Kirjoittaja Aihe: Lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta, Scorpius/Albus, K-11  (Luettu 3480 kertaa)

Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 224
  • Ravenclaw
Title: Lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta
Author: Gelmir
Rating: K-11
Pairing: Scorpius/Albus
Genre: romance, fluff
Summary: Scorpiuksella on keskittymisvaikeuksia.

A/N: Jokin aikaa sitten alkoi kiinnostaa kirjoittaa toisestakin sukupolvesta, ja tässä on nyt sitten yksi tuotos siitä. Kommentit ovat erittäin tervetulleita!




”Mitkä ovat lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta?”

”Pimeyden velhot käyttävät lohikäärmeen verta yrittäessään hankkia lisävoimia ja parantamisessa siitä voi olla apua pahoissa tulehdustapauksissa. Sitten on vahvistusliemet, joiden ainesosana verta käytetään, koska sillä on… vahvistavia ominaisuuksia ja…”

Scorpius hymyili itsekseen kun mustatukkainen poika hänen edessään liikahteli pienesti ruohikossa istuessaan ja puhuessaan, rypisti välillä kulmiaan ja näpräsi housujensa lahkeita toisella kädellään. Lämmin auringonpaiste oli saanut pojan käärimään hihat kyynärpäihin ja musta viitta lojui mytyssä hänen vieressään. Tuuli leyhäytti vähän väliä sotkuiset hiukset silmille ja oikea käsi pyyhkäisi ne taas kevyesti pois. Huulet liikkuivat muodostaessaan sanoja ja-

”Sinä et kuuntele!”

Huudahdus palautti Scorpiuksen takaisin todellisuuteen. Vihreät silmät katsoivat häntä syyttävästi puolentoista metrin päästä eikä Scorpius mahtanut hymynsä levenemiselle mitään.

”Mitä?” hän kysyi tahallaan.

Albus pyöräytti ärtyneenä silmiään. ”Sinä et edes kuuntele!”

”Mmm”, Scorpius hymisi. Hän nojasi päätään taakse puunrunkoa vasten ja sulki silmänsä. Hänen ei tarvinnut nähdä Albusta tietääkseen, että toinen tuijotti häntä.

”Ei huvittanut”, Scorpius sanoi.

”Itse halusit kerrata!”

”Niin halusinkin”, Scorpius totesi. ”Mutta en halua enää.”

”Sinä olet uskomaton”, Albus sanoi ärtyneenä. ”Sinä raahasit minut tänne vasten tahtoani ja olen tuhlannut sinun kuulustelemiseesi puoli päivää. Laitoit minut kyselemään jopa numerologiasta, enkä minä ole koskaan ollut yhdelläkään numerologian tunnilla, jos saan muistuttaa! Sitten kun tulee sinun vuorosi kuulustella, ilmoitat, ettei sinua enää huvita!”

”Ei sillä ole väliä kuka kyselee, molemmat oppivat kuitenkin”, Scorpius mumisi.

Albus tuhahti paljonpuhuvasti. Scorpius raotti luomiaan ja näki, että poika oli ristinyt kätensä puuskaan ja mitä ilmeisimmin murjotti.

”Tule tänne”, Scorpius sanoi ja taputti laiskasti maata vieressään.

Albus mulkaisi häntä.

”Albus”, Scorpius sanoi sillä hienovaraisen vaativalla äänensävyllä, joka ei ollut vielä kertaakaan pettänyt häntä tuon pojan suhteen.

Albus siirtyi istumaan hänen viereensä.

Vaalea luihuinen hymyili itsekseen ja avasi silmänsä. Albuksen polvi lähes hipoi hänen omaansa ja toisen vartalosta huokuva lämpö lämmitti Scorpiusta yhdessä harvan oksiston läpi siivilöityvän auringon kanssa. Scorpius vaihtoi hienoisesti asentoaan niin, että heidän polvensa koskettivat ja ojensi kätensä leikitelläkseen toisen sormilla.

”Ei kai kukaan jaksa loputtomiin opiskella tällaisena päivänä”, Scorpius sanoi ja hymyili hienoisesti katsoessaan mustatukkaista poikaa suoraan tämän hätkähdyttävän vihreisiin silmiin. ”Etenkin kun…” Scorpius antoi äänensä hiipua, kuljetti sormensa toisen niskaan ja upotti ne sekaisiin hiuksiin.

Albus kallisti aavistuksen päätään niin kuin hänellä oli hämillään tapana tehdä, ja pojan silmät hehkuivat mukavaa lämpöä tämän katsoessa Scorpiusta.

”Niin?” Albus kysyi pehmeästi.

Scorpius ainoastaan hymyili ja veti poikaa lähemmäs itseään. Hän painoi toisen huulille pehmeän suudelman, johon vastattiin samanlaisella hellyydellä. Lämpimät sormet ilmestyivät sivelemään hänen poskeaan, kun he hetken kuluttua irrottautuivat.

”Niin”, Scorpius kuiskasi.

Albus hymyili ja hautasi kasvonsa Scorpiuksen niskaan, hengittäen vaalean pojan tuoksua. Scorpius leikitteli hajamielisesti mustilla suortuvilla ja nautti toisen pojan tunnusta itseään vasten.

”V.I.P.:hin on enää viikko”, Albus mumisi hetken kuluttua.

Scorpius huokaisi. ”Täytyykö sinun välttämättä muistuttaa minua niistä?”

”Scorpius, me olimme juuri kertaamassa. Et sinä ole voinut unohtaa niitä niin nopeasti.”

Se ei pitänyt paikkaansa. Scorpius oli ehtinyt unohtaa, ja se johtui kokonaan Albuksesta.

”Olet oikeassa”, Scorpius sanoi sen sijaan. ”Me olimme kertaamassa.”

Albus kohotti päänsä ja katsoi Scorpiusta tyytymättömänä. Siitä huolimatta kuinka Albus oli juuri valittanut Scorpiuksen epäreiluudesta kertauksessa, poikaa ei selvästikään huvittanut palata aiheeseen.

”Joten”, Scorpius virnisti Albuksen hiuksiin. ”Kerro minulle, mitkä olivatkaan ne lohikäärmeen veren kaksitoista käyttötarkoitusta?”

Albus voihkaisi.
« Viimeksi muokattu: 03.01.2012 19:06:13 kirjoittanut Gelmir »
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Aww, aivan ihana ja suloinen ja kerrassaan herkullinen! Sori, ei sitä kuuluisaa rakentavaa, vain pelkkiä kehuja :D Haluan erityisesti kiitellä siitä, ettei ficissä ainakaan mun nähdäkseni mainittu kertaakaan, mihin tupaan Albus kuului ;)

Sco oli letkeä ja liuhuva ja niin kerrassaan omahyväinen, että jos en pelkäisi sen olevan ficcidracomaisuutta, niin sanoisin, että kovin IC :P Mut hei, ei kukaan voi sanoa etteikö se olis IC, niin, koska hahmosta ei juuri tiedetä kuin nimi ja ulkonäkö.

Albus taas muistutti kovasti sitä poikaa siinä pienessä pätkässä, jota Epilogiksikin kutsutaan, turhautumisineen kaikkineen <3 Varsin nautinnollista tuo nopea taipuminen Scorpiuksen pauloihin, mutta hei, sitä se nuori lempi on <3

Lisäpointsit siitä, ettei Sco koskaan kertonut, miksi sen ajatukset oli muualla. Oon ihan varma, ettei AS tajunnut x)


Kiitos tästä <3
-Bbuttis
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Zacharias

  • les amis de l'abc
  • ***
  • Viestejä: 2 574
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Oi miten ihanaa! Albus/Scorpius on Top5 parituksiani, joten oli ihanaa napata tämä palanen itselleni kommentoitavaksi (: Jotkuthan tätä paritusta nimittävät mini-H/D:ksi, mutta miusta nämä kaksi ovat juurikin enemmän fluffyyn taipuvaisia, kun taas H/D:n miellän angstiksi ja pitkäjännitteisemmäksi. Sen lisäksi olen aivan varma, että Albus ja Scorpius ystävystyivät ja olivat mahdollisesti molemmat luihuistovereita.

No, se omasta fanonistani, ja itse asiaan. Pidin tästä, pidin kovasti. Juonellisestihan tämä oli klisee, mutta sellaisia tuppaavat fluffyt muutenkin olemaan (ja plussaa se vain miulle on, sillä itseeni vetoaa tuttu ja turvallinen fluffy, eikä mikään eriskummallisuuksilla täydennetty.) Tässä oli myös omaansa, mitä armas bbuttiksenikin tuossa sanoi. Nimittäin Scorp ei puhunut hunajaisella äänellä sitä, että ajatus karkaili Albukseen. Se oli luonnolista näin! Pidin muutenkin siitä, miten tunnelma oli ystävällinen ja niin uskottava. Ei tullut lukijana tarvetta juosta pakoon yltiömäistä söpöilyä.

Oli muuten mukava huomata, että siun Scorpius vastasi tältä puoleltaan samaa kuin omani. Tuollainen, joka ei ota liian vakavasti mitään vaan elää päivän kerrallaan. Toimii sen influenssin mukana. Albus taas puolestaan, no, itselläni on sen verran erikoiset mielikuvat, että tuskinpa mikään teksti niitä ikinä vastaisi. Mutta hänestäkin mielenkiintoinen näkökanta, ja oli herttaista lukea tätä lapsenomaista teinialbusta. Ehkä hieman Hermionen seurassa tultu liikuttua, tuon nipon ominaisuudessa.

Lainaus
Scorpius vaihtoi hienoisesti asentoaan niin, että heidän polvensa koskettivat ja ojensi kätensä leikitelläkseen toisen sormilla.

Ah, tämä oli söpöyksien söpöys. Miä niin pidän ajatuksesta, että Scorp leikkii Albuksen sormilla ja toinen istuu siinä ihan puoliksi lumoutuneena ja puoliksi ärsyyntyneenä. Kyllä, uskon, että Albuksen herkkä kohta on nimenomaan kädet. Siulla oli muutenkin mukavan yksinkertaisesti selitettyjä pieniä eleitä, jotka nostatti lukijan tunnelmaa. Tuli sellainen hyvä, lämmin fiilis poikien touhuja seuratessa.

Voisin vielä paasata tässä lisää jotain, mutta eiköhän kaikki olennainen tultu sanottua. Kirjoitit hyvin, ja kirjoitathan lisää tällaisia pieniä Al/Scorp palasia, koska miä vain rakastan sitä tunnetta mitä näistä saa (:

Kiitos! ♥

- Zachy
l'univers nous reprend,
rien de nous ne subsiste


Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 224
  • Ravenclaw
Beelsebutt, letkeä ja liuhuva, ihanasti sanottu.  :D Itse ehkä hieman mielikuvituksettomasti miellän Scorpiuksen vähän sellaiseksi pikku-Dracoksi, mutta huomattavasti mukavammaksi tapaukseksi kuin isänsä. Mustakin tuntuu , että Albus ei oikein tajunnut Scorpiusta, ja Scorpius mieluusti taitaa pitääkin sen asian niin. :D

Zacharias, oon samoilla linjoilla sun kanssa siitä, että Albus/Scorpius on sellainen kevyempi ja ei-niin-vakava paritus kuin H/D. Mutta eihän Scorpius nyt kovin hunajaiseksi kuitenkaan voi alkaa, kun pitää vähän pitää siitä luihuispuolestakin kiinni. :D Kiitos!
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma

Funtion

  • Vieras
Yks toistuva virhe löytyi: pilkku tulee lainausmerkkien JÄLKEEN, ei ennen.

Tää oli tämmönen kepeä pieni hetki. Sun kirjoitustaidot on mun mielestä ihan perushyvät, suuri kiitos lähes virheettömästä tekstistä! Kuvailua haluaisin ehkä vähän omaperäisemmäks, mut eiköhän sekin vielä muokkaudu ajan kanssa. Ficin idea oli ihan hyvä, ei mitenkään maata mullistava, mut plussaa siitä että tässä sentään oli jotain ideaa, eikä tää ollut mitään tunnelmaficci (kai tää oli oneshot? :'D)

Mmh, hahmoista en osaa sanoa oikein mitään. Ne jäi aika pintaraapasuks, minkä kyl ymmärtääkin näin lyhyessä tekstissä.
Mitään pahaa sanottavaa mulla ei ole! Kiitos tästä, tykkäsin kokonaisuudesta. : )

// Ai niin, kolmas sukupolvi on jotain niin ihanaa! Scorpius/Albus ei säväytä niin paljon kuin Scorpius/Lily (vaikka olenkin vannoutunut H/D:n lukija) mutta tähän tää kyllä sopi. Ja aina Scorpius/Albus on parempi kuin Scorpius/James... (en vain jotenkin pidä Jamesista.)

Gelmir

  • Imagine
  • ***
  • Viestejä: 224
  • Ravenclaw
Funtion, kiitos kommentista ja korjauksesta. Pilkut on viilattu paikoilleen, ei ole ihan vahvimpaa aluetta tuo pilkutus. :D Ja joo, kyllä tää oneshot oli. :D
It was my ghost walking on the sidewalk.

Unimaailma

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Kiva otsikko kutsui lukemaan, vaikka tämän sukupolven hahmot eivät minua kovin kummoisesti viehätäkään, ja oli kyllä oikein söpöinen pieni tunnelmapala!

Tykkäsin siitä, että vaikka tämä olikin tällainen hetken kuvaus, tässä myös tapahtui jotain; tämä oli vähän kuin joku olennaisen summaava valokuva tietystä elämänvaiheesta. Scorpiuksen ja Albuksen välinen kanssakäyminen tapahtui myös mukavan luontevasti, ja tykkäsin ihan erityisesti tekstin lopetuksesta -- selvästi vastaavia tilanteita on ollut aiemminkin  :D  Musta tässä tekstissä toimii oivallisesti nimenomaan se, ettei asioita selitetä, vaan pojat vaan ovat tässä ja jutut selviävät lukijalle toiminnan kautta.

Kiitos kivasta ficistä, tästä jäi hyvä mieli.
sano mua rovastiks

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 998
Mulla on aina hirveä kriisi siitä, ettei kommentti ole tarpeeksi hyvä, mutta ajattelin nyt tulla kertomaan mielipiteeni kerta tämän luin. Eli tykkäsin tästä, oikein söpö pätkä. Kielellisesti kiva ja pidin siitä, miten tavallaan epäolennaisiakin asioita kuvailtiin paljon. Ei mulla taida olla mitään ihmeempää sanottavaa, kiva lukea uudesta sukupolvesta, kun en oo siitä aiemmin juurikaan lukenut. Ehkä vois.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 789
  • Not killing people is really hard.
Syksy linkkasi tämän minulle, kun pyysin ficciä kolmannesta sukupolvesta, joten päädyin katsomaan, mitä täältä löytyy! :> olen katsonutkin tätä itseasiassa jo aiemmin mielenkiintoisen otsikon takia, mutta vasta nyt sitten tartuin tähän tekstiin.

Luen aika vähän ficcejä kolmannesta sukupolvesta, mutta tämä oli kyllä tosi suloinen! Pidin tässä hahmoista kovasti, ja musta oli oikein sopivaa, että Scorpius jäi vain uneksimaan Albuksesta, kun taas Albus keskittyi siihen kertaamiseen! Olisi se varmasti käynyt myös toistepäin, mutta musta se sopi tähän tekstiin juuri näin päin tosi hyvin.

Odotin kyllä kieltämättä tekstiltä jotain hieman räväkämpää, että oikeasti ehkä kokeillaan niitä lohikäärmeen veren käyttötarkoituksia tai simuloidaan niitä, mutta tässä vain puhuttiinkin niistä! Mutta ei se haitannut, koska tässä oli niin söpöä suloista fluffya! Kiitos tästä tekstistä!
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."