Aaveita • S • Draco/Harry • 3,5-raapale

[Vilna]

Nimi - Aaveita
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S

Paritus - Draco Malfoy/Harry Potter
Tyylilaji - ?? draama, romantiikka
Sanamäärä - 350

Tiivistelmä - “Lepää rauhassa, Lucius Malfoy,” Draco naljaisee tyynellä äänellä. “Vitun paskiainen.”

Kirjoittajalta: Tämä on kirjoitettu Etydi-haasteeseen, joten siksi tämä on vähän tällainen, lyhyt, hiomaton ja hyvin irrallinen kohtaus jostain suuremmasta. Inspiraationa toimi tämä lainaus. Oli ihanaa kirjoittaa näistä kahdesta pitkästä aikaa. ♥︎ Näemmä yksisanaiset otsikot jatkuvat vieläkin!

FF100 (kuolema), Etydejä, Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #3, Fandomkohtaiset OTP:t

Aaveita

Draco palaa Eurooppaan toukokuussa, kun kesä norkoilee jo ovella.

Ensimmäisenä hän menee kartanoon ja koputtaa ovelle sydän kurkussa. Narcissa avaa oven ja hänen silmänsä leviävät hänet nähdessään. Dracon äiti sulkee poikansa syleilyyn ja nyyhkyttää hänen olkaansa vasten, ja Dracon musta puku tahraantuu hänen kalpeasta meikkivoiteestaan. Poskelle jää verenvärisen huulipunan jälki.

Seuraavaksi hän menee taikaministeriöön. Ihmiset tuijottavat, totta kai, mutta Dracon kapea leuka pysyy pystyssä siitä huolimatta. Hän puhuu kolmelle eri velholle ennen kuin kukaan edes suostuu puhumaan entiselle kuolonsyöjälle.

Kolmantena hän menee kaljalle. Ei Vuotavaan noidankattilaan kuitenkaan: Iskunkiertokujalle, Kalmankeittiö-nimiseen pubiin, jossa hänen oli tapana käydä kun vielä asui Englannissa. Siellä ei ikinä ollut juuri ketään.

Draco istuu vähän aikaa yksin, juo perinteistä jästikaljaa, eikä itke. Enemmänkin häntä vain vituttaa. Ihan kaikki, mutta varsinkin hänen isänsä.

Jostain syystä hän ei ole edes yllättynyt, kun Harry Potter istuutuu hänen viereensä lupaa kyselemättä ja tuijottaa suoraan häneen sisimpäänsä.

“Iltaa,” Potter sanoo huolettomasti ja hymyilee. Hänen vihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet, ja Dracolla on vähän paha olo.

“Iltaa,” Draco vastaa kuivasti ja hörppää oluttaan.

Potter vaikuttaa hetken ajan häkeltyneeltä, että Draco ei käskenyt häntä painumaan helvettiin ensi-istumalta. Hän juo tuliviskiään, eivätkä he puhu mitään muutamaan minuuttiin.

“Minun isäni on kuollut,” Draco töksäyttää lopulta, kun hiljaisuus alkaa käydä liian meluisaksi.

Potter tuijottaa, kun Draco kohottaa kaljatuoppinsa maljaksi.

“Lepää rauhassa, Lucius Malfoy,” Draco naljaisee tyynellä äänellä. “Vitun paskiainen.”

Kun Potter ei tee mitään, Draco kohottaa kulmaansa, ja lopulta hän kilauttaa viskilasinsa vasten Dracon tuoppia.

“Kippis!” Draco huikkaa liian lujaa ja juo kaljansa kerralla tyhjäksi. Potter naurahtaa kuin koira ja tekee samoin omalle tuliviskilleen.

“Minulla on ollut sinua ihan hirveä ikävä,” Potter sanoo sitten rikkoen seuraavan painostavan hiljaisuuden, ja Draco puristaa kostuneet silmänsä umpeen.

“Harry…” hän huokaisee.

Harryn sormet ujuttuvat hänen omiensa väliin, peukalon pinta silittää Dracon valkoisia rystysten vuonoja. Draco katsoo pöytää ja pidättelee hengitystä, laskee sydämen tykytyksiä.

Harry kohottaa Dracon leukaa etusormen terällään ja hymyilee ihan vähän. Siinä on jotain surullista.

“Hän on poissa nyt,” Harry kuiskaa ja suutelee Dracon sormenpäitä, mikä saa Dracon hengityksen katkeutumaan miltei lopullisesti. Hän miettii, miltä tuntuisi kuolla nyt ja liittyä takaisin isänsä seuraan.

Harry nielaisee - ja sitten: “Tule kotiin.”

[Meldis]

Oi, miten nätti tämä olikaan. ^^ Menin vasta jälkikäteen lukemaan tuon lainauksen, joka itsessään upea, mutta sai tähän jonkin suuremman tuntua, kuten sanoitkin alkutiedoissa. Hirveästi houkuttaisi tietää siitä suuremmasta, mutta toistaalta saa pistää mielikuvituksen kierroksille ihan itse. Rakastan sellaista Dracoa, joka haluaisi jättää menneisyyden taakseen, mutta se ei millään onnistu. Tässä oli sama fiilis, Draco oli lähtenyt kauas pois, mutta sitten elämä vain ajoi hänet takaisin, kotiinkin lopulta. <3 Tuli todella tunne joka hetkellä, että Draco pyrki pitämään viileän ulkokuorensa kasassa, mutta sisällä liikehti. Jopa äitiään halatessaan, tuntui, että vaikka Draco vaikutti irtaantuneensa myös äidistään ja oli kohtauksessa viileä, niin kuitenkin hän ihan ensiksi palasi kartanoon. Jokin siinä vielä painoi.

Hih, minä ajattelin, että Harry on ministeriössä aurorina ja Dracon sinne mentyä, hän seurasi tätä baariin saakka. Loppu oli aivan ihana, sanoit niin paljon kaikkea tosi vähällä. Menin ihan sekaisin, kun Harry sanoi, että hänellä on ollut ikävä ja heti oli selvää se iso ja pitkä tarina näiden kahden välillä. Varsinkin, kun Harry lopulta pyysi Dracoa palaamaan kotiin, ahh, en kestä. <3 Siinä oli erityisen suuren tarinan tuntu.
Kiitos tästä tosi paljon!

[miisuli]

Okei, ensiksi, vau, miten hieno lainaus inspiraationa! Pysäytti oikein miettimään ja jotenkin kouraisi sydämestä. Huhhuh!

Myös pakko sanoa, että vau, mikä teksti! Sanoit todella paljon hyvin vähäeleisesti, elegantisti. Kaikki hienosti nivoutui lopussa yhteen, kun Harry pyysi Dracoa palaamaan kotiin. Koska ensinhän olin hieman, että no, miksikäs Harry nyt Dracon viereen istuisi Iskunkiertokujan hämyisässä kapakassa. Mutta sittenhän selvisi, että ehkäpä heillä olikin hieman monimutkaisempi menneisyys yhdessä. Olen myös Meldiksen kanssa samaa mieltä, että Harry saattoi nähdä ministeriössä Dracon ja sitten seurata häntä kapakkaan.

Tämä oli hyvin hempeä, surullinen ja kaunis fikki. Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Thelina]

Tämäpä oli kiva! Jännä tunnelma, kun Dracon paluuseen selvästi liittyy jonkinlaista dramatiikkaa, mutta olipa tuo kohtaus Harryn kanssa jotenkin ihana, kun hän pyytää Dracoa tulemaan kotiin<3 varmasti käynnissä on jonkinlainen käännekohta Dracon elämässä, kun Lucius on poissa, ja toivottavasti kaikki menee nyt parempaan päin. Pidin myös tuosta, miten ”hiljaisuus alkoi käydä liian meluisaksi” ja kun Harry suutelee Dracon sormenpäitä<3 kiitos tästä!

[Vilna]

Meldis: kiitos! ♥ Jep, tuo lainaus on hieno, enkä tiedä tekeekö tämä pikku fikki sille ihan täydellistä oikeutta. Haluaisin kovasti jossain vaiheessa kirjoittaa tähän jonkun jatkon ja vähän avata tätä Dracon ja Harryn tarinaa lisää, mutta saa nähdä - olen vähän huono sellaisessa! :') Hihi, minullakin oli ajatuksena, että Harry seurasi Dracoa baariin ministeriöstä, se tuntui jotenkin hyvin harrymaiselta ratkaisulta ns. saartaa Draco, lol! Ihanaa, että pidit tästä, kiitos vielä kerran!

miisuli: Tuo lainaus on kyllä tosi hieno minunkin mielestä. Vastasin tuossa ylempänä Meldikselle, että se oli minullakin mielessä, että Harry seurasi Dracoa ministeriöstä, haha! Näillä kahdella on kyllä hyvin monimutkainen menneisyys, niin canonissa kuin tässä fikissäkin! Kiitos kovasti kommentista. ♥

Thelina: kiitos! ♥ Tämä on vähän tällainen irrallinen palanen, mutta kiva kuulla että sinä ja muutkin kommentoijat olette pitäneet tästä. :-)

[valokki]

Voi miten kaunis ja koskettava teksti tämä olikaan! Yhdyn edellisiin erityisesti siinä, että olet lyhyesti ja elegantisti osannut kertoa tarinan, joka tuntuu paljon suuremmalta. Tässä jää moni asia auki ja lukijan itsensä tulkittavaksi, ja näin lukijana huomasikin nopeasti luovansa päässään tarinaa Dracosta, joka on sodan jälkeen jättänyt Englannin, erkaantunut vanhemmistaan, ja jolla on ollut ilmeisesti syvempikin suhde Harryn kanssa. Tykkään lukea Dracosta, joka on tavallaan jättänyt menneen taaksensa ja hakenut itse omaa onneaan maailmalta, mutta joka kuitenkin on jollain tavalla kytköksissä menneeseen ja joutuu ainakin jossain vaiheessa kohtaamaan sen. Nyt vaikutti siltä, että Luciuksen kuolema pakotti hänet palaamaan ainakin hetkeksi, ja vaikka Dracon elämä olikin mennyt eteenpäin, ei taikamaailman suhtautuminen Dracoon ollut selvästikään muuttunut. Tosin Harrya lukuun ottamatta, joka on selvästi jossain vaiheessa muuttunut verivihollisesta joksikin aivan muuksi. Vaikka loppu jäikin auki, toivon, että Draco todella päätyy jäämään Harryn luokse. <3

Pitää lisäksi vielä mainita, että sun käyttämä kieli on todella kaunista, rikasta ja eloisaa. Saat näin lyhyeen tekstiin mukaan yllättävän paljon kuvailua, jolloin itselle värittyi mieleen selkeänä maailma ja todellisuus, jossa Draco nyt oli. Omia lemppareitani taisi olla kesän norkoilu ovella ja Harryn sormien ujuttuminen Dracon sormien väliin.

Kiitos kovasti, tämä oli todella hieno ja mieleenpainuva lukuelämys! <3