Kirjoittaja Aihe: Twilight: Been there, Done that, K-11, 12. osa 31.5 | Bella/Edward, VALMIS  (Luettu 33501 kertaa)

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Kirjoittaja: Annabelle
Ikäraja: K-11, ei kuitenkaan alussa.
Fandom: Twilight
Paritus: Bella/Edward ja muut normiparit
Tyylilaji: AU/draama
Vastuuvapautus: Kaikki muu paitsi idea ja teksti kuuluu Stephenie Meyerille.
Varoitukset: Väkivaltaa, tappeluja, vähän kiroilua.
Yhteenveto: Mitäpä jos Cullenit eivät olisivatkaan asuneet Forksissa ensin, vaan Bella? Bella on asunut viimeiset 5 vuotta Forksissa, eikä mikään tunnu muuttuvan koskaan, kunnes eräänä päivänä salaperäisesti kaksi kallista autoa ilmestyy koulun pihaan. Kelleköhän autot kuuluvat?

Ilmestyneet osat
Ensimmäinen osa - Tuliterä BMW
Toinen osa - Tutustuminen
Kolmas osa - Kuolematon
Neljäs osa - Vampyyri
Viides osa - Aivotärähdys
Kuudes osa - Flyygeli
Seitsemäs osa - Oman onnensä seppä
Kahdeksas osa - Viiltävä kipu
Yhdeksäs osa - Pelastaja
Kymmenes osa - Ruumiita
Yhdestoista osa - Muutoksen aikaa
Kahdestoista osa - Aina ja ikuisesti

K/H: Lolz, taas näitä kesken yöllä kirjoitettuja juttuja. Vähän pidempää tarinaa tällä kertaa.

Ensimmäinen osa - Tuliterä BMW

BPOV

Taas yksi typerä ja mitätön päivä täällä sateisessa Forksissa. Miksei täällä koskaan voi tapahtua mitään mielenkiintoista? Olin kapinoinut Forksiin muuttoa vastaan siitä asti kun äitini oli tahtonut lähteä kiertämään maailmaa Philin kanssa. Alaikäisenä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa toisen huoltajani, Charlien, luo.
  Charlie oli yksi Forksin poliisipäälliköistä, joten tavallaan kaikki tunsivat hänet. Se oli jossain määrin aina välillä ärsyttävää, jos saanen sanoa. Äiti ja Charlie olivat eronneet vuosia sitten ollessani pieni, mutta silti hän ei ollut siitä kunnolla päässyt yli- vieläkään. Charlie oli ollut minulle aina pikemminkin kaveri kuin isä. En ollut koskaan osannut kutsua häntä edes isäksi, Charlie kuulosti luonnollisemmalta.

  ”Char- isä hei, lähden kouluun.” Tiesin, että oli aivan turhaa lähteä kouluun tuntia ennen sen alkua, mutta en vain kestänyt enää minuuttiakaan huoneeni kellertäviä seiniä. Aivan missä tahansa olisi helpompaa istua seuraava tunti.
  ”Eikö ole hieman aikaista lähteä nyt jo kouluun, tarkoitan, kellohan ei ole vielä mitään? No, miten vain, Bells. Olehan kuitenkin varovainen.” Kuulin vielä Charlien huutavan ennen kuin löin oven kiinni. Rakastin Charliessa hänen huolettomuuttaan, hän oli ehdottomasti kaikkea muuta kuin hössöttäväjä-höslääjä äitini.

  Vesi valui noroina tuliterän BMW:ni konepellillä. Tietenkin, ainahan täällä pitää sataa, olimme Forksissa. Autoni oli yksi silmäteristäni ja kalleimmista aarteistani. Olin saanut sen Charlielta lahjaksi täyttäessäni 17, enkä antanut kenenkään ajaa sillä ikinä, en edes Charlien, vaikka hän olikin poliisi ja oli sen ostanutkin. En vain halunnut sen naarmuuntuvan.

  Päästessäni koulun parkkipaikalle, ei siellä monia autoja omani lisäksi ollut. Vain muutama vanha rotisko, yksi Jeep, Volvo sekä.. Näkivätkö silmäni oikein, vai koreiliko koulun pihassa oikeasti yksi uusimmista Volvoista sekä tuhansia maksava Jeep? Autoni oli ollut aina yksi koulun kalleimmista (joita ei monia autoni lisäksi ollut) enkä ollut ennen huomannut täällä olevan edes ainuttakaan Jeepiä- saatika uutuutta hohkaavaa Volvoa.
  Noustuani autosta ulos, en voinut vastustaa kiusasta katsoa autoja lähempää. Volvo oli ilmiselvästi jonkun, joka rakasti nopeita ja vahvoja autoja, muttei tahtonut pröystäillä. Se oli sisältä erittäin siististi pidetty, eikä ulkokuoren hopeista hohdetta häirinnyt yksikään kuraläikkä. Olisin antanut mitä vain, mikäli olisin saanut tilaisuuden ajaa autoa edes kerran.
  Värähdin kuitenkin transsistani, ja siirryin Jeepin luo.
  Sekin oli siististi pidetty, mutta huomasi sen ehdottomasti eroavan Volvosta; sillä oli ajettu maastossa ja kyljet olivat hieman kärsineet. Ei pahasti kuitenkaan, antaisin tämänkin auton ajamisesta mitä vain- en sentään kuitenkaan omaa autoani.
  Ihasteltuani molempia autoja vielä hetken ja lukittuani omani ovet, huomasin, että jokin muukin oli kiinnittänyt silmänsä autoihin. Koiranpentumainen hahmo lähestyi minua uhkaavasti, kunnes tajusin kuka henkilö oli; Mike Newton. Vihasin häntä koko sydämeni pohjasta, hän osasi aina pilata hyvinkin alkaneen päivän.

  ”Ai hei Bella? Mitä sinä täällä?” Hän osasi joskus ärsyttää minua niin perinpohjaisesti tyhmillä kysymyksillään.
  ”Menen vaikka kouluun? Eikö sinun muka pitäisi?” Kysyin muka kiinnostuneena hänen tekemisistään.
  ”Kaipa. Sinäkin ilmeisesti huomasit nämä uudet autot, kenenkähän lienevät”, itse asiassa minua ei suoraan kiinnostanut keskustella hänen kanssa, joten katsoin parhaaksi sanoa hiljaisesti hyvästit ja raahautua koulun ovia kohti.
  En ollut ikinä pitänyt koulun käynnistä, olisin mielummin voinut maata kaikki päivät kotona. Mutta ei, niin ei. Lintsaaminen oli käytännössä mahdotonta, kun isäni oli poliisi. Perhanan sukujuuret..

  Ensimmäinen tunti meni aivan madellen, ja keskityin lähinnä edessä istuneeni Ericin takaraivoon kuin opetukseen. Olimme tunteneet muutaman vuoden, mutta en sittemmin ollut ystävystynyt hänen kanssaan. Eric oli vähän samaa sarjaa Miken kanssa, ja se lienee kertovan tarpeeksi syitä, miksen ole ystävystynyt hänen kanssaan.

  Toinen tunti meni samoissa merkeissä, mutta sain edes jotain mielenkiintoista tekemistä tunnilla, sillä siellä oli mukana Jessica. Olimme olleet Jessican kanssa hyviä kavereita jo alusta asti, mutta emme silti päässeet ikinä samalle aaltopituudelle. Jessica rakasti shoppailua ja kaikenmoisia meikkijuttuja, eli kaikkea muuta mistä minä pidin. Silti meillä oli kuitenkin yhteisiä puheenaiheita, ainakin joskus.

  ”Hei B, näitkö sinä jo ne uudet oppilaat? Aivan ihana se yksi!” Jessican puheesta kuulsi aivan selvästi ihastuminen, ja hänen kasvonsa venähtivät minun näyttäessä kysyvää naamaa.
  ”Ei, en ole. Mutta kyllä, näin heidän autonsa”, oletin, että autot olivat heidän, ellei joku oppilaista ollut äkillisesti voittanut lotossa.
  ”Sinun on pakko tavata heidät! Harmi vain, että ovat kai varattuja..” Jessican puhe sammalsi ohi korvieni miettiessäni, kuka jumalainen olento omistaisi noin tyyriit autot.

  Ruokailuun mennessä olin jo niin täynnä Jessican hehkutusta, että päätin ihan varmuuden vuoksi hakeutua nurkkapöytään Angelan kanssa. Angela oli aivan toista maata Jessican kanssa- meillä synkkasi itse asiassa erittäin hyvin, sillä ajatusmaailmamme oli hyvin samankaltaiset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
  Ruokatunti meni aika hiljaisissa tunnelmissa, mutta se ei haitannut minua, eikä näköjään Angelaakaan. Pidimme molemmat hiljaisuudesta ja oli hyvä saada kasata ajatuksiaan ilman Jessican hössötystä.

  Matkalla biologian luokkaan Jessica keskeytti minut vielä kerran ja kyseli, pääsisinkö hänen kanssaan ostoksille iltapäivällä. No, mene siihen sitten jotain sanomaan..

  Astuessani luokkaan Mike istui jo paikallaan innokkaan näköisenä ja viittoili minua istumaan viereensä, mutten todellakaan kestäisi enää hetkeäkään hänen kanssaan. Astellessani vakiopaikalleni huomasin jonkun olevan vinossa; siinä istui jo joku.



Ehhhe, meikän toinen julkaisema kirjoitus täällä :D Jos luit tänne asti, kommentti olisi kiva.

- Annabelle
« Viimeksi muokattu: 19.11.2014 15:02:51 kirjoittanut Beyond »

Lady Dynamite

  • ***
  • Viestejä: 1 703
Vs: Been there, Done that, K-13
« Vastaus #1 : 10.05.2009 16:08:02 »
 ;D Interesting!
Minä ja minun enkkuni. Nojoo.

En ole pitkään aikaan kommentoinut mitään, mutta kun huomasin että Annabellehän se on julkaissut Twificin (taas? En ole kai lukenut aiempaa o.O vai olenko) joten pakkohan se oli julkaista. Tässä oli kuvailua hyvi ja muutama hauskakin lause ja kokonaisuudessaan mukavalta tuntuinen fic – niitä kun on aika vähän täällä.

Muutama pikkujuttu tekstissä ärsytti, kuten tavuviiva keskellä lausetta.
Lainaus
Äiti ja Charlie olivat eronneet vuosia sitten ollessani pieni, mutta silti hän ei ollut siitä kunnolla päässyt yli- vieläkään.
Koska satun olemaan näissä pienissä jutuissa äärimmäisen tarkka, niin tästä siksi huomautan. Eli tavuviivaahan ei ajatusviivoina käytetä, vaan hiukan pidempää: – (sen saa ctrl + 0150. Vielä pidemmän, joita käytetään englannissa(ko) ctrl + 0151)

Yleensä en tykkää lainkaan ficeistä, joissa on aloitettu kirjoittamaan sarja uudestaan jollain pienellä muutoksella (esim se, jossa Bella oli kuolemansairas) mutta kaipa tätä voisi jäädä, ainakin yrittää, seuraamaan. Vaikka olisihan se ollut mukavempi vähän lukea, vaikkapa pienen pätkän "elämää Forksissa, kauan ennen Culleneita" jotta pääsisi vertailun makuun.

Pari juttua myös vähän kummastutti: Ainakaan minunmielestäni Bella ei vihaa Mikeä, vaikka poju hänestä ärsyttävä onkin, mutta ymmärtääkseni hän voi sietää tätä? Ja myös autojen kanssa: luulisi, ettei Bella tahtoisi ajaa (tai ainakaan omistaa) mitään liian kallista autoa. :D Mutta pikkujuttuja, ja vähän makuasioita nuo kumpikin.
Myös mietiskelin tuota alkua, jossa kerroit Bellan muutosta ja sen syistä. Olisi ollut mielenkiintoisempaa lukea jotain "omaasi", eli et olisi ottanut Phil+Renée matkustus-syytä – myös koska luultavasti olisivat viidessä vuodessa jo palanneet matkustamisista – ja originaalissahan Bella halusi jäädä Forksiin vain Edwardin takia)..

Mutta jottei kommentista tulisi liian turhasta valittava niin täytyy vielä mainita että hieno juttu, kun osaat kirjottaa niin, että tekstiä jaksaa (laiskempikin, eli minä) lukea, mutta siltikään se ei ole tyylinkopioimista Meyeriltä (...syyllistyn...). Ideakin ihan näppärä Mitä-jos. Ja koska ollaan Jos-rintamalla, niin...ehkä saataisiin myös muita parituksia? ;) Kirjan paritukset alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, kun sitä saa kirjan lisäksi lukea fanfictioneista (enkä haluaisi olla ainoa joka sekottelee pakkaa...). Ihan vähän vain. Vihjausta vaikka... Bella/Alice... tai Bella/Emmett... tai...
*Menee muualle mutisemaan parituksia*

Kiitoskia tätsä!  :-*

//Ymmärsin Earan selityksen :D Vähän niinkuin Word kääntää pisteenjälkeiset kirjaimet isoiksi. Mutta jos ei satu olemaan wordia, kuten minulla, niin voi näppäillä tuota ctrl-koodia jonka pistin.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2009 16:32:56 kirjoittanut Rebecca Lupin »


Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Been there, Done that, K-13
« Vastaus #2 : 10.05.2009 18:35:32 »
Jih, kiitoksia kommenteista Beccs ja Eara, ne merkitsee paljon ! :D

Ja niin, tämä mun kivikautinen koneeni ei tod. tiedä mitään tollasia viivoja, että niin.. Ja Bella on OoC, myönnäään, mutta inhoan sen ainaista kömpelyyttä yms.

A/N
: Uusi osa, jippii. Se vaan palo tuolla mun tiedostossa, enkä saanut mielenrauhaa, ellen kirjottanu siihen jatkoa. Enjoy.

Toinen osa – Tutustuminen


Astuessani luokkaan Mike istui jo paikallaan innokkaan näköisenä ja viittoili minua istumaan viereensä, mutten todellakaan kestäisi enää hetkeäkään hänen kanssaan. Astellessani vakiopaikalleni huomasin jonkun olevan vinossa; siinä istui jo joku.

  ”Öh.. anteeksi-” en edes saanut lausettani loppuun, kun joku paikallani istunut pienen pieni, ehkäpä hitusen yli 160 sentin pituinen hahmo loikkasi ylös, halasi minua ja avasi suunsa ensimmäisen kerran.
  ”Ai niin, tietenkin. Anteeksi, tämä taisi olla paikkasi. Olen muuten Alice”, neito sanoi ja hymyili niin että hänen koko valkoinen hammasrivistönsä hohti. Ensimmäistä kertaa kokoaikana katsoin Alicea kunnolla, ja huomasin kuinka ylenpalttisen kaunis hän olikaan. Mustat lyhyet hiukset laskeutuivat hentoja kasvonpiirteitä pitkin korostaen kultaisen sävyisiä silmiä. En ollut ikinä nähnyt mitään noin veistoksellista, ja ellen olisi tietänyt olevani koulussa, olisin luullut olevani taivaassa.
  ”Ei, ei se mitään. Voit istua kanssani, kun kerran tuossa on tyhjä penkki. Hauska tavata, Alice. Olen Bella.”
  ”Tiedän”, Alicen musikaalinen ääni vastasi, enkä voinut kuin vain ihmetellä mistä hän puhui.
  ”Öö, anteeksi?”
  ”Olen kuullut sinusta puhuttavan, err.. Isäni on lääkäri, kertoo paljon asioita ihmisistä..” Huomasin Alicen selvästi salailevan jotain tai sitten hän ei kertonut koko totuutta. Oli kuitenkin älytöntä odottaa, että kertoisi juuri tavanneelle ihmisille koko elämän tarinansa- varsinkin kun kyseessä olin minä.
  ”Äh, niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata”, hymähdin ja Alicen helisevä nauru tukki korvani.
  ”Sehän on vain hienoa, että isä tyttärestään ylpeä.” Alicen äänessä selvästi kiilsi suru, eipä mikään ihme, mikäli ei tiedä omien vanhempiensa kohtaloa. En kyllä olisi koskaan voinut kuvitella parempia vanhempia kuin Charlie ja Renee, oli lahja syntyä kunnon perheeseen.
  ”Niinpä kai”, oli ainoa vastaus, jonka sain suustani ulos ennen kuin Banner pelmahti luokkaan.

  Koko loppupäivän mietin Alicea ja millaista kohtelua hän oli joutunut kestämään ollessaan pieni, minun oli pakko päästä puhumaan hänelle uudestaan vielä tänään tai en saisi mielenrauhaa.

  Viimeisen tunnin loputtua suuntasin pääni suoraa autolle, tai ainakin olin suuntavinani, kunnes joku nykäisi minua hihasta.
  ”Hei Bella!” Tunsin tuon äänen missä vain, se oli niin epätavallisen täydellinen.
   ”Ai hei Alice, minun pitikin tulla juttelemaan sinulle.”
  ”Kävisikö myöhemmin? Tahtoisin niin kovasti esitellä sinut perheelleni, he tulevat ihastumaan sinuun!” Alice sanoi innoissaan ja taputti kuin 5-vuotias.
  ”Ei kun-” en edes ehtinyt viimeistellä lausettani kun Alice jo kadonnut näkyvistä ja ilmestyi taas viereeni, mutta toi mukanaan neljä yhtä jumalaista olentoa. Kaikilla oli yhtä kalpea iho, samansävyiset silmät sekä aivan silmiinpistävä yhteentuova kasvojenpiirre; kaikki olivat veistoksellisia ja tulivat kuin suoraa jostain kreikkalaisesta palatsista.
  ”Bella, tässä on sisareni Rosalie, veljeni Jasper, Emmett ja Edward.” Kaikki neljä nyökkäsivät vuorotellen vaisusti Alicen luetellessa nimiä. Tuijotin vain hölmistyneenä kaikkia viittä ylenpalttisen kaunista olentoa pähkäillen, kuka muu kuin kreikkalainen jumala voisi olla noin täydellisen ja kauniin näköinen, kunnes heräsin aatteistani ja kuulin Emmettiksi esitellyn rykäisevän.
  ”Ai sinä siis olet Bella? Alice on höpöttänyt sinusta kokopäivän, kuinka suloinen ja ystävällinen kuulemma olet.” Tunsin pienen lämmön nousevan poskilleni, kunnes käänsin katseeni Edwardiin. Hän näytti niin poissaolevalta ja sairaalta, etten tohdinnut olla kysymättä, mikä hänellä oli.
  ”Edward- Edwardhan se oli? Onko kaikki okei?” Hän nosti katseensa ja näin vihan roihuavan hänen silmissään. En ollut koskaan nähnyt kenelläkään niin tummia silmiä, etten edes ollut varma, näinkö harhoja.
  ”Kaikki on hyvin”, hän sihisi hampaidensa välistä ja kavahdin vaistomaisesti askeleen taaksepäin. Alice yritti selvästi kääntää keskustelun takaisin minuun, kun Emmett läpsäytti Edwardia olkapäähän.
  ”Bella, tahtoisitko millään tulla meille tänään? Olisi ihanaa esitellä sinut myös Esmelle ja Carlislelle, kun kerran olemme nyt ystäviä”, hän sanoi. Olimmeko todella ystäviä, miten voin olla ystäväsi, jos jumalainen veljesi vihaa minua?
   ”Öö.. Tavallaan sovin jo tapaamisen Jessican kanssa, joten kävisikö joku toinen kerta? Tiedäthän sinä Jessin, hän suuttuu helposti..” Rosalie tirskahti sanoilleni ja Alice antoi hänelle terävän katseen.
   ”Ai no, ei se mitään. Ymmärrän kyllä. On niin vaikeata aina tulla kesken lukukauden kouluun, kun muilla on jo omat kaverisuhteensa ja tietyt piirinsä.” Tavallaan ymmärsin Alicea aivan älyttömän hyvin, silloin joskus muuttaessani Forksiin kukaan ei tahtonut olla kaverini, syystä tai toisesta. Onneksi lukioon päästyäni Jessica ja Angela olivat tulleet minulle tutuksi, ja he olivat käytännössä ainoat, joiden kanssa vietin aikaa kunnolla.
  ”Tiedän. Tullessani tänne kukaan ei tahtonut olla ystäväni, mutta lukioon päästyäni sentään Angela ja Jessica suostuvat olemaan kanssani”, Alicessa oli jokin piristävä voima, joka sai minut iloisemmaksi, pirteämmäksi. Ehkä tytöllä oli itsellä niin paljon energiaa, että se tarttui muihinkin.
  ”Äh, minun pitää nyt kuitenkin mennä, kun sovin sen tapaamisen jo Jessican kanssa. Oli kiva tavata taas Alice ja muut.” Alice antoi minulle halauksen ennen kuin lähdin kävelemään kohti autoani.

Ja kommentti olis kiiiiva.

- Annabelle

« Viimeksi muokattu: 24.05.2009 08:30:50 kirjoittanut Annabelle »

Idiela Cullen

  • Vampyyri
  • ***
  • Viestejä: 33
  • Playing with fire
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #3 : 10.05.2009 19:38:10 »
Mun mielestä tää ficci oli hyvä ja aihekin mielenkiintoinen!
Jatkoa vaan ja pian! :)
It's impossible to you, not impossible to me.

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #4 : 10.05.2009 20:38:38 »
Jeij, annabellen kirjoittama... ; ))
Juoni on tosiaankin hyvä, aika jännää mitä saat tästä väännettyä.. : ))
Eikun jatkoa odottelemaan....
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #5 : 10.05.2009 21:00:42 »
oi, tää on kylläi hana ficci!!! Tykkään ideasta, että Bella olisi ollut ekana Forksissa. Tuntuu vaan oudolta, että Bellalla on hieno BMW, mutta kivaa vaihtelua silti!
Voikun sais jatkoa nopeesti (?) :D
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

SnowCherry

  • Vieras
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #6 : 11.05.2009 00:38:50 »
Hmm, kirjoitustyylisi on jotenkin... erilainen? En osaa sanoa pidänkö siitä vai en 8D Mutta juu, minun pitäisi olla jo nukkumassa, kello on puoli yksi yöllä ja huomenna maanantaiaamu... Argh.

Mutta siis (eksyin taas aiheesta, huoh :'D), pidän ficin ideasta, jatkelepas ^^

ahii_

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #7 : 11.05.2009 00:49:44 »
tämä oli yllättävän hyvä näin päin tehtynä. :P
odotan jo innolla jatkoa! ;D
toivottavasti on pian tulossa?

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #8 : 11.05.2009 07:53:52 »
Ei huono. Itse asiassa aika kiva. Toi Bellan hieno auto ehkä vähän häiritsee mua, kun siihen kivikautiseen on tottunut, mutta yritän tottua myös tähän. Jatkoa saisko?
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #9 : 11.05.2009 15:22:14 »
joo, tää oli hyvä. : D

alussa tossa pelkäsin, että se olis taas Edward kuka siinä biologiantunnilla istuu. mutta yllätyin suuresti kun hän paljastuikin Aliceksi. Muutenkin tämä oli hyvä, ei mennyt sen saman kaavan mukaan.
Mietityttää toi Edwardin vihaisuus. heltyyks se sitten Bellalle vai paritaks sä jtn toista Bellan kanssa? : DD ois mielenkiintost jos bella vaik ihastuiski Jasperiin, eikä siihen tavalliseen Edwardiin? : D muttajjoo.

kiitos. jatkoa pian. <3
and paradise comes at a price

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #10 : 11.05.2009 16:08:05 »
Mun mielestä taas on kiva, kun Bella on vähän erilainen tässä kuin kirjassa. Meinaan lähinnä nyt tuota hienoa autoa, josta on näemmä kommentoitu suhteellisen tiuhaan. Tykkään muutenkin ideastasi ja ficistä kokonaisuutenaan. Odottelen innolla jatkoa. ;)
« Viimeksi muokattu: 21.07.2009 14:49:10 kirjoittanut Amanecer »
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #11 : 11.05.2009 16:17:39 »
Munkin mielestä on vaan kiva, kun Bellalla on tässä hieno auto ja Cullenit ovat ne uudet oppilaat. Minäkin ajattein heti ensiksi Edwardin olevan se tyyppi siinä istumassa.

Cindy

  • ***
  • Viestejä: 79
  • Let them know.
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #12 : 11.05.2009 18:07:25 »
Ooooo, aika erikoista.
Bella vaikutti alussa aika äksyltä, mikä ei ole ollenkaan Bellan tapaista, mutta eiköhän se siitä:)

Aika mielenkiintoista nähä, mitä tapahtuu, kun B&E tutustuvat-rakastuvat, ja Alice katsoo vierestä -mustasukkaisuutta?

Mutta, hieno idea, mielenkiinnolla jatkoa odottamaan!

Cindy
Cindy kiittää ja kumartaa. Vielä kerran ~

Lozku

  • ***
  • Viestejä: 466
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #13 : 11.05.2009 22:16:04 »
Minäkin luin. :) Hyvää tekstiä ja muutenkin kivaa luettavaa. Ainut mikä jäi hiukan häiritsemään, kun he kuitenkin ovat vampyyreja ja välttelevät muiden ihmisten huomiota ja läheisyyttäkin jossain määrin, että Alice sitten niinkin innokkaasti alkoi kaveeraamaan ja pyytelemään kotiinsa. Tietysti hän olisi voinut nähdä tulevaisuudessa Bellan ja Edwartin, mutta kuitenkin se alkoi häiritsemään minua. No juu, muuten pidin kovasti ja jos en olisi lukenut kirjoja, olisin varmaan täysin eri mieltä. Ja tämähän on ficci, eli ei voi olla liian kaavoihin kangistunut siinäkään mielessä, sinähän voit vaikka parittaa Esmen ja Charlien toisilleen ja minä en voi motkottaa mitään. No niin, kuitenkin, olen kiinnostunut lukemaan lisää, joten jatkahan. : )))
~ehjimmät meistä on tehty sirpaleista~

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #14 : 12.05.2009 14:22:17 »
Mmmm...Tämä jäi kiinnostavaksi. Tässä kaikki jotenki tapahtui todella nopeasti, ensin vain Alice istuu tuolilla ja sitten he ovatkin jo ystäviä. En ole varma tästä asiasta, tai sitten luin vain sen liian nopesti enkä kauhean tarkkaavaisesti. En sattunut huomaamaan virheitä. Bella tuntuu hiukan vihaiselta koko ajan eikä niin Bellalta. Mutta se ei haittaakaan paljoa :) Jatkoa pian ;)
another stranger

entinen vohveli

Sini(tiainen)

  • Vieras
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #15 : 12.05.2009 15:07:56 »
tää oli hyvä. Jatkoa! ;)

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #16 : 12.05.2009 17:21:11 »
Aivan älysti kiitoksia kommenteistanne, ne merkitsee paljon, ja pitää minut hengissä!

Idiela Cullen: Kiitoksia, kiva että pidät. Aiheesta ja kirjoituksesta en tiedä, mutta yritän parhaani mukaan saada tästä mielenkiintoisen.
Suklaamurunen: Kiitos! Juoni vähän outo, mutta tälläisiä ideoita sitten täällä meikän likaisessa päässä kiemurtelee..
SnowCherry: Saanko kysästä, hyvällä vai pahalla tavalla? Olenkin yrittänyt vääntää omaa tyyliä, mutta näyttää varmaankin ihan suoraa kirjasta kopsatulta tai toisten kirjoittajien imitoinnilta.. Kiitoksia joka tapauksessa.
ahii_ : Kiva, että pidät! Jatkoa tulee muutaman päivän välein, kunhan saan aina oman kirjoitusminäni hereille.
{samba}: Toivottavasti se hirveästi häiritse, että Bellalla on kallis urheiluauto, vaihteluhan virkistää ;) Ja täytyihän jotain vastapainoa olla Culleneiden täydellisyyden rinnalla.
essss: Tuohan on loistava idea, harmi vain, että suunnittelin jo sitä vanhaa B/E -kaavaa.. Täytyykin varmaan alkaa kirjoittamaan jotain Jasper tai Emmett/Bella ficciä tämän jälkeen, katsoo sitten..
Noora.: Haha, kiva että pidät ficistä ja Bellan erilaisuudesta. Jatkoa tulee muutaman päivän välein, kuten jo tuolla mainitsinkin.
Dunja: Hyvä, että osaan sentään vähän olla salaperäinen kirjoittajana! Kiitoksia paljon sinullekkin.
Cindy: Haha, tuokin loistava idea! Teiltäpäs niitä hyviä inspiksiä lentelee, tulenkin seuraavan kerran kyselemään teiltä ideoita.
vohveli: Oh, ajattelinki jo, etteikö kukaan huomaa juttujen nopeaa etenimistä :D Mutta siis, mulla on niin nopea ajatuksenkulku, että joskus se on erittäin vaikeeta saada kirjoitus samalle aaltopituudella mun ajatusten kanssa.
Sini(tiainen): Kiitos!

Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kiiiiiitos! Olette aivan ihania!

A/N: Osa kolme ulkona. Ensinnäkin tahdon pyytää jo etukäteen anteeksi tuota kehnoa elokuvan nimeä, en voinut millään vain suoraa lainata jotain Potteria (mikä tosin olisi ollut hauskaa..), joten nimet oman pikkupääni tuotosta. Hah, ja tiedän, Kuolematon elokuva on oikeasti olemassa, mutta alkuperäinen nimi on Highlander, joten joten..Jos joku painaa mieltä, kerrohan ihmeessä.

Kolmas osa – Kuolematon

”Tiedän. Tullessani tänne kukaan ei tahtonut olla ystäväni, mutta lukioon päästyäni sentään Angela ja Jessica suostuvat olemaan kanssani”, Alicessa oli jokin piristävä voima, joka sai minut iloisemmaksi, pirteämmäksi. Ehkä tytöllä oli itsellä niin paljon energiaa, että se tarttui muihinkin.
  ”Äh, minun pitää nyt kuitenkin mennä, kun sovin sen tapaamisen jo Jessican kanssa. Oli kiva tavata taas Alice ja muut.” Alice antoi minulle halauksen ennen kuin lähdin kävelemään kohti autoani.


  Koko automatkan mietin vain Alicea ja hänen perhettään. He omistivat aivan täydellisen ulkokuoren, heidän äänensä oli kuin tiukujen helinää ja muutenkin olivat kuin peilikuva suoraan kreikkalaisesta jumalasta. Miksi heidän sitten muka oli niin vaikea sopeutua joukkoon? Olihan Culleneissa joitakin omituisia piirteitä, mutta en siltikään tajunnut, miksei kukaan ollut heidän kanssaan.
   Sadepisarat laskeutuivat hiljalleen pieninä palloina tuulilasia pitkin kävellessäni sisälle, eikä ihmisiä sen liiemmin pihoilla näyttänyt olevan, mikä oli tosin ihan ymmärrettävää.
   Sisällä juuri mikään ei ollut muuttunut, paitsi pöydälle oli ilmestynyt lappu, ilmeisesti taas yksi niistä Charlien lukuisista ’menen kalaan Billyn kanssa’ – lapuista. Billy oli ollut Charlien kaveri jo iät ja ajat, ja heillä tuntui usein olevan hauskaa kalastusreissuillaan.
   Selattuani keittiön pöydältä löytyneet lehdet vähintäänkin viiteen kertaan, päätin hankkia itselleni jotain hieman tähdellisempää tekemistä. Aikaa Jessican tapaamiseen oli vielä rutkasti, joten ei ollut mitään jakoa alkaa valmistautumaan.
   Kävelin suoraan olohuoneeseen ja aloin seilailemaan eri kanavoilla. Mistään ei oikein tuntunut tulla mitään, ostostv:tä lukuun ottamatta.
   
  Havahduttuani seuraavan kerran todellisuuteen, huomasin nukahtaneeni muutamaksi tunniksi. Kello raksutti ikävästi jo yli viiden, eli olin aivan älyttömästi jäljessä sovitusta aikataulusta.
  ”Voi hitto, Jessica varmaan on ihan sekaisin”, mumisin itsekseni keräillessäni tavaroita kassiin ja laittaessani hiukseni edes jonkinlaisesti kiinni. En edes ollut tajunnut ajan menevän niin nopeasti, varsinkin ollessani unen rajamailla.
  Skarpattuani itseäni ja päästyäni ovesta ulos, huomasin Jessican seisovan jo autonsa vieressä kyllästyneen näköisenä. Kauankohan hän oli seissyt siinä?
  ”Vihdoin! Ajattelin jo, ettet ole edes kotona, mutta olithan sinä.” Jessica oli selvästi siis seissyt auton vieressä enemmän kuin muutaman minuutin.
  ”Öö.. niin. Nukahdin, enkä tajunnut ajankulua”, sopersin Jessican kiertäessä kuskinpaikalle ja astuessani kuistin portaat alas.
  ”Aa, selvä. No, ei se haittaa. Pääasia, että ollaan matkassa sentään.” Jessican ilme oli kyllä kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen, mutta jätin asian sikseen. Vahinko mikä vahinko.
 
  Istuttuamme autossa reilun kahdenkymmenen minuutin ajan, Jessican selailtua radiokanavia ainakin kolme kertaa läpi, hän avasi suunsa. Ilmeisesti Jessica oli päässyt yli ärtymyksestään ja tahtoi juttuseuraa. Erittäin Jessicamaista.
  ”Mitä leffaa tahtoisit mennä katsomaan? Siellä on meneillään aika monia ihan kivoja, mutta ajattelin, että ainakin itse haluaisin mennä katsomaan Kuolematonta”, Jessica selitti suu vaahdoten, ”Se kertoo tytöstä, joka on orpolapsi ja joutuu ties mihin sotiin ja vaikeuksiin. Kuulemma aika raaka, mutta mikäs siinä.”
  ”Ihan miten vain, mutta eikös meidän pitänyt mennä ostoksille? Tai siis, tarkoitan, kyllä leffa minulle käy.” Paremmin kuin Jessica saattoi ikinä arvatakkaan, shoppailu oli minulle silkkaa kidutusta.
  ”Kyllä me voimme ostoksillekin mennä, jos tahdot. Ajattelin kuitenkin, että leffa saattaisi olla hitusen mielenkiintoisempi, en jaksa katsella sen ärsyttävän Malloryn naamaa enää hetkeäkään.” En tiennyt yhtään mistä Jessica puhui, mutta viitaten Laureniin, hänkin oli varmasti täällä ostosreissulla.
  Lauren oli yksi niistä ihmisistä, joita en vain yksinkertaisesti sietänyt. Aivan täynnä itseään ja hänen superkalliita vaatteitaan ja meikkejään. Jessicakaan ei ilmeisesti liiemmin hänestä välittänyt, en ollut varma, sillä en ollut koskaan keskustellut Laurenista Jessican kanssa.
  ”Niin joo. Hän on aika ärsyttävä kieltämättä.” Sanomiseni sai Jessicassa aika vahvan reaktion- hänen kasvoillaan sekoittui ilmeitä vihasta ja ällötyksestä suoraan ärsyyntymiseen.
  ”Aika? Oi kuule, näkisitpä mitä hän oli esikoulussa- aina kaikkien kimpussa arvostelemassa vaatteiden ja ulkonäön perusteella. Kaikkea hän päästikin suustaan, olisi voinut joskus olla hiljaa..” En kuullut lopusta oikeastaan mitään, Jessican puhe vain sammalsi ohi korvieni, ja ellen olisi nähnyt hänen suunsa liikkuvan, en edes olisi tajunnut hänen puhuvan ollenkaan. Katselin vain maisemia ja tuulilasiin rapisevia vesitippoja.

  Autosta noustuani sää ei ollut juuri viime näkemältä muuttunut; vettä satoi vieläkin, ja aivan kuin taivas olisi revennyt sen salamoidessa. Onneksi elokuvateatterissa oli sentään katto, en sietäisi enää hetkeäkään tässä räntäsateessa.
  ”Niin siis, menemmekö katsomaan Kuolematonta?” Jessica herätti minut ajatuksistani, ja huomasin, että olimme jo leffateatterin lippupisteellä. Olin käynyt muutaman kerran elokuvissa ennenkin Port Angelesissa, mutta silti teatteri sai minut katsomaan ympärilleni. Se ei ollut mikään erityisen suuri; ulkotiloineen ehkä vain hitusen suurempi kuin koulun liikuntasali. Seinillä komeilivat monet ennakkojulisteet leffoista, mukaan lukien Kuolemattoman juliste. Joka puolella aulaa parveili joukkoja nuorisoa, olihan tämä melkein ainut oleskelupaikka Forksin läheisyydessä, joten eipä mikään ihme, että kaikki tänne tulivat viettämään iltaa.
  ”Öö – tarkoitan, joo”, sanoin ja käännyin Jessicaan päin. Kassalla ollut nainen oli selvästi jo elämäänsä – ja ammattiinsa – kyllästynyt, niin väsyneen näköiset hänen kasvonsa olivat. Muitta mutkitta Jessicalla oli kaksi lippua Kuolemattomaan, ja suuntasimme tiemme kohti salia.
  Matkalla tunsin selvästi jokusen silmäparin selässäni, vaikka en sitä nähnytkään. Selkäni käännettyä huomasin yhdessä nurkassa erittäin tutun näköisen mustahiuksisen pienen tytön, kunnes tunnistin sen Aliceksi. Kauniin keijukaisin askelein Alice käveli – ei vaan tanssi – luokseni.
  ”Ai hei Bella! Tulitte sitten nauttimaan Jessican kanssa leffaillasta?” Aivan kuin Alice olisi ollut iloinen nähdessään minut, mikä oli aika kummaa, vastahan me tapasimme..
  ”Niin, joo. Mutta mitäs sinä täällä teet?” Tarkkailin Alicea varovasti ripsieni alta, hän näytti siltä kuin olisi voinut pakahtua ilosta millä sekunnilla tahansa.
  ”No, tultiin vähän viettämään perheiltaa. Tai siis, tietenkin ilman Esmeä ja Carlislea. He eivät oikein pidä elokuvista, saatika nuorten.” Alice selitti ja vasta silloin tajusin katsoa hänen selkänsä taakseen; sielläpä nuo neljä muuta kuvankaunista olentoa nojasivat rentoina seiniin ja keskustelivat jotain keskenään hiljaisella äänellä.
  ”Jaa, niinpä näkyy. Hyvää leffailtaa, meidän pitää varmaan mennä, elokuva alkaa kohta”, vastasin kiireesti huomatessani Jessican nykivän hihaani.
  ”Samoin”, Alice vastasi vielä ja tanssahteli takaisin omiensa pariin. Heissä oli jokin vetovoima, joka vei minut aina heidän seuraansa. Tuo henkeäsalpaava kauneus, musikaaliset äänet – en tiedä.
  ”Mitä ihmettä?” Jessica veti minut taas maanpinnalle ajatuksistani, hän oli varmaankin huomannut keskusteluni Alicen kanssa. No, miksi ei?
  ”Mitä?” Kysyin aivan pihalla asioista, mitä Jessica oikein yritti viestittää?
  ”Nuohan ovat ne uudet oppilaat, etkö muka huomannut? Missä välissä teistä on tullut ystäviä?” Jessica tivasi ja kysymyksiä kuin ryöppysi hänen suustaan.
  ”Ystäviä? Ehei, tapasin Alicen vasta tänään, ja juttelimme vähän biologian tunnilla. Siinä kaikki, ja sitä paitsi – luulen, että hänen veljensä vihaa minua.” Se oli totta, Edward oli tuijottanut minua kuin ruttoa ja puhunut kuin olisin itse piru viime tapaamisellamme.
  ”Ai tuo kultahiuksinen? Minusta hänen katseessaan on juuri jotain muuta kuin vihaa, kun hän katsoo sinua. Katso nyt vaikka itse”, Jessica sanoi ja osoitti Culleneiden suuntaan. Alice ja muut sopersivat jotain hennolla äänellä rennosti seiniin vieläkin nojaillen, mutta Edward näytti jäykältä ja hermostuneelta – aivan kuin hän olisi kuullut mitä puhuimme Jessican kanssa. Katsoessani Edwardia suoraan silmiin, katseemme kohtasivat, mutta molemmat sysäsivät päänsä äkkiä alas. Se oli totta – Edward silmissä oli nyt enemmän myötätuntoa kuin vihaa.

  Hiljaisuuden langetessa väliimme kävelimme Jessican kanssa saliin. Se oli täysin pimeä ja alkumainokset olivat ehtineet jo pyöriä, olimme ilmeisesti viettäneet ulkopuolella enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Löydettyämme paikkamme istahdin siihen ja suljin silmäni. Miksi ihmeessä Edwardin silmät olivat täynnä myötätuntoa – täynnä lempeyttä, jos kerran hän vihasi minua? Itse olisin suoraa vältellyt häntä ja kohdellut Edwardia kuin ilmaa, mikäli olisin vihannut häntä.
  ”Hei Bella, oletko kunnossa?” Jessica kuiskasi heiveröisellä äänellä vierestäni. Tietenkin olin jymähtänyt ajatuksiini liian pitkäksi aikaa, ja se oli näyttänyt typerältä. Avasin silmäni varovaisesti ja katsahdin häneen – itse asiassa hän ei näyttänyt yhtään sen paremmalta kuin kuulostikaan, kasvot vitivalkeina ja silmät pelosta säikkyinä Jessica arvioi olotilaani katseellaan.
  ”Joo, olen, mutta oletko sinä? Olen nähnyt Jessica hei terveempiäkin ihmisiä.” Hän oikeasti näytti paljon pahemmalta kuin kuulosti, ilmeisesti leffa oli jo alkanut.
  ”En tiedä oikein.. Minulla on vähän kumma olo, pyörryttää.” Jessica vastasi ja alkoi huojua penkillään – juuri sen näköisenä, kuin pyörtyisi juuri.
  ”Mennään tuonne käytävään, voit istua siellä ihan rauhassa”, nappasin Jessicaa kädestä ja raahasin hänet käytävään istumaan. Cullenit näyttivät vieläkin seisovan siellä, minkä ihmeen takia? Alicehan sanoi heidän menevän leffaan.
  Jessican kasvoille alkoi vihdoin muodostua väriä, ja hänen silmänsä eivät näyttäneet enää niin pelokkailta, miltä salissa.
  ”Onko olo jo parempi?” kysyin varovasti, en koskaan ollut hyvä lohduttamaan ketään.
  ”Joo, on. Vähän. Voidaan mennä takaisin jos tahdot, paitsi varoitan, leffa on aika raaka”, Jessica sanoi ja näin selvästi kuinka muistikuvat kirvelsivät hänen aivosoluissaan.
  ”Ei, ei, kyllä näin on parempi. Mennään vaikka juomaan jotain, tuossa lähellä on kiva pikku kahvila”, sanoin ja nostin Jessican ylös penkiltä.
  Näin Alicen vielä huitaisevan minulle kävellessäni Jessican kanssa ovesta ulos.

  ”Kuule Jessica, et kai pane pahaksesi, jos kipaisen nopeasti kirjakaupassa? Tulen ihan heti takaisin, äläkä liiku, ettei sinulle tule uudestaan huono olo. Jooko?” Aloin muistuttaa jo liikaa äitiäni, aivan liikaa.
  ”Selvä on, äiti”, Jessica sanoi ja naurahti vielä ennen kuin suuntasin kohti ovea.
   
  Kirjakauppoja ei ollut juurikaan monia, mutta löysin kirjan, mitä olin etsinyt jo monia kuukausia. Sulkiessani kirjakaupan oven toivotettuani hyvät illat myyjälle, kylmä tuuli pyyhälsi kasvoilleni ja loi muutaman kylmänväreen selkääni, olinko viipynyt kaupassa noin kauan? Päätin suoraa päätä kävellä Jessican luo, hän oli varmaan aivan hermona, ja pyörtymisen partaalla taas.
  Tuuli ujelsi ärsyttävästi korvaani, ja ilma alkoi todellakin viiletä puristaessani takkia lujemmin ympärilleni. Kaduilla oli muuten käytännössä kuollutta, muutamaa autoa ja ohikulkijaa lukuun ottamatta. Kuullessani askeleita takanani, nopeutin tahtia ja tahdoin vain päästä mahdollisimman nopeasti – ja ehjänä – Jessican luo.
  Äänet takanani voimistuivat, ja nyt siihen sekoittui nuorten miesten ääniä, jotka olivat enimmäkseen vain huudahduksia.
  ”Hei neiti, minne matka?” yksi miehistä kysyi aivan vierestäni, ja olin kauhuissani, miten äänettömästi hän oli viereeni päässyt. Miehellä oli päällään normaalit vaatteet – häntä olisit voinut luulla ihan helposti ikäisekseni opiskelijaksi. Miehen takana seurasi joukko muita tummia hahmoja, muutama heistä kanniskeli oluttölkkejä ja tupakantumppeja käsissään.
  ”Eipäs lähdetä mihinkään”, yksi miehen takana olevista hahmoista vastasi ilkeästi naurahtaen huomatessaan pakoliikkeeni. Kertailin päässäni Charlien joskus opettamia karateliikkeitä, mahtaisikohan joku niistä toimia vielä? Charlien antamasta pippurisuihkeesta olisi nyt aivan lohduttomasti hyötyä, varsinkin kun se on vieläkin yhdessä matkalaukussani sängyn alla.
  Jotkut miehistä alkoivat käpälöidä minua käsistä, miksi juuri minä? Heillä oli selvästi jokin mielessään, ja yrittäessäni huutaa, kurkustani ei tullut ulos muuta kuin käheää kuiskimista. Miehet olivat siitä selvästi mielissään, ja heittelivät toisilleen tarkkoja katseita.
  Juuri, kun ajattelin kaiken olevan ohi, kuulin renkaiden ulvovan niiden kääntyessä laajassa kaarteessa kohti paikkaa jossain seisoin. Hopean kiiltävä ovi lennähti auki, ja miehet perääntyivät oitis.
  ”Bella, autoon. Nyt!”
 
A/N: Tulipas tästä pitkä :D No, toivottavasti jaksoitte lukea. Ja loppu lässähti, tiedän.

- Annabelle

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Been there, Done that, K-13, 2. osa 10.5
« Vastaus #17 : 12.05.2009 18:17:53 »
Todella hyvä luku!! Jessica oli niin ihana oma itsensä  :D Kun luin tuota lukua, niin tuli mieleen, että ei Edward voi vihata Bellaa!! :o Mutta lopussa tajusin, että sehän on vaan "peitetarinaa"! Joo hyvä minä XDD
Mutta mahdollisimman nopeasti uutta lukua kehiin!!!
« Viimeksi muokattu: 12.05.2009 18:26:21 kirjoittanut katriqqq »
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Cindy

  • ***
  • Viestejä: 79
  • Let them know.
Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
« Vastaus #18 : 12.05.2009 18:35:17 »
Oih, ihanaa, tuli taas jatkoa!

No, mua ehkä vielä pikkusenkin häiritsee toi "äksy"-Bella, mutta...

Tykkään tästä ficistä oikeesti paljon, ja mun mielestä tänne pitäisi tulla oma 'osasto' näitä,
-Stephenie Meyerin- innoittamia ficcejä;DD

Kumminkin, sitä jatkoa olisi kiva saada lisää ;)


Cindy
Cindy kiittää ja kumartaa. Vielä kerran ~

SnowCherry

  • Vieras
Vs: Been there, Done that, K-13, 3. osa 12.5
« Vastaus #19 : 12.05.2009 18:57:58 »
Nyt tiedän mitä ajattelen sun kirjoitustyylistä. Se on todella kiva! ^^ Laita pian jatkoa, koukutuin tähän ficciin (;