Puhun nyt ekana tästä Reichenbachista: rehellisesti sanottuna en usko hetkeäkään, että nää käsikirjoittajat suunnitteli kaudet 1-3 yhdessä niin kuin ne väittää. Kaudet 1 ja 2 ovat toistensa kaltaisia ja selvästi sidottuja toisiinsa (esim. se Stayin' Alive -soittoääni joka nähdään TGG:ssä tulee ottamaan ison roolin Reichenbachissa) kun taas 3. kausi on big mess. Uskooko kukaan muka oikeesti, et Benedictkään tiesi Reichenbachissa näytellessään et se kaikki olis vaan valetta? Et Mycroftilla ja Sherlockilla olis suunnitelma Moriartyn kaatamiseks ja et kukaan ei ollut oikeesti vaarassa? Pfffft. Kaikessa on niin paljon enemmän logiikkaa, jos ajattelee et Reichenbach on totta ja et Sherlock yritti yksin pysäyttää Moriartyn ja lankes sen ansaan ja joutui pakon edestä hyppäämään. Se tekee Sherlockista epäitsekkään ja ystävistään välittävän plus siten voidaan selittää, et se itkeminen johtui Johnista koska siinä tapauksessa se on aidosti vaihtoehdoitta, pattitilanteessa, joutuen hyvästelemään ystävänsä vasten tahtoaan. Se myös poistaa kaikki valtavat juoniaukot Holmesin veljesten suunnitelmissa: miten niiden 13 suunnitelmassa ei koskaan otettu huomioon sitä, et Moriarty vois kuolla? Mitä ne kuvitteli et tapahtuu, Jim seisoo katolla ja katsoo kun Sherlock hyppää ilmapatjalle ja onnittelee itseään job well done? Puhumattakaan siitä tarkka-ampujasta joka ei ampunut Johnia, vaikka näki miten ilmapatjaa raahataan kadulle ja miten Sherlock hyppäs sen päälle, lmao.
Moriarty on tärkeä Sherlockille ja kyllä, jopa niin tärkeä et se vois itkeä kun Moriarty kuolee. Nyt ei puhuta mistään väliaikaisista hyvästeistä, vaan lopullisista. Ascottia lainatakseni in a way, Sherlock and Moriarty love each other. Ne tarvitsee toisiaan. Ilman Moriartya Sherlockilla ei oo läheskään niin mielenkiintoisia tapauksia (kuten nähtiin 3. kaudella...) ja Moriarty on yks niistä harvoista, joihin Sherlock ei pysty tekemään vaikutusta päättelykyvyillään, mikä ofc tuo Sherlockille haasteen (koko Reichenbachin ajan Sherlock oli se, jonka piti todistaa Moriartylle olevansa samankaltainen, tasavertainen; Sherlock ei kertaakaan kyseenalaista sitä onko Moriarty tarpeeksi fiksu). Jim on myös joku joka hyväksyy Sherlockin sellaisenaan; asia jota esim. John ei tee. You machine! John yrittää muuttaa Sherlockia inhimillisemmäks, paremmaks ihmiseks. Tää on pointti jonka varmaan kaikki on huomannut? Jim ei tee tätä. Jim ei myöskään yritä tehdä Sherlockista mitenkään "pahempaa"; se vaan yksinkertaisesti antaa Sherlockin olla Sherlock, minkä uskoisin olevan helpottavaa Sherlockille, jota on haukuttu friikiks ja koneeks ja ties miksikä. Ymmärrys ja muuttumattomuus on tosi tärkeitä teemoja Sherlock-Moriarty-suhteessa, imo. Siis kyllähän nää hahmot muuttuu ja etenkin Jim on soooooo changeable, mutta se muutos ei tapahdu toisen ihmisen kautta, vaan sen oman itsensä.
Jim ei ollut suotta listattuna yhdeksi Sherlockin pressure pointiksi (Baskervillen, kokaiinin, Johnin ja Irenen ohella, toki). Eikä Sherlock mitenkään vahingossa mennyt sinne Jimin luokse kuolemaan -- alitajuisesti, kylläkin.
Kaks Sherlockia? Aika jännää. Oon samaa mieltä siitä, et Sherlock on monipuolinen hahmo. Oon liittänyt tosi vahvasti maskit aina Jimiin ja sitä kautta tullut ajatelleeksi myös Sherlockin naamioita; sillä Sherlockilla on naamioita. Esim. high-functioning sosiopath ja Reichenbach-sankari. Me katsojat tiedetään et Sherlock ei oo mikään sankari ja ollaan kuultu kun se sanoo TGG:ssä ettei sankareita oo olemassakaan (ja jos olisi, se ei olisi yksi niistä) mut tää on jotain, mitä Sherlockin maailman ihmiset ei tiedä. Reichenbachissa ne lukee lehdistä Sherlock Holmesista joka poseeraa valokuviin ja ratkaisee tapauksia ja menee todistajaks vuosisadan rikoksen oikeudenkäyntiin. Niille ihmisille Sherlock veti tätä Reichenbach-sankarin roolia, joskin kovin vastahakoisesti. High-functioning sosiopath -maskin Sherlock laittaa kasvoilleen, kun se haluaa ihmisten pelkäävän sitä ja täten pysyvän kaukana siitä. Se on laukonut tätä poliiseille sekä sit sille Marysta kiinnostuneelle tyypille (?? menikö oikein). Seurauksena ne tyypit ovat jättäneet Sherlockin rauhaan.
Mun mielestä Sherlockin perusta on pysynyt aika lailla samana, mut tän sarjan tyylin vaihtuminen (1 ja 2 kaudet oli vakavia ja synkähköjä, 3 kausi oli huumoria enimmäkseen) on vaikuttanut siihen minkälainen puoli me nähdään Sherlockista. Se on kuitenkin käyttänyt esim. tätä high-functioning sosiopath -maskiaan abt kaikilla kausilla. Samoin sen lapsellisuus on säilynyt (mistä oon kiitollinen haha). Mut en tiiä tuntuuko musta vain vai onko Sherlock todella muuttunut, uhm, tavallisemmaks? Vai johtuuko tää vaan siitä, et 3. kausi pyöri enemmän ihmissuhteiden parissa kuin rikosten? Koska niiden rikosten parissahan Sherlock on ollut kuin duracell-pupu.
Muakin harmitti rikosten puute ihan törkeesti 3. kaudella, sekä se että Reichenbach lakaistiin maton alle. :c Kaikki jäi niin keskeneräiseks, katsoja ei saanut tyydyttävää ratkaisua. Me kuultiin Johnin viiksistäki enemmän kuin Reichenbachista. En ymmärrä miks niiden piti tuhlata aikaa niihin teorioihin kun ne olis voinut käyttää sen ajan Reichenbachin tapahtumia puidessa. TEH oli muutenkin vähä sekasortoinen jakso, jonka koko pointti tuntu olevan katsojan naurattaminen niin ettei kukaan enää ees muistais sitä miten Sherlock lavasti kuolemansa. Idk.
Sherlockin yksinäisyys on muute tosi hyvä huomio. Muston vaan kummaa, et jos Sherlock todella asetti Johnin rikosten edelle (kuulostaa täysin absurdilta mun korvissa, mä oon sitä mieltä ettei Sherlock aseta mitään tai ketään rikosten edelle) niin miksei se sit pystynyt pyytämään siltä anteeks? Se kuitenkin oli yksin sen kaks vuotta, mikä oli varmasti hankalaa kun oli tottunut toisen ihmisen läsnäoloon. Lisäks jos se vielä traumatisoitui Moriartyn verkon tuhoutumisesta ja tätä kautta tajus tehneensä väärin Johnia kohtaan, niin eikö se pysty keräämään itsensä sen verran kokoon et se saa sanottua olevansa pahoillaan? Jos kerta siten se vois saada asiat takaisin normaaleiks. Loogisesti ajateltuna tän ei pitäis olla ylivoimaista (etenkin jos Sherlock pystyi jo hillitsemään rikosten tarpeensa) ja loogisestihan se Sherlockin ajattelee. Mua harmittaa se, ettei Sherlock ja John tavallaan saanu koskaan sovittua välejään. Mä olisin tahtonut nähdä vilpittömän anteeksipyynnön Sherlockin puolelta, enkä mitään "John laitan sut nyt kuolemanvaaraan jotta annat mulle anteeks ja sit nauran päin naamaas koska luulit et me kuollaan lolz" -kohtausta.
Älä huoli, et oo ainoa jonka ajatukset menee solmuun. :D