BBC!Sherlock ¤ Taurobolium, S, Johnlock ¤

[maanantai]

Nimi: Taurobolium
Kirjoittaja: Snoop.
Ikäraja: S
Varoitukset:-
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: John/Sherlock (osittain yksipuolinen)
Vastuuvapaus: En omista näitä hahmoja tai ko. sarjaa, en saa tästä palkkiota enkä väitä näitä tapahtumia tapahtuneeksi.

A/N: En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut Sherlockista mitään, mutta kun aloin tuota sarjaa katsomaan niin pakkohan se oli! Kommentit on aina kivoja. :) Ja tää sijoittuu kolmoskauden alkuun.

Haaste: Rakasta sivistyssanoja!

taurobolium= myöhäisantiikin aikana palvontatoimitus, jossa uhrisonnin veren annettiin valua pyhäkön alla olevan vihittävän päälle
janitsaarit= Osmanien sulttaanien eliittijoukot. Uskotaan olleen sulttaani Orkhanin tai Murad I perustama. Perustettu 1300-luvulla, lakkautettu 1826. Janitsaarit olivat yleensä kristityiltä ryövättyjä lapsia, jotka kasvatettiin islamilaisiksi ja suojelemaan sulttaania.
ksenofobia= vieraan, ulkomaalaisuuden ym. pelko, vieraskammo, ulkomaalaisviha


Teekuppi.

Niin kaukana, mutta niin lähellä, olikohan John keittiössä.

John ei ole enää täällä. Ajoit hänet pois.

*

Rehellisesti sanottuna, hän ei ikinä olisi uskonut, että John välitti hänestä niin paljon. Toki, hänellä oli ollut suhteita erinäisiin miehiin, mutta ne olivat pääasiassa olleet samanlaisia sivistyneitä herrasmiehiä, jonkinlaisia sosiopaatteja ja jääneet aina vaan muutamaksi yöksi.

John oli kaukana sosiopaatista. Sotilas, kyllä. Mutta, hän oli silti lääkäri, vakavalla maailmanpelastaja-kompleksilla. Kuka maailmanpelastaja lähtee Afganistaniin?

Janitsaarit, muista janitsaarit. Turkissa eläneitä sulttaanin palvelijoita, jotka pelottivat kansaa. Kapinoitsijoita.

Hänen pitäisi todella keskittyä tärkeisiin asioihin, eikä mihinkään ihmissuhdesotkuun, mihin hänellä ei ollut aikaa eikä mielenkiintoa.

Ei ihmissuhdesotku, vaan John.

Keskity.

*

Ksenofobia. Maahanmuuttajat. Terrorismi.

Miksi terrori-isku? Nyt? Eihän siinä ollut mitään järkeä - ei ollut tapahtunut mitään. Kaikki oli ollut niin tavattoman tylsää ja ennalta-arvattavaa. Kuka jaksaa terrori-iskuja? Ei kukaan.

Hänen väliaikainen apulaisensa oli lähtenyt kauppaan, mikä oli hyvä asia. Jatkuva puhetulva häiritsi hänen kontemplaatiotaan. Mollyn kaltaiset ihmiset näkivät älykkyyden jonkinlaisena seoksena, joka sisälsi tietoa ja onnea. Hah.

Älykkyys oli puhdas aine, puhtaampi kuin mikään muu maailmassa.

*

Mollysta päästiin taas Johniin.
 
Hän kaipasi sitä omituista lämpöä kun he kokkasivat yhdessä (tai no John kokkasi, hän leikki uunilla) ja lukivat takkatulen ääressä ruoan jälkeen. Tunne oli tuttu, Irene Adlerin ajoilta. Ainoastaan syvempi, paljon syvempi.

Ja hän oli ajanut Johnin pois. Miksi hän ei ollut kirjoittanut, lähettänyt viestiä.

Koska olet itsekäs kusipää, josta kukaan ei välitä.

*

Rakkaus. Turhempaa asiaa ei maan päällä ollutkaan.  Puutarhan kasvatus ja automerkkien tunteminenkin olisi hyödyllisempää. Hän ei voinut rakastua, ei vaan voinut.

Hänellä ei ollut sydäntä, sehän oli yleinen fakta.

*

But we both know that's not quite true, Sherlock.


A/N²: Tuo viimeinen repliikkihän on 1. kauden 3. jaksosta, mutta lisäsin ton "Sherlock"-sinne loppuun. Ja on siis Moriartyn repliikki Sherlockille samaisesta aiheesta.

[Renneto]

Rakenne halkesi tähtiin useamman kerran, mistä minulle tuli elävästi mieleen Sherlockin katkonaiset ajatukset. Koska katkonaiseksi niitä tässä kuvattiin, hän ei voinut keskittyä tai ei voinut keskittyä siihen, mihin olisi halunnut keskittyä. Hänen hallintansa pettää ja hallitsemattomuus tulee tilalle, mihin nopeat leikkaukset mielestäni sopivat oikein hyvin. :>

Vaikka yllä puhuinkin rakenteen halkeamisesta, niin en tarkoita etteikö tarina olisi ollut ehyt. Se oli suorastaan sopusuhtainen, kuin malli tai jokin esimerkki. Lukeminen oli helppoa ja pidin siitä, että esimerkiksi janitsaarit oli selitetty varsinaisessa tekstissäkin niin, että heistä sai käsityksiä ja mielikuvia - ja ennen kaikkea heidät saattoi liittää osaksi tarinaa.

Tykkään sotilas!Johnin motiivien eli syvien virtojen mittaamisesta, kiva että sitä oli mukana. Tykkäsin aika lailla myös siitä, millaisena Sherlock esitettiin. Hih. Adler-viittaus oli todella hieno mielestäni, se tuli kuin häivähdys, sivumennen, mutta jätti hyvän maun. :>

Mollyn kaltaiset ihmiset näkivät älykkyyden jonkinlaisena seoksena, joka sisälsi tietoa ja onnea. Hah.

Älykkyys oli puhdas aine, puhtaampi kuin mikään muu maailmassa.

Tämä oli yksi ehdottomia suosikkejani! Sopiva ja aidosti mielenkiintoinen ajatus. Lisäksi hullaannuin kovasti enterin käytöstä kohtauksessa, se oli niin sopivaa ja antoi kivasti mahdollisuuksia tulkintaan. :> Kielestä pidin myös, se tuntui tarinan ohella tosi varmalta ja osaavalta; ihmissuhdesotku oli kuin kemiallinen kaava konsanaan. Jotkin sanavalinnoista särähtivät vähän mun korvaani (puutarhan kasvattaminen, vaan versus vain, esmes) mutta en tarkoita kritisoida, jokainen tyylillään, koska oma tyyli on paras tyyli. :>

Tyylirikko ei ole myöskään lopetus vaikkeivät englanninkielisyydet suomenkielisessä tekstissä eivät istu juuri minun pirtaani, eivät tälläkään kertaa. Lopetus ei siksi ollut mieleeni vaan tuntui irralliselta palikalta joka ei sopinut mihinkään koloon. Ei lainauksen sisällössä ollut vikaa, ennakkoluuloisessa lukijassa enemmänkin. :< Sinällään minusta oli kivaa, kun tarina loppui lainaukseen. Siinä käytettiin hyvin hyväksi fandomia ja oli jotenkin hykerryttävää, kun Moriartyn sanoista jäi muistijälki, joka nousee kuvatunlaisessa tilanteessa esiin.

Ja vielä piti haasteesta sanoa sen verran, että mielestäni sanoja oli käytetty kiinnostavasti. Esimerkiksi uhrin nostaminen otsikkoon oli tosi jännä. :>