Kaverit ei ennen tiennyt, että kirjoitin tai luin ficcejä. Ei vaan ikinä tullut oikeastaan puheeksi. Mutta sitten eräs ystäväni löysi Tom/Bill-ficcien maailman ja hurahti täysin. Olimme kaveriporukalla iltaa viettämässä heillä, kun tyttö alkaa innoissaan selittää asiasta nimeltä fanfiction. Ylpeänä sitten selosti kaikkia termejä (Slash, femme, flulff etc.) ja kun kaikki muut ihastelivat vieressä, minä nauroin partaani nurkassa. Kertoi ylpeänä että oli jo aloittanut kaksi T/B-ficciä ja samalla minä mietin mielessäni, että mitähän sekin tykkäisi, jos alkaisin paljastelemaan melko monen sadan Word-tiedostoni sisältöjä. Sieltähän olisi sitten löytynyt kaikkiea Harry Potterista The Beatlesiin.
Nykyään, vaikkei kukaan muu vieläkään tämän kyseisen kaverin lisäksi kauheasti ficcejä lue, on jo yleisessä tiedossa että meikäläinenkin niitä rustaa.
Kerran meinasin räjähtää, kun olin mennyt käymään vessassa, jättäen varomattomasti tietokoneeni auki. Olipa siinä sitten pikku tekniikanihmeet menneet kaivelemaan tiedostojani. Jotain Potter oneshottia siinä sitten lukivat, kun palasin. Ja ihan hyvää palautettahan sieltä tuli, joskin eräs huomautti, että enkö ole vähän liian vanha rustailemaan jotain Artemis Fowl-tarinoita, joita siinä oli myös auki.
En kyllä kauhean mielelläni ficcejäni heille näyttele, sillä en todellakaan ole paras vastaanottamaan kritiikkiä teksteistäni IRL. Sen takia myös pidän suuni yleensä kiinni, kun hieman avoimempi ystäväni omia T/B-pätkiään esittelee. Eipä silti, että niissä muuten mitään olisi vikaa, ihan kivat juonet aina, mutta oikeinkirjoitus ei taida olla hänen vahvinta alaansa.
Joten lopputulos on - kaikki tietää että minä ficcaan, mutta siihen se sitten jääkin.