Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Hiljainen katkeruus |S| Sherlock/Moriarty, Johnlock, draama  (Luettu 1476 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Nimi: Hiljainen katkeruus
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Sherlock (BBC)
Ikäraja: S
Paritus: Sherlock/Moriarty, platoninen Johnlock
Genre: draama
Disclaimer: En omista herroja, vaan he kuuluvat ACD:lle ja sarjan luojille.

A/N: Eäh, kauheen hankala teksti, kun en oo oikeastaan missään välissä tyytyväinen tähän. Hrr, jotenkin tän fandomin kirjottaminen on tuskastuttavan hankalaa, vaikka tykkäänkin siitä ihan liikaa. Yyh, tekis vaan mieli ulista, koska en todellakaan voi sanoa tän olevan mun parhaita tekstejä, mutta menköön. En nimittäin keksi tästä editoitavaa ja Vuosi raapalehtien ajaa julkasemaan edes jotain tänään, jotta pysyn aikataulussa – eikä mulla ole muutakaan raapaletta valmiina ja editoituna. Nää mun BBC!Sherlockini taitavat muutenkin olla lähinnä kokeilua ja tutustumista, kun yritän päästä näihin hahmoihin sisälle ja oppia kirjoittamaan heistä. Parituksena Sherlock/Moriarty on ehkä mulle vaikein, osaan paremmin Johnlockia, mutta joskus on astuttava ulos mukavuusalueelta ja vain kirjoitettava. 


Sherlock puuskahtaa tuskastuneena ja heittää kirjansa seinään. John vilkaisee lehdestään ylös ja kohottaa kysyvänä kulmiaan. Etsivä ei reagoi, vaan alkaa kävellä hermostunutta kehää huoneessa haroen välillä kiukkuisesti tummia hiuksiaan. John taittelee lehden siististi syliinsä ja ristii kätensä sen päälle.

”Sherlock…”

Sherlock vilkaisee ikkunasta ja palaa lopulta takaisin päämäärättömään askellukseen, joka saa Johnin hermot kiristymään uhkaavasti kohti katkeamispistettä. Entinen sotilaslääkäri vetää syvään henkeä ja rykäisee. Sherlock lakkaa askeltamasta ja kääntyy katsomaan Johnia kädet tummiin hiuksiinsa sotkeutuneina.

”Mitä?”

John pudistaa päätään. Sherlock ähkäisee tuskastuneena, mutta istuutuu nojatuoliin Johnia vastapäätä ja taittelee jalkansa niin, että pystyy nojaamaan polviinsa. Hiljainen hymy kutittelee Johnin suupieltä, kun tämä tarkkailee ystäväänsä. Lääkärin silmissä asuu kuitenkin häivä katkeruutta, hän kyllä tietää, miksi Sherlock on levoton. Etsivä on pitkästynyt, hylkää kaikki tapausehdotukset, joita saa ja nimittelee niitä tylsiksi tai itsestäänselvyyksiksi.

Sherlock ristii jalkansa ja kurkottaa viulunsa käsiinsä, alkaa näppäillä hiljaisia säveliä esiin sen uumenista ja tuijottaa Johnia elohopeasilmillään.

”Jimistä kuulunut mitään?” tummatukka kysyy, yrittää naamioida äänensä huolettomaksi, mutta sävelaskelen horjahdus paljastaa Johnille, että etsivä ei ole yhtä huoleton kuin mitä tämä teeskentelee. John haluaisi ajatella, että Sherlock ei välitä Moriartysta (John ei koskaan edes ajatuksissaan voisi sanoa Jim) mutta tietää pettävänsä itseään.

John pudistaa päätään ja palaa lehtensä pariin. Hän ei halua kertoa, että lehden mukaan Moriarty on jälleen alkanut olla aktiivisempi, jättänyt enemmän vihjeitä. Sherlock kuitenkin näkee Johnin lävitse.

”Hänestä on maininta lehdessä”, Sherlock sanoo. Hän ei kysy vaan tietää. John kuitenkin nyökkää. Sherlock huokaisee.

Etsivä ponkaisee pystyyn ja rientää makuuhuoneeseen, ovi paukahtaa miehen perässä kiinni. John murahtaa hiljaa, hän tietää Sherlockin lähtevän nykyään yhä useammin pois asunnosta seurustellakseen rikolliskonsultin kanssa. Hän ei pysty estämään sitä aivan kuten hän ei pysty estämään valkohehkuista mustasukkaisuutta rientämästä hänen lävitseen. John tekisi mitä tahansa, jotta saisi Sherlockin pysymään enemmän kotona hänen kanssaan, mutta haasteet ovat Sherlockille huumetta samalla tavalla kuin Johnin huume on vaara.

Tumman takin heilahduksessa Sherlock katoaa ulos ja John taittelee lehtensä vihaisena. Mustasukkaisuus on tunne, jota lääkäri ei haluaisi tunnustaa, mutta hän ei voi muutakaan. Hän ei voi olla olematta mustasukkainen Sherlockin valittua Jim Moriartyn John Watsonin sijaan. Sherlockille John on vain apuri, mutta Moriarty on hänen vertaisensa.
« Viimeksi muokattu: 04.05.2014 20:55:20 kirjoittanut Vlad »
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Funtion

  • Vieras
Hei nyt oikeesti jotain järkeä tähän touhuun, eka kukaan ei julkaise uutta Sheriartya about puoleen vuoteen ja sit yhtäkkiä BANG! kaikilta tulee jotain. Miksi?? Te?? Ette?? Voi?? Julkaista?? Näitä?? Ficcejä?? Tasaisin?? Väliajoin?? Koska nyt mä alan taas tottua tähän "kerran viikossa Sheriarty-ficci" -tahtiin ja sit oon törkeen pettynyt kun tuleekin joku kuuden kuukauden tauko. >:||

”Jimistä kuulunut mitään?” tummatukka kysyy, yrittää naamioida äänensä huolettomaksi, mutta sävelaskelen horjahdus paljastaa Johnille, että etsivä ei ole yhtä huoleton kuin mitä tämä teeskentelee.
JIM!!! Fun fact: sarjassa Sherlock ei oo koskaan kutsunut Jimiä Jimiksi, vaan se on aina sanonut Moriarty tai James Moriarty (edes pelkkää Jamesia se jääräpää ei osaa käyttää!!) Siksi kiinnitän tähän huomiota -- voisiko Jimiksi kutsuminen olla merkki siitä, että heidän välinsä ovat vähän, you know, lähentyneet? Toisaalta, voisi kuvitella että Sherlock kutsuisi Jimiä silti Moriartyksi Johnin ollessa läsnä, koska joistain asioista on parempi vaieta, mutta... (Ehkä oon tätä mieltä sen vuoks, että mullon vahva headcanon jonka mukaan Sherlock ei koskaan kutsu Jimiä Jimiks, vaan itsepäisesti käyttää Jamesia, haha. Paitsi jos se on sarkastinen tai muuten vaan ärsyyntynyt.)

John haluaisi ajatella, että Sherlock ei välitä Moriartysta (John ei koskaan edes ajatuksissaan voisi sanoa JIm) mutta tietää pettävänsä itseään.
Ahaa, nythän tohon nimeen kiinnitettiin huomiota! (...kirjoitan kommaa aina samalla kun luen) Btw tosson typo, Jimin i on tullut vahingossa isolla.

Hän ei halua kertoa, että lehden mukaan Moriarty on jälleen alkanut olla aktiivisempi, jättänyt enemmän vihjeitä.
<333 Rakastan ihan himona sitä miten Sherlockin ja Moriartyn flirttailut pääsevät lehtiin saakka. Siis come on, jossain lehdessä luki et Sherlock alkoi siel oikeudenkäynnissä kuvailemaan jonkun tyypin "bedroom habits":eja ja Sherlockhan prassaili tehdäkseen Jimiin vaikutuksen, ne flirttaili toisilleen aivan kuin huoneessa ei olis ollut ketään muuta niiden lisäks. Gosh mä en kestä näitä kahta. (Plus hyi John, sun pitää kertoa! Ethän sä halua ystäväs hyppivän seinille... tai ampuvan niitä.) // e: aha, nyt Sherlock tajusi sen maininnan itsekin! Miten tyypillistä.

John murahtaa hiljaa, hän tietää Sherlockin lähtevän nykyään yhä useammin pois asunnosta seurustellakseen rikolliskonsultin kanssa.
HA I KNEW IT. Jimiksi kutsuminen paljasti koko jutun. ♥

Hän ei voi olla olematta mustasukkainen Sherlockin valittua Jim Moriartyn John Watsonin sijaan. Sherlockille John on vain apuri, mutta Moriarty on hänen vertaisensa.
Sori honey, niin se vaan menee. Tosin sarjassa käy vähän erilailla joten lueskelin vähän katkerana näitä Johnin mutinoita. Aaaahhhh, kai tähän tulee jatko-osa? Jossa kuvataan Jimin ja Sherlockin tapaaminen? Mullon koiranpentuilme kasvoillani vaikket sitä nääkää. </3

Hahmot olivat onnistuneita, kaikki oli helposti tunnistettavia ja muutenkin nappiosumia. Pidin siitä, miten nostit esiin ton Johnin vaaranhimon. Pidin myös siitä, miten kuvasit tässä Jimin ja Sherlockin suhdetta Johnin näkökulmasta, joskin törkeästi ignoorasin lopun mustasukkaisuudet ja muut koska booooooring. Otsikko antoi sitä mitä se lupasikin, tämä näkyi erityisesti tuossa lopussa. Kokonaan abstraktit otsikot ei oo mun suosikkeja, koska ne ei jää mun mieleen... mut menihän tääkin.

En hirveesti syttynyt sille, että henkilöitä kutsuttiin välillä ammattinimikkeen perusteella, se vaan joteki... rikko tunnelman. Tai siis, tohon yhteen kohtaan toi etsivä kyllä sopi, tohon... oota ku etin... ah, tähän: Etsivä on pitkästynyt, hylkää kaikki tapausehdotukset, joita saa ja nimittelee niitä tylsiksi tai itsestäänselvyyksiksi. Koska tosson samalla mainintaa tapauksista. Mut muuten olin vähän plääh noiden lääkärien ja entisten sotilaslääkärien ja muiden kaa. Makuseikka.

Voihan että, tämä oli kuin bensaa mielikuvitukseni liekkeihin, nyt aloin heti kuvitella mitä Sherlock ja Jim tekisivät yhdessä. Ehkä he juttelisivat tapauksista samalla kun he söisivät fish 'n' chipsei jossain puistonpenkillä (vaikka Jimillä olis oma annos, se silti varastais koko ajan ranskalaisia Sherlockin annoksesta) ja Sherlock valittaisi Johnista ("se ei kertonut lehdessä olleesta maininnasta!! >:||") ja Jim tiirailis mustalla taivaalla näkyviä tähtiä ja MÄ VAADIN JATKO-OSAA?? Se kertoo hyvin paljon siitä miten paljon pidin tästä, tää ficci vaan tuntui niin... uskottavalta. Erittäin uskottavalta. Mä alan uskoa että tää tapahtui oikeestikin sarjassa koska Sheriarty-teoria on totta shhh don't touch me.

...kiitos. ♥


// typoja poistelin once again
///// moriarty on kuuma se on fakta c: ja oon salamannopea mitä tulee sheriartyjen kommaamiseen
« Viimeksi muokattu: 30.04.2014 14:05:17 kirjoittanut sensaatio »

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Ääk! Kommentti? Näin nopeasti? Ohmigod...

sensaatio, kiitos kommentista. Ja kohta mä oikeesti kirjotan tälle jatko-osan, kun sinä mokoma onnistut innostuttaan mutkin siitä ajatuksesta. Ja pakko sanoa, että jostain syystä tykkään lukee sun kommentteja, olet ihana :3 (ja suuri kiitos lipsahtaneen typon bongauksesta, sieppasin sen salamana pois) Eäh, enkä osaa nyt vastata mitenkään fiksusti, koska äääää! sinä ja sun kommenttisi ♥

Njoo, noi ammattinimikekuvaukset on vähän blääh, mutta itelle tuli tyhmä fiilis, kun toistelin koko ajan John sitä John tätä, Sherlock, Sherlock, Sherlock.

Mutta joo, olen iloinen, että pidit, koska Sherlock/Moriarty on itselleni vielä vierasta aluetta ja oon vasta opettelemassa sitä (mutta silti shippaan sitä ehkä jopa enemmän nykyään kun Johnlockia (koska platoninen Johnlock on kiva) koska äääk! Finissä on liikaa hyviä Sheriarty-ficcaajeja ja Moriarty on muutenkin ihana... Sanoisin et se on kuuma, mut se olis ehkä vähän OoC-kommentti multa (voiko ficcaaja olla OoC :D))..
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016