6. luku
Harry sihahti nopeasti tunnussanan Lihavalle leidille, joka marisi pojan herätettyä hänet.
”Rukoilen, teen mitä vain, kunhan vain kukaan ei ole enää jalkeilla…” Harry pyysi mielessään.
Hän irvisti, kun lattia narahti voimakkaasti pojan astuessa oleskeluhuoneeseen.
”Huh! Täällä ei ainakaan ole…” hän ajatteli pyyhkien tuskanhikeä otsaltaan.
”Missä sinä olet ollut!?” ruskeahiuksinen tyttö huudahti sukkelaan hypellessään nopeasti portaat alas.
”Hitto.. Öh, minä..” rohkelikkopoika aloitti, mutta ei saanut sanaa suustaan.
Ei edes Hermionen jäätävän katseen alaisena.
”Annas tulla nyt vaan!” tyttö sanoi tiukasti. ”Ja.. Miksi sinulla on pelkät housut jalassa, Harry?” Hermione sanoi katsoessaan pojan syliin, joka oli täynnä ruttuisia vaatteita.
”Voin kyllä selittää..” poika yritti epätoivoisesti. Sitten Hermionen kasvoissa välähti.
”Sinä olit Dracon kanssa, etkö ollutkin?”
”Mistä sinä.. Mistä lähtien se on ollut Draco?” Harry aloitti katsellen kiinnostavasti varpaitaan,
mutta jatkoi sitten tiukasti. Tyttö näytti melkein syylliseltä. Hän hieroi niskaansa ja
tuijotti kattoon epätoivoisena. Poika katsoi tätä kulmiensa lomitse.
”Hyvä on, hyvä on!” Hermione huusi ja lysähti sohvalle. ”Me järjestimme kaiken..” Harry istuutui
bruneten viereen kuunnellen joka ikisen sanan hyvin tarkasti,
kun Hermione selitti juurta jaksaen, kun he olivat tavanneet kahvilassa.
”Jaa.” Harry sai lopulta sanotuksi. ”Tuota, teidän
treffinne järjestivät oikeastaan minä ja Ron.” hän naurahti.
”Arvelinkin jotain tuollaista.” tyttö murahteli. ”Mutta, anna anteeksi. En oikeasti halunnut rikkoa teidän välejänne tai mitään, mutta et tiedä mihin Draco Malfoy pystyy…”
”Usko pois, tiedän varsin hyvin.” Harry virnisti. ”Kuitenkin.. Mitä helvettiä se Ronin kiroaminen oli?” Hermione näytti pelästyneeltä ja vihaiselta samaan aikaan.
”M-mikä k-k-kiroaminen?” hän kysyi hiljaa.
”Etkö oikeasti tiedä..?” poika aloitti. Hermione pudisti päätään.
”Oijoi..” Harry voivotteli pidellen päätään.
”Mutta muistan, että olin yksin tekemässä läksyjä kirjastossa illalla. Sitten joku koski minua.
Se kosketus tuntui kuin betonilta. Ja kaikki pimeni. Muistan heränneeni länsisiiven luutakomerosta
seuraavana iltapäivänä.” tyttö kertoi yhteen putkeen.
”Onko sinulla yhtään hajua, kuka se olisi voinut olla?”
”Tuskin kukaan oppilaista..” Hermione sanoi ja Harry kertoi olevansa samaa mieltä.
”Mutta nyt minun pitää todellakin saada unta!” poika mumisi ja haukotteli isosti.
”Hyvä on. Mutta kertoisitko edes yhden jutun..?”
”Niin?”
”Teittekö sinä ja Draco sen?” tyttö myhäili.
”Minkä?” Harry teeskenteli tietämätöntä.
”HARRY!”
”Okei, okei. No, ei..
Aivan.”
”Mitä tuo oli tarkoittavinaan..? Hei! Mihin sinä menet!?” Hermione huusi ärsyyntyneesti pojan perään.
”Nukkumaan, kuten sanoin,” tämä virnisti.
”Selvä. Hyvää yötä! Mutta Harry, sinun täytyy jossain vaiheessa kertoa Ronille..”
”Kyllä, kyllä. Öitä!”
~.~
”Tänään kokeillaan jotain uutta, pikku huorani..” Draco sanoi pidellen kädessään vaaleansinistä posliinikulhoa.
”Mitä tuolla on?” Harry hymyili ja yritti kurkotella nähdäkseen pidemmälle. Minkäs sille voi, jos on hieman lyhyt.
”Kohta näet.” luihunen hymisi ja sopersi jotkin sanat, mitä Harry ei tunnistanut.
Seuraavaksi tumma poika olikin jo pylvässängyn päädyssä vaaleanpunaisella karvapeitteellä
päällystetyillä käsiraudoilla kiinni. Ja täysin alasti.
”Tästä sinä tulet pitämään… No, nauti!” poika näki, että blondin pitelemässä kulhossa oli pinkkiä kermavaahtoa.
Hän kauhoi sitä sormillaan Harryn vatsan päälle ja sitten siitä alaspäin. Vaahto oli kylmää,
ja se tuntui melkein kutittelevan. Hyvin hitaasti ja kiusoittelevasti luihusprinssi lähti nuolemaan
sitä Harryn vatsalihaksia pitkin. Kutitteli kielenkärjellään joka ikistä solua siirtyen aina vain alemmas ja alemmas. Rohkelikko kiemurteli tämän alla ja rukoili toimimaan nopeammin….”Harry.. HARRY! Luojan tähden, sinähän voihkit! Näetkö taas painajaista!?” kuului tuttu ääni jostain kaukaa.
Poika palasi vihdoin takaisin omaan maailmaansa.
”En lähellek- tai siis, joo.” hän höpisi. Aikaisempi puhuja oli Ron.
Hän katsoi Harrya huolestuneesti. Lakanat olivat märät hiestä, kuten myös pojan hiukset,
jotka olivat liimautuneet otsalle peittäen salamanmuotoisen arven. Harry kurkisti varovaisen hitaasti peittonsa sisään.
”Saakeli! Joudun odottamaan vielä kauan, ennen kuin uskaltaudun mennä ihmisten ilmoille tämän kanssa..!” hän nurisi.
Kun Harry alkoi tarkemmin miettimään hänen oikeaa suhdettaan Draco Malfoyhin hän tuli ajatelleeksi,
että pojat eivät olleetkaan niin erilaisia, kuin aluksi saattoi olettaa. Olivathan he eri tuvista ja suvut olivat täysin erilaisia puhumattakaan siitä, olivatko he ``pimeyden´´ vai ``valon´´ puolella. He olivat fyysisestikin erilaisia.
Draco oli aina tyylitelty ja sopivan solakka treenattuineen rintakehineen kun taas Harry oli epäsiisti,
ehkä jopa sotkuinen ja liian laiha. Yksityiskohtaisestikaan pojista ei löytynyt sitten mitään samaa.
Toisella oli pikimusta paksu tukka ja toisella vaaleat tiukasti taakse sliipatut hiukset
– jotka Harryn mielestä näyttivät paljon paremmilta sekaisina. - Kuin yö ja päivä tai suola ja sokeri.
Mutta silti kuin jin ja jang, jotka tarvitsevat ja täydentävät toisiaan.
Harryn ajatukset katkesivat Ronin huutoon:
”Mitä hittoa sinä vielä kuhnailet?! Äh, anna olla, minä menen jo Hermionen kanssa edeltä,”
”Tosiaan! Herm!” Harryllä välähti, kun tämä muisti edellisiltaisen keskustelun tytön kanssa.
Hänellä ei oikeastaan edes ollut nälkä, joten päätti suosiolla jättää aamiaisen väliin.
– Tosin Harryn teki jostain kumman syystä palavasti mieli kermavaahtoa…
~.~
”Käyttäydyt taas ihan kummallisesti!” punatukkainen poika huudahti kun hän löysi Harryn rohkelikkojen oleskeluhuoneesta.
”Hm.” hän hymähti vastaukseksi ja syventyi muka lukemaan ennustuksenkirjaa.
”Olen tosissani!” Ron tiuskaisi ja löi nyrkillä sohvatyynyä.
”Vau, ensimmäinen kertasi..” Harry sanoi välinpitämättömästi kirjan hiirenkorvaa nypläten.
”Mikä sinuun on oikeasti mennyt? Kohta on joulukin…”
”Entä sitten? Luuletko, että kaipaan lahjoja
’perheeltäni’ ?” poika sätti ja piiloutui uudestaan kirjansa taakse.
”En! Minä vain luulin, et-”
”No pidä sitten pääsi kiinni,” Harry sihahti liiankin nopeasti. Hänen ei todellakaan ollut tarkoitus esittää asiaa tuolla tavalla, eikä edes yrittää sanoa mitään sellaista.
”Ehkä pidänkin!” Ron murahti takaisin ja painui portaita pitkin makuusaliin kantapäät paukkuen.
”Hyvä!” poika huusi vielä hänen peräänsä.
Kun ovi oli kolahtanut kiinni, Harry hautasi pään käsiinsä.
”Oikeasti! Mitä helvettiä minä teen!? Ehkä minä en vain pidä Ronista enää.. Hitto, taas ajatukseni karkaavat..
Totta kai rakastan häntä.. Tai.. ÄH!” Harry kiljui sisäisesti. Hän oli juuri aikeissa hakata otsaansa seinään,
kun muuan ensiluokkalainen rohkelikkotyttö tuli oleskeluhuoneeseen.
”Öh.. Niin, tuota. Joku poika seisoi oviaukossa ja käski antaa tämän sinulle.” lettipäinen tyttö sanoi hyvin hiljaa antoi rutistuneen paperinpalan Harrylle ja juoksi nopeasti takaisin ulos. Harry oli melko varma,
että lappu olisi Dracolta. Tai hän tiesi, että se olisi.
Poika oli osunut oikeaan. Lapussa oli tasan neljä sanaa ja allekirjoitus:
Mitä aiot tehdä jouluna? D.M.”EEIIIII!” juuri tuota Harry oli pelännytkin. Ei sillä, että hän haluaisi kieltäytyä…
”Tuota, sori se äskeinen.” matala ääni kuiskasi pojan takaa. Hän hätkähti ja sulloi nopeasti paperin taskuunsa.
Puhuja oli Ron.
”Älä.. Minun olisi pitänyt pitää suuni kiinni,” Harry vastasi varovaisesti.
”Miksi me edes riidellään?” punapää hymähti ja kosketti toisen pojan kättä. Harry kohautti olkapäitään ja hymyili pienesti.
”Olin kuitenkin yrittämässä kysyä sinulta, että onko sinulla menoa jouluna..?”
”SAATANA” Harry kirosi ääneti. ”No, en ole aivan varma. Minulla saattaa olla jo joitain suunnitelmia..”
”
Mitä?! Siis onko sinulla muita suunnitelmia..?” Ron kysyi hieman epävarmalla äänellä.
Juuri tuollaista reaktiota Harry oli odottanutkin.
”Niin, kun.. Minä lupasin jo jäädä Tylypahkaan.” tämä töksäytti. ”Siis.. Öh.. Lunakin jää tänne!” Harry keksi,
mutta yritti heti peruuttaa sanomansa.
”Olen ehkä maailman huonoin valehtelija.. Ja se tässä onkin ongelma! Valehtelen taas poikaystävälleni..””Sinä jäät tänne mieluummin Lööperin kanssa, kuin tulet meille?” Ron kysyi melkein huvittuneena.
”No sinähän tiedät, että hänellä ei ole paljonkaan ystäviä ja…” Harry yritti.
”Ai, no. Ei kai sille sitten voi mitään,” poika huoahti alakuloisesti. Harryn teki mieli purskahtaa itkuun.
Niin säälittävältä Ron näytti.
”Mutta tuletko sinä?”
”Häh? Mitä?” Harry säikähti, sillä ei ollut kiinnittänyt toiseen poikaan minkäänlaista huomiota,
vaan tuijotellut lasittunein silmin eri puolille huonetta.
”Tunnille. Meillähän on ennustusta..”
”Jaa, niin, joo.” tämä jatkoi pikaisesti ja nappasi kirjansa pikaisesti pöydän päältä.
Poika lähti nopeasti pinkomaan kohti portaikkoa punapää kintereillään.
”Oi! Anteeksi..
Harry!” huudahti Hermione, niin kuin se olisi maailman seitsemäs ihme,
samalla kun oli törmätä Harryyn. Poika pysähtyi siihen paikkaan melkein kuin kangistettuna ja Ron,
joka juoksi tämän takana törmäsi kovalla voimalla Harryn selkään.
”OUH!” he huusivat yhteen ääneen. Hermione katseli heitä huvittuneina kulmiensa alta.
”Jos me nyt vain mentäisiin sinne luokkaan,” Harry sujautti ja tuijotti kiinnostuneena kohti kattoa.
Hän alkoi taas kävellä niin ripeästi, etteivät Ron ja Hermione pysyneet tämän perässä.
Tyttö hymähti ja pudisteli päätään.
”Onko sinulla tietoakaan, että miksi hitossa Harry aikoo viettää joulunsa täällä
Lööperin kanssa?” Ron kysäisi nopeasti kun tämän poikaystävä oli sopivalla kuuloetäisyydellä.
”Harry.. MITÄ?”
”Niin hän minulle sanoi. Ei kuulemma voi viettää joulua kanssamme Kotikolossa, sillä Harry a.k.a. Valittu aikoo jäädä koko loman ajaksi tänne sen idioot- ”
”Älä kutsu Lunaa idiootiksi, Ronald.” Hermione sanoi vakavalla äänensävyllä. Ron hörähti,
sillä tyttö muistutti vain yhä enemmän Molly Weasleytä.
”Mutta etkö siis tiennyt?” poika kysyi nopeasti huomatessaan bruneten katseen.
Hermione pudisteli päätään ja aukaisi samalla puisen oven. Ron ei ollut edes tajunnut,
että he olivat kävelleet koko ajan jutellessaan.
”Tässä on kyllä jotain mätää.” tyttö ajatteli istuutuessaan Ronin viereen.
”Harry ei vietä jouluaan Lunan kanssa. Sen verran hyvin minä hänet sentään tunne, mutta voisiko olla...””Öö, ikävä keskeyttää vakavat pohdiskelusi Herm, mutta mistä lähtien sinä olet osallistunut taas ennustuksen tunneille?” Ron kysyi,
vasta äsken tajutessaan, että tyttö istui tämän kanssa samassa pöydässä Punurmion luokassa.
”No, minä ajattelin, että Firenze voisi opettaa välillä joskus jotain kiinnostavaakin,”
”Mutta meillä on tänä vuonna Punurmio.” poika sihahti, mutta Hermione heristi pienesti etusormeaan ja hyssytteli Ronia.
”Missä Harry on?” Hermione kuiskasi.
”Tuolla se istuu Malfoyn kanssa.” Ron vastasi tyynesti ja kesti melkein kymmenen sekuntia ennen kuin pojan päässä välähti. ”
MALFOYN!?”
”Ja juuri kun kaikki oli menossa niin hyvin…” Hermione – melkein – kirosi mielessään.
”Harry on varmasti pakotettu sinne, sillä ei ollut muita paikkoja vapaana..” hän keksi nopeasti ja yskäisi todella kuuluvalla äänellä, sekä tavoitti Harryn katseen. Poika katsoi tätä kysyvästi ja kun tyttö vinkkasi päällään Ronin suuntaan,
Harry kiskaisi tuolinsa nopeasti kauemmas ja yritti näyttää ärsyyntyneeltä, vaikka se oli hyvin hankalaa blondin silitellessä tämän sisäreittä..
”Katso nyt!” Hermione hihkaisi Ronille, joka kääntyi nopeasti salaa lääppivää paria kohti,
hymähti sitten ja jatkoi kynnenalusten kaiveluaan. Hermione ei voinut olla tuntematta pientä ällötystä,
mutta se meni nopeasti ohi vilkaistessaan punatukkaisen pojan lämpimän sinisiin silmiin.
Lopputunti sujui todella leppoisasti, sillä Sibylla Punurmio oli joutunut yllättäen sairaalasiipeen vakavien mätäpaiseiden takia, joten oppilaat saivat luvan lukea koko tunnin juttuja Punurmion lukuisista ennustajasukulaisista.
~.~
”Ai, olet vielä valveilla.” Ron sanoi hiljaa laskeutuessaan portaat alas hämärään oleskeluhuoneeseen.
”Ron!” tyttö säpsähti. ”Ja kyllä. Ajattelin kirjoittaa vanhemmilleni pitkästä aikaa kirjeen, mutta miksi sinä olet täällä?”
”Ei se ole niin tärkeää,” tämä vastasi nypläten flanelliyöhousujensa lahjetta.
Hermione raapusti jotain todella tiuhaan tahtiin pergamentille.
”Minulla on ikävä heitä..” hän sanoi hiljaa uneksuvasti. Ron vilkuili vaivaantuneesti ympärillensä.
Poika kiinnitti huomiota takassa olevaan hiillokseen ja totesi huoneessa olevan todella viileä.
”Tuota noin.. Onko, onko sinun kylmä?” Ron kysyi vaivihkaa.
”Mitäh? No, onhan täällä aika vilpoinen..” Hermione sanoi ja kipristeli huomaamattaan varpaitaan.
Ja hänen ihonsa oli jo ennestään kananlihalla. Ron hieroi varovaisesti tytön molempia käsivarsia lämmittääkseen niitä. Hermione hymyili pienesti. Poika siirtyi – ilman mitään takaa-ajatuksia –
silittämään bruneten kylkiä ja kun hän oli päässyt lantion kohdalle, Hermione hätkähti ja vetäytyi hieman taaksepäin.
Ron vilkaisi tätä melkein anteeksipyytävästi, mutta tytön kasvot hehkuivat.
Parin minuutin tuskallisen hiljaisuuden jälkeen Ron uskaltautui taas puhumaan:
”Mitä sinä olet tuumaillut Harrystä viime aikoina?” Hermione nosti käsiään tietämättömyyden merkiksi.
”Ajattelin vain, että ehkä hän olisi kertonut sinulle jotain.. Tai siis, jos olette jutelleet..”
”Olemme me puhuneet.” tyttö vastasi rehellisesti. Ron katsoi tätä kysyvästi.
”No, siis. Ei kuitenkaan mitään kummempia..
Kai.”
”Aha.” poika sanoi tylysti, mutta päätteli kuitenkin, ettei tyttö ollut kertonut koko totuutta.
”Entäs, tiedätkö vieläkään kuka sinut kirosi?” Hermione pudisteli päätään hieman apeana.
”No menetkö kotiisi joululoman ajaksi?” Ron jatkoi kyselyään, kuin olisi tentannut toiselta kaiken mahdollisen.
”Tuskin. Tiedät varmaan, miten paljon lapset syövät karkkia jouluaikana.
Hammaslääkärin vastaanotolla kyllä riittää potilaita..” Hermione sanoi ja taitteli pergamentin siistiin kirjekuoreen
ja laittoi sen laukkuunsa. Ron nyökkäili pienesti.
”Joten.. Ajattelin kysyä, että kun Harry ei pääse, niin tulisitko…”
”Tietenkin tulen, Ron! Mielelläni!” tyttö hihkaisi ja halasi poikaa lämpimästi ja ehkä liiankin kauan.
”Mutta, taidan mennä nyt nukkumaan.. Hyvää yötä!”
”Öitä!” Ron huusi takaisin ja palasi makuuhuoneeseen.
A/N: Tässä oli nyt 6. luku. En henkilökohtaisesti erityisemmin pitänyt tästä, sillä itse tarvitsen enemmän actionia.. - Jos tiedätte mitä tarkoitan