinen.

Jatkoaaa?!  ;D
another stranger

entinen vohveli

Tessuu

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
« Vastaus #78 : 09.06.2009 20:17:25 »
siis kuka toi James on??  ;D
Esme oli ihana tässä luvussa :D
tahtoo jatkoaa,miten poikien käy ;D ;D

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
« Vastaus #79 : 09.06.2009 22:22:35 »
Haa, jatkoa! Joo, tota Jamesia ei oikein mun käsityksen mukaan Camiksi voi kuvitella... Muuten ihana luku! Edward ja Bella olivat taas niitä omalaatuisia riitapukareita. Usko pois, mä tykkään siitä.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?