Ficin nimi: Luottamusside
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Draama
Yhteenveto: Severus Kalkaros, sinä et läikytä taikaliemiä!
Vastuunvapaus: Rowlingin maailma, ei minun.
A/N: Nimen ficille sain Otsikko etsii tarinaa II –haasteesta. Inspiroiva nimi! Tämä ficci menee Sataseen sanalla ”mikä?”
LUOTTAMUSSIDE
”No nyt on vähän vaikea uskoa.”
”Saanko tulla sisään?”
Severus mittaili portaillaan seisovaa noitaa katseellaan. Lily näytti kalpealta ja pelokkaalta. Siltä, että hänen olisi pitänyt olla missä tahansa muualla kuin Severuksen ovella. Mutta siitä huolimatta Severus liikahti sivuun ja päästi Lilyn pujahtamaan kätensä alta sisälle. Ennen oven sulkemista Severus katsahti kadulle kuin tarkistaakseen, ettei ketään muuta ollut tulossa.
”Anteeksi, kun tulen näin ilmoittamatta, minä –”
”Sinusta ei ole kuulunut mitään puoleen vuoteen. Mikä saa sinut ajattelemaan, että olet tervetullut?” Severus kysyi silkkisellä äänellä. Lily rypisti kulmiaan ja nosti kätensä vyötäisilleen.
”Severus, tiedät hyvin, että tuo äänensävy ei tepsi minuun.”
”No ota viitta pois ja tule peremmälle”, Severus huoahti. Lily oli viimeinen ihminen, jonka kanssa hän jaksoi riidellä. Lily kuoriutui viitastaan nopeasti ja heitti sen eteisen nojatuolille. Sitten hän seurasi Severusta olohuoneeseen. Severus oli häneen selin ja järjesteli pöydälle levittämiään kirjoja kasaan.
”Haluatko kotitonttuviiniä?”
”En. Severus, minulla on sinulle asiaa. Minä… voisitko katsoa minuun päin?”
Vastentahtoisesti Severus kääntyi ympäri. Lilyn äänestä kuulsi läpi, että nyt ei oltu puhumassa mistään keveästä.
”Onko sinulla pimeän piirto?” Lily henkäisi nopeasti, kuin haluten saada äkkiä asian selvitettyä. Severus hätkähti ja vaistomaisesti nosti kätensä vasemmalle kyynärvarrelleen. Lilyn silmät laajenivat kauhusta, mutta nopeasti Severus pudisti päätään.
”Väittääkö joku niin?”
”Näytä minulle käsivartesi.”
”Lily, älä viitsi. Uskotko todella mieluummin juoruja kuin minua?”
”Severus, minä pyydän.”
Pitkään kaksikko katseli toisiaan. Kumpikaan ei kääntänyt katsettaan sivuun, vaikka aikaa kului. Lopulta Severus huokaisi ja alkoi kääriä hihaansa ylös. Vasenta kyynärvartta peitti valkoinen side. Lilyn katse porautui ensin siteeseen ja sitten taas syvälle Severuksen silmiin. Severus katsoi takaisin ja sanoi:
”Siinä on palovamma. Läikytin unilientä. Kuuma noidankattila –”
”Severus Kalkaros. Sinä et läikytä taikaliemiä. Sinä et läikytä taikaliemiä! Koskaan!” Lily melkein huusi. Severus viittasi häntä kädellään rauhoittumaan ja näytti liioitellun välinpitämättömältä.
”Nyt läikytin.”
”Avaa side.”
”Kuule Lily. Minä en aio suostua sinun jokaiseen mielenliikkeeseesi. En enää.”
”Ja minä en aio katsoa vierestä, miten sinä myyt itsesi pimeydelle!”
”Mutta sinä pakotat minut katsomaan vierestä onneasi Potterin kanssa, niinkö? Arvaa, miten mukavalta tuntui, kun Lupin kertoi huolimattomassa sivulauseessa, että te olette menossa naimisiin? Kävikö mielessä, että olisit voinut kertoa sen minulle itse?” Severus sanoi täysin rauhallisesti, mutta hänen silmistään Lily luki jotakin aivan muuta. Lily katsoi sivuun ja nieleskeli muutaman kerran, ennen kuin vastasi:
”Se… James kosi niin yllättäen, enkä minä osannut sanoa hänelle muutakaan. Ja… en ole kertonut siitä kenellekään, mutta James ilmeisesti on. Olen pahoillani, ettet kuullut sitä minulta”, Lily sanoi. Hänen äänensä oli madaltunut pieneksi, epätoivoiseksi kuiskaukseksi. Severuksen sydäntä kivisti. Hän oli jaksanut toivoa, että Lupin olisi valehdellut tai ollut väärässä. Severus pudisti päätään kuin yrittäen karkottaa hitaasti ja varmasti mieleensä hiipivän tyhjän olon. Lily katsoi häntä ja näytti surulliselta. Severus käänsi katseensa sivuun ja sanoi:
”Oliko sinulla vielä jotakin asiaa?”
”Minä olen kaivannut sinua.”
Severus tunsi päänsäryn alkavan jossakin takaraivossa. Lilyn aiheuttama päänsärky alkoi aina sieltä. Lilyn aiheuttamaa päänsärkyä Severuksella oli varsin usein.
”Jos tuo on keino saada minut avaamaan side, niin hyvin on Potter sinut opettanut.”
”Säästä ilkeydet muille. Minä ihan totta olen kaivannut sinua. Minun ei olisi pitänyt lähteä sanomatta mitään, mutta kun minä en osannut luottaa sinuun ja-”
”Ja sitten Potter tapahtui.”
”Severus-kiltti, onko sinun pakko puhua koko ajan Jamesista?”
”Hyvä on, puhutaan minusta sitten! Minä olen ajatellut sinua lakkaamatta. Minä en pysty ottamaan vastaan sitä, että sinä olet menossa naimisiin Potterin kanssa, mutta silti tulet tänne rupattelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en pysty ottamaan sitä vastaan!” Severus tiesi sanovansa enemmän kuin olisi ollut viisasta, mutta tyhjä olo sisuksissa ei antanut hänen olla hiljaa. Lily näytti kurjalta.
”En minä sitä sinulta pyydäkään. Näytä minulle kätesi, niin minä jätän sinut rauhaan.”
”Sinä et vieläkään osaa luottaa minuun?”
”Mikset sinä voi avata sidettä?”
”Minä vannon, ettei se peitä mitään muuta kuin palovamman. Sinä olet pyytänyt minulta vaikka ja mitä, kohtuuttomiakin asioita, ja olenko minä koskaan kieltänyt sinulta mitään? En. Enkä ole myöskään pyytänyt mitään. Mutta nyt pyydän: Luota minuun.”
”Sinulla ei ole pimeän piirtoa?”
”Ei ole.”
Hetken kaksikko seisoi hiljaisuuden vallitessa ja tuijotti toisiaan. Lopulta Lily otti pari askelta Severuksen luo. Varovasti hän kietoi kätensä Severuksen ympärille. Severus jähmettyi paikoilleen, mutta vastasi lopulta halaukseen. Lily huokasi vasten hänen vasenta korvaansa. Severus tunsi päänsärkynsä siirtyvän välittömästi sinne. Lilyn käsi laskeutui Severuksen niskasta ensin kaulalle (voi helvetti) ja sitten olkapäälle. Severus oli siinä hetkessä valmis unohtamaan, että Lilystä ei ollut kuulunut mitään puoleen vuoteen ja että hän oli menossa naimisiin.
”Pahuksen… luottamusside”, Lily mutisi ja pysäytti kätensä Severuksen kyynärpäähän.
”Mikä?”
”Luottamusside. Sinä onneton mittaat minun luottamustani jonkin pahuksen rievun avulla”, Lily murahti, mutta purskahti sitten nauruun, ”tosin olen varmasti ansainnut sen.”
Lilyn nauru lämmitti Severuksen kehoa mukavasti. Tai sitten se oli toinen keho siinä lähellä. Varovasti Lily sormeili valkoisen siteen hapsottavaa reunaa, mutta Severus luotti täydellisesti siihen, että nainen ei avaisi sitä ilman hänen lupaansa. Mutta yhden asian Severus halusi vielä selvittää:
”Kuka väitti, että minulla on pimeän piirto?”
”Ei oikeastaan kukaan.”
”Oikeastaan?”
”Niin. Minä itse ajattelin, että… kun eihän sitä koskaan tiedä.”
”Minä en kiellä sitä, etteikö pimeys kiinnosta minua. Mutta niin kiinnostavat monet muutkin asiat. Sellaiset asiat, joista minun pitäisi luopua, jos päättäisin palvella pimeää.”
”Kuten?”
”Valo”, Severus sanoi ja hymyili vinosti. Lily hymähti. Yllättäen hän otti Severuksen käden omaansa ja puristi sitä kevyesti.
”Ystäviä taas?”
Severuksen päänsärky ulottui jo vasempaan silmään asti, kun hän pakotti huulilleen hymyn ja vastasi:
”Tietenkin.”
Lily nousi varpailleen, painoi nopean suudelman Severuksen poskelle, tuskallisen lähelle huulia, ja oli jo siinä samassa pukemassa ulkoviittaa päälleen.
”Minun on pakko mennä. Illalla on Petunian lapsen ristiäiset. Voitko kuvitella? Siellä on varmasti aivan kauheaa, mutta äiti pakottaa minut tulemaan. Ikään kuin Petunia ei mieluummin kuolisi kuin esittelisi minut rovastille. Severus, onko kaikki okei?”
”On. Minä… kerro äidillesi terveisiä”, Severus mutisi. Hän olisi halunnut sanoa jotain siitä, miten vaikealta tuntui, että Lily haastoi ensin riitaa, mutta rupatteli sitten mitä niitä ja näitä ja oli kuin ei olisi menossa naimisiin, mutta Severus ei todellakaan tiennyt, mitä olisi voinut sanoa.
”Kerron. Voi hyvin!” Lily sanoi ja oli poissa.
Severus raahusti olohuoneeseen. Päänsärky jyskytti nyt molemmissa silmissä. Severus heittäytyi nojatuoliin ja hautasi päänsä käsiinsä. Hän istui siinä hyvän tovin ja odotti, että päänsärky menisi ohi. Mutta päänsärky oli kuin Lily, se tuli ja meni miten mieli. Se ei kysellyt Severuksen mielipidettä.
Severus käänsi katseensa kyynärvarttaan peittävään siteeseen. Outo puistatus kulki läpi selän. Severus vetäisi syvään henkeä ennen kuin alkoi varovasti kääriä sidettä auki. Side putosi lattialle ja paljasti tuoreen, vielä vähän verisen pimeän piirron. Se tuijotti Severusta voitonriemuisena. Severus tuijotti ilmeettömänä takaisin.
