Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Otsikko: Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni
Ikäraja: S
Fandom: Pan Am
Genre: Angst
Paritus: Dean Lowrey/Colette Valois (Dean Lowrey/Bridget Pierce)
Disclimer: En omista, en saa rahaa
Haasteet: Multifandom-haaste IIA/N: Uusi valloitus! Pan Am -ficin kirjoittaminen on ollut toiveissa jo pitkään, mutta nyt vasta tuon multifandomin myötä sain aikaiseksi. Tästä tuli lyhyt, joo. Tästä piti ensin tulla tuplaraapale, mutta tuo ylittyi vahingossa kahdeksallatoista sanalla. En viitsinyt alkaa lyhentää, eikä enempää tekstiä syntynyt. Tämä sijoittuu siihen aikaan, kun Colette on jättänyt Deanin, ja Bridget on tullut takaisin Pan Amille.
Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni
Muistan, kuinka katsoit minua perheeni luona. Sinä olit vihainen, pettynyt, ilmeetön. En pitänyt siitä. Ilmeesi, kasvosi, ne olivat kuin terä, joka tunkeutui rintakehääni ja koversi siihen suuren aukon. Me emme edes päässeet lentämään, vaikka se oli tarkoituksemme. Isän vanha lentokone, se, jolla minä opin lentämään, oli talon takana olevassa rakennuksessa. Sinä luulit, että me menisimme kaksin, sinä luulit, että me lentäisimme, sinä luulit, että tästä tulisi hauskaa. Lopulta sinä vain katsoit minua, vihaisena, pettyneenä, mutta ilmeettömänä.
Tietenkin sinulla oli oikeus. Minun olisi pitänyt kertoa minusta ja Bridgetistä. Kun kaadoin sinut heinien sekaan, luulin kaiken olevan kunnossa.
”Kahvia?” Kuului ääni selkäni takaa.
”Ahh... Colette sinä osaat tulla juuri, kun on kaikista kovin jano!” Ted hihkaisi ja nappasi tarjottimelta toisen kahvimukeista.
Minä en voinut katsoa sinua. En nyt, kun Bridget oli vain metrien päässä matkustamossa. En nyt, kun en saa päästäni muutaman päivän takaista yötä Lontoossa. En nyt, kun tiedän sinun tietävän. Katsoin siis vain eteenpäin kohti pilviä ja sinistä taivasta.
”Dean?” Kysyit lopulta. Minä vain pudistin päätäni sinuun katsomatta. Sitten sinä poistuit lähes äänettömästi takaisin matkustajien luo.
Tiesin, että minun ei olisi pitänyt käyttäytyä tuolla tavalla. Minun tässä pitäisi pyytää anteeksi sinulta, sillä sinä et ole tehnyt mitään väärää. Et ole sanonut vääriä sanoja, et ole valehdellut, etkä varsinkaan ole suudellut ketään toista.
Lippumme Beatlesin konserttiin ovat yhä pöydälläni.