Kirjoittaja Aihe: Sunnuntaisin (S) (Sirius/Remus, kahvilaromantiikkaa)  (Luettu 3576 kertaa)

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Title: Sunnuntaisin
Pairing: Sirius/Remus
Rating: S
Genre: fluffahtava romance
Summary: Syyskuussa 1978 he olivat virallisesti aikuisia eivätkä enää palanneet kouluun, vaan löysivät yhteisen sunnuntaiharrastuksen ja sitä myötä toisensa. (Vai löysivätkö he ensin toisensa, ja sunnuntaiharrastus seurasi toimittaen tekosyyn virkaa...?)
Disclaimer: Rowling omistaa Sirren ja Rempan, minä vain leikin niillä nukketeatteria. :D
A/N: Joop. Tätä linjaa taas. Kommentti ois kivaa kun en itse osaa mitään arvioida.  :P
Ja ai niin, tämä osallistuu kahteen haasteeseen: OTP10 ja Vuodenaikahaaste (syksy).
Kuuntelin tätä kirjoittaessani tätä kappaletta: Amelie Soundtrack - Guilty, ja luullakseni se on vähän vaikuttanut tunnelmaan.


* * *

Se oli jo kahdeksas tai yhdeksäs sunnuntai, kun he kulkivat samaa heräilevää lontoolaiskatua pitkin, suunnaten samaan nuhjuiseen jästikahvilaan. Aina kello oli vähän yli kymmenen; aina Remus suuntasi samaan kahvilaan, ja aina Sirius löytyi matkan varrelta, odottamasta kadunkulmasta. Melkein aina myös satoi, ja heillä oli sateenvarjot, ruudullinen ja harmaa, jotka töksähtelivät toisiinsa jatkuvasti. Remus oli sitä mieltä, ettei sunnuntaiaamuja jaettu kuin vain jonkun todella tärkeän kanssa, muttei sanonut siitä mitään Siriukselle, joka kulki hyväntuulisena ja vastaheränneenä, kengännauhat auki, ja olisi varmaankin vain muuttunut vaisummaksi ja istuutunut pöydässä vastapäätä, ei viereen. Ja Remus piti siitä, että vieressä oli joku. Hän oli joskus pelännyt, ettei koskaan saisi tuntea sitä, tunnetta että vierellä oli joku; sitten hän oli pelännyt, ettei koskaan tottuisi tunteeseen ja että aina pitäisi tehdä jotain ansaitakseen sen. Ja nyt hän oli jo lähes tottunut siihen, että Sirius oli vieressä, odottamatta mitään vastalahjaksi.

Uneliaalla kujalla pudonneet lehdet rapisivat kenkien alla, ja kolea ilma sai posket viileännihkeiksi. Tihkusadepilvet raottivat riekaleista peitettään juuri sen verran, että kalpea auringonsäde ulottui pyyhkäisemään maailmaa hellästi. Sadetakkiin sonnustautunut elämäniloinen eläkeläismies haravoi pihaansa, ja lehtikasassa telmivä lapsenlapsi oli suunnannut nauravan katseensa ohikulkeviin nuorukaisiin. Kumpikaan ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota ympäröivään leppoisaan syysmaailmaan, sillä vaikkei kumpikaan sitä tajunnut, he eivät nähneet enää muuta kuin toisensa.

Remus katsoi Siriusta. Tämä oli jälleen vastaherännyt ja hyväntuulinen, mutta jokin oli muuttunut. Yleensä Sirius hymyili tai nauroi jostakin syystä, eikä tarvinnut odottaa kauan ennen kuin hän antoi toisenkin tietää syyn. Mutta nyt Sirius hymyili, oli epätavallisen hiljaa, ja antoi Remuksen luoda häneen useammankin uteliaan katseen.

Sirius katsoi Remusta. Pojassa oli niin paljon yksityiskohtia, joita hän ei ollut ennen huomannut, ja joista hän ei ollut saada tarpeekseen, kuten se, että tämän nenälle kesällä ilmaantuneista neljästä haaleasta pisamasta oli jäljellä enää yksi. Sirius mietti hieman huvittuneena, tarkoittiko se, että kesä oli virallisesti ohi, vai että hän katseli Remusta aivan liikaa.

Hetkeä myöhemmin he istuivat vakituisessa nurkkapöydässään. Remus avasi sanomalehden Siriuksen levittäessä marmeladia paahtoleivilleen, ja mietti että toinen oli totta tosiaan vaitonainen tänään.

"Remus..."
"Sirius."
"Miksi me olemme aina täällä?"
"Luulin, että pidit tästä paikasta", Remus sanoi, esittäen tyhmää, vaikka arvasi kyllä mitä toinen ajoi takaa.
"En minä sitä, vaan..." Sirius sanoi, voidellen vieläkin jo voideltua leipäänsä. "Miksi me olemme aina täällä, joka sunnuntai, kahdestaan, ilman että edes kysymme muita mukaan?"
"Miksei?" Remus kysyi pitäen katseensa visusti sanomalehdessään, jonka tyhjänpäiväistä otsikkoa hän luki uudestaan ja uudestaan, koska ei tajunnut siitä juuri nyt mitään eikä häntä edes kiinnostanut tajuta.
Sirius huokaisi turhautuneena, oli hiljaa ja sekoitti kahviaan (jota ei olisi edes tarvinnut sekoittaa sillä hän joi kahvinsa mustana, ilman sokeria).

Lusikoiden kilahtelua, vanha rätisevä äänilevy soimassa jossain taustalla. Vaimeaa puheensorinaa, kadun ääniä oven avautuessa. Remus käänsi sivua, mutta vilkuili vieressään partavedeltä tuoksuvaa ja kahviaan maistelevaa Siriusta, joka herätti hänessä outoja tuntemuksia. Niille ei ollut nimiä, ne vain häälyivät jossakin sisällä ja saivat koko rinnan tuntumaan ontolta.

"Jos nyt välttämättä haluat tietää, niin minä haluan aina välillä olla kanssasi kahden, koska sinä olet paras ystäväni. Tiedän että James on sinun paras ystäväsi", hän lisäsi kuulostaen hieman alistuneelta, "mutta sinä olet minun."

Sirius laski kahvikuppinsa ja katsoi ruskeahiuksista. Suu rakosellaan, harmaissa silmissä loiste, jota Remus ei ollut ennen nähnyt.

"Arvaa vain, miksi et ole paras ystäväni", hän sanoi hiljaa, lähes tukahtuneesti. Eikä Remus ehtinyt edes arvailla, ennen kuin Sirius oli tarttunut hänen takinkaulukseensa ja vetänyt hänet suudelmaan. Siinä, kahvilan aamuhälinässä, pulliaan jonottavien ihmisten selkien takana, Sirius suuteli Remusta. Ja Remus vastasi epäröimättä.
Olivathan he sentään piilossa hänen sanomalehtensä takana.

"Vastasit", Sirius kuiskasi voitonriemuiseen sävyyn suudelman katkettua, nojaten otsaansa Remuksen otsaan ja hymyillessä tämän typertyneelle ilmeelle.

*

Seuraavana sunnuntaina kaikki oli niin kuin tavallisesti: satoi, kello oli kymmenen, ja kaksi nuorukaista käveli sateenvarjojensa alla harmaata katua pitkin. Ainoa ero aikaisempiin sunnuntaihin oli, että jossakin vaiheessa sen meripihkasilmäisen käsi oli eksynyt sen mustahiuksisen käteen.

* * *

A/N: Rakastakaa, vihatkaa, mitä tahansa. Mutta kommentoikaa. :)
« Viimeksi muokattu: 21.02.2015 00:40:05 kirjoittanut Unohtumaton »
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #1 : 05.02.2011 21:57:29 »
Ihana! :D

Kulunut sana, tiedän, mutta tykkäsin tästä paljon. En osaa rakentavia kommentteja kirjoitella, joten joudut nyt tyytymään tämmöiseen ihkutukseen lyhkäseen. ::)

Virheitä en huomannut ollenkaan, tosin en edes etsinyt ja kirjoitustyylisi on sujuvaa ja mukavaa lukea. Tunnelma oli ihanan suloinen, muttei kuitenkaan liian hunajainen, ainakaan minun makuuni. Paritus on... No tuota noin, pidän tästä parituksesta paljon ja onnistuit saamaan sen aidosti suloiseksi, plussaa siis siitä.  :)

En osaa kirjoittaa kommentteja, mutta halusin ilmoittaa, että luin tämän ja pidin paljon. Kiitos ja kumarrus  ;D

Ps. Tästä tuli tönkkö, anteeksi, yritin kyllä tavoitella rakentavaa. Älä pahastu jos tämä kommentti siis on outo.. Yritin parhaani.  ;D ::)

Pinkkura
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.

Jordan Blu

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #2 : 06.02.2011 05:10:53 »
Kun aiheena on Remus ja Sirius kahvilassa tuijottelemassa toisiaan, niin eihän tätä pysty kuin rakastamaan.

Lainaus
Remus katsoi Siriusta. Tämä oli jälleen vastaherännyt ja hyväntuulinen, mutta jokin oli muuttunut. Yleensä Sirius hymyili tai nauroi jostakin syystä, eikä tarvinnut odottaa kauan ennen kuin hän antoi toisenkin tietää syyn. Mutta nyt Sirius hymyili, oli epätavallisen hiljaa, ja antoi Remuksen luoda häneen useammankin uteliaan katseen.

Ihana Sirius! Antaa Remuksen nauttia  :D

Lainaus
Sirius katsoi Remusta. Pojassa oli niin paljon yksityiskohtia, joita hän ei ollut ennen huomannut, ja joista hän ei ollut saada tarpeekseen, kuten se, että tämän nenälle kesällä ilmaantuneista neljästä haaleasta pisamasta oli jäljellä enää yksi. Sirius mietti hieman huvittuneena, tarkoittiko se, että kesä oli virallisesti ohi, vai että hän katseli Remusta aivan liikaa.

Hieno kohta. Sirius pitää Remuksesta niin paljon että tuijottaa ja huomioi tuollaiset pikkujuttutkin. Niinhän se on.

Nuo ovat lempikohtani, vaikka koko ficci on hieno. Pidän tyylistä jolla kirjoitat.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #3 : 06.02.2011 05:38:45 »
Awwwwwww! Aivan ihana! Ihan tuolta alusta alkaen, kun Remus jättää sanomatta asioita, koska tietää, ettei Sirius niitä pystyisi käsittelemään (vai tietääkö kuitenkaan? :P) tai että ääneen sanominen saisi aikaan muutoksen. Ja sitten siellä oli vanhoja miehiä ja lapsia, joita kumpikaan ei huomannut, ja sateenvarjoja kolisemassa toisiinsa. Tosi magee tyyli sulla kirjoittaa. Kuten Pinkkura jo sanoikin, tunnelma ei ficin ihkufluffyisuudesta huolimatta ollut liian hunajainen, vaan siellä oli seassa tarpeeksi rosoa ja halkeamaa ja sellaista arkista realismia. Otsikkokin kuvastaa samaa ajatusmaailmaa yksinkertaisuudellaan <3 Kuvailu oli niin elävää, että tuntui välistä, että istuin viereisessä pöydässä (ja tuijotin häpeilemättömästi) ;D

Ja tässä tulee sitten quoteja! Embrace yourself :E

Sirius katsoi Remusta. Pojassa oli niin paljon yksityiskohtia, joita hän ei ollut ennen huomannut, ja joista hän ei ollut saada tarpeekseen, kuten se, että tämän nenälle kesällä ilmaantuneista neljästä haaleasta pisamasta oli jäljellä enää yksi. Sirius mietti hieman huvittuneena, tarkoittiko se, että kesä oli virallisesti ohi, vai että hän katseli Remusta aivan liikaa.
Aww :E

Remus käänsi sivua, mutta vilkuili vieressään partavedeltä tuoksuvaa ja kahviaan maistelevaa Siriusta, joka herätti hänessä outoja tuntemuksia. Niille ei ollut nimiä, ne vain häälyivät jossakin sisällä ja saivat koko rinnan tuntumaan ontolta.
Miten osuvasti kuvattu Remuksen tuntemukset (ne, joille ei ole nimeä) <3

Siinä, kahvilan aamuhälinässä, pulliaan jonottavien ihmisten selkien takana, Sirius suuteli Remusta. Ja Remus vastasi epäröimättä.
<3<3<3

Niin ja ja ja sitten tuolla alkupuolella, kun Remus oli vihdoin oppinut olemaan jonkun vieressä tai pikemminkin hyväksymään sen, että joku on hänen vieressään eikä halua siitä mitään vastalahjaa. Sulatti mun sydämen :E


Tästä tuli häpeämätön ihkutusviesti, pahoittelen, mutta en voinut muutakaan. Tää ficci jätti mut hymyilemään typeränä, tärisemään kummallisesta innosta istuimen reunalla (no jopas kuulosti pervolta, tarkotan vaan, että koska oon hypertilassa nyt niin hyppelehdin enkä malta istua tuolissa kunnolla x)) ja huokailemaan. Jos oisin sarjakuvahahmo, musta nousis sellasia sydämiä ilmaan jotka poksahtelis tossa mun pään päällä ;D


Kiitos, oi kiitos tästä ihanasta makupalasta <3
- Bbuttis
« Viimeksi muokattu: 06.02.2011 06:44:56 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #4 : 09.02.2011 08:12:55 »
Pinkkura: Mitä olitkaan sanomassa parituksesta..?!  ::) Ehheeh... Kiitos kommentista, se oli oikein hyvä, äläs vähättele kommentointitaitojasi  ;D
Jordan Blu: Awws. Kiitos. <3
Beelsebutt: Hii, kiitos sinullekin ja mukavaa että pidit <3
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

Björk

  • ***
  • Viestejä: 113
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #5 : 20.02.2011 22:03:47 »
Ihanaa kuvailua. Mulla on tuossa välilehdessä 6 sinun kirjoittamaa ficciä, että varmaan näet lisääkin minun kirjoittamiani kommentteja =D

Täytyy todellakin ihailla tapaasi kuvailla. Pieniä yksityiskohtia, mutta ei liian tarkkaa kuvailua. Suudelma oli tosi spöö. Eli söpö.

Hellunen ficci. En normaalisti mihinkään teehuoneisiin eksy, joten websivustolle kiitos, että antavat minun tarkistella sinun aloittamiasi aiheita :3 Kiitos ficistä ja näkemiin. -Björk
Guilty as hell

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #6 : 26.02.2011 21:39:38 »
Björk: Kiitos! Kommentti on aina kun lahjan saisi. Ja hih, Remus ja Sirius (varsinkin suutelemassa) ovat niin spöö:D
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

Audrina

  • ametistikvartsi
  • ***
  • Viestejä: 167
  • pumped up kicks
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #7 : 27.02.2011 11:38:14 »
No tänään on sunnuntai, joten miksi jättää tätä lukematta. :D

Olen jo kauan vierastanut vähän Remus/Sirius - paritusta, ja nyt päätin hyvän otsikon vuoksi lukea tämän. Pitäisi kyllä toden totta lukea kyseistä paritusta enemmän - turhaa epäröin tämänkin lukemista. Tykkäsin tästä, tykkäsin paljonkin. Alussa oli hieman unelias ja hyvällä tavalla väsynyt tunnelma; aamun utuisuudesta tuli mieleen Aamiainen Tiffanylla - leffan alku. Tunnelma myös tihkui syksyä: sadepisaroita ja pudonneita lehtiä. Pidän myös kirjoitustyylistäsi, ja tästä tekstistäsi (taisin jo sen mainitakin, että pidin tekstistäsi). Hieman ehkä ärsytti jotkin sanavalinnat, mutta mitä turhaa hyvää tekstiä moittimaan. Fluffromancea, nam.

Kiitos aamupalasta!
« Viimeksi muokattu: 27.02.2011 16:30:41 kirjoittanut Audrina »
syystuulista viis,
kun tapaamme elossa:
sinä ja minä

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #8 : 21.03.2011 20:17:52 »
AIVAN IHANA!! :)
Nyt musta olis kivaa, että olis sateinen sunnuntai päivä. :) En tiiä miks. Mut tää oli ihanasti kirjotettu. Vaikka tää oli lyhyt, tästä jäi sellanen omanlainen tunnelma ja mielikuva leijaileen. Vähän sellanen fiilis, kun jos kattoo jotain vanhoja, mustavalkosia valokuvia, missä ihmisiä kävelee kadulla ja tietty meille se näkyy harmaana. Vähän sellanen haikeen sulonen ja ilonen fiilis. (vähän on nyt omituinen selitys, mutta.. ehkä sä ymmärsit ees jotain)
Tykkäsin siin todella paljon! :D

NeitiMusta. :D
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Mikaela Q

  • ***
  • Viestejä: 28
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #9 : 24.03.2011 15:01:04 »
Ooh.

On syksy ja sateista, kahvila ja Sirius ja Remus, sateenvarjoja kolisemassa ja kaikkea. Kuulostaa jo ihan noinkin listattuna aika houkuttelevalta, ja sitten vielä tuollaista kuvailua ja söpöstelyä. Aika herkkua.

Tämä oli, niin kuin muut ovatkin jo aikaisemmin kommentoineet, kivan realistinen. Näin voisi oikeasti käydä
ennemmin kuin mitään yksinäisiä kyyneliä tai runollisia rakkaudentunnustuksia.

Hyvin harvinaista, että kritisoin kuvailun määrää, mutta paikoin niitä adjektiiveja oli ehkä puuduttavan paljon minun makuuni. Vaikka tässä tapauksessa parempi liikaa niin liian vähän. :)

Kovin ihana kuitenkin kaikenkaikkiaan. Kiitoksia. :)
Stop Crying Your Heart Out

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Vs: Sunnuntaisin (K-7)
« Vastaus #10 : 06.04.2011 15:38:57 »
Kiitoksia kommenteista! Itse olen helkkarin huono arvioimaan kuvailun määrää, yleensä kuvailen joko liikaa tai liian vähän... pitääki olla tällanen ääripäitten ihminen ::)
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

Swizzy

  • queen
  • ***
  • Viestejä: 1 009
  • have some pride
    • High-functioning fangirl
Vs: Sunnuntaisin (K-7) (Sirius/Remus, kahvilaromantiikkaa)
« Vastaus #11 : 26.01.2012 16:41:13 »
Voihan aww... ♥ Ihanan suloinen. Alkuun oli sellaista vähän draamahtavaa kerrontaa, jossa juuri mitään ei tapahtunut, mutta kerrottiin missä mennään ja mitä kuuluu. Se oli juuri täydellisen ihana, ei liian tylsä, eikä tullut yhtään sellaista fiilistä että se pitäisi hypätä yli. (mitä tällaiselle laiskimukselle kuin minä käy jopa melko usein) Sitten tuli sellaista lupailevaa, odotusta aikaansaavaa keskustelua noiden välille. Ja lopuksi kaiken kruunaa suloisen ihanan söpön sulattava suutelukohtaus. Ja viimeinen lause, ah.
Kiitos tästä pätkästä!

Swizzy


22.3.2013 & 17.2.2015 ♥ raison d'etre

Ava: Demeter, banneri: minä

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Sunnuntaisin (K-7) (Sirius/Remus, kahvilaromantiikkaa)
« Vastaus #12 : 09.03.2012 15:12:59 »
Oih, sunnuntaina aamulla kahvilaan! (Jos en asuis ite niin korvessa kymmenen kilometrin päässä lähimmäsä kahvilasta niin tekisin itekin näin menisin ns parhaan kaverin kanssa sinne ns vahingossa. Hups.) Ne on niitä täydellisiä hetkiä, kun haluaa olla just siinä vaikka ensin just herättyään on vähän ärtynyt. Ja voi vitsi, kaikki ne yksityiskohdat ruudullisesta sateenvarjosta ja siitä, miten Sirius istui nimen omaan viereen eikä vastapäätä! Ihanaa.

Lainaus
Pojassa oli niin paljon yksityiskohtia, joita hän ei ollut ennen huomannut, ja joista hän ei ollut saada tarpeekseen, kuten se, että tämän nenälle kesällä ilmaantuneista neljästä haaleasta pisamasta oli jäljellä enää yksi. Sirius mietti hieman huvittuneena, tarkoittiko se, että kesä oli virallisesti ohi, vai että hän katseli Remusta aivan liikaa.

Ää, ihana, en osaa muuta sanoa! Viimeistään tässä vaiheessa mun huulille nous sellanen typerä hymy että melkeen (vaan melkeen) hävetti istua täällä koulun kirjastossa. :D Ite tykkään kirjoittaa Sirius/Remuksessa Remukselle aina pisamia ja liittää ne jotenkin tarinaan, joten voit uskoa että tää kolahti oikein harvinaisen hyvin. :)

Lainaus
"Miksi me olemme aina täällä?"
"Luulin, että pidit tästä paikasta", Remus sanoi, esittäen tyhmää, vaikka arvasi kyllä mitä toinen ajoi takaa.
"En minä sitä, vaan..." Sirius sanoi, voidellen vieläkin jo voideltua leipäänsä. "Miksi me olemme aina täällä, joka sunnuntai, kahdestaan, ilman että edes kysymme muita mukaan?"

Tummennettu lause, voi luoja. Koko tää ficci oli täynnä näitä ihanuuksia, mutta jos alkaisin kaikkia lainailla niin pitäisi lainailla koko höskä joten tyydyin näihin kahteen tarkasti valittuun pätkään, jotka molemmat lämmitti mieltä. Mä näin sen koko kahvilan ja kaikki mun mielessä ihan selkeästi, ja kun tää kohta tuli niin mun mielikuvitus loitsi sinne sateiselle taivaalle raon josta aurinko pääsi vähän paistamaan. Ihanaaaaaaah.  :-*

Mutta joo, menen nurkkaan häpeämään. Tää oli ihan superihana.
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?