Kirjoittaja Aihe: Girl who changed everything [K-11, Harry/MS, muita 31/31 + Epilogi VALMIS]  (Luettu 18232 kertaa)

LittleApple

  • Vieras
Ficin nimi: Girl who changed everything
Kirjoittaja: LittleApple
Beta: redapple
Genre: Romance/Drama/Humor/Fluff     AU (Sirius on elossa, eihä se nyt voi olla kuollu (: )
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/MS ja muut sit selviiki myöhemmi ;)
Summary: Harry Potter, meidän kaikkien rakastama rillipää, tapaa kauniin tytön lomallaan Viistokujalla. Ilmenee, että tämä tyttö tulee Tylypahkaan opiskelemaan. Pian Harry huomaa, että kaunotar ei ole aivan tavallinen noita. Mitenkäs heidän käy?
Varoitukset: pienimuotoista kiroilua... Ja henkilöt saattavat olla hieman OC
Disclaimer: En omista mitään hahmoja, paikkoja yms. (paitsi ne, jotka olen itse keksinyt :D). Eli kaikki minkä tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi, on hänen.


Mitä jos yksi tyttö…
”Haloo? Olen vähän niin kuin neito pulassa perhana vie!”

…muuttaisi kaiken?
”Mukava tavata. Olen kuullut sinusta paljon.”
”Toivottavasti pelkkää hyvää.”
”Kyllä. Sirius kertoi minulle ja Arthurille kaiken.”
”Mitä Sirius kertoi?”
”Harry kultaseni, se on asia, mikä ei kuulu sinulle.”

Luvassa draamaa…
”Harry valitse joko hänet tai minut!”
”Ei minun tarvitse valita!”
”Niinhän sinä luulet.”

... romantiikkaa…
"Jess minä rakastan sinua."
"Minäkin sinua idiootti."

… huumoria …
”Hei Harry, tiedätkö minkä värinen on panoauto?”
”En George, mutta tiedän minkä värinen on paloauto.”

… toimintaa…
"Nykyään pystyn aiheuttamaan kovia maanjäristyksiä, trooppisia myrskyjä, tsunameja ja kaikkia katastrofeja maailmanlaajuisesti. Opin kuitenkin todella nopeasti hallitsemaan itseäni ja nyt jos suutun, en aiheuta tuhoa… Tai no, jos en raivostu, niin en aiheuta tuhoa."

… sekä hieman Frediä ja Georgea!
”Harry kertoi teistä, tehän käytte yhden ylimääräisen vuoden Tylypahkaa?”
”Joo, ihan vain sen takia, että ne pyysivät meidät takaisin, koska me ollaan niin älykkäitä”
”Harry sanoi, että teidän äiti pakottaa teidät käymään viimeisen vuoden, kun olitte lähteneet edellisellä kerralla kesken kaiken.”
”Asian voi esittää noinkin, mutta Fred ja minä pidämme omasta versiostamme enemmän”

LittleApple esittää
Girl who changed everything



A/N: Joo eli täs on tää traileri, ilmotelkaa mitä tykkäätte :) miu eka ficci ja en meinannu uskaltaa laittaa tätä tänne, ku en oo mikää kauhia hyvä kirjottaja, mut kattoo nyt mite menee :)

// Guadaloupe poisti äänestyksen, niitä EI saa olla ficeissä. Muistathan seuraavalla kerralla.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2014 00:24:23 kirjoittanut Unohtumaton »

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #1 : 25.07.2010 21:37:55 »
Hei! Tosi hyvä alotus!
”Hei Harry, tiedätkö minkä värinen on panoauto?”
”En George, mutta tiedän minkä värinen on paloauto.”
Repesin! Hyvä kohta :D . Tätä lisää ehdottomasti!

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 1. luku
« Vastaus #2 : 27.07.2010 14:54:17 »
A/N: Doddii, täs tulis eka luku :) Pahottelen, teksti saattaa olla vähä tönkköö ja töksähtelevää, aloittelija kun olen ;) Ehkä se  sit täst lähtee :)

Täs on sit muute kuvat parist julkkiksest, kenen näköseks itse kuvittelen muutamat tarinan henkilöt :)
Jessica
Derek

1. Ensisilmäys
        HarryPoV

        Hei Harry
hyvää syntymäpäivää! Toivottavasti pidät lahjastasi, tein sen ihan itse.
Äiti käski kysyä, että haluaisitko tulla meille lopuksi kesälomaksi? Minä kyllä ajattelin, että sinä, minä ja Hermione olisimme voineet mennä Viistokujalle ja asua Vuotavassa Noidankattilassa loppu kesän. Kirjoita vastauksesi niin pian kuin mahdollista.

p.s. kysyin jo Hermioneltakin, hän suostui jo.
        Ron


Heitin kirjeen pöydälleen ja avasin paketin, jonka Ron oli lähettänyt Possullaan. Nähtävästi Ron oli yrittänyt leipoa kakun minulle. Kakun päällinen oli palanut, mutta sitä oli yritetty peittää kuorrutteella (jota ei oltu saatu levitettyä kaikkiin kohtiin). Laitoin kakun pöydälle kirjeen viereen ja luin kirjeet, jotka olin saanut Siriukselta, Hagridilta ja Remukselta. Yhtäkkiä ikkunan lasiin kolahti lintu, todennäköisesti Hedwig, joka oli ollut viemässä kirjettä Hermionelle. Päästin Hedwigin sisään ja otin tämän jalasta kirjeen ja paketin. Hermione oli ostanut minulle kotkansulkakyniä ja kalliin näköisessä pullossa olevaa mustetta lahjaksi.  Repäisin kirjeen auki ja luin,

   Hyvää syntymäpäivää Harry!
Olet luultavasti saanut jo Ronin kirjeen. Toivottavasti pääset kanssamme Viistokujalle. Ron on piinannut minua koko kesän lähettelemällä kirjeitä, joissa hän valittaa Fredistä ja Georgesta, jotka testailevat hänellä tuotteitaan, kuten nenäverenvuotonugaata tai mitä se nyt olikaan… Ainiin, mainitsiko Ron, että hänen äitinsä pakottaa Fredin ja Georgen takaisin kouluun? He eivät pitäneet siitä… Ovatko Dursleyt kohdelleet sinua hyvin? Vielä kerran, hyvää syntymäpäivää Harry!
   Hermione


Kirjoitin kirjoitti kiitoskirjeet Siriukselle, Hagridille ja Remukselle, sekä pidemmän kirjeen Hermionelle. Sitten kirjoitin kirjeen Ronille,

   Hei Ron!
Kiitos kakusta se oli ihan hyvää
Minä tulen Viistokujalle, sanoivat Dursleyt mitä tahansa siihen. Minä päivänä ja mihin aikaan näemme? Ajattelin, että lähden sinne jo tänään, en nimittäin halua viettää sekuntiakaan tässä talossa Dursleyden kanssa, sillä he alkavat käydä hermoilleni. Hermione kertoi, että teidän äitinne pakottaa Fredin ja Georgen takaisin kouluun. He eivät taida olla mitenkään onnellisia asiasta, vai? Sano terveisiä Mollylle, Arthurille ja muillekin.
   Harry

Annoin kirjeet Hedwigille,

”Vie nämä Siriukselle, Hagridille, Remukselle, Hermionelle ja Ronille okei? Jää sitten Ronin luokse, hän pitää sinusta huolen.”

Pöllö näykkäisi minua hellästi sormesta ja lähti lentoon. Suljin ikkunan ja astelin alakertaan, joka oli tyhjä, sillä Dursleyt olivat joillakin ”hienostuneilla” ystävillään illallisella. Otin keittiön pöydältä kynän ja paperia ja kirjoitin,

   Täti, setä ja Dudley,
Lähdin ”meidän tyyppien” paikkaan ja olen siellä loppu kesän ”kummajaisystävieni” kanssa
. Tulen vielä ensi kesänä tänne. Nähdään silloin.
   Harry

Tiesin, etteivät Dursleyt piitanneet pätkääkään missä olin, mutta ajattelin kohteliaisuuden vuoksi ilmoittaa heille, ettei heidän tarvitse kestää minua enää tänä kesänä. Kävelin takaisin huoneeseeni ja pakkasin tavarani matka-arkkuun ja lähdin ulos. Kävelin jonkin matkaa hieman syrjäisemmälle tielle, jonka jälkeen heilautin sauvakättäni. Hetkeä myöhemmin poimittaislinjan auto pysähtyi eteeni ja otti minut kyytiin. Saavuin Viistokujalle, Vuotavan noidankattilan eteen tuntia myöhemmin.

”Iltaa hra Potter! Mitä te täällä teette? Koulun alkuunhan on vaikka kuinka paljon aikaa!” Vuotavan noidankattilan isäntä Tom sanoi hymyillen.

”Iltaa Tom, asun lopun lomani täällä, jos sinulla on vielä huoneita vapaana”, sanoin hänelle ja vastasin hymyyn.

”Onhan siellä muutama huone. Haluatko näköalan Viistokujalle?” Tom kysyi ja käveli tiskille.

”Vaikka, ei sillä ole väliä”, sanoin ja katselin ympärilleni.

”Mihin asti asutte täällä?” hän kysyi minulta ja alkoi etsiä huoneen avainta.

”Koulujen alkuun asti”, toistin kohteliaasti.

Hän ojensi avaimen minulle ja kysyi, ”Maksatteko nyt vai kun lähdette?”

”Sitten kun lähden”, sanoin ja otin avaimen. Tom hymyili minulle vielä kerran, jonka jälkeen lähdin etsimään huonettani.

Kun pääsin huoneeseeni, tyhjensin matka-arkkuni. Vatsani alkoi murista, joten päätin lähteä syömään jotakin ja kiertelemään Viistokujalle. Poikkesin jäätelöllä Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa, jonka jälkeen päätin lähteä ihailemaan huispausvarusteita Hienoja Huispausvarusteita-liikkeeseen.

”Anteeksi? Voisiko kukaan neuvoa tien kaapukauppaan?” kuului heleä ja kirkas ääni kauempaa ihmisjoukosta.

Käännyin katsomaan ja näin tytön, jolla oli pitkät vaaleat, hieman laineikkaat hiukset, pyörähtelevän ympäri epätoivoinen ilme kasvoillaan. Hän käveli lähemmäs ja näin kuinka kaunis hän oli. Hän oli siro, mutta samalla myös todella voimakkaan näköinen. Hän näytti aika lyhyeltä, luultavasti 155cm paikkeilla, vähän yli. Hänellä oli yllään harmaa lyhythihainen neule ja farkut. Hän liikkui todella sulavasti, kuin tanssija, en ollut koskaan nähnyt ketään hänen kaltaistaan, ketään niin kaunista.

”Haloo? Olen vähän niin kuin neito pulassa perhana vie!” tuo kaunis tyttö ärjyi. Onpa hän kovaääninen noin pieneksi ihmiseksi…

”Mikä tätä nykynuorisoa vaivaa?!” hän huusi. Purskahdin nauruun, hitsit, hänhän ei ole itse varmaan minua vanhempi…

Hän käänsi murhaavan katseensa minuun, ”Mitä sinä siinä naurat?”

Kävelin hänen luokseen ja kokosin itseni, ”Tarvitsetko apua?”, kysyin ja tirskahtelin hieman.
Hän mulkoili minua hetken ja sanoi, ”Kyllä. Voitko kertoa minulle missä on jonkin sortin kaapukauppa?”

Voi Luoja, nuo silmät… Hänellä oli luultavasti kauneimmat silmät jotka olen koskaan nähnyt. Hänen silmänsä olivat tumman ruskeat ja niitä kehysti pitkät ripset.

”Joo, Matami Malkinin kaapupuoti. Voin saattaa sinut sinne”, sanoin lumoutuneena.

”Ei sinun tarvitse, kunhan vain kerrot missä se on.”

Katsoin häntä silmiin ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.

Hän yskäisi, ”Niin, että miten pääsen sinne?”

Havahduin, ”Aa, joo, se on todella lähellä Irvetan pankkia.”

Hän katsoi minua pitkään silmiin, hämmentyneenä.

”Mitä jos minä vain saattaisin sinut sinne?” ehdotin vielä kerran.

”No jos nyt välttämättä haluat”, hän sanoi ja kohautti olkiaan.

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa Matami Malkinin puodille.

”Kiitos kun saatoit minut”, hän sanoi puodin ovella.

”Eipä kestä. Katsos, osa nykynuorista osaa käytöstavat”, naurahdin. Hän löi minua käteen, todella kovaa.

Hän oli jo avaamassa ovea, kun tajusin kysyä, ”Hei, mikä sinun nimesi on?”

Tyttö kääntyi minua kohti ja virnuili, ”Jessica Paxton.”

Katsoin häntä pitkään, ”Minä olen Har…” hän keskeytti minut,

”Tiedän kuka olet. Kiitos vielä kerran hra Potter”, hän sanoi ja painotti nimeäni.

”Eipä kestä neiti Paxton”, sanoin virallisesti takaisin ja tein syvän hovikumarruksen.

Hän hymyili kauniisti, avasi puodin oven ja astui sisään. Jäin hetkeksi siihen, tuijottamaan hänen peräänsä. Kun havahduin, kävelin rivakasti Vuotavaan noidankattilaan ja menin huoneeseeni hämmentyneenä.


        JessicaPoV

”Jessica, pärjäätkö sinä nyt varmasti yksin siellä Viistokujalla?” äitini kysyi huolestuneena.

Olimme muuttaneet kolme viikkoa sitten Pariisista Birminghamiin, enkä ollut koskaan tähän mennessä saanut käydä missään yksin vanhempieni takia. ”Jessica, voit aiheuttaa suuren kaaoksen, jos menetät malttisi, et ole vielä valmis menemään minnekään yksin”, he jankuttavat aina.

Siksi minulla on ollut 4-vuotiaasta asti mukanani niin sanottu henkivartija, paras ystäväni ja ”isoveljeni”, Derek O’Donnel. Hän on 30 vuotta vanha ja olen miettinyt, kuinka hän kestää minua, sillä osaan olla todella vaikea ihminen jos sille päälle satun. Esimerkiksi viime vuonna, kun olin juuri täyttänyt 15, halusin mennä kaupungille ostoksille. Vanhempani eivät suostuneet siihen, joten päätin mennä sinne salaa. Olin ollut ”kateissa” monta tuntia, eivätkä he olleet löytäneet minua, kunnes Derek löysi minut yhdestä lempikahvilastani, jossa kävimme aina sen jälkeen, kun olimme käyneet ratsastamassa Monsterilla ja Alicella. Alice on perheeni yhteinen hevonen, Monster on taas minun. Kun Derek vei minut kotiin karkuretkeltäni, vanhempani olivat minulle todella vihaisia.

”Äiti, Derek tulee mukaan, jos et sattunut muistamaan. En siis ole yksin”, vastasin turhautuneena.

”Tiedän, mutta mitä jos hän löytääkin jonkun hempukan ja jättää sinut yksin ja, ja ja…” äitini jatkoi.

Huokaisin, ”Ei hän tekisi niin, koska hänelle maksetaan siitä, että hän vahtii minua kuin pikkulasta.”

”Rouva Paxton, meidän pitää nyt lähteä”, Derek sanoi äidilleni. Hän on aina hyvin kohtelias, vaikka äitini on pyytänyt häntä kutsumaan itseään Katherineksi.

”Selvä Derek. Kulti pidä itsestäsi huolta ja lähetä pöllö jos haluat kotiin”, äitini hössötti. Joo, varmasti haluankin takaisin kotiin, kun näin ensimmäistä kertaa pääsen vapaasti jonnekin.

”Joo äiti… Nähdään sitten joululomalla”, hymyilin hänelle väkinäisesti ja lähdin Derekin kanssa ministeriön lainaamaan autoon.

Olimme ajaneet jo kaksi tuntia hiljaisuudessa, kunnes rikoin sen.

 ”Derek, aiotko vahtia jokaista liikettäni? Kun ajattelin vähän, että jos voisin saada pyöriä siellä välillä yksin? Ei sillä, ettei seurasi kelpaisi, mutta pääsin kerrankin jonnekin ilman vanhempiani ja haluaisin tutustua samanikäisiin ihmisiin…” sanoin yhteen putkeen.
Derek vilkaisi minua sivusilmällä huvittuneen näköisenä.

”Se oli vähän tarkoituskin, että saisit vähän omaa aikaa ilman ketään. Sitä paitsi, Viistokuja ei ole niin iso paikka, että voisit eksyä sinne. Ja mielestäni osaat hillitä itsesi todella hyvin”, Derek sanoi virnuillen.

Hymyilin onnellisesti, ”Kiitos Derek… Sinäkin tarvitset vahtimisestani hieman taukoa, voisit vaikka löytää öö miten äiti sen sanoikaan… aivan, hempukan, jonka kanssa voisit käydä syömässä tai jotakin”, ehdotin ja Derek purskahti nauruun.

”En minä hempukkaa halua viedä syömään, mutta jonkun kaunottaren voisin viedäkin”, hän vastasi virnuillen.

Matkamme meni kepeissä tunnelmissa ja saavuimme pubiin, Vuotavaan noidankattilaan, nopeammin kuin olin ajatellut.

”Iltaa, mitä saisi olla?” hieman pelottavan näköinen mies sanoi baaritiskin takaa.

”Saisimmeko kaksi huonetta 1. syyskuuta asti?” Derek kysyi kohteliaasti mieheltä.

”Kyllä. Haluatteko näköalan Viistokujalle?” mies kysyi ja kumartui ottamaan jotakin tiskin alta.

”Joo!” hihkaisin ehkä hieman liian innoissani.

Mies katsahti minuun hieman kummeksuen ja sanoi, ”Tässä ovat avaimet huoneisiinne. Ne ovat vierekkäiset huoneet, 12 ja 13. Olen tämän paikan isäntä, Tom. Voisitteko te täyttää nämä kaavakkeet, jotta tiedän ketä huoneissa on?” hän ojensi avaimet ja pienet laput meille. Täytimme ne ja annoimme ne hänelle takaisin.

”Hyvää päivän jatkoa hra O’Donnel ja nti Paxton”, Tom sanoi, lukien samalla kaavakkeita jotka annoimme hänelle.

Huoneemme olivat aika tavalliset. Purin tavarani kaappiin, jonka jälkeen poistuin huoneestani ja koputin Derekin huoneen ovelle, ”Derek? Voinko tulla sisään?”

”Tule vain.”

Avasin oven ja näin Derekin laittavan vaatteitaan kaappiin.

”Ajattelin lähteä ostamaan koulukirjoja ja ehkä kaavut”, sanoin hänelle vihjailevasti.

Hän kääntyi katsomaan minua ymmärrän-pienemmästäkin-vihjeesi-katseellaan. Hän otti matka-arkustaan lisää vaatteita ja laittoi nekin kaappiin.

”Eli saan mennä?” kysyin varmuuden vuoksi.

”Kyllä, sinä saat mennä”, hän huokaisi. Ryntäsin hänen luokseen ja halasin häntä, ”Kiitos.”

Olin jo hyppelehtinyt hänen ovelleen, kun hän sanoi, ”Yhdellä ehdolla…” Hitto!

”Otat tämän mukaan”, hän jatkoi ja kaivoi jotakin matka-arkustaan. Se oli jästien kännykkä.

 ”Mihin minä tuota tarvitsen?! Eihän se edes toimi täällä!” kimitin.

”Sitä on hieman… sörkitty. Se on oman turvallisuutesi takia. Minulla on samanlainen, jotta voit soittaa minulle jos sinulla on jokin hätä”, hän sanoi.

Aioin sanoa vastalauseen, mutta hän keskeytti minut ennen kuin edes aloitin, ”Äitisi sanoi, että osaat käyttää sitä. Ja vaikka sanoinkin, etten seuraa sinua kuin varjoa, niin haluan silti, että saat minuun yhteyttä jos tarvitset minua.”

Mulkoilin häntä minä-pärjään-omin-avuinkin-katseellani.

”Jessica Destiny Paxton, en kuuntele vastalauseita tai valituksia tästä asiasta. Se on loppuun käsitelty”, hän sanoi ankarasti.

”En minä mitään sanonutkaan”, mutisin itsekseni, mutta hän kuuli sen ja sanoi,

”Mutta ilmeesi kertoi kaiken.”

Voihkaisin ja lähdin huoneesta. Hemmetin Derek ja hänen kiero mielensä.

Kiertelin kadulla, hieman eksyksissä. Pääsin kuitenkin kauppaan, jonka nimi oli Hienoja Huispausvarusteita. Olisin halunnut ostaa koko kaupan tyhjäksi, mutta hillitsin itseni, jonka jälkeen päätin lähteä ostamaan itselleni kaavut, mutta en löytänyt sellaista kauppaa, jossa niitä olisi.

Luojan kiitos, että kävit kesällä Tylypahkassa katsomassa paikkoja, muuten eksyisit sinnekin! moitin itseäni ajatuksissani.

”Anteeksi? Voisiko kukaan neuvoa tien kaapukauppaan?” hihkaisin ja ihmiset kulkivat ohitseni, kuin minua ei olisikaan. Hemmetti, missä ovat käytöstavat?

”Haloo? Olen vähän niin kuin neito pulassa perhana vie!” karjahdin niin kovaa, kuin vain voin.

En varmasti ala soittamaan Derekille ja sano ”hei kuule Derek, eksyin Viistokujalle, haetko pois ja naurat kaupan päälle?” En ikinä!

”Mikä tätä nykynuorisoa vaivaa?!” huusin. Eikä kukaan näytä huomaavan olemassa oloani. Kuulin kovaa naura sivultani.

Käännähdin siihen suuntaan ja näin mustahiuksisen pojan nauravan minulle. Kuka hän luulee olevansa?! Voisi vaivautua auttamaan!

”Mitä sinä siinä naurat?” tiuskaisin hänelle ja hän käveli minua kohti.

Kun hän oli lähempänä tajusin, että hän on ”the” Harry Potter.

 ”Tarvitsetko apua?” hän kysyi tirskuen.

 Mulkoilin häntä hetken ja sanoin, ”Kyllä. Voitko kertoa minulle missä on jonkin sortin kaapukauppa?”

Huomasin, että hänellä oli yllään valkoinen t-paita, jossa oli tiikerin pää ja muuta kuviointia ja jalassaan hänellä oli tummat farkut. Hänen hiuksensa menivät mukavan sekaisesti, eivätkä olleet tarkkaan asetellut ja laitetut, kuin Pariisissa olevilla pojilla. Hän oli itse asiassa aika komea omalla tavallaan.

”Joo, Matami Malkinin kaapupuoti. Voin saattaa sinut sinne”, hän tarjoutui.

”Ei sinun tarvitse, kunhan vain kerrot missä se on”, vastasin.

Hän tuijotti silmiini pitkään, sanomatta mitään.

Yskäisin vaivautuneena, ”Niin, että miten pääsen sinne?”

Näytti, kuin hän olisi herännyt transsista, ”Aa, joo, se on todella lähellä Irvetan pankkia.”

Tuijotin häntä silmiin hämmentyneenä. Öööö….

”Mitä jos minä vain saattaisin sinut sinne?” Harry ehdotti. Taas.

”No jos nyt välttämättä haluat”, sanoin ja kohautin olkiani, kuin se ei olisi pakollista. Todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan mihin suuntaan minun pitäisi mennä.

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa Matami Malkinin puodille.

”Kiitos kun saatoit minut”, kiitin kun olimme saapuneet puodin ovelle.

”Eipä kestä. Katsos, osa nykynuorista osaa käytöstavat”, hän naurahti. Löin häntä takaisin leikkisästi.

 Olin avaamassa ovea, kun hän kysyi, ”Hei, mikä sinun nimesi on?”

Käännähdin ympäri virnuillen, ”Jessica Paxton.”

Hän katsoi minua pitkään ja sanoi, ”Minä olen Har…”

”Tiedän kuka olet,”, keskeytin hänet, ”Kiitos vielä kerran, hra Potter”, sanoin painottaen hänen nimeään.  

”Eipä kestä neiti Paxton”, hän sanoi virallisesti takaisin ja teki syvän hovikumarruksen.

 Hymyilin hänelle, avasin puodin oven ja astuin sisään.

”Päivää kultaseni, miten voin olla avuksi?” herttainen nainen, luultavasti matami Malkin, sanoi.

”Tarvitsisin kaapuja, olen menossa Tylypahkaan syksyllä”, vastasin ja hymyilin.

”Selvä. Mitataanpa sinut”, nousin korokkeelle, jolle matami minut ohjasti.

Katsoin ikkunasta ulos ja näin Harryn seisovan vieläkin oven edessä. Hänen katseensa oli lasittunut. Onkohan hänellä kaikki kunnossa..

”Tulitteko te hra Potterin kanssa?” matami kysyi mitatessaan käsiäni.

”Hän neuvoi minulle tien, olen uusi täällä”, vastasin.

”Hra Potter on oikein mukava poika”, matami jatkoi vihjailevasti.

”Niin on, todella mukava”, sanoin.

Kun matami oli saanut mitattua minut ja ojensi uudet kaapuni minulle, hän kysyi, ”Tarvitsetko muuta?”

Katsoin listaa, jonka olin saanut Tylypahkan kirjeen mukana.

”En”, vastasin.

”Selvä”, matami sanoi ja ohjasi minut toiseen huoneeseen. Seurasin häntä ja vilkaisin olkani ylitse ikkunaan päin. Harry oli lähtenyt.



A/N: Risuja ja ruusuja saa sitten viskellä ilmoille :) Ja virheitä voi kans sit ilmotella ni korjailen :)
« Viimeksi muokattu: 22.08.2010 19:00:22 kirjoittanut LittleApple »

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #3 : 27.07.2010 22:53:27 »
Rakkautta ensisilmäyskellä :D . Jessica on huvittava hahmo ja tykkään hänestä, Derek mahtaa olla ärsyttävä. Tuo, et nuo näkökulmat vaihtu niin yhtäkkiä kesken luvun, olivat oudot. Olisi ollut parempi et eka luku olis ollu vaikka vaan Harryn näkökulmaa ja toinen Jessican ja niin eeespäin.
 Mutta muuten ihan hyvä fic! Ja ei tuo nyt niin haitannut :)

redapple

  • norsu
  • ***
  • Viestejä: 29
  • ♥ Espanja ♥
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #4 : 02.08.2010 16:21:20 »
Lainaus
”Hei Harry, tiedätkö minkä värinen on panoauto?”
”En George, mutta tiedän minkä värinen on paloauto.”

respectit tästä minulle kiitosss ♥
ja hyvältä vaikuttaa ja laitteles miulle sitä betailtavaa ;D


-red :)

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 003
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #5 : 02.08.2010 16:48:55 »
Tämä vaikuttaa todella lupaavalta tralerin ja ekan luvun perusteella. :) Ja trailerin perusteella kaksosetkin vaikuttivat omanlaisiltaan - loistavaa.
Kun aloin lukea tuota ekaa lukua, niin miettisin että miksi tämä tuntuu jotenkin hassulta, sitten tajusin. Olet kirjoittanut tämän imperfektissä vaikka yleensä minäkertojalla tehdyt on preesens muodossa. Eli jotain erilaisuutta kirjoitustyylin kanssa ja siitä plussaa. :)
Jessica vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta. Tykästyin häneen heti! Ja vaikuttaahan se Derekin ihan mielenkiintoiselta.
Yksi pieni virhe, ajatusvirhe, osui silmiin. ' ”Tiedän kuka olet, ei sinun tarvitse esittäytyä”, keskeytin hänet,...', tuo kohta oli hieman erilailla Harryn PoV:ssa vaikka muuten heidän keskustelunsa oli aivan samanlainen Jessicankin PoV:ssa. Siitä tulikin mieleeni, että pidin miten tässä ekassa luvussa oli molempien näkökulmasta tapahtumat kirjoitettu. :)
Jatkoa mielenkiinnolla odotellen.
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

lollypop

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #6 : 02.08.2010 17:24:11 »
tosi ihana. Merkkaaan tän nyt vaa myöhemmin tuleee  jonki sortin kommenttia :DDD

Kelmitär

  • Vieras
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #7 : 02.08.2010 20:09:30 »
Harry on hassu!!!Mut tosi kivalta kuulostaa!!!
Trailerista sain hyvät naurut, joten kiitos!
ODOTTELEN INNOLLA TULEVAA!

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything
« Vastaus #8 : 02.08.2010 23:57:42 »
Oi oi oi! Kommenteja :)

Vaarallinen komentoija, kiitti kommentista! Mie itseasias tähä ekaa lukuu mietin, et oisinko laittanu just sillai et eka Harryn ja sit toka luku Jessin näkökulmast, ku täs kuiteki oli sama juttu kahest näkökulmast :)  Päädyin kuiteki laittaa molemmat samaa ku se oli sit joteki miu pään sisäs loogisempaa :P
redapple lupaan laittaa siulle todellakin respectit siihen lukuun jossa tuo kyseinen tapahtuma on, sinä tosielämän koomikkoni!!! ;D
tirsu, siuleki kauheesti kiitosta ku jaksoit kommentoida tänne :) Miulle on joteki paljo luontevampaa kirjottaa imperfektis tai joteki, en tiiä, ottaa miust sit selvää :D Ja tuota virhettä en ollu huomannukkaa, se on noin 100% varmuudella ollu joku ihme ajatuskatkos :)
lollypop kiva et pidät :)
Kelmitär hauska et oot nauranu, mie nauraa käkättelen omille "hauskoille" jutuilleni ku kirjottelen niit :)

Tää oli miult vaa nyt tämmöne väliaikakirjoitussysteemi tai jotai, peräti pari lukua lähti tänää miu iki-ihanalle vakiobetalle, redapplelle :)

Lozku

  • ***
  • Viestejä: 466
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #9 : 03.08.2010 01:12:46 »
Rakastunut Harry. x) Pihalla ku lumiukko kesäkuussa. Loistavaa. Kellonaika varmasti vaikuttaa asiaan, mutta hihittelen ja virnuilen täällä kotona yksinäni kun muut jo nukkuvat.

Loistava ficin idea siis, tykkäsin noista kuvakulmista, jotka avarsivat todella kivasti tätä ficciä. Jessica on todella mielenkiintoinen hahmo ainakin tässä vaiheessa ja odotan innolla että saan tietää hänestä lisää.

Jos tämä on todella ensimmäisiä ficcejäsi pointsit vielä siitä, sillä sitä ei kyllä ainakaan minusta huomaa.

Jään siis odottelemaan jatkoa innolla!

-Lozku
~ehjimmät meistä on tehty sirpaleista~

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 2. luku
« Vastaus #10 : 10.08.2010 10:31:42 »
Lozku, hyvä et pidit ja kiitos kommentista :)
Ja kaikille niille muilleki, jotka kommentoi (ja joihin vastasin aiemmin) ni kiitos viel kerra kommentoinnist :)

Joo, seuraavaa lukua pukkaa tästä näi kivasti :)


2. Kuulustelu
   HarryPoV

Heräsin aamulla todella aikaisin. Kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen puin päälleni ruudullisen kauluspaidan, jonka hihat käärin kyynärpäiden korkeudelle, laitoin jalkaani mustat farkut ja mustat tennarit.

Sen jälkeen kävelin alas ottamaan aamiaista ja näin Tomin keittämässä kahvia,

”Huomenta hra Potter! Nukuitteko hyvin?”

”Huomenta Tom, nukuin oikein hyvin, kiitos kysymästä”, vastasin ja otin leipää.

Kävelin tyhjään nurkkapöytään ja istuin sen ääreen. Voitelin leivän ja haukkasin siitä palasen.

Otin pöydältä viime viikon tiistaina tulleen Päivän Profeetan. En ollut seurannut uutisia viikkoon, koska olin ollut niin kiireinen. Okei, olin ollut koko viikon Jessican kanssa, mutta sillä EI ole mitään tekemistä asian kanssa. Ei mitään.

Siriuksesta kirjoitettiin sivulla yhdeksän pieni artikkeli.

      Sirius Mustan maine puhdistettu
Sirius Mustan, 37, maine on puhdistettu syytöksistä, jotka liittyvät kymmeniin murhiin ja pimeydenvoimiin. Hänet todettiin syyttömäksi 3. elokuuta.


Kertoisivat jotakin uutta, ajattelin.


Tummahiuksinen mies tuli alas rappusia ja meni ottamaan kahvia. Tom tervehti häntä,

”Huomenta hra O’Donnel! Saitteko nukuttua?”

”Huomenta Tom. Kyllä sain, kiitos kysymästä”, O’Donnel vastasi.

Laitoin Päivän Profeetan pois, kun olin lukenut sen ja hörppäsin kahviani.

”Luetteko te tuota lehteä enää?” O’Donnel kysyi minulta ja osoitti Päivän Profeettaa.

”Aa, en, ole hyvä vain, se on kyllä viime viikon lehti”, sanoin ja ojensin sen hänelle.

”No ainahan on hyvä kerrata vanhaa. Olen Derek O’Donnel”, hän naurahti ja ojensi kättään.

”Harry Potter”, sanoin ja kättelimme. Hän on siis luultavasti Jessin Derek.

”Sinä taidat olla se Jessican henkivartija?” kysyin hieman varoen.

Derek katsoi minuun ja laski kahvikuppinsa pöydälle, ”Voihan sen noinkin sanoa. Miksi kysyt?”

Kohautin olkiani, ”Ajattelin vain, kun tunnen Jessican ja hän on puhunut sinusta.”

”Mitä hän on sitten sanonut?” Derek kysyi uteliaana.

”Kertonut hauskoja juttuja ja ajatuksiaan sinusta”, vastasin ja hörppäsin taas kahviani.

Derek naurahti, ”Hänen hauskat juttunsa tiedetään.”

Tom tuli luokseni, ”Teidän pöllönne saapui.”

Lähdin hänen mukaansa ja hain Hedwigin, ”Oliko ikävä?” kuiskasin sille. Se näykkäisi korvaani hellästi. Lähdin kävelemään huoneeseeni, kun törmäsin Jessicaan. Kirjaimellisesti.

”Katso eteesi perhana vie!” hän karjaisi.

Naurahdin, ”Huomenta vain sinullekin.”

”Ai, sinä. Huomenta”, hän katsoi minua yllättyneenä.

”Kiitos vain”, sanoin muka-loukkaantuneesti.

Hän halasi minua, ”Anteeksi, en minä sillä tavalla tarkoittanut tuota”, hän sanoi.

”Saitko nukuttua?” kysyin.

”Joo. Menen nyt juomaan kahvia, että saan päiväni käyntiin. Nähdään”, hän sanoi hymyillen ja lähti alakertaan.

Kävelin huoneeseeni ja päästin Hedwigin lepäämään. Repäisin kirjekuoren auki ja luin,

   Moi Harry!
Tulemme Hermionen kanssa sinne tiistaina. Fred ja Georgekin tulevat… Ja Ginny… Ja äiti ja isä…
   Ron


Nauroin ääneen. Nähtävästi Ron sai tulla tänne sillä ehdolla, että muutkin tulevat. Päätin lähteä käymään Irvetassa nostamassa rahaa. Lähtisiköhän Jessica mukaan?

Lähdin alas ja näin Jessican juttelevan Derekille aamiaispöydässä. Menin heidän luokseen,

”Hei Jess, ajattelin tuota että ööö…” emmin, äh, ei voi enää olla näin vaikeaa! Jessica katsoi minua ja hörppäsi kahviaan.

”Niin?” hän kysyi iloisena. Kahvi on alkanut vaikuttaa…

Yskäisin, ”Niin, että ajattelin jos haluaisit lähteä käymään Irvetassa ja ehkä jossain muuallakin…”

”Voinhan minä lähteä. Juon tämän vain loppuun. Istu toki seuraamme”, hän hymyili kauniisti.

Istuin tuolille ja Derek kysyi, ”Niin Harry, tuli tässä mieleen, monennella luokalla olet?”

”Menen kuudennelle syksyllä”, vastasin kohteliaasti.

Hän näytti yllättyneeltä, ”Sepä mukavaa! Jessica tulee kanssasi samalle luokalle! Mihinköhän tupaan hän joutuu? Missä tuvassa itse olet?”

Ennen kuin vastasin hänen kysymyksiinsä, Jessica sanoi, ”Derek, mikä ristikuulustelu tämä on taas?”

Pidin suuni kiinni ja katsoi Derekiin.

”Saa kai sitä olla kohtelias?” hän sanoi viattomasti.

Jessica voihkaisi, ”Ihan sama. Mennään Harry”, hän sanoi ja nousi ylös. Lähdin kävelemään hänen perässään.

Jessica pyörähti ympäri, ”Ala tulla sieltä, tällä suuntavaistolla minä eksytän meidät!” hän sanoi, kun kävelin hänen perässään hitaasti.

Purskahdin nauruun, ”Niin, tosiaan.”

Tulin hänen vierelleen ja kävelimme Hienojen Huispausvarusteiden ohitse. Hän lähes säntäsi katsomaan näyteikkunaa,

”Katso Harry noita käsineitä! Ne ovat varmasti mukavat, kun pelaa.”

Katsoin häntä ja naurahdin, ”Pelaatko sinä huispausta?”

Hän mulkaisi minua vihaisesti, ”Kyllä. Ei kai se noin omituista ole?”

Pyöräytin silmiäni. ”Ei. Et vain ole kertonut itsestäsi paljoakaan. Mitä paikkaa sinä pelaat?” kysyin.

”Jahtaajan”, hän vastasi. Kuolasimme molemmat näyteikkunaa, kunnes sain vedettyä itseni takaisin todellisuuteen.

”Jess, meidän pitää käydä Irvetassa ennen kuin pääset tuonne”, sanoin hänelle.

Hän kääntyi katsomaan minua maailman suloisimmalla koiranpentu ilmeellä, ”Harry, käykö jos menen tuonne ja sinä käyt sillä välin Irvetassa?” Miten tuollaista voi vastustaa?

Huokaisin, ”Hyvä on. Tulen sitten tänne, kun pääsen.”

Hän halasi minua yllättäen, ”Kiitos.”

”No, nähdään pian”, sanoin ja lähdin kävelemään Irvetaan.
   

        JessicaPoV

Harryn lähdettyä menin Hienoja Huispausvarusteita nimiseen liikkeeseen. Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi niistä varusteita. Katselin erilaisia luutia, kun joku tökki hartiaani,

”Anteeksi, mutta olemmeko me tavanneet aikaisemmin?” vaalea, melko hyvännäköinen poika kysyi. Tuo on käytetyin iskulause ikinä!

Pidättelin nauruani, ”Emme tietääkseni. Tuo on muuten tosi kulunut lausahdus, kannattaa vaihtaa.”

Poika virnuili, ”Ainahan sitä voi yrittää. Olen Draco Malfoy.”

”Hauska tavata”, sanoin.

”Ilo on minun puolellani”, hän sanoi ja jatkoin liikkeen kiertämistä. Hän seurasi minua,

”Ja sinun nimesi on…?”

”Jessica”, vastasin.

”Missä asut?” hän kysyi.

”Iso-Britanniassa”, vastasin.

Hän naurahti, ”Niin, mutta missä kaupungissa?”

”Älä yritä. Tapasin sinut juuri, enkä aio kertoa sinulle kotikaupunkiani.”

”Taidat olla pippurinen? No, onneksi tykkään mausteista…” hän vitsaili ja pyöräytin silmiäni.

”No, lähtisitkö sitten kanssani vaikka… kahville ja tutustuttaisiin…” hän ehdotti.

”Muuten kyllä hra Malfoy, mutta…”

”Draco”, hän keskeytti minut.

”Hyvä on, muuten kyllä Draco, mutta minulla on jo seuraa”, sain lopetettua lauseeni.

Hän näytti hölmistyneeltä, ”Ai. Missä hän on?”

”Irvetassa, hän tulee pian tänne”, vastasin.

”Hän on onnekas, kun saa seurustella kanssasi”, Draco sanoi.

Naurahdin, ”En minä seurustele. Ja missä vaiheessa sanoin, että hän on poika?”

Hän empi, ”No, minä vain ajattelin.”

”Olet kuitenkin oikeassa, hän on poika”, vastasin ja koetin huispaushanskoja. Ne olivat todella mukavat kädessä. Voisin vaikka ostaa nämä…

”Oletko tulossa Tylypahkaan?” Draco kysyi minulta vaihtaen aihetta.

Hymyilin hänelle, ”Joo.”

”Jos haluaisit sitten siellä vaikka pyöriä kanssani tai jotain”, hän ehdotti hymyillen itseriittoisesti.

Kohautin olkiani, ”Ehkä.” Tuon egoa ei kannata pönkittää yhtään enempää…

Siinä samassa Harry tuli liikkeen ovesta sisään. Vilkutin hänelle ja hän tuli luokseni.

Käännyin Dracoon päin, ”Draco, tässä on Harry Potter. Olen täällä hänen kanssaan.”

Molemmat pojat jännittyivät ja mulkoilivat toisiaan.

Osoittelin heitä vuorotellen sormellani ja sanoin hämmästyneenä, ”Minusta tuntuu, että minulta on mennyt jotakin ohi…”

Harry käänsi katseensa minuun ja hymyili, ”Aiotko ostaa mitään, vai voimmeko lähteä heti?”

”Ajattelin ostaa nämä hansikkaat. Voitko odottaa sen aikaa, että käyn maksamassa?” kysyin häneltä ja heiluttelin hanskoja.

”Tietenkin odotan”, Harry vastasi ja hymyili minulle lämpimästi.

Lähdin tiskille maksamaan hanskoja. Yritin samalla kuunnella, mistä he keskustelivat, mutta en kuullut kaikkea,

”Katsos Pottaa, olet löytänyt itsellesi parempaa … verenpetturi Weasleyn ja kuraverisen … minulle … hänet? Sillä hän … sen kaltaiselta tytöltä, joka EI … tyyppien kanssa”, Draco sanoi Harrylle.

”En minä häntä ole ... hän … tyyppien kanssa …  ovat … vaikea löytää”, Harry tiuskaisi.

”… Potta. Oletko … nimmarisi?” Draco ivasi.

Myyjä sanoi minulle, ”Se tekisi 10 kaljuunaa.”

Ojensin rahat hänelle ja hän antoi minulle kuitin, ”Ja näin olkaa hyvä.”

Hymyilin hänelle takaisin ja kun seuraavan kerran katsoin poikiin, Draco oli Harryn kurkussa kiinni. Juoksin heidän väliinsä,

”Mitä helvettiä te teette? Lopettakaa!” karjaisin ja riuhdoin heitä erilleen. Se ei kuitenkaan tepsinyt, joten potkaisin Dracoa suoraan vatsaan.

Draco hypähti vähän kauemmas ja irrotti otteensa Harryn paidasta. Hän haukkoi hetken henkeään, jonka jälkeen hän suoristui ja suoristi paitaansa. Katsoin Dracoa huolestuneena,

”Anteeksi, ei ollut tarkoitus potkaista noin kovaa.”

Hän hymyili hieman ja heilautti kättään merkiksi siitä, ettei hän suuttunut. Sitten aloin mulkoilla heitä ja sähisin,

”Mikä teille oikein tuli? Ettekö te osaa käyttäytyä?!”

Kumpikaan ei vastannut, joten tuhahdin, kävelin ovesta ulos hyvin dramaattisen näköisesti ja lähdin kohti Vuotavaa noidankattilaa.

 ”Jess odota! Anteeksi!” Harry juoksi perääni.

Käännyin ympäri, ”Mistä te oikein tappelitte?”

”Ei mistään. Olemme vain vihanneet toisiamme 1. luokasta lähtien. Pitkä tarina”, hän vastasi ja otti kädestäni kiinni.

”Olen oikeasti todella pahoillani.”

”Älä minulta pyydä anteeksi, vaan Dracolta”, vastasin.  Hänen ilmeensä kertoi jo, ettei hän sitä tee, joten annoin asian olla.

Menimme Säilä&Imupaperiin ostamaan koulukirjat, jonka jälkeen kävimme Kirman ja Japinan pilailuvelhopuodissa.

Harry kertoi minulle lisää ystävistään, Ronista ja Hermionesta, sekä Ronin perheestä. Mitä hän heistä kertoi, antoi sen kuvan, että he ovat todella mukavia. Hän kertoi myös Tylypahkan opettajista. Harryn mielestä professori Kalkaros oli kamala ja inhottava opettaja. Silloin, kun kävin tutustumassa Tylypahkaan, hän oli todella kohtelias ja kiltti.

Menimme Qaino Vahvahqon jäätelöbaariin. Tilasin tavallisen suklaajäätelön ja Harry tilasi vaniljajäätelöä, jonka päälle hän halusi strösseleitä. Otin rahapussini esiin maksaakseni oman osuuteni. Harry kuitenkin maksoi minunkin jäätelöni, vaikka kielsin,

”Harry! Minä maksan omani!” valitin.

Hän naurahti, ”Anna minun nyt tarjota. Tämän kerran. Tämä on vaikka pahoitteluni siitä välikohtauksesta?”

Mutristin suutani ja sanoin, ”Selvä.”

Menimme istumaan terassille,

”Jess?”

”Jep?” vastasin ja otin lusikallisen jäätelöäni.

”Olisiko nyt sinun vuorosi kertoa enemmän itsestäsi? Olen kertonut sinulle itsestäni varmaan koko viime viikon” hän
virnuili.

Naurahdin, ”Minussa ei ole mitään ihmeellistä. Mitä haluaisit tietää?”

”Mitä vain haluat kertoa”, hän vastasi.

Huokaisin ja mietin hetken, ”Minun koko nimeni on Jessica Destiny Paxton. Sain toisen nimeni isoäitini mukaan. Hänen nimensä on Destiny Paxton ja hän on isäni äiti. Isäni, Hank Paxton, on 37-vuotias ja hän on auroriviraston johtaja. Äitini Katherine Paxton, tyttönimeltään Wood, on kotiäiti. Hän on 36 vuotta vanha. Minulla on pikkusisko April Paxton ja hän on 6-vuotias.”

Harry katsoi minua huvittuneena, ”Satutko olemaan mitään sukua Oliver Woodille?”

”Kyllä. Hän on serkkuni, eli äitini veljenpoika. Kuinka niin?” vastasin hämmästyneenä.

Harry nyökkäsi, ”Oliver oli Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeni.”

”Mistä olet kotoisin?” hän kysyi.

Nauroin, ”Olen syntynyt täällä Iso-Britanniassa, mutta muutimme Ranskaan, kun olin 8. Nyt muutimme takaisin tänne.”

Hän näytti uteliaalta, ”Millaista Beauxbatonsissa oli?”

”Öö… En tiedä. En ole koskaan käynyt siellä”, sanoin vaivautuneena.

Harry katsoi minua hämmästyneenä, ”Missä sinä sitten kävit koulua?”

”Olin kotiopetuksessa”, sanoin nopeasti, ”Eikö olekin outoa?” naurahdin hermostuneena.

”Eipä oikeastaan. Jästeilläkin on kotiopetusta”, hän vastasi.

Oloni oli huojentunut, hän ei pidä sitä outona.

”Miksi muutitte takaisin Iso-Britanniaan?” hän kysyi hieman yllättäen.

Virnuilin, ”Kiitos! Kyllä minä ymmärrän, että olen kauhea, mutta kyllä minulla on oikeus asua missä haluan”, sanoin ja esitin taitavasti loukkaantunutta.

Harry selitti nopeasti, ”En minä sillä! Minusta on mukavaa olla kanssasi ja olet aivan ihana!”

Että olen mikä?

”Harry, minä vitsailin. Kyllä minä tiedän mitä tarkoitit”, sanoin hänelle ja hymyilin. Hän näytti helpottuneelta.

”Muutimme tänne takaisin, koska rehtori Dumbledore pyysi. Hän lähetti minulle kirjeen jo talvella”, vastasin.

”Miksi hän halusi sinut tänne?” Harry kysyi kiinnostuneena.

Kohautin olkiani, ”En tiedä”, valehtelin hänelle.

Laukkuni alkoi soida. Hetken kuluttua tajusin, että se olikin puhelimeni. Avasin laukun nopeasti ja etsin sitä, mihin hemmettiin se on voinut kadota?

Näin sivusilmällä, kun Harry katsoi minua huvittuneena. Löysin puhelimeni, nostin sen ylös ja sanoin voitonriemuisesti,

”HAHA!”

Vastasin siihen erittäin virallisella äänellä, kun huomasin soittajan, ”Jessica Paxton puhelimessa, miten voin auttaa?”

”Hei, se olen minä, Derek. Äitisi on ruvennut vainoamaan minua. Hän soittelee minulle noin 5 minuutin välein ja pyytää sinua puhelimeen. Joten voisitko mitenkään soittaa tai lähettää hänelle pöllön? Missä muuten olet?” Derek sanoi.

Voihkaisin, ”Minä lähetän hänelle pöllön tänään. Olen Harryn kanssa jäätelöllä.”

”Okei. Tule ennen 6 takaisin Vuotavaan noidankattilaan, okei?” hän pyysi.

Pyöräytin silmiäni, ”Selvä, minä olen silloin siellä.”

Laitoin puhelimen pöydälle ja sanoin Harrylle,

”Minun pitää olla 6 Vuotavassa noidankattilassa.”

”Okei. Kello on nyt 2. Mitä haluaisit tehdä?” hän kysyi. Olimme syöneet jäätelömme aikoja sitten loppuun.

Mietin hetken, ”Hmm… En oikein tiedä. Päätä sinä.”

Harry näytti miettivältä ja hänen katseensa kiersi ympäri jäätelöbaarin terassia. Yhtäkkiä hän nappasi puhelimeni ja lähti
juoksemaan. Katsoin häntä järkyttyneenä,

”Harry! Anna se takaisin!”

”Tule hakemaan!” hän huusi minulle.

Lähdin juoksemaan hänen peräänsä. Onneksi Viistokujalla ei ollut paljoa väkeä, sillä en olisi muuten löytänyt Harrya. Hän juoksi jollekin kapeammalle kujalle ja seurasin häntä. Kuulin, kuinka hän naureskeli edelläni.

”HARRY JAMES POTTER ANNA SE PUHELIN TÄNNE!” karjaisin ja kiihdytin vauhtiani. Velhot ja noidat väistyivät tieltäni ja huusivat perääni,

”Varoisit vähän!”

Hidastin tahtiani, kun Harry oli kadonnut näköpiiristäni, mihin hän meni?

Pelottavan näköinen velho tuli luokseni ja otti ranteistani kiinni,

”Mihin tytöllä on kiire?”

Katsoin häntä inhoten, ”Etsin ystävääni.”

Hän tuli lähemmäs, ”Minä voin pitää seuraa sinulle sen aikaa, ennen kuin ystäväsi tulee takaisin.”

”Ei kiitos”, sanoin ja yritin päästä irti hänen otteestaan, en kuitenkaan päässyt, sillä hän piti todella kovaa kiinni. Yhtäkkiä takaani kuului tuttu ja turvallinen ääni,

”Päästä hänet irti.”

Velho ei välittänyt siitä, mitä Harry hänelle sanoi, hän vain tiukensi otettaan. Sitten, ilman varoitusta, Harry tönäisi velhon suurella voimalla ja tämän ote irtosi ranteistani. Harry otti kädestäni kiinni ja lähdimme velhoa karkuun. Hän lähti peräämme ja minun olisi pitänyt olla kauhuissani, mutta minä vain nauroin. Minulla oli turvallinen olo Harryn kanssa. Kun emme nähneet enää velhoa, piilouduimme kapealle ja pimeälle kujalle. Harry päästi minut kujalle ensin, luultavasti sen takia, että jos velho huomaisi meidät, hän olisi edessäni suojaamassa minua. Niin kuin minä sankaria tarvitsisin… Mutta onhan se toisaalta todella mukavaa.

Kävelin kujalla pidemmälle ja pidin vieläkin Harrya kädestä kiinni.

”Jess mihin sinä kävelet? Emme näe täällä edes jalkoihimme, kohta me kompa..” Harry sanoi ja siinä samassa kompastuin johonkin ja kaaduin vatsalleni. Vedin vahingossa Harryn mukanani ja hän kaatui päälleni.

”…stutaan”, Harry lopetti lauseen kun tömähdimme maahan. Katsoin häntä silmiin ja purskahdimme nauruun. Kuulimme kauempaa askelia ja yritimme pysyä hiljaa. Kun askeleet katosivat, Harry nousi päältäni ja auttoi minut ylös.

”Kiitos pelastamisestani”, sanoin hänelle ja nauroin, kun pääsimme takaisin Viistokujalle.

”Palveluksessanne, oi teidän korkeutenne”, hän sanoi ja teki hovikumarruksen. Kikatin,

”Harry, kaikki katsovat meitä.”

Harry kuiskasi korvaani, ”En välitä.”

Puhelimeni alkoi taas soida,

“Mitä nyt taas Derek?” huokaisin.

”Sitä vain, että Harryä etsitään. Jotkut punapäät tulivat Vuotavaan noidankattilaan ja kysyivät Tomilta, missä hän voisi olla. Heidän mukanaan oli myös ruskeahiuksinen tyttö”, hän vastasi.

”Okei me tullemme sinne”, sanoin ja lopetin puhelun. Harry katsoi minua,

”Onko kaikki kunnossa?”

Naurahdin, ”On on. Eräät tuntemasi punapäät etsivät sinua.”

Harry löi otsaansa, ”Hitsit, unohdin, että he tulevat tänään!”

”Ei tuo läpsiminen mitään auta, mennään”, sanoin Harrylle ja otin häntä kädestä kiinni.


A/N kommenttia?   ::)

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 003
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #11 : 10.08.2010 13:21:58 »
   Mukavaa, että tähän ilmestyi uusi luku melko nopeasti. :)  Ja hyvä luku olikin. Tosin Malfoyn ilmestyminen oli hyvin ärsyttävää, varsinkin kun hänellä oli ilmiselvästi kusi päähän nousseena. Vähän niin kuin kirjoissa. Hmm...
Ja nyt pitää sanoa jotain sellaista, mikä olisi pitänyt huomata sanoa ekassa kommentissani. Ihanaa, että Sirius on hengissä ja syyttömäksi todistettu! Hän oli yksi lempihahmoistani, enkä yhtään tykännyt, kun se meni ja kuoli (Fredin kohdalla oli sama juttu...)
Tuo, että Dumbledore oli pyytänyt Jessicaa ja hänen perhettään muuttamaan takaisin Iso-Britanniaan, sai mielenkiinnon heräämään kunnolla.  Toivottavasti siihen saadaan pian jonkinlaista selkoa...
Ja edelleen pidän tuosta, että nämä luvut sisältää molempien, Harryn ja Jessican, PoV:n. Se tuo kivaa vaihtelua tapahtumien näkökulmiin. Weasleyt ja Hermionekin pääsevät jo sitten ensi luvussa mukaan, loistavaa. Hmm, mahtaakohan Ginny olla mustasukkainen Jessicasta?
"Moi Harry!
Tulemme Hermionen kanssa sinne tiistaina. Fred ja Georgekin tulevat… Ja Ginny… Ja äiti ja isä…
   Ron", tuo oli hauska kirje Ronilta. Jotenkin niin ronimainen ja kaikkea. :D
Jatkoa odotellen.
-tirsu

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

millann

  • Neiti Salaperäisyys
  • ***
  • Viestejä: 98
  • My paper heart will bleed
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #12 : 10.08.2010 15:50:01 »
Ooh, kuullostaa mielenkiintoiselta! Tässä vaiheessa ei niin kommenttia irtoa, mutta jess vaikuttaa kiinnostavalta.

Lainaus
… huumoria …
”Hei Harry, tiedätkö minkä värinen on panoauto?”
”En George, mutta tiedän minkä värinen on paloauto.”
Hah! Tuon haluan lukea!

Lainaus
… toimintaa…
"Nykyään pystyn aiheuttamaan kovia maanjäristyksiä, trooppisia myrskyjä, tsunameja ja kaikkia katastrofeja maailmanlaajuisesti. Opin kuitenkin todella nopeasti hallitsemaan itseäni ja nyt jos suutun, en aiheuta tuhoa… Tai no, jos en raivostu, niin en aiheuta tuhoa."
Hmm, kuullostaa jännittävältä!

Ja miksi Dumbledore halusi heidät sinne? Mitä Malfoylle tapahtuu? Mielenkiinto heräsi!

Kiittäen, ja jatkoa anellen.
millann
Ficcien listaus
Avatar by Brianna

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 3. luku
« Vastaus #13 : 13.08.2010 22:44:57 »
tirsu kiva ku tykkäsit täst luvust ja kiitos kommentista:) Sirius oli/on yks miuki lempihahmoist (kuten myös Fred :D)! Selkoa tuohon Dumbledoren pyyntöön joudut kyllä vähän aikaa vielä odottelemaan ;)
millann kiitos siuleki kommentista ja hyvä et mielenkiinto heräs ;)

Joo täs nyt 3. luku :) Alunperi 2. ja 3. luku oli samaa lukuu, mut siit ois tullu nii tajuttoman pitkä, et jaoin sen kahtee osaa :) Toivottavasti pidätte :D


3. Nimeni on Weasley, Fred Weasley
        HarryPoV

Olimme käyneet Vuotavassa noidankattilassa ja kiertäneet Viistokujan läpi, muttemme löytäneet Weasleyitä ja Hermionea.

Nyt Jessica oli harteillani ja tähysti heitä.

”Tuolla on kaksi tyttöä ja poika. Toisella tytöistä on ruskeat hiukset ja toisella punaiset. Pojallakin on punaiset hiukset”, Jessica sanoi minulle ja osoitti lähelle Säilä&Imupaperia.

”Voitko kiinnittää heidän huomionsa?” kysyin.

Hän virnuili, ”Tietenkin.”

Jessica selvensi kurkkuaan ja karjaisi sitten, ”HEI TE PUNAPÄÄT SIELLÄ! NIIN, JUURI TE WEASLEYT! HARRY ON TÄÄLLÄ!”

Laskin hänet harteiltani alas, sillä jos en olisi tehnyt sitä, hän olisi pudonnut, koska nauroin niin kovaa. Tuota en osannut odottaa.

Jessica nauroi, ”Ei se nyt noin hauskaa ollut!”

Ron ja Hermione olivat ensimmäiset luonani. Hermione halasi minua ja Ron kuiskasi minulle korvat punaisina, ”Kuka hitto tuo on?”

”Ron ja Hermione tässä on Jessica, Jess tässä on Ron ja Hermione”, esittelin heidät toisilleen. He kättelivät ja Jessica ja Hermione alkoivat rupatella kahdestaan.

Ginny tuli hetken päästä ja esittäytyi Jessicalle. Lähdimme Vuotavaan noidankattilaan, jossa muut olivat.

Kun tulimme baarin puolelle, Molly lähestulkoon juoksi luokseni,

”Voi Harry! Miten voit? Oletko sinä laihtunut?” hän sanoi ja halasi minua.

”Voin hyvin ja en ole laihtunut, Molly”, vastasin ja hän päästi minut rutistuksestaan.

Fred ja George tulivat luokseni,

”Harry kuomaseni, miten menee?” Fred läimäytti selkääni.

Katsoin häntä huvittuneena, ”Hyvin…”

”Mukava nähdä pitkästä aikaa”, George sanoi ja kätteli minua. Mikäköhän heillä on…

Arthur heilautti minulle kättään kauempaa, hän oli juttelemassa Derekin kanssa.

Molly huomasi Jessican ja kysyi uteliaana, ”Kukas tämä on?”

Jessica käveli taka-alalta pois ja kätteli Mollya, ”Olen Jessica Paxton. Sano vain Jess.”

Molly hymyili hänelle herttaisesti, ”Mukava tavata. Olen kuullut sinusta paljon.”

MITÄ?!

Jessica hymyili, ”Toivottavasti pelkkää hyvää.”

Molly nauroi, ”Kyllä. Sirius kertoi minulle ja Arthurille kaiken.”

”Mitä Sirius kertoi?” liityin heidän keskusteluunsa.

Molly katsoi minua lempeästi, ”Harry kultaseni, se on asia, mikä ei kuulu sinulle.”

Jätin asian siihen, sillä en halunnut ruveta kinastelemaan.

 Katselin Jessiä vaivihkaa, kun Fred ja George menivät hänen luokseen. Vatsassani muljahti inhottavasti. Outoa…

”Harry, lähdetkö mukaani Säilä&Imupaperiin?” Ron kysyi minulta.

”Ettekö te käyneetkään siellä vielä?” kysyin hämmästyneenä.

”Ei, kun me etsittiin sinua!” hän sanoi, kuin asia olisi ollut itsestään selvä.

”Ai. Voin minä lähteä”, sanoin ja vilkaisin Jessicaan. Katseemme kohtasivat ja hän hymyili minulle. Hymyilin takaisin ja lähdin Ronin kanssa Viistokujalle.

Kävelimme pitkin katua ja kerroin hänelle, mitä kaikkea olin tehnyt kesällä. Tarkemmin sanottuna, kerroin mitä kaikkea olin tehnyt Jessican kanssa.

”Vitsit Harry, olet tuntenut hänet vasta viikon ja olet jo nyt rakastunut häneen… Hidasta vähän”, Ron vitsaili.

”En minä ole rakastunut! Hän on vain todella mukava”, sähähdin Ronille.

”Ihan miten vain”, Ron huokaisi. Vaihdoimme aihetta huispaukseen ja taisimme puhua siitä koko loppu ajan.

   JessicaPoV

Rva Weasley halasi Harrya,

”Voi Harry! Miten voit? Oletko sinä laihtunut?” hän sanoi.

”Voin hyvin ja en ole laihtunut, Molly”, Harry vastasi ja rva Weasley päästi hänet rutistuksestaan.

Kaksoset tervehtivät myös Harrya. Rva Weasley käänsi katseensa minuun,

”Kukas tämä on?”

Kävelin taka-alalta pois ja kättelin rva Weasleyta, ”Olen Jessica Paxton. Sano vain Jess.”

Rva Weasley hymyili herttaisesti, ”Mukava tavata. Olen kuullut sinusta paljon.”

Vitsailin, ”Toivottavasti pelkkää hyvää.”

Hän nauroi, ”Kyllä. Sirius kertoi minulle ja Arthurille kaiken.”

”Mitä Sirius kertoi?” Harry liittyi keskusteluumme.

Rva Weasley katsoi häntä lempeästi, ”Harry kultaseni, se on asia, mikä ei kuulu sinulle.”

”Molly tulisitko tänne?” hra Weasley huusi ja rva Weasley lähti. Toinen kaksosista tuli luokseni,

”Mikä sinun nimesi on, kaunotar?”

Minua nauratti, ”Jessica, mutta sano vain Jess. Sinun?”

”Nimeni on Weasley, Fred Weasley. Se komeampi kaksonen”, hän iski minulle silmää ja purskahdin nauruun.

”Hauska tutustua. Mikä kaksoisveljesi nimi on?” kysyin kohteliaasti, yrittäen hillitä itseni. Toinen kaksosista taisi kuulla mitä sanoin, sillä hän ryntäsi luokseni ja tuuppasi Fredin tieltä. Tämä kaatui lattialle.

”Olen George Weasley, palveluksessanne”, hän otti käteni käteensä ja painoi sen selkämykselle suukon. Koko vartaloni tärisi, kun yritin hillitä nauruani.

 ”Harry kertoi teistä, tehän käytte yhden ylimääräisen vuoden Tylypahkaa?” kysyin, kun olin saanut itseni takaisin ruotuun. George piti vieläkin kädestäni kiinni.

”Joo, ihan vain sen takia, että ne pyysivät meidät takaisin, koska me ollaan niin älykkäitä”, George selitti.

Naurahdin, ”Harry sanoi, että teidän äiti pakottaa teidät käymään viimeisen vuoden, kun olitte lähteneet edellisellä kerralla kesken kaiken.” George virnuili,

”Asian voi esittää noinkin, mutta Fred ja minä pidämme omasta versiostamme enemmän”, George sanoi ja nauroi.

”Fred ja George, käyttäytykää!” rva Weasley komensi poikia.

”Mutta mehän käyttäydymme äiti, etkö nähnyt kuinka kohteliaita olimme?” George vastasi heiluttaen kättäni äitinsä nenän edessä.

”Tuo ei ole kohteliasta, vaan pelleilyä!” rva Weasley sähähti.

Fred nousi lattialta, teki äidilleen syvän hovikumarruksen ja sanoi, ”Suurimmat pahoitteluni, oi jalo äitimme…” Pidättelin nauruani ja yritin peittää sen yskäisyksi. Harry oli lähdössä Ronin kanssa johonkin ja hän katsoi minuun. Hymyilin hänelle, jonka jälkeen jatkoin rva Weasleyn ja kaksosten taistelun seuraamista.
***
Illalla, kun olin huoneessani kirjoittamassa kirjettä äidilleni, joku koputti oveeni.

”Sisään, ovi on auki!” hihkaisin.

Harry astui sisään,

”Hyvä, et ollut vielä nukkumassa.”

”Voitko odottaa hetken, laitan äidille kirjeen?” kysyin.

”Joo”, hän hymyili minulle.

Luin kirjeen vielä kerran,
        
      Hei äiti!
Älä soittele joka viides sekunti Derekille ja lähettele hänelle pöllöjä! Hän seuraa minua kuin varjoa, etten varmasti aiheuta hankaluuksia tai mitään. Minulla on ollut oikein mukavaa ja olen tavannut uusia ihmisiä. Tutustuin Harry Potteriin. Ja ei, en pyytänyt nimikirjoitusta sinulle tai Aprilille, kuten luultavasti olisit halunnut… Mitä teille kuuluu? Onko isällä kiirettä töissä? Miten Monster voi? Onhan Lisa käynyt hoitamassa sitä ja ratsastanut sillä? Ei kai se ole purrut Lisaa tai mitään? Sillä tiedäthän, se ei pidä uusista ihmisistä…
Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa. Sano Aprilille ja isälle terveisiä!
        Rakkaudella
          Jess


Laitoin kirjeen kuoreeseen ja laitoin Eddien viemään kirjeen. Käännyin Harrya kohti,

”Halusitko puhua kanssani jostakin?”

Harry empi, ”Ei minulla mitään erityistä asiaa ollut…”

Minua hymyilytti, aww! Hän on niin suloinen, kun hän ujostelee!

”Mihin te menitte Ronin kanssa?” kysyin ja kävin sängylleni istumaan.

”Kävimme Säilä&Imupaperissa ja sitten Hienoissa Huispausvarusteissa…” hän sanoi ja seisoi vieläkin oven edessä.

”Tule tänne istumaan, ei sinun siellä tarvitse seisoa”, sanoin ja taputin sänkyni päällistä. Hän laittoi oven kiinni ja tuli istumaan viereeni.

”Molly pitää sinusta todella paljon”, hän sanoi ja katsoi silmiini.

Naurahdin, ”Ai. Hän on aika pelottava”, sanoin nolona.

Harry virnuili, ”Ei hän niin pelottava ole. En ole nähnyt hänen olevan vihainen muille, kuin Fredille, Georgelle ja Ronille. Kerran hän suuttui todella pahasti Fredille ja Georgelle, kun olin sairaalasiivessä ja he lähettivät minulle vessapytyn…”

Purskahdin nauruun, ”Vessapytyn? ”

”Niin. He ovat aina todella hyviä varoittavia esimerkkejä”, hän nauroi.

Juttelimme todella pitkään, enkä edes huomannut, kun vaivuin uneen.
***

Heräsin aamulla ja pidin kiinni jostakin lämpimästä. Mitä hittoa…?

Avasin silmäni ja näin Harryn nukkuvan vieressäni. Irrotin otteeni hänen paidastaan ja hyppäsin sängyltä pois.

”Harry! Herää!” tökin häntä kylkeen.

”Vielä viisi minuuttia”, hän mutisi minulle ja veti peittoni korvilleen.

”Harry sinä nukut minun huoneessani! Mene omaan huoneeseesi nukkumaan!” sähisin hänelle ja työnsin hänet lattialle. Hän katsoi minua unisensa vihaisesti. Sitten hän tajusi missä oli ja nousi seisomaan,

”Taidettiin nukahtaa.”

”No joo. Sinun kannattaa mennä omaan huoneeseesi”, ehdotin ja hän lähti.

Laitoin oven hänen perässään ja nojasin siihen selälläni. Valahdin istumaan hymy kasvoillani.




Juuh, seuraavan luvun  tulemisee menee sit pidempi aika, kirjoittajan aivokatkos nimittäin meneillään :( Eli suomeksi, lukuja on, mut toi 4. luku on tönkkö ja takkuileva ja ongelmalline :)
Saa sit taas ilmotella mitä piditte tästä ;)
« Viimeksi muokattu: 14.08.2010 10:01:53 kirjoittanut LittleApple »

millann

  • Neiti Salaperäisyys
  • ***
  • Viestejä: 98
  • My paper heart will bleed
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #14 : 13.08.2010 22:58:36 »
awww. Ooo. Ihanaaaa. aww. Fluffypläjäys pelasti iltani, kiitän. :D

Hmm, sitten jotain järkevää. Tämähän käy koko ajan mielenkiintoisemmaksi! JA tekstisi ja kuvailusi on hyvää, vähän jäi kyllä lyhyeksi tuo luku, mutta se johtuu puolittamisesta, eikös? Ja ihan vähän enemmän kuvailua. Jooko?
Lainaus
Jessica selvensi kurkkuaan ja karjaisi sitten, ”HEI TE PUNAPÄÄT SIELLÄ! NIIN, JUURI TE WEASLEYT! HARRY ON TÄÄLLÄ!”

Laskin hänet harteiltani alas, sillä jos en olisi tehnyt sitä, hän olisi pudonnut, koska nauroin niin kovaa. Tuota en osannut odottaa.
Eeeh, onko jollakin teippiä? Pikaliimaa? :D
Aaaa, Harry pieni nukahti, tuituii.
Lainaus
Laitoin oven hänen perässään ja nojasin siihen selälläni. Valahdin istumaan hymy kasvoillani.
Oooooo.

Jotenki tuntuu että mun mielentila ei oo sopiva järkevään kommentointiin, mutta päätin ilmoittaa että luettu on. Ja jatko on tervetullutta! :D

Kiittäen,
millann
Ficcien listaus
Avatar by Brianna

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 003
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #15 : 14.08.2010 12:19:47 »
Oh, en meinannut huomata ollenkaan, että tähän oli tullut uusi luku. Vaikka eilenhän se vasta oli tullut... No, kuitenkin. :D
Tämä luku oli hauska ja lopussa varsin kawai. ^ ^ Luvun nimi oli hauska, kuvasi jotenkin millaisia kaksoset ovat (vaikka siinä mainittiinkin vain Fredin nimi). Niin, kaksoset olivat tosiaan sellaisia kuin kuuluukin. Loistavaa! Heitä, kun on niin vaikea (musta ainakin) saada oikeanlaisiksi. Samoin Ron ja rva Weasley olivat omanlaisiaan. :)
Tosin, se että Ron huomasi Harryn olevan rakastuntu Jessiin, oli hieman outoa. Sillä Ron on tunnettu (sellainen kuva mulla on) siitä, ettei se pakosti tajua tuollaisia asioita. Mutta ei se nyt paljoa haitannut...
' Jessica selvensi kurkkuaan ja karjaisi sitten, ”HEI TE PUNAPÄÄT SIELLÄ! NIIN, JUURI TE WEASLEYT! HARRY ON TÄÄLLÄ!”  ' ja '  ”Harry kertoi teistä, tehän käytte yhden ylimääräisen vuoden Tylypahkaa?” kysyin, kun olin saanut itseni takaisin ruotuun. George piti vieläkin kädestäni kiinni.

”Joo, ihan vain sen takia, että ne pyysivät meidät takaisin, koska me ollaan niin älykkäitä”, George selitti.

Naurahdin, ”Harry sanoi, että teidän äiti pakottaa teidät käymään viimeisen vuoden, kun olitte lähteneet edellisellä kerralla kesken kaiken.” George virnuili,

”Asian voi esittää noinkin, mutta Fred ja minä pidämme omasta versiostamme enemmän”, George sanoi ja nauroi. ' kohdat saivat minut repeämään. :D
Mitäs muuta? Niin, tuo loppukohtaus. Se oli aivan KAWAI! (Kuten alussa taisin mainita...) Toi jotenkin kivasti esille sen, että Jessille (ja Harrylle) on kehkeytynyt ihastuksen tapaisia tunteita toista kohtaan. :)
Jatkoa jään jälleen odottelemaan.
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 4. luku
« Vastaus #16 : 24.08.2010 20:55:20 »
millann, kiitos taas kommentista :) Joo luku oli sen takia lyhyenläntä, ku se oli puolitettu.
tirsu, kiitos siuleki taas kommentoinnista :) Miustki on tavallaa vaikee saada Fredist ja Georgest niitte omantyyline, mut sit joteki mie välil onnistun siin ihmeenkaupal :)

Kiva et molemmat piditte loppukohtauksesta ;)

Tidddidi dii di dii! 4. luku! Pahottelen vähä tätä lukuu, mielestäni se on vieläkin tönkkö, betan mielestä taas hyvä, eli ei sit tiedä kumpi on oikees :)

4. Peitetarina
   JessicaPoV

Harryn lähdettyä istuin lattialla hetken, jonka jälkeen kävin suihkussa ja laitoin ylleni turkoosin hupparin ja mustat kollarit. Harjasin hiukseni ja tein sitten itselleni ranskalaisen letin. Kello oli vasta kuusi, joten päätin makoilla vielä hetken sängylläni. Olin torkahtanut hetkeksi, sillä seuraavan kerran, kun katsahdin kelloon tokkuraisen, se oli puoli yhdeksän. Nousin ylös ja lähdin alakertaan syömään aamiaista. Kun kävelin portaita alas silmät hieman ummessa, Hermione otti minut kiinni,

”Huomenta Jessica!”

Raotin silmiäni, ”Mmhmm mm.”

Hermione katsoi minua huvittuneena ja kysyi, ”Oletko hereillä?”

Pudistin vain päätäni ja suuntasin itseni suoraan ottamaan kahvia. Vein sen pöytään, jonka jälkeen hain itselleni kulhollisen mysliä.

”Voisinkohan tulla tähän istumaan?”, Hermione kysyi arasti, samalla, kun otin ensimmäisen hörpyn kahvistani.

Nyökkäsin ja laskin kupin pöydälle. Hermione istui minua vastapäätä ja laski lautasensa pöydälle. Söimme hiljaisuuden vallitessa, kunnes Hermione rikkoi sen, ehkä hieman väkinäisellä juttelulla,

”Mistä sinä tunnet Harryn? Hän ei ole koskaan puhunut sinusta.”

Hymyilin hänelle, ”Tutustuin häneen täällä. Hän auttoi minut matami Malkinin kaapukauppaan ja siitä se sitten lähti.”

Hän nyökkäsi, ”Okei.”

Olimme taas hiljaa. Kaksoset rymistelivät alakertaan Derek perässään. Hän näytti varmasti yhtä kamalalle kuin minä.

”Huomenta”, kaksoset ja Derek sanoivat yhtä aikaa.

”Huomenta”, vastasimme Hermionen kanssa yhteen ääneen.

He ottivat aamupalaa ja tulivat pöytäämme istumaan.

”Miten yö meni Hermione? Lähettelitkö kyseenalaista pöllöpostia Viksun kanssa?” George kysyi virnuillen.
Hermione katsoi häntä murhaavasti, ”Minä nukuin George, niin kuin tavalliset ihmiset. Mitäs te teitte? Räjäytitte huoneenne?”

”Melkein Hermione, mutta vain melkein”, Fred sanoi.

Osoitin Hermionea lusikallani, ”Kuka on Viksu?”

 ”Victor Krum”, hän vastasi ja huokaisi

Kaksoset meinasivat sanoa jotakin, mutta Derek vaihtoi sulavasti puheenaihetta,

”Teidän isänne kertoi, että ajattelitte perustaa pilapuodin.”

Tämä yksi pieni lause sai Fredin ja Georgen unohtamaan Hermionen kiusaamisen.

Kun olin syönyt, lähdin takaisin ylös. Menin huoneeseeni, otin kitarani ja vihkoni ja istuin lattialle. Viritin kitarani nopeasti korvakuulolta ja jatkoin uusimman luomukseni sävellyksen hienosäätöä, eli muutin muutamien kohtien sointuja ja tahtia. Kun soitin kappaleen vihdoin läpi ja hyräilin melodiaa, oveen koputettiin.

”Sisään”, huikkasin ja lopetin soittamisen.

Ovi avautui ja Derek astui sisään. Hän kävi tuolille istumaan ja virnuili.

”Taasko hienosäätöä?” hän kysyi tietäväisesti.

”Jep”, vastasin ja heitin vihkoni hänelle.

Derek hyräili kappaleen kulkua hetkisen ja luki sanoituksia. Sitten hän katsahti minuun virnuillen,

”Äitisi on tainnut olla tämän kappaleen innoittajana?”

Nauroin katkerasti, ”En kyllä innoittajaksi sanoisi.”

Derek heitti vihkon takaisin minulle ja laitoin sen kitaran kanssa koteloon.

”Oliko sinulla jotakin asiaa?” kysyin häneltä ja istahdin sängylleni.

Derek sanoi sarkastisesti, ”Ei kun tulin leikkimään kanssasi Barbeilla.”

”Millä?” kysyin ihmeissäni.

Derek huokaisi, ”Ne on niitä nukkeja joilla jästitytöt leikkivät lapsina.”

”Aaa, okei”, vastasin. Derek oli puoliverinen, joten hän tiesi jästien jutuista enemmän kuin minä.

”Eli oikeasti minulla on asiaa siitä meidän ei-vielä-olemassa-olevasta peitetarinasta. Albus vastasi vihdoin kirjeeseeni, jossa oli kootut ideamme tarinasta. Hänen mielestään paras niistä olisi se, että aion opiskella jonkin aineen professoriksi, mutten ole vielä päättänyt minkä. Sen takia olen tullut Tylypahkaan ja käyn tunneilla seuraamassa opetusta”, hän sanoi.

Naamalleni levisi hyvin itseriittoinen hymy, kun sanoin, ”Se oli minun ideani.”

Derek nauroi ja sanoi, ”Oletpas sinä itseriittoisella tuulella!”

”Minkä sille voi, olen vain paras”, vitsailin, mutta jatkoin sitten vakavaan sävyyn, ”Entä mitä me sanotaan Harrylle, Weasleyille ja Hermionelle? Hehän ovat nähneet meidät täällä yhdessä.”

Derek hieroi leukaansa, ”Olen miettinyt sitä. Käsitykseni mukaan olet kertonut aika paljon minusta Harrylle, eikö?”

Nyökkäsin hänelle hieman nolona ja hän jatkoi, ”Mitä jos vain sanottaisiin, että olen jotakin kaukaista sukua äidillesi ja päätin tulla käymään teillä, jolloin äitisi pyysi minua lähtemään kanssasi tänne, koska hän ei halunnut päästää sinua tänne yksin?”

Mietin hetken sekavaa selitystä. Huono vale, mutta se ei ainakaan olisi kovin pahaa valehtelua…

”Okei. Tehdään niin”, vastasin ja hymyilin pienesti.

”Ai niin, äitisi antoi minulle ministeriön kirjeen, jossa on tiedot sinusta. Ajattelin, että haluaisit itse pitää sen”, hän sanoi ja ojensi kirjeen minulle.

Nyökkäsin ja Derek lähti huoneesta. Piilotin kirjeen matka-arkkuni sisätaskuun ja lähdin takaisin alas katsomaan, onko Harry jo hereillä.

   HarryPoV

Olimme pyörineet koko päivän Viistokujalla yhdessä, minä, Jess, Hermione, Ron, Ginny ja kaksoset. Hermione ja Jess olivat aluksi hieman hiljaisia, mutta löysivät yhteisen sävelen, kun huomasivat, että molemmat lukevat paljon kirjoja. Heillä oli itse asiassa aika paljon samanlaisia piirteitä, vaikka he olivatkin todella erilaisia.

Istuimme Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa syömässä jäätelöä. Jess jutteli Fredin ja Georgen kanssa, Ron ja Hermione jähisivät kahdestaan ja minä ja Ginny seurasimme kaikkea sivusta. Minua hieman harmitti, etten ollut saanut koko päivässä hetkeäkään Jessin kanssa kahden. Jos aamua ei lasketa. Sitä ei lasketa. Eihän?

”… mutta minähän sanoinkin, että JOS ette haluaisi perustaa pilailupuotia, mitä haluaisitte tehdä työksenne?” Jess sanoi ja pyöräytti silmiään.

”No siinä tapauksessa me menisimme töihin pilailupuotiin ja tekisimme vallankumouksen siellä JA SITTEN pitäisimme pilailupuotia”, Fred sanoi, kuin hänen ideansa olisi ollut todella mahtava.

Jess huokaisi, ”Te olette toivottomia.”

”Niin meidän äitimmekin sanoo aina”, George virnuili.

Jessin puhelin alkoi soida ja hän vastasi siihen,

”Niin?”

Hän oli hetken hiljaa. Sitten hän nousi ja sanoi meille,

”Anteeksi, minun pitää mennä johonkin vähän rauhallisempaan paikkaan.”

Hän käveli kauemmas, mutta jäi kuitenkin näköpiiriimme.

”Jessica salailee jotakin”, Hermione sanoi tietäväisesti.

Ron katsoi häntä hölmistyneenä, ”Niin kuin mitä?”

Hermione kohautti olkiaan, ”En minä tiedä. Hän vain on jotenkin… epäilyttävä.”

”Ei Jess ole epäilyttävä”, pistin väliin ärtyneenä.

”No sinä oletkin niin rakastunut häneen, että sinusta hän on virheetön”, Hermione tiuskaisi ja siristi silmiään.

”En minä ole rakastunut!” ärähdin. Hän ei ollut kuulevinaan, mitä sanoin.

”Kyllä hänessä on jotakin epäilyttävää, vai mitä Ron?” Hermione tiuskaisi ja katsoi Ronia uhkaavasti.

”Minusta hän on kyllä mukava”, Ron sanoi arasti.

Hermione voihkaisi, ”Niin minustakin, mutta hän salailee jotakin ja minusta se on ärsyttävää!”

”Minä en pidä hänestä”, Ginny pisti väliin.

Kaksoset katsoivat häntä hämmentyneenä ja Fred kiljahti,

”Eilen sinä vielä sanoit, että hän on mukava!”

”No… Minä muutin juuri mieleni. Hän on epäilyttävä”, Ginny sähähti ja risti kätensä rinnalleen.

Kaikki tuijottivat Ginnyä hetken, kunnes Hermione sanoi,

”En tiedä teistä, mutta minä haluan tietää mitä hän salailee.”

Pamautin nyrkkini pöytään, ”Hermione meidän ei tarvitse tietää kaikkea. Anna asian olla, kyllä Jess kertoo sen ´salaisuuden´, jos se tieto hyödyttää meitä jotenkin.”

”Selvä”, Hermione huokaisi, mutta näin hänen ilmeestään, että hän valehteli.

   HermionePoV

Hiipparoin illalla salaa Jessin huoneeseen, kun muut olivat alhaalla. Väitin heille, että menen omaan huoneeseeni lukemaan kirjaa. Jess tulee olemaan niin vihainen tästä, jos hän saa tietää, että pengon hänen tavaroitaan.

Availin yöpöydän ja kirjoituspöydän laatikoita, kurkin sängyn alle ja katsoin tyynyjenkin ja patjan alle, mutten löytänyt mitään. Katsahdin huoneen nurkassa lojuvaa matka-arkkua.

Ei Hermione, sinä et mene tonkimaan sitä, komensin itseäni mielessäni. En kuitenkaan kuunnellut vaan avasin matka-arkun ja tutkin sen sisältöä. Kun olin jo sulkemassa arkkua, huomasin, että sen sisäkannessa on pieni tasku. Katsoin oliko siellä mitään ja huomasin, että siellä oli kirje. Vedin sen taskusta ulos ja luin kirjekuoren lähettäjän sydän pomppien rinnassa. Se on ministeriöltä! Minä arvasin, että hän salilee jotakin!

Avasin kuoren tutisevilla käsillä ja luin kirjeen läpi kerran. Ja toisen kerran järkyttyneenä,

   
   Taikaministeriön selvitys   

Noidan nimi: Jessica Destiny Paxton
Syntymäaika:    6.8.1980
Verisääty: puhdasverinen
Koulu: Ollut kotiopetuksessa, lupa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa opiskeluun myönnetty
             15.3.1996, rehtori Albus Percival Wulfric Brian Dumbledoren pyynnöstä.

Taikasauva: Eebenpuuta, 8½ tuumaa, yksisarvisen jouhta
Taikataidot: Kykenee hallitsemaan luonnonelementtejä
   Perinyt: Isän, Hank Patrick Paxton, suvulta.
Vaarallisuusaste: 5
Varotoimenpiteet: Eivät tarpeellisia, hallitsee voimansa lähes täydellisesti. Derek Jonathan O’Donnel
                              (aurori) on kuitenkin ollut hänen turvana vuodesta 1984 lähtien.


Selvityksen ovat laatineet taikaministeri Rufus Rymistyir ja taikaministeriön salaperäisyyksien osaston Augustus Rookwood

”Rookwood!” kiljahdin tahattomasti. Läimäytin käden suulleni ja kurkistin ovenraosta näkyykö ketään. Tungin kirjeen takaisin kuoreen shokissa ja kävelin huoneeseeni, enkä tullut sieltä koko iltana ulos.




A/N: Tässä tämä olisi taas :) Kommenttia? ;)

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 003
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #17 : 27.08.2010 09:07:43 »
Olipas tämä uusi luku yllättävä. Olin :o , kun lopussa oli Hermionen PoV.
Oli oikein kivaa, että Hermionekin pääsi nyt kunnolla tarinaan mukaan ja hän vaikutti ihan omalta itseltään. Tosin tuossa lopussa jäin miettimään, että voisikohan Hermione mennä tekemään niin kuin se teki. Jostain syystä kallistuin, että voisihan se ehkä tilapäisessä mielenhäiriössä mennä tutkimaan Jessin huonetta, mutta ei ehkä lukea toisen kirjeitä. Mutta eipä se haittaa, sillä se kirjeen lukeminen tekee tästä nyt mielenkiintoisemman. Saa nähdä mitä Hermione tietojensa suhteen tekee. (Ja huomaakohan Jess, että joku kävi sen huoneessa...)
Ginny on jotenkin ärsyttävä tässä. Ja se on aika paljon sanottu, sillä olen aina pitänyt Ginnystä hahmona. Juup.
'Derek sanoi sarkastisesti, ”Ei kun tulin leikkimään kanssasi Barbeilla.”' ja '”No siinä tapauksessa me menisimme töihin pilailupuotiin ja tekisimme vallankumouksen siellä JA SITTEN pitäisimme pilailupuotia”, Fred sanoi, kuin hänen ideansa olisi ollut todella mahtava.', nuo kohdat saivat repeämään. Okei, eka sai naurahtamaan ja vika repeämään. :D Tykkään Derekistä, siitä tulee jotenkin mieleen Sirius ja kaksoset  - toisiinsa sekoitettuna (jos ymmärrät mitä tarkoitan...)
Jatkoa jään jälleen odottelemaan. :)
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

LittleApple

  • Vieras
Girl who changed everything 5. luku
« Vastaus #18 : 23.09.2010 20:18:39 »
tirsu, kiitti taas kommentista :)  Mie en oikee taas tykkää Ginnystä kirjoissa, jote sen kyl näkee täs ficcis... Ja ymmärsin mitä tarkotat :)

Joo täs ois sit viides luku, tää on betaamaton, jote saattaa löytyy virheitä, pahoittelen.


5. Tylypahkan pikajuna
   JessicaPoV

Viikko oli mennyt todella nopeasti. Olin tutustunut Weasleyihin ja Hermioneen ja mielestäni he olivat todella mukavia. Arthur oli pitänyt Derekin kiireisenä, kyselemällä jästeistä ja heidän tavoistaan. Derek oli tietenkin vastaillut hänelle mielellään.

Hermione oli todella ihana ihminen, pystyin keskustelemaan hänen kanssaan monista asioista, vaikka olimme tunteneet vain vähän aikaa.  Kuitenkin minusta tuntui, että hän oli jotenkin varautunut koko ajan ja että hän tarkkaili minua. Luultavasti kuvittelen koko jutun.

Heräsin aamulla aikaisin. Pakkasin viimeisiä tavaroita matka-arkkuuni hieman hermostuneena. Hermione tuli huoneeseeni ja sanoi,

”Minulla olisi asiaa.”

Hymyilin hänelle, ”No?”

”Jess… Sinä kyllä suutut tästä kamalasti, mutta minä tavallaan…” Hermione sanoi hieman epäröiden.

Katsoin häntä kummissani, ”Mikä on?”

”Lupaatko, ettet suutu, vaikka sanoisin mitä?”

”Lupaan”, sanoin hieman hämmästyneenä.

Hermione veti jotakin taskustaan. Kirjeen. Ministeriöltä. Joka oli osoitettu minulle.

”Hermione, mistä sinä olet tuon saanut?” kysyin paniikissa. Mietin kuumeisesti miten hän oli voinut saada sen. Siellä on
kaikki tiedot minusta, sen piti olla turvassa minun matka-arkkussani!

”Minä… minä otin sen sinulta. A-anteeksi, minä halusin tietää mitä sinä salailit, en mahtanut itselleni mitään”, hän änkytti ja meni hieman kauemmaksi minusta. Hienoa. Hän pelkää minua.

”Joten sinä päätit tonkia tavaroitani! Et sitten voinut kysyä päin naamaa?” karjaisin. Suljin silmäni ja menin avonaisen ikkunan luokse haukkaamaan raitista ilmaa. Tunsin kuinka raivo yritti vallata mieleni. Hengitin sisään ja ulos, ajattelin kaikkea mikä teki minut onnelliseksi, etten tekisi mitään typerää ja harkitsematonta.

”Anna anteeksi Jess! Et olisi kuitenkaan kertonut minulle mitään! Minun oli pakko saada tietää, se kuuluu luonteeseeni, olen utelias!” Hermione selitti.

Käännyin katsomaan häneen, ”No, auttoiko tieto sinua? Oliko se niin tärkeää tietää?”

”No… Oli se tärkeä tietää”, hän mutisi punaisena.

Siristin silmiäni ja yritin hillitä raivonpuuskaa, joka oli tulossa, ”Niin, nyt pelkäät minua. Näen sen koko olemuksestasi, olet jännittynyt, olet arka ja tarkkailet jokaista liikettäni.”

Kova tuulenpuuska tunkeutui huoneeseen.

”Ei se siitä johdu! En vain halua että olet vihainen! En minä sinua pelkää!” Hermione yritti rauhoitella.

Heilautin kättäni suuressa kaaressa ja Hermione säpsähti.

”Ai et pelkää?” sanoin pilkallisesti.

Hermione empi, ”En minä pelkää, teit vain äkkiliikkeen!”

Raivoni muuttui nopeasti suruksi ja yritin pidätellä kyyneleitäni, ”Tiedätkö, olisin kertonut sinulle, kun olisin ollut valmis, mutta ei, sinä et voi odottaa vaan sinun pitää leikkiä auroria! Luuletko, että minusta on kivaa, että minua pelätään?”

”En luule Jess. En luule. Ihan oikeasti, olen pahoillani”, Hermione sanoi surullisena.

Menin sängylleni istumaan ja purin huultani. Minä en aikonut itkeä hänen nähtensä. Tämä on naurettavaa!

Hermione tuli viereeni ja silitti käsivarttani,

”En minä sinua pelkää. Vannon sen. Ja lupaan, etten enää ikinä urki asioitasi, jos vain annat anteeksi. Enkä kerro tästä kenellekään.”

Mietin pitkän tovin asiaa. Hermione istui vieressäni koko ajan ja katseli minua hiljaa. Katsoin häntä silmiin ja tajusin, että hän oli oikeasti pahoillaan.

”Pystytkö antamaan anteeksi?” hän kysyi varovaisesti.

Nyökkäsin vaitonaisesti ja hän halasi minua,

”Lupaan etten enää koskaan tee mitään noin typerää ja häpeällistä tekoa. En ikinä.”

Halasin häntä takaisin ja vitsailin,

”Hyvä. Muussa tapauksessa poltan sinut poroksi..”

Hermione naurahti ja antoi kirjeen minulle.

***

Kävelimme Hermionen kanssa yhtä matkaa aamiaiselle. Harry ja Ron liittyivät puolen tunnin päästä seuraamme aamiaiselle ja juttelimme niitä näitä, ennen kuin rva Weasley tuli luoksemme,

”Oletteko jo pakanneet? Ministeriön autot tulevat tunnin kuluttua.”

Ron katsoi Harrya hätääntyneenä, ”Voi paska. Minun pitää mennä pakkaamaan.” Hän ryntäsi rappusiin ja katosi näkyvistä.

Hermione tuhahti, ”Ron jättää kaiken aina viimetinkaan! Minä sanoin hänelle eilen päivällä, että pakkaisi valmiiksi!”

Tirskahdin, ”Miehet.”

Hermione näki, kuinka virnuilin ja hän naurahti, ”Niin. Miehet.”

Harry pureskeli leipäänsä, ”Ai mitä meistä?”

”Ei mitään. Harry älä puhu ruoka suussa!” Hermione komensi ja nielaisi palan leipää.

Harry nielaisi, ”Miksi naiset saavat puhua ruoka suussa ja miehet eivät?”

Virnuili leveästi, ”Harry siksi, että miehet puhuvat syödessään ja naiset syövät puhuessaan.”

Hermione purskahti nauruun.

”Tuo oli hyvä Jess!” hän sanoi voitonriemuisena.

Rva Weasley kääntyi meihin, ”Teidänkin on paras käydä katsomassa onko teillä jäänyt mitään pakkaamatta. Harry-kulta, voisitko käydä katsomassa, jos Ron tarvitsee apua?”

Nousimme pöydästä ja Harry sanoi, ”Tietenkin Molly.”

Menin omaan huoneeseeni ja laitoin kaiken valmiiksi junaan lähtöön varten.
   
   HarryPoV

Koputin Ronin huoneen oveen,

”Kuka siellä?” Ron huusi.

”Minä, Harry”, vastasin ja avasin oven. Katseeni kiersi ympäri huonetta, joka oli TODELLA sekaisin. Vaatteita lojui ympäriinsä ja uudet koulukirjat olivat lattialla yhdessä kasassa.

”Tarvitsetko apua?” kysyin häneltä. Ron näytti todella kiitolliselta,

”Jos viitsit.”

Pakkasimme Ronin tavarat hänen matka-arkkuunsa yllättävän nopeasti, toisaalta, me vain heitimme vaatteet ja kirjat siihen.

”FRED! GEORGE! RON! HARRY! MEIDÄN TÄYTYY LÄHTEÄ!” Molly huusi käytävällä.

Mitähän muut asukkaat ajattelevat…

Hain huoneestani matka-arkkuni ja Hedwigin, jonka jälkeen menin alas, palautin avaimeni ja maksoin huoneeni. Jess ja Hermione olivat vaihtaneet toisiin vaatteisiin. Jessillä oli yllään valkoinen toppi ja khakin väriset lyhyet shortsit, jotka saivat hänen jalkansa näyttämään pitkiltä. Hermionella oli päällään rento musta toppi ja vaaleat farkut.

”Harry? Miksi tuijotat minua?” Jess kysyi ja havahduin,

”Öh… Minä taisin vähän horrostaa tai jotain”, vastasin nopeasti ja lähdimme autoille.

***

Laitoimme matkatavaroitamme kärryihin ja lähdimme kohti laituri 9¾. Jessin ja minun matkatavarat olivat samassa kärryssä. Hän oli Hermionen kanssa hieman taaempana ja jutteli tälle jotakin. Hetken kuluttua hän tuli luokseni ja hymyili minulle.

”Jännittääkö?” kysyin, kun en muutakaan sanottavaa keksinyt.

Hän mulkaisi minua, ”Arvaa vaan.”

Tönäisin häntä leikkisästi, ”Hyvin se menee.”

”Miten sinne laiturille mennään?” hän vaihtoi puheenaihetta.

”Menemme puomin lävitse, joka on laiturin 9 ja 10 välissä”, sanoin ja hän valahti kalpeaksi,

”Juoksemme puomia päin niin kuin joku, jonka päässä vippaa?”

Naurahdin, ”Joo. Ero on vain siinä ettei sinun päässäsi vippaa”, sanoin ja taputin hänen päätään. Hän läpsäisi kättäni ja mutisi jotakin ”Typerä laituri, typerä puomi, typerä Harry.”

Purskahdin nauruun ja hän katsoi minua murhaavasti, ”Mille sinä naurat?”

”En millekään.”

”Noniin, olemme perillä! Ginny, mene sinä Fredin ja Georgen kanssa ensimmäisenä! Sen jälkeen Ron ja Hermione! Sitten Harry ja Jess! Minä, Arthur ja Derek tulemme teidän perässänne!” Molly ohjeisti meitä.

Jess katsoi puomia jännittyneen näköisenä. Otin toisella kädelläni hänen kädestään kiinni, kun oli meidän vuoromme ja kiepautin hänet minun ja kärryjen väliin,

”Oletko valmis?”

Hän nyökkäsi ja lähdimme juoksemaan kohti puomia. Pääsimme toiselle puolelle ja kun katsahdin Jessiin, hän piti silmiään kiinni ja puristi kärryn kahvaa tiukasti. Minua hymyilytti,

”Jess, voit päästää irti.”

Hän avasi silmänsä ja huomasi, että olimme tulleet laiturille. Hän löysäsi otteensa irti ja antoi käsiensä valahtaa kylkiensä viereen.

Fred ja George tulivat luoksemme ja ottivat Jessin matka-arkun ja pöllön,

”Viemme ne junaan. Olemme vaunussa 6, osastolla 154”, Fred sanoi ja lähti kohti junaa.

Molly oli Ronin ja Hermionen luona hyvästelemässä heitä, jonka jälkeen hän tuli luoksemme,

”Tulethan jouluna Kotikoloon Harry?” Molly kysyi ja halasi minua.

”Tietenkin, kiitos kutsusta”, sanoin. Molly halasi Jessiäkin,

”Sinäkin olet tervetullut.”

Jess hymyili hänelle, ”Kiitos.”

Derek huusi vaunun ovelta,

”Hoi Jess! Tule!”

Jess hymyili minulle, ”Tuletko mukaan?”

Kyllä!

”Ron ja Hermione menivät jo neljänteen vaunuun, menen heidän kanssaan, lupasin Ronille”, sanoin pahoitellen. Hän vain nyökkäsi ja lähti Derekin luokse. Näyttikö Jess hieman pettyneeltä?

Harry, älä nyt liikoja luule! pieni, ilkeä ääni päässäni, joka kuulosti huomattavan paljon Hermionelta, huusi minulle.

”Harry ala tulla!” Ron karjaisi minulle heidän vaununsa ovelta.

”Aa, joo”, sanoin ja lähdin kohti häntä.

***

Istuin vaunuosastollamme ja katsoin, kun Ron ja Hermione tappelivat.

”Se on sinun oma vikasi, kun et ottanut sitä mukaan! Älä meille valita!” Hermione kiljui.

”No saa kai sitä ystävilleen sanoa jos joku mättää?” Ron tiuskaisi. Tätä oli jatkunut jo puoli tuntia, enkä jaksanut enää kuunnella hetkeäkään. Nousin ylös ja avasin osaston oven,

”Menen Jessin luokse.”

He eivät edes huomanneet että lähdin.

   JessicaPoV

Seurasin Derekiä vaunuosastollemme.

”Jess, olet hiljainen. Onko kaikki kunnossa?” Derek kysyi minulta huolestuneena.

Olin ollut aivan omissa ajatuksissani ja havahduin, ”Hmh? Mitä sanoit?”

Derek pysähtyi,

”Sanoin, että olet ollut hiljainen ja kysyin, onko kaikki kunnossa. Jess, olen huolissani sinusta.”

”Hermione tietää minusta, tiedät kai mitä tarkoitan? Minä kerroin hänelle”, valehtelin hieman.

Hän nyökkäsi vakavana ja avasi vaunuosaston oven minulle.

”Haluaisin vähän katsoa junaa, ennen kuin tulen, jos sopii”, sanoin hänelle.

”Tietenkin sopii”, Derek vastasi ja meni ovesta sisään.

***

Kun olin löytänyt kaikki tarpeelliset vaunut, menin vaunuosastollemme.

Fred ja Derek olivat ehtineet aloittaa velhoshakin ja Derekin ratsu söi juuri Fredin lähetin.

”Siitä sait!” Derek karjaisi. Purskahdin nauruun,

”Derek, se on vain peli, siihen ei tarvitse eläytyä noin vahvasti.”

Derek mulkaisi minua, mutta käänsi katseensa takaisin peliin, kun Fredin sotilas liikkui uhkaavasti hänen kuningatartaan kohti. Kävin istumaan Fredin viereen ja seurasin peliä hyvin tarkkaan. Olen pelannut velhoshakkia Derekin kanssa pienestä pitäen, joten tiesin mitä siirtoja hän tekee ja mitä shakkinappuloita hän osaa käyttää parhaiten.

Kun Derek oli tehnyt siirtonsa ja Fred mietti seuraavaa liikettään, kuiskasin hänen korvaansa,

”Siirrä tornisi H8.” Fred katsoi minua epäuskoisesti, joten jatkoin, ”Luota minuun, olen pelannut Derekin kanssa niin monta kertaa, että tiedän mitä hän tekee. Sitä paitsi, saat syötyä häneltä toisen ratsuista tai toisen lähetin seuraavalla siirrollasi”, virnuilin. Fred hymyili ja teki niin kuin käskin. Derek katsoi minua silmät suurina ja karjaisi,

”Jess, pilaat pelin! Et saa neuvoa toisia!”

”Derek, älä ole kuin pikkulapsi! Kestä häviösi kuin mies!” naurahdin.

Tarkistin pienestä laukustani, että olin muistanut ottaa vihkoni, joka on täynnä lyriikoita.

”Hei”, tuttu ääni sanoi ovelta. Käänsin pääni ovelle ja näin Harryn seisovan oven raossa.

Hymyilin ja sanoin ehkä hieman liian innokkaasti, ”Harry! Tule vain sisään!”

Harry naurahti ja kävi istumaan viereeni. Käännyin häntä kohti,

”Missä Ron ja Mione ovat?” kysyin.

Harry näytti hieman väsähtäneeltä, ”He riitelevät. Taas. Ron unohti ostaa kuukiveä.”

Nyökkäsin ja naurahdin, ”Mione taisi pitää hänelle puhuttelut siitä hyvästä?”

Harrykin naurahti, ”Kyllä.”

”Jess! Tarvitsen apua, hän shakitti kuninkaani!” Fred valitti.

Huokaisin ja katsoin heidän pelilautaansa.

”Lähetti D5:teen”, sanoin lopulta.

Derek katsoi lautaa järkyttyneenä, ”Jess ei!!”

Virnuilin ilkeästi, ”Fred, sano se.”

Hän virnuili minulle takaisin, ”Shakkimatti!”

Siirryin istumaan takaisin Harryn viereen. Hän luki vihkoani.

”Oletko sinä kirjoittanut nämä?” hän kysyi.

”Vitsit, olet kyllä aika Sherlock”, vitsailin. Yritin ottaa vihkon häneltä, mutta hän laittoi toisen kätensä suojakseen,

”Odota, haluan katsoa nämä!”

Hyppäsin pystyyn, ”Älä luulekaan!”

Taistelumme lopputulokseksi tuli, että olin Harryn sylissä ja havittelin vihkoa, jota hän piti ilmassa niin korkealla, etten yltänyt siihen. On syvältä olla pieni.

Derek oli lähtenyt käymään veturissa ja Fred ja George seurasivat taisteluamme.

”Harry anna se tänne! Tämä ei ole enää yhtään hauskaa!” kiljuin.

Harry nauroi, ”Minusta tämä on todella ratkiriemukasta!”

”Hei tyypit, jos ei tietäisi mitä teette, tuo näyttäisi tooodella epäilyttävältä”, Fred hihitti Georgen kanssa.

Käännähdimme heitä kohti ja sanoimme yhteen ääneen, ”PÄÄT KIINNI!”

Derek oli tuli takaisin ja yskäisi,

”Olemme 15 minuutin päästä Tylyahossa.”

Nousin äkkiä Harryn sylistä pois punaisena ja nappasin vihkon häneltä. Harry näytti minulle kieltä ja sanoi,

”Menen Ronin ja Hermionen luokse. Jos he vaikka olisivat lopettaneet tappelemisen.”

Harryn lähdettyä menin vaihtamaan koulukaapuuni. Saavuttuani takaisin vaunuosastollemme, juna alkoi hidastaa ja aloimme valmistautua lähtöön. Kun pääsimme junasta ulos, Fred, George ja Derek menivät suuriin vankkureihin, kun minä taas katsoin, minne ensiluokkalaiset menivät.


A/N: Kommenttia? :)
« Viimeksi muokattu: 24.09.2010 17:23:54 kirjoittanut LittleApple »

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 003
  • Clara, my Clara
Vs: Girl who changed everything
« Vastaus #19 : 24.09.2010 16:23:37 »
Ihan hyvä luku. :)
Oli jotenkin niin hermionemaista, kun se meni tunnustamaan mitä oli tehnyt. Yllätyin, kun Jess antoi heti Hermionelle anteeksi. Musta se olisi voinut vihoitella sille vähän. Mutta kyllä se noinkin meni loppujen lopuksi.
Oli ihastuttavaa, kun Ron ei ollut muistanut pakata tavaroitaan ajoissa. Se oli ilmiselvää Ronia. Samoin kuin se, että Ron unohti ostaa kuukiven (niinköhän se nyt oli?). Hyviä pieniä yksityiskohtia, jotka saavat hymyilemään. Tai sitten se on vain Ron, joka saa jo hymyilemään. :D
Sitten vielä, kun on ihan pakko joka kerta sitä toitottaa, kaksoset ja Derek olivat mahtavia! Äh, nyt en keksi mitään järkevää kommentoitavaa (koska muka olisin keksinyt?), sillä olen poikki rankan (rankan ja rankan) työpäivän jälkeen.
Ai juu, olin unohtaa.  "Hän avasi silmänsä ja huomasi, että olimme tulleet. ", tuossa lauseessa voisi olla laituri-sana mukana. Repesin totaalisesti tuon lauseen kohdalla, koska siitä puuttui se laituri-sana. Ja vain siksi, että se kuulostaa ilman sitä sanaa kauhean kaksimieliseltä. Tietenkin se voi johtua siitä, että olen kauhean kaksimielisesti ajatteleva ihminen, mutta...
Joo, jatkoa jään odottelemaan. :D
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor