Kirjoittaja Aihe: Sidotuin käsin | K-11 | angst | paritukseton  (Luettu 1868 kertaa)

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Sidotuin käsin | K-11 | angst | paritukseton
« : 12.10.2013 11:37:55 »
Nimi: Sidotuin käsin
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angst
Paritus: Ei ole
Varoitukset: (Lievähköä) itsetuhoisuutta



Tytön tummat hiukset laskeutuivat selkään kauniille palmikolle ja päässä vilisti tarinoita, sanoja, kirjaimia... Ei ollut paperia. Eikä kynääkään. Mitäpä hän niillä: kuukausia jatkunut raapiminen oli muodostanut verinaarmuja käsivarsiin ja pakottanut heidät sitomaan tytön kädet. Sitominen oli aiheuttanut heiluriliikkeen: yks, kaks, eteen, taa. Oli niin vähän mitä saattoi kontrolloida, vähän mitä annettiin päättää. Liike oli omaa. Yks, kaks.

Ihosta oli kadonnut kaikki väri, vain kalpeus jäi jäljelle. Naarmuja ei nähnyt hihojen alta. Kesällä sai olla enemmän ulkona, katsellen miten ulkoseinien valkea maali rapisi kuumuudessa. Kengät ja pitkät housut oli pidettävä jalassa, vaikka nurmikko kutsui koskettamaan. Vain kädellä, jos he katsoivat muualle. Tuttuja näki yhä harvemmin. Johtuiko siitä etteivät käyneet täällä, vai eikö enää tunnistanut ketään? Kaikki puhuivat samanlaisin hitain virroin: tyhjiä sanoja.

Joskus tuli joku joka pysäytti, huusi kovempaa kuin muut. Kasvoja ei nähnyt kuitenkaan: huutajat pysyivät poissa silmistä, omissa kopeissaan, sidottuina vaattein tai kemiallisesti. Huuto sai hetkeksi heräämään, muistamaan miksi oli täällä. Sitten taas ei. Oli helpompaa kirjoittaa tarinoita sisäänsä, jatkaa liikettä, sulkea muut ulos.

Tyttö pysyi hiljaa vaikka hänen haluttiin puhuvan, ne jotka kirkuivat totuuttaan vaiennettiin.  Jos istui kyllin kauan sanomatta mitään unohdettiin ja tytöstä tuli huonekalu jota siirreltiin tietyssä rytmissä päivästä toiseen. Ylös, tuoliin, ulos, sänkyyn. Tarpeilleen pääsi kellon mukaan, jos silloinkaan. Hiukset leikattiin kuten toisillakin ja muut pesivät ne:  sidotut kädet eivät tee silmukoita. Toisina päivinä yritti puhua, mutta kielikin oli kai solmittu paikalleen. Yks, kaks…

Kadotettujen lasten vartijat hyörivät ympärillä yhtenäisissä vaatteissa ja hyvissä aikomuksissaan. Muodostivat aina saman kuvion vuosien kartastoonsa. Kenelläkään ei ollut aikaa pysähtyä kuulemaan hiljaisuutta. Äänetkin vaikenivat, siirtyivät asumaan päiden sisään. Hebefreeninen skitsofrenia, disintegratiivinen kehityshäiriö, ahdistuneisuus… Eivät vain lasten kädet olleet sidotut, mutta auttajien kahleet näkyivät vain toisin silmin. Eteen, taa.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 14:08:17 kirjoittanut Pyry »

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Sidotuin käsin | K-13 | angst | paritukseton
« Vastaus #1 : 12.11.2013 23:36:18 »
Tällainen angst ei todellakaan ole ominta alaani, ei ole ollut enää vuosiin, ja kuitenkin tulin tämän kommenttikampanjasta poimineeksi.
Olen huomannut, että sulta on ilmestynyt lyhyen ajan kuluessa ihan hirmuinen määrä tekstejä. Tahti on ollut sellainen, että mua on välillä melkein hirvittänyt, enkä ole oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella. Sen kummemmin en ole sitten julkaisuihisi tarttunut, mutta nyt sitten täällä.

Aloittaakseni rakenteellisista asioista, minua hämmensi persoonapronominien vähyys. En tiedä kuinka tarkasti olit sitä harkinnut, mutta valitettavasti omalla kohdallani se ei oikein toiminut, vaan tuntui jotenkin muuttavan tekstin painotuksia hassuun suuntaan.
Toinen valinta jonka kyseenalaistaisin olivat kaksoispisteet. Niitä  oli tekstissä kymmenen. Joissain kappaleissa melkein jokaisessa virkkeessä. Ja siihen päälle vielä puolipisteet, joita niitäkin oli viisi.
Sekä kaksois- että puolipiste ovat harkitusti käytettyinä hyviä tehokeinoja, mutta tässä liika toista kyllä söi ne.

Siitä pidin, miten kuljetit liikettä mukana. Se tuntui solmivan yhteen tekstiä, joka ei muuten ollut sidottu yhteen tietyllä ajanmääreellä tai oikein sävylläkään. Tapahtumapaikalla kyllä.
Nimenomaan sävyiltä olisin toivonut enemmän, niissä olisi ollut vaikka mitä ammennettavaa, mutta nyt ne jotenkin jäivät latteiksi kaiken surkeuden ja tyhjyyden luettelun alle.

Mutta oli tässä joitain helmiäkin, ja ne saivat minut miettimään, paljonko aikaa keskimäärin käytät tekstin hiomiseen?
Koska sulla selvästi on kyky luoda vaikuttavia sanapareja ja virkekokonaisuuksia
Tämä oli ehdoton suosikkini:
Lainaus
sidotut kädet eivät tee silmukoita
Jotenki se vain kiteytti koko tekstin hirveän hyvin, ja tällaisia neronleimauksia olisin kaivannut lisää. Varmasti sulta niitä löytyy kuin tämäkin.

Osittain se, etten päässyt sisään tekstisi maailmaan johtuu varmasti siitä, että tällaiset teemat ovat minulle nykyään hirveän kaukaisia. Tunnistin tästä jotain samaa, kuin omissa teksteissäni oli joskus tapana olla. Sellaista tietynlaista sisäänpäin lämpiävyyttä. Lauseita, jotka eivät oikein tuo tekstiin mitään uutta, maalailevat vain kuvaa vinoutuneesta mielenmaisemasta tai ympäristöstä joka ruokkii sitä. Niitä ei oikein käsitä ensimmäisellä lukemalla, eikä vielä toisellakaan, mutta lopulta ne ei kuitenkaan ole väärin, vain irrallisia. Ehkä siinä on jotain tälle genrelle ominaista.

Toivottavasti kommenttini ei nyt vaikuta täysin tyrmäävältä, koska tekstissäsi on minusta potentiaalia, toimisi varmaan pidempänä paremmin, saisi esiin draaman kaarta ja muuta. Nyt se oli lähinnä pieni vilkaisu yhden ihmisen melko sisällöttömään ja inhottavaan elämäntilanteeseen.
Mutta sen oli se silti lukemisen arvoinen, ja toivottavasti kommenttini antaa sulle jotain!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Sidotuin käsin | K-13 | angst | paritukseton
« Vastaus #2 : 13.11.2013 13:55:02 »
Kiitos nauha pitkästä kommentistasi, etenkin kun tää teksti ei moista vaivaa olisi ansainnut :D

Mä nyt sitten osaa sanoa että oletko muita mun juttuja lukenut, mutta vaikka niitä on ollutkin aika monta, ne kaikki on olleet tooosi lyhyitä.

Mutta siis: en mä mun tekstejä niin ylenpalttisesti hio, totta, yleensä kuitenkin enemmän kuin tätä, mä olin tosi vihainen kun kirjoitin tämän. (ei siis pitäisi kirjoittaa tuossa mielentilassa mitään). En oikeestaan edes tiedä miksi tämän tänne laitoin, koska, no, tää oli enemmänkin sellainen itseä varten kirjoitettu terapia/ahdistuksenpurku/vitutusteksti. Siitä varmaan se sisäänpäin lämpiävyyskin :)

Yleensähän mä en edes angstia niin kirjoita, jonkinlaista draamaa enemmänkin. Tämänkin kirjoitin vain siksi, että työskentelin hetkellisesti laitoksessa jossa ihmiset noin elivät, ainakin osa. Tuli paha olla heidän vuokseen ja välttääkseni liian myötäelämisen kirjoitin sen ahdistuneisuuden "pois".

Mä taidan nyt muutamat puolipisteet yms sieltä poistaa, mutta en mä enempiä tätä muokkaa. Ei siksi ettet olisi oikeassa, vaan siksi ettei tällä koko kirjoituksella tosiaan ollut muuta päämäärää kuin itseterapiointi.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Sidotuin käsin | K-11 | angst | paritukseton
« Vastaus #3 : 14.05.2015 11:53:54 »
Kampanjakommenttia tulossa :)

Tällaiset hieman tajunnanvirtamaiset tekstit on mulle hankalia kommentoitavia. Pyydän siis jo valmiiksi anteeksi, jos tää jää surkeaksi tyngäksi.

Tää muistuttaa mua yhdestä toisesta tekstistä. Tässäkin kerronta oli sellaista "kylmää" ja sellaista, että tulee niin alakuloinen tunne. Todentuntuinen tää oli, ei oltu väritelty kamaluudella tai muullakaan, totuutta vaan. Sitten kans tää rytmi ja sanajärjestys olivat niin ihaniaja saivat tekstin vielä enemmän elämään.

Paljon löytyi sellaisia nerokkaita kohtia, joihin törmätessä ei voinut kuin lukea sen vaan uudestaan ja uudestaan ja nauttia siitä.

Ajattelun aihetta löytyy kyllä tän tekstin pohjalta. Miten jotkut yrittää auttaa ja ehkä haluaakin mutta ei ymmärrä että tosiaankin vaan kahlitsee ja saa vaan enemmän ahdistumaan. Koska vaikka kädrt sidottaisiin eikä pystyisi fyysisesti itseään vahingoittamaan, omaa mieltään ei kukaan pääse pakoon. Ja jos ei ole ketään joka kuuntelee ja jolle voisi purkaa pahaa oloa, on se vaan aika... En tiedä. Pelottavaa ajatellakin.


Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Sidotuin käsin | K-11 | angst | paritukseton
« Vastaus #4 : 16.05.2015 20:36:03 »
Kiitos Otaku kommentistasi, eikä se nyt niinkään tynkä ollut, vaikka sellainenkin olisi toki kelvannut :)