Lyhyt ikuisuus // S, raapale // Remus/Tonks

[Iloinen Sipuli]

Title: Lyhyt ikuisuus

Author: Iloinen Sipuli

Rating: S

Genre: romance angst-vivahteella, tuplaraapale

Characters (pairing): Remus/Tonks

Summary: Tuleva sota ei koskaan ollut tulossa.



A/N: Tämä teksti osallistuu tosiaan Astu epämukavuusalueelle –haasteeseen, epämukavuusalueena paritukset ja romance, ja tämän syntymien onkin ollut kovan työn ja tuskan takana. Tuntui ylipäätänsä mahdottomalta kirjoittaa teksti aiheena joidenkin romanttinen suhde, mutta tässä sitä ollaan… Samoin paritus-käsite on aina ollut henkilökohtaisella tasolla vieras, joten fandomin valittuani lähdin vain suosiolla miettimään canon-pareja, ja pähkäilemään kenestä olisi jotain sanottavaa.

Kuitenkin, tässä tosiaan ollaan, lopputulokseen olen kohtuutyytyväinen ja kirjoittaminenkin oli ihan hauskaa! Tulipa samalla kokeiltua myös raapalepituutta. Kommentteja otetaan vastaan.

Teksti on tosiaan siis löyhästi Tonksin näkökulmasta, ja sijoittuu jonnekin kutos-seiskakirjan aikoihin, kun sota oli käynnissä ja kaikilla ikävää. Tunnelmointia rakkaudesta synkkyyden keskellä, ja sen luomasta kauniista illuusiosta, rakkauden voimasta joka ainakin hetken verran saa kaiken näyttämään kauniimmalta.


*

*


Puiden latvoissa pyörteilevä syystuuli oli kaunis. Taivaanrannan taakse laskeva aurinko värjäsi maailman vaaleanpunaiseksi ja sai ilman kimaltelemaan ja hehkumaan.

Tummuus ja synkkyys olivat kadonneet ja poissa, lähestyvä tuho ja kuolema eivät enää saaneet sijaa, tässä ikuisuuden kestävässä hetkessä kaikki muu oli sysätty taka-alalle. Tuleva sota ei koskaan ollut tulossa. Aamut eivät olleet veren tai murheen värittämiä, vaan ilon, ilon ja lemmen. Hellien suudelmien, kuiskausten, lämpimien kosketuksien.

Elämä oli kaunista, joka askeleella perhoset lähtivät uudelleen lentoon ja taivaan valot värjäsivät maailmaa mitä ihmeellisimmillä väreillä. Jokainen suudelma oli toista lämpimämpi, jokainen kosketus sykähdytti ja sai sydämen pumppaamaan entistä lujemmin.

Eikä hän nähnyt sutta, hän näki sankarin, rakastajan, turvapaikan. Ei ollut arpisia kasvoja, vaan sileät ja puhtaat, ei vuosien vuoraamia silmiä, ei käheyttä, ei nuhjuisuutta. Vain elinvoimaa. Rakkautta.

Hetket hänen kanssaan saattoivat vaimentaa kaikki pahuuden äänet, näyttää jälleen kaikkeuden kauneuden. Liikaa nähnyt, liikaa kokenut, liian paljon menettänyt. Mutta nyt, oli käsi jolla tarttua käteen, jotain jota puolustaa, jotain jonka puolesta elää ja jatkaa. Eivätkä suudelmat olleet vain suudelmia, ne olivat lupaus, ne olivat kutsu, ne olivat jatkumo.

Ehkä eilen ei ollut mitään, ehkä huomenna kaikki olisi jo ohi, mutta tässä hetkessä heillä oli ikuisuus. Maailma, hetket, joita kukaan ei juuri nyt voisi riistää.

[Pineapple_Girl]

Tämä oli kaunis... rakentavaa en osaa oikein antaa. 

[Iloinen Sipuli]

Kiitos kommentistasi, Pineapple_Girl!! (:

[Herkkuoone]

Tämä on todella kaunis raapale ja rehellisesti sanottuna en olisi kyennyt aavistamaan, että tämä todella osallistuu "astu epämukavuusalueelle" -haasteeseen parituksella ja romancella, sillä teksti on sujuvaa ja kuvailu onnistunutta: olet siis onnistunut loistavasti rajojesi ylittämisessä. : ) Sota ja sodan jälkeinen aika ovat Potterfandomissa hyvin mielenkiintoisia ja tykkäsin erilaisesta lähestymistavastasi: raapaleessasi sodan kauhut puskettiin ikään kuin taka-alalle ja keskiöön nostettiin elämän pienet ilot, pienet ihanat ja kauniit hetket ja kyllähän tätä hymyilytti lukea. Tonksin rakkauden täyttämä näkökulma sodan synkkyyden keskellä on ihanaa vaihtelua kaikkiin niihin sodan synkkyyksiä käsitteleviin teksteihin ja pidin kovasti siitä, millaiseksi olit Tonksin ja Remuksen suhteen kuvannut ja miten Tonks löytää Remuksesta turvapaikan ja syyn huomiseen.

Ehkä eilen ei ollut mitään, ehkä huomenna kaikki olisi jo ohi, mutta tässä hetkessä heillä oli ikuisuus.

Otsikon ohella tämä on suosikkini, sillä ylipäätään kaikki aikaan liittyvä kerronta ja kuvailu on lähellä sydäntäni ja tässä pidin kovasti siihen liittämästäsi ajatuksesta: siitä, miten sodan aikana kaikki on katoavaista - koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja milloin - jolloin yksittäiset pienet, onnelliset hetket nousevat todella tärkeiksi. ♥

Kiitos tästä. <3
~ Herkku.

[Iloinen Sipuli]

Voi kiitos paljon kommentistasi, Herkkuoone! Ihana kuulla jos teksti oli mielestäsi kaunis, kirjoittaminen nimittäin oli todella haastavaa . Ja kiva jos sekään ei paistanut läpi, että tämä todella on vahvaa epämukavuusaluetta, jolloin jokainen sana on työn takana, mutta ilmeisesti lopputulos olikin sitten ihan kelvollinen, ja niin olen itsekin yllättävän tyytyväinen. Kiitos vielä paljon <3, pitäisköhän kokeilla toistekin...

-Iloinen Sipuli

[DragonHeart58]

Olen viettänyt jo jonkin aikaa hiljaiseloa täällä, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa tämän pitkään jatkuneen hiljaisena olemisen Varoitan vain, että kommentti saattaa olla sitä mitä on, syytän mahdollisessa ruosteessa olevia kommentointitaitoja

En usein lue mitään tällä parituksella, mutta ihan uteliaisuudesta päätin tulla kurkkaamaan millainen ficci tämä on. Sanon tässä samaa kuin Pineapple_Girl ja Herkkuoone: ficci oli minusta kaunis. Oli kiva huomata, että tässä kiinnitettiin huomiota niihin positiivisiin asioihin, joita meillä kaikilla voi olla silloin kaikista kurjimpinakin hetkinä. Minulle tuli tästä tekstistä hyvä mieli, se oli minusta kaunis ja ihana. En itsekään uskoisi, että tämä on sinulle vahvaa epämukavuusaluetta, sillä minä en ainakaan olisi sellaista havainnut, ellet olisi asiasta maininnut. Kuvailu on kaunista ja sujuvaa, ja tykkäsin kovin parista kohdassa, joissa kuvailu oli mielestäni erityisen onnistunutta:

Taivaanrannan taakse laskeva aurinko värjäsi maailman vaaleanpunaiseksi ja sai ilman kimaltelemaan ja hehkumaan.

taivaan valot värjäsivät maailmaa mitä ihmeellisimmillä väreillä.

Sain näissä kohdissa kylmiä väreitä, tosi kaunista kuvailua! :3

Minusta oli myös jotenkin ihanaa, kuinka kuvailit mitä Tonks ja Remus toisissaan näkivät (jos siis tajusin tän oikein ). He näkivät toisissaan kauniita asioita ja jotain sellaista, mikä on pintaraapaisua syvemmältä. Tykkäsin myös hirmuisesti tosta vikasta lauseesta

Sanoisin, että tää oli minusta tosi onnistunut ficci, ja noihin omiin pohdintoihisi voin sanoa, että kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä toistekin, osaat kirjoittaa tosi kauniisti :3

Kiitos kovasti hyvää mieltä tuottavasta, kauniista ficistä! 

-DragonHeart58

[Fiorella]

Kannattaa kaivella vanhoja ficcejä aina välillä, nytkin löytyi aivan ihana pieni helmi! <3 Olenpa iloinen, että astuit epämukavuusalueellesi ja sait tämän kirjoitettua.

Tämä tosiaan oli kaunis, ja kuvasi hyvin rakastumisen tunnetta, sillä kaikki ikävä ja raskas oli työnnetty sivuun sen tieltä, että sai vain olla hetken aikaa onnellinen ja rakastaa. <3

Tuleva sota ei koskaan ollut tulossa. Aamut eivät olleet veren tai murheen värittämiä, vaan ilon, ilon ja lemmen.

Ihan niin kuin pitäisi ollakin. Rakastuneet elävät vain nykyhetkessä. Jokainen onnen hetki vain pumppaa siihen lisää ihanuutta ja yhdessäolon hurmaa.

Eikä hän nähnyt sutta, hän näki sankarin, rakastajan, turvapaikan.

Awwws. <3 Voi söpöys!

Se puhdas rakkaus, jota Remus sai tässä kokea, pyyhki pois entiset ikävyydet ja antoi ikään kuin uuden nuoruuden. Vaikka heidän yhteinen aikansa jäikin lyhyeksi, toivon että se oli juuri tällaista onnellisuuden täyteyttä koko sen ajan kuin sitä sai kestää. <3