Kultaamaton menneisyys, S (Raymonda/Rodolfus), melodraama

[Glorisablet]

Title: Kultaamaton menneisyys
Author: Lavinia
Pairing: Raymonda/Rodolfus(/Bellatrix)
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: melodraama
Summary: Mikäli olet joskus palaamassa Isoon-Britanniaan, voit olla varma siitä että sinua on kaivattu, surtu ja rakastettu.

A/N: Kirjehaasteen toiselle kierrokselle osallistuva ficcini on omistettu eräälle nuorelle, sitäkin lahjakkaammalle ja potentiaalia hohkaavalle kirjoittajalle. Nimittäin upeaa Varjolapset- ficciä kirjoittavalle Sleeping Sunille.






Lestrangen kartanossa 26.3.


Kirjoitan kaikista ihmistä nimenomaan sinulle, vaikket haluaisi kuulla mitään ”Juudas Iskariotista”. Entisestä rakastetustasi, joka hylkäsi aidon rakkauden korkeista myötäjäisistä. Epäilen sinun jättävän vastaamatta, Raymonda, enkä edes odota sitä sinulta. Kirjoitan samasta syystä kuin sinä. Kirjoittamisen halusta, koska minun on pakko tyhjentää sanat paperille.

Ehkä kipu ja sen lievitykseen otetut lääkeliemet pistävät pääni sekaisin. Ehkä hourailen paperille.

Olen haavoittunut tänään käydyssä taistelussa, jonka seurauksena olen kuumeinen ja heikko menetettyäni paljon verta. Kirouksen aiheuttamia haavoja kirvelee ja polttaa hitosti...Soitin silti kotitontun paikalle tuomaan kirjoitusvälineitä noudattamatta minua lääkinneen parantajan kehoitusta. ”Teidän on otettava nukkujuomaa levätäksenne kunnolla”, se vanha kääkkä tähdensi, ennen kuin lähti. En ole haavoittunut ennen näin pahasti, vaikken ole välttynyt aiemminkaan taisteluvammoilta. Tiedän haavoittuvani vielä useasti pimeän lordin aloittaman velhosodan kestäessä; makaavani pylvässängyssä haavasiteissä.

Kuolonsyöjän sallitaan lepäävän vain sen verran että haavat ehtivät hädintuskin parantua. Et ole enää läsnä lyhyinä lepohetkinäni lukemassa romaanejasi ja novellejasi kuluneessa leningissäsi, hiukset koruttomalla nutturalla ja kultamedaljonki kaulallasi. Se jonka kannessa on miniatyyri äidistäsi nuorena. Kätesi ei enää purista minun kättäni tahi silitä hiuksiani sinulle ominaiseen, rauhoittavaan tapaan. Soinniton äänesi on vaiennut. Sairasvuoteellani vierailevat vain vanhempani, Bellatrix herjaamassa ja Rabastan piipahtamassa ennen kuin pikkuveljeni lähtee rakastajattariaan tapaamaan. Valloittavasti hymyillen kiharasuortuva ohimolle valahtaneena.

Minun on jatkettava sotimista, sauvakäsi kohotettuna ollen valmiina tappamaan sekä kaatumaan aatteen tähden. Velhoveren puhtauden vaaliminen ei ole kuitenkaan koskaan merkinnyt minulle yhtä paljon kuin sinä ja kanssasi eletyt hetket. Raymonda ja Rodolfus yhdeksi lihaksi sulautuneena, lukemassa toisilleen takanedusmatolla maaten, tupakoimassa omiin ajatuksiinsa vaipuneina nauttien hiljaisuudesta... Kultaamatonta menneisyyttä ei saa takaisin.

Luoja sinua varjelkoon, Raymonda. Ainoaa, jota olen koskaan rakastanut niin kuin mies vaimoa.

”Älä etsi Raymondaa, sillä hän palaa vain jos niin haluaa”, äitisi sanoi taannoin. Mikäli olet joskus palaamassa Isoon-Britanniaan, voit olla varma siitä että sinua on kaivattu, surtu ja rakastettu. Ei ole toista yhtä lahjakasta ja hienoa ihmistä, toista Raymonda Vanilje Lestrangea. Olet niin paljon muiden yläpuolella että kaikki muut ovat liian arvottomia polvistuakseen kerjäämään anteeksiantoasi. Mutta pyydän sinulta yhtä asiaa.

Olet usein vannonut tulevasi julkaisevaksi kirjailijattareksi ja antavasi kaikkesi nähdäksesi nimesi kirjan etukannessa. Yllä yhä parempiin suorituksiin itsesi vuoksi, erotiikkakirjailijattareni.


-pikkuserkkusi Rodolfus Lestrange

[Sleeping Sun]

Vau, minulle omistettu ficci , olen aivan sanaton! Kiitos, Lavinia.

Aihe oli ensinnäkin todella mielenkiintoinen ja lähellä sydäntäni kuten tiedät. On todella kiva lukea sinun Rodolfuksestasi, sillä hän on mukavan monisärmäinen hahmo, ja erittäin uskottava. Tässä päästiin lähemmäs häntä kuin ehkä missään muussa teksissäsi, ja Rodin luonne, tunteet ja aijatukset välittyivät lukijalle onnistuneesti. Tuli lämmin olo tätä lukiessa. Pidän hahmosta niin kovasti ja no, kun tätä luki oli kuin olisi hänen vieressään istunut... (okei, mitä mä selitän, mutta ehkä tajusit tosta jotain )

Joka tapauksessa, todella kaunista tekstiä, tunnepitoista ja ylevää. Ylevyys sopikin tähän erinomaisesti, ottaen huomioon, millainen hahmo on kyseessä. Kieli oli erittäin luontevaa niin kuin sinulla aina, mutta en tiedä johtuiko kirjemuotoisuudesta ja minäkertojasta, mutta tätä oli kyllä oikein poikkeuksellisen sujuva lukea.

Yksinkertaiseksi kirjeeksi tässä tapahtui todella paljon ja teksit oli kiinnostavaa. Kokonainen tarina näin lyhyessä tekstissä ilman, että tarvitsee selitellä mitään, kaikki selviää lukijalle ihan luonnollisesti; todella taidokasta.

Ihanaa lukea kuolonsyöjästä tällaista rakkaus on suurin kaikista- tekstiä, kliseisesti ilmaistuna. Tämä ei ollut kuitenkaan yhtään kliseinen vaan todella tuore ja uskottava tulkinta. Tekstiin oli kauniisti sidottu puhdasverisen miehen taistelijan velvollisuus ja kultaamattoman menneisyyden muistelu. Nimi muuten on todella kiva. Kirjoituksesta todella aistii, kuinka tärkeä Raymonda on Rodolfuksella, se, että hän toivoo hyvää naiselle paljoin enemmän kuin anteeksiantoa itselleen on todella hellyyttävää (anteeksi sanavalinta)

Kiitos ihanasta tekstistä!

- Sleeping Sun

[siamese_fey]

Tämä oli erittäin kaunista luettavaa, tunsin jonkun pienen asian liikahtavan panssarikuoreni alla. Tästä aistii sen, että Rodolphus on henkisesti paljon enemmän rikki kuin fyysisesti kirjoittaessaan rakastetulleen hyläten parantajankääkän ohjeet. Herra soimaa itseään ja mielikuva, joka piirtyy Rodolphuksesta sairasvuoteella, on todella ankea. Ilman Raymondaa.

Tästä tulee myös ilmi, kuinka hieno luonne Rodolphuksellakin on; hän toivo itselleen anteeksiantoa, hän toivoo hyvää ainoastaan rakastetulleen, vaikka kertookin avoimesti kaipuustaan. Hienoa lukea "rakkaus on suurin"-elementtistä tarinaa velhoaristokraatin näkökulmasta, joka kokee velvollisuudekseen taistella, mutta kertoo ettei aate tai puhdasverisyys merkitse yhtä paljon kuin hetket elämän rakkauden kanssa. Raikas tulkinta.

siamese_fey niiaa Lavinialle syvään ja pahoittelee huonoa kommenttiaan.

[Belsissa]

Yritänpä nyt kommentoida tähänkin, mutta en tiedä mitä tästä tulee, kun en ole oikein kommentointivireessä.

Tekstisi oli kovasti mieleeni, sillä Rodolfus oli aikalailla sellainen kuin minkälaiseksi olin itsekin hänet kuvitellut. Synkkyyteen taipuvainen, aatteelle omistautunut mies toisin kuin veljensä, jota olen pitänyt pelisilmää omaavana hurmurina. (Johtuen pitkälti Lihan himosta.)

Tässä oli parasta ehkä tekstin koruton koskettavuus. Rodolfus ei pahemmin kierrellyt, vaan sanoi asiat suoraan, jota pidän hänelle ominaisena tapana. Tekstissä näkyi myös sujuvuus ja selkeys, joka joskus jää hieman  puutumaan sinun teksteissäsi. Tarkoitan tällä nyt sitä, että kielenkäyttösi on joskus jopa liian koukeroista niin, että kyseinen kohta jää pikkaisen epäselväksi. En oikein osaa selittää asiaa, sillä pidän kyllä runsaammastakin ja vaikeaselkoisesta kuvauksesta, mutta äh... Ehkä minun ei pitäisi sanoa mitään, kun en osaa mitenkään ymmärrettävästi sanottavaani ilmaista.

Voisin sanoa enemmän, mutta toistaisin vain muita kommentoijia. Taidanpa siis vain kiittää hienosta lukukokemuksesta!

[Glorisablet]

Sleeping Sun, suurenmoista että aihe oli mielestäsi hyvin mielenkiintoinen ja sydäntäsi lähellä. Tiedän miehen olevan lempihahmosi ja kirjoitin juuri siitä syystä lahjaficin sinulle. Mukavaa että sait hyvänä pidettävän lahjan, josta ei puuttunut tunnetta eikä tarinaa. =)

Olen esteetikko, mitä sitä kieltämään. Erityisesti siitä syystä haluan tehdä jotain kauniisti eläen kauneuden ympäröimänä. Kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jotka haluan tehdä kauniisti mahtipontiseen tapaani. Aatteellinen ylevyys sopii ehdottomasti puhdasveriselle aristokratialle ja voisin sanoa Lestrangejen olevan sitä kaikkein ylhäisintä aatelia.

siamese_fey, joskus käy noin. Jokin liikahtaa panssarikuoren alla, muttei muuta ihan halinalleksikaan. Tulee liikutuksen hetki. Minäkin näin kirjeficistä piirtyvän kuvan ankeahkona ja yksinäisenä. Rodolfus on rikkirevitympi henkisesti kuin fyysisesti, vaikka lääkeliemet eivät turrutakaan kokonaan syvän taisteluvamman kirvelyä.

Rodolfuksen luonne ei olekaan huonoimmasta päästä, sillä aristokraatti osaa hyväksyä erheensä eikä edes jossittele yhtä paljon kuin muut erehtyjät. Romance ei ole minun bravuurini, joten hienoa että tulkintani oli raikas.

Tilla, kirjehaasteet ficit eivät ole vaikuttaneet minuakaan, mutten väitä osaavani kirjoittaa parempiakaan. Olen yleensäkin kehno kirjeidenkirjoittaja, mutten voi olla ilahtumatta kun kerroit tämän osoittautuneen ihanaksi lukukokemukseksi.

Eron jälkimaininkien ei tarvitse koostua paskan puhumisesta eikä sontapommien heittelystä. Kaipaus ja harmittelu voivat myllätä. Et ole kaiketi lukenut Suuresta salista löytyvää Väärä morsian -ficciäni, mutta epäilyksesi osuivat oikeaan; Rodolfuksen avioituminen sai naisen hylkäämään rakastettunsa ja lähtemään maasta.

En tiedä ”Rabastanini” paremmuudesta verrattuna sinun versioosi, mutta ainakin minun nuorempi Lestrangeni on sellainen keikari, jonka syliin ryntäisin koska tahansa. Raymondassa on kyllä luonnetta ja särmää. Vahva, sielukas ja aito oman tiensä kulkija, joka pyrkii perfektionistisesti saavuttamaan päämääränsä. Jaamme Raymondan kanssa saman urahaaveen ja erakkomaisen luonteenlaadun.

Minä en osaa suhtautua vakavasti kuvailemaasi potilastelttaan, jossa kuolonsyöjät makaavat sairaalasängyissä. Rodolfusta hoidetaan ehdottomasti kotikartanossa. Saa maata pylvässängyssään nimikirjaimillaan ja suvun vaakunalla kirjailtujen vällyjen välissä yksityisen parantajan hoidettavana.

Belsissa, oikeasti aivan ihana kuulla! Lestrangen perheen roolijakoo menee ehdottomasti näin – muidenkin kuin minun teksteissäni. Rodolfus on vastuuta ottavana perillisenä ja synkempänä luonteena aatteelle vihkiytynyt kuolonsyöjä ja Rabastan hurmurikeikari seikkailemassa naisten makuukamareissa.

Pohdin ennen kirjeen aloittamista täysin korutonta – joskin vanhanaikaista kielenkäyttöä – mutta päätin kirjoittaa siten miten parhaiten luonnistuu. Toisaalta minun mielikuvieni Rodolfus on ihan hyvä kirjoittaja, vaikkei hänellä olekaan pikkuserkkunsa erityislahjakkuutta.


Kiittäen,
Lavinia