Kirjoittaja Aihe: Pan Am: Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni [Angst, S, Dean/Colette]  (Luettu 1486 kertaa)

Gwenhwyfar

  • cinderella
  • ***
  • Viestejä: 478
Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni
Ikäraja: S
Fandom: Pan Am
Genre: Angst
Paritus: Dean Lowrey/Colette Valois (Dean Lowrey/Bridget Pierce)
Disclimer: En omista, en saa rahaa
Haasteet: Multifandom-haaste II

A/N: Uusi valloitus! Pan Am -ficin kirjoittaminen on ollut toiveissa jo pitkään, mutta nyt vasta tuon multifandomin myötä sain aikaiseksi. Tästä tuli lyhyt, joo. Tästä piti ensin tulla tuplaraapale, mutta tuo ylittyi vahingossa kahdeksallatoista sanalla. En viitsinyt alkaa lyhentää, eikä enempää tekstiä syntynyt. Tämä sijoittuu siihen aikaan, kun Colette on jättänyt Deanin, ja Bridget on tullut takaisin Pan Amille.


Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni

Muistan, kuinka katsoit minua perheeni luona. Sinä olit vihainen, pettynyt, ilmeetön. En pitänyt siitä. Ilmeesi, kasvosi, ne olivat kuin terä, joka tunkeutui rintakehääni ja koversi siihen suuren aukon. Me emme edes päässeet lentämään, vaikka se oli tarkoituksemme. Isän vanha lentokone, se, jolla minä opin lentämään, oli talon takana olevassa rakennuksessa. Sinä luulit, että me menisimme kaksin, sinä luulit, että me lentäisimme, sinä luulit, että tästä tulisi hauskaa. Lopulta sinä vain katsoit minua, vihaisena, pettyneenä, mutta ilmeettömänä.

Tietenkin sinulla oli oikeus. Minun olisi pitänyt kertoa minusta ja Bridgetistä. Kun kaadoin sinut heinien sekaan, luulin kaiken olevan kunnossa.

”Kahvia?” Kuului ääni selkäni takaa.
”Ahh... Colette sinä osaat tulla juuri, kun on kaikista kovin jano!” Ted hihkaisi ja nappasi tarjottimelta toisen kahvimukeista.
Minä en voinut katsoa sinua. En nyt, kun Bridget oli vain metrien päässä matkustamossa. En nyt, kun en saa päästäni muutaman päivän takaista yötä Lontoossa. En nyt, kun tiedän sinun tietävän. Katsoin siis vain eteenpäin kohti pilviä ja sinistä taivasta.
”Dean?” Kysyit lopulta. Minä vain pudistin päätäni sinuun katsomatta. Sitten sinä poistuit lähes äänettömästi takaisin matkustajien luo.

Tiesin, että minun ei olisi pitänyt käyttäytyä tuolla tavalla. Minun tässä pitäisi pyytää anteeksi sinulta, sillä sinä et ole tehnyt mitään väärää. Et ole sanonut vääriä sanoja, et ole valehdellut, etkä varsinkaan ole suudellut ketään toista.

Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni.
« Viimeksi muokattu: 13.11.2014 08:33:55 kirjoittanut plööt »

Cilla

  • ***
  • Viestejä: 74
Luin ensin toisen Pan Am -ficcisi ja sen jälkeen huomasin tämän. En lämmennyt Dean/Colette -paritukselle sarjassa, koska vähän arvasin, ettei Dean ole täysin päässyt yli Bridgetistä. Siitä huolimatta oli mukavaa lukea ficci tällä parituksella, vaikka teksti onkin angstia.

Tuplaraapaleen mittaiseen tekstiin olet saanut hyvin sisällytettyä seuraukset siitä, miten kävi, kun Colette sai tietää Deanistä ja Bridgetistä. Varsinkin, kun Dean ei ollut kertonut heidän olleen yhdessä ennen Bridgetin lähtöä. Deanin käytös on tässä osuvaa. Niinhän se taisi sarjassakin vältellä Colettea tapahtuneen jälkeen. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että vaikka Dean käyttäytyy tässä Colettea kohtaan tökerösti, hän silti itse ymmärtää tekevänsä väärin.

Lainaus
Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni.
Tämä aivan tekstin lopussa ollut kohta tuntui aluksi muusta tekstistä täysin irralliselta ja jotenkin siltä, ettei se kuulu kunnolla joukkoon. Kun luin tekstiä toisen kerran läpi ja sen jälkeen vielä kerran, niin tämä hahmottui paremmin ja vaikutti aika sympaattiselta ajatukselta, että ne konserttiin ostetut liput on tosiaan vielä pöydällä. Niitä ei ehditty käyttää, Dean ja Colette eivät ehtineet yhdessä konserttiin.
from the road where the cars never stop going through the night
to a life where I can watch the sun set and take my time

Gwenhwyfar

  • cinderella
  • ***
  • Viestejä: 478
Oh ihanaa! Lisää Pan Am- faneja finissä! Musta on tuntunut aina tähän asti, että oikein kukaan ei välitä sarjasta tai ole katsonut ollenkaan. Ihana löytää samanlaisia kiinostuksenkohteen omaajia. Mukavaa vielä kaiken lisäksi, että tykkäsit. Tämän tekstin kirjoittaminen oli minulle todella antoisaa, sillä Pan Amista on niin vähän tekstejä, ettei oikein ollut mitään ennakkokäsityksiä tms. mistä lähteä eteenpäin. Eikä tämä todellakaan jää viimeiseksi. Tuosta viimeisestä lauseesta vielä sen verran, että minä tosiaan kirjoitin sen ensimmäisenä ja lähdin sen ympärille rakentamaan muuta tekstiä. Joo, siitä tuli vähän irrallinen, mutta vaikka itse sanonkin, tämä on ihan hyvä.

Kiitos siis kommentistasi (en nimittäin ikinä uskonut niitä tähän saavan).

Gwen