Pretending, Draco/Astoria, S

[Béren]

Kirjoittaja:Béren
Ikäraja:S
Genre:Angst
Pairing:Draco/Astoria
Disclaimer:En omista henkilöitä, kuuluvat Rowlingille, en saa hyötyä.
Haasteet:Inhokkiparitus, FF-100 sanalla 024.Perhe.   
A/N:Nii öö. Mun mielikuvissa Dracon ja Astorian suhde on aina ollut kulissiavioliitto, ja lopultakin päätin sitten kirjoittaa siitä.

Pretending

”Scorpius, mene nukkumaan, äiti tulee kohta peittelemään.”
Yläkertaan vievät portaat ovat pitkät ja kaide on liian korkealla, tummat verhot ikkunoissa ja kotitontut sammuttelevat valoja. Ovi on raskas ja seinien siniset maalipinnat tuntuvat ahdistavilta. Alakerrasta kaikuu räsähdys ja Scorpius huokaisee.

”Scorp? Kulta, äiti toi kaakaota”, poika pyytää äitinsä sisälle ja kietoutuu paksuihin untuvapeittoihin. Astoria hymyilee suloiselle pojalleen, istuu ikkunalaudalle ja taputtaa paikkaa vieressään. Scorpius raahaa yhden peitoistaan mukanaan ja ottaa toisen kaakaokupin käteensä.
”Milloin isi tulee kotiin?” hiljaiset sanat jäävät kaikumaan huoneessa, Astoria hörppää juomastaan ja pyyhkäisee pojan ylähuulesta kaakaoviikset.
”Isille tuli töistä pikapöllö, isillä menee varmaan myöhään.”

Scorpius nyökkää ja tassuttelee pylväsvuoteeseensa, Astoria hymyilee ja vetää pojan vaalean peiton toisen kaulaan asti, kumartuu antamaan suukon ja toivottaa hyvää yötä.
”Miksi isi on aina töissä?” uninen ääni kysyy hautautuen pehmonalleihin.
”Nyt on vähän vaikeampaa, mutta ihan pian isi saa ylennyksen ja joutuu tekemään vähemmän töitä”, äiti hymyilee ja sulkee oven perässään, antaa hymyn kuolla kasvoilleen.

Scorpiuksen aloittaessa Tylypahkan Draco viettää yhä öitä muualla, ja äiti ei enää keitä kaakaota pojalle joka itkee.

[Odo]

Kommenttikampanjasta, heya! o/

Ensinnäkin on myönnettävä, että 3. sukupolvesta kertovia fikkejä on tullut luettua yllättävän vähän, mutta taas toisaalta, kun niitä lukee harvemmin tälläiset pienet niihin sijoittuvat tarinat piristävät. Draco on aina ollut yksi suosikkihahmoistani ja Scorpius mielenkiintoinen hahmona, vaikka kirjoissa pojasta kerrotaan vähän. Tässä otat lyhyesti esille Scorpiuksen lapsuutta ja äidin huolenpitoa, jollaista olen kuvitellutkin Scorpiukselle. Samalla tuot esille tuon isäpoika suhteen, joka on pääosassa. Scorpiuksen suhde isäänsä on ehkä jotenkin hyvin kiintynyt, eikä etäinen, kuten voisi kuvitella isästä joka on aina poissa. Kuitenkin on koskettavaa ajatella, myös realistista, että poika kaipaa kuitenkin siitä huolimatta isäänsä.

Ja Dracon poissaolo on jotenkin todella canoninmukaista, koska itsekin ajattelen asian niin, ettei Dracokaan ole mikään parhain mahdollinen isä, kun ottaa huomioon elämän tilanteen; halveksittu ex-kuolonsyöjä ilman oman isänsä rakkautta. Se sopi siis todella hyvin aiheeksi ja kerroitkin siitä kivasti ja haikeasti sekä tuo kaakaojuttu toi jotain semmoista kivaa vertauskuvallista ja lopetus sai ajattelemaan Scorpiusta Tylypahkassa - se on hyvä.

Kiitokset siis tästä, anteeksi etten saanut tämän pidempää kommenttia aikaiseksi.