Kirjoittaja Aihe: Oli myrskyinen yö... S Kelmit  (Luettu 1697 kertaa)

Midnight

  • Kelmi
  • ***
  • Viestejä: 90
Oli myrskyinen yö... S Kelmit
« : 07.04.2012 17:08:14 »
Nimi: Oli myrskyinen yö...
Kirjoittaja: Midnight
Genre: No, ehkä vähän huumoria ja pikkuisen jotain fluffyn kaltaista
Ikäraja: S
Päähenkilöt/paritus: James, Sirius, Remus, Peter (Sirius/Remus)
Summary: On yö, ja Kelmit päättävät käväistä hakemassa iltapalaa...
Disclaimer: J.k.Rowling omistaa henkilöt ja paikat, minä omistan vain oman mielikuvitukseni, enkä saa minkäänlaista rahallista hyvitystä.

A/N: Tämä on minun ensimmäinen ficcini, joten toivon ettette tapa minua ainakaan tässä vaiheessa vielä.


                                              Oli myrskyinen yö...




Oli myrskyinen yö, ja Tylypahkassa kaikui hiljaisuus. Miltään käytävältä ei kuulunut askelia, ei puhetta, ei naurua. Ulkoisesti vaikuttikin siltä, että kaikki oppilaat olivat menneet kiltisti ajoissa nukkumaan. Kuitenkin jotkut heistä eivät olleet ilmeisesti saaneet unta…

”Hei, Sarvihaara, hitsi vieköön sinä talloit minun varpailleni!”.
”Hups…”
”Hups!? Sinä hyppelehdit rakkaiden varpaideni päällä kuin ne olisivat pelkkää mattoa ja sanot Hups!?”  .
”Rauhoita nyt Antura, ei Sarvihaara sitä tahallaan tehnyt! Ainakaan luultavasti…”
”Kuutamo, nyt hiljaa! Tämä asia ei koske sinua lainkaan, joten voit olla pitää sen kauniin nokkasi erossa tästä!”
”Mitä!?”
”Niin, että voisitko olla hiljaa, tai pitääkö minun vaimentaa sinut?”
”Riippuu vaimennustavastasi, rakas Anturajalka.”
”…”
”Hei! Huomaatteko, että minä ja Matohäntäkin ollaan vielä täällä saman viitan alla, joten lopettakaa tai hankkikaa huone!”
”Minä kannatan Sarvihaaran ehdotusta. Siis lopettamisen kannalta. Eikö meidän muutenkin ollut tarkoitus käydä nopeasti hakemassa iltapalaa keittiöstä, eikä jäädä tän-”
”Suu kiinni Matohäntä! Jos ei minun ja Kuutamon seura kerran kelpaa niin… Tuossa olisi tyhjä luokkahuone, mitäs sanot?”
”Ai minä vai?”
”Tyhmä et sinä vaan Kuutamo! Vaikka voin minä sinutkin tietysti lukita sinne, mutta…”
”Okei, okei! Minä ymmärrän, ettet puhunut minulle. Mutta mitä varten sinä sitten aiot lukita Kuutamon tuonne?”
”Matohäntä, oikeasti?!”
”Mitä?”
”Äh, en minä jaksa ruveta sivistämää sinua juuri nyt. Tule Kuutamo mennään!”

Yhtäkkiä keskelle käytävää ilmestyi tyhjästä kaksi poikaa, tummatukkainen ja hiukan valeampi, jotka katosivat nopeasti tyhjään huoneeseen.

”Ai, he menivätkin molemmat. Se selittää paljon… Kai?”
”Matohäntä, oikeasti?”
”Tiedätkö mitä sinä kuulostit äsken ihan Anturajalalta.”
” Äh, mitä jos vain lähdettäisiin takaisin? Tästä retkestä meni maku, kun nuo kaksi päättivät lähteä omille teilleen.”
”Miten niin omille teille? Hehän menivät suoraan luokkaan, eivätkä minnekään tielle?”
”Öö… Kuules Matohäntä, mene sinä vain sinne keittiöön. Minä pärjään kyllä ilman viittaa torniin takaisin.”

Samassa käytävälle ilmestyi jälleen hahmo, poika, jolla oli erittäin sotkuiset mustat hiukset. Hän vilkaisi taakseen ja lähti sitten nopeasti juoksuun.

”Hei! Anturajalka! Sarvihaara! Kuutamo! No höh. Miten tässä aina käy näin, että minä jään yksin jonnekkin? Ja minä kun olisin oikeasti halunnut tietää, mitä Sarvihaara tarkoitti sillä tie-jutulla…”


A/N:Jos jaksoitte lukea tänne astii, niin kommentoikaa ihmeessä!
« Viimeksi muokattu: 27.05.2015 09:30:21 kirjoittanut Vanilje »
Elämäsi ei muodostu päivistä jotka ovat menneet, vaan päivistä jotka muistat.

Midnight

  • Kelmi
  • ***
  • Viestejä: 90
Vs: Oli myrskyinen yö... K-11 Kelmit
« Vastaus #1 : 09.04.2012 16:12:35 »
onski:Kiitos todella, todella paljon kommentistasi! Mukava tietää, että joku tykkää mun kirjotelmasta! ;D Joo, ja Kelmificit todellaki on ainakin mun mielestä ihan parhaita, varsinkin jos mukaan saisi jotenkin vähän ujutettua Sirius/Remus ja James/Lily parituksia! Joten, ei tiedä vaikka joskus päätyiskin kirjoittamaan enemmän niistä... Ja kiitos vielä kerran kehuista!
Elämäsi ei muodostu päivistä jotka ovat menneet, vaan päivistä jotka muistat.