Kirjoittaja Aihe: Päät kohtaa | S | LW12  (Luettu 1783 kertaa)

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Päät kohtaa | S | LW12
« : 23.03.2014 10:02:49 »
Ikäraja: S
Beeta: Alice Katarina
Osallistuu haasteeseen Lyrics Wheel 12. Lopussa olevat lyriikat kuuluvat tekijöilleen.

Otsikosta tuli vahingossa koominen :D
Kirjoitettu siis Lyrics Wheel 12 –haasteeseen. Lyriikoista irti saamani teemat eivät ole mulle erityisen tärkeitä, joten lähestyin asiaa aika arkisesti ja näköjään sinne tuppasi ihmissuhdeasiaakin, vaikkei ollut ollenkaan tarkoitus.
Kiitos mielenkiintoisista lyriikoista niiden lähettäjälle Picsille sekä Beelsebuttille haasteesta! Beeta-kamuria unohtamatta :-*





Päät kohtaa


”32,80.”
Maksan kortilla, ja päässäni piipittävät kaikki kuulemani kehotukset suojata maksupäätettä epärehellisiltä katseilta pin-koodin näpyttelyn ajan. Uhmaan kohtaloa enkä tee elettäkään estääkseni näkyvyyttä. 2792. Kaverin syntymäaika, vaikkei minun enää pitkään aikaan olekaan tarvinnut sitä sitä kautta miettiä – sormet osaavat ulkoa toistakymmentä koodia ihan ilman ajatusten apua.

Nainen tiskin toisella puolella on tuskin minua vanhempi, mutta käyttää kassaa kuin olisi tehnyt sitä vuosikymmeniä: yhtä tasaisesti ja välinpitämättömästi, innottomasti. Hän hymyilee opitusti ojentaessaan kuittia, mutta tervehtii jo monotonisesti seuraavaa asiakasta ennen kuin ehdin hymyillä kunnolla takaisin ja kiittää. Ohikiitävän hetken ajan olen pyytää häntä lähtemään mukaani. Jättämään kaljanmyynnin, isolla logolla varustetun lippiksen ja maahan lyövät rutiinit. Ehkä hän lähtisikin. Todennäköisemmin saisin kuitenkin kuulla, että pinoutuvien laskujen takia on pakkopakko viettää viikonloput tällä tahmaisella huoltsikalla.

Onneksi minulle maailma on avoin, ja tie kutsuu. Aurinkolasit nenälle ja lasipullo huulille. Paras ystävä ratissa, joten voin rauhassa nojata nahkapenkkiin ja rentoutua.

Käsittämättömän surullista juosta apaattisena kilpaa rahan kanssa. Siinä kilpailussa ei ole kuin toisia sijoja, häviöitä muka kutkuttavan lähellä voittoja. Raha on vähän kuin ilma: jokainen kuluttaa sitä jatkuvasti, yleensä huomaamatta ja joskus ahnaasti. Totta kai minäkin hengitän, juuri nyt huolettomasti. Vaihdon väline, pakollinen paha ja muita kliseitä kyllä – ei köysi kurkkuni ympärillä, ei koskaan.
Minut kiskaistaan ajatuksistani. ”Hä?”
Kaveri nauraa ja pudistelee päätään. ”Voisit joskus kuunnella.”
”Joo, sori. On vaan inspiroivaa olla oravanpyörän tällä puolen.”
”Vai sillä tavalla…” hän virnuilee ja kääntyy katsomaan ulos sivuikkunasta.

Ja kaikki tuntuu helpolta, eikä aurinko laske.
Tikkupullaa pikkutunneilla paistaessamme olen tyytyväinen, ettei muu porukka ehtinyt tällä kertaa mukaan. Olen usein miettinyt, miten me kaksi tulemme niin hyvin juttuun. Tai ei siihen edes juttua tarvita. Nytkin tuo vain katselee järvelle ja vilkaisulla kertoo olevansa läsnä, ja se on tarpeeksi minulle.

Muutaman hymyn jälkeen jo enemmänkin kuin tarpeeksi. En ikinä ajatellut todella tekeväni tätä, mutta hetki on täydellinen ja ylitän rajan, joka oli kai puisella penkillä välissämme. Kun otsani koskee hänen ohimoaan, hän kavahtaa kauemmas.
”Mitä helvettiä?!”
Kaikki valo musertuu jyväsiksi rantahiekan joukkoon.
”Sori, ajattelin… Tai en oikeastaan ajatellut, kun kyllähän…”
”Joo ihan sama!”
”Älä mene, jooko. Ei sun tarvii mennä.”
”Älä koske muhun! Anna olla nyt. Älä tee tästä enää pahempaa.”
”Mut…”


Haistakaa vittu.

Maanantaiaamuna istun likaisessa ruuhkabussissa muiden työmatkalaisten kanssa ja siinä on aivan kaikki.




The Verve - Bittersweet Symphony

'Cause it's a bittersweet symphony, this life
Try to make ends meet
You're a slave to money then you die
I'll take you down the only road I've ever been down
You know the one that takes you to the places
Where all the veins meet yeah

No change, I can't change
I can't change, I can't change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
But I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no

Well I never pray
But tonight I'm on my knees yeah
I need to hear some sounds that recognize the pain in me, yeah
I let the melody shine, let it cleanse my mind, I feel free now
But the airways are clean and there's nobody singing to me now

No change, I can't change
I can't change, I can't change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
And I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no
I can't change
I can't change

'Cause it's a bittersweet symphony, this life
Try to make ends meet
Try to find some money then you die

You know I can't change, I can't change
I can't change, I can't change
But I'm here in my mold
I am here in my mold
And I'm a million different people
From one day to the next
I can't change my mold
No, no, no, no, no

I can't change my mold
No, no, no, no, no,
I can't change
Can't change my body,
No, no, no

I'll take you down the only road I've ever been down
I'll take you down the only road I've ever been down
Been down
Ever been down
Ever been down
Ever been down
Ever been down
Have you ever been down?
Have you've ever been down?

« Viimeksi muokattu: 02.11.2014 10:42:18 kirjoittanut nannu »

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Päät kohtaa | K-7 | LW12
« Vastaus #1 : 24.03.2014 07:13:04 »
Mun lyriikat, pitihan tämä ihan ehdottomasti lukea. :) Pakko alkusanoihin todeta, että miten ihmeessä arki ei olisi tärkeää? Sitähän me eletään suurin osa ajasta, joten musta se totta kai on. Varsin hyvin tämä lähestymistapa sanoihin sopi. <3

Kassan kuvailu oli hienoa, tuotahan kaupoissa näkee, tuli ihan oman lähikaupan kassat mieleen...

Lainaus
Nytkin tuo vain katselee järvelle ja vilkaisulla kertoo olevansa läsnä, ja se on tarpeeksi minulle.
Tämä oli erityisen ihana kohta, tulee hyvin esille se minkälaisesta kumppanuudesta on kysymys. Sellaisesta hirmu vakaasta ja helposta.

Tuollaista kumppanuutta voi myös helposti varmasti erehtyä luulemaan joksikin enemmäksi ja uskoa, että se toinen ajattelee samalla tavalla, koska me ymmärretään toisiamme aina ja ollaan aina samoilla linjoilla, se ei vaan sano sitä, joten minä... No, ei se aina niin menekään. Realistinen reaktio lähestymiseen, ja surullinen. Kupla rikki poks.

Lopetus oli tosi tehokas. Kertoja ei ollutkaan ihan niin irti oravanpyörästä kuin vähän aikaa halusi uskoa olevansa, niin se mieli muuttuu fiilisten ja viikonpäivien mukaan. Tehdään sitä mitä on pakko, ja se on elämää. Kiitos tästä aamunavauksesta, pyöräytti aivot käyntiin. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Päät kohtaa | K-7 | LW12
« Vastaus #2 : 09.04.2014 22:43:24 »
Otsikko oli sen verran kummallinen, että täytyi vilkaista, mitä teksti pitää sisällään, ja olipas sitten paljon herkullisempi pätkä kuin osasin (tahattomasti) koomisen otsikon perusteella odottaa!

Hetken huuma ja sellainen keveä olemisen riemu oli kuvattu tässä tosi hienosti -- ajomatka ystävän kanssa ja kesäillan fiilis tikkupullineen tuntui tosi tunnistettavalta, koko teksti tunnelmineen vaan toimi. Pidin niistä pohdinnoista rahasta ja oravanpyörästä, sopivan huoletonta liioittelun sudenkuopilta välttyen. 

Lainaus
Raha on vähän kuin ilma: jokainen kuluttaa sitä jatkuvasti, yleensä huomaamatta ja joskus ahnaasti.

Tämä iski ihan erityisesti, huomaamatta ja ahnaasti olivat minusta ihanat vastakohdat tässä vertailussa. Ja ahnas on minusta muutenkin sanana jotenkin erityisen viehättävä  :D

Lopetus oli minunkin mielestäni nimenomaan tehokas; niinhän se on, että tähän elämään kuuluvat kummatkin hetket, niin sielunkumppanuuden hehkeät kulminoitumat kuin kitkerät, vittumaiset maanantai-aamutkin. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä tekstistä hirmuisesti, tässä oli kaikki kohdillaan. Siis kiitos ja kumarrus, ilahduttava löytö!
sano mua rovastiks

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Päät kohtaa | K-7 | LW12
« Vastaus #3 : 11.04.2014 23:27:26 »
Pics: Kiitos kommentista ja kirjaimellisesti haastavista lyriikoista! :) Aavistuksen ahdisti kuulla, että ne oli sulta, mutta shhh…
Ei arkea toki parane väheksyä, mutta tuo biisi koitti tuupata mua semmoiseen korkealentoiseen ja yleispäteviä viisauksia vilisevään suuntaan tai maailmanparantamiseen.
Mutta antoi se mulle myös tämän idean, jonka pohjana oli pitkälti tuo lopetus. Eli mahtavaa jos se toimi. Kuplan puhkaisusta käytiin hiukan keskustelua beetan kanssa, että onko se tässä liian raju…

Verinen Paronitar: Joo otsikointi ei ole mun vahvin laji. Tuo tuli mieleen ja sai edes jonkinlaisen kaksoismerkityksen, ja koska en parempaakaan keksinyt, se sai jäädä. No mutta sovitaan, että kummallinenkin voi olla kelvollinen ;D
Olen aika yllättynyt, että tykkäsit tuosta lainaamastasi kohdasta, koska kirjoittaessa se tuntui jotenkin teennäiseltä, vaikka ajatus ilmauksen takana oli ihan aito. Juuri tämän takia on niin tärkeää saada palautetta.
Kiitos paljon kommentista myös sulle! :)

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Päät kohtaa | K-7 | LW12
« Vastaus #4 : 24.04.2014 21:14:39 »
Otsikkoon olen jo pari kertaa kiinnittänyt huomiota, ja päätin nyt sitten oikein avatakin. Hyvä päätös oli! Tykkäsin tästä tosi tosi paljon. Muhun iskee aina kovaa tekstit, joissa esitetään mitä arkisimmat asiat mielenkiintoisina ja merkityksellisinä. Tässäkin ostosten maksu sai uusia ulottuvuuksia kertojan ajatusjuoksun kautta.

Lainaus
Käsittämättömän surullista juosta apaattisena kilpaa rahan kanssa. Siinä kilpailussa ei ole kuin toisia sijoja, häviöitä muka kutkuttavan lähellä voittoja. Raha on vähän kuin ilma: jokainen kuluttaa sitä jatkuvasti, yleensä huomaamatta ja joskus ahnaasti. Totta kai minäkin hengitän, juuri nyt huolettomasti. Vaihdon väline, pakollinen paha ja muita kliseitä kyllä – ei köysi kurkkuni ympärillä, ei koskaan.

Tää oli huima. Melkein runollinen rytmi, rupesi heti joku reggaebiitti soimaan päässä. Tän sisäisen monologin mahtipontisuus asettui hienosti kontrastiin lopun kanssa. Loppu oli tehokas, pudotti maanpinnalle sekä lukijan että kertojan. Tykkäsin siitä, miten eleettömästi ja osoittelematta olit toteuttanut kaverusten välisen kohtauksen. Rivien välistä lukeminen jäi lukijan tehtäväksi.

Kiitos paljon tästä, pitää tutustua muihinkin sun teksteihin! :--)

her shaking shaking
glittering bones

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Päät kohtaa | K-7 | LW12
« Vastaus #5 : 26.04.2014 11:04:54 »
Kiitos sugared, onpa mukava kuulla, että tykkäsit :)
Tämä on tosi hyvää oppia, että tällainen työllä haastetta varten kasattu teksti voi miellyttää ihmisiä. Yleensä kun olen fiiliskirjottaja. No eipä mulla montaa tekstiä täällä edes ole, uutta tämmöinen kaunokirjallinen skriivailu ylipäätään.
Hauska pontti tuo rivien välistä lukemisen jättäminen lukijalle, se taitaa olla mulle tyypillistä heikkoudeksi asti :D
Kiitos kommentista!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 091
Vs: Päät kohtaa | S | LW12
« Vastaus #6 : 06.09.2015 13:25:50 »
Luin tämän jokin aika sitten, tykkäsin ja olin kommentoimassakin, mutta sitten tuli jotain muuta ja unohtui. Valitettavasti unohdin tämän nimenkin kuin myös kirjoittajan ja tänään teetä keittäessä tuli semmonen fiilis, että mun pitää etsiä tämä uudestaan käsiini, mutta MITEN. Muistin takuuvarmasti yhden sanan "pin-koodi" ja here I am. Tällä alkuselostuksella haluan havainnollistaa, että tämä teksti teki vaikutuksen :)

Minä ja päähenkilö ollaan aika eri maailmoista, tai ei ehkä olla, mutta ajatellaan olevamme. Oli jotenkin todella mielenkiintoista lukea hahmosta, jonka ajatusmaailma ei ole ihan sitä tyypillisintä ja kyynisyydessäänkin se on aika syvällinen. Tuli jotenkin semmonen fiilis, että kertoja kulkee määrätyllä tiellä, mutta ajattelee voivansa poiketa siltä milloin tahansa (hän uhmaa kohtaloa, kun ei piilota pin-koodiaan, hän miettii pyytävänsä kassaneitiä lähtemään mukaansa) mutta hän ei tee sitä ennen kuin vasta lopussa ja saa siksi turpaansa. Tosi katkeransuloista, ja hienoa. Itse ainakin tarvitsin tällaista bitch slappia kasvoilleni, koska oon aina niitä, jotka odottaa, että kaveri tajuaa saman ja pussaa takaisin ja kaikki on happy-happy. Ehkä juuri tämä onneton kuplan rikki posauttaminen jätti tästä jäljen mieleeni ja pidin tästä, koska tämä yllätti.

Pohdiskelu rahasta, sen luonteesta ja arvosta oli jotenkin viehättävän laiskaa ja omalla tavallaan välinpitämätöntä. Ja en tiedä, tämän kertojan ajatusmaailmasta ei avata paljoa, mutta se mikä kerrotaan, kiehtoo, varmaan siksi että hänen tapansa katsoa maailmaa poikkeaa omastani. Olisi kiva kuulla tästä tyypistä lisää.

Tosi hyvin sait biisin kiedottua tähän messiin. Teksti ei ollut pitkä, mutta sen katkeransuloinen fiilis välittyi tosi hyvin ja minä vaan tykkäsin tästä. Lopetus on kanssa ihan loistava, toisaalta käy sääliksi, mutta toisaalta sitä tietää, että elämä on tuollaista ja sille me ei voida mitään. Kiitän tästä lukukokemuksesta! :)

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Vs: Päät kohtaa | S | LW12
« Vastaus #7 : 08.09.2015 19:03:05 »
Kiitos ihan hirrrveästi, Sokerisiipi! Aikamoista, että oikeen uudelleen etsit tämän käsiisi kommentoidaksesi. Hyvä, ettei moni ole kirjoitellut pin-koodista ;D
Hyvinkin semmosia fiiliksiä ja tulkintoja teit, mitä tässä taustalla olikin. Päähenkilölle en kehitellyt sen suurempaa persoonaa tai ympäröivää tarinaa, mutta tosiaan hällä on ajatus (illuusio?) vapaudesta, vaikka lopulta tietyt jutut koskevat häntä ihan siinä missä jokaista meistä. En osaa sanoa onko kyse suuremmasta maailmankatsomuksesta vai hetkellisestä irtioton yrityksestä. Rahapolitiikka ei ole mun alaa, joten se on vieläkin enemmän hämärän peitossa ja tulkintojen varassa :D Liittynee kuitenkin tuohon näkemykseen elämästä ja asenteeseen sitä kohtaan.

Olipa kyllä piristävää saada näin mietittyä palautetta originaalipätkästä. Ehkä sitä voisi jotain uuttakin julkaista pitkästä aikaa...