Author: bbrickless
Beta: ei
Fandom: Twilight
Genre: Angst, romance
Rating: K11
Paring: Jane/Alec, Alec/Heidi
PoV. Jane
Summary: Unelmissani, niissä kuolleissa muistoissa toiveen haamuista, jotka elävät mielessäni ikuisesti, sinä olet minun.
Warnings: insestiä
A/N: Osallistuu Angst25 sanalla 06. Perhe, Tavoita tunnelma (superchick – Stand in the Rain)
Naamiotuja pelkoja
Katson lasittunein silmin eteeni näkemättä mitään. Ei, oikeastaan näin ainoastaan yhden asian, vaikka kuinka koitinkin itseäni estää. Kasvosi ilmestyivät kaikkeen mitä katsoin. En voinut koskaan saada sinua, se fakta ei estä minua tappamaasta itseäni sisäisesti hiljalleen. Mitä mieltä siinä on että juuri, kun löydän elämäni kiintopisteen sillä ei ole mahdollisuutta. Rakkaudelleni ei anneta hyväksyntää. Mutta rakastan sinua, rakstan ja kärsin sen vuoksi. Vaellan hiljalleen syvemmälle petollisen rauhalliseen maisemaan, joka saa minut tuntemaan ainoastaan entistä vahvemmin kaipuuta käsivarsillesi. Veljeni, rakkaani. Kuiskaan surun murtamalla äänelläni yhden ainoan sanan: ”Alec”. Siihen kiteytyy yksinkertaisesti kaikki minulle tärkeä, syy miksi olen täällä, miksi haluan yhä roikkua kiinni tässä helvetissä.
Tiedän tarkalleen mitä tapahtuu, jos päästän sinusta irti. Ihoni kylmenee entisestään ja minusta tulee lohduton kuin ne hylätyt autiotalot, jotka joskus kukoistivat. Nyt ne ovat haamuja entisestä, pelkoja joista kukaan ei halua tietää mitään. Koitan taistella surua ja kipua vastaan urheasti, mutta jokainen positiiviselta vivahtava ajatus kostautuu mustasukkaisuuden tummilla tikareilla jotka iskeytyvät rintaani voimalla. Ne tuntuvat tukahduttavan minut, mutta tiedän kokemuksesta, että ne eivät päästä minua niin helpolla.
Lohduttomat ajatukset eivät anna minulle voimaa, en usko etteikö tilanne voisi tästä vielä pahentua. Se voi aina pahentua. Ikuisuudessa oppii näkemään asiat oikeassa valossa. Sinulla on toinen ja joudun katsomaan vierestä kuinka se heitukka pilaa sinut. Heidi.
Miltä ne suudelmat edes tuntuvat? Kerro minulle mitä sinä siinä kahjossa kanassa näet. Ehkä en ymmärrä, koska rakastan sinua. En voi tietää, mutta voisin repiä ne täydelliset hiukset tuppo kerrallaan siitä tyhjästä päästä. Nauttisin siitä. Enkä kuitenkaan voi, en tahdo satuttaa sinua. Siihen ei mikään määrä vihaa pysty minua yllyttämään. Unelmissani, niissä kuolleissa muistoissa toiveen haamuista, jotka elävät mielessäni ikuisesti, sinä olet minun. Kenties ensimmäistä kertaa satoihin vuosiin haluan itkeä. Antaa suolaisten ja katkerien kyynelien virrata kasvoillani ja lopulta painaa pääni olkapäätäsi vasten, kuten ihmislapsena minulla oli tapana. Tuudittautua vahvoille käsivarsillesi ja antaa sinun suudella surun pois, kuten ennen vanhaan. Isä oli kännissä eikä välittänyt muusta, kuin omasta navastaan. Sinä tiesit kuinka maalasit pelot pois ja sait minut nauramaan katkeruudelle. Milloin se kaikki muuttui? Mikset ole se sama veli enää?
Sinä tiedät kuinka paljon halveksin Heidiä, en koita peitellä sitä. Kylmäkiskoisuus lienee nykyään toinen nimeni. Arokaan ei tunne todellista Janea. Sitä, joka sai nimen joka sopi suloisiin lapsen kasvoihin ja elämään sinun rinnallasi. Milloin näet, että kaikki nämä vuodet käytöksewni on johtunut sinusta. Siitä etten saa sinua rinnalleni? En luovuta, en koskaan. Vaikka muistojen kipu on ja pysyy tuoreena muistissa. Jokainen entisen elämän hellyyden osoitus palavana merkkinä poskilla, huulilla. Vaikka jokainen itketty kyynel nakertaa kylmää kuortani, jonka läpi näkisit, jos haluaisit löytää Janesi. Vastaukset muutoksestani viattoman rakastuneesta tyttölapsesta hiljalleen jääkuningattareksi. Kylmäveriseksi aseeksi kiduttamaan muita omalla tuskallani. Kun voisinkin kostaa tuskani sen aiheuttajalle, joka nytkin suutelee sinua omistavasti. Isket jälleen uuden jääpuikon sydämeeni vastaamalla suudelmaan hellästi. Silität hänen hiuksiaan niin hellästi, että saat kipeät muistot palaamaan. Vavahdan ja valmistaudun pitämään naamioni yllä kun tunnen niiden vapautuvan mieleni tiukkaan lukituista sopukoista.
***
Suutele huuliani, etkö näe, että juuri se saa minut haluamaan lisää? Johdattaa ajatukseni muualle tuskasta. Suo pienen hetken unohdusta. Suloisen poispääsyn. Hukuttaudun syliisi kyynelsilmin. Tähän minä kuulun ja tähän aion jäädä. ”Rakastan sinua”, kuiskaan niin hiljaa kuin voin. Sinä kuulet silti ja silität hiuksiani. Äkkiä nostat leukaani ja suutelet minua vaativammin. Yllätyn – iloisesti, sillä tätähän olen salaa toivonut ensisuudelmastamme lähtien – ja vastaan suudelmaan. Painaudun lähemmäs ja painan käteni vahvalle rinnallesi. ”Jane” sinä mutiset tukahtuneesti, mutta en halua kuulla sitä ja painan pehmeille huulillesi suudelman jonka merkitystä ei voi ymmärtää väärin. Luovutat hetken päästä taistelun ja antaudut siihen mitä me molemmat todella haluamme. Tahdomme toisemme. Ensimmäistä kertaa tunnen sen Alecin, johon rakastuin. Jota rakastan nyt. Sinä pitelet hentoa vartaloani suojassa painajaiselta, suojassa kivulta. Ei arastele koskettaa minua, kun olet kerrankin päässyt näin lähelle minua.
Aamulla herään käsivarsillesi käpertyneenä, onnellisena. Suutelet niskaani ja hiivit ulos huoneestani. Huokaan raukeana ja kerään pudonneet vaatteemme pois näkyvistä. En tahtoisi mennä aamiaiselle esittämään, että eilistä ei tapahtunut. Kai minä sen kestän, jos saan sinut yöksi huoneeseeni.
***
Jos annan muistoille vallan, hukun niihin Se ei estä minua muistuttamasta mitä menetin, miksi vihaan sitä naista koko ikuisuuden loppuun asti. Ja niitä muita ennen häntä. Miksi toisinaan vihaan myös sinua. Tuska repii sisintäni, mutta kukaan ei todella näe sitä. Olen kehittnyt teeskentelyn mestariksi. Peitän kivun jähmeällä kohteliaalla katkeruuden maskilla ja purjehdin huoneeseeni. En voi hajota palasiksi aivan vielä, mutta lukitun oven takana minua ei häiritse kukaan.
'She won't make a sound
Alone in this fight with herself
And the fears whispering if she stands she'll fall down'
