No niiiin, vihdoin olen täällä! Aloitan vapaapäiväni mieluusti juuri tällä tekstillä ja suurella mukillisella kahvia.
Ah, kevät! Keväiset tekstit on aina mun alkuvuoden elämän suola, joten jo se sai minut silloin jokunen aika sitten tarttumaan tähän sarjaan, vaikken kovinkaan usein originaalia lueskele. Toinen on syy on juurikin se, että haluaisin lukea originaalia useammin. Joten töttöröö, täällä ollaan.
Ensimmäinen osa on hellyyttävä ja täynnä mitä hauskempia ilmauksia ja yksityiskohtia, kuten
jättiläishaarukka,
tarhaorvokki,
uudet kirkkaanoranssit puutarhahansikkaat ja tietenkin
itseään kunnioittava parvekepuutarhuri. Jo näillä saa hymyn huulille, leveän hymyn, joten voit vain kuvitella miltä näytän kahvimukini äärellä, kun näihin kaikkiin lisätään vähän söpöilyä ja kevättunnelmaa, joka on muutenkin viedä minut mennessään. Voi nam. En muuten ole lukenut sitä aiempaa tekstiä, jossa nämä kaverit seikkailevat, joten en tiedä heistä mitään etukäteen. Pidin erittäin mielenkiintoisena sivuhuomautuksena sitä, että Jani päätyi tarkistamaan ruotsin kakkoskurssin sanakokeita. Ruotsin opettaja? Luokion ruotsin opettaja? NÄMÄ ON AIKUISIA MIEHIÄ! <3 (ei sillä, on teinisöpöilykin ihan kiva mutta !!)
Toinen osa sitten! En varmasti koskaan ole lukenut tekstiä viisaudenhampaan poiston jälkeisistä tunnelmista! Voi pyhä jysäys miten ihanan kuvailevaa ja tilanteen esiin piirtävää tekstiä. Oon ihan taivaassa. (Tässä vaiheessa kuuluu tietää, että olen yksityiskohtien ja tarkentavien kuvailujen suurin fani!) Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii! EN EHKÄ KESTÄ! Maailman suloisin Jani toi maailman suloisimmalle potilas-Simolle kevään sisälle! <3___<3 Kuinka huomaavaista! <3 Tässäkin osassa pidin paljon kertovista asioista, kuten esimerkiksi näistä:
National Geographic,
Simpsonit (koska miksi ei ja ne nyt aina tulee telkkarista),
pyöräilykypärä kertoo Janista hahmona, ja ehdottomasti
iloisenkeltaiset, pirteänterhakat leskenlehdet! Hurrdurr, minä kehrään.
Oi, olen hämmentynyt! Kuka ihme ei pidä kalapuikoista? Olen siirtynyt osaan numero kolme ja tykkään tästä jo heti alusta alkaen, koska kesäkeitto! Musta on niin hauskaa, että kamalan moni inhoaa kesäkeittoa, mutten tunne ketään joka ei pitäisi kalapuikoista. Ja sit on Jani joka on nurin kurin. Ja pidän siitä. Pidän Janista ja Simosta, molemmista. En osaa enää sanoa kummasta enemmän. Ja ahaa! Juuri kun olin aikeissa pohtia Simon työtä, koska yövuoro ja koska Janin hommat on jo selvillä, niin sieltähän se tupsahti! Musta on kiva, että näiden ammatit on suht tavallisia, opettaja ja ehkäpä sairaanhoitaja? Ei mitään kivenkovia business miehiä tai toimiston kauluspaitoja. Miehet kuvataan usein kauluspaidoissa ja salkkuineen kaikkineen. Jännä muuten. Ihana hetki kesäkeiton äärellä, pidin taas asioista, mutta eniten
kesäkeitosta. (Okei, pakko kyllä mainita ruotsin kurssin tyttö, joka kyseli tulipesästä, nerokas tapa saada spurttisana mukaan, erittäin mielenkiintoinen tapa!)
Jäätelömakuja, jäätelömakuja, jäätelömakuja! Rakastan sitä, että joku ei osta vain jäätelöä. Rakastan sitä, että joku ei osta vain mansikkajäätelöä tai vain suklaajäätelöä. Rakastan sitä, kuinka joku ostaa
MASCARPONE–LEMON–LIME jäätelöä! Tai pekaani-kinuskia ja sateenkaaria. Tai jaffa-jäätelöä. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. Tämä raapalesarja kiteyttää mun kuvailumakuni. <3
Juuri kun luulin, ettei tämä tästä voi enää parantua niin saksaa. Saksaa. Mun mieleni on hellänä tälle tekstille kuin Janin kuumeinen kroppa ärsykkeille. En kestä. Oon ihan hyytelöä. Rakastan tämän osan pelkkää nimeäkin jo niin kamalanpaljonettäpissaanhunajaa.
Starker Tee mit Zitrone, aijaijaijai. Mun tekee mieli tehdä keväinen banneri tai taustakuva ja laittaa siihen tämä teksti. Tämä kommentti alkaa olla vähän päätön ja hännätön, pahoittelen, mutta oon ihan liian fiiliksissä ollakseni järkevä ja kovin rakentava sanoissani.
Sirkusaakkoset on ihan huippuja ja niitä pitää nimeomaan syödä niin, että sanoo jonkun z niin kuin zombi ennen kuin sen syö. Haha.
Tykkäsin siitä, miten huomaavainen tällä kertaa on Simo (oli kyllä jo edellisessäkin osassa) ja ihana kävelylenkin parin euron budjetti. Jotenkin niin realistista. Itse kaupan kassalla työskennellessäni oon kuullut niin monet kerrat kuinka joku poikkeaa kaupassa lenkiltään ja pohtii, että mitenkähän mahtaa ne taskunpohjalta löytyneet kolikot riittää yllättäviin mielitekoihin.
Tykkäsin luonnollisesti myös saksalaisesta katastrofielokuvasta. Mmmmmh. Pidin myös siitä, että oli toisen nimen nimipäivä, eikä ihan perus tavallinen nimipäivä. :3
Ai että. Tämä viimeinen osa on ihanan seesteinen. Jotenkin niin rauhallinen ja kiteyttää hyvin sen kevään tunnelman. Kiireisen ja työntäyteisen syksyn, talven ja alkukeväänkin jälkeen usein tulee sellainen, ah aurinko, taidanpa hetken vain nauttia ja olla -fiilis. Ja hengittää! Oi kyllä. Keväisin muistaa yhtäkkiä vain hengittää. Tästä jäi tosi ihana ja keväinen ja iloinen fiilis. Ihan mielettömän tunnelmallinen sarja raapaleita, täynnä toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia ja hahmojen tarinaa kertovia viittauksia ilman sen syvempiä selittelyjä siitä mitä kukakin harrasti tai teki työkseen. Ne tulivat ilmi kerronnassa. Pidin tästä ihan tosi tosi paljon ja oon iloinen, etten kiirehtinyt tän lukemista ja kommentoimista johonkin nopsaan väliin vaan odotin tätä oikeaa, rauhallista hetkeä. Kiitos lisäajasta ja ennen kaikkea kiitos näistä raapaleista ja niiden jakamisesta. <3
- Frac