Huhhuh, minä myöhästelen nyt oikein olan takaa! Pahoittelut siitä.
Oli paljon kiireisempi viikonloppu kuin osasin aavistaa. Nyt siis kaksi luukkua kerralla, ja toivottavasti loppukalenteri etenisi aikataulussa!
Vendela, nämä ovat kyllä tosi lyhyitä osia yksittäin luettaviksi, joten varmasti on luontevaakin lukea useampi kerralla! Halusin tehdä näitä satasanaisia siksi, että se tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta, kun näkökulma on lapsen eikä oikein ole aiempaa kokemusta näin nuoresta päähenkilöstä, mutta nämä ovat kyllä myös mukavan nopeita kirjoittaa.
Nytkin kiriminen kävi onneksi helposti! Minustakin tuntuu, että Joni tasapainoilee ikään kuin kahden maailman välissä. Hän on vielä pieni ja kokee lapsen osan luontevaksi, mutta toisaalta hänellä on myös tarvetta (ja painettakin) kasvaa. Ihana huomio muuten tuo, että Joni ei pelkästään saa lohtua isovanhemmiltaan, vaan myös tuo sitä heille - se on varmasti ihan totta. Kiitos paljon!
Skorpioni, Jonin isällä on varmasti kyllä vaikeaa, mutta minuakin harmittaa se, miten heikosti hän on Jonin tukena. Hän ei oikein aina edes yritä, ja minusta tuntuu, että hänen etäisyytensä vaikuttaa merkittävästi siihen, ettei Joni uskalla puhua hänelle asioista. Onneksi isovanhemmat ja pulkkamäki tuovat tosiaan kuitenkin pientä lohtua ja iloa Jonin elämään. Isot kiitokset sinulle!
Altais, ihana kuulla, että viimeisimmät luukut olivat mukavaa luettavaa! Minustakin tuntuu, että isovanhempien luona vietetty aika teki Jonille hyvää. Joni sai olla siellä siten kuin halusi, omana itsenään, ja isovanhemmat osasivat tukea häntä hienovaraisesti. Valitettavasti nyt koittaa taas paluu omaan kotiin ja synkempiin tunnelmiin, mutta onneksi isovanhemmat kuitenkin pysyvät jatkossakin osana Jonin elämää. Minäkin olen muuten monesti kokenut niin, että juuri pienet, arkiset asiat kannattelevat ja saavat jaksamaan. Joskus tekee hyvää tuudittautua tavallisuuteen ja sen tarjoamaan turvallisuuteen. Paljon kiitoksia!
✴
16.
Paluu kotiin koitti vääjäämättä. Sunnuntai-ilta tuntui synkältä. Oli hiljaista ja hämärää, ja uusi kouluviikko häämötti. Niin häämötti hautajaisviikonloppukin.
Jonin mieliala laski entisestään, kun isä istahti iltapalalla vastapäätä ja ilmoitti: ”Meillä on jatkossa raha vähän tiukemmassa – tiiäthän sää. Se olis semmonen juttu, että… sun pianotunnit pittää jättää nyt toistaseks pois.”
Joni tuijotti karjalanpiirakkaansa ja yritti ymmärtää. Eikö jääkiekko ollut moninkertaisesti kalliimpi harrastus? Jos oli kyse rahasta, isän järjenjuoksussa oli vikaa.
Isä vaikutti lukevan ajatuksia ja jatkoi: ”Miehellä pittää olla miehen harrastus. Sää ymmärrät sen vielä.”
Joni ei ollut varma, ymmärtäisikö, mutta siitä hän oli yhtäkkiä varma, ettei saisi joululahjaksi toivomaansa kosketinsoitinta.
✴
17.
Koulussa Joni joutui jälleen huomion keskipisteeksi, kun opettaja ojensi hänelle sellofaaniin käärityn lasienkelin. Sillä oli koristeelliset siivet. Paketista roikkuvaan korttiin oli kerätty kaikkien luokkalaisten nimet.
Välitunnilla joku kysyi Jonilta arastellen, joko tämän äiti oli haudattu. Se oli kai parempi kuin se, ettei Jonille uskallettu puhua ollenkaan, mutta silti hän mietti, palaisiko mikään koskaan ennalleen. Olisiko hän ikuisesti se onneton, joka oli menettänyt äitinsä?
Kotimatkalla Joni liukastui ja kaatui. Hän oli varma siitä, että enkeli oli entinen, mutta kun hän kotona kaivoi sen repustaan, se olikin ehjä. Yhtäkkiä häntä itketti. Hän ei uskonut todellisiin enkeleihin, mutta siinä lasienkelissä oli jotain erityistä.
✴
Jälkimmäiseen luukkuun liittyy sellainen tarina, että kun minun isäni kuoli, luokkani tytöt antoivat minulle tuollaisen lasisen enkelin. Mutta kirjaimellisesti melkein heti, kun olin saanut sen käsiini, onnistuin pudottamaan sen ja se särkyi ihan pirstaleiksi! Se oli jotenkin aika noloa. Sitten kuitenkin myöhemmin yksi luokkalaisistani ilmestyi meidän kotiovelle ja toi uuden lasienkelin - yksinkertaisemman ja halvemman kuin alkuperäinen, mutta sillä ei tietenkään ollut merkitystä, vaan kauniilla ajatuksella.
Halusin ammentaa luukkuun inspiraatiota omasta kokemuksestani, mutta lopulta en kuitenkaan halunnutkaan panna Jonin enkeliä särkymään. Se ei olisi tuntunut oikealta.