Pokemon, Coralinen tarina, S, ENSIMMÄINEN LUKU ILMESTYNYT

[Korpitar]

Nimi: Coralinen tarina
Kirjoittaja: Korpitar
Ikäraja: S (sallittu)
Fandom: Pokemon
Tyylilaji: Ööh, ei tää angstia ole eikä huumoriakaan, en tiedä  Sanotaan vaikkapa seikkailua, jos sellasta tyylilajia on olemassakaan?
Hahmot: Ainakin alkuun Coraline, hänen pokemoninsa Toklegi ja äitinsä Susanna, lisää hahmoja tulee myöhemmin 
Vastuuvapaus: En omista pokemonmaailmaa, en ole keksinyt ideaa enkä (valitettavasti) saa kirjoitelmistani euroja enkä pokemonpalloja. Itse pokemonit kuitenkin omistan, jollen toisin mainitse, sekä juonen, itse tarinan sekä kuvat, joten DONT COPY. Olen keksinyt tarinoissani esiintyvät pokemonmit itse, enkä siksi halua, että niitä kopioidaan. Jos sinun on kuitenkin pakko saada käyttää joitakin pokemoneistani, niin kysythän luvan ja kerrothan, mihin sitä/niitä tarvitset. Jos lupaa ei heru, niin ei pokemonejakaan saa käyttää. Ja jos nyt saisitkin luvan, niin sinun tulee selkeästi kertoa, että minä, Korpitar, olen keksinyt pokemonit tai piirtänyt ne kuvat. Tulipas pitkä... 
Varoitukset: En ole vastuussa minkäänlaisista fyysisitä, psyykkisistä tai sosiaalisista vammoista enkä traumoista, joita kamala tarinani saattaa aiheuttaa. Älkää tappako minua, tämä on ensimmäinen tarinani täällä.
Tiivistelmä: Nooh, tämä tarina kertoo juuri 10 vuotta täyttäneen Coralinen elämästä, siitä, kuinka hän saa oman pokemoninsa ja aloittaa pitkän matkansa kohti Glass Citya, jossa järjestetään joka 3 vuosi maailmanlaajuiset pokemonturnajaiset. Coraline saa matkansa varrella uusia ystäviä, vihollisia ja pokemoneja, ja hän tutustuu moniin uusiin paikkoihin.

http://aijaa.com/dym6Z5

Tuli hirveä himo tehdä ensimmäinen osa jo nyt  En osaa laittaa kuvia tänne, mutta laitan linkit  Kokeilin kirjoittaa hän –kertojalla, yleensä kirjoitan minällä, katsotaan miten kävi….
http://aijaa.com/lOnQg6
http://aijaa.com/8y7lSi

Niin, ja tässä tarinassa olen keksinyt Wavenianin, Booflen sekä  Toklegin, mutta Miltankia, Beedrilliä, Houndoomia, Emolgaa, Aipomia tai Murkowria  en ole keksinyt.

~~ Luku 1. Sähköiskuja ja pistoksia ~~

"PIRRRRRRRRRRR"
"Hiljaa, senkin typerä rakkine!" Coraline kiljahti ja heitti herätyskellonsa ikkunasta ulos.
"Hups..." Hän mumisi. Siinä samassa Coraline muisti, mikä päivä tänään oli: Hän oli nyt 10 vuotta ja saisi oman pokemoninsa!
Coraline loikkasi sängyltään. Hän laittoi hiuksensa pinkeillä pallopampuloilla 2 saparolle, ja hyppelehti sitten iloisesti alakertaan.

"Huomenta äiti!" Hän huudahti ja otti omenan hedelmäkorista.
"No huomenta Coraline, oletpa sinä pirteä tänään. Nukuttiko hyvin?" Hänen äitinsä, Susanna kysyi ja nosti paistinpannun liedeltä. Keittiön täytti ihana paistetun kananmunan tuoksu.
”Joo. Taltten muuten uulen elätyskellon”, Coraline mumisi suu täynnä omenaa.
”Taasko? Tuo oli varmaan viides herätyskello jonka rikoit…” Hänen äitinsä huokaisi ja istuutui pöydän ääreen.
”Kva Kvaa, Wavee!” Wavenian kirkui ja pörhisti vaaleansinisiä höyheniään.
”Mikä nyt, Wavevian?” Coraline kysyi samalla kun heitti omenansa roskikseen. Vastaukseksi Wavenian näytti isoa, punaista kuhmua päässään, ja noukki sitten pitkän kaulansa avulla lattialta herätyskellon. ja mulkoili häntä närkästyneesti. Se oli Coralinen herätyskello. Susanna hymähti ja kaatoi itselleen lasiin maitoa maitopurkista, jonka kylkeä koristi niityllä loikkivan Miltankin kuva.
”Ups, anteeksi…” Coraline mumisi. ”Taidan tästä lähteä äiti, en haluaisi myöhästyä.”
”Heippa, turvallista matkaa!”
Coraline laittoi pokepallo kenkänsä jalkaan ja astui ulko-ovesta ulos. Hän käveli heidän ison, kauniin puutarhansa läpi pihaportille. Portti narahti ikävästi, kun Coraline avasi sen. Ilman täytti huumaava kukkien tuoksu, ja lämmin kesätuuli hyväili hänen kasvojaan. Kävelytiellä vanha rouva Katariina ulkoilutti aloitus pokemoniaan Houndoomia, joka haisteli ojassa kasvavia voikukkia.
Coraline hyppelehti asfalttitietä pitkin. Minkäköhän pokemonin hän saisi? Squitrlen? Chalmanderin? Vai ehkä Bulbasaurin? Ilmassa lentelevät Booflet (1. kuvassa ilmassa lentelevä kukkapokemon) kiljahtelivat iloisesti ja liitelivät sinne tänne. Jotkut vasta heräilivät ja availivat nuppujaan.
Coraline suorastaan sädehti astuessaan metsäpolulle. Auringonvalo siivilöityi puiden lehmusten läpi luoden hiekkapolulle mitä eriskummallisia varjoja. Emolga nakerteli puussa käpyä, ja liiti sitten toiseen mäntyyn. Ehkä hän voisi pyydystää itselleen oman Emolgan, kunhan hän saisi oman aloituspokemoninsa.
Coraline ei hyräilessään huomannut astuvansa valtavan Beedrill -pesän päälle. Hetkessä koko parvi oli hänen kimpussaan, Coralinen juostessa pakoon minkä jaloistaan pääsi. Hän ei välittänyt hinkuvasta hengityksestään täi pistelevistä kyljistään, sillä mieluummin hän kesti pienen kivun kuin joutui pistetyksi.
Coralinella kävi tuuri, sillä hän huomasi lammen, johon hän loikkasi turvaan.

Lopulta Coraline laahusti Pokemon –keskukselle hengästyneenä, märkänä ja vettä valuvana. Koko paikka oli epäilyttävän autio. Hän astui keskuksen katoksen alle.
”Huhuu? Onko täällä ketään?” Coraline huhuili ja nojasi oven vieressä olevaa seinää vasten. Hetken oli aivan hiiren hiljaista, mutta sitten alkoi kuulua askelia.
”Huomenta, professori!” Coraline huikkasi, kun väsyneen oloinen mies avasi oven. Hän katsoi Coralinea silmälasiensa takaa kysyvä ilme kasvoillaan.
”Mitä asiaa?” Hän tiuskahti. ”Minulla on kiire.”
”Ööh… Tulin hakemaan aloitus pokemoniani.”  Coraline mumisi hiljaa ja vaihtoi vaivaantuneena painoa jalalta toiselle.
”Voi ei, vieläkö tietä on?” Professori kysyi, ja Coraline nyökkäsi vaisusti vastaukseksi.
”AAAAAAAAAAARGH!” Hän kiljui ja repi ruskeaa, takkuista hiuspehkoaan saaden Coralinen hätkähtämään.
”No tule sitten, muut ovat hakeneet omansa jo aikoja sitten, katsotaan jos löydämme sinulle jonkin.” Hän murahti hampaidensa välistä ja avasi oven niin, että Coraline pääsi sisään.
Pokekeskus oli sisältäpäin valoisa, tilava ja viihtyisä. Murkrow nukkui kattoon  naulatussa kepissä, ja Aipon pompotteli häntänsä päässä olevassa kämmenessä pokepalloa.
”Aipom! Minulla olisi sinulle hommia, hae varastosta Pke-dexi sekä sininen pokepallo, tämä tyttö täsä tarvitsee itselleen pokemonin. Ja minähän olen kieltänyt sinua leikkimästä pokepalloilla!” Professori huudahti ja Aipom lähti pinkomaan jonnekkin käytävälle.
Huone oli pyöreän muotoinen. Coraline istahti keskellä huonetta sijaitsevaan punaisten sohvien muodostamaan neliöön ja suorastaan kihisi jännityksestä.
Aipom palasi ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua ja ojensi pallon hänelle. Coraline otti pallon vastaan vapisevin käsin, ja painoi pallon keskellä olevasta napista saaden pokeminsa ulos. Hänen pokemoninsa oli….

Tässä se nyt oli, kommentteja pitää saa laittaa