Aaaaahaaa, miksi olen missannut, että joku on ficcannut Bartimeus-trilogiasta, koska aaaaaa, se oli ehkä jotain niin loistavaa tekstiä silloin joskus kun luin sitä!
Just ne Bartimeuksen lisähuomiot oli jotain niin loistavaa, koska muistan hajoilleeni niille pariinkin otteeseen. Muutenkin koko sarja oli muistini mukaan huumorin riemuvoitto, joten palan halusta päästä käsiksi sun Bartimeus-tarinaasi!
Aaaa, hitto, sain ihan vasta aloitettua ja nauran jo nyt itseni kipeäksi.
Jokin vähemmän jalo muu ruumiinosa... xDDD Jotenkin hämmentävää, että ensin Bartimeus sanoi Kittyn mananneen hänet ja että tämä oli jättänyt viisikannan pikkaisen auki ja sitten yhtäkkiä paikalla onkin Nathaniel. Vai kenties Nathaniel ja Kitty molemmat? Toivottavasti tämä selkenee seuraavan rapsun myötä, koska nyt olen virallisesti yhtä isoa kysymysmerkkiä tämän suhteen.
Sama meno jatkuu näköjään täälläkin, koska edelleen olet onnistunut varsin hienosti pitämään djinnin varsin omanlaisenaan (miten ihmeessä tuo olisi muuten tarkoitus lausua, näin ihan btw, menee kieli solmuun jo pelkästä ajatuksestakin
). Nyt myös selvisi tämä Kitty/Nathaniel-solmu, ainakin oletettavasti, koska oletan, että Bartimeus luuli Kittyn kutsuneen häntä, mutta sitten se olikin Nathaniel... mikä ei kyllä selitä sitä, että Bartimeus tunsi sen olevan Kittyn kutsu... Hmm... Mielenkiintoista.
Aaaaaa, Bartimeus älä tapa mua nauruun, jookos kookos?
Hitsit, oikeasti, pitäisi varmaan lainata se koko trilogia uudestaan kirjastosta ihan vain sen takia, että pääsisi nauramaan uudemman kerran näille kaikille Bartimeuksen sanailuille sun muille, koska oikeasti ne ovat vain jotain niin upeaa, ettei mitään rajaa! Pisteet myös siitä kotiin, että sä olet onnistunut säilyttämään Bartimeuksen varsin samanlaisena kuin mikä hän/se? oli kirjoissa.
Hitsit kun en muista siitä trilogiasta juuri mitään, niin en nyt sitten osaa reagoida tähän sarjaan oikealla tavalla, koska en muista, mitä sellaista siellä tapahtui, mihin tuo 'koko episodi' Loputtomassa juoksussa voisi viitata. Mutta kuitenkin kuulostaa mielenkiintoiselta, etenkin kun sillä saatiin Bartimeuskin jopa hiljaiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Eikä tällä kertaa kukaan kuole”, Nathanial armeliaasti vastasi minulle.
Vitosessa Nathanielista oli vahingossa muuttunut Nathanial.
Bartimeuksen tehtävä vaikuttaa kyllä varsin helpolta, mutta nyt nouseekin sitten esiin kysymys, että minkä takia tällaisen pikkujutun takia pitää manata koko djinni edes esiin. Eikö olisi vain kaikkien kannalta helpompaa, jos Nathaniel vakoilisi sitä miestä itse? Säästyisipäs ainakin aikaa ja vaivaa siinä samalla.
No selvisihän ilmeisesti sekin, miksi Nathaniel manasi Bartimeuksen näennäisen helppoa tehtävää varten esiin, vaikken muistakaan kuka/mikä Faquarl oli... Haahaa, Wiki pelastaa aina, kun on pulassa nimien kanssa, selvisi taas sekin, miksi Bartimeus olettaa heti ensimmäisenä olevansa pulassa. Varmaan vähemmästäkin tuollaisessa tilanteessa, kun nemesis tulee yhtäkkiä ihan puskista vastaan, kun ei ole osannut odottaa sitä. Toivottavasti tästä pinteestä selvitään vielä! (:
Nyt täytyy kyllä sanoa, että jos sulla on minkäänlaista inspiraatiota saada tätä tarinaa lopetukseen, niin mä olen kyllä ainakin täällä lukemassa näitä (etenkin sitten, kun saan sen trilogian luettua uudestaan!). Toimiihan tämä sinälleen ihan näinkin, koska nyt voi itse lukijana sitten soveltaa sen lopetuksen tuonne, mutta olisi ihan mielenkiintoista lukea se sun versiosi tästä loppuun. (: Jotenkin tykkään hirveästi tästä fandomista, koska se on niin erilaista magiaa, mihin olen tottunut muissa fantasiakirjoissa, kun taikomista varten pitää manata jotain otuksia toiselta puolelta ja sitten on kaikki esanssit, djinni-nimitykset yms. ja aaaa, osaisinpa itsekin keksiä noin omalaatuisen taikomistavan omaan fantasiatarinaani!
Ohops, ajauduin sivuraiteille... Niin, siis oli tarkoituksena sanoa vielä, että jatko olisi todellakin arvostettua, koska Bartimeukselle (ja Nathanielille) ei voi koskaan nauraa liikaa!
