Kirjoittaja Aihe: Twilight: Ensimmäinen kerta, K11  (Luettu 1637 kertaa)

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Twilight: Ensimmäinen kerta, K11
« : 23.06.2011 21:51:03 »
                               Ensimmäinen kerta
Author: Liinalotta
Fandom: Twilight, ennen Houkutusta myöskin. :--)
Pairing: Rosalie/Royce, viittauksia Royce/OC.
Rating: K11?
Disclaimer: Stephenie Meyer omistaa nämä kaksi hahmoa, biisin taas omistaa Antti Tuisku. :--D
Genre: Angst, fluffy, songfic.
Warnings: Viitteitä raiskaukseen.

Summary:
Minä kuiskasin karheasti otsaasi vasten ensimmäistä kertaa ne kolme sanaa, joita sinä olit toitottanut minulle useasti.
” Minä rakastan sinua, Rosalie. Aina. ”

Sanat sanottuani nousin ylös, ja katsoin sinun kuollutta mutta silti niin kuvankaunista kehoasi hetken. Sen jälkeen käännyin, jatkaen matkaani kaupunkiin – tällä kertaa pimeässä ja yksin.


A/N: Mua pisti todella kerran itkettämään, kun tajusin, miten julma hahmo Royce on. Tämä ficci on siis tulos siitä tunteesta. Halusin kerrankin, että Royce kuvattaisiin lempeänä ja edes jotenkin rakastettavana hahmona. Katuvana. Antti Tuiskun biisi Ensimmäinen kerta taas jotenkin klikahti tähän, joten tässäpä olisi tämä.. ONE-SHOT!

ROYCEPOV


Ensimmäistä kertaa minä kaipaan sinua nyt
Kun olet todella lähtenyt


Rosalie. Kävelin ripeästi takaisinpäin pääni selvittyä hieman, ja yhtäkkiä huomasin sinun runnotun ruumiisi makaamassa ojanpielessä. Minä katsoin sinua kauhistuneena. Olinko minä todella tehnyt tämän? Ei. Se en voinut olla minä.. Vai olinko? Olinko tehnyt nuo kaikki arvet, kaikki mustelmat ja kaikki haavat sinulle?
” Teinkö minä.. Nuo? ” Kuiskasin ääneen, vaikka kukaan ei ollutkaan kuulemassa minua.

Se en voinut olla minä, toistin ajatuksissani uudestaan. Minun Rosalieni..

Ulos ovesta kävellyt
Ja ensimmäistä kertaa minä rakastan sinua tänään


Lähdit ystäväsi Veran luokse miltei jokapäivä, ja palasit kotiin aina vain tyytymättömämpänä. Pikkuhiljaa minua alkoi ärsyttää puhumattomuutesi huolistasi. Aina kun kysyin sinulta Verasta, vastasit vain lyhyesti, ja silmiisi nousi kitkeryys.

Kun et ole minun enää, ja elät omaa elämää

Mikä sinua oikein rassasi Verassa? Seurasin kerran sinua Veran luokse, ja huomasin, kuinka katselit Veran perhettä lempeyttä silmissäsi. Silti tiesin, että sinua ärsytti jokin. Pitelit Veran lasta sylissäsi, keinutellen häntä uneen. Minusta näytti siltä, että rakastit lasta. Kun jouduit antamaan lapsen takaisin lapsen oikealle äidille, silmiisi nousi suru.

Tiesin, että sinä halusit omia lapsia. Minä en vain ollut siihen valmis. Tiesin sen itse, ja ehkä sinäkin tiesit sen syvällä sisimmässäsi, et vain uskonut sitä. Halusit vain itsekkäästi lapsia. Oman perheen, jolla voisit ylpeillä Veralle. Että sinulla olisi enemmän rahaa. Lapsesi olisivat kauniimpia. Menestyneempiä..

Minä en silti uskonut, että olisit rakastanut omaa lastamme enemmän kuin sitä lasta. Toisen lasta. Lasta, jolla ei ollut mitään yhteyksiä meihin.

Minä ihailin ihastumista, minä rakastin rakastumista

Se oli edes suoranainen ihme, että sinä sait minut haaviisi. En ollut ikinä edes ajatellut avioitumista kenenkään kanssa. Ehkä myöhemmin, ei nyt. Olin ajatellut hankkivani vaimon vasta sitten, kun olin päässyt yli kaikista huveistani. Mutta minut painostettiin avioon kanssasi.

Luulin olevani oikea mies sinulle. Minä ihan totta uskoin siihen. Ihastuin ensin ulkonäköösi. Sen jälkeen en kiinnittänyt mihinkään muuhun huomiota. Saattaa kuulostaa vähän typerältä, mutta luulin, ettei sinulla olisi mitään arvokasta sisälläsi. Olin väärässä. Hyvin väärässä.

Kun midas koskettaa
Kaikki on kultaa ja sen arvo romaht


Sielusi oli minulle kultaakin arvokkaampi. Näin sielustasi vasta pienen osan, ennen kuin kuolit. Luulin sinua hemmotelluksi isän tytöksi, joka nai ensimmäisen miehen, johon iski silmänsä. Et ollutkaan sellainen, vaan olit paljon enemmän. Olit paljon enemmän kuin kukaan nainen, jonka olin ikinä nähnyt. Päätin yrittää olla arvoisesi, Rosalie, minä todella yritin. Yritin harventaa huvejani. Ja onnistuin siinä – ainakin jonkin aikaa.

Sitten minut taas houkuteltiin huveilleni.

Ihailen sitä kauempaa, ei se muuten ole unelmaa
Ensimmäistä kertaa minä sinua muihin vertaan


Puristin silmäni kiinni, kun muistot välähtivät mieleeni. Muistot, jotka olivat tapahtuneet vasta tunti sitten.

Takauma

” No mutta hei, rakas ”, kehräsin Rosalien korvaan. Rosalie yritti vetäytyä pois.
” Royce, sinä olet humalassa! Minun täytyy mennä kotiin ”, hän sanoi, mutta tarrasin hänen kädestään kiinni, ja pakotin hänet katsomaan silmiini.
” Haluaisin esitellä sinut muille ystävilleni ”, sanoin hänelle, ja muut miehet lähestyivät Rosalieta ja minua. Vaimoni silmissä välähti pelko.

” En ole nyt oikein sillä tuulella, Royce, kulta, eikö kävisi jokin toinen päivä? ” Rosalie kysyi, nielaisten.

Takauma päättyy


Minä painoin pääni sinun ruhjotulle rintakehällesi, ja yritin päättää takauman, joka kertautui
mielessäni, nopeuttaen tahtiaan.

” Rosalie, voisitko sinä saada sen loppumaan? ” Kysyin voimattomana, ja hengitykseni kiihtyi.

Mielessäni sinua kertaan, ensimmäistä kertaa

Tunti sitten päättyneen takauman tilalle tulee toinen muisto. Muisto, jossa olit sinä.

Takauma

Nojailin herra Halen pöytään molemmillani käsilläni, keskustellen hänen kanssaan jostain. Se ei ollut niin tärkeä asia, mutta isäni oli lähettänyt minut asialleen. Herra Hale kohotti katseensa kuullessaan koputuksen ovelta. Hänen kasvoilleen singahti hymy, ja minäkin käännyin katsomaan kuka sieltä tuli.

Ovella seisoi vaaleahiuksinen nuori nainen, jolla oli vaaleansininen pitsimekko yllään. Hänen hiuksensa oli sidottu tiukalle letille, ja letti oli heilahtanut toiselle olkapäälle. Minä nielaisin hieman, kun naisen jäänsiniset silmät porautuivat minuun. Nainen hymyili, ja samaan aikaan herra Hale rykäisi.

Katseeni siirtyi nopeasti toiseen mieheen, ja yritin olla kuin naista ei olisikaan. Nainen tuli pari askelta lähemmäksi, ja laski korin, joka hänellä oli ollut kädessään, Halen pöydälle. En ollut huomannut koko koria.

” Royce, saanko esitellä tyttäreni Rosalien? Rosalie, tässä on Royce King ”, Hale sanoi, ja pakotti sanoillaan minun ja naisen – Rosalien katseet taas liittymään yhteen. Minä kumarsin hieman jäykästi, ja Rosalie niiasi.
” Hauska tavata, herra King ”, nainen sanoi hymyillen yhä kaunista hymyään. Hänen äänensä oli yhä hurmaavampi kuin hän itse. Katseeni kierteli pitkin hänen kehoaan.

” Herra King? Onko jokin hätänä? ” Rosalie kysyi parin minuutin kuluttua, rypistäen kulmakarvojaan hieman. Minä katsoin häntä silmiin.
” Oh, ei mikään, madam. Olen pahoillani, minulle vain tuli äkillinen meno, niin, meno. Olen pahoillani ”, sanoin nopeasti, ja toistin huomaamattani anteeksipyyntöni kaksi kertaa. Lähdin ovelle, ja laskin jo käteni ovenkahvalle. Käännyin katsomaan olkani yli miestä ja hänen tytärtään.
” Herra Hale, neiti Hale ”, sanoin muodollisesti, ja nyökkäsin hieman.

Takauma päättyy


Ensikohtaamisen jälkeen olin hieman kiihdyksissä sinusta. Yritin unohtaa sinut, todella yritin. Hukutin kasvosi ja vartalosi mieleni sopukoihin, ja makasin useiden eri naisten kanssa. Tehden heistä sopimattomia avioliittoon. Eräs heistä taisi tulla raskaaksi.

Yritykseni eivät kuitenkaan riittäneet.

Näen itseni silmilläsi, kuulen ääneni korvillasi
Sinun sydämelläsi, tunnen mitä tunsit
Minun kanssani
Tunnen ihollasi, oman kylmän itseni


Mitä sinä oikein näit minussa, Rosalie? Mitä? En ollut kuin pahainen poika. Poika, joka perisi mittavan perinnön vanhemmiltaan. Ei se sinua varmaankaan kiinnostanut. Vanhempasihan olivat miltei yhtä rikkaita kuin minun vanhempani.

Äkisti muistin sanat, jotka sanoit minulle kerran.
” Etsin juuri tuollaista miestä kuin sinä, Royce. Olet mies minun makuuni ”, niin sinä sanoit. Mies sinun makuusi? En ollut mies kenenkään makuun. Useimmat naiset inhosivat minua vain sen takia, että olin olemassa. Olin pakottanut heidät kanssani sänkyyn. Olin tehnyt heistä yhteiskunnan hylkiöitä, eikä kukaan uskonut heitä, kun he vakuuttivat, että minä olin tehnyt sen heille. Hah. Minä, Royce Albertus Kingkö muka tekisin sellaista? Niin kaikki vakuuttivat. He eivät vain tienneet millainen olen oikeasti.

Sinäkään, Rosalie, et varmastikaan aavistanut mitään sellaista minusta. Pidit minusta paljon. Sanoit minulle kerran, että rakastit minua. En kyennyt vastaamaan siihen mitään, mutta et näyttänyt odottavankaan vastausta.

Aina, kun kävelimme kahdestaan puistossa, kuulin muiden kadehtivat ajatukset. Kuulin, miten kaikki pitivät meitä kauniina parina.

Nostin pääni pois rintakehältäsi, ja laskin käteni hellästi kylmälle ihollesi. Nyt tunsin viimein, että ihomme olivat samanlämpöiset. Molemmat yhtä kylmiä.

Öinen katu oli autio niin
Silti pysähdyit
Valoihin punaisiin


Minä yritin estellä meidän avioitumistamme. Minä pidin sinusta. Minä todella pidin ulkonäöstäsi. En vain halunnut, että sinulle tapahtuisi samoin kuin joillekin muille tytöille, joiden kanssa olin huvitellut. Olin päätynyt vahingossa raiskaamaan ja tappamaan tytöt. Kaduin jokaista tekoani paljon, mutta jatkoin kuitenkin elämääni. En kyennyt tekemään samaa sinulle. Isäni ja sinun isäsi solmivat avioliiton välillemme, ja minä kosin sinua heidän sopimuksensa mukaisesti. Olit onnellinen, kun pujotin sormuksen sormeesi. Riensit kertomaan siitä äidillesi ja ystävättärillesi. Veralle. Menimme naimisiin, ja sinä aivan hehkuit onnellisuutta.

Palkkasimme maalarin maalaaman kuvan meistä hääpäivänämme, mutta hän ei kyennyt maalaaman sinua sellaisena, minkälainen sinä olit silloin. Onnellisuuden hehku ei yltänyt maalaukseen, mutta kauneutesi säilyy maalauksessa ikuisesti.

Lopulta kauan pelkäämäni pelko ja kiusaus muuttuivat todeksi.

Sussa asui rauha ja minä tunsin kuinka paljon menetin
Vasta nyt kun menit pois
Tiedän ilman sua en elää tahtois
vain unelmaa osasin rakastaa, sinä olit todempa


Tunsin suurempaa tuskaa kuin ikinä. En ollut ikinä tuntenut tälläistä tuskaa kenenkään tytön kuoleman jälkeen. Polvistuin Rosalien viereen, välittämättä siitä, että housuni kastuivat ojassa. Toivoin, että saisin oman rangaistukseni. Tiesin, että taivaassa Rosalie ei kaitsisi minun tietäni. Hän yrittäisi todennäköisesti vain asettaa tielleni esteitä. Esteitä, jotka vahingoittaisivat minua sekä muita läheisiäni.

Minä riisuin oman takkini pois, ja asettelin sen hellästi Rosalien keholle. Peittämään hänet. Nostin hänen ruhjotun ruumiinsa ylös, ja kannoin hänet parisataa metriä metsään päin. En halunnut, että kaikki näkisivät hänet. Hän oli minun vaimoni. Rakkaani.

Poskeani pitkin valui jotain kosteaa, jota seurasi toinen kostea tipla. Tiplat tippuivat Rosalien keholle, ja ne jatkoivat tuloaan aina vain lisääntyen.

Laskin Rosalien metsän reunalle, kukkaniityn läheisyyteen. Se oli hänen arvoisensa paikka.

Nyt ensimmäistä kertaa taidan sinua rakastaa
Ensimmäistä kertaa taidan sinua rakastaa


Minä pyyhkäisin silmiäni, ja huomasin hämmästyksekseni, että osasin itkeä. En ollut ikinä itkenyt, mutta ensimmäinen kerta se oli tämäkin.
” Rosalie, vaikka miten haluaisin kuolla juuri nyt, niin en voi tehdä sitä. Minun täytyy kantaa vastuuni, ja kertoa kaikille, miten tämä kävi. Minun täytyy saada rangaistukseni. En halua joutua taivaaseen tai helvettiin ilman minkäänlaista rangaistusta, pakoon kaikelta, sinun luoksesi. ” Kuiskasin, ja kohotin katseeni ylös. Taivaalla tuikki jo muutamia tähtiä, mutta yksi niistä oli kirkkain.
” En usko, että voit ikinä antaa minulle anteeksi ”, jatkoin kuiskaamistani, ja laskin katseeni sinuun.

Puristin silmiäni kiinni ulospyrkivältä vedeltä, ja painoin otsallesi hellän suudelman, ja jätin huuleni kylmälle otsallesi useaksi sekunniksi. Minä kuiskasin karheasti otsaasi vasten ensimmäistä kertaa ne kolme sanaa, joita sinä olit toitottanut minulle useasti.
” Minä rakastan sinua, Rosalie. Aina. ”

Sanat sanottuani nousin ylös, ja katsoin sinun kuollutta mutta silti niin kuvankaunista kehoasi hetken. Sen jälkeen käännyin, jatkaen matkaani kaupunkiin – tällä kertaa pimeässä ja yksin.

A/N2: Näin. Meinasi tulla itku tätä ficciä kirjoittaessani.. Omasta mielestäni onnistuin putsaamaan Roycen mainetta tällä ficillä edes jotenkin (huom. omasta mielestäni). Mulla on muuten tulossa muitakin songficcejä, ei tosin tällä parituksella (nyt mainostan, anteeksi :--(). Mm. Salivan kappaleesta Always on tulossa ficci parituksella Bella/Jacob, Antti Tuiskun biisillä Huolitko mun rakkauden Bella/Jacob (hmm, kaksi B/J:tä vaikken ole edes kyseisen parituksen fani? O__o), Hoobstankin The reason biisillä olis tulossa ainakin yksi versio E/B (mulla on kaksi versiota siitä, en tiedä vielä kumman kirjoitan) sekä yksi Emmett/Rosalie Happoradion biisillä Unelmia ja toimistohommia. Siis TULOSSA. Olen keksinyt jo juonet ja kaikki, mutta en vain jaksa kirjoittaa niitä vielä. :–-( Kiinnostaako ketään..? ja ylipäätään kiinnostaisko ketään kuulla enää Rosalie/Roycea ikinä..? ;--o Nojuu, kommentoikaapas tätä ficciä. Kiitos jos edes luit tämän<3

ps. kaksi muuta epätavallista paritusficciäni on julkaistu: Hyvä poliisi, paha poliisi SEKÄ Let her go.

« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 20:48:24 kirjoittanut Kuura »
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen