Kirjoittaja Aihe: Kelloterroristi | K-11 | synkkä draama | ficlet  (Luettu 213 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 134
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: synkkä draama
Varoitukset: tekstissä käsitellään toksista ja pahoinpitelevää ihmissuhdetta
Haasteet: Tavoita tunnelma IV Hans Zimmer – Mountains ja Originaalikiipeily (44. kello)

A/N: Mietin tuota sanaa "kello", ja eka mielleyhtymä oli se, että haikaillaan menneitä. Mutta tahdoin kääntää sen päinvastoin. Mitä jos elääkin nykyhetkessä, josta tahtoisi kaikin voimin päästä eteenpäin, mutta ei itsestä riippumattomista syistä pysty?



Kelloterroristi

Päästä irti. Anna mun mennä. Unohda mut.

Se ei kuuntele, ei tottele, ei suostu. Se yrittää pakottaa. Se syyllistää ja uhriutuu. Sieltä tulee manipulaation koko arsenaali. Pyydän lopettamaan, mutta se vain tykittää menemään. Voinko paeta vielä rivakammin?

Kuluisipa aika nopeammin. Olisipa tämä paska jo ohi ja kaukana takana päin.

Se ei elä nykyhetkessä. Sen kello on rikki ja pysähtynyt. Sen sekuntiviisari väpättää paikoillaan ja toistaa samaa aikaa: ”en ymmärrä, miksi jätit mut.”

Se yrittää kusettaa. Väittää, että lähdin vain sanomatta mitään. Hylkäsin perusteitta. Mulla on totuus mustaa valkoisella. Kerroin syyni. En luota, ei ole turvallinen olo, kommunikaatio ei toimi. Ja kaikista tärkein ja olennaisin: en enää halua. Miten se ei tajua, ettei ketään voi pakottaa jäämään?

Se tarvitsi liikaa. Se takertui kiinni ja ahmi musta kaiken. Se söi, söi, söi eikä tullut koskaan kylläiseksi.

Ensin lensi kirjat, seuraavaksi olisivat varmaan tulleet nyrkit. Säntäsin pois. Livahdin karkuun suoraan hampaiden välistä. Oli pakko selviytyä. En kestänyt olla samassa elämässä enää millisekuntiakaan.

Kello on yhä hajalla. Aika ei kulu. Samaa paskaa sataa niskaan aina vaan. Väsyttää. Se ulisee entistä kovemmin. Se ei anna olla. Se tulee ovelleni ja rimputtaa ovikelloa. Kun en tule avaaamaan, se telkeää oveni harjalla. En pääse omin avuin ulos. Täytyy soittaa apua. Se on seonnut. Se on oikeasti ihan hullu. En tunne sitä ollenkaan. Mua pelottaa.

Puoli vuotta terrorisointia, ja sitten tulee poliisi.

Ja nyt –

tik-tak

– kello käy taas.



« Viimeksi muokattu: 25.04.2024 21:44:05 kirjoittanut Sokerisiipi »

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 313
Vs: Kelloterroristi | K-11 | synkkä draama | ficlet
« Vastaus #1 : 26.04.2024 14:25:17 »
Voi että, oikein toimiva kokonaisuus! Voiko sanoa mukava –kun tekstin aihe on mikä on – lähestymistapa kelloon ja aikaan! Onhan se siinä erossa juuri se, että sitä aikaa ei ole tarkoitus enää jakaa (ainakaan samalla tavalla)... Ei ole itsellä näin toksisesta parisuhteesta kokemusta, mutta osittain mua kyllä kiehtoo lukea enemmänkin tällaisista (ja kai joskus kirjoittaa itsekin), erohan ei ole koskaan helppoa, mutta ei varsinkaan, jos on jotain henkistä tai fyysistä väkivallan uhkaa tai muuta kontrollia...

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 550
Vs: Kelloterroristi | K-11 | synkkä draama | ficlet
« Vastaus #2 : 14.05.2024 13:31:15 »
Olen lukenut sinulta niin paljon monenlaista originaali slashia, että teki mieli ottaa kommenttikampanjasta nyt tämä toinen. Tämä oli upeasti kuvattu. Ja kuulosti niin tutulta tuo, että haluaa päästä eteenpäin, mutta ei voi ulkoisista muuttujista johtuen. En ole ollut tällaisessa parisuhteessa onneksi, mutta tässä oli silti monta kohtaa, missä tuntui hyvin tutulta, kun joku toinen ihminen ei päästä irti menneestä, jankkaa ja venkoilee. Kinekin tuossa sanoi hyvin, että tosi kiehtovasti käytetty kelloa ja aikaa tekstissä. Otsikko vähän omaan mieleen toi Kellopeliappelsiinin, joka vielä toi tähän ahdistavaa mielleyhtymää, hyvällä tavalla siis. :D Kuvasit niin osuvasti sitä, miten toinen osapuoli aina takertuu menneseen, eikä voi päästää irti, liikkua ohitse, aghh, miten tästä tuleekin yksi oman elämän tilanne ja ihminen mieleen. Miten pitää jankata sitä vanhaa ja tapahtunutta ja vielä näin myrkyllisellä tavalla, pelottelulla, nimittelyllä, kun asia on jo käsitelty ja pitäisi liikkua eteenpäin. :'''D

Yhtä aikaa tässä oli vähän runomainen fiilis, mutta sitten mukaan osui lyhyttä ja ytimekästä kuvailua, mitä se todellisuus on. Tykkäsin tuosta oven harjalla telkemisestä muun muassa. Miten pikkumaista paskaa voikaan keksiä, mutta kuulostaa hyvin aidolta, juuri sellaiselta, mitä tällainen ihminen keksisi tehdä, kun toinen osapuoli ei suostu reagoimaan. Tavoitit tosi hyvin sen todellisuuden, missä valitettavan usein naiset elävät, kun jättävät jonkun toksisen miehen, joka ei suostu kuulemaan sanaa ei. Sekin tässä oli karmivan upeaa, miten universaalilta koko kokemus tuntui. Minä heti ajattelin, että mies häiriköi naista, mutta sekään ei ollut ilmiselvää, eikä myöskään paikka tai aika. Tällainen tuntuu kuuluvan niin moneen tilanteeseen ja tykkäsin tosi paljon, miten helposti tämä resonoisi joka puolella maailmaa.

Lainaus
Puoli vuotta terrorisointia, ja sitten tulee poliisi.

Ja nyt –

tik-tak

– kello käy taas.

Uuuu, mikä lopetus! Jotenkin tykkäisin ajatuksesta, että kertoja olisi tappanut häiriköijän, kun lopulta pinna petti. En usko väkivaltaan, mutta se on yhtä lailla yleistä, että kun uhria ei uskota, lopputulos on se, että pitää ottaa oikeus omiin käsiin ja sitten syytetäänkin uhria. Minä en tosin syytä, siinä on jotain katarttista, kun häiriköity osapuoli tekee omin käsin lopun häriköijästä. ::) Mutta voi myös olla, että häirikkö teki lopun omasta elämästään. Jättää vielä lapun, jossa syyttää kertojaa kaikesta, yhhyh. Miten ikinä kävikään, kuulosti, että kertoja pystyy vihdoin liikkumaan eteenpäin. Kupla on puhjennut ja voi jatkaa, voi hengittää. Se on tärkeintä. ^^
Kiitos tästä tosi kiehtovasta tekstistä, sitä oli tosi jännittävää analysoida ja elää mukana. :)
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚