Title: Älä katoa
Author: Ashtray
Pairing: Parvati/Lavender
Raiting: S
Genre: angst, on siellä vähän fluffyakin alussa
A/N: Tämä teksti on ollut kirjoitteilla yli vuoden. Sain inspiraation Pariisin kevään
Pyykkipäivästä, kirjoitin osan, jumitin pitkään, kirjoitin lisää ja jumitin vähän lisää. Nyt on vihdoin valmista! Pidän alkupään raapaleista huomattavasti enemmän (ne kirjoitinkin silloin suurimman inspiraation aikana), mutta sain loputkin julkaisukuntoon. FF100:een menee sanalla 034. Liian vähän.
Tämä sijoittuu viidennen ja kuudennen vuoden väliselle kesälle (ja kuudennen vuoden alkuun), ja raapaleet on vuorotellen Parvatin ja Lavenderin näkökulmista.
Kommentteja olisi ihana saada, varsinkin kun en ole julkaissut pitään aikaan mitään!
Älä katoa1.Alkukesä on kepeä naurukaikuineen ja hymykuoppineen. Parvati vilkuilee tummien kulmien alta salaa Lavenderin piirteitä, ja suukot poskille hiuksiin olkapäille ovat vielä viattomia, ystävältä ystävälle. Ihan niin kuin aina ennenkin. Silti Parvatin iho kihelmöi vielä minuutteja myöhemmin siitä kohdasta, jota Lavederin huulet hipaisivat. Jokin on muuttumassa, ja jännitys kutittaa Parvatin vatsanpohjaa, ei pelkona vaan hyvällä tavalla.
Käsikädessä kukkapellossa, pilviä hitaalla taivaalla, niistä voi erottaa kuvioita vaikkei Parvati jaksakaan keskittyä mihinkään muuhun kuin toisen ruumiinlämpöön kämmentä ja kylkeä vasten. Ympärillä lentelee perhosia, ja tuntuu kuin osa niistä olisi eksynyt vatsaan. Nauru on kuplivaa, kevyttä, ja lämmintä etelätuulta on helppo hengittää päivästä toiseen.
2.Kyllä Lavender on huomannut toiveet Parvatin silmissä, kyllä hän on huomannut katseet kulmien alta. Huolettomiksi naamioituja hipaisuja on liian paljon että ne olisivat uskottavia, ja Parvatin iho viipyilee sekunnin sadasosan liian pitkään koskettamassa Lavenderia. Ei sitä vain voi olla huomaamatta. Ei ainakaan jos on tuntenut toisen niin hyvin ja niin pitkään kuin Lavender Parvatin.
Eikä Lavender tiedä mikä häneen itseensä on mennyt, kun kuumana kesäyönä on liian helppo kumartua suutelemaan toista. Liian helppo teeskennellä, että he ovat siinä samoista syistä, että ei Parvatikaan etsi mitään muuta kuin hetkellistä turvaa. Syliä johon paeta sitä painostavaa tunnetta, sitä joka on lähestyvä sota.
3.Lavenderin pehmeät huulet ja lantionkaari, niistä Parvatin unelmat saavat uuden muodon ja tummat silmät uutta toivoa. Niihin on Parvatin helppo unohtua kun heinäkuu lipuu ohi ja muuttuu elokuuksi.
Lavenderin lämpimät sormet Parvatin iholla.
Yöt eivät tunnu milloinkaan raskailta, ei nyt kun koskaan ei mennä nukkumaan vaan paetaan ulos, paetaan sinne missä on kastepisaroita ja suudelmia, Parvatin paras ystävä ja niin paljon enemmänkin. Parvati miettii, että tältäkö tuntuu olla rakastunut, ja ehkä juuri siksi hänestä tuntuu myöhemmin kuin hän olisi ollut sokea. Mutta Parvatin on niin turvallinen olla ettei hän huomaa miten Lavenderin silmät eivät syty samalla tavalla kuin hänen omansa.
4.Yhtäkkiä Lavender ei enää tiedä mitä tekee ja mitä hänen pitäisi tehdä. Kesäpäivät ovat kulumassa loppuun, eikä mikään tunnut enää oikealta.
Tämä ei voi jatkua näin. Minä en tunne niin kuin Parvati. Eikä Lavender silti halua satuttaa Parvatia. Parasta ystäväänsä koko maailmassa.
Miten minä edes päädyin tähän tilanteeseen?Jokainen yö Lavender tuntee, miten Parvati vetää hänet tiukemmin itseään vasten, jokainen yö Parvatin suudelmat ovat epätoivoisempia. Jokainen yö Parvatin silmissä liikaa tunnetta.
Toisen lämmin keho ei tunnu enää turvalliselta, ei saa unohtamaan lähestyvää sotaa. Ei se saa pelkoa katoamaan. Ei enää, nyt se tuntuu vain väärältä.
Ei Lavender halua satuttaa Parvatia.
5.Jotenkin Parvati on onnistunut räpiköimään marraskuuhun asti. Jotenkin, särkyneen sydämen kanssakin. Vaikka ei siitä syksystä ole paljoa mieleen jäänyt, oppitunneilla hän tuijottaa tyhjin silmiin eteensä, unohtaa kuunnella. Vapaa-ajalla ei sitäkään vähää.
Hän näkee unia, jotka saavat hänet miettimään,
entä jos sittenkin? Ja sitten hän taas tajuaa, että ei, ei kuitenkaan, ei enää.
Kyllä hän yrittää hymyillä. Kyllä hän yrittää viestittää Lavenderille, että ei se mitään, kyllä minä pärjään.
Vaikka ei hän pärjää. Nyt pelottaa koko ajan, nyt kaikki on painostavaa. Nyt ei ole Lavenderin lämpöä, ei kosketuksia, suudelmia. Nyt ei ole enää kepeä kesä, ja Lavender on jo toisen sylissä.
