Kirjoittaja Aihe: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot  (Luettu 4381 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 549
  • 707
Ficin nimi: Ruskanvärjäämät
Kirjoittaja: Odo
Genre: Hurt/Comfort
Paritus: Ginny/Luna (Ginny/Harry)
Ikäraja: Sallittu
Summary: Ginny ymmärsi lohduttaessaan Lunaa, että sillä hetkellä Luna lohdutti enemmän häntä. Paino hänen harteiltaan tuntui kadonneen hetkinä, jotka hän vietti Lunan kanssa.
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, en saa rahaa.
A/N: Mua heitettiin haasteella kirjoittaa Ginny/Lunaa, mutta en oikeastaan osannut toteuttaa sitaatteja tai juoni-ideaa, mutta inspiroiduin yhtä kaikki! Tää on mun ensimmäinen ficci tällä parituksella ja oon aina käsittänyt näiden välit vahvasti vain ystävyytenä. Oli jännää kokeilla tällaista näkökulmaa sitten vaihteeksi, vaikka tästä saattaa huomata mun ystävyys-ajattelun. Inspiraationa toimi kaksi kuvaa: x ja x. Näiden lisäksi sain inspistä varten pari kuvaa Bonniesta ja Evannasta. Ommaus haasteen heittäjälle eli Neiti Syksy, ole hyvä. ♥




Ginnyn kasvoja pisteli voimakas vastatuuli, kun hän lensi yhä korkeammalla ja korkeammalle. Vesipisarat valuivat poskilla ja raajat tuntuivat kankeilta kylmässä ilmassa. Ginny ei halunnut pysähtyä, hän halusi vain lentää ja saada ajatuksensa muualle – pois Harrysta, pois sodasta. Hän ei enää tiennyt, mitä Harryä kohtaan tunsi tai oli koskaan tuntenut. Heidän yhteinen aikansa oli ollut onnellista, mutta se oli loppunut ja nyt tilalla oli vain kipeys kepeyden sijalla. Sateen takaa Ginny erotti keltaisen sateenvarjon harmaan usvan läpi ja hän päätti laskeutua. Huispauskentällä ei pitänyt olla ketään hänen lisäkseen – hän oli tullut sinne, koska siellä hän sai olla yksin.

Maassa tuoksui vasta leikatulta nurmikolta, eikä ilma ollut niin kolea kuin taivaalla. Ginny laskeutui muutaman metrin päähän tytöstä, joka kantoi mukanaan sateenvarjoa, johon tuuli tarttui ja veti sitä mukanaan sivulta toiselle. Ginny erotti vaaleat hiukset ja hymyn, joka oli häntä vastassa.
Tyttö käveli hänen luokseen tarttuen vapaaseen käteen ja  veti hänet mukanaan kentän reunalle ja kohti pukukoppeja, joissa Ginny sai kuivata hiuksensa ja vaihtaa ylleen arkivaatteet. Sateenvarjo unohtui oven pieleen, kun he lähtivät yhdessä Ginny kertoen vapaudesta, jota koki taivaalla. Luna hymyili ja kertoi niitä kummallisuuksia, joita Ginny ei aina käsittänyt ja koko matkan linnaan he pitivät toisiaan käsistä.

Suuressa salissa Ginnyn mieleen palasivat uudelleen ne syvät tunteet ja myrskyt, jotka valvottivat häntä öisin. Olivatko Harry, Ron ja Hermione hengissä? Miten sota tulisi päättymään – vai päättyisivätkö nämä kauheudet koskaan? Ginny oli joutunut tuntemaan Alecton kidutuksen oppitunneilla, mutta sitäkin raastavampaa oli pelko ja kaikki ne tunteet, joita hän tunsi edelleen Harryä kohtaan. Tunteiden kirjossa oli kaikkea, eikä Ginny saanut niitä rauhoitetuiksi tai jäsenneltyä oikeille paikoilleen ja hän havahtui ajatuksistaan vasta, kun tunsi käden olkapäällään.
”Tule”, Luna sanoi ja veti jälleen Ginnyn mukanaan, eikä Ginny pistänyt vastaan. Hän menisi sinne, minne Luna tahtoi.

Kirjastossa kaikui sadepisaroiden äänet vasten ikkunoita, mutta muuten siellä oli hiljaista ja hämärää. Opiskelijat olivat jo kadonneet tupiinsa ja ainoa, joka olisi saattanut olla siellä siihen aikaan oli Hermione. Ginny yritti pyyhkiä mielestään ajatukset ystävistään, jotka olivat jossain kaukana ja tekivät jotain, mistä hän ei tiennyt mitään. Luna istui Ginnyn vierellä puisen pöydän ääressä, heilutteli jalkojaan levottomasti ja hyräili hiljaa. Ginny kuunteli sitä ja antoi sen soida mielessään niin kauan, että hänen ajatuksistaan tuli utuisempia ja etäisempiä.

Yksinäinen ruskan värjäämä lehti tarttui ikkunalasiin ja Lunan hyräily katkesi. Ginny avasi silmänsä, joita ei muistanut missään vaiheessa sulkeneensa. Hän katsoi Lunaa, jonka silmät olivat kohdistuneet lehteen ja mietti, mitä Luna sillä hetkellä ajatteli.
”Joskus minä tunnen itseni yksinäiseksi”, Luna sanoi rauhallisesti, pohdiskelevaan sävyyn, joka sai Ginnyn selässä kulkemaan kylmiäväreitä. Sanoissa oli jotain hyvin surullista, vaikka hymy Lunan kasvoilla ei kadonnut kertaakaan sanojen myötä tai sen jälkeen. Ginny nousi ylös tuolista, käveli Lunan luokse ja halasi tyttöä. Hänellä ei ollut oikeita sanoja, eikä tekoja, joilla hän olisi osannut kertoa ajatuksiaan. Luna kuitenkin ymmärsi ja tiesi, että Ginny oli hänen ystävänsä ja se riitti hänelle. Ginny ymmärsi lohduttaessaan Lunaa, että sillä hetkellä Luna lohdutti enemmän häntä. Paino hänen harteiltaan tuntui kadonneen hetkinä, jotka hän vietti Lunan kanssa.

Luna upotti sormensa Ginnyn punaisiin hiuksiin, antoi niiden soljua aina latvoihin asti. Ginny nosti Lunan seisomaan tuolilta, mutta ei päästänyt missään vaiheessa irti halauksesta, johon oli ystävänsä sulkenut. Hän ymmärsi, että oli aika päästää irti Harrystä, kun Luna suuteli häntä yllättäen pehmeillä huulillaan. Ginny oli hämmentynyt, mutta lämpö virtasi hänen kehossaan ja läheisyys tuntui hyvältä. Suudelma kutitteli vatsan pohjaa kuin perhoset olisivat lennelleet, eikä hän perääntynyt tai sanonut mitään. Luna vetäytyi hetken kuluttua kauemmaksi ja hymyili ottaen kiinni Ginnyn molemmista käsistä ja he seisoivat vastakkain katsoen toisiaan.

Ankealta tuntunut sade ulkona tuntui Ginnystä paljon raikkaammalta ja puhdistavalta. Hänen katseensa karkasi Lunan katseen mukana ikkunaan, johon oli takertunut toinen lehti edellisen seuraksi. Ruskanvärjäämät – keltainen ja punainen – olivat rinnakkain, sivuten hieman toisiaan ennen kuin tarttuivat tuuleen ja lensivät yhdessä kaukaisuuteen.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 20:16:35 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 605
Vs: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot
« Vastaus #1 : 27.05.2015 19:11:01 »
Voi, tämäpä oli nätti palanen! En ole pitkään aikaan (lue: useampaan vuoteen) lukenut ainuttakaan Ginny/Luna-ficciä, mutta aloin miettiä, että olisi kai sittenkin pitänyt useammin avata kys. parituksellinen fic. Ihastuin siihen, kuinka olit saanut tuotua kummankin hahmon mun silmään IC:nä tähän, Lunan pienen outouden ja Ginnyn suloisuuden, mutta kuitenkin sen kirjoissakin havaittavan päättäväisyyden. Pidin heidän välisestään henkilökemiasta sellaisena, miten olit sen kuvaillut, niin ihanan söpöä ja hempeää, etten kestä. Voisin hyvin kuvitella Ginnyn oikeasti vaihtavankin Harryn Lunaan (taitaa olla tosin pelkkää toiveajattelua...).

Kirjoitustyylisi on aivan ihana ja soveltuu hyvin tällaiseen söpöstelypalaseen. Pidin kuvailusta ja siitä, kuinka se oli paikka paikoin hyvinkin tarkkaa, ja kuinka toit esille sulavasti Ginnyn ajatukset ja tuntemukset. Loit upean tunnelman, toit siihen hieman hellyyden kaipuuta ja sitä maagista tunnelmaa, kun toinen saa vietyä jalat alta ja tulee se ahaa-hetki, että hei, hänethän minä haluankin ja haluan olla hänen koko loppuelämän ajan.

Lainaus
Ruskanvärjäämät – keltainen ja punainen – olivat rinnakkain, sivuten hieman toisiaan ennen kuin tarttuivat tuuleen ja lensivät yhdessä kaukaisuuteen.
Tästä lopetuksesta pidin erityisesti, koska se sopi vertauskuvallisesti hyvin koko ficin tunnelmaan, juonen kehitykseen ja hahmoihin sekä ulkonäöllisesti että sisäisesti. Toit esille Ginnyn ja Lunan vapauden kaipuun ja sen, kuinka he löysivät toisensa ja lipuvat yhdessä elämässä eteenpäin tästä hetkestä lähtien.

Kiitos kovasti tästä ihanuudesta! :-*
Ava © flawless

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 549
  • 707
Vs: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot
« Vastaus #2 : 17.06.2015 17:30:04 »
Bea, aww toi sun kommentti on ihana, kiitos!  :-* Hymyilyttää kauheeesti noi kehut.

Tykästyin tätä ficciä kirjoittaessa Ginny/Lunaan, joten saatan kirjoittaa tätä toistekin. Tosi vähän on tullut parituksesta luettua ja kirjoitettua, mutta nää kyllä sopii toisilleen. Ja toi lainaamasi lause: siitä tykkään itekin ja musta se oli onnistunut, joten kiva kuulla, että se on miellyttänyt myös lukijaa. :)
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot
« Vastaus #3 : 26.08.2015 20:04:28 »
No jopas, tämäpäs oli pieni pätkä. Luna nyt on muutenkin mun mielestäni vähän sellainen hahmo, että hänet saa paritettua melkein kenelle tahansa sopivasti. Ginny/Lunaan en kyllä ole aikaisemmin törmännyt, mutta tämä oli kyllä varsin toimiva paritus. Tykkäsin siitä, että aluksi Ginny ajatteli hirveästi Harrya, mutta sitten Lunan läheisyyden myötä ne ajatukset pikkuhiljaa kaikkosivat. Lunan keltainen sateenvarjo kiinnitti mun huomioni heti alussa, koska se vaan oli jotenkin ihan älyttömän suloinen pieni yksityiskohta, etenkin kun Ginny huomasi sen lennellessään yläilmoissa. Muutenkin tykkäsin erityisen paljon siitä, että täällä oli tosi paljon pieniä yksityiskohtia nostettuna esille, koska ne tuo aina sitä realistisuutta teksteihin.

Tykkäsin myös siitä, että tässä oli tuota syksyteemaa enemmänkin mukana, nimestä aina lopetuksen lehtiin asti. Se teki tästä todella nätin ja yhtenäisen paketin. Tässä Ginny ja Luna olivat molemmat myös varsin IC:itä, mikä on aina ihan positiivista ficcejä lukiessa, molemmissa heissä oli sitä jotain, mistä heidät tunnistaa (muutenkin kuin vain ulkonäöllisesti) Rowlingin luomiksi hahmoiksi. Voisin tähän loppuun vielä kommenttiväsymyksessäni kompata Beaa edeltä, koska hän osasi muotoilla munkin ajatukset hienommin kuin minä itse. :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 549
  • 707
Vs: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot
« Vastaus #4 : 30.08.2015 16:38:53 »
LillaMyy, kiitos ihanasta kommentista ♥ aw, ihanaa että oot tykänny. Ja sori munki vähä väsymyksissä kirjoitettu vastaus!
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot
« Vastaus #5 : 29.04.2016 11:24:19 »
Suloinen pikku femmeröinen.<3 :)

Ihana pikku välipala (jota ei ole hetkeen kommentoitu, mutta löysin tämän listauksestasi, ja aion sanoa jotain, vaikka puhelimellakin). Ginny/Luna on kiva paritus, varsinkin kun hahmot ovat näin IC. Pidän siitä että tapahtumat sijoittuvat Tylypahkaan viimeisen kirjan aikaan, koska en ole juurikaan sellaista lukenut, ja kaikki mistä ei kirjoissa kerrota, on entistäkin vapaampaa ficcaajille ;)

Ginny on ehkä hieman todellisuuspakoinen ihminen, kun sodan lisäksi hämmentävät huoli ystävistä ja mahdolliset tunteet Harrya kohtaan, niin vähemmästäkin lentelee rankkasateessa :D
Luna on tietysti paikalla, lohduttamassa ystäväänsä, vaikkakin myös Ginny lohdutti Lunaa. Nuo kaksi ovat sööttejä yhdessä, ei voi mitään. Matami Prilli tuskin pitää vettä valuvista tytöistä kirjastossaan, onneksi Ginny ehti hieman kuivatella.

Loppu oli ihana, tykkäsin siitä miten se liittyi otsikkoon. En nyt väsää mitään pidempää, pidin tästä siis paljon.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 786
  • Not killing people is really hard.
Vs: Ruskanvärjäämät ~ Sallittu ~ Ginny/Luna ~ one-shot
« Vastaus #6 : 01.05.2016 11:30:06 »
Mun on tätäkin tekstiä pitänyt kommentoida jo about ikuisuuden (ja no, ehkä myös LUKEA ensin...), mutta u know, aina ei vaan saa aikaiseksi. Mutta nyt! Olen täällä ja kommentoimassa.

Tykkään Ginny/Lunasta parituksena. Pidän heistä myös ystävinä, mutta mun mielestä he hyvinkin voisivat sopia yhteen: Ginny on sellainen räväkkä ja menevä, Luna ymmärtäväinen, vähän rauhallisempi ja sellainen, no, tavallaan kotivaimo. Ja Ginnylle kyllä tekisi hyvää, että kotona olisi aina joku odottamassa!

Tykkään tässä tekstissä siitä, että Harry/Ginny on canonista otettu mukaan, mutta ehkä olisin kaivannut jotain selitystä sille, miksi Harryn ja Ginnyn suhde on ohitse. Etenkin, kun kerran Ginnyn kepeyden tilalla on enää kipeys. -- Oho, olisi ilmeisesti pitänyt lukea pidemmälle, koska ilmeisesti tulkitsin väärin, ja sota ei olekaan ohitse, vaan tässä ollaan vielä sodan keskellä ja Harry on etsimässä hirnyrkkejä! Mielenkiintoista lukea, että mitä Ginny ajattelee tuona aikana, kun Harry ei antanut hänen tulla mukaan.

Pidän siitä, miten tässä tavallaan aluksi näyttää siltä, että Ginny ja Luna edelleenkin ovat vain ystäviä, että he lohduttavat toisiaan ja siitä, että lopulta Luna on se, joka tekee aloitteen. Koska Ginny on ehkä jollain tapaa heikko.

Ja lopuksi: Pidän siitä, miten olet saanut nuo lehdet tähän mukaan, ja miten ne tavallaan sitovat otsikon tekstiin. Ihana, tykkään! <3 Kiitos!
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."