Kirjoittaja Aihe: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-11)  (Luettu 58143 kertaa)

Béren

  • ***
  • Viestejä: 705
  • set my heart on fire
Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
« Vastaus #140 : 03.12.2010 15:50:21 »
Loppu oli ihana! Alussa ärsytti jotenkin Seamus, mutta keskivaiheilla ei enää  :D Lopussa jopa pidin kyseisestä tyypistä. Repeilin oikeastaan melkein kaikelle (pervoilla on hauskempaa ;D) Rakastin lukua. <33


-Carrot aka JT,D&HOIY (Jatkoa toivoen, Draco&Harry ovat ihania yhdessä :DD)

Antelope

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
« Vastaus #141 : 03.12.2010 16:17:15 »
Tää on niin ihana!♥ Aivan loistava, oikeesti! :--)♥

Mä rakastan Dracoa tässä ficissä. Se on jotenkin tosi söpö. :--)

Kaksi lukua taas meni, loistavia/ihania/hienoja jne.

JATKOA!


Antelope

Winchester_

  • ***
  • Viestejä: 148
  • "You know your end is near, don't you?"
Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
« Vastaus #142 : 05.12.2010 22:58:47 »
Oijoi, tänne oli tullut taas jatkoa! :D En ollut huomannut mitään, ja siksi missasin ainakin 2 lukua. Outoa, olen kyllä laittanu tästä muistutuksen ylös useamminkin mutta jostain syystä se ei toimi? :/

No muistutuksista tähän ficciin :D Aivan ihana ♥ Varsinki tuo vika luku, sulin sille! Nuo aka- lyhenteet oli parhaita ja huvitti suuresti tuo ryyppyilta tuolla Rohkelikon oleskeluhuoneessa :) Haha, ja tuo Seamus jaksaa aina huvittaa epätoivoisilla flirtti yrityksillä. Toooosi ihania lukuja kummatki ♥ Aaaa en keksi tähän nyt  muuta, pää on ihan tyhjä :D Mutta toivoisin kipeästi tähän jatkoa, toivottavasti sitä tulee taas pian!
They come to you in the night...
               Demons, ghosts, black fairies ϟ

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 15. luku, o2.12 !!
« Vastaus #143 : 07.12.2010 23:42:54 »
Carrot: Hahaa  Itse inhoan Seamusta hyihyi, kun se yrittää viedä Harrya ...   Kiitos, ja ihanaa, että tykkäsitt !! <3'

Antelope:  Kiitos todella paljon !! <3'

Winchester_: Kiitos <3' Jatkoa tulee kyllä, mutta menee ehkä pari päivää

xoxoxo insatiable


*

Loppua kohti pääsen tässä ficissä, jo 16. luku tänne, huhhuh !! Mutta olkaa hyvät jälleen kerran, toivottavasti tämäkin on luettavaa matskua <3' Luku on kuitenkin vähän lyhykäisempi . Yritän tehdä selkeät raot tapahtumien välillä :)

xoxoxo insatiable

*


16. Sanasi huulillasi, ne omillani

Harryn päässä pyöri ympyrää ja hänestä tuntui, että hän oksentaisi pian. Onneksi hän tunsi kuitenkin pian kovan maan jalkojensa alla. Draco piti häntä yhä kädestä kiinni. Harry avasi silmänsä ja katsoi oudoksuen ympärilleen.

"Missä helvetissä me olemme?" Harry kysyi.

Hänen ympärillään levittäytyi aavaa maata ja metsää. Lintujen laulu peitti hiljaisuuden.

Draco naurahti ja osoitti vastakkaiseen suuntaan. Harry käännähti Dracon osoittamaan suuntaan ja haukoit henkeään.

"Mikä tuo on?" Harry henkäisi.

Heidän edessään seisoi musta metallinen portti ja sen takana kulki suora pihatie, joka vei kenties valtavimman kartanon pihaan, jonka Harry oli eläessään nähnyt. Sen koko ja mahtavuus lamaannutti Harryn mielen. Hän ei voinut kuin tuijottaa.

Draco hymyili ja lähti kohti porttia. "Etkö tosiaan osaa sanoa?" hän hymähti.

Harry ei voinut kuin pudistaa päätään ja tutkia kartanoa katseellaan. Sen massiivinen julkisivu sai Harryn hengen salpaantumaan ja sen luoma tumma varjo toi uhkaavaa tunnetta.

Draco vetäisi taikasauvansa takataskustaan ja heilautti sitä. Portti kalahti auki.

"Tämä on kotini, Harry", Draco sanoi ja veti häntä edemmäs.

Harryn silmät tuntuivat laajenevan aivan uusiin mittoihin hänen kuullessaan Dracon sanat. "Älä viitsi!" hän ähkäisi turtana.

Draco kohautti harteitaan. "Totta se on", hän sanoi ja viittasi kartanoon päin. "Saanko esitellä, Malfoyn kartano."

Harry pudisti päätään. "No voin nyt uskoa, miksi ylpeilet kodillasi", hän sanoi virnistäen ihaillen kartanoa edelleen.

Draco tönäisi Harrya leikkisästi. "Onneksi siihen on syytä", hän sanoi. "Tule."

He kävelivät pitkin pihatietä kohti jättimäistä ulko-ovea. Harryn vatsanpohjassa oli outo tunne. Hän mietti pitkään, mikä oli vialla. Sitten hän tajusi.

"Ööö. Eivät kai vanhempasi ole kotona?" Harry kysyi epäröiden ja pysähtyi niille sijoilleen.

Draco vetäisi häntä taas eteenpäin. "Tyhmäksikö minua luulet? Eivät tietenkään. Ainakin luulen niin suuresti", hän sanoi ja lampsi kohti ovea.

He saapuivat ovelle ja Draco kohotti jälleen taikasauvansa mutisten tällä kertaa jotain. Oven lukko päästi kovan äänen ja ovi aukeni hiljaa. Draco astui sisään Harry epävarmasti perässään.

Harry vakuuttui hetki hetkeltä enemmän näkevänsä unta, kun hän näki eteisaulan jättimäisen portaikon, joka kohosi yläkertaan.

Draco päästi vihdoin Harryn kädestä irti ja levitti käsiään. "No, tässä tämä", hän sanoi pikaisesti ja alkoi viilettää kohti portaita.

"Yläkerrasta löytyy kaikkein tärkein -" hän käännähti nopeasti Harryyn päin. "- minun huoneeni. Tule!"

Harry nipisti itseään ihan vain varmuuden vuoksi. Olisiko hän todella uskonut, jos joku olisi sanonut kolme kuukautta taaksepäin hänen käyvän joskus Malfoyn kartanossa, Dracon huoneessa? Hän riensi Dracon perään.

Draco avasi huoneensa tumman puisen oven rauhallisesti ja astui sisään. Harry meni perässä ja samanlainen tunne valtasi hänet kuin kartanon julkisivua katsoessa.

Huoneessa kaikki näytti olevan vain parasta luokkaa. Tummasta puusta tehty sänky näytti käsinveistetyltä ja oli varmasti kaksi metriä leveä. Kirjoituspöytä, vaatekaappi ja lipasto jatkoivat samaa koristeellista ja huoliteltua tyyliä sängyn kanssa. Vastapäisellä seinällä roikkuva peili oli sekin tumma. Huonetta valaisi suurista ikkunoista tulvivan valon lisäksi soihdut, jotka olivat syttyneet heidän astuessaan sisään.

Draco heittäytyi sängylleen. Harry katsahti päiväpeittoon, johon oli kirjailtu Dracon nimikirjaimet vihreällä ja hopealla.

Harry katseli ympärilleen tietämättä odottiko Draco hänen tulevan viereensä vai pysyttelevän kauempana. Vastaus tuli kuitenkin nopeasti.

"Minun täytyy näköjään taas pyytää sinua erikseen tulemaan viereeni?" Draco hymähti sängyltä.

Harry käännähti Dracoon päin ja asteli sängyn luo. Hän laskeutui Dracon viereen.

"Tämä vain on kovin outoa", Harry kuiskasi hämillään.

Draco katsoi häntä. "No luuletko ettei minusta ole?"

"Suhtaudut kaikkeen niin kovin luonnollisesti."

Draco huokaisi raskaasti. "Vanhasta tottumuksesta. Olen oppinut olemaan näyttämättä tiettyjä asioita", hän sanoi ja laski päänsä
vihreänhopeaan koristetyynykasaan.

Harry katsoi Dracoa kysyvänä. "Toivottavasti et mitään oleellista..."

Draco silitti Harryn olkapäätä hellästi. "Älä pelkää", hän kuiskasi ja Harry kumartui suutelemaan häntä.

Hetken päästä he irrottautuivat ja Harry laski itsensä aivan Dracon viereen. Hän näki toisen silmäkulman kimmeltävän hiukan.

"Onko kaikki hyvin?" Harry kysyi pehmeästi.

Draco heilautti kättään välinpitämättömästi. "Ei tässä mitään, älä huoli", hän sanoi ja hymyili.

Harry katsoi häntä tarkkaavaisesti. "On tässä. Kerro", hän sanoi tiukasti.

Draco hymähti ja niiskautti. Sitten hän liimasi katseensa Harryyn. "Mietin vain päivä päivältä enemmän meitä. Vaikea miettiä tämän
todella olevan... tiedäthän", hän kuiskasi ja niiskautti taas.

Harry tunsi omien kyynelkanaviensakin avautuvan, joten hän päätteli nyt olevan hyvä hetki suudella.

Draco päästi huokaisun ja otti Harrysta tiukemmin kiinni.

Ei mennyt pitkään, kun Draco huomasi makaavansa Harryn päällä ja hänen kätensä etsivät kiihkeästi paikkaa, josta Harryn paita lähtisin helpoiten pois. Sellainen löytyi.

"Tämä joutaa muualle", Draco kuiskasi ahnaasti ja nosti Harrya hieman, jotta sai repäistyä paidan pois tieltä.

Harry käytti tilaisuutta hyväkseen ja kävi käsiksi Dracon paitaan, joka teki lattialla seuraa hänen omalleen. Harry nosti Dracoa hieman, jotta pääsisi tämän päälle, ja pian Draco oli Harryn dominoitavana.

Harry antoi sormiensa vaeltaa pitkin Dracon vatsaa ja kylkiä ja tunsi hänen ihonsa kylmät väreet. Hänen sormensa löysivät farkkujen vetoketjun ja pian farkut löysivät tiensä lattialle.

Eipä aikaakaan, kun Harrykin huomasi makaavansa sängyllä huokaillen pelkät bokserit päällään.

Pian nekin lensivät turhina pois.

*

Draco heittäytyi selälleen huohottaen Harryn rojahtaessa hänen viereensä samanlaisessa euforisessa mielentilassa.

"Täytyy sanoa... En tiedä kuinka muuten... Kuin että... Wau", Draco huokaisi tuijottaen kattoa.

Harry ei saanut sanaa suustaan. Hänestä tuntui kuin joku oli lamauttanut hänet ja se joku oli Draco. Hänen olonsa oli oudon levollinen, mutta samalla levoton. Mitä hän oli oikein äsken tehnyt?

"Eh", Harry ynähti Dracolle.

Draco ponkaisi istumaan, niin että peitto heilahti. "Mitä sinä sanoit?!" hän huudahti hämmästyneenä ja hivenen vihastuneena.

Harry katsoi häntä raukeana. "Mitä nyt?"

Draco katsoi häntä kauhistuneena. "Oliko se vain 'eh'?" hän puhisi ja alkoi poimia vaatteitaan lattialta.

Harry nousi istumaan. "Mitä? Ei, ei, ei... Draco nyt käsitit ihan väärin!" hän huudahti ja otti Dracoa käsivarresta kiinni ja pyöräytti tämän
itseensä päin. "En tarkoittanut tosiaan niin! Se oli todella wau, mutta aivan uutta minulla ja, äh... En osaa sanoa", hän jatkoi saaden äänensä kuulostamaan hiukan epätoivoiselta.

Draco murahti vähän, mutta antoi kuitenkin Harrylle pusun poskelle.  

"Minä jo säikähdin..." Draco mutisi ja kiskoi bokserit päälleen.

Harry naurahti.

Yhtäkkiä kuului, kuinka ulko-ovi kalahti kiinni alakerrassa.

Draco jähmettyi paikoilleen ja valahti kalmankalpeaksi. Harry katsoi häntä kauhistuneena.

Askelet kaikuivat portaissa ja voimistuivat koko ajan.

"Mitä vittua me teemme nyt?!" Harry sihisi Dracolle kerätessään vaatteitaan paniikissa lattialta.

Draco seisoi edelleen paikoillaan ja kuunteli vain.

"Draco perkele liiku!" Harry anoi ja otti Dracoa kädestä kiinni.

Draco ei liikahtanutkaan. Vain hänen silmänsä räpsyivät välillä hänen tuijottaessaan ovea. Aivan kuin hän olisi ollut
kokovartalolukossa.

Harry ei enää edes yrittänyt, koska Draco ei näyttänyt heräävän lamaannuksesta, vaan alkoi vetää vaatteitaan kauheaa vauhtia päälleen.

Draco inahti, kun askelet kuuluivat hänen ovensa takaa. "Kuka tänne tulee tähän aikaan?" hän kuiskasi ja veti paitaa päälleen hyvin hitaasti.

Harry ravasi paniikissa huoneessa ja yritti etsiä paikkaa, johon piiloutua.

Oven salpa kalahti ja sen takaa kuului naisen ääni. "Draco, kulta. Oletko täällä?"

Ovi aukeni hiukan, ja nyt oli Harryn vuoro jähmettyä paikoilleen, kun hänen katseensa suuntautui ovelle. Harry näki vain parin metrin päässä itsestään yhden niistä henkilöistä, jota ei koskaan toivonut näkevänsä.

Narcissa Malfoy astui pitkän ja hoikan olemuksensa kera huoneeseen ja katsoi poikaansa hämmästynyt ilme kasvoillaan.

"A-anteeksi. Luulin sinun olevan... koulussa", Narcissa sanoi ja astui lähemmäs Dracoa.

"Minä hmm... meillä olisi ollut Tylyahon retki ja öh..." Draco yritti sanoa, mutta ilmeisesti hänen äitinsä ei ollut ennen löytänyt
poikaansa keskellä päivää alusvaatteisillaan kotoa.

"Ymmärrän", Narcissa sanoi ja rykäisi hienostuneesti. "Onko täällä muit -" hänen kysymyksensä jäi kesken, kun hän käänsi päätään vaatekaapin luo, jonka edessä Harry seisoi hievahtamatta tai uskaltamatta edes hengittää.

Narcissa tuijotti Harrya pitkään. Sitten hän käänsi päänsä Dracoon.

Sitten hän taas rykäisi. "Draco. Minä todella äitinäsi toivon, että tämä, mitä nyt näen, ei ole totta", Narcissa sanoi nyt hieman tiukemmalla äänellä.

Draco näytti tulevan hiljalleen järkiinsä ja hän katsahti paniikissa Harryyn, joka tuijotti silmä kovana Dracoa.

"Draco?" Narcissa kysyi entistä vakavampana.

"A-anteeksi, äiti. E-en tiedä, kuinka näin -"

"Älä selitä minulle. Tiedät kyllä, kuka täällä määrää", Narcissa sanoi kohtalokkaasti ja käänsi katseensa Harryyn. "Tiedätkö ollenkaan, millaisessa vaarassa olet, Harry Potter?"

Harry avasi suutaan hieman, mutta tyytyi pudistamaan päätään.

Narcissa hymyili. "Hyvin suuressa", hän sanoi hiljaa ja alkoi lähestyä Harrya. "Sinä olet täällä. Minun talossani, Luciuksen talossa, meidän poikamme kanssa, sänky myllättynä, molemmat epätavallisen raukean näköisinä. Kyllä minä tiedän, mitä se tarkoittaa, minä tiedän. Osaatko sinä, Potter, sanoa, ajattelitko tätä asiaa lainkaan loppuun asti", hän sanoi ja oli jo melkein kiinni Harryssa. "Sen osaan sanoa, että poikani ei ajatellut. Sen verran häntä tunnen", Narcissa lisäsi vielä ja loi poikaansa ankaran katseen.

Harry päästi jonkinlaisen kurahduksen, mutta myös rohkeus palasi. "En... Tai siis osaan sanoa, että ei, en ajatellut loppuun asti", hän sanoi hyvin hiljaa ääni kauhusta täristen. Kuinka Dracon äiti pystyikin olemaan noin pelottava?

"Ei, et ajatellut niin", Narcissa kuiskasi.

Sitten hyvin nopeasti hän riuhtaisi Harrya kädestä ja kiikutti tämän Dracon viereen. Pojat tuijottivat peloissaan osaamatta sanoa
sanaakaan.

Narcissa hengitti raskaasti hänen mulkoillessaan poikia. "Älkää luulko, että sanon tätä toisen kerran, koska isäsi nimeen tulen vielä katumaan tätä," hän sanoi ja veti henkeä hiljaa. "Menkää. Lähtekää. Nyt heti!" hän sanoi ja läimäisi Dracoa olkapäälle. "Olen antanut sinulle luvan ilmiintyä, joten käytä sitä!" Narcissa huusi ja vilkaisi ikkunasta ulos. "Isäsi tulee tuota pikaa ja voin taata, että hän ei anna teille tätä vaihtoehtoa!"

Draco aukoi suutaan kauhuissaan, mutta sai jostakin rohkeutensa ja kiskaisi loput vaatteet päälleen hurjaa kyytiä. Hän nappasi Harrya kädestä ja katsoi äitiään.

"Oletko varma?" Draco kysyi hiljaa.

Narcissa nosti kätensä ja laski sen Dracon olkapäälle. "Olet ainoa poikani. En voi antaa sinua hänen käsiinsä, vaikka isäsi niin tekisi", hän
sanoi hiljaa.

Draco katsoi äitiään kyynel silmässä. "Rakastan sinua", hän kuiskasi.

"Minäkin sinua, Draconi", Narcissa nyyhkäisi.

Yhtäkkiä Harry tunsi epämiellyttävän tunteen ja tiesi jälleen olevansa matkalla Dracon kanssa jonnekin.

*

"Mitä tuo oikein oli?" Harry kiljaisi kauhuissaan Dracolle.

He olivat juuri ilmiintyneet aivan Tylypahkan tilusten ulkopuolelle ja tarpoivat kohti linnaa.

Draco väänsi niskaansa. "Olen pahassa liemessä jos isä saa tietää..." hän mutisi.

Harry levitti käsiään. "Miksi äitisi päästi meidät noin vain menemään?"

Draco päästi oudon karjaisun ja pysähtyi katsomaan Harrya. "Oletko järjiltäsi?!"

"Minä?"

"Niin! Etkö tajua, miksi meidän täytyi lähteä, etkö tosiaan?"

"Tiedän vain, että kuulostat paljon äidiltäsi..."

"HARRY TÄMÄ EI OLE NAURUN ASIA!" Draco karjaisi ja Harry säpsähti. "Luojan kiitos äitini ei ole niin paha kuin isäni. Jos hän olisi
tullut, me..." hän piti pienen henkäisytauon. "Olisimme pian... Emme niin turvassa."

Harry ei oikein ymmärtänyt ja Draco huomasi sen.

"Etkö käsitä, ketä isäni kannattaa? Kyllä sinä sen tiedät. Ja minä sinun kanssasi... Et voi kuvitellakaan millainen petturi olisin heidän silmissään..." Draco sanoi ja laskeutui polvilleen maahan.

Harry katsoi ympärilleen. Oli jo aivan hämärää, vain linnan valot paistoivat ulos. Tuulenvire heilutti molempien poikien hiuksia.

"Tarkoitatko sinä... Voldemortia?" Harry kuiskasi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Draco nyökkäsi katsomatta Harryyn päin.

"En tullut lainkaan ajatelleeksi millaiseen vaaraan itsemme asetamme", Draco sanoi ja nousi ylös katsoen Harrya. "Harry, me olemme
aivan eri puolilta. Sinä, minun kuuluu, minut on opetettu vihaamaan sinua", hän kuiskasi.

Harry katsoi Dracoa sanomatta mitään.

"Ei tullut ollenkaan mieleen, että näin voisi käydä", Draco manasi hiljaa ja Harry näki kyynelen valuvan hänen poskeaan pitkin.

Harry astui Dracon luo ja halasi tätä kovasti. Draco halasi takaisin ja painoi päänsä Harryn hartialle.

Harrylle ei ollut tullut hänellekään mieleen, kuinka päin asiat pahimmillaan voisivat kääntyä. Kuinka tästä eteenpäin? Mitä he voisivat tehdä?

"Kaikki on aina liian hyvää ollakseen totta tai toteutuakseen todella", Draco kuiskasi Harryn korvaan nyyhkytyksen seasta.

Harry rutisti Dracoa kovempaa huokaisten ja sulkien silmänsä. He tunsivat lumen leijailevan hiljaa ympärillään pimeydessä. Hiljaisuus
oli ottanut vallan itselleen ja yö oli voittamassa päivää.


the end of chapter sixteen


*
« Viimeksi muokattu: 08.12.2010 15:37:59 kirjoittanut insatiable »

Merrrí

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #144 : 08.12.2010 00:21:47 »
Teissä ficcareissa on todellakin jotakin vikaa, kun niin helposti nostatte tunteet pintaan muutamalla sanalla. Olen kateellinen, näin suoraan sanottuna. :(
Sie lisäsit tuohon loppuun jatkoa! Sie laitoit lumihiutaleita!! Herra Jumala, joku saa hakea minut aamulla tuolta lattiarakojen välistä.
Pari kohtaa ^^
Lainaus
"Mikä tuo on?"
Eikö tämän pitäisi olla kursiivilla?
Lainaus
Harry Dracoa hieman, jotta pääsisi tämän päälle, ja pian Draco oli Harryn dominoitavana.
Ja tämä on edelleen miulle hieman epäselvä. Ihan kuin siitä puuttuisi sana tai jotain, tai sitten mie olen harvinaisen tyhmä ku en tajua  :(
Sie tiedätkin loput, ja tiedä että pidän pidän tosi paljon rakastan tätä tästä. :)
mi-ra anteeks ku terrorisoin täälläkin näillä kommenteillani ja joka oli tyhjänpäiväsimmästä päästä. >:

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #145 : 08.12.2010 15:51:40 »
Aivan ihana luku! Vai, että sinne ne sitten menivät ;D Dracolle. :D


Lainaus
"Ei tullut ollenkaan mieleen, että näin voisi käydä", Draco manasi hiljaa ja Harry näki kyynelen valuvan hänen poskeaan pitkin.

Harry astui Dracon luo ja halasi tätä kovasti. Draco halasi takaisin ja painoi päänsä Harryn hartialle.
Aww! Hirveän suloinen kohta :-*

Pelottavaa, jos Lucius saa kuulla Harrysta ja Dracosta. Loppu oli ihana. Jatkoa jooko?? ??? :D
« Viimeksi muokattu: 11.12.2010 09:34:00 kirjoittanut HarryPotterFan4Ever »


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Cynder

  • ***
  • Viestejä: 115
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #146 : 08.12.2010 17:11:07 »
En oo vissii kommentoinu tätä ficcii aikasemmi, mutta oon melkein alust asti lukenu niin että jokaista lukua on saanu ootta. Odottaminen on sinänsä ihan hyvä, mutta jos ficci on näin hyvin kirjottettu ja se jätetään aina todella ärsyttävään ihanaan kohtaan niin murr.. ;D No ei, tää vaan on niin ihana ja Draco/Harry on lempi paritus, että ei muuta voi sanoa kuin :D

Jatkoa ei tule ollenkaan liian nopeasti, kun siitä aikasemmin kyselit. Hyvä vaan. :)

Kirjotat sujuvaa ja kuvailevaa tekstiä, mikä on ihanaa. :) Ja tietysti tekee ficistäkin paremman.

Kiittäen Cynder
OOH SHE WANTS ME
OOH SHE'S GOT ME
OOH SHE HURTS ME

I'm so OVERDOSED♥

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #147 : 08.12.2010 20:26:08 »
mi-ra: hahaa :D Minä voin tulla hakemaan sinut minkä ... lattiarakojen välistä :D Korjasin nuo kohdat, kiitos niistä ! :) tosiaan tuosta puuttui sana :D mutta kiitos taas sinulle <3'

HarryPotterFan4Ever: kiitoss :>> jatkoa tulee tottakai :D

Cynder: kiitos :>>

Milady

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #148 : 09.12.2010 14:07:42 »
Tää on niin ihana! Loistavasti kirjoitettu.
Muuten rakentavat on jossain kuusessa keikkumassa.   :D

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #149 : 09.12.2010 15:50:34 »
Ah, aivan ihana!

Tykkäsin ihan hirveesti tästä luvusta.
Jätit sellaseen kohtaan et ootan jatkoa ihan hirveesti. Narcissa oli aika pelottava.
Ja toivottavasti hän ei kerro Lusse-sedälle! Joo ja teksti oli sujuvaa ;)
(Rakentava ei oikein ollu mukana tässä komentoinissa)

Tuhannesti kiittäen Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #150 : 11.12.2010 01:01:31 »
Milady: kiitoss !<<:

Natural: oi, kiitos paljon sinulle jälleen ! :D

Lancelotta

  • ***
  • Viestejä: 16
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #151 : 18.12.2010 15:18:10 »
Oon lukenu tätä vaikka kuinka kauan ja nyt vasta saan kommentoitua :D Aivan ihana ficci ja tosi hyvin kirjoitat :) Jatkoa odotellessa <3
Ihminen tekee virheet,
virheet tekevät ihmisen.

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #152 : 19.12.2010 14:22:05 »
Ooh, sait uuden lukijan. :--D Etsiskelin jo parin päivän ajan hyvää H/D ficciä, miksei pitkäosaistakin, ja sitten eilen löysin tämän. Olin ihan onnessani ja nyt sitten luin ilmestyneet osat.. Vitsi tää on nerokas.

Joo, en nyt osaa kunnolla sanoa mikä kaikki jäi mulle mieleen (haha, ainakin se JJHHP-lyhenne), koska osia oli paljon, mutta silti.. Ei luoja, tää on niin nätti. Kuvailet jotenkin tunnelmaa niin hienosti että itku tulee. ;--o Seamus on muuten tosi söpö. En ois ikuna arvannut että sekin ois Harryn perään.. Sen iskurepliikit Harrylle on niin säälittäviä. :-D

SORIII, lyhyt ihkutuskommentti, mutta silti toivon että next luku tulee piakkoin. Kiitusssh<1
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

UniFlora

  • ***
  • Viestejä: 157
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #153 : 21.12.2010 00:14:48 »
Saat uuen lukijan.

Sitten itse ficciin, oon lukenu tätä tämän päivän. Sulla on jännä tapa kirjottaa tekstiä, ei millään pahalla tavalla sitä on tosi antosa lukia ja siellä on seassa semmosia pieniä oivalluksi ja pieniä kivoja juttuja. Siitä plussaa ettei Ron saanu kauheeta homofobisuus kohtausta, niinkuin se tahtoo kliseisesti olla, vaan otti asian öh, melko hyvin ilman sitä hysteriaa. Siitä annan kanssa plussaa että Hermi ei ollu sillain et voiku ihanaa, mä tiesin tämän.

Mut sitten taas, mua ei yleensä haittaa jos hahmot ooc, jos se sopii tarinaan, mutta tässä jotenki ei mulla mee jakeluun, ihan niinku Harry, siinä vaiheessa ku iski silmäsä Dracoon, ni ois samalla menettäny puolet järestä sitä se rakkaus tietenki teettää mutta ja unohtanu koko voldemort-malfoy-seniori-on-kuolonsyöjä-härdellin, niinku tämä viimesin luku anto ymmärtää, vaikka ovat jo kolme kuukautta ollu yhessä. Draco on hyvin ic ollu koko ajan, mitä nyt tämän viimesimmän luvun lopussa murtu. Mutta mä nyt oon muutenki ihan hulluna herkkään ja haavoittuvaiseen Dracoon ni se ei mua haitannu yhtään  :D Sitten mua ittiä ainaki härnäs mielettömästi kun tekstin seassa vilkku hirveesti vaatemerkkejä, ei se tietenkään paha asiaa, va mua ne vaan härnäs.

Mut kokonaisuus on hyvä ja kyllä mä jään oottamaan jatkoa, vaikka ruikutin omastaki mielestäni ihan liikaa  ;)
"I hate you, Potter," Draco muttered, still very close to Harry. "I hate you and I love you and I hate you because I love you."

carr0t

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #154 : 22.12.2010 00:27:07 »
Uusi lukija. :--- )

Oon lukenut tän nyt tässä parin päivän aikana ja tykkään kyllä. Joskus kuvailu jää pois ja teksti alkaa takkuilla, mutta niin ei sinulla ole käynyt. Eli siis kuvailet hyvin, mutta kyllähän sitä voisi vielä lisätäkin. Kuvailua ei ole koskaan liikaa. :-- )) Kirjoitat myös tosi selkeästi, johtuu sitten betastasi tai sinusta. Joskus nuo kappalejaot näyttää vähän hyppäävän, jopa keskellä lausetta, tai sitten vaan mun kone vammaa. Ei olis uutta.
Jostain syystä mua häiritsi kamalasti nuo vaatemerkit, jotka vilisi tuolla tekstissä. Ei todellakaan kuulosta aidolta, että Harryllä olisi merkkivaatteita tai että se edes välittäis niistä. Miten Harry edes pääsisi niitä Likusteritieltä ostelemaan. Mulla ei muuten oo hajuakaan, mikä on vaimonhakkaajapaita. Sivistä mua?

Mutta itse sisältöön. En oikeastaan paljoa lue ficcejä, joissa on vain ihmissuhdejuttuja, mutta mikäs tässä. varsinkin, kun on H/D:tä Olisin kuitenkin kaivannut juttua enemmän siitä, miten Draco ja Harry oikein ihastuivat, vihasivathan he kuitenkin ennen toisiaan.
Tuo Seamus on hyvä juttu sotkemaan vähän kuvioita, vaikka saattaakinhan jo arvata, että ei Harry Seamuksen luo loikkaa. Ja jostain syystä pidän Seamuksesta tässä ficissäehe.
Olin oikeestaan kokonaan unohtanut kuolonsyöjät ja Voldemortin tän ficin suhteen. Luulin, että ne jätettiin kokonaan pois. Mutta hyvä, kun saatiin mukaan. Niistä voi varmasti kehitellä mukaan vaikka mitä.
Ja Narcissa oli kyllä ihan oma itsensä. Voin hyvin kuvitella, että se olis sanonut ja toiminut just noin. Mutta Lucce-sedän suhteen... En kuitenkaan usko, että tämä olisi Voldemortille poikaansa paljastanut. Ja kun ajattelee, koulussahan on monta kuolonsyöjän lasta linkkinä Luciukselle, muille kuolonsyöjille ja Voldemortille. Ja kaikkihan koulussa tietävät nyt Harrysta ja Dracosta.

Tässä oli paljon vaikka mitä hauskaa, joita voisin lainailla, mutta säästän sut siltä. :">
Kiitos ja jatkoa. :---- )
« Viimeksi muokattu: 22.12.2010 00:38:11 kirjoittanut carr0t »

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #155 : 23.12.2010 16:37:33 »
Lancelotta: Kiitoss <::

Liinalotta: Kiitos paljonn <:: Lyhyt ihkutuskommentti on oikein mukava :D

UniFlora: Joo Harry taisi olla vähän tyhmä siinä vaiheessa tai taisi olla vain kirjoittajan huolimattomuutta krhm mutta korjasi asian tai kirjoittaja eli minä yritin.... :D Ja vaatemerkki hommat hehhee joo. Itse vaatehulluna oli pakko tunkee jotai tosi outoo tuonne väliin niiku vaatemerkkejä. Mutta nyt tarinan edetessä oon pyrkiny jättämään ne pois :D Ja pyh et ruikuttanut :D Kiitos kommentista ^^

Carrot: Joo vaatemerkit tuossa yritinkin jo selittää, mutta jotenkin pähkäilin vaan, että jossain vaiheessa kesää Harry on päässyt käymään Lontoossa. Sen takiakin, että sain sen Draco Harrods homman siihen. Harry ehkäpä käynyt vaihtaa kultaansa jästirahaksi kai niin voi tehdä :D Ja se merkkihomma on liitettynä stereotyipaan homoista, että ne aina tykkää merkkivaatteista <<-- en keksinyt muuta. Vaimonhakkaajapaita on se normi valkonen hihaton paita miehille :D Toivon, että vaatehommat ei jäänyt liiaksi häiritsemään :)
Niin tuosta ihastumis/vihastus jutusta, niin sitä olisin itsekin halunnut syventää, mutta tää ficci on jo muutenkin edelle lukujen määrään nähden, niin jostain ollut pakko tiivistää :/ Pelkään, että loppukin jää liian huonosti selitetyks tai sitten luvuista tulee liian pitkiä, koska tällä ficillä (ja minulla) on tiukka säädös lukujen määrässä, mitä tähän tulee sisältymään :(

Merrrí

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #156 : 23.12.2010 20:26:35 »
Lainaus
Niin tuosta ihastumis/vihastus jutusta, niin sitä olisin itsekin halunnut syventää, mutta tää ficci on jo muutenkin edelle lukujen määrään nähden, niin jostain ollut pakko tiivistää :/
Ja heti ensimmäiseksi lainailua, hyvin alkaa kommentti, etenki ku olen jo aikasemmin kommentoinu, hyihyi minä. :D
Näin offina siis, tai en tiä offista, mutta kuiten, mulle tuli sellainen ajatus että Harry ja Draco miettivät loppu lukujen aikana suhdettaan ja millainen tulevaisuus heillä voisi olla after Voldun tappion ^^ Siinä saisi ikään kuin paikattua sitä puutetta, olenko ihan tyhmä näiden ideoideni kanssa? ):
Niin, liittyen vielä tähän ficciin, mie oottelen sitä, että koska saan 17. ja 18. luvut laatikkooni, sain kuin sainkin (hitaan) netin käyttööni loman ajaksi ^^
Merrrí, entinen mi-ra (joo, menin vaihtamaan nimimerkin :<)

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 16. luku, o7.12. !!
« Vastaus #157 : 24.12.2010 23:18:47 »
Okei, 17. luku, olkaa hyvät<3'

A/N: toivon, että kuvailu ym. ei ole liian huolimatonta tai juoni ei etene tässä luvussa liian nopeasti. On vain ikävä tosiasia, että tämä ficci alkaa saavuttaa loppuaan, enkä halua pitkittää sitä turhaan lukustandardini takia :D

*

17. Aidot kyynelet tunnistaa, esineestä muistuttaa

Yö oli jo pitkällä, mutta Harry Potter makasi sängyssään hereillä aivan liikkumatta ja hiljaa. Ilta oli ollut oudon pitkän tuntuinen ja hieman ankeakin. Koulun alueelle tullessaan Draco oli ollut aivan hiljaa ja Harryn kysyessä tahtoisiko tämä nukkua yön yhdessä, hän oli vain murahtanut ettei huvittanut ja oli painellut pusuakaan antamatta luihuisten tyrmiin.

Harry ymmärsi, ettei Dracon ollut helppo suhtautua asioihin nyt, kun hänen äitinsäkin oli todistanut heidän tapaamistaan ja ei ollut kuin ajan kysymys, että Lucius Malfoy puristaisi vaimostaan totuuden ulos. Draco oli kertonut isänsä olevan erittäin hyvä sanomaan, oliko jotain tekeillä ja jos oli, hän ei kaihtaisi keinoja saadakseen asian tietoonsa.

Draco oli toistanut monta kertaa kysymyksen, kuinka kummallekaan ei ollut tullut mieleenkään, miten asiat voisivat mennä. Harry ei tullut missään vaiheessa ajatelleeksi, että Dracon perhe kuului Voldemortin lähipiiriin, he toiminnallaan aiheuttivat vaaran paitsi
Harrylle, myös Dracolle. Kuolonsyöjät eivät tunnetusti pettureista pahemmin välittäneet.

Harry kääntyi kyljelleen ja huokaisi. Taivaskin oli tumma ja se kuvasti erittäin hyvin hänen mielialaansa juuri nyt. Hän tunsi kyynelen tipahtavan tyynylle ja sulki silmänsä.

Draco oli vain Malfoy. Vain Malfoy. Harry oli aina vihannut häntä, vaan miksei enää? Mikä oli muuttunut niin radikaalisti, että tällä hetkellä ainoa, mitä hän kaipasi oli Draco hänen vieressään lohduttamassa kyynelet pois?

*

Draco Malfoy ei saanut unta. Hänestä tuntui, että Harrylla oli Rohkelikkotornissa meneillään täysin samanlainen kamppailu unentulon ja mielen välillä. Draco haroi hiuksiaan ja painoi päänsä polviinsa. Seinä hänen selkäänsä vasten tuntui kylmältä, mutta hän ei jaksanut välittää. Kylmyys ja suru kalvoivat häntä tällä hetkellä jo muutenkin. Miksi äiti oli tullut kotiin juuri sillä hetkellä? Kuinka kauan hän saisi pimitettyä tietoa isältä? Entä antaisiko hänen oma isänsä Dracon ilmi Voldemortille?

Kaikki tämä vain Harryn takia? Miksi? Miksei hän, Malfoy, ollut valinnut vain kaikkein helpointa polkua ja käskenyt äitinsä pyytää Voldemortia paikalle siltä seisomalta? Sillä hetkellä olisi luullut Harryn olevan helppo uhri. Ja miksi äiti oli käskenyt heidän paeta? Kenties hän todella rakasti Dracoa, vaikka hän ei sitä yleensä pahemmin näyttänytkään.

Draco nosti päänsä polviltaan ja kuunteli lähes rikkumatonta hiljaisuutta. Crabben korina ja Goylen kuorsaus kuuluivat vaimeina makuusalin toisesta päästä. Onneksi Draco oli saanut rauhaa valitsemalla juuri tämän sängyn, joka oli kauempana muista.

Draco nousi sängystään ja oikoi jäseniään. Ei kai tässä muu auttanut, jos mielenrauhan tahtoi saavuttaa.

*

Harry avasi varovaisesti Tähtitornin oven. Himmeä, ikkunasta leijaileva pieni valonsäde loi sillan, joka johti keskelle huoneen lattiaa.
Harry hipsutti hiljaa perimmäiseen nurkkaan ja heitti näkymättömyysviitan päältään. Hän painoi selkänsä seinää vasten ja vajosi lattialle. Ehkä hän saavuttaisi edes täällä jonkinlaisen väsymyksen?

Hänen ajatuksensa pyörivät edelleen samojen asioiden ympärillä, eikä hän päässyt niistä eroon. Hän ei huomannut, kun hänen silmänsä painuivat vähitellen kiinni ja pää retkahti rintaa vasten.

Harry vaipui levottomaan uneen, jonka pääosassa oli Lucius Malfoy kiduttamassa Dracoa.

Harry säpsähti, kun unessa kuului ilkeää naurua Luciuksen kohottaessa taikasauvansa ja kovan pamauksen kuuluessa. Hän avasi nopeasti silmänsä ja tajusi pamauksen tulleen todellisuudessa tornin oven takaa.

Harry kaivoi taikasauvansa taskustaan ja nousi hiljaa seisomaan, kun ovi alkoi aueta hitaasti. Hän näki siluetin, muttei osannut
tunnistaa henkilöä.

"Kuka siellä?" Harry kysyi hämärään.

Hahmo pysähtyi ja otti myös taikasauvansa esille.

"Karkotaseet!" Harry huudahti ja toisen taikasauva kimposi ilmaan. Harry nappasi sen nopeasti kiinni.

Toinen astui varjoista Harryn näkökenttään. Harrykin astui hiukan lähemmäs.

Hän tunnisti vaaleat hiukset ja hoikan vartalon.

"Draco?" Harry kuiskasi.

"Voi vittu, sinäkö sen olitkin? Saatana sinä pelästytit minut!" kuului Dracon ääni ja askelet, jotka lähestyivät Harrya.

Harry huokaisi helpotuksesta.

"Saisinko taikasauvani takaisin?" Draco kysyi ja ojensi kätensä.

Harry heitti taikasauvan hänelle ja heilautti omaansa saaden valoa aikaan.

Draco katsoi Harrya anteeksipyytävällä ilmeellä, toisen luodessa täysin samanlaisen katseen häneen.

"Tulin katsomaan, josko olisit täällä... Ajattelin vain, kun sanoit joskus tulevasi tänne, jos et saa unta", Draco sanoi hiljaa.

Harry nyökkäsi vaiteliaana katsoen vaaleaa poikaa syvälle silmiin.

Hiljaisuus vallitsi heidän ympärillään, hyvin vaivaantunut sellainen.

"Mm... Mitä me tehdään tästä eteenpäin?" Draco kysyi vihdoin rikkoen hiljaisuuden.

Harry kohautti olkiaan surkeana ja pudisti päätään. "En osaa sanoa", hän sanoi hiljaa ääni hivenen särkyneenä.

Draco huokaisi hiljaa ja kääntyi lähteäkseen pois. Hän katsoi vielä Harrya. "Toivon todella, että tämä kääntyy vielä paremmaksi", hän sanoi hiljaa ja sulki oven perässään hävitessään käytävälle sen takana.

Harry jäi katsomaan sulkeutunutta ovea järkyttynyt ilme kasvoillaan. Ei kai Draco voinut noin vain lähteä?

Harry syöksähti ovelle ja kiskaisi sen auki.

"Draco, mitä helvettiä tuo oli?!" Harry huusi erottaessaan juuri ja juuri Dracon loittonevan hahmon.

Draco käännähti. "Miten niin?" hän kysyi ja pysähtyi kääntyen Harryyn päin.

Harry käveli Dracon luo. "Et kai tosiaan lähde noin vain?" hän kysyi hädissään.

Draco huokaisi ärtyneenä. "Mitä minun pitäisi tehdä? En voi vain seisoskella kanssasi paikoillani tietäen, että -"

"Tietäen, että mitä?" Harry keskeytti Dracon lauseen uhmakkaasti.

Draco tuijotti häntä aivan yhtä vihainen katse kasvoillaan. "Anteeksi nyt vain, Harry, mutta sinä et tiedä millaista on tietää oman perheensä olevan vaarassa! Ja tällä hetkellä - hmm, mietitäänpä - omani on aika valtavan suuressa, minä itse mukaan lukien!"

"Mutta tiedän, miltä tuntuu miettiä joka ikinen sekunti, tapahtuuko minulle jotain tänään, yrittääkö hän murhata minut tänään!"

Draco naurahti pilkallisesti. "Sinä se et välitä kuin omasta perseestäsi!"

Harry tuijotti häntä raivostuneena ja puhisi hetken. "Aivan kuin et itse sitten?!"

"Kenenköhän parasta minä tässä nytkin ajattelen?"

"Omaasi!"

Draco nauroi taas pilkallista naurua. "Aivan niin varmasti..."

"Kenen muunkaan? En ole huomannut sinussa minkäänlaista huolta koskaan, ikinä ketään muuta kohtaan kuin omaa napaasi!"

Draco pyöräytti silmiään. "Anteeksi nyt vain, valittu, poika-joka-elää, mikä vittu ikinä oletkaan, jos en osaa näyttää kaikkia tunteitani aivan yhtä jalosti ja tarkasti kuin sinä!" hän huusi astuen lähemmäs Harrya, jonka silmät kiilsivät raivosta.

Oli Harryn vuoro nauraa. "Taidat todella olla vain kateellinen! Itse olet vain isän rahoilla ja maineella ratsastava sydäntensärkijä!"

"Vai vielä kateellinen, sinulleko? Olet naurettavampi kuin koskaan, Potter! En todella haluaisi tuollaista rumilusta naamaani!" Draco ärjyi kiskaisten Harryn otsatukkaa sivuun ja raapaisten arpea. "Ehkä se tehoaa tyttöihin, mutta Merlinin nimeen ei minuun!"

"Sinä se muutu tippakaan! Tiedätkö, olen todella koko tämän ajan ajatellut, että et ole enää se omahyväinen ja ilkeä lellipentu, jota olen kaikki nämä vuodet kestänyt! Mutta pahasti vaikuttaa, että todella olet päästä varpaisiisi pelkkä tyhjänpantti Malfoy!" Harry huusi sanojaan säästämättä ja sylkäisi Dracon jalkojen juureen. Sitten, muitta mutkitta, hän tönäisi Dracon seinään ja katosi pimeyteen.

Dracon ilkeä nauru kiiri Harryn selän takaa. "Mutta tiedätkö mitä, Potter?! Ainakin voin lisätä kertomaasi ansioluetteloon vielä yhden kohdan: poika, joka särki Harry Potterin sydämen!"

Harry käännähti vielä kannoillaan. "Painu vittuun Malfoy!" hän ärjäisi ääni vihaa tihkuen.

"Minä voin niin tehdä, toisin kuin sinä, kiitos surkean äitivainaasi!" Draco karjaisi.

Harry pudisti raivokkaana päätään, muttei enää jaksanut sanoa, huutaa, raivota tai mitään muutakaan, joten hän jatkoi matkaansa.

Draco jäi kuuntelemaan Harryn loittonevia askeleita puhisten raivokkaasti ja hengittäen hyvin raskaasti. Sitten, jostain syystä, sitä
Draco ei osannut itse kertoa vielä, hän retkahti seinää vasten ja vajosi lattialle puhjeten hillittömään itkuun. Hän paiskasi taikasauvansa vastakkaiseen seinään ja kuuli sen kalahtavan lattialle. Hän tunsi lihastensa nytkinnän ja oman äänekkään nyyhkintänsä ja vaikerointinsa kaikuvan käytävällä. Jos joku tulisi nyt, hän näkisi jotain hyvin ainutlaatuista ja aitoa, jota Draco ei itsekään osannut siinä vaiheessa tajuta. Hän antoi tunteidensa tulla pintaan ja koki ne aitoina, eikä padonnut enää mitään, mitä hän oli vuosien varrella sisäänsä pantannut.

Draco ei edes huomannut, kuinka Harryn askeleet olivat muuttuneet hitaammiksi ja voimistuivat hiljakseen niiden lähestyessä Dracoa.

Harry jäi seisomaan jonkin matkan päähän nyyhkivästä ja vaikeroivasta Dracosta, muttei sanonut mitään. Hän ei osannut kuvata omia tunteitaan sillä hetkellä, kun näki murtuneen Dracon. Hänen teki mieli mennä tämän luokse ja lohduttaa. Kertoa, kuinka tuo helpotti oloa. Kertoa, kuinka hän oli onnellinen Dracon antaessa päästää tunteensa valloilleen. Kuitenkaan Harry ei siihen kyennyt, vaan käänsi selkänsä ja lähti hitaasti kävelemään pois.

*

Harry ei voinut uskoa totuutta, kun maanantaiaamuna tajusi heräävänsä ja miettivänsä eilistä. Hän ei ollut puhunut tai ollut minkäänlaisessa yhteydessä Dracoon, tai edes nähnyt häntä muuta kuin vilaukselta poikien vessassa illan tullen. Tämä ei kuitenkaan ollut reagoinut Harryyn millään tavalla, mutta toisaalta ei Harrykaan häneen.

Herätessään Harry katsoi kalenteriaan, joka roikkui hänen sänkynsä tolpasta.

"14.2... Tällä päivällä on jokin merkitys, kai?" Harry mumisi itsekseen kammetessaan itsensä ylös sängystään. "Mutta toisaalta, lieneekö sillä väliä", hän mutisi itsesäälissä kieriskellen jo toista päivää.

Suureen saliin astellessaan Harry jaksanut liiemmin kiinnittää huomiota muualle saliin, eikä edes huomannut sen päivän erikoiskoristeluja. Ron oli jättänyt hänelle yöpöydälle viestin, jossa kertoi hänen menneen jo Hermionen kanssa, joten Harry päätti etsiä heidät pöydästä. Hän löysikin heidät nopeasti ja rahjusti heidän luokseen koululaukku olallaan.

"Huomenta", Harry huokaisi istuessaan Hermionen viereen ja Ronia vastapäätä.

Hermione katsoi häntä tutkivasti ja hivenen kauhistuneestikin. "Sinä näytät hirveältä, Harry!" hän huudahti yllättävän kovaan ääneen.

Harry katsoi Hermionea pahasti. "Kiitos, tuo auttaakin oloani kummasti", hän tokaisi ryystäessään teetä pikarista.

Hermione puri huultaan. "Anteeksi, en tarkoittanut... Hmm, onko kaikki hyvin?" hän kysyi rauhallisesti. Ron mutusti rinkeliä ahnaasti
ja tuijotti Harrya hänkin odottaen selitystä.

Harry katsoi toisia kahta kuin tyhmiä. "Onko kaikki hyvin? Onko?" hän sanoi kovaan ääneen. ”Päätelkää vittu ilmeestäni onko?!”

Hermione ja Ron katsoivat toisiaan kauhistuneina.

"Ei taida tosiaan olla asiat hyvin?" Ron mumisi hiljaa Hermionelle heidän katsoessaan Harrya, joka puhisi katsoessaan heitä vihaisena.

”Voitte esittää asianne suoraan minulle”, Harry sähisi heille.

Hermione katsoi häntä huolestuneena. ”Mitä oikein on tapahtunut?”

Harry painoi päänsä ja raapi kaulaansa. ”Draco... Tai siis meille taisi tulla ero tai jotain... En osaa sanoa edes itse”, hän sanoi hiljaa.

"Olen... Pahoillani" Hermione sanoi kuulostaen huolestuneelta. "O-ou..." hän jatkoi osoittaen Suuren salin oville.

Harry käänsi katseensa oville, joista platinahiuksinen luihuinen juuri saapasteli sisään saliin.

Draco käveli verkalleen kohti luihuisten pöytää ja istahti ystäviensä viereen tutkimaton ilme kasvoillaan.

Ron katsoi Harrya kysyvästi, mutta tämä tyytyi pudistamaan päätään ja kohauttamaan harteitaan. Luoja ties, mitä Dracon päässä liikkui.

”Minä menen jo. Nähdään tunnilla”, Harry huokaisi noustessaan pöydästä ja heilauttaessaan laukun olalleen.

Harry naksautteli niskaansa ja raapi päätään kävellessään pois päin. Hän ei todella osannut sanoa, mikä hänellä oli. Miksi hän käyttäytyi näin kummasti ja miksi hänen hermonsa olivat jatkuvasti niin kireällä? Syytä tuskin tarvitsi kaukaa hakea, mutta hän ei tahtonut tunnustaa itselleen, että kaiken tämän tuskan ja pahan olon aiheuttajana oli mitä suurimmissa määrin Draco. Harry yritti ravistella poikaa pois päästään, mutta se ei näyttänyt tuovan tulosta, ei sitten millään lailla.

Harry ei tahtonut myöntää, että tunteet Dracoa kohtaan olivat jo paljon syvemmät kuin vain pintapuolista ihastumista tämän mahtavia suudelmia ja seksikästä vartaloa kohtaan. Hän oikeasti nautti tämän seurasta, ilahtui hänen näkemisestään ja odotti seuraavaa tapaamista kuin kuuta nousevaa, puhumattakaan siitä, kuinka paljon Dracon huumorintaju upposi hänen sisimpäänsä ja lämmitti mieltä aina, ei väliä kuinka paskaa se oli.

Jos Harry joskus olikin ollut johonkin todella ihastunut, oli tämä aivan jotain muuta. Hän työnsi kuitenkin ajatuksen jatkuvasti pois mielestään varsinkin nyt, kun Dracoa ei ilmeisemminkään enää innostanut olla Harryn kanssa missään tekemisissä. Joten parempi oli vain unohtaa koko typerä ihastuminen ja ennen kaikkea se muita sanoja vahvempi sana, jonka voima muka voitti kaiken.

"No, ainakin se tekee ihmisestä vitun tyhmän", Harry puuskahti itsekseen saapuessaan päivän ensimmäisen luokan eteen. Hän istahti lattialle ja hieroi kasvojaan.

Harry kuuli hitaiden askelien tulevan häntä kohti ja osasi jo odottaa Dracon ilmaantuvan paikalle. Joten hän nosti katseensa ylös ja alkoi tervehtiä, mutta hänen edessään ei seisonutkaan Draco, vaan Seamus. Harry tuijotti häntä.

"Mitä sinä haluat?" Harry kysyi ja käänsi katseensa taas alaspäin.

Seamus istui hänen viereensä ja laski kätensä hänen olkapäälleen. "Eikö se ole ilmiselvää?" hän kysyi rauhallisesti sivellessään Harry hartiaa.

"Ei. Tällä hetkellä mikään ei ole", Harry murahti.

Seamus hymähti ja otti toisella kädellään hellästi kiinni Harryn leuasta nostaen tätä.

Harry nosti katseensa Seamuksen ruskeisiin ja hieman murheellisiin silmiin.

"Haluan sinut, Harry", Seamus kuiskasi hyvin hiljaa, mutta sanat jäivät kaikumaan Harryn korviin.

Harry ei saanut aikaan hymyä, ei surullista ilmettä, ei minkäänlaista reaktiota, mikä olisi kertonut hänen tunteistaan. Hän katsoi Seamusta ilmeettömänä kykenemättä kertomaan, että ele häneltä oli kieltämättä äärettömän romanttinen, kultainen ja täydellinen lukuun ottamatta sitä, että se osoitettiin väärälle henkilölle, vaikka aikakin olisi juuri nyt ollut otollinen tuollaiselle tunnustukselle.

Harry tiesi, että juuri nuo sanat hän olisi tahtonut enemmän kuin mitään kuulla juuri Dracolta, ei Seamukselta.

Harry tyytyi vain silittämään Seamuksen poskea hieman ja laskemaan tämän käden pois leualtaan.

"Voi Seamus..." Harry huokaisi ja tuijotti tyhjyyteen.

Seamus tuijotti Harrya edelleen kuin liimattuna. "Minä odotan sinua, jos tarvitset aikaa. Toisin kuin se Malfoyn joutavanpäiväinen penikka, minä olen arvoisesi ja aion todistaa sen sinulle", hän sihisi Harrylle.

Harry käänsi katseena pois ja tuijotti tyhjyyteen ilmeettömänä. Seamus puhui edelleen, mutta Harry ei kuullut hänen sanojaan. Hän tiesi, ettei mikään, mitä hän sanoisi, voisi muuttaa sitä tosi asiaa, että Draco oli ainoa, joka häntä kiinnosti.

*

Luihuisten tupapöydässä Draco kuunteli ystäviensä puhetta Blaisen uudesta valloituksesta, joka kuului olevan joku brunette korpinkynnestä. Hänen ajatuksensa kuitenkin karkailivat koko ajan, eikä hän edes havainnut, kun keskustelu kääntyi yhtäkkiä häneen itseensä.

Draco säpsähti viimein todellisuuteen, kun Pansy heilutti kättään hänen edessään.

”Herää Draco, todellisuus kutsuu!” Pansy liversi.

Draco huitaisi tämän käden pois naamansa edestä ja katsoi muita happamasti. ”Mitä nyt?”

Crabbe katsoi Dracoa suu auki. ”Eikun me mietittiin, että mitähän öö...” hän sanoi ja hiljentyi sitten ilmeisesti miettimään lauseen jatkoa.

Goyle jatkoi Crabben keskenjäänyttä lausetta. ”Että mitähän sun vanhemmat ja öö niinku tiedät kyllä ketkä miettii siitä, kun seurustelet sen Potterin kanssa?”

Draco mulkoili heitä ja työnsi puuroa suuhunsa. ”No en tiedä”, hän tokaisi. ”Onko sillä jotain väliä?”

Goyle naurahti kuin Draco olisi ollut tyhmä. ”No onhan sillä paljonkin. Tai siis –”

”Se ei ole kuin ajan kysymys, että tiedät-kai-kuka saa tietää sinusta ja Potterista”, Blaise päätti lauseen tuijottaen Dracoa intensiivisesti.

Draco katsoi muita hämmästyneenä. Oliko tämä todella juolahtanut näidenkin mieleen? ”Haluaisin nähdä sen päivän, kun joku siitä hänelle kertoo. Tai siis, uskon nyt, että ainakin vanhempani ovat lojaaleja myös minulle”, Draco sanoi hiljaa.

Muut vaihtoivat synkkiä katseita. Dracon katsoessa heitä kysyvästi, Blaie loi häneen murheellisen katseen.

”No... Vanhemmat ehkä joo, mutta kaikki tuttavat ei niinkään”, hän kuiskasi katsoen Dracoa hivenen peloissaan.

Draco laski lusikan kädestään ja loksautteli leukaansa hiljaa. ”Mitä?”

Blaise huokaisi ja viittasi pöytään. ”Yksi henkilö puuttuu eikö niin? Se on henkilö, joka eilen sanoi meille kertovansa tänään kaiken tiedät-kai-kenelle”, hän kuiskasi.
Draco käänteli päätään yrittäen miettiä, kuka todella puuttui. Sitten hän käänsi päänsä muihin. ”Nott?”

Hiljaiset nyökkäykset vahvistivat Dracon epäilyt.

the end of chapter seventeen

*
« Viimeksi muokattu: 25.12.2010 00:05:02 kirjoittanut insatiable »

carr0t

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
« Vastaus #158 : 24.12.2010 23:44:55 »
Tämäkin oli hyvä luku. Minusta tuo Dracon ja Harryn riidan syy oli aiheellinen. Jotenkin olis kuitenkin toivonut,
että Harry olis menny sinne lohduttamaan Dracoa, mutta noin se meni jotenkin kuitenkin paremmin. Jos Harry olisi mennyt siihen lohduttamaan, riita olisi luultavasti loppunut. Ja riitahan on tässä hyvä juttu rikkomaan vähän noita pilvilinnoja (joita tosin varjostaa se Voldemort).
Tuo Nottin Voldemortille puhelu oli hyvä idea, siitä sai taas vähän sotkua mukaan. Mutta nyt vähän mietityttää, miksi Voldemort kuuntelisi yhden koulupojan juttuja. Tai sitten se perusteltiin aikaisemmissa luvuissa ja se meni multa ohi tai en vaan muista.
 
upsmuoks// hem joo. Miksen tajunnut, että B/N tarkoittaa tietenkin beta's notea tai jotain sellasta. Menin vielä vastaamaan siihen...
« Viimeksi muokattu: 25.12.2010 23:41:54 kirjoittanut carr0t »

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 17. luku, 24.12 !!
« Vastaus #159 : 25.12.2010 00:03:19 »
OHO sinne oli siisjäänyt betan viesti jeees muokkaanpas sen pois ! :D

voldin ja nottin osuus ja selkkaus tulee esille sitten seuraavassa luvussa, älä huoli ^^