Oisin voinut lyödä vaikka vetoa siitä, että kirjotin tän kommentin jo, mutta ei nähtävästi. No siis anyways, kommenttikamppanjasta iltaa!
Oon lukenut (ja kirjottanut) ihan tajuttomasti kaikkea ankeeta ja tosi masentunutta tekstiä nyt viimeaikoina, ja tää oli tosi hyvää vaihtelua. Tykkään ensinnäkin lunasta hahmona ihan tajuttomasti, jotenkin se sen huolettomuus ja välinpitämättömyys muiden ajatuksista on vähintäänkin kadehdittavaa. Lunan omaama vapaus on jotenkin ihanaa, ja kun sellaista vapautta kohtaa muissa ihmisissä, ei siinä voi muuta kuin ihailla. Ja tässä tekstissä se vapaus näkyi, ja tuntui.
Teksti oli vähän lyhyt, tästä olisi ehkä saanut väännettyä vähän pidemmänkin silti välttäen tunnelmaan kohdistuvat vahingot. Kirjoitus- tai kielioppivirheitä en löytänyt, mutta en kyllä niitä etsinytkään. Tekstin kerronta oli sujuvaa ja soljuvaa, juuri sopivaa sille vapaudelle ja viattomuudelle mitä ilmeisesti tässä hait (tai ainakin mulle tässä oli semmonen feelis idk). Muutenkin sanavalinnat ynnä muut oli sopivia, eikä tässä tullut suurempia kompastuskiviä.
Kaikessa lyhyydessään tää oli oikein mukava, söpö pieni tekstinpätkä. Eikä kyllä oikeastaan kaduta, että tämän lukaisin (:
