Kaste | K-11 | kauhu

[Sokerisiipi]

Nimi: Kaste
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kauhu
Haasteet: Kirjoita & kommentoi (kauhu) ja Ficlet300 232. kaste

A/N: Ensin piti kirjoittaa jokin kepeä ficlet, mutta synkemmät visiot veivät mukanaan. Sanasen saa sanoa!

Kaste

Kaapo ei uskaltaudu laiturille. Se pelkää putoavansa veteen, koska se ei osaa uida. Yritin opettaa sitä, mutta tuloksetta. Tuolla se nyt juoksee itku silmässä kielimään aikuisille, että mä muka kiusaan. Mua suututtaa aivan hirveästi. Tunnen kasvoillani ruman irveen, jota en saa pois, vaikka yritän. Suu kiinni, saatanan itkupillikakara. Äiti selittää mulle, ettei ketään saa pakottaa, mutta mä en kuuntele. Tiedän kyllä, mitä tällaisissa tilanteissa täytyy tehdä. Pitää katsoa maahan ja hävetä. Pitää pyytää kaikilta anteeksi, ja minä pyydän, koska kiltit pojat tekevät niin.

Mielessäni mä kuitenkin pohdin, miten saan Kaapon takaisin veteen. Miten se ikinä oppii uimaan, jos pelkää laituriakin? Me leikitään pihalla, mutta mua tympäisee. Päivä on kuuma, ja mulla on jatkuvasti hirveä hiki. Tahdon vaan uida, sukeltaa ja hyppiä laiturilta. Kaapo pilaa koko kesän, ellei se opi uimaan. Mun täytyy tehdä asialle jotain. Kaapo ehdottaa, että leikitään piilosta, mikä on ihan tyhmää, koska meitä on vaan kaksi eikä aikuisia kiinnosta. Käännyn mökin seinää vasten, suljen silmäni ja lasken. Ohimenevä äiti pörröttää tyytyväisenä mun tukkaa.

”On reilua olla toiselle välillä mieliksi”, äiti sanoo. Aivan. Se kuulostaakin reilulta. Minä olen nyt mieliksi Kaapolle, ja Kaapo saa olla mieliksi minulle. Mun täytyy vain odottaa.

Kaapo ei ole hyvä keksimään piilopaikkoja, mutta mä teeskentelen etsiväni sitä kauemmin kuin mulla oikeasti menisi. Teen sille mieliksi, ja Kaapo on hyvin mielissään. Tuskin se enää muistaa aiempaa. Kaapo on oikea tyhjäpää. En usko, että sen päässä liikkuu mitään, mitä voisi kutsua ajatukseksi, mutta voi tyhmänkin opettaa uimaan. Se ei vaadi älyä.

Menen saunalle ja odotan. Kun Kaapo tulee etsimään, siirryn laiturille. Istun alas ja hautaan pään polviin. On vaikea suuttua sellaiselle, joka itkee, sen oon huomannut. Se ei päde muhun. Vihaan sitä ääntä. Äää-ää. Tyhmät lapset änisevät, kun ne haluaa jotain. Ne ei tajua, että se ääni ärsyttää aikuisiakin. On paljon hyödyllisempää olla hiljaa ja näyttää surkealta. Silloin aikuisille tulee paha mieli.

Kaapo tulee laiturille. Ensin se yrittää huhuilla mua, mutta kun alan kitistä niin kuin se, Kaapo uskaltautuu laiturille. Vanhat lankut natisevat sen lipilapikenkien alla.

”Toivo, mikä sulla on?” Kaapo kysyy.

”Mä haluaisin uida”, niiskutan. ”Mennään rantaan. Sä voit vaikka kahlata.”

Ole nyt mulle mieliksi, kun mäkin olin sulle. Äiti sanoi, että se on reilua. Nyt on Kaapon vuoro olla reilu.

”Eikä! En halua!” Kaapo kitisee. ”Mun ei ole pakko. Et voi pakottaa!”

Kuuma tunne valtaa mun kehon. Ai en vai?

Ponkaisen ylös ja tönäisen Kaapoa rintaan. Sen kädet viuhuu, ja se näyttää niin säikähtäneeltä, että mua naurattaa. Molskahdus, ja Kaapo on viimein uskaltautunut kastautua. Menen makuulleni laiturille ja tarkkailen, miten se pärjää.

Ei kovin hyvin. Kaapolla on vaikeuksia pysyä pinnalla. Sen kädet on ihan jäykät. Pää yrittää pinnalle ja painuu taas alas. Ajattelin, että se räpiköisi ja huutaisi niin kuin hukkuvat elokuvissa tekevät, mutta Kaapo onkin ihan hiljaa. Pidän siitä niin. Hiljaisuus sopii Kaapolle. Tämä on sille hyvä oppitunti.

Kaapo ei osaa uida. Yritän neuvoa sitä, mutta ei Kaapo kuuntele, koska se on tyhmä. Sen pää painuu pinnan alle eikä tule enää takaisin. Toinen varvastossu ponnahtaa pinnalle.

Ei tyhmistä taidakaan olla uimareiksi.

[Kiirsu]

Minä sanon sanasen! Oon ihan koukuttunut sun kauhuhteksteihin, vaikken kauhusta yleensä tykkääkään. Tää oli hyvä teksti lukea Heilevin jälkeen, oli kiva siirtyä onnellisesta vauva-arjesta lasten tappamiseen

Oonko ihan kauhea ihminen, jos sanon, että vähän toivoin Kaapon kuolevan? Ja että mua enemmän nauratti kertojan kommentit, kun suretti Kaapon kohtalo. Ehkä mä oon vähän sairas. Mut niin kauheeta kun se onkin, niin kyllä mä tajua tätä kertojaa. Mä en oo ikinä tykännyt lapsista, en edes sillon kun olin ite lapsi. Ja voi luoja miten raivon partaalle se on aina saanut mut, kun oon joutunut kuuntelemaan lapsen itkua. En nyt herran jumala olisi ikinä mitään tällaista tehnyt yhdellekään lapselle, mutta kyllä itsekin aina toivoin niiden kamalien kakaroiden katoavan mun näköpiiristä. Ja siksi samaistun tän kertojan ajatuksiin.

Kaapo on oikea tyhjäpää. En usko, että sen päässä liikkuu mitään, mitä voisi kutsua ajatukseksi, mutta voi tyhmänkin opettaa uimaan. Se ei vaadi älyä.

Ihan paras! Tää on oikeasti tosi hauska teksti, vaikka onkin aikaa mustaa huumoria. Mut muhun tää uppoaa tosi hyvin : D

Vihaan sitä ääntä. Äää-ää. Tyhmät lapset änisevät, kun ne haluaa jotain. Ne ei tajua, että se ääni ärsyttää aikuisiakin. On paljon hyödyllisempää olla hiljaa ja näyttää surkealta. Silloin aikuisille tulee paha mieli.

Ja tämä!! Tää kertoja on kyllä niin oikeessa. Sillon kun lapset vaan näyttää surullisilta, niin niitä kohtaan tunteekin sympatiaa ja tahtoo saada lapsen paremmalle tuulelle. Mutta auta armias kun se itku alkaa, niin ei kyllä enää löydy mitään sympatiaa. En oikeasti tiedä, että onko näihin juttuihin normaalia samaistua, vaikka pitäiskö mun alkaa huolestua XD

Ajattelin, että se räpiköisi ja huutaisi niin kuin hukkuvat elokuvissa tekevät, mutta Kaapo onkin ihan hiljaa. Pidän siitä niin. Hiljaisuus sopii Kaapolle. Tämä on sille hyvä oppitunti.

Apua, en tiedä olisko tälle saanut nauraa, mutta mä en voi olla nauramatta. Kaikessa sairaudessaan tää kertoja on ihan mahtava persoona!

Kiitos tästä tekstistä! Minä lähden tästä nurkkaan häpeämään omaa kieroa mieltäni ja empatiakyvyn puutettani

[Resonanssi]

Ooh! Uskomattoman hyvin kirjoitettu, ja mikä parasta, tässä oikeasti pääseee hahhmojen sisään, vaikka tää onkin lyhyt 
Pidän, kovasti. Vaikka tää ei silleen pelotakaan, niin loppuvaiheessa tulee kylmät väreet ja se on hienoa. Mietin, mitä sitten tapahtuu, kuoliko Kaapo todella, vai ehdittiinkö hänet elvyttää.... mjaa

Kertoja on ehdottomasti sairas ja toisaalta taas aivan tavallinen lapsi. Voin kuvitella pellavapäisen pikkupojan, joka haluaa vain uimaan. Kukaties, tai sitten ei, hänestä kasvaa psykopaatti.

Kiitos :3

[Sokerisiipi]

Kiirsu: Vauva-arjesta lasten tappamiseen :'DD Mahtavasti luonnehdittu. Noh, pääasia, että teksti viihdytti. Jos ei karmaissut, niin ainakin nauratti. Musta huumori on tosi jees, vaikka itse yritin kovasti tehdä tästä edes vähän karmivan. Ei silti ole olemassa vääränlaista tulkintaa, joten senkus vaan hohottelet siellä Kaapon kauhealle kohtalolle Inisevät lapset kyllä osaavat pistää itse kunkin hermot kireälle, vaikka ei ne oikein osaa ilmaista pahaa mieltään muuten kuin itkemällä, joten siksi aikuisten "tulisi" sietää. Kiitos kommentista!

Resonanssi: Hyvä, että edes vähän karmi. Kauhu on genrenä tosi vaikea, että mikä karmaisee ja mikä ei. Kaapon kohtalo jääköön mysteeriksi. Mahtavaa kuulla, että pidit. Kiitos kommentista!

[LillaMyy]

Hui, minä lukemassa kauhua! Siinä onkin taas jotain, mitä ei kovin usein näe! Onneksi ulkona ei ole vielä kovinkaan hämärää, niin näitä ehkä uskaltaa vielä lueskella tällainen pieni pelkurikin. :'D

Okei, ei tämä ehkä ihan niin kovin kauhea sitten ollutkaan... Tai siis niin kuin sillä tavalla kuin kauhusta nyt yleensä ehkä olettaa, että selkäpiissä karmii koko ajan ja mörköjä tulee joka nurkan takaa jne. Ei tämä kyllä silti mikään mukavakaan tarina ollut ihan jo sisältönsä takia, koska veli(?) aiheuttaa toisen hukkumisen, vaikkei ehkä olekaan pitämässä tämän päätä veden alla. Olen ehkä vähän kahden vaiheilla tämän kertojan kanssa, koska ymmärrän ja en ymmärrä, koska joo, eihän se ole kivaa, kun toinen vaan inisee kaikesta, ja itse pitää tehdä mieliksi, mutta toisen ei tarvitse, mutta ei sitä nyt ehkä kuitenkaan ihan noin paljoa kannata siitä itseensä ottaa. Olisihan Kaapo voinut tehdä Toivolle mieliksi niinkin, että hän tulee sinne rantaan katsomaan, kun toinen ui, onko niiden molempien välttämättä pakko läträtä siellä vedessä? Tai ehkä mä vain olen niin kovin puuskupuh, että etsin aina kompromissiratkaisun kaikkeen?

Jotenkin kauheata ajatella, että Toivo vain istuu vieressä laiturilla, kun Kaapo pärskii ja lopulta hukkuu järveen. Eikö sinne veteen olisi voinut edes pompata viereen neuvomaan, että 'tee näin'? Koska muistan itsekin, kuinka vaikeata oli joskus uimakoulussa, kun opettaja näytti kuivalta maalta, mitä piti tehdä, ja sitten piti yrittää tehdä se sama vedessä... Olisi ehkä mennyt helpommin jakeluun, kun olisi tultu siihen viereen näyttämään, että miten se pitää tehdä. Mutta ehkä tämän kauhu tulee juuri siitä, että Toivo vain istuu ja katsoo, kuinka pikkuveli(?) hukkuu, eikä tunne lopulta yhtikäs mitään.

Kyllä tämä nyt omalla tavallaan oli karmiva, kun kertoja vain katsoo vierestä, kuinka toinen hukkuu, joten kiitoksia helposta tutustuttamisesta kauhun pariin.

[Sokerisiipi]

LillaMyy: Tämän tarkoitus olikin olla nimenomaan karmiva eikä ehkä niinkään "säikähtäkää peiton alle!" -vaikutteinen teksti. Aww, hymyilin sun puuskupuh-sovitteluille, mutta tosiaan. Tämän synkkyys on juuri siinä, ettei Toivoa hetkauta Kaapon hätä vaan hän kokee, että poika sai ansionsa mukaan eikä edes yritä auttaa, koska toinen ei tehnyt hänelle mieliksi, kun taas Toivo leikki piilosta. Eli pieni sosiopaatin alku tätä tarinaa oli tähdittämässä. Poikien suhdetta ei tässä kerrottu, mutta veljessuhde antaisi teolle vielä hyytävämmän tunnelman. Kiva, että tutustuminen meni kivuttomasti. Kiitos kommentista!